Lapissa Kittilän, Kolarin, Muonion ja Enontekiön alueella oli poliisin mukaan joulunaikana runsaasti joulunviettäjiä ja poliisia työllistivät niin matkailijat kuin paikallisetkin. Etenkin jouluaattoyönä poliisille tuli hälytyksiä muun muassa ravintoloissa tapahtuneen häiriökäyttäytymisen takia.

Rovaniemellä poliisia hälytettiin muun muassa paimentamaan kotonaan liikaa metelöimään yltyneitä juhlijoita. Lisäksi poliisi selvitteli esimerkiksi peltikolareita ja penkkaan ajoja.

Meri-Lapin poliisin joulu oli tehtävämääriin suhteutettuna tavanomainen.

– Ihmiset ovat olleet rauhallisia joulun aikana, Oulun poliisi toteaa tiedotteessa.

Kemin poliisivankilaan päätyi kuitenkin kiinni otettuina kolme miestä ja kolme naista.

Poliisin joulutoive näytti toteutuneen Länsi-Uudellamaalla

Länsi-Uudellamaalla poliisi neuvoi pyhien alla ihmisiä juhlimaan joulua joutumatta julkisuuteen ja toivoi, ettei poliisin tarvitsisi olla osa kotien joulunviettoa. Tapaninpäivän aamuna näytti siltä, että poliisin toive oli ainakin jossain määrin kuultu.

Poliisi kertoi Twitterissä tapaninpäivän yön sujuneen melko rauhallisesti. Poliisi sanoi hoitaneensa 80 hälytystehtävää, mikä on arkea vilkkaampaa, mutta viikonloppua selvästi rauhaisampaa.

Etelä-Karjalassa poliisin joulukiireet vastasivat normaalia viikonvaihdetta. Esimerkiksi jouluaattona poliisi selvitteli myöhään illalla tapausta, jossa kaksi noin 20-vuotiasta miestä tunkeutui väkivallalla uhkaamalla Lappeenrannan keskustassa sijaitsevaan asuntoon.

Miehet rikkoivat asunnossa vasaralla television ja videokameran. Poliisin mukaan teon motiivina olivat ilmeisesti asunnon vuokralaisen ja tunkeutujien vanhat riidat.

Jos joku mielii järven jäälle pyhien aikana, kannattaa ainakin varoa isoja järviä, jotka ovat etelässä ja lännessä käytännössä vailla jääpeitettä. Osin myös Keski-Suomessa on järvialueita vailla jääpeitettä.

– Jäätä löytyy Lapista ja Kainuusta sekä Itä-Suomesta. Pienet järvet ovat jäässä ja mitä suurempi järvi, sen todennäköisemmin siellä ei ole jäätä, sanoo johtava hydrologi Bertel Vehviläinen Suomen Ympäristökeskuksesta.

Käytännössä jäättömiä ovat isot järvet Saimaa, Päijänne ja Oulujärvi, jonne mittaaja ei ole vielä edes voinut mennä mittaamaan, koska jää on niin ohutta. Suomen suurimman järven, Saimaan pohjoisosassa on 5–15 senttimetriä (cm) jäätä.

Lappajärvi Etelä-Pohjanmaan järviseudulla on ainoa, missä jäätä on mitattu aika reilustikin.

– Se on kuitenkin niin iso järvi, että jään paksuus voi vaihdella, ja selällä ei ole jäätä lainkaan. Isoja järviä välttäisin Keski-Suomesta pohjoiseen, ja etelään ei kannata edes yrittää, Vehviläinen varoittelee.

Oheisesta kartasta voi katsoa järvien jääpeitteiden paksuutta eri puolilla Suomea. Esimerkiksi Enontekiön kunnassa Kilpisjärvellä jääpeite on 46 cm, kun taas Espoon Pitkäjärvellä ei ole lainkaan jäätä. Pohjois-Savossa Suonenjoella Iisveden jään paksuudeksi on mitattu 16 cm.

Yleensä tähän aikaan etelässä ollut muutama senttimetri jäätä

Aikaisempiin vuosiin verrattuna Etelä- ja Länsi-Suomessa on jäätä normaalia vähemmän kuin yleensä tähän aikaan.

Vehviläisen mukaan Lapissa ollaan sen sijaan ihan normaalissa tilanteessa. Siellä jääpeite voi olla jopa vähän normaalia paksumpi.

Etelä- ja Länsi-Suomessa on yleensä ollut viidestä kymmeneen senttimetriä jäätä tähän vuodenaikaan.

Järvet olivat jäässä pari viikkoa sitten etelässä, jolloin jään paksuus oli noin viisi senttimetriä. Nyt jäät ovat sulaneet, joten luistelijoiden ja muiden ulkoilijoiden kannattaa katsoa tarkkaan missä liikkuu.

Yksi syy on ilmaston lämpeneminen

Vehviläinen selittää poikkeuksellisia jääoloja osin tavanomaisella sään vaihtelulla, mutta oma osuutensa on ilmaston lämpenemisellä.

– On se [ilmaston] lämpeneminenkin tuonut oman osansa. Talvet ovat olleet lämpimämpiä viimeisen kymmenen vuoden aikana. Sitähän tässä tietysti on myös näkyvissä, hän sanoo.

Miten voi varmistua tavallisena ulkoilijana, että jää kestää, jos haluaisi mennä pyhien aikana ulkoilemaan?

– Pitää olla aika takuuvarma, ennen kuin suosittelisin jäälle menoa. Jos on kaira, ja sieltä löytyy 10 senttimetriä jäätä joka kerta kun tekee reiän, sitten sen pitäisi kestää.

Vehviläinen huomauttaa, että jos vähänkin epäilee, jäälle ei kannata mennä ollenkaan, koska jään paksuus vaihtelee eri paikoissa samassakin järvessä. Erityisen hankalia ovat virtaamakohdat ja isojen järvien selät.

Merialueillakin jäätä on tavanomaista vähemmän

Ilmatieteen laitoksen mukaan jäätä merialueilla on vain Perämeren pohjukassa ja pienissä lahdissa Vaasan, Tornion ja Kemin edustalla. Merijään paksuus on 15–30 senttimetriä. Ulompana on paikoin ohutta jäätä ahtautuneena 10–30 senttimetriä.

Merialueilla jäätä on pitkäaikaiseen keskiarvoon verrattuna selvästi tavanomaista vähemmän.

Yleensä tähän aikaan vuodesta jääpeite on kattanut Pohjanlahden rannikon ja Suomenlahden itäisen osan.

Tiedossa oli vuosien jälkeen ensimmäinen joulu yksin. Tiina Puputti kuuli uutisen jo elokuussa. Hänen siskonsa perheineen oli lähdössä työmatkan takia ulkomaille jouluksi.

Ajatus ahdisti ja lamautti, toi vedet silmiin.

Myös Puputille joulu on aina tarkoittanut yhteistä aikaa rakkaimpien kanssa. Pitkiä päiviä urheilemassa ulkona, iltoja hyvän ruuan ja Trivial Pursuitin kanssa yhdessä.

44-vuotias Puputti alkoi punnita vaihtoehtojaan jo syksyllä. Jouluaatto sohvan pohjalla suklaarasian kanssa ei kuulunut suunnitelmiin.

– Jos olisin lähtenyt vaikka ulkomaille, olisin ollut hotellissa ihan yhtä yksin kuin kotonakin. Siksi piti keksiä jotakin muuta, Puputti sanoo.

Hän oli halunnut nähdä pohjolan kaamoksen jo vuosia. Mieleen nousi ajatus Lapin retkeilymajasta.

– Muita ennakko-oletuksia minulla ei ollut, kuin ajatus turistien yhteisestä isosta keittiöstä. Se ei kuitenkaan toteutunut, helsinkiläinen Puputti sanoo ja hymyilee.

Kymmenet tuhannet suomalaiset viettivät tämänkin joulun yksin.

Vuonna 2018 Suomessa oli jo 1,2 miljoonaa yhden hengen taloutta. Se tarkoittaa 44 prosenttia kotitalouksista. Silti lehdet, elokuvat ja mainokset toitottavat yhä joulun perhekeskeisyyden sanomaa.

Puputti tahtoi paeta Helsingin harmautta ja ajatusta yksin olemisesta. Pahimmissa mielikuvissa hän palaisi aattoiltana kaupungilta vesisateessa pimeään kotiin.

– Oli kova kolaus kuulla, että siskoni lähtee jouluksi pois. Kun omaa perhettä ei ole, isä, sisko ja hänen miehensä ovat minulle ne tärkeimmät.

Kaikilla ei ole varaa tai mahdollisuutta valita joulunviettopaikkaansa. Puputti tietää olevansa onnekas.

– Pystyin valitsemaan, mitä minä haluan ja toimimaan sen mukaan. Oli pakko keksiä jotakin, mutta pakosta syntyikin seikkailu.

Puputti toivoisi, että kaupungistuneessa Suomessa myös perheettömille keksittäisiin yhteisöllisiä paikkoja ja tekemistä. Yle otti marraskuussa yhteyttä tasa-arvoministeri Thomas Blomqvistiin (r.) ja kysyi, miten yksinelävät on hallitusohjelmassa huomioitu.

Ministerin avustaja ilmoitti, että mitään yksinasuviin liittyviä hankkeita ei ole menossa.

– Luin jutun ja mietin, että tämä on aikamme kuva, Puputti toteaa.

Voi kuvitella, miten helposti yksinäisyys pistää käpertymään kasaan. Tiina Puputti

Esimerkiksi Espoon Sellossa kokeiltiin tänä jouluna ensimmäistä kertaa, vetääkö kirjasto väkeä laajennettuina aukioloina niin aattona kuin joulupäivinäkin. Kirjoja ei aattona juuri lainattu, mutta väkeä riitti. Suurin osa lähti siis jouluna kirjastoon ihan vain olemaan. Kirjastossa muun muassa katsottiin elokuvia ja laulettiin joululauluja.

– Liityin Suomen Latuun. Sen mainoksissa oli tapahtumia vain lapsiperheille ja senioreille. Silti meitä yksinasuvia aikuisia on satoja tuhansia. Onhan tämä käsittämätön yhtälö.

Puputti on yksinyrittäjänä toimiva valokuvakouluttaja ja tekee töitä ilman vakituista työyhteisöä. Sinkkuna elävä ihminen on oppinut, miten eri asioita yksin oleminen ja yksinäisyys ovat.

Pahimmillaan yksin olo muuttuu yksinäisyydeksi. Kun arjessa ei olekaan jotakuta, joka näkisi ihmisen ihmisenä, kysyisi kuulumiset ja kuuntelisi välittävästi, yksinäisyys hiipii kuvaan tahtomatta mukaan.

– Olen itsekin välillä melankoliaan taipuvainen. Voi kuvitella, miten helposti yksinäisyys pimeydellä kuorrutettuna pistää käpertymään kasaan. Moni meistä elää kroonisessa halipulassa, minäkin. Vaikka juuri toistemme kosketuksesta saisimme voimaa.

Yksinäisyyden torjuminen kuuluu Puputin arkeen tietoisena osana. Nykyisin hän ei enää tee toimistotöitä kotonaan, vaan yhteisessä toimistotilassa.

– Kun vaihtaa kepeitä kuulumisia puolitutun kanssa kahvikoneella, saa tuntea kuuluvansa yhteisöön.

Samaan juhlapöytään

Aatonaattona Puputti saapui bussilla Saariselän Kiilopäälle. Lumen keskellä odotti hostelli. Suurta yhteiskeittiötä ei näkynyt missään. Turistitkin olivat kaikonneet omille reiteilleen. Hetken ajan Puputti mietti, mihin hän oli joutunut.

– Tutustuinkin turistien sijaan retkeilymajan vapaaehtoisiin työntekijöihin ja henkilökuntaan. Oli ihmeellistä huomata, miten erilaisista lähtökohdista me kaikki olimme päätyneet jouluksi Lappiin, Puputti kertoo.

Hän oli haaveillut, että jouluillallinen syötäisiin yhdessä turistien kesken. Koska muut matkailijat olivat enimmäkseen omissa porukoissaan, haave vaikutti mahdottomalta toteuttaa.

Lopulta Puputti kutsuttiinkin henkilökunnan ja vapaaehtoisten ja näiden perheiden joulupöytään. Joku keksi yhdistää pienet pöydät yhteen yhdeksi pitkäksi pöydäksi.

– En tiedä, oliko se joulun vai Lapin taikaa, mutta me istuimme kaikki pöydässä vieraat vieretysten, lapset meidän kaikkien aikuisten seassa.

Aattoiltana Puputti lähti hiihtämään Kiilopään metsiin. Lunta oli yli puoli metriä, pakkasta alle kymmenen astetta.

Tähtitaivas avautui viimein kirkkaana ja loputtomana lumisten kuusten yllä.

Tiina Puputti pysähteli vähän väliä vain katsomaan luontoa.

– Ei kuulunut edes tuulen virettä, oli täysi hiljaisuus ja rauha. Iättömässä maisemassa saatoin kuvitella olevani vuosituhansien takaisessa maisemassa.

Puputti odotti innokkaasti myös kaamoksen näkemistä.Yllätyksenä tuli se, että aamun sinisen hetken jälkeen taivas alkoi hohtaa valoa pilvien takaa.

– Siinä valossa oli jotakin maagista, ylimaallista.

Joulun aikana Puputti saunoi savusaunassa, leipoi pipareita, lumikenkäili, hiihti, läskipyöräili ja ui avannossa.

Savusaunassa suomalaiset neuvoivat aasialaisille, miten saunotaan ja kuinka avantoon astutaan.

Kahvilassa floridalaisrouvat tarinoivat matkoistaan pullan ja kahvin kera. Hiihtokoulussa kiinalaisäiti koetti neuvoa lapselleen suksien saloja.

Osa kruunasi tapaninpäivänsä karaokella, mutta Puputti katsoi jääkiekkoa vapaaehtoistyönään siivousta tekevän rouvan kanssa. Yksi oli Kärppä-fani, toinen kannatti Kalpaa, mutta siinä silti rinta rinnan.

– Pitää tehdä tietoinen päätös, että on aktiivinen ja avoin. Silloin myös porukka siinä ympärillä lähtee mukaan juttuun.

Puputti narskutteli metsässä lunta lumikenkiensä alla. Ääni toi muistoja lapsuuden talvista ja jouluista perheen kanssa.

– Pitkä loma kaukana töistä ja arjesta auttaa nollaamaan. Tämä on upea loma, mutta edes Lapin lumet eivät tee joulua. Oma perhe sen tekee, Puputti myöntää.

Matka Lappiin oli Puputille keino etsiä lomaa, jossa yhdistyisivät ulkoilu ja yhteisöllisyys, vaikka matkaisikin yksin. Molemmat puolet löytyivät joulusta Pohjolassa.

– Joulu jossain hotellissa Pariisissa olisi voinut olla ihan yksin olemista. Lapissa vieraiden kanssa tekeminen on ollut yhteisöllistä, mutta itsellistä oloa. Tämän tasapainon haluan säilyttää arjessakin.

Pitkien etäisyyksien Lapissa moni sairaskohtaus olisi kuolemaksi ilman helikopterikyytiä, sillä sairaalaan on matkaa pisimmillään yli 500 kilometriä. Kopteri joutuu jäämään maahan huonon sään vuoksi peräti joka viidennellä kerralla. Pohjoisessa kaivataan kipeästi lentokalustoa, joka pärjäisi myös arktisissa olosuhteissa.

Inarilaiselle Aslak Uula Länsmanillle porotöissä sattunut onnettomuus oli vähällä käydä kohtalokkaaksi, kun Lapin lentosää piti lääkintäkopterin maassa Rovaniemellä ja apu saapui paikalle maata pitkin halki vaikeakulkuisen tunturierämaan.

Länsman joutui onnettomuuteen Lemmenjoen erämaa-alueella, kun hänen moottorikelkkansa reki tarttui puuhun ja hän itse sinkoutui vasten ohjaustankoa.

Kipu vei jalat alta

Parin minuutin hengähdystauon jälkeen matka jatkui. Illan tullen Länsmanista alkoi tuntua, että onnettomuus ei ollutkaan niin vaaraton kuin aluksi vaikutti.

– Illalla kämpälle päästyämme kipu oli niin kova, että jalat eivät enää kantaneet. Tuntui kuin olisi isketty veitsellä selkänikamien väliin. Pystyin vain makaamaan kämpän lattialla ja itkemään kivusta, Länsman muistelee marraskuista iltaa.

Kaverit soittivat hätäpuhelun, josta alkoi piinaava odotus. Kolmen tunnin kuluttua Inarin vapaapalokunnan pelastusyksikkö kurvasi kelkalla Maraston porokämpän pihaan. Länsman sai kipulääkettä, ja hänet aseteltiin rekeen.

Alkoi neljän tunnin matka erämaan keskeltä tien varteen. Ambulanssi ensihoitajineen odotti Lemmenjoen kylällä.

– Ensihoitajatkin sanoivat, että potilas on siinä kunnossa että kyllä tämä kopterilla täältä pitäisi saada. Kun ei kopteria ollut niin ei siinä ollut vaihtoehtoja.

Ambulanssimatka Rovaniemelle kesti vielä neljä tuntia lisää, eli hätäpuhelusta sairaalaan pääsyyn meni yhteensä yksitoista tuntia.

Lapissa eniten potilaskuljetuksia

Lapin sairaanhoitopiirissä ensihoidosta vastaavan lääkärin Antti Saaren mukaan paremmasta kopterista olisi apua nimenomaan Lapissa.

– Lapissa on kopterikuljetuksia ylivoimaisesti eniten, joten kopterin laatu korostuu. Jos meillä olisi täydellisessä maailmassa varaa kyvykkäämpään kopteriin, niin kyllä me sellainen otettaisiin, Saari sanoo.

Lappilaisten lisäksi huolehdittavana on kelkkasafareilla itsensä telovia turisteja, tunturiin eksyneitä hiihtäjiä ja sydänoireisiin havahtuneita ruskaretkeläisiä.

Vuonna 2017 sää esti Finnhemsin Lapin kopterilennoista joka viidennen. Kaikkiaan hälytyksiä tuli 1940. Tutkimuksen mukaan 142 tapauksessa oli kyse jäätämisestä, joka on haittana etenkin alkutalvesta.

Tarvitaan toimintasädettä ja säävarmuutta

Aslak Uula Länsmanin mukaan jäätävä tihku oli lentämisen esteenä myös sinä päivänä, kun hän pelkäsi kuolevansa eräkämpälle.

Tuolloin myöskään Rajavartiolaitoksen kopteri, Lapin yksityinen lääkärikopteri Aslak tai Pohjois-Norjan pelastuskopteri eivät voineet tulla apuun, joko sään tai toisen tehtävän vuoksi.

Lääkärikopterien tulevaisuutta selvittäneen Jyri Liljan mukaan Lappiin tarvitaan säänkestävämpää kalustoa. Halvin vaihtoehto olisi se, että Rajavartiolaitos siirtäisi jonkun jäänpoistolaitteilla varustetuista koptereistaan Rovaniemelle.

Saaren mielestä kopterin pitäisi myös pystyä hakemaan potilas Utsjoelta ilman välitankkausta matkalla takaisin sairaalaan. Kopterin kyydissä on usein aivoinfarkti- tai sydänkohtauspotilaita, joilla ei ole aikaa odottaa polttoainetankilla.

Lääkärikopterien hallinnointi on myllerryksessä

Lääkärikopterien hallinnointia ollaan parhaillaan mylläämässä uuteen uskoon. Lentotoiminnasta on tähän saakka vastannut sairaanhoitopiirien omistama Finnhems-yhtiö, jonka hallitus haluaa nyt valtiollistaa kustannustehokkuuteen vedoten.

Monet sairaanhoitopiirit ovat jo päättäneet osakkeidensa myynnistä valtiolle.

Finnhems on kahden yksityisen kopteriyhtiön kanssa järjestänyt lentoja kuudesta tukikohdasta, joista pohjoisin on Rovaniemellä. Vuonna 2022 on tarkoitus avata tukikohdat myös Kouvolassa ja Seinäjoella.

Tarvitaanko pitkien etäisyyksien Lappiin säävarmempi kopteri kuin etelään? Sen pohdinta kuuluu uuden yhtiön hallitukselle, sanoo sosiaali- ja terveysministeriön kansliapäällikkö Kirsi Varhila.

– Kaikkialla Suomessa ei tarvitse olla yhtä ja samaa kopteria. Jos päätetään hankkia omat kopterit, silloin kilpailutusta kannattaa tehdä eri malleilla, Varhila sanoo.

Lue myös: Lääkärilennoista kova taistelu kulisseissa – Miksi valtio haluaa ostaa 100 miljoonan kopterit ja siirtää lennot yksityisiltä yhtiöiltä itselleen?

"Tajutaanko, miten eriarvoisessa asemassa pohjoisessa ollaan"

Lääkärikopterien tulevaisuutta selvittänyt Lilja ei pidä valtiollistamista ensinkään kannattavana. Varhila taas käyttää valtiollistamisesta sanaa kun, eikä jos.

Hän vakuuttaa, että Lapin tilanne tunnetaan myös ministeriössä. Länsman ehti epäillä sitä moneen kertaan maatessaan ambulanssissa matkalla sairaalaan Rovaniemelle.

– Huonommalla tuurilla siinä olisi voinut henkikin mennä. Kyllä sitä mietti, että tajutaanko miten eriarvoisessa asemassa täällä pohjoisessa ollaan tällaisten asioiden suhteen, Länsman sanoo.

Länsman ei puhu vain itsestään vaan myös useista sellaisista tilanteista, joissa hän on ollut vapaapalokuntalaisena hakemassa hätään joutunutta maastosta. Kopteria olisi tarvittu, mutta sitä ei tunnetuista syistä saatu.

– Pohjoisessa kyllä tiedetään, että missä kelissä ei kannata joutua onnettomuuteen, Länsman toteaa.

Erimielisyys lääkärin tarpeesta

Selvitysmies Jyri Lilja kiinnitti kriittistä huomiota myös siihen, että Lapin lääkärikopterissa ei ole lääkäriä vaan hoitoa antavat ensihoitajat. Lapissa puhutaankin virallisesti lääkintäkopterista.

Liljan mielestä sairaanhoitopiirin pitää järjestää kopteriin lääkäri, mutta ensihoidon vastuulääkäri Antti Saari on asiasta eri mieltä. Hänen mukaansa ensihoitajilla on pärjätty hyvin, eikä puolen miljoonan euron käyttäminen lääkäripäivystyksen järjestämiseen ole järkevää.

– Ratkaisujen pitää olla kustannusvastuullisia eikä tämä ehdotettu ratkaisu sitä ole tilanteessa, jossa säästöjä pitää miettiä koko ajan.

Ensihoitajat konsultoivat puhelimitse lääkäriä, ja tämä järjestelmä on Saaren mukaan toiminut hyvin.

"Täytyy olla kiitollinen"

Aslak Uula Länsman on toipumassa ja on tyytyväinen, että neljän viikon pakollinen vuodelepo on ohi. Lääkäri on antanut luvan rauhalliseen kävelyyn ja kevyisiin kotitöihin.

Hän sanoo nyt, että kopteriin liittyvän epäonnen lisäksi kelkkakolarissa matkassa oli myös onnea: kelkan kahva ei osunut pernan kohdalle, vaikka lähellä oli.

Lisäksi Inarin vapaapalokunnan päivystysvuorossa oli kokenut kelkkailija, joka ajoi erämaan halki turvallisesti ja niin nopeasti kuin vain voi. Kaikki auttajat olivat tuttuja ja valoivat Länsmaniin uskoa, että tästä selvitään.

– Nyt osaa antaa arvoa sille, että Inarissa pelastustoimintaa ylipäätään on, koska kymmenen vuotta sitten VPK oli vaarassa loppua kokonaan. Täytyy olla kiitollinen, että se voi nyt hyvin ja tutut ihmiset olivat valmiita minua auttamaan.

Voit keskustella aiheesta kello 22 asti.

Lue vielä:

Hurjat lukemat julki: Savukoskella Suomen surkein tilanne, poliisi tulee apuun 71 minuutissa – "Maaseuduille paremmat palvelut 53 miljoonalla"

Lennokki auttaa poliisia löytämään maastoon eksyneitä, pian ihmissilmän avuksi voidaan saada myös konenäkö – "Ollaan kehityksen kärjessä"

Kaamos eli polaariyö on vallannut pohjoisimman Suomen. Kaamoksen aikana aurinko ei nouse pohjoisessa ollenkaan horisontin yläpuolelle.

Suomen pohjoisimmalla rajalla Utsjoen Nuorgamissa kaamos alkoi marraskuun lopulla. Nyt päivä on jo pitenemään päin.

Kerromme kahden ulkomailta Lappiin muuttaneen ihmisen ajatuksia kaamoksesta.

Kaamoksen aikaan paiskitaan töitä

– Kaamos on paras aika vuodesta, silloin saa parhaat unet.

Näin kaamosta kuvailee Unkarista kotoisin oleva David Kelemeny. Hän on asunut vakituisesti Ivalon kylässä Inarin kunnassa noin vuoden.

Suomeen hän saapui ensimmäisen kerran vuonna 2015, jolloin hän tuli talvisesongiksi töihin. Vaikka kaamoksesta puhutaan paljon, ei hänellä ollut odotuksia sen suhteen.

Kelemeny viihtyy Suomen luonnossa etenkin talvisin, jonka vuoksi hän kuvaileekin Lappia itselleen täydellisenä paikkana elää.

Hän tuli pohjoiseen aluksi työn vuoksi, mutta löysi myöhemmin Ivalosta myös kumppanin. Työ ja rakkaus yhdessä saivat hänet asettumaan vakituisesti pohjoiseen.

Ivalossa kaamos alkoi joulukuun alussa ja kestää noin 36 päivää. Kaamoksen kynnyksellä mediassa jaetaan tiheään neuvoja pimeästä ajasta selviytymiseen. Kelemeny ei kuitenkaan ole huomannut kaamoksen vaikuttavan itseensä.

– Aluksi se oli vähän erikoista, mutta totuin nopeasti.

Vaikka kaamoksella ei tunnu olevan Kelemenyyn vaikutusta, on myös hän oppinut syömään vitamiininsa päivittäin. Sen lisäksi on tärkeää pysyä lämpimänä ja terveenä, mies luettelee.

Kaamoksen aikaan David Kelemeny paiskii töitä matkailualalla. Jos vapaa-aikaa ja virtaa löytyy, suuntaa hän ulos.

– Menen kelkkailemaan, lumilautailemaan tai kuvaamaan revontulia. Kaamoksen aikaan olen kiireinen, koska työskentelen turistibisneksessä.

Myös rauhoittuminen on vapaa-aikana keskiössä. Kelemeny kertoo haluavansa olla pimeän aikaan paljon myös kotona, rentoutua ja saunoa.

Kaamoksen aikaan tehdään enemmän luovia asioita

– Äänet ovat niin pehmeitä.

Näin kuvailee englantilaislähtöinen Matthew King kaamosta pohjoisessa Lapissa.

King nauttii kaamoksesta. Se antaa luvan hiljentää tahtia ja unelmoida. Pohjoisen yöttömän kesän jälkeen elämä siirtyy sisälle. Ulkona tehdään vain pakolliset asiat – kolataan piha ja haetaan polttopuita.

Matthew King muutti Inariin kolmisen vuotta sitten rakkauden perässä. Muutto sattui juuri kaamoksen kynnykselle.

Hän sai tutuiltaan runsaasti neuvoja kaamokseen varautumiseen. Ihmisten muistutukset esimerkiksi vitamiinien syömisestä eivät kuitenkaan kauhistuttaneet juuri pohjoiseen muuttanutta Kingiä – hän oli uudesta kokemuksesta vain ja ainoastaan innoissaan. Nyt, muutaman vuoden kokemuksella hän toteaa, että kaamokseen ei voi varautua, se pitää vain kokea.

Kaamoksen aikaan King kuvailee elämän olevan tavallista unisempaa. Se ei kuitenkaan tarkoita, että hän nukkuisi enemmän. Unisuus on hänelle sitä, että kaamoksen aikaan ei tee mieli reissata, vaan kotiin rauhoittuminen tai ystävien luona kyläily riittää.

Pilvisinä päivinä pohjoisen pimeys on kuitenkin todella pimeää. Ilman valoa ei pärjää missään.

King onkin oppinut kantamaan mukanaan aina jonkinlaista valonlähdettä, otsa- tai taskulamppua. Puhelimeen tai muuhun elektroniikkaan hän ei luota, koska on oppinut, että laitteiden akut hyytyvät Lapin kovissa pakkasissa. Myös heijastin on tullut tutuksi, sillä King asuu kauempana Inarin kyläkeskuksesta alueella, missä katulamppuja ei juuri ole.

Kaamoksen saapuessa auringosta ei ole tietoakaan, mutta kuu yhdessä lumen kanssa valaisee yllättävän paljon. Matthew Kingille kuun ja lumen tuoma valo on taianomaista ja inspiroivaa. Kaamoksen laskeutuessa hän onkin huomannut siirtyvänsä luovempiin asioihin. Hän lukee paljon ja tutkii itseään kiinnostavia asioita.

Tänä talvena hän aikoo toteuttaa pitkäaikaisen haaveensa ja opetella viulunsoiton.

– Minun täytyy varmaan mennä pihamökkiin harjoittelemaan, etten häiritse muita, King sanoo nauraen.

Lue myös:

Kaamos alkoi pohjoisimmassa Suomessa – ”Se joka puhuu pimeydestä, ei tiedä mistä puhuu”

Silmiesi väri saattaa vaikuttaa kaamosmasennukseen

Keskustaa on johtanut syyskuusta lähtien 32-vuotias torniolainen Katri Kulmuni. Nuoren naisen tarttuminen puolueen ohjaksiin herätti toivoa uudesta noususta, mutta toisin on käynyt: suunta on alaspäin.

Politiikan tutkijoiden mukaan kannatuksen nostamisessa riittää Kulmunilla tekemistä, eikä hallitusvastuu auta siinä. Kulmuni sanoi vastikään Helsingin Sanomien haastattelussa (juttu maksumuurin takana), ettei pidä itsekään keskustan nousua mitenkään itsestään selvänä.

Keväällä pidetyissä eduskuntavaaleissa keskustan ääniosuus romahti 13,8 prosenttiin ja puolue putosi neljänneksi suurimmaksi puolueeksi. Helsingin Sanomien tuore gallup lupaa puolueelle 11,1 prosentin kannatusta, ja Ylen marraskuun mittauksessa keskusta sai vain 10,6 prosentin kannatuksen.

Turun yliopiston eduskuntatutkimuksen keskuksen johtajan Markku Jokisipilän mukaan Kulmunilla on käsissään aikamoinen urakka. Laskevien kannatuslukujen lisäksi kannettavana on raskas ministerisalkku.

– Hänellä on valtionvarainministerin salkku ja ehkä vähän synkeät talousnäkymät edessään. Toisaalta hänellä on puolueen puheenjohtajuus tilanteessa, jossa kannatus on suorastaan hämmästyttävän alhaisissa lukemissa, Jokisipilä pohtii.

Helppoa ei olisi oppositiossakaan

Jokisipilä muistuttaa, että perinteisesti kannatusta nostetaan oppositiossa, ja hallitusvastuussa yritetään minimoida tappioita ja ottaa torjuntavoittoja.

– Keskustalla on tässä pääväriltään punavihreässä hallituksessa aika lailla haastava paikka. Katri Kulmuni on äärimmäisen hankalan ja haastavan tehtävän edessä yrittäessään hallituksesta käsin oikaista kannatussyöksyä, Jokisipilä sanoo.

Tutkija Tapio Nykänen Lapin yliopistosta ei usko, että oppositioon jääminen olisi keskustalle paljoakaan parempi ratkaisu – tosin oppositiossa kannatuksen nostaminen voisi olla korkeintaan hieman helpompaa.

– Tässä hallituksessa keskusta voi päästä tekemään puolueen vasemman siiven tai sanottakoon keskustasiiven näköistä politiikkaa. Maakuntien mahdollinen perustaminen ja sote-ratkaisun aikaan saaminen voivat myöhemmin olla puolueelle kyllä hyödyksi, Nykänen pohtii.

Oppositiossa keskustan kilpailijana ovat kannatustaan vahvasti nostaneet perussuomalaiset.

Nykänen muistuttaa, että Sanna Marinin (sd.) hallituksessa keskusta on uudessa tilanteessa: se on viime vuosikymmeninä mennyt hallitukseen vain suurimpana puolueena ja pääministerin paikalle.

Vakiovastauksia ja somekohua

Antti Rinteen (sd.) kaataminen pääministerin paikalta oli ehkä Kulmunin tähänastisen uran tiukin paikka, arvioi Markku Jokisipilä. Jokisipilä ei usko, että operaatiolla oli merkitystä keskustan kannatuslukemiin.

Keskustan toiminta tilanteessa näytti hänen mielestään ylipäätään "hämärältä".

– Ihan täsmällistä syytä puolue ei missään vaiheessa ilmoittanut, että minkä takia he veivät luottamuksensa Rinteeltä. Katsoisin, että se saattoi olla kannatusvaikutukseltaan aika lailla plus-miinus nolla keskustan kannalta.

Kulmunin esiintymistä Rinne-jupakan yhteydessä arvosteltiin. Hänen vastauksensa toimittajien kysymyksiin vaikuttavat ennalta harkituilta standardivastauksilta.

Lapin yliopiston tutkija Tapio Nykänen on tehnyt saman havainnon, mutta ei usko että se on iso haitta.

– Kyllähän Katri Kulmuni joutui puheenjohtajana nopeasti melko vaikeisiin paikkoihin. Nyt hänellä on tilaa jatkossa näyttää, että mihin suuntaan kasvu ja poliitikon ura vievät.

Viestinnällisenä kohuna voinee pitää myös haloota, joka nousi kun Kulmuni joulukuun puolivälissä äänestytti Instagram-seuraajillaan pitäisikö Syyrian al-Holin pakolaisleiriltä tuoda Suomeen vain lapset vaiko lapset ja äidit.

Someäänestys suututti muun muassa ihmisoikeusjärjestön, Kulmuni poisti kyselynsä nopeasti ja pyysi kömmähdystään anteeksi.

Lue myös: Ylen puoluekannatusmittaus: Miten suomalaiset äänestäisivät, jos vaalit järjestettäisiin nyt?

Alle 10 prosenttia olisi "karmea paikka"

Kun Kulmuni valittiin keskustan johtoon ylimääräisessä puoluekokouksessa syyskuussa, hän sanoi kiitospuheessaan (Aamulehti) että keskustan "pitää olla 20 prosentin puolue".

Nyt kannatus on lähempänä kymmentä prosenttia ja puoluekokous odottaa jo nurkan takana, kesäkuun alussa. Aikaa näytöille on alle puoli vuotta.

Eduskuntatutkimuksen keskuksen johtaja Markku Jokisipilä uskoo, että Kulmuni ei voi kovin rauhallisin mielin odottaa kesäkuuta, vaikka haastajia ei vielä ole ilmaantunut.

– Jos kannatus sukeltaa alle kymmenen prosenttiin, niin se on keskustalle karmea paikka. Siinä tilanteessa houkuttelevuus muille asettua Kulmunin vastaehdokkaaksi kasvaa.

Lapin yliopiston tutkija Tapio Nykänen ei ole vielä huomannut Kulmunissa hermostumisen merkkejä. Nykänen uskoo, että puoluekokouksen lähestymisen on pian ruvettava näkymään, vaikka Kulmuni tunnetaankin asiapoliitikkona eikä räväyttäjänä.

– Toisaalta Katri Kulmuni ei ole kaikkein kovin kyynärpääpoliitikko. Nähtäväksi jää, miten hän tämän näyttöjen antamisen järjestää, Nykänen sanoo.

Keskustan tila huolettaa puoluekonkareita

Keskustan hupenevasta kannatuksesta ovat olleet huolissaan myös monet puolueen konkaripoliitikot.

Pitkäaikainen keskustavaikuttaja Sirkka-Liisa Anttila sanoo Suomenmaan haastattelussa, että Kulmuni joutui lähtemään puheenjohtajaksi poliittiselta takamatkalta, jota ei hetkessä kurota umpeen.

Kolmessa keskustavetoisessa hallituksessa ministerinä toiminut Anu Vehviläinen ottaa kantaa keskustan tilaan tuoreessa Facebook-päivityksessään.

– Moni meistä korostaa, että olemme maltillinen keskitien puolue. Vierastamme äärimielipiteitä ja mustavalkoisuutta. Silti ehkä moni keskustalainen pohtii sydämessään, että pärjääkö maltilla, sovinnolla ja keskitiellä jatkossa vai jäämmekö tällä metodilla muiden jalkoihin, Vehviläinen kirjoittaa.

Vehviläinen säestää kirjoituksessaan keskustan entistä puoluesihteeriä Pekka Perttulaa, joka jonka mukaan puolueen identiteetti on ollut hukassa jo vuosia (HS).

Myös tutkija Tapio Nykänen on sitä mieltä, että keskustan ei kannata hakea kannatusta perussuomalaisten teemoista. Hän kannustaa keskustaa hakemaan uudenlaista linjaa esimerkiksi maaseudun tulevaisuuden rakentajana.

– Lämpenevässä maailmassa tulee olemaan tilaa puolueelle, joka näkee vaikkapa ruoantuotannon uudenlaiset mahdollisuudet ja vaatimukset. Ehkä keskustan kannattaisi hakea suuntiansa tämän tapaisista ajatuksista sen sijaan, että se kilpailisi perussuomalaisilla aseilla. Se ei kuitenkaan ole keskustalle kovinkaan luontevaa, Nykänen sanoo.

Lue vielä:

Kahdet vaalit, kolme pääministeriä ja hallituskriisit: politiikan vuosi 2019 muistetaan epävakaista puolueista ja ”tunteiden asemasodasta”

Rakettien ampujat saavat varautua tuulen häiriköintiin, vaikka uudenvuodenaattona taivas on selkeä suuressa osassa maata. Tiistai on tuulinen aina etelästä pohjoiseen.

Samalla kylmenee. Aatto on lähipäivistä kylmin, etenkin yöllä vuoden vaihtuessa.

Vielä aaton aamuna voi idässä tulla sateiden rippeitä. Niiden mentyä on hyvin selkeää. Selkeää on myös lännessä ja jopa aurinko voi näyttäytyä.

Etelärannikolla ollaan uudenvuodenaattona nollan tuntumassa, Pohjois-Lapissa pakkasta on 5–15 astetta. Myös idässä on pakkasta.

Pakkasen purevuus tuntuu tuulisuuden vuoksi Koillismaalla noin 20:lta pakkasasteelta, idässä ja pohjoisessa 15:ltä. Etelässä ja lännessä purevuus tuntuu viiden ja kymmenen pakkasasteen välimaastossa.

Vuoden vaihduttua lämpenee ja sataa

Heti uudenvuodenpäivänä eli keskiviikkona sää lauhtuu. Samalla voimakas saderintama pyyhkäisee Suomen yli länsirannikolta itään päivän aikana. Sateita saadaan sekä lumena, räntänä että vetenä.

Ilmatieteen laitos antaa kelivaroituksia näillä näkymin uudenvuodenpäivälle Etelä- ja Itä-Lappiin, Kainuuseen, Pohjois-Savoon, Pohjois-Karjalaan ja Pohjois-Pohjanmaalle.

Alkavan vuoden ensimmäisinä päivinä kivutaan plussan puolelle Etelä-Lappia myöten. Länsivirtaus voimistuu, jonka vuoksi torstaina ja perjantaina etelässä ja lännessä on noin 5 astetta lämmintä, Etelä-Lapissa kiikutaan nollassa.

Perjantai on tämänhetkisissä ennusteissa viikon lämpimin päivä, kunnes heti viikonloppuna kylmenee jälleen.

Vielä tänään maanantaina vettä tai lunta voi tulla pari senttiä.

Lue lisää säästä Ylen sääsivuilta.

Lue myös:

Pohjoisen teillä nyt huonot ajokelit – osa pikkuteistä liukkaita sään lämpenemisen takia

Vettä tihuttaa ja maa on sysimusta, mutta hiihtohulluus saa lykkimään vaikka vain 500 metrin lenkkiä – tältä näyttää Helsingin juuri avatulla ladunpätkällä

"Sää on hyvin lauhaa, lämpötila on tänään Keski- ja Pohjois-Lappia lukuunottamatta plussan puolella, ja etelässä tulee paikoin vesi- tai tihkusadetta."

Näin kuului Ilmatieteen laitoksen säätiedote joulukuun 30. eli vuosikymmenen toiseksi viimeiselle päivälle. Tiedote on ollut lähes koko joulukuun hyvin saman tyyppinen.

Moni on kuluneen joulukuun aikana kaivannut pakkasta, lunta – ja auringonvaloa. Eikä syyttä, sitä ei nimittäin liikaa ole saatu.

Eniten auringonvaloa on joulukuussa mitattu Helsingin Kumpulassa, 29,2 tuntia, ja vähiten Rovaniemellä: pyöreät nolla tuntia auringonvaloa.

– Sodankylässä ja Utsjoella on myös mittausasemat, mutta aurinko ei tällä hetkellä nouse siellä tarpeeksi korkealle, jotta saataisiin mittaustulos, kertoo Ilmatieteen laitoksen meteorologi Jari Tuovinen.

Auringonvalon määrä 1.–29. joulukuuta Ilmatieteen laitoksen mittauspisteillä:

Normaalia lauhempi sää

Säätyyppi on tällä hetkellä selvästi normaalia lauhempi, sanoo meteorologi Jari Tuovinen.

Se vaikuttaa myös auringonvalon määrään.

– Lauha säätyyppi on naimisissa pilvisyyden ja vähäisen auringonpaisteen kanssa.

Jos lämpötila kylmenee, päivä myös kirkastuu. Mikäli tammikuu jatkuu yhtä lauhana kuin joulukuu, myös harmautta on odotettavissa.

Alkava tammikuu tuntuu jatkuvan samoissa plusmerkkisissä lämpötiloissa. Esimerkiksi Poriin on luvattu tämän viikon perjantaille seitsemän lämpöastetta. Se ei Tuovisen mukaan ole vielä ennätyslukema.

– Joulu-tammikuun ennätys on noin +11 astetta. Tämän vuosikymmenen aikana on ollut varsin lauhoja vuosia.

Lue myös:

Uusivuosi vaihtuu pikkupakkasessa ja kirkkaassa säässä

Lapissa rikottiin talven pakkasennätys

Tuore tutkimus paljastaa: arktinen alue on lämmennyt pari astetta jo nyt – aiheuttaa sään ääri-ilmiöitä ja porojen joukkokuolemia

Norjassa hallitus on määrännyt puolustusvoimien helikopterin valmiuteen Kirkkoniemeen kiireellisiä ambulanssilentoja varten. Myös Suomessa lääkärihelikopteritoimintaa selvittänyt Jyrki Lilja esittää puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen lentokaluston käyttöä ensihoidon ilmailupalvelussa.

Suomessa Puolustusvoimat voi antaa virka-apua helikoptereilla poliisille, pelastuslaitoksille ja Rajavartiolaitokselle. Sen sijaan jatkuva vaativa ensihoito ei kuulu virka-avun piiriin.

– Nykyinen lainsäädäntö ei mahdollista sosiaali- ja terveysministeriön toimialalle virka-apua, sanoo Puolustusministeriön kansallisen puolustuksen yksikönjohtaja, prikaatikenraali Antti Lehtisalo.

Maavoimille hankitut NH-90-kuljetushelikopterit saavat vuosittain muutamia kymmeniä virka-aputehtäviä. Virka-aikana päivityskopteri lähtee ilmaan Kouvolan Utista puolessa tunnissa, työajan ulkopuolella lähtövalmius on yli kaksi tuntia. Mikäli kopteri halutaan ilmaan nopeammin, miehistön tulisi käytännössä päivystää ympäri vuorokauden varuskunnassa.

– Lääkärihelikopteritoiminta vaatisi uusia vasteaikoja, ja helikopterin merkittävää uudenlaista varustamista. Silloin kopterin käyttäminen normaaleihin operatiivisiin tehtäviin ei olisi enää järkevää, sanoo Lehtisalo.

Puolustusministeriön huolena onkin, että virka-aputehtävät voivat haitata helikopteripataljoonan ensisijaista tehtävää, maanpuolustusta.

Rajavartiolaitos antaa virka-apua merialueilla ja Lapissa

Helsinki-Vantaan lentokenttäalueen laidalla, Vartiolentolaivueen tukikohdassa, valmistaudutaan päivän harjoitukseen. Päivystävä Super Puma -kopteri on lähdössä Porkkalan edustalle Suomenlahdella.

Tehtävänä on laskea pintapelastaja tuulisella merellä kelluvaan veneseen. Mikäli harjoitus keskeytyisi oikean tehtävän takia, kopterissa on mukana myös ensihoitaja.

– Tarvittaessa saamme mukaan Finnhemsin lääkärin, jos jollain matkustaja-aluksella on vaativampi hoitotehtävä, kertoo Super Puma -kopterin päällikkö päällikkö Lauri Holopainen.

Vuosittain Rajavartiolaitoksen helikoptereilla kuljetetaan lääkäri merelle kymmeniä kertoja.

Vartiolentolaivue antaa virka-apua säännöllisesti myös pohjoisessa. Ongelmana ovat Lappiin sijoitetut Agusta Bell -kopterit, joilla ei voi lentää vaikeissa olosuhteissa. Se johtaa myös tehtävien peruuntumiseen.

Jäänpoistolaitteita koptereihin ei myöskään ole tulossa, sillä 1980- ja 1990-luvuilla hankitut kopterit ovat tulossa käyttöikänsä päähän. Niihin tehdään parhaillaan päivityksiä, jotka mahdollistavat lentämisen 2020-luvun loppupuolelle asti.

Päivitysten takia Rajavartiolaitoksella on parin vuoden ajan jatkuva muutaman kopterin vajaus, kun koneet ovat kerrallaan pois käytöstä useiden kuukausien ajan. Päivityksiä tehdään myös keskiraskaisiin Super Puma-koptereihin.

– Super-Pumat on tarkoitettu ensisijaisesti meripelastustehtäviin ja merialueen valvontaan, eikä meillä ole osoittaa jäänpoistolla varustettuja koptereita pohjoiseen, sanoo Vartiolentolaivueen komentaja, kommodori Risto Jääskeläinen.

Kuka maksaa kalliin virka-avun?

Super Pumat on sijoitettu Vantaalle ja Turkuun, joista ne pääsevät nopeasti merialueelle.

– Super Pumalla pääsemme saaristoon ja mihin tahansa Suomen merialueella vaativiin tehtäviin. Kopterissa on ominaisuuksia, joita ei pienemmissä koptereissa ole, sanoo Jääskeläinen.

Keskiraskaat Super Puma ja NH-90 ovat liian järeitä koptereita lääkärin tai yksittäisen potilaan kuljettamiseen maa-alueilla. Hyvä suorituskyky myös maksaa. Super Puman lentotuntihinta voi nousta jopa 6 000 euroon.

Lapin jäätäviin oloihin ensihoidon virka-aputehtäviin paremmin soveltuvan konetyypin hankinta tulee mahdolliseksi 2020-luvun lopulla, kun Rovaniemelle nyt sijoitetut koneet korvataan uusilla.

– On mahdollista, että siinä vaiheessa markkinoilla on jo Super Pumia pienempiä koptereita, joissa on toimiva jäänpoisto, arvioi kommodori Risto Jääskeläinen.

Nykyisin Puolustusvoimat ja Rajavartiolaitos eivät peri virka-avusta korvausta avun saajalta, vaikka Kelan maksamat korvaukset lentotehtävien hoidosta kattavat vain murto-osan kustannuksista.

– Teemme lähinnä Lapissa sosiaali- ja terveystoimen tehtäviä virka-apuna. Mikäli tehtävien määrä tulevaisuudessa kasvaa merkittävästi, silloin kulut myös on korvattava, muistuttaa Risto Jääskeläinen.

Luhtitalon alakerrassa on lempeän hämärää ja hiljaista. Sohvalla tyynyjen keskellä Arja Pekkala-Matikainen yrittää jälleen kerran taltuttaa kipukohtauksen. Turvapesässä kivulta terävimmän kärjen vievät vähitellen lääke, lämpö ja hieronta, mutta kokonaan särky ei koskaan katoa.

Yli miljoona suomalaista kärsii kroonisesta eli yli kolme kuukautta kestäneestä kivusta. Heistä arviolta 300 000:lla tuskat ovat erittäin kovia. Monella kärsimys on taukoamatonta ja yltyy niin kovaksi, että se estää työnteon osittain tai kokonaan ja rajoittaa elämää muutenkin monin tavoin.

Suomessa on laadittu käypä hoito -suositus myös kivun hoitoon, mutta se ei kipukroonikoiden, heidän potilasjärjestönsä eikä terveydenhuollon ammattilaistenkaan mukaan toteudu läheskään joka paikassa.

Koko elämän kestävä kipu saattaa syntyä esimerkiksi tapaturmaisesti. Arja Pekkala-Matikainen joutui 47 vuotta sitten onnettomuuteen, jonka lopullisia jälkiseurauksia hän ei olisi voinut kuvitellakaan.

16-vuotiaan elämä muuttui hetkessä

On ihan tavallinen perjantai-ilta 22. syyskuuta vuonna 1972. Arja ja pari kaveria ovat menossa suosittuun kahvittelu- ja tapaamispaikkaan, "Mettä-Shellille", Kemin eteläpuolella sijaitsevalle huoltoasemalle. 16-vuotias Arja istuu edessä kuljettajan vieressä, tyttökaveri takapenkillä, porukan kolmas ajaa.

Toinen kolmen hengen porukka on viettänyt iltaa lähistöllä alkoholin voimalla. Sitten nämä kolme humalaista miestä pakkautuvat varastettuun, valottomaan autoon ja lähtevät liikkeelle.

Miehet kääntyvät pimeällä autollaan risteyksessä nuorten auton eteen. Rysähtää pahasti.

Nuorista pahiten loukkaantuu Arja. Hänen päänsä iskeytyy tuulilasin läpi.

Vammoja tulee eri puolille kehoa. Verta on joka paikassa, huulet ovat halki, viiltoja ja haavoja on poskissa, nenässä, leuassa, kaulassa, toisen korvan alla, kulmissa.

Kasvot kursitaan kasaan.

16-vuotias teini murehtii alkuun eniten kasvoissa näkyviä vammoja, mutta pahempaa jälkeä on tullut näkymättömissä. Törmäyksessä on syntynyt lukuisia aivovammoja ja selkäranka on vääntynyt. Kivut alkavat heti.

Epilepsia puhkeaa 19-vuotiaana. Epilepsiaan lääkkeet järjestyvät nopeasti, mutta särkyjen kanssa Arja Pekkala-Matikainen joutuu taistelemaan ilman kunnollista apua lähes 30 vuotta.

Moni arvista on näkyvissä edelleen, yli 47 vuotta myöhemmin.

Kipusairautta, fibromyalgiaa, sairastavalle jopa sään muutokset helposti aiheuttavat kärsimystä.

– Ilmanpainevaihtelut ovat yhtä helvettiä. On kauheaa, kun sää muuttuu esimerkiksi kipakasta pakkasesta lauhaan vesisadekeliin ja toisin päin. Nukkumisesta ei tule mitään, kun tuska jyllää.

Viiltävä, vaeltava tuska

Vertaistukiryhmässä Arja Pekkala-Matikainen on huomannut, että kivun syyt ja ilmenemistavat ovat oikeastaan kaikilla erilaiset. Hänellä itsellään pakotus voi vaikkapa hypätä ranteesta toiseen, hetken päästä tuntuu kuin käsivarsia viilleltäisiin puukolla, sitten tuska siirtyy lapaluiden alle, kaularankaan, päähän. Juilii, viiltää, raastaa.

Joskus kohtaus iskee kovana ja varoittamatta. Esimerkiksi ostoksia kotona purkaessa, ihan yhtäkkiä, kuten jokin aika sitten kävi. Onneksi puoliso oli vieressä auttamassa tuskan lyyhistämää vaimoaan.

– Silloin vain piti nopeasti napata läpilyöntilääke, horjua turvapesään ja yrittää päästä pahimman yli, ettei suoranainen kipusokki iske.

Pekkala-Matikainen pitää lääkkeiden käytön niin vähänä kuin mahdollista. Kipu tuntuu koko ajan, mutta purkille hän menee vain kun se on ehdottoman välttämätöntä.

– Minulla on oma sääntö, että otan isoa lääkettä korkeintaan parin viikon välein.

Iso lääke on se voimakas läpilyöntilääke, jolla käydään tuskan kimppuun, silloin kun se iskee niin kovasti, "että taju meinaa lähteä”.

Arja Pekkala-Matikainen sanoo olevansa onnekkaista onnekkain, koska hän jäi kolarissa henkiin.

– Se oli muutamasta millistä kiinni.

Onnekkaana hän pitää itseään myös siksi, että hänellä on lääke, joka auttaa pahimpaan tuskaan. Lähes 30 lääkkeen kokeilemisen ja niistä aiheutuneiden ikävien sivuvaikutusten kärsimisen jälkeen viimein vajaat kymmenen vuotta sitten löytyi lääke, josta on kohtalainen apu.

Silti hän on vihainen.

USA:n opioidikriisi säteilee Suomeenkin

Hän tietää, että moni kohtalotoveri ei ole yhtä onnekas. Sopivaa lääke- ja hoitoyhdistelmää ei usealle löydy lukuisista kokeiluista huolimatta. Ja vaikka löytyisikin, ei ole varmaa, saako sen pitää.

Viime vuosina lääkityslinja on tiukentunut. Taustalla on muun muassa Yhdysvaltojen opioidikriisi. Siellä lääkeopioidien käyttö karkasi käsistä ja sen katsotaan johtaneen pahaan huume-epidemiaan. Lukuisat lääkekoukkuun jääneet siirtyivät heroiiniin. Yliannostuskuolemia alkoi tulla valtavasti.

Myös Suomessa opioidiriskiin on reagoitu. Moni potilas tuntee kuitenkin tulleensa heitteille jätetyksi, kun toimiva lääkitys on yllättäen evätty. Kipukapina-järjestön mukaan tilanne on johtanut jopa lukuisiin itsemurhiin, kun tuskat ovat tuntuneet kestämättömiltä.

– On aivan järjetöntä, suorastaan ihmisoikeusloukkaus, että jätetään antamatta se apu, jonka potilaat tarvitsevat. Ihmiset uupuvat kun eivät saa helpotusta kipuihinsa eivätkä pysty elämään oikein minkäänlaista elämää, puuskahtaa Arja Pekkala-Matikainen.

Pehmeät keinot eivät aina riitä

Arja Pekkala-Matikainen uskoo, että tavallinen kipukroonikko tekee kaikkensa välttääkseen liiallista lääkkeiden käyttöä ja yrittää etsiä kivunlievitystä muilla keinoilla. Hän itse esimerkiksi käy hierontarullien tai infrapunahieronnan avulla läpi vartalonsa huolellisesti joka aamu, puhumattakaan siitä, että hän huolehtii henkisestä hyvinvoinnistaan.

– Jopa lääkekoukkuun jääneitä väärinkäyttäjiä autetaan ja eläintenkin hyvinvointia valvotaan, mutta kipupotilas saatetaan jättää aivan oman onnensa nojaan.

Arja Pekkala-Matikainen tietää omasta kokemuksestaan, että suhtautuminen ja itsestään huolehtiminen on osa sairauden hoitoa, mutta aina pelkkä tahto ja tervehenkinen elämä ei riitä.

– Kun särky vyöryy päälle voimalla, ei siinä riitä, että ottaa rusinan suuhun, puree ja nielaisee kivun rusinan mukana pois. Sellaisiakin ohjeita on annettu, hän tuhahtaa.

Lääkehoito ei ole ongelmatonta

Mistä lääkityksen purkamiset voivat johtua, lääkeriippuvuuspeloistako? Kipulääkäri Kristiina Kokkonen arvioi, että varsinkin lääkärit, jotka eivät ole erikoistuneet kivunhoitoon, ovat katsoneet paremmaksi olla jatkamatta lääkityksiä, joiden käyttöön liittyy riskejä.

Kokkonen huomauttaa myös, että lääkkeet ylipäätään eivät ole ongelmaton ratkaisu, sillä ne voivat antaa huonon hoitovasteen tai pahimmassa tapauksessa jopa pahentaa tilannetta ja haitata muuta kuntoutumista.

Kokkonen korostaa lisäksi, että kipulääkkeiden väärinkäyttö on vakavasti otettava ongelma.

– Kyllä Suomessakin nähdään lääkkeidenkäytön nurjaa puolta jatkuvasti.

Kipukapina-potilasjärjestöä vetävä psykologi Sirpa Tahko pitää pelkoa suomalaisesta opioidikriisistä liioiteltuna. Hänen mukaansa Suomessa pelkästään lääkkeidenkäytön valvonta on niin tehokasta, että kriisiä ei täällä ole näköpiirissä.

Kivun kanssa tekemisissä olevat myöntävät, että hoito ei ole Suomessa tasalaatuista. Potilaille on selvää, että hoidossa on suuria eroja sekä paikkakuntien että lääkäreiden välillä. Asiaan erikoistuneita lääkäreitä ja hoitajia on liian vähän. Myös kipulääkäri Kristiina Kokkonen tietää, että hoitopolut voivat olla hyvin erilaisia ja kohtelu ei ole tasa-arvoista.

Kipupotilaat eivät kuitenkaan halua vastakkainasettelua lääkärikunnan tai hoitohenkilöstön kanssa, vaan pyrkivät yhteistyöhön.

– Tarvitaan kiihkotonta keskustelua, jotta asiat saataisiin paremmalle tolalle. Yksi tärkeä asia olisi lääkäreiden ja koko terveydenhuollon henkilöstön kouluttaminen ymmärtämään kipua paremmin, Kipukapina-järjestön vetäjä, psykologi Sirpa Tahko sanoo.

Samoilla linjoilla on lääkäri Kristiina Kokkonen. Hänen mielestään on hyvä, että hoidon ongelmia tuodaan esille. Niitä on kuunneltava ja nykyistä parempia käytäntöjä on etsittävä.

– Liian usein sairaudet ja vaivat ikään kuin pilkotaan osiin eikä ihmistä hoideta kokonaisuutena, Kristiina Kokkonen sanoo.

Hoitomuotojen yhdistelmällä päästään parhaisiin tuloksiin

Hyvän hoidon etsiminen on eräänlaista nuorallatanssia; vaatii tasapainottelua löytää sopiva yhdistelmä erilaisia hoitomuotoja. Parasta olisi, jos oireet saataisiin aisoihin niin hyvin, että pystyttäisiin elämään lääkkeettömiä jaksoja tai ainakin voitaisiin pudottaa ajoittain lääkitys minimiin.

– Ihminen tarvitsee lepoa sekä kivusta että lääkkeistä, joten pitäisi löytää tasapaino näiden välille, kipulääkäri Kristiina Kokkonen sanoo.

Lääkehoidon työkalupakkiin mahtuu epilepsialääkkeitä, lihasrelaksantteja, mielialalääkkeitä, tulehduskipulääkkeitä sekä erivahvuisia keskushermostoon vaikuttavia kipulääkkeitä. Myös tukihoitoja riittää: fysioterapia, kylmähoito, lämpöhoito, hieronta, psyykkinen kivunhallinta, terapia, kuntoutus, osteopatia, akupunktio, rentoutus, stimulaattorit – lista on melkein loputon. Mikä sitten tehoaa, on hyvin yksilöllistä.

– Useimmiten paras hyöty saadaan hoitotapojen yhdistelmästä. Pohjana on lääkkeetön hoito ja sitä täydennetään ajoittain lääkityksellä, Kokkonen sanoo.

Kärsivän voimat voivat loppua

Riippuvuusepäilyt loukkaavat monia kipupotilaita. Kokkonen ymmärtää tuohtumuksen. Lääkityksen nopea lopettaminen saattaa vaikeuttaa oireita ja olla kohtuutonta, jos tilalle ei tule muita hoitotapoja.

– Eihän muidenkaan sairauksien lääkityksiä lopeteta noin vain.

Kipupotilaiden mukaan tilanne on paikoin kestämätön. Moni lääkkeittä jätetty on uupunut.

– Viikoittain pelkästään minä saan useita yhteydenottoja, joissa ihmiset kertovat epätoivosta ja voimien loppumisesta. Valitettavan moni hautoo itsemurhaa ja surullisen moni on jo päätynyt siihen, Sirpa Tahko kertoo.

Kipukapina-ryhmä aloitti vertaistukiryhmänä runsas vuosi sitten. Sekä someryhmät että tapaamiset ovat täyttyneet kroonikoista, jotka hakevat tukea toisistaan. Kipukapina on nyt rekisteröity myös potilasjärjestöksi, koska tavoitteena on toimia järjestäytyneesti kipupotilaiden hyväksi. Järjestön edustajat ovat jo käyneet keskustelemassa sosiaali- ja terveysministeriössä siitä, kuinka hoitoa pystyttäisiin parantamaan.

Sisustushulluudesta helpotusta

Vaikka sairaus on jatkuvasti läsnä, Arja Pekkala-Matikainen ei anna sen nujertaa. Hän sovittaa tekemisensä sen mukaan, mitä kipu hänelle sallii. Silloin kun kohtaus vyöryy päälle, on vain annettava sen verran periksi, että pahin tuska väistyy. Sitten hän alkaa jälleen touhuta. Ja hän touhuaakin paljon, sillä se on hyvää vastapainoa voimat ja ilon vieville kipupäiville.

Arja Pekkala-Matikainen on aktiivinen eläkeläinen; hän tekee hyväntekeväisyystyötä, järjestää tapahtumia, bloggaa, somettaa ahkerasti, tapaa ystäviään, leipoo, askartelee, tekee käsitöitä – ja sisustaa kotiaan. Hän rakastaa sisustamista. Vuoden kohokohta on valmistautuminen jouluun.

– Olen täysin jouluhullu. Ja näiden koristeiden kanssa nypertäminen on eräänlaista psyykkaamista, se auttaa minua suuntaamaan keskittymisen johonkin muuhun kuin kipuun.

Arja Pekkala-Matikainen vaikuttaa eloisalta, iloiselta ihmiseltä. Hän on puhelias ja aktiivinen. Päältä päin ei uskoisi hänen kärsivän kivuista koko ajan.

– Sehän tässä yksi iso ongelma onkin. Moni ei voi ymmärtää kipusairautta eikä oikein ota sitä tosissaan, vaan helposti vähättelee.

Ihana elämä

Arja Pekkala-Matikainen on jutellut, vastaillut kysymyksiin ja ollut kuvattavana toista tuntia. Edellisyönä pakkanen on keikahtanut plussakeliksi ja räntälumimyräkäksi. Muutoksen aiheuttamat säryt ovat valvottaneet aamuun asti. Silti nainen jaksaa hymyillä.

– Hankalina päivinä mennään vaikka tahdonvoimalla. Elämä on ihanaa ja jo 64 vuotta on hurahtanut nopeasti. Kun on sellainen päivä, etten pysty tekemään mitään, silloin en pysty. Sitten kun on helpompi hetki ja parempi olo, sitten taas teen.

Onko sinulla kokemuksia kroonisesta kivusta? Keskustele aiheesta kello 22 saakka.

Lisää aiheesta:

Kela huolestui vahvojen kipulääkkeiden määräämisestä – pelkona on, että Yhdysvaltojen opioidikriisi toistuisi Suomessa

Yhdysvaltain opioidivyyhdissä alustava sopu miljardikorvauksista – osa osavaltioista haluaa lääkejätti Purdue Pharman yhä oikeuteen

Miksi lääkefirmat joutuvat maksamaan miljoonakorvauksia? Opioidikriisin taustalla on valheellista markkinointia – ja satojatuhansia kuolleita

Ison matkanjärjestäjän Thomas Cookin viime syyskuun konkurssi vähensi tuntuvasti joulun tilauslentoja Lappiin.

Lapin rajavartiosto kertoo, että konkurssi perui yli sata Lappiin varattua charter-lentoa joulukuussa. Erityisesti se vaikutti Rovaniemelle ja Kittilään, jotka olivat Thomas Cookin pääkohteita Lapissa.

Thomas Cook oli yksi isoimmista Lapin matkojen järjestäjistä ulkomailla. Konkurssi sattui ikävään saumaan pitkään nousukiidossa olleelle Lapin matkailuelinkeinolle.

Lentoasemayhtiö Finavia ei ole vielä kertonut Lapin joulun tilauslentojen lopullista määrää. Lokakuun lopussa Finavialta arvioitiin, että chartereita olisi ollut tulossa suurin piirtein edellisvuotinen määrä. Tuolloin, eli vuodenvaihteessa 2018-2019, joulukauden tilauslentoja laskeutui Lapin lentoasemille yhteensä ennätykselliset 779.

Finavia on aikonut julkistaa lopulliset luvut 2019-2020 vuodenvaihteen tilauslennoista loppiaisen jälkeen.

Keskustan gallupsyöksyn aiheuttamaa kohellusta ja kansanedustajien paniikinomaisia ulostuloja katsoessani, mieleeni on tullu yhä useammin sana ekosysteemi.

Kun kansanedustaja jää yhden miehen lakkoon siksi, ettei vieraille tarjota tilaisuudessa lihaa tai kun jättäytyy linnan juhlista pois siksi, ettei kutsujan vaimon eläinsuojelumielipide miellyttänyt, tunnen surua ja myötähäpeää. Eikö siellä pitänyt juhlia itsenäisyyttä eikä tapella elukoista?

Jos todella on niin, että puolueen jäärät suhmuroivat pääministerin nurin muun muassa kostoksi Anneli Jäätteenmäen kohtalosta, minua ahdistaa. On kulunut vasta puoli vuotta vaaleista ja vaalikamppailua vaan käydään, vaikka piti maailma pelastaa.

Eikö kukaan kepussa osaa laskea, että alkutuottajia on aivan liian vähän nostamaan keskustaa turpeesta identiteettipolitiikan halpamaisin keinoin? Siksi kannattaisi kokeilla asialinjaa.

Wikipedian määritelmän mukaan ekosysteemi tarkoittaa ”luonnoltaan verraten yhtenäisen alueen eliöiden ja elottomien ympäristötekijöiden muodostamaa toiminnallista kokonaisuutta.” Kotikonnuillani Lapissa, jossa vallitsee keskustalainen yksipuoluejärjestelmä sivistyslautakunnista maakuntahallintoon ja kansanedustajiin, tuo sana on ollut koko lailla vieras. Ekosysteemi on ollut viholliskieltä, jolla on vastustettu hakkuita, kaivoksia, vesivoimaa ja muita keskustan lempilapsia.

Keskustalla ekosysteemiä rakkaampia sanoja ovat olleet esimerkiksi säätövoima, suurinvestointi, sellutehdas, satatonnari, kirjolohi ja työllistäminen.

Torniolaisen Katri Kulmunin keskusta ei poikkea linjasta, päinvastoin.

Kulmunin uran alussa haastattelin häntä Pohjolan Sanomiin. Reilu parikymppinen nouseva paikallispoliitikko oli ensi kertaa ehdolla isommissa vaaleissa ja hän lateli koko haastattelun poliittisia korulauseita ilman konkretiaa. Lopulta tuskastuin vastauksiin ja kysyin eikö noin nuorella poliitikolla ole oikeasti mitään uutta sanottavaa.

Olisihan siinä ollut paikka paaluttaa vähän, pöyhäistä pohjasedimenttejä, iskeä luutuneisiin asenteisiin kuin naarashauki laitostuneeseen siianpoikaseen.

Ei ollut sanottavaa, ei ole tullut sanottavaa. Se johtuu siitä, että Kulmuni on raikkaasta ja kansainvälisestä olemuksestaan huolimatta alkiolais-kekkoslainen konservatiivi, jonka ihanteet nojaavat menneisyyteen.

Kuvaavaa on, että kun Metsä Group ilmoitti Kemin sellutehtaan hankesuunnittelun aloittamisesta, Kulmuni vaati oitis valtiolta satojen miljoonien investointia infraan – satamaan, teihin ja raiteisiin.

”Kyllä puuta riittää”, vastasi Kulmuni hallituskaverilleen Krista Mikkoselle (vihr.), kun tämä lausui ääneen tutkijoiden ja teollisuuden itsensäkin toteaman asian, että kaikki sellutehdashankkeet eivät voi toteutua, koska puu ei riitä.

Suomalainen metsäala on ylpeillyt kestävyydellään, mutta on tärkeää huomata, että kyse on ollut puuntuotannollisesti kestävästä toiminnasta. Luonnon kannalta tilanne on ollut koko ajan huono. Luonto köyhtyy.

Kun hakkuut kasvavat niin paljon, että joudutaan miettimään riittääkö puu vai ei, ollaan jo kaukana yli sen rajan, että ekosysteemit voisivat hyvin – saati pääsisivät elpymään.

Keskustan puheenjohtaja ei tunnu tätä näkevän. Kulmuni ei puhu ekosysteemeistä juuri muuta kuin bisnesympäristönä. Hän puhuu mieluummin toivon politiikasta, joka tarkoittaa työpaikkoja, jotka taas tarkoittavat yhä suurempia megainvestointeja maakuntiin. Jättihankkeet puolestaan tasoittavat hänelle tien eduskuntaan tulevissakin vaaleissa. Hänestä tulee Meän Katri, instituutio, jota paikallinen media kritisoi nykyistäkin vähemmän.

Millainen on maakunnan ihmisen ihanteellinen ekosysteemi?

Keskusta ja ekosysteemi. Siinä on sanapari, jossa olisi takkuisasta historiasta huolimatta potentiaalia. Jos paha sana tuntuu keskustalaisista vaikealta sanoa metsän ja vesien yhteydessä, kannattaisi ajatella sanaa ihmisen kautta. Millainen on maakunnan ihmisen ihanteellinen ekosysteemi?

Onko se tämä nykyinen, josta kiihtyvällä vauhdilla raahataan luonnonvaroja jalostamatta ulos kuin siirtomaista ikään, vai niin kuin vaikkapa Inari, jossa metsät vielä laajalti huojuvat, järvet kimaltelevat kirkkaina ja vedet antavat jalokalaa? Eikö keskusta muka ole huomannut, että Inarissa on asuntopula? Eikö juolahda mieleen, ettei Inarin väkiluku lisäänny siksi, että motot laulavat metsissä vaan siksi, että ne ovat hiljaa.

1960-luvulla Suomi havahtui, että metsien puuvarat hupenevat. Koska teollisuuden puuntarvetta ei haluttu jarruttaa, aloitettiin massiiviset soiden ojitukset, joilla tuottavaa metsämaata saatiin lisää. Maa- ja metsätalouden päästöt pilasivat vesiä kiihtyvällä tahdilla. Riista väheni, arvokalat katosivat, marjamaat heikkenivät. Vaelluskalat yrittivät turhaan padottuihin kutujokiinsa. Samoihin aikoihin alkoi ennennäkemätön maastapako Ruotsiin.

Olen näkevinäni tässä vähintäänkin ohuen yhteyden. Kasvavat ihmisjoukot ikuisen kasvun ihanteineen olivat kalunneet ekosysteemit rikki. Sittemmin niitä on rikottu vain lisää. On vaikea uskoa, että megalomaanisinkaan sellutehdas voisi niitä korjata.

Pekka Juntti

Kirjoittaja on Ruotsin Haaparannalla asuva, Lapissa työskentelevä vapaa toimittaja ja tietokirjailija.

Aiheesta voi keskustella 3.1. klo 16.00 asti.

Lue myös:

Pekka Juntin kolumni: Helsingin pimeydestä

Reetta Rädyn kolumni: Elämää on muuallakin kuin Helsingissä, Turussa ja Tampereella

Jari Ehrnroothin kolumni: Turha pyhittää luontoa

Kemin Matkailu Oy:n toimitusjohtaja Susanna Koutonen kertoo, että kauppaa on valmisteltu pitkään ja se on lyöty lukkoon ennen vuoden vaihdetta.

Susanna Koutonen ei suostu paljastamaan jäänmurtajakaupan hintaa. Hänen mukaansa matkailuyhtiön liiketoiminta on ollut vahvassa kasvussa ja murtajakaupankin yhtiö pystyy hoitamaan omalla liiketoiminnallaan.

Kemin Satama Oy:n hallituksen puheenjohtaja Jukka Ikäläinen sanoo, että satamayhtiölle matkailujäänmurtajasta luopuminen merkitsee sitä, että yhtiö pystyy nyt keskittymään ydinliiketoimintaansa.

– Se on alueella vireillä olevia metsäinvestointejakin ajatellen erittäin tärkeää.

Kemin Matkailuyhtiölle Samporisteilyt ovat olleet hyvin kannattavaa liiketoimintaa, satamayhtiölle eivät niinkään. Kemin Matkailu Oy on maksanut satamalle Samposta vuokraa, mutta satamalle Sampon ylläpito on joinakin vuosina ollut silti tappiollista.

Lue myös:

Kemin Matkailu Oy:lle kaupungin 800 000 euron luottotakaus

Jäänmurtaja Sampolle ulkopuolinen miehistö – takaa risteilyjen jatkumisen tulevinakin kausilla

Kaupunginjohtaja Nissinen: "Sampo säilyy Kemin kaupunkikonsernin päätösvallassa"

Sampo lähdössä telakalle - satamayhtiön hallitus käsittelee murtajan kohtaloa jälleen ensi viikolla

Matkailujäänmurtaja Sampon kohtaloa puidaan Kemissä

Kemi yrittää ratkaista matkailujäänmurtajan kohtalon keväällä – Sampoa on palloteltu jo vuosia

Kemissä kiistellään matkailujäänmurtaja Sampon tulevaisuudesta – matkailuväki etsii jo uutta alusta

Hallitus haluaa turvata leikkaustoiminnan ja päivystyksen jatkumisen kaikissa keskussairaaloissa.

Leikkauksia keskittänyt asetus on osoittautunut liian tiukaksi. Vaatimukset leikkausten vähimmäismääristä uhkaavat murentaa keskussairaaloiden päivystystä.

Perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiurun (sd.) mukaan joustojen salliminen leikkausten vähimmäismääriin lisäisi potilasturvallisuutta koko Suomessa.

– Tässä maassa tulee olemaan sote-uudistuksen jälkeen keskussairaaloita jokaisessa maakunnassa. On varmistettava, että maakunnan keskussairaala pärjää jatkossakin.

Keskittämisasetuksen höllentämisestä sovittiin hallitusohjelmaneuvotteluissa.

– Hallitusohjelmaneuvotteluissa tulimme siihen johtopäätökseen, että keskussairaaloiden osaajista on pidettävä kiinni.

Kiuru: Kyse ei ole vain yhden tai kahden sairaalan kohtalosta

Leikkausten lopettaminen tiukkojen vaatimusten vuoksi on Kiurun mukaan johtanut siihen, että keskussairaaloista on lähtenyt pois lääkäreitä. Tämä vaarantaa päivystyksen.

– Kyse on vähäisistä joustoista, joita on huomattu tarvittavan näin jälkikäteen. Niitä tarvitaan, jotta keskussairaaloiden osaajien puutetta voidaan lievittää.

– Tämä vaikuttaa pitkällä juoksulla merkittävään osaan keskussairaalaverkkoa. Ei ole kyse yhden tai kahden sairaalan tulevista kohtaloista, vaan päivystyksen turvaamisesta aika merkittävässä osassa Suomea.

Kiurun mukaan ongelmia on myös laajan päivystyksen sairaaloissa.

Sipilän hallituksen päätöksen leikkausten keskittämisestä vuodesta 2018 lähtien piti tuoda säästöjä yli 300 miljoona euroa. Sosiaali- ja terveysministeriön mukaan rahaa säästyi kuitenkin vain muutama miljoona euroa.

–Se tulee eittämättä siitä, että erityisen vaativat leikkaukset on keskitetty yliopistosairaaloihin ja tämä linja pysyy.

Vähimmäisvaatimuksissa suurta vaihtelua

Voimassa olevan asetuksen mukaan lonkan ja polven tekonivelleikkauksia saa tehdä sairaaloissa, joissa leikkauksia kertyy 600 vuodessa.

Rintasyöpäleikkauksissa ja selkäleikkauksissa vähimmäismäärä on 150 vuodessa. Osassa syöpäleikkauksia rajana on 70 leikkausta ja olkapään tekonivelleikkauksessa raja on 40.

Höllennystä on tulossa lonkan ja polven tekonivelleikkausten, selkäleikkausten sekä rinta- ja paksusuolisyöpäleikkausten vähimmäismääriin.

Jatkossa pienemmistä leikkausmääristä voitaisiin sopia maan viiden erikoissairaanhoidon erityisvastuualueen (erva-alueen) sisällä esimerkiksi välimatkojen perusteella.

Viiden yliopistosairaalan vastuulla olisi huolehtia erva-alueidensa keskussairaaloiden kanssa hoidon laadusta ja potilasturvallisuudesta.

Lääkäriliitto pitää muutosta tärkeänä

Muutosesitys on lähetetty lausuntokierrokselle ja tukea on luvassa muun muassa Lääkäriliitolta.

Liitto on pitänyt leikkauksille asetettuja vähimmäisrajoja liian kovina ja vaatinut keskittämisasetuksen korjaamista.

– Mielestäni olisi tärkeää, että keskittämisasetuksen vaatimuksia voitaisiin muuttaa siten, että voimme pitää päivystyksen pienemmissäkin keskussairaaloissa. Se on potilasturvallisuuden kannalta välttämätöntä ja takaa myös sen, että sairaalat pysyvät elinvoimaisina, sanoo Lääkäriliiton puheenjohtaja Tuula Rajaniemi.

Rajaniemi korostaa, että päivystyksen onnistumiseksi sairaalassa on oltava tarpeeksi päivittäistä toimintaa ja riittävästi lääkäreitä ja osaamista.

– Lääkäreille päivän aikana kertyvää taitoa tarvitaan päivystysaikana. Leikkaustoiminnan kaventuminen heijastuu pidemmän päälle myös poliklinikka- ja vuodeosastotyöhön.

Rajaniemen mukaan leikkausten keskittäminen aiheuttaa ongelmia etenkin Pohjois- ja Itä-Suomessa, jossa etäisyydet ovat pitkät.

– Esimerkiksi Kokkolasta Ouluun on 200 kilometriä tai Rovaniemeltä Ouluun 250 kilometriä. Nämä ovat pitkiä matkoja silloin, kun potilaalla on kriittinen hoidon tarve.

Pohjois-Suomessa huoli on ollut kova

Muutosesitys otetaan ilolla vastaan Pohjois-Suomessa.

Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin johtaja Ilkka Luoma sanoo, että Oulun yliopistollisen keskussairaalan erityisvastuualueella haasteita on ollut kaikissa muissa paitsi Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirissä. Kainuun, Keski-Pohjanmaan, Lapin ja Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirien väestöpohjat ovat pieniä.

– Sairaaloiden maantieteelliset etäisyydet ovat suuret ja pienen väestöpohjan takia keskussairaaloiden leikkausvolyymit jäävät aika pieniksi ja selkeästi pienemmäksi kuin keskittämisasetuksen vaatimukset.

Luoman mukaan Pohjois-Suomessa huoli on ollut erityisen kova.

Hän korostaa, että riittävän haastava ja monipuolinen työ on iso tekijä, kun halutaan pitää kiinni osaavista kirurgeista ja moniammatillisista tiimeistä.

– On selvää, että pelkät seinät eivät turvaa ainuttakaan päivystävää sairaalaa Suomessa, vaan osaava henkilökunta ratkaisee kunkin päivystävän sairaalan kyvykkyyden. Tämä osaltaan hivenen helpottaa tulevaisuudennäkymiä.

Meri-Lapissa uskotaan palvelujen säilymiseen

Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirin puheenjohtaja Martti Ruotsalainen pitää asetusmuutosta tärkeänä ja odotettuna.

– Kyllähän tämä on merkittävä asia. Ennen kaikkea näen, että tämä turvaa laajemminkin Meri-Lapin alueen erikoissairaanhoidon palveluja.

Ruotsalainen arvioi, että ilman keskittämisasetuksen höllentämistä Länsi-Pohjan keskussairaala menettäisi erikoislääkäreitä. Hän pitää lonkan ja polven tekonivelleikkausten säilymistä Länsi-Pohjassa tärkeimpinä.

Ruotsalainen uskoo, että asetusmuutoksen jälkeen myös työnjaosta sopiminen on helpompaa.

– Mehän olemme erva-alueen sairaanhoitopiirien kanssa neuvotelleet jo monta vuotta. Etenkin viime syksynä käytiin tätä läpi ja kaikilla on nyt valmius katsoa asiaa tästä näkökulmasta. Uskon, että me löydämme hyvän ratkaisun, koska se meidän täytyy löytää.

Korjattu klo 22:21: Muutettu kohta "Edellisen hallituksen" muotoon "Sipilän hallituksen".

Lue myös:

Leikkausten keskittämisessä ollaan ottamassa askel taaksepäin – asiantuntijat yrittivät kääntää ministeriön päätä jo puolitoista vuotta sitten: ”Silloin oli ilmeisesti niin suuri halu tappaa aluesairaaloita

Johtajaylilääkärin pelko: Leikkausten keskittäminen voi johtaa pahoihin ongelmiin

Lapin matkailu näyttää rikkovan ennätyksen jälleen tänä vuonna. Lapin majoitusliikkeissä oli viime vuoden tammi-marraskuussa yhteensä 2,6 miljoonaa yöpymistä, mikä on lähes neljä prosenttia enemmän kuin viime vuonna. Marraskuussa kasvu jäi kuitenkin vaatimattomaksi, vain 0,4 prosenttiin.

Täpärä enemmistö eli 53 prosenttia tammi-marraskuun majoittumisista oli kotimaisten matkailijoiden. Ulkomaisten yöpymiset ovat kasvaneet hieman enemmän kuin suomalaisten. Ulkomailta Lapissa on vierailtu eniten Saksasta, Ranskasta ja Iso-Britanniasta.

Edellisvuonna eli vuonna 2018 yöpymisiä oli yhteensä kolme miljoonaa, mikä on enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Joulukuussa 2018 yöpymisiä oli lähes 490 000, joten vähintään samaan määrään yltäminen tietäisi aiemman ennätyslukeman eli kolmen miljoonan yöpymisen ylittymistä.

Tilastokeskus julkaisee koko viime vuoden majoitustilastot tammikuun lopussa.

Rovaniemellä paljon kiinalaisia

Esimerkiksi Rovaniemellä majoittumiset ovat kasvaneet tammi-marraskuussa 2019 runsaat 12 prosenttia. Rovaniemellä rekisteröityjä yöpymisiä oli jälleen eniten Lapissa, runsaat 600 000. Rovaniemellä yön viettäneistä 60 prosenttia oli ulkomaalaisia. Heistä suurin ryhmä ovat kiinalaiset, joiden jälkeen tulevat ranskalaiset, saksalaiset ja venäläiset.

Kasvua kirjattiin myös esimerkiksi Inarissa, Muoniossa, Kemissä ja Sodankylässä. Lapin kovin nousu yöpymisissä oli Ranualla, lähes 50 prosenttia, mutta majoitusvuorokausien määrä oli pienimpiä tilastosta löytyvistä Lapin paikkakunnista. Tilastossa on 13 Lapin paikkakuntaa.

Kittilässä ja Kolarissa yöpymisiä taas on hieman vähemmän kuin viime vuonna. Sekä kotimaisten että ulkomaisten vieraiden määrässä oli lievää laskua näissä matkailukeskuksissa.

Lapin lisäksi matkailulla menee hyvin myös muualla maassa. Koko maassa rekisteröityneet yöpymiset nousivat tammi-marraskuussa neljä prosenttia. Yhteensä Suomen majoitusliikkeissä kirjattiin tuona aikana 21 miljoonaa yöpymistä. Esimerkiksi Helsingissä oli 4,1 miljoonaa yöpymistä, mikä oli kahdeksan prosenttia edellisvuoden vastaavaa aikaa enemmän.

Tilastot ei kerro koko totuutta

Luvut ovat Tilastokeskuksen ennakkotietoja. Ne on kerätty hotelleista ja muista majoitusliikkeistä, joissa on vähintään 20 vuodepaikkaa tai sähköpistokkeella varustettua matkailuvaunupaikkaa. Luku ei anna täydellistä kuvaa kaikista Lapissa käyvistä, sillä tilastoissa ei ole esimerkiksi kaikkia mökkejä eikä Airbnb-verkkopalvelun kautta majoittuneita.

Majoitustilastoissa eivät näy myöskään useimmat joulun aikaan tilauslennoilla Lappiin päivämatkalle saapuvat. Lappiin joulukuussa varattuja tilauslentoja peruttiin yli sata, kertoi Lapin rajavartiosto torstaina. Vähennys johtui matkanjärjestäjä Thomas Cookin konkurssista, joka tapahtui viime syyskuussa.

Laskettelukeskuksen tuolihissi jäi jumiin Inarin Saariselällä perjantaina iltapäivällä. Hississä oli tuolloin noin sata ihmistä.

Ski Saariselän toimitusjohtaja Juha Tahvanainen sanoo, että hissiin tuli vika, kun sen yläkääntöpyörän kumi irtosi jostakin syystä.

– Hissiä voitiin kuitenkin liikuttaa peruuttamalla sitä hitaasti, ja sillä tavalla saatiin asiakkaat pois kyydistä, Tahvanainen sanoo.

Pelastuslaitos hälytettiin paikalle kello 15. Inarin palopäällikkö Jukka Harmanen kertoo, että käytännön pelastustöitä ei pelastuslaitoksen väelle jäänyt, sillä laskettelukeskuksen työntekijät saivat tilanteen kuntoon itse. Työntekijät olivat panneet hissin peruutusvaihteelle ja sitä kautta ihmiset pois hissistä.

Tunnin kuluttua tilanne oli ohi.

Harmasen mukaan kukaan ei loukkaantunut, mutta moni saattoi olla kylmissään, sillä tuuli kävi navakkana.

Kirjastojen aineistohankintoihin korvamerkityistä valtionosuuksista luovuttiin 2015, mutta ainakin maakuntien pääkaupungeissa aineistojen hankintamäärärahat ovat jopa kasvaneet sen jälkeen. Poikkeuksen tekee talouskriisistä kärsivä Rovaniemi, missä hankintarahat on puolitettu ensi vuodelle. Tilanne huolettaa niin aktiivista lukijaa kuin yhteistyökirjastoja.

Rovaniemi on hoitanut kirjastojensa aineistohankinnat hyvin viime vuoteen saakka. Kurjan taloustilanteen vuoksi Rovaniemen päättäjät leikkasivat kirjaston ensi vuoden aineistohankintoihin osoitetut määrärahat viime vuoden 420 000 eurosta puoleen eli 210 000 euroon.

Rovaniemeläinen ahkera kirjastonkäyttäjä Asta Mommo pitää leikkausta erittäin valitettavana.

– Voi käydä niin, että vähän harvinaisemmat kirjat jätetään hankkimatta. Tai esikoiskirjailijat, jotka eivät ole niin tunnettuja, niin heidän kirjojaan ei hankita. Hankitaan vain kirjoja, jotka ovat saaneet jonkun megakohun aikaan, Mommo harmittelee.

Myös Suomen kirjastoseuran toiminnanjohtaja Rauha Maarno on järkyttynyt Rovaniemen rajuista leikkauksista.

– Kyllä tämä on hurjan surullinen uutinen. Varsinkin kun katsoo tuoreimpia, joulukuussa julkistettuja PISA-tuloksia, jotka osoittivat että lukutaito on edelleen heikentynyt ja eriytynyt Suomessa, Maarno harmittelee.

Rovaniemen kaupungin säästötarpeeksi on laskettu jopa 31 miljoonaa euroa. Kirjaston hankinnoista tehtävä 210 000 euron leikkaus on tästä noin 0,68 prosenttia.

Hankintoihin kuutisen euroa asukasta kohti

Keräsimme tiedot 18 maakuntien keskuskaupunkien kirjastojen aineistohankintoihin varatuista määrärahoista vuosilta 2019 ja 2020. Vertailun helpottamiseksi summat suhteutettiin kaupunkien asukaslukuihin.

Keskimäärin aineistohankintoihin käytetään noin kuusi euroa. Väkirikkaimpana kaupunkina Helsinki on keskiarvon alapuolella, mutta siellä on erillismäärärahaa käytetty vasta valmistuneen Oodin aineistohankintoihin.

Suomen yleisten kirjastojen pitämän tilastotietokannan perusteella hankintamäärärahat eivät ole merkittävästi vähentyneet vuoden 2015 valtionosuusuudistuksen jälkeen.

Tilaston perusteella hankintoihin on käytetty vuoden 2014 jälkeen noin 23 miljoonaa euroa vuosittain. Vuoden 2018 hankintoihin käytetty summa nousi yhteenlaskettuna 24,2 miljoonaan euroon.

On kuitenkin huomattava, että paikoin hankintamäärärahoja oli supistettu voimakkaasti jo ennen uudistusta. Vaikka hankintamäärärahat valtakunnantasolla nousivatkin vuodeksi 2018, rahaa oli silti vähemmän kuin vuonna 2010.

Kielivalikoima kapenee, lehtitilauksia karsitaan

Rovaniemen kirjastotoimenjohtajan Pasi Rantasen mukaan nyt hankinnoissa joudutaan tinkimään hieman kaikesta.

– Varmaan pahimmat leikkaukset kohdistuvat vähemmän kysyttyihin aineistoihin. Kielivalikoimaa joudutaan pienentämään tosi reilusti. Sitten mikä varmasti ensimmäisenä näkyy on se, että sanomalehtivuosikertoja vähennetään, kertoo Rantanen.

Asta Mommo pelkää, että paikallisen aineiston määrä vähenee.

– Täällä on paikalliset ja lappilaiset kirjailijat erittäin hyvin edustettuna. Niitä saa helposti täältä lainata, pelkään niidenkin puolesta, sanoo Asta Mommo.

Kirjastoseuran toiminnanjohtaja Rauha Maarno muistuttaa, että kirjastolaki asettaa kunnille vaatimuksia kokoelmien ylläpitämisen suhteen.

– Kirjastolaki edellyttää, että kirjastojen on ylläpidettävä monipuolisia kokoelmaa. Tämä on sen kannalta todella huono juttu.

Rantasen mukaan Rovaniemen kirjaston tavoitteena on kuitenkin tarjota edelleen kirjastojen asiakkaille kysytyimpiä uusia teoksia.

– Niistä meillä on sopimus maakunnallisesti, että me ei voida pistää muiden vastuulle Rovaniemen lainauksia. Niitä hankitaan kuten ennenkin. Vähennykset tehdään pienemmistä aineistoista, muun muassa AV-puolelta.

Miten lasten lukuinnostusta voisi ruokkia? Katso vinkit tästä: "Lukeminen ei ole rangaistus!" – näillä 10 keinolla suomalaiset saavat lapsensa lukemaan

Myös kumppanikirjastot kärsivät

Lapissa tehdään kattavaa yhteistyötä kirjastopalveluiden osalta. Yhteiseen Lapin kirjasto -palvelurinkiin kuuluvat kaikki Lapin kuntien kirjastot.

Tämä tarkoittaa sitä, että kaikissa kirjastoissa kelpaa sama kirjastokortti ja teoksia voi verkkopalvelun kautta varata mistä tahansa Lapin kirjastosta omaan lähikirjastoon. Palautuksen voi tehdä myös mihin tahansa Lapin kirjastoon.

Kumppanikirjastoista on tullut huolestuneita viestejä. Muun muassa Ranuan kirjastotoimenjohtaja Maria Joona pelkää jonojen pitenevän koko Lapissa, jos suosittuja teoksia ei pystytä hankkimaan entiseen tapaan.

Lisäksi Joona nostaa esiin Rovaniemen kirjaston roolin AKE-kirjastona eli alueellista kehittämistehtävää hoitavana kirjastona.

– Jos Rovaniemikään ei pysty hankkimaan entiseen malliin aineistoa, yhä useampi teos pitää pyytää asiakkaalle kimpan ulkopuolelta, jolloin se on asiakkaille maksullista kaukolainaustoimintaa. Näkisin, että Rovaniemen aineistomäärärahojen väheneminen vaikuttaa negatiivisesti aineiston saatavuuteen koko Lapissa.

Lapin maakunnan sisällä kuntien euromääräinen panostus kirjastopalveluihin vaihtelee paljon. Esimerkiksi eniten kirjastojen aineistohankintoihin laittavat rahaa asukasmäärältään pienimmät kunnat.

Rovaniemi on omassa luokassaan maakunnan sisällä kuin myös valtakunnallisessa maakunnan keskuskaupunkien vertailussa kun vuoden 2020 aineistohankintaan varatut määrärahat jaetaan asukasmäärään mukaan.

Pieni säästö, iso vahinko

Suomessa kirjastojen ylläpitäminen on yksi niistä lakisääteisistä palveluista, joka kuntien on tarjottava asukkailleen. Vuoteen 2014 saakka kunnat saivat kirjastojen ylläpitämiseen korvamerkityn euromäärän asukasta kohden valtionosuuskorvauksena.

Vuodesta 2015 lähtien kunnan peruspalvelujen valtionosuusjärjestelmässä ei ole ollut enää tehtäväkohtaisia määräytymisperusteita eli kirjastopalveluille ei perushintaa ole olemassa.

Kirjastoasiat kuuluvat Rovaniemellä vapaa-ajan lautakunnalle. Puheenjohtaja Petteri Pohja (kok.) muistuttaa, että kirjaston säästöt ovat osa kokonaisuutta säästöissä, joita vapaa-ajanlautakunnalta edellytettiin.

– Vähennys koskee onneksi vain vuotta 2020. Aineistohankinnat ovat tärkeä osa kehittyvää ja uudistuvaa kirjastotoimintaa ja on toivottavaa, että kaupungin talous saadaan kuntoon ja aineistohankinnat tehtyä jatkossa täysimääräisinä, Pohja sanoo.

Suomen kirjastoseuran muutama vuosi sitten tekemän selvityksen mukaan kirjastoon sijoitettu raha tuottaa hyvin: yksi euro kirjastolle tuottaa yhteiskunnalle hyötyä kolmen – neljän euron edestä.

Toiminnanjohtaja Rauha Maarnan mukaan viimeksi kuluneen puolen vuoden aikana Suomen kirjastoseuraan on kantautunut eri puolilta maata viestejä siitä, että kireä kuntatalous olisi houkuttelemassa päättäjiä leikkaamaan kirjastoista: kirjastoautoja on lopetettu ja kirjastoverkkoa karsittu monin paikoin.

– Kirjastojen osuus kuntien taloudesta on prosentin luokkaa. Sieltä saatava säästö on hyvin pieni, mutta vahingot voivat pitkällä aikavälillä olla suuret.

Mikä merkitys kirjastopalvelulla on sinulle? Keskustele aiheesta kello 22 asti.

Lue vielä:

Analyysi: Kirjoitustaito katoaa nyt sellaista vauhtia, että kohta on keksittävä jokin muu tapa kommunikoida

Huonoa suomea kirjoittava ei pääse enää poliisiksi – Valintakokeen kirjallisesta kokeesta tulee karsiva

Pitkän viikonlopun jälkeen arki alkaa lauhan ja sateisen sään saattelemana.

Lämpömittari kipuaa huomenna tiistaina selvästi plussan puolelle Etelä- ja Keski-Suomessa, monin paikoin tulee tihkusateita. Samalla vähäiset lumet sulavat. Lapissa sen sijaan lunta sataa muutamia senttejä lisää.

Oikeastaan mittari pysyy miinuksen puolella vain Lapissa ja paikoin Koillismaata. Kyseisille alueille on myös annettu huonon ajokelin varoituksia tiistaille ja keskiviikolle.

Keskiviikkona sataa runsaammin. Päivästä tulee myös tiistaita lämpimämpi ja tuulisempi. Etelässä lämmintä on yleisesti viisi astetta, ja lounaissaaristossa mittarissa voi lukea jopa yhdeksän plusastetta.

Pohjoisessa sateet tulevat keskiviikkona lumena. Itä-Lappiin lunta voi tulla jopa yli 10 senttiä.

Lumipyryjen vuoksi keskiviikolle onkin annettu pohjoiseen huomattavasti laajemmin ajokelivaroituksia kuin tiistaina. Huonoa ajokeliä ennakoidaan Käsivarteen, Pohjois-Lappiin, Pohjois-Pohjanmaalle ja Kainuuseen. Erittäin huonoa ajokeliä ennakoidaan lumipyryn vuoksi Koillismaalle sekä muualle Lappiin.

Sateet väistyvät torstaiksi ja taivas poutaantuu. Myös ilma on hieman viilenemään päin.

– Näillä näkymin torstaina aurinkokin näyttäytyy Etelä- ja Keski-Suomessa, toteaa Ylen meteorologi Joonas Koskela.

Perjantai jatkuu torstain kaltaisessa säässä, mutta hieman viileämpänä. Etelässäkin lämpötila on nollassa tai painuu mahdollisesti hieman pakkasen puolelle.

Viikonloppuna sateet ja lauha sää tekevät näillä näkymin paluun.

Inarilainen Kalle Kosonen on hypännyt aura-auton rattiin samoihin aikoihin kuin hänen perheensä on käynyt yöpuulle. Kososen tehtävänä on aurata Ylä-Lapissa Inarin ja Pokan kylien välistä tietä.

Tänä talvena hän on saanut nukkua enimmäkseen koiranunta. Säätietoja on pitänyt seurata tarkasti ja elämä suunnitella niin, että ratin taakse on voinut tarpeen vaatiessa hypätä.

Tänä talvena aurattavaa onkin riittänyt. Ylen käydessä Kososen kyydissä ilta-aikaan hän on päivän toisella aurausreissulla.

– Lähdin ensimmäiselle reissulle aamuneljältä ja olin kotona kymmenen jälkeen. Nyt kello on 22:30 ja pitää käydä vielä toinen reissu.

Kosonen ohjaa rattia oikealla kädellä. Vasemmalla hän painelee nappeja, joilla ohjataan itse auraa, nostetaan tai lasketaan sitä.

Huomaa, ettei hän ole ensimmäistä kertaa ison auton ratissa. Kapean syrjätien auraaminen sujuu vaivattomasti kuin voileivän voiteleminen.

– Aika paljonhan tuota lunta on jo tullut, talven lumimäärä alkaa olla täynnä. Alkutalvena on kertynyt saman verran kilometrejä kuin normaalisti koko talvena, kertoo Kosonen ratin takaa.

Tutkija: Sodankylässä on lunta enemmän kuin koskaan

Sodankylän Tähtelän observatorion ympäristöstä löytyy jos jonkinlaista mastoa ja mittaria. Täällä on mitattu lumen syvyyttä jo yli sata vuotta.

Mittaushistorian aikana asemalla ei ole koskaan aiemmin mitattu tähän aikaan vuodesta näin paksua lumikerrosta, kertoo tutkija Anna Kontu. Tiistaiaamun virallinen mittaustulos oli 74 senttimetriä.

– Oikeastaan koko Lapissa, ihan pohjoisimpia osia lukuunottamatta, on nyt keskimääräistä enemmän lunta, kertoo Kontu.

Tähän aikaan vuodesta Sodankylän ympäristössä on tavallisesti satanut lunta keskimäärin 40 senttimetriä, mikä on noin puolet talven keskimääräisestä lumimäärästä.

Lapissa saa kahlata polvia, jos ei jo reisiä myöten lumessa, kun taas etelässä paistaa musta maa.

– Lumiraja menee suunnilleen Kokkolasta Tampereen kautta Lappeenrantaan, Kontu kertoo.

Kahvin voimalla yön pimeinä tunteina

Kun Kalle Kosonen kulkee päiväsaikaan auraamassa, pienessä Lisman kylässä Inarin kunnan länsirajalla hänelle keitetään aina kahvit. Näillä teillä kahviloita tai huoltoasemia ei ole.

Tällä kertaa auraus sattuu yöaikaan. Radiossa soi mollivoittoinen ja melankolinen yöradioon sopiva laulu. Toimistotyölaiset vetävät tähän aikaan peittoa tiukemmin korville.

Kosonen kaivaa termospullon esille ja kaataa itselleen kupillisen.

– Liekö tästä kahvista edes oikeasti apua.

Aura-auton valot välkkyvät pimeässä yössä. Ajatus siirtyy talviyöstä kevääseen.

– Jos saman verran vielä nakataan lunta lisää, keväällä sitä ollaan ihmeissään. Kaikki joet ovat varmaan silloin äyriään täynnä.

On aika juoda tällä levikkeellä viimeinen huikka kahvista, laskea aura alas ja suunnata jälleen kohti Pokan kylää, joka on tänäkin talvena ollut yksi Suomen lumisimmista paikoista.

Kolaaminen kyllästyttää, vaikka kalorit kuluvatkin

Kun Kosonen aukoo teitä vahvalla moottorivoimalla, inarilainen Eevi Korva käyttää lihasvoimiaan.

– Nyt saisi pitää jo pienen tauon lumen tulossa. Talvi ei ole edes puolessavälissä, mutta lunta on kuin keväällä, huikkaa Korva kolan varresta.

Vaikka lumitöissä kalorit kuluvatkin, kolaaminen ei ole Korvan mielestä se kaikista nautinnollisin liikuntamuoto.

Pohjoisen turisteille sen sijaan lumi on varmasti mieleen. Se on kuitenkin hyväksi myös kasveille, on Korva huomannut.

– Lumi on kasveille hyväksi. Kasvit ovat hyvässä suojassa, kun päällä on runsaasti lunta lämmittämässä niitä, tietää Korva ja tarttuu taas kolaan.

Puoli metriä lunta katolla tarkoittaa sataa kiloa neliöllä

Runsaalle lumelle on selitys.

Suomen ympäristökeskuksen johtava hydrologi Bertel Vehviläinen kertoo, että syypää on tullut lännestä.

– On ollut lauha ja sateinen säätyyppi. Matalapaineita tulee lännestä koko ajan. Etelässä se tietää vesisateita, pohjoisessa lumisadetta. Siihen plussataan päälle vielä ilmastonmuutos, kiteyttää Vehviläinen.

Runsaslumisen talven aikana kannattaa kohottaa katse kohti kattoja. Kun katolla on lunta noin puoli metriä, kiloissa sitä on sata per neliömetri.

– Se on sellainen raja, jolloin kannattaa jo hieman huolestua. Lapissa voi paikoin olla lunta jopa 150 kiloa neliömetrillä.

Vehviläisen mukaan Lapissa ei ole kuitenkaan syytä panikoida kattojen lumikuormien kanssa. Lapin katot, kuten ihmisetkin, ovat tottuneet kestämään lunta.

– Omakotitalon katolta putoaminen on aina suurempi riski kuin se, että katto romahtaisi, toteaa Vehviläinen.