Suomen Saamelaiskäräjät on hyväksynyt saamelaisten totuus- ja sovintoprosessin ehdotuksen, toisin sanoen sen mandaatin.
Suomen hallitus hyväksyi mandaatin jo marraskuussa ja kolttasaamelaisten kyläkokous viime viikolla.
Työ aloitetaan ensi vuonna nimeämällä totuus- ja sovintokomiteaan viisi komissaaria. Komission jäsenistä kaksi valitaan valtion, kaksi Saamelaiskäräjien ja yksi kolttien kyläkokouksen esityksestä.
Saamelaiskäräjät pyytää esityksiä komissaarinimityksistä saamelaisyhteisöltä, mutta lopullisen päätöksen jäsenistä tekee Saamelaiskäräjien täysistunto.
Saamelaiskäräjät 2016-2019 kokoontui vaalikautensa viimeiseen kokoukseen saamelaiskulttuurikeskus Sajokseen Inariin tiistaina 17.12.Vesa Toppari / Yle
Tärkeän työn kiireinen aikataulu herättää huolta
Saamelaiskäräjien tiistaisessa täysistunnossa kiiteltiin totuus- ja sovintokomission eteen tähän asti tehtyä työtä.
Saamelaiskäräjien 1. varapuheenjohtaja Heikki Paltto painotti puheenvuorossaan prosessin tärkeyttä saamelaisyhteisölle. Palton mielestä komission työ on tärkeää saada käyntiin niin pian kuin mahdollista.
– Työ pitäisi saada alkuun nyt, kun vanhemmat sukupolvet ovat yhä elossa. Asioiden läpikäyminen on raskasta, mutta tärkeää, painotti Paltto.
Ensimmäinen varapuheenjohtaja Heikki Paltto toivoo, että sovintoprosessi tullaan aloittamaan nyt, kun vanhempi saamelaissukupolvi on yhä elossa kertomassa tarinansa.Vesa Toppari / Yle
Aihe herätti saamelaispolitiikoissa kuitenkin myös huolta.
Useissa puheenvuoroissa nostettiin esiin prosessille esitetty tiukka aikataulu. Totuus- ja sovintotyön tulisi olla valmis vuonna 2022. Saamelaiskäräjien jäsenet Neeta Jääskö ja Kirsti Kustula näkevät, että aikataulu on liian kiireellinen näin tärkeälle asialle.
– Se on lyhyt aika käsitellä tällaista asiaa. Traumat ovat syvällä ihmisten elämässä. Käsittelyn aikatauluun eivät saisi vaikuttaa Suomen politiikan muutokset tai muut syyt. Prosessille pitäisi järjestää enemmän aikaa.
Saamelaiskäräjien jäsen Kirsti Kustula painotti puheenvuorossaan, että saamelaisten traumat ovat syvällä ihmisten elämässä. Siksi työlle on annettava aikaa. Vesa Toppari / Yle
Jäsen Anu Avaskari totesi omassa puheenvuorossaan totuus- ja sovintokomission etenemisen olleen Saamelaiskäräjien tämän vaalikauden 2016–2019 yksi keskeisimmistä saavutuksista.
Saamelaiskäräjien täysistunnon käymä keskustelu kirjattiin kokouksessa erilliseen muistioon.
Saamelaiskäräjien jäsen Anu Avaskari nosti kokouksessa esiin huolensa siitä, kuinka inarinsaamelaisten rooli otetaan huomioon komission työssä. Komission mandaattiehdotuksessa taataan Suomen saamelaisten jokaiselle kolmelle kieliryhmälle oma edustajansa.Vesa Toppari / Yle
Saamelaiskäräjien hallituksen jäsen Petra Magga-Vars totesi omassa puheenvuorossaan, että tämä on väärä aika aloittaa komission työn. Hän toi esiin, että Saamelaiskäräjien oma vaalikausi on loppumassa, ja useat saamelaisten oikeuksiin liittyvät kysymykset ovat edelleen auki Suomessa.
Myös jäsen Ulla Magga toivoi komissiotyön siirtämistä tulevaisuuteen sekä edelleen lisää selvitystyötä aiheesta. Hän teki asian siirtämisestä myös kannatetun esityksen, mutta ei saanut asialle laajaa kannatusta äänestettäessä.
Komission on tarkoitus selvittää muun muassa, kuinka historian vääryydet vaikuttavat saamelaisiin tänä päivänä
Saamelaisten ja Suomen valtion välisen totuus- ja sovintoprosessin päätavoitteena on tunnistaa ja arvioida syrjintää, jota saamelaiset ovat kokeneet sekä historiassa että kohtaavat yhä nykypäivän Suomessa.
Tarkoitus on tutkia muun muassa Suomen valtion sulauttamispolitiikkaa ja muita saamelaisten oikeuksien loukkauksia sekä selvittää, miten tapahtumat vaikuttavat saamelaisiin ja heidän yhteisöönsä tällä hetkellä. Komission tulee tehdä tämä tieto näkyväksi.
Komission työn tulee purkaa ja auttaa käsittelemään traumoja, joita saamelaiset niin kansana kuin yksilöinä kantavat ylisukupolvisesti. Tähän saamelaisten tulee saada saamenkieleen ja -kulttuurin pohjautuvaa psykososiaalista tukea.
Neljän vuoden jälkeen komission perustaminen on viimein käsillä
Saamelaiskäräjien tiistaiseen päätökseen on johtanut vuosien työ. Lähtölaukaus totuus- ja sovintoprosessin aloittamiselle oli vuonna 2016 Inarissa pidetty Saamelaisen parlamentaarisen neuvoston kokous, jossa päätettiin järjestää konferenssi totuus- ja sovintoteemasta.
Saamelaisten totuus- ja sovintoprosessi on mainittu Saamelaiskäräjien toimintasuunnitelmissa sekä vuosina 2017, 2018 että 2019.
Työ komission aloittamiseksi sai kunnolla vauhtia keväällä 2017, kun Saamelaiskäräjien hallitus tapasi Suomen silloisen pääministerin Juha Sipilän. Tapaamisessa pääministeri ja Saamelaiskäräjien hallitus sopivat, että totuus- ja sovintoprosessi aloitetaan ja sen yksityiskohdista sovitaan myöhemmin.
Pääministeri Juha Sipilä sopi Saamelaiskäräjien hallituksen kanssa totuus- ja sovintokomisson työn aloittamisesta toukokuussa 2017.Valtioneuvosto
Suomen politiikassa on tapahtunut prosessin suhteen paljon näiden vuosien aikana, mutta lopulta tämän vuoden helmikuussa neuvottelut prosessin mandaatista aloitettiin valtion, Saamelaiskäräjien sekä Kolttien kyläkokouksen kesken.
Totuus- ja sovintokomission valmistelu pysähtyi kuitenkin vain kuukautta myöhemmin pääministeri Sipilän eroon.
Eduskuntavaalien jälkeen Saamelaiskäräjiä kuultiin hallitusneuvotteluissa. Silloisen pääministerin Antti Rinteen hallitusohjelmaan merkittiin, että totuus- ja sovintokomission työtä jatketaan.
Pääministeri Antti Rinteen hallitusohjelmaan merkittiin totuus- ja sovintotyö saamelaisten ja valtion välillä. Pentti Pieski / Priváhtta
Tämän vuoden marraskuussa Suomen valtioneuvosto tiedotti, että saamelaisten totuus- ja sovintoprosessissa voidaan valtion puolesta edetä komission nimeämisprosessiin.
Totuuskomissioita on käytetty apuna ympäri maailman
Erilaiset totuusprosessit ovat olleet apuna alkuperäiskansayhteisöille ympäri maailmaa.
Esimerkiksi Kanadassa totuus- ja sovintokomitea perustettiin vuonna 2008 selvittämään, mitä 150 000 alkuperäiskansalasta joutuivat kokemaan asuntolakouluissa. Asuntolakouluja käytettiin Kanadassa alkuperäiskansalasten sulauttamiseen valtaväestöön samoin tavoin kuin Norjassa, Ruotsissa ja Suomessa.
Komissio keräsi ja dokumentoi historian tapahtumia perheiltä, yhteisöiltä ja henkilöiltä, joihin asuntolakoulut olivat vaikuttaneet. Totuus- ja sovintokomitean työn tuloksena yli 80 000 ihmistä sai korvauksia fyysisistä ja psyykkisistä kärsimyksistä ja 30 000 henkilöä seksuaalisista hyväksikäytöistä. Komissio teki lisäksi 94 parannusehdotusta alkuperäiskansan ja etenkin alkuperäiskansalasten tilanteeseen Kanadassa.
Etelä-Afrikassa totuuskomissio oli oikeusistuimen kaltainen elin, jonka maan kansallisen yhtenäisyyden hallitus perusti vuonna 1995 selvittämään apartheidin aikaisia rikoksia. Totuuskomissiolla oli keskeinen asema Etelä-Afrikan muutoksessa demokraattiseksi valtioksi. Sitä pidetään onnistuneena yrityksenä selvittää maan traumaattista poliittista historiaa.
Norjassa saamelaisten ja kveenien totuuskomissio on toiminut vuodesta 2017 lähtien. Komission tarkoituksena on ollut selvittää saamelaisten ja kveenien kipeitä muistoja ja traumaattisia kokemuksia norjalaistamisesta. Totuuskomission työ on edelleen käynnissä.
Tornion- ja Simojokeen nousi viime kesänä enemmän lohta kuin kahtena edellisenä vuonna. Nousulohimäärät olivat Tornionjoella seurantahistorian kolmanneksi ja Simojoella toiseksi suurimmat.
Lohenpoikasia myös syntyi viime kesänä edellisvuotista enemmän. Poikastiheys sekä Tornion- että Simojoella nousi kolmanneksen. Simojoella se oli jopa seurantahistorian suurin.
Tornionjoesta lähti merivaellukselle noin kaksi miljoonaa lohenpoikasta. Vaellus oli yksi seurantahistorian runsaimmista.
Simojoella puolestaan vaelluspoikasia on alustavan arvion mukaan noin 20 000, mikä on huomattavasti vähemmän kuin poikastiheyksien perusteella voisi odottaa.
Ylävirtaan menijöitä oli vielä alkusyksystä
Normaalisti Tornionjoella isot lohet nousevat kutemaan kesä-heinäkuussa ja pienemmät lohet heinä-elokuussa.
Luonnonvarakeskuksen mukaan lohennousu ajoittui suhteelliseen myöhäiseen ajankohtaan ja vielä alkusyksyllä havaittiin tavanomaista enemmän nousulohia pyrkimässä ylävirtaan.
Erikoistutkija Atso Romakkaniemen mukaan tämä saattaa liittyä varsinkin Tornionjoella lohilla viime vuosina havaittuihin terveysongelmiin, mikä on ilmennyt lohikuolemina sekä lohien heikentyneenä kykynä tai haluna nousta joen ylävirtaan.
– Olemme havainneet, että näinä kahtena vuonna lohet eivät ole nousseet odotusten mukaisesti normaalisti joissa, vaan ne ovat usein jääneet joen alajuoksulle, nousu on ollut hidasta tai jopa estynyt täysin.
Lohien nousukäyttäytymistä on voitu seurata lohiin asennettujen radiolähettimien avulla.
– Pyrkiminen ylävirtaan syksyllä on poikkeuksellista ja näyttäisi liittyvän terveysongelmiin. Lähellä kutua kalalle tulee kova tarve päästä kutemaan ja ehkä osa kaloista kuitenkin vielä viimeisillä voimillaan pyrkii ylöspäin, Atso Romakkaniemi sanoo.
Suomessa Ruokavirasto ja Ruotsissa valtion eläinlääketieteellinen instituutti (SVA) tutkivat lohien terveysongelmien syytä.
Korkein oikeus alkaa tänään selvittää Ilmavoimien entisen komentajan Sampo Eskelisen menettelyä kohua herättäneen Lemmenjoen vapaaehtoisen harjoituksen jälkipyykissä.
Helsingin hovioikeus tuomitsi Eskelisen kesäkuussa palvelusrikoksesta sakkoihin. Hovioikeus katsoi, että Eskelinen ei käynnistänyt esitutkintaa alaisensa toimista harjoituksessa riittävän nopeasti. Hovioikeuden mukaan Eskelinen toimi tahallisesti.
Eskelinen valitti tuomiosta korkeimpaan oikeuteen. Hän vaatii palvelusrikossyytteen hylkäämistä tai ainakin rangaistuksen alentamista. Eskelinen tuomittiin maksamaan 30 päiväsakkoa, yhteensä vajaat 1 800 euroa.
Eskelinen katsoo valituksessaan, että hän ei viivytellyt tahallaan vaan yritti selvittää oikeita jatkotoimia harkitusti.
Harkinta kesti liki kolme kuukautta
Eskelinen sai tiedon Ilmavoimien Lemmenjoen Lapimajalla järjestetyn harjoituksen tapahtumista pian sen päättymisen jälkeen syyskuun 2017 lopulla. Hän päätti joulukuussa 2017, että esitutkinta harjoitusta johtaneen silloisen Karjalan lennoston komentajan Markus Päiviön toimista aloitetaan.
Päiviö oli harjoituksen aikana humalassa, poistutti osallistujia jokeen ja nöyryytti alaisiaan ja vieraita muun muassa nimittelemällä heitä homopojiksi.
Hovioikeus katsoi, että Eskelinen ei todennäköisesti olisi käynnistänyt esitutkintaa, ellei Puolustusvoimien asessori olisi puuttunut asiaan. Eskelisen mukaan hovioikeuden päätelmä on virheellinen. Oikeudessa kuullaan uusia Eskelisen nimeämiä todistajia.
Päiviö ei valittanut hovioikeuden tuomiosta. Hovioikeus tuomitsi hänet 60 päiväsakkoon esimiesaseman väärinkäyttämisestä, palvelusrikoksesta ja kunnianloukkauksesta.
Syyttäjä ei valittanut päätöksestä vaan piti hovioikeuden ratkaisua tärkeänä ennakkopäätöksenä kurinpitovelvollisuuksista sotilasoikeudenhoidossa.
Lemmenjoki-vyyhtiin liittyy vielä Puolustusvoimain entiseen komentajaan Jarmo Lindbergiin kohdistuva rikosepäily.
Keskusrikospoliisi sai esitutkinnan valmiiksi joulukuun alussa ja epäily palvelusrikoksesta siirtyi syyteharkintaan.
Lindbergin osalta on kyse siitä, toimiko hän riittävän aktiivisesti tapauksen selvittämiseksi. Eskelinen on kertonut, että hän lähetti Lindbergille sähköpostin ja kertoi asiasta myös suullisesti.
Sodankylän kunnanvaltuusto poisti keskiviikkona paljon keskustelua herättäneen esityksen, että kyläkoulujen matemaattisten aineiden ja kielten opetus järjestettäisiin ensi lukukaudella etäopetuksena. Tällä kunta olisi saanut säästöjä koulukuluissaan.
Valtuuston puheenjohtaja Pekka Heikkinen (kok.) kertoi, että eri valtuustoryhmissä oli käyty ennen keskiviikkoista budjettivaltuustoa keskustelua etäopetuksesta säästökeinona. Monet kunnan asukkaat olivat myös ottaneet asiasta yhteyttä päättäjiinsä.
Kun budjetin käsittelyssä päästiin sivistystoimeen, tuli etäopetuksen lisäämisesitykseen liittyen useita puheenvuoroja ja muutosesityksiä.
Tällä kaaviolle etäopetuksen hyötyjä esiteltiin Sodankylän valtuutetuille keskiviikkona.Kuvakaappaus Sodankylän kunnanvaltuuston kokouksen verkkostriimauksesta.
Väärinkäsitykseen johtanut kirjausvirhe?
Valtuusto kuuli kokouksessa sivistysjohtaja Anne Onnelaa, joka Heikkisen mukaan sanoi, että esityksessä oli väärinkäsitykseen johtanut kirjausvirhe, jonka mukaan etäopetukseen oltaisiin siirtymässä kokonaan. Yle ei tavoittanut Anne Onnelaa kommentoimaan asiaa keskiviikkoiltana.
– Tämmöisenä säästökeinona se olisi tarkoittanut tietysti, että etäopetusta olisi lisätty kahteen kyläkouluun, Järvikylään ja Vuotsoon. Ja kirjauksesta tuli vaikutelma niin kuin se olisi mahdollistanut koko aineopetuksen etäopetuksen. Kanta oli aika lailla yksimielinen valtuustolla, että ei se näin voi olla, Heikkinen sanoo.
Valtuusto päätti Heikkisen mukaan yksimielisesti poistaa sivistystoimen säästöesityksestä tekstin etäopetuksen lisäämisestä.
– Etäopetus on ollut kunnassa käytössä 10-15 vuotta. Se on tietyssä mielessä perusteltua ja sivistystoimi voi harkita missä määrin etäopetusta käytetään. Opetusta ei voi kokonaan siirtää etäopetukseksi, Heikkinen sanoo.
Kuvitteellisen päiväkirjan kirjoittaminen oli tapa, jolla käsikirjoittaja-ohjaaja Jennifer Lee rakensi Elsan ja Annan hahmot uuteen Frozen 2 -elokuvaan.
– Ristimme noin 70-sivuisen opuksen Lumikuningattaren päiväkirjaksi. Kirjoitin siihen Annan käymiä monologeja, animaation toinen käsikirjoittaja-ohjaaja Lee kertooYlen haastattelussa.
Välillä Lee kirjoitti päiväkirjaa Annana, välillä taas Elsana. Näin hän sai kiinni siitä, mitä Elsa ajattelee ja käy läpi elämässään.
– Mietin, miten Elsa sopii ajan kuvaan. Kirjoitin kuukausia asioita hänen näkökulmastaan. Opin milloin hän tunsi olonsa levottomaksi, kiusalliseksi sosiaalisissa tilanteissa ja millaisia asioita hän pohti.
Frozen 2 kertoo Jennifer Leen mukaan omien juurien löytämisestä. Armando Gallo / HFPA
Yle tapasi Jennifer Leen ja elokuvan toisen käsikirjoittaja-ohjaajan Chris Buckin Los Angelesissa. Frozen 2:n ensi-ilta Suomessa on joulupäivänä 25. joulukuuta.
Pohjoisen Arendellan prinsessasisarukset, Anna ja Elsa, tulivat tutuksi vuonna 2013 ilmestyneessä Frozen – huurteinen seikkailu -elokuvassa. Elsa, jään ja lumen hallitsija, kasvoi lukittuna linnassa, peläten omia voimiaan. Sosiaalinen ja iloinen Anna taas rakasti elämää.
Täysi-ikäisenä Elsasta kruunattiin kuningatar, mutta hänen pidättyväinen ja hermostunut luonteensa aiheutti ongelmia.Elsa ei hallinnut omia voimiaan, minkä vuoksi pikkusisko Anna oli vähällä kuolla. Kun perinteisissä saduissa prinsessan pelastaa uljas prinssi, ensimmäisessä Frozen-elokuvassa pikkusisko Annan rakkaus on pelastava voima.
Sisarusten ensimmäisestä seikkailusta tuli hitti ympäri maailman. Sen lipputulot ovat ylittäneet miljardin dollarin rajapyykin. Keskeisinä tekijöinä oli sama työpari kuin Frozen 2:ssa eli Jennifer Lee ja Chris Buck.
– Vahvat naiset inspiroivat meitä. Loimme moniulotteiset, uskottavat sankarihahmot, joilla on myös vikoja. Ne saivat vastakaikua tyttöjen lisäksi pojissa, naisissa ja miehissä, Lee kertoo.
– Sisarukset ovat elokuvan kantava voima ja toivottavasti inspiroivat muita.
Leen mukaan tekijät kuulevat yhä uusia tarinoita siitä, miten Huurteinen seikkailu vaikuttaa lapsiin ja seuraavaan sukupolveen.
– Se kannustaa heitä olemaan voimakkaita. Pieni kapinahenki on hyväksi silloin tällöin.
Hans Christian Andersenin vuonna 1845 ilmestyneen Lumikuningatar-sadun innoittama tarina sai jatkoa vuosina 2015 ja 2017 ilmestyneissä lyhytanimaatioissa Frozen – kuumetta ja Olafin jouluinen seikkailu. Siitä tehtiin myös Broadway-musikaali keväällä 2018.
Tarina kristallisoitui Inarissa
Lapin ruska innoitti Frozen 2:n värimaailmaan.Disney Enterprises
Uusi tarina jatkuu kolme vuotta sen jälkeen, kun Anna on pelastanut Elsan hengen ja löytänyt tosirakkauden jääkauppias Kristoffista, jonka hahmoa saamelaiskulttuuri on erityisesti inspiroinut.
Tällä kertaa Elsan ajaa seikkailuun salaperäinen musikaalinen kutsu, jota hän ei voi vastustaa. Hän lähtee etsimään taikavoimiensa alkuperää.
– Elokuva kertoo omien juurien ja oman itsensä löytämisestä. Siinä on myös huumoria, kasvukipuja, rohkeutta, periksi antamattomuutta ja oikeudenmukaisuutta, Jennifer Lee kuvaa.
Aikuistumista kuvataan elokuvassa ruskalla.
– Lumotussa metsässä henkinen kasvu rinnastetaan punaisiin ja oransseihin lehtiin. Kehitimme niiden avulla Frozeniin uuden värimaailman, Lee selittää.
Syksyiseen väriloisteeseen elokuvantekijät, Leen lisäksi Chris Buck ja tuottaja Peter Del Vecho, saivat inspiraation Suomen Lapista. He vierailivat Inarissa syksyllä 2016.
–Ajatus lumotusta metsästä, sen hahmoista ja henkiolennoista kristallisoitui meille, kun kävelimme kirpeässä ilmassa Inarin Pielpajärven erämaakirkolle. Kymmenen kilometrin patikointi hiljaisuudessa oli kuin meditointia, Buck muistelee.
He vierailivat myös Inarinjärvellä, Ukonkivellä ja Siida-museossa sekä keskustelivat saamelaisten kanssa.
–Arvostamme alkuperäiskulttuuria, mutta koska kyseessä on satu, ei sen tarina ole totuudenmukainen.
Saameksi jälkiäänittäminen oli tärkeää
Frozen 2 -elokuvan saamenkielinen juliste: Elokuva jälkiäänitettiin myös saameksi.Disney Enterprises
Uusi animaatio on myös hitti ja kerännyt jo miljardin dollarin lipputulot. Se tekee Jennifer Leestä tämän hetken menestyneimmän naisohjaajan. Frozen 2:n työprosessin aikana Leellä ei ollut aikaa ottaa paineita suosiosta, sillä hän luotsasi yli neljänsadan ihmisen työyhteisöä.
Käsikirjoittaminen, kuvittaminen, musiikki ja säveltäminen veivät pari vuotta. Animaatioon meni toiset pari. Kokopäiväisesti projektin parissa työskenteli 72 animaattoria.
– Päähenkilöiden liikkeet ja eleet olivat jo tutut meille, joten niiden parissa meni vähemmän aikaa kuin ensimmäistä elokuvaa tehdessä. Koska tekniikka on kehittynyt vuosien aikana, ovat yksityiskohdat ja ilmeet nyt tarkempia.
Columbian yliopistosta valmistunut Lee on aiemmin ollut mukana luotsaamassa Räyhä-Ralfia, Big Hero 6:sta, Zootropolis – eläinten kaupunkia, Vaianaa ja Räyhä-Ralf valloittaa Internetiä.
Kesällä 2018 hänestä tuli Walt Disney Animation -studion pomo. Yhtiön johtajana hän aikoo pitää huolen, että samalla, kun vanhoja perinteitä kunnioitetaan, myös uusiin tarinoihin tartutaan.
– Tavoitteenani on luoda ilmapiiri, joissa monimuotoisia tarinoita kerrotaan paikallisista perspektiiveistä.
Siksi Frozen 2:n tekijätiimille oli tärkeää, että elokuva dubattiin pohjoissaameksi. Pieni ryhmä saamelaisia näki elokuvan ennakkoon ja oli kutsuvieraina Los Angelesin ensi-illassa 22. marraskuuta.
Osa saamenkielien taidosta on kuihtunut vuosisatojen aikana.
– On hienoa, että nyt heidän lapsensa voivat katsoa Disney-elokuvan saamen kielellä, Lee lopettaa.
Frozen - Huurteinen seikkailu oli monelle ilmiö ja sukupolvikokemus, kerro kokemuksesi. Voit keskustella aiheesta artikkelin alla.
Oulun seksuaalirikosvyyhdin ensimmäinen hovioikeustuomio on annettu. Ensimmäisenä käsiteltiin Osman Humadin tapaus.
Rovaniemen hovioikeus piti ennallaan Humadille langetetun kolmen vuoden vankeustuomion. Rangaistusseuraamuksien osalta hovioikeus alensi asianomistajalle kivusta ja särystä maksettavaksi tuomittua korvausta 1 500 euroon. Käräjäoikeuden tuomiossa summa oli 2 000 euroa.
Käräjäoikeus tuomitsi Humadin kesäkuussa kolmen vuoden vankeuteen törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja lapsen houkuttelusta seksuaalisiin tarkoituksiin.
Humad valitti tuomiosta hovioikeuteen ja on koko ajan kiistänyt tekonsa. Uhri ja syyttäjä eivät valittaneet käräjäoikeuden tuomiosta hoviin. Uhrin asianajaja Jani Vuoti kertoi tuomion jälkeen, että he olivat tyytyväisiä käräjäoikeuden tuomioon.
Humad ja uhri olivat tutustuneet Facebookissa miehen ottaessa yhteyttä uhriin. He olivat pitäneet yhteyttä Messenger- ja Snapchat -palvelujen välityksellä.
Oikeus piti rikosta kokonaisuutena arvostellen törkeänä, koska asianosaisten välinen ikäero on suuri. Tekijä on ollut tekohetkillä 22–23-vuotias. Uhri oli tapahtumien aikaan 13-vuotias.
Teot tapahtuivat kesäkuun ja lokakuun 2018 välisenä aikana yksityisasunnossa.
Kaikki kahdeksan seksuaalirikoksista käräjäoikeudessa tuomittua vastaajaa valittivat käräjäoikeuden antamista ratkaisuista hovioikeuteen, tosin yksi perui valituksen myöhemmin.
Yle Draama, Muumilaakso-animaation tuotantoyhtiö Gutsy Animations ja Saamelaiskäräjät ovat viime viikkojen aikana neuvotelleet uudelleen sarjan dubbauksesta ja sopineet, että Muumilaakso-animaatio dubataan osittain kaikille Suomessa puhutuille saamen kielille.
Muumilaakso-sarjan ensimmäinen tuotantokausi dubataan kokonaan pohjoissaamen kielelle. Toisen tuotantokauden jaksoista taas puolet dubataan inarinsaameksi ja puolet koltansaameksi.
Ensimmäinen tuotantokausi pohjoisaamenkielisine jaksoineen alkaa pyörimään Yle TV2:ssa 13.4. lähtien. Muumilaakso-sarja nähdään saamenkielisen lastenohjelman Unna Junnán ohjelmapaikalla klo 8.35. Saamenkieliset Muumilaakso-ohjelmat tulevat nähtäville myös Yle Areenaan.
Toinen tuotantokausi inarin- ja koltansaamenkielisine jaksoineen nähdään televisiossa syksyllä 2020. Saamenkielisiä Muumilaakso-jaksoja ei tekstitetä suomeksi.
Yle Sápmin päällikkö Maiju Saijets on erittäin tyytyväinen siihen, että Muumilaakso-sarja nähdään myös televisiossa.
– Aluksi tarkoituksena oli, että sarja on katsottavissa vain Yle Areenassa. Sarja tavoittaa nyt enemmän katsojia, koska se nähdään Areenan lisäksi myös televisiossa, sanoo Saijets.
Moomin Characters & Gutsy Animations
Uusia ääninäyttelijöitä koulutetaan vuoden alussa
Ajatus saamenkielisestä Muumilaaksosta lähti saamelaisilta itseltään. Saamelaiskäräjät esitti viime vuodenvaihteessa, että Yle tekisi suomen- ja ruotsinkielisten versioiden lisäksi Muumilaaksosta myös ääniversiot kolmella Suomessa puhutulla saamenkielellä.
Saamelaiskäräjien kieliturvasihteeri Anne Kirste Aikio on hyvin iloinen siitä, että sarja dubataan osittain kaikille saamen kielille.
– Saamelaiskäräjien päämääränä on kuitenkin, että sarja dubattaisiin kokonaisuudessaan kaikille kolmelle saamen kielelle, sanoo Aikio.
Yle perusteli marraskuista päätöstään sillä, että inarin- ja koltansaamenkielisiä ääninäyttelijöitä on hankala löytää.
Saamelaiskäräjät ja Muumilaakso-animaation tuotantoyhtiö Gutsy Animations aikovatkin järjestää jo ensi vuoden tammikuussa yhteisen työpajan, jossa koulutetaan saamenkielisiä ääninäyttelijöitä. Työpajassa on tarkoitus opettaa niin ääninäyttelyä, dubbaustekniikkaa kuin myös dubbauksen kääntämistä.
Saamelaiskäräjät haluaa tukea ja lisätä saamelaisten osaamista dubbauksen saralla.
– Sille on tarvetta, ja erityisesti sen vuoksi, kun on sanottu, että inarin- ja koltansaamenkielisiä ääninäyttelijöitä ei ole. Emme halua, että tämä työ pysähtyy tähän. Siksi olemmekin sopineet yhteistyöstä, jotta saamme kaikki kieliversiot tehtyä, sanoo Aikio.
Saamelaiskäräjät tiedottaa tammikuun dubbaustyöpajoista myöhemmin.
Saamelaiskäräjien päämääränä on, että sarja dubattaisiin kokonaisuudessaan kaikille kolmelle saamen kielelle, sanoo kieliturvasihteeri Anne Kirste Aikio.Anneli Lappalainen / Yle
Ääninäyttelijöiltä vaaditaan laulutaitoa
Yleisradion Muumilaakso-animaatio on maksanut yli 20 miljoonaa euroa. Tässä mittakaavassa se on Suomen historian suurin ja kallein tv-tuotanto.
Muumilaakso-animaation tuotannosta vastaa suomalainen Gutsy Animations.
Vielä marraskuussa ei ollut tietoa saamenkielisen Muumilaakso-sarjan ohjaajasta. Nyt Gutsy Animations, Saamelaiskäräjät ja BTI-käännöstoimisto ovat päätyneet siihen, että ne ohjaavat sarjan yhteistyössä kolmestaan.
Gutsy Animationsin kehitysjohtaja Reetta Ranta kertoo, että viime viikkoina osapuolet ovat neuvotelleet tiiviisti siitä, mikä sarjan dubbauksessa on mahdollista ja mikä on ideaaleinta saamelaisyhteisön kannalta.
– Olemme tekemässä dubbauksia nyt kaikille kolmelle Suomessa puhutulle saamen kielelle. Sekään vaihtoehto ei ole tulevaisuuden osalta suljettu pois, että kaikki kolme kieltä pystyttäisiin dubbaamaan kummallekin kaudelle. Toistaiseksi tämä on nyt kuitenkin se, mihin meillä on rahkeita rahallisesti ja ajallisesti, kertoo Ranta.
Ranta toivoo tuotantoyhtiön ja Saamelaiskäräjien yhteisen dubbaustyöpajan tuottavan tuloksia.
– Tekijöitä, jotka olisivat aikaisemmin tehneet dubbauksia inarin- ja koltansaamen kielillä, löytyy hirveän vähän. Muumilaakso-sarjassa on parikymmentä hahmoa kummallakin kaudella. Voi olla, että yksi näyttelijä joutuu näyttelemään useampiakin hahmoja, arvelee Ranta.
Ääninäyttelijän taitojen lisäksi dubbaajilta vaaditaan myös laulutaitoa.
– Olen ymmärtänyt, että laulutaito on saamelaisessa kulttuurissa äidinmaidossa saatu juttu. Eli sen ei pitäisi olla haaste, uskoo Ranta.
Lappiin on suunnitteilla kaksi suurta tehdashanketta, Metsä Fibren 1,5 miljardin hintainen biotuotetehdas Kemiin sekä kemijärveläisen Boreal Biorefin ja kiinalaisen valtionyhtiö Camcen biosellutehdas Kemijärvelle.
– KHO:n päätöksellä ei ole vaikutusta, me viemme omaa hankettamme määrätietoisesti eteenpäin, toteaa Metsä Fibren toimitusjohtaja Ismo Nousiainen. Ympäristölupapäätöstä odotetaan Pohjois-Suomen aluehallintovirastosta alkuvuonna. Investointipäätös tehdään Nousiaisen mukaan aikaisintaan kesällä.
Kemijärvelläkään ei paineta jarrua, vaikka Boreal Biorefin toimitusjohtaja Heikki Nivala sanookin että KHO:n päätös on teollisuuden kasvun kannalta hälyttävä.
– KHO:n päätöksellä ei ole meille isoa vaikutusta. Meillä on ympäristölupa ja vaikka siitä on valitettu, niin meillä on töiden aloittamislupa, Nivala toteaa. Lähes miljardin euron tehdas sai ympäristöluvan kesäkuussa. Rakennustöitä ei aloiteta luvasta huolimatta vielä tänä vuonna, Nivala sanoo.
Kemijärven tehtaan enemmistöomistuksen on sovittu myöhemmin siirtyvän kiinalaiselle paperijätille Shanyingille. Kiinalaisomistajat eivät ole vielä tehneet lopullista investointipäätöstä, jota Kemijärvellä on odotettu jo pitkään.
Kuopion Sorsasaloon suunnitellun biotuotetehtaan ympäristöluvan kumonnut KHO vetosi päätöksessään Kallaveden ekologiseen tilaan. Tehdas olisi tuonut pysyvästi noin 3400 työpaikkaa, joita itse tehtaalla olisi ollut noin 200.
Sodankylän Vuotson kylässä huokaistiin keskiviikkoiltana helpotuksesta, kun kunnanvaltuusto päätti perua suunnitelmansa etäopetuksen lisäämisestä kahdella kyläkouluilla.
Säästötoimet olisivat koskeneet Vuotson ja Järvikylien koulujen aineopetusta, jossa jopa puolet yläkoululaisen viikkotunneista olisi järjestetty kirkonkylältä etäopetuksena. Listalla olivat muun muassa matemaattiset aineet ja kielet.
– Nyt tuntuu tosi huojentavalta ja voidaan taas katsoa tulevaisuuteen ja opetus voi täällä jatkua, toteaa Vuotson koulun opettaja Tuula-Maija Hetta-Magga.
Sodankylän kunnanvaltuusto poisti etäopetusta koskevan kirjauksen talousarvioesityksestä yksimielisesti, mutta asia keskustelutti pitkään.
– Uskon, että kun kirjaus poistettiin valtuuston yksimielisellä päätöksellä, niin se välittää vahvan viestin, että tämä ei ole oikea säästöjen suunta, sanoo vihreiden kunnanvaltuutettu Riikka Karppinen.
Etäopetuksesta paisui laaja keskustelu
Kun etäopetussäästöt nousivat julkiseen keskusteluun, alkoivat myös Sodankylän kunnanvaltuutettujen puhelimet piristä huolestuneiden kuntalaisten soitoista.
Sosiaalisessa mediassa säästötoimista keskusteltiin ahkerasti. Vuotson koululaisten vanhemmille tieto oli helpotus, kun kunnanvaltuuston päätös levisi kylän ihmisille.
– Eilinen valtuuston kokous ja päätös huojensi mielen ja nyt on helpompi aloittaa joululoma. Itselläni on ykkösluokkalainen ja tulevaisuus näyttää tällä hetkellä positiivisemmalta, miettii Inga Äärelä, joka on myös Vuotson kylätoimikunnan puheenjohtaja.
Sanna Sieppi seurasi kunnanvaltuuston kokousta, sillä perheen kaksi lasta käyvät Vuotson koulua, tytär yhdeksännellä ja poika viidennellä luokalla. Etäopetussuunnitelma keskustelutti kotona.
– Tytär toi minulle englannin kielen kokeen ja itku siinä meinasi tulla, kun mietittiin, että pystyykö pikkuveli saamaan samaa opetusta. Hänelle tämä englannin kielen opetus olisi ollut etäopetusta, jos nämä suunnitelmat olisivat menneet läpi.
"Tällä hetkellä uhka on poistunut"
Opetusalan ammattijärjestö OAJ:n mukaan Sodankylän suunnittelema säästötoimi olisi ollut muun muassa uuden opetussuunnitelman perusteiden vastainen. Karppinen on samalla linjalla.
– Kaikilla asuinpaikasta riippumatta, lapsilla ja nuorilla täytyy olla yhdenvertainen oikeus hyvään ja laadukkaaseen perusopetukseen. Jos siirryttäisiin kyläkouluissa etäopetuspainoitteisuuteen, niin kyllä se heikentää yhdenvertaista opetusta, miettii kunnanvaltuutettu Karppinen.
Poliitikon mielestä uhkakuva on poistunut, mutta opettajalla on vielä pieni epäilys tulevaisuudesta.
Pitkän uran Vuotson koulussa tehnyt opettaja Tuula-Maija Magga-Hetta uskoo, että ensimmäinen erä on voitettu, mutta jatkossakin täytyy pitää omia puolia pienissä kyläkouluissa.
– Uhkahan on joka vuosi, kun talousarvioita laaditaan. Sitä ei koskaan tiedä, mutta ainakin tällä hetkellä uhka on poistunut, hän päättää.
Sallan taivaalla tehtiin 80 vuotta sitten Ruotsin ilmavoimien historiaa. Ruotsin ilmavoimat sai tulikasteensa ilmasodankäyntiin, kun vapaaehtoisista koottu Lentorykmentti 19 osallistui talvisodan pohjoisen ratkaisutaisteluihin.
Pohjois-Suomen ilmatilan puolustaminen oli käytännössä yksin ruotsalaisten varassa, sillä omia suomalaiskoneita ei Oulun yläpuolella ollut.
Ruotsin ilmavoimien historian ensimmäinen ilmataistelu käytiin suomalaistunnuksin tammikuun 12. päivä 1940. Kemin Veitsiluodosta ilmaan nousseet koneet iskivät vihollisen rivistöihin ja jäätukikohtiin Sallan suunnalla. Tukikohtiin tuhottiin kolme Polikarpov I-15 -hävittäjää.
Siihen asti viholliskoneet olivat voineet kenenkään häiritsemättä toimia Pohjois-Suomen taivaalla.
– Ennen ruotsalaisten saapumista Pohjois-Suomessa ei ollut yhtään suomalaiskonetta, vaan kaikki taivaalla nähdyt koneet olivat punatähtisiä, sanoo sotahistorioitsija Mika Kulju.
Ruotsin koneet turvasivat lappilaisten arkea
Pohjoisella rintamalla suomalaiset olivat joulun alla 1939 katkaisseet puna-armeijan etenemisen Pelkosenniemen ja Mäntyvaaran taisteluissa.
Ruotsalaisten lentokoneiden saapuessa oli rintamalla tilanne rauhoittunut. Ne kuitenkin osaltaan pysäyttivät neuvostoarmeijan etenemisen Lapin läpi kohti Tornionjokea ja Ruotsin rajaa. Näin arvioi jo vuonna 1971 ilmestyneessä Talvisota ilmassa -teoksessa eversti Risto Pajari.
Ruotsalaisten lentokoneet olivat uudehkoja, mutta silti vanhanaikaisia kaksitasoja. Pääase oli englantilainen Gloster Gladiator -hävittäjä.Ruotsin ilmavoimien museo – Flygvapenmuseum
Lännestä saatujen lentokoneiden ja ilmatorjuntatykistön ansiosta pohjoisen ihmisten elämä muuttui monta pykälää turvallisemmaksi.
– He todennäköisesti pelastivat monen siviilin hengen estämällä vihollisen pommituksia, arvioi puolestaan ruotsalainen sotahistorioitsija Lars Gyllenhaal.
Ruotsin ilmavoimien museon kuvakokoelmissa on runsaasti valokuvia ruotsalaisten vapaaehtoisten toiminnasta Lapissa. Kuvia voi katsella DigitaltMuseum-sivustolla.
Ruotsin ensimmäinen ilmavoitto tuli Sallassa
Tammikuisen hyökkäyksen yhteydessä nähtiin myös Ruotsin ilmavoimien historian ensimmäinen ilmavoitto.
Viitisen kilometriä Sallan Märkäjärveltä pohjoiseen käydyssä ilmataistelussa ruotsalainen hävittäjälentäjä vänrikki Ian Iacobi sai Gladiator-hävittäjänsä tähtäimeen neuvostoliittolaisen I-15 -kaksitason. Konekiväärin sarja pudotti viholliskoneen lumiseen metsään.
Iacobin ilmavoitto ja kolme maarynnäköllä tuhottua I-15 -viholliskonetta eivät peittäneet alleen ruotsalaisten menetyksiä. Vihollistulituksessa osuman saanut Hawker Hart -kevytpommittaja törmäsi toiseen koneeseen, jonka tähystäjä menehtyi. Kolmas Hart tuhoutui vihollistulituksessa.
Osa pelastuneista selviytyi Suomen puolelle mutta kaksi ruotsalaispilottia joutui neuvostojoukkojen vangiksi. Heidät vapautettiin sodan päätyttyä toukokuussa 1940.
Pohjoisessa tukikohtia Sallasta Vaalaan
Lentorykmentti 19 päätukikohta sijaitsi Kemissä meren jäällä Veitsiluodon paperitehtaan ja läheisen Ajoksen saaren välissä. Saarten suojassa oleva meren jää oli kuin tehty lentokentäksi.
Sijainti mahdollisti myös Kemin ja Tornion kaupunkien sekä Kemi- ja Tornionjoen siltojen puolustamisen. Riittävä etäisyys rintamalta ja Neuvostoliiton Uhtualla ja Murmanskissa sijainneista lentokoneiden päätukikohdista paransivat turvallisuutta.
Ruotsalaisten hävittäjien lentosäde ei kuitenkaan mahdollistanut operointia Kemistä, vaan lentorykmentillä oli tukikohdat myös lähempänä rintamaa. Tukikohtia oli Rovaniemen Olkkajärvellä (koodinimeltään Oskar), Oulussa (Ulrik), Vaalassa (Ulrik 2), Posiolla (Svea) ja Kemijärvellä (Nora 2), jonne toiminta siirrettiin kymmenen Sallassa (Nora) vietetyn päivän jälkeen.
Ruotsalaisten vapaaehtoisten Lentorykmentti 19:lla oli tukikohtia eri puolilla Pohjois-Suomea.Asmo Raimoaho / Yle, tiedonhankinta: Kimmo Hiltula / Yle
Neuvostoliitto pommitti Ruotsia kahdesti
Voimasuhteita naapuriapu ei kuitenkaan kääntänyt, sillä Neuvostoliiton ilmavoimilla oli moninkertainen materiaalietu: Suomella koneita oli noin 70 talvisodan alkaessa, itänaapurilla noin 800. Sotahistorioitsija Mika Kulju muistuttaa, että länsinaapurista saatu apu oli Ruotsin voimavaroihin nähden suurta.
– Suomeen tuli noin kolmasosa Ruotsin ilmavoimien hävittäjävahvuudesta. Heidän vastuullaan oli Pohjois-Suomen ilmapuolustus Oulun korkeudelta ylöspäin.
Talvisota-sivuston mukaan sodan edetessä Neuvostoliiton ylivoima kasvoi jopa 20-kertaiseksi.
Viholliskoneet pystyivät pommittamaan muun muassa Rovaniemeä ja Oulua. Lentopommitukset ulottuivat myös Ruotsin puolelle.
Tammikuun 14. päivänä neuvostopommittajat iskivät syvälle Ruotsin maaperälle Luulajaan.
– Valtaosa pommeista putosi meren jäälle. Vahingot jäivät vähäisiksi, vain muutama rakennus vahingoittui lievästi, kertoo Lars Gyllenhaal.
Helmikuussa neuvostokoneet pommittivat Pajalaa ja tuhosivat rakennuksia. Ihmisuhreilta vältyttiin.
Suomen asia on meidän
Talvisodan puhjettua 30. marraskuuta 1939 julistautui virallinen Ruotsi puolueettomaksi. Samaan aikaan kiihtyi kansalaistoiminta Suomen auttamiseksi.
Sotaa käyvän Suomen tueksi perustettiin joulukuun 4. päivä Finlandskommittén, jolla lopulta oli kaikkiaan 125 värväystoimistoa.
Ruotsalaisista vapaaehtoisista noin 270 kuului Lentorykmenttiin 19. Pääosa ruotsalaisista palveli ruotsalais-norjalaisessa vapaaehtoisosasto Svenska Frivilligkårenissa, joka oli rintamalla Sallan Märkäjärvellä talvisodan viimeisinä viikkoina. Osastoon kuului (Svenska frivilliga) runsaat 8000 ruotsalaista ja noin 700 norjalaista vapaaehtoista.
– Svenska Frivilligkårenin suurin merkitys talvisodan kannalta oli, että he ottivat rintamavastuun Sallan lohkolla ja vapauttamaan sieltä kolme suomalaispataljoonaa, sanoo Lars Gyllenhaal.
Vapautuneita suomalaisia pystyttiin siirtämään Viipurinlahdelle osallistumaan puna-armeijan etenemistä.
Rauha pelasti ruotsalaisjoukot
Talvisodan aikana ruotsalaishävittäjät torjuivat laskujen mukaan 35 vihollisen pommihyökkäystä.
– Ruotsalaiset lentäjät tekivät talvisodan aikana yli 450 taistelulentoa, kun niitä ei sitä ennen suomalaisten puolelta ei tehty yhtään, kertoo Mika Kulju.
Per-Johan Salwenin tilille kirjattiin talvisodassa kaksi alasammuttua viholliskonetta. Salwen menehtyi sotavuosina koelennolla Tukholman lähellä.Ruotsin ilmavoimien museo – Flygvapenmuseum
Lentorykmentti 19 lentäjä-ässäksi osoittautui vänrikki Per-Johan Salwen, jonka tilille kertyi kaksi varmaa ja yksi epävarma pudotus. Salwenin palkittiin urotöistään Vapaudenristillä.
Ruotsalaisten lentäjien tappiot eivät jääneet ensimmäisen hyökkäyksen menetyksiin. Omia joukkoja suojaamassa ollut vänrikki John Sjöqvist menehtyi 23. tammikuuta ilmataistelussa, kun hänen ohjaamansa Gladiator ammuttiin alas Sallan Märkäjärvellä.
Åke Hildinger kuoli 10. maaliskuuta, kolme päivää ennen rauhaa ollessaan koelennolla Veitsiluodossa.
Mika Kuljun mukaan 13. maaliskuuta solmittu välirauha pelasti talvisotaan osallistuneet ruotsalaisjoukot isommilta miestappioilta. Puna-armeija oli Kuljun mukaan valmistelemassa joukkojaan uuteen iskuun Lapissa.
Vapaaehtoisena talvisotaan osallistunut John Sjöqvist menehtyi ilmataistelussa Sallan yläpuolella.Ruotsin ilmavoimien museo – Flygvapenmuseum
20.12. klo 11.46 Täsmennetty kohtia, joissa puhutaan Suomeen tulleiden ruotsalaiskoneiden määrästä suhteessa Ruotsin ilmavoimien kokonaisvahvuuteen.
Ylitorniolla reilu vuosi sitten kadonnut arvokas, matkailukäyttöön koulutettu poro joutui paikallisten miesten yliajamaksi ja päätyi haaskaksi. Lapin poliisi on saanut asian esitutkinnan valmiiksi ja juttu menee syyttäjälle.
Matkailuporo katosi Ylitorniolla Aittamaassa Tengeliöntien varrella viime vuoden marraskuussa. Poro oli koulutettu toimimaan matkailijoiden kanssa, ja se oli omistajilleen erityisen arvokas.
Poliisin mukaan kolme paikallista miestä oli törmännyt autollaan poroon. Törmäyksen seurauksena kuollut poro oli napattu auton kyytiin ja kuljetettu pois paikalta.
Poliisin mukaan miehet ovat tunnustaneet vieneensä poron lopulta metsään haaskaksi. Miehet ovat korvanneet poron sen omistajalle.
Tapaus herätti aikanaan huomiota mediassa ympäri Suomen. Siitä uutisoivat muun muassa MTV3 ja Maaseudun tulevaisuus.
Poliisi kyseli tapauksesta havaintoja tammikuussa. Tutkinnan lisäksi myös yleisön vihjeet auttoivat viranomaisia tapauksen selvittämisessä.
Kemijärvelle biosellutehdasta suunnitteleva Boreal Bioref kertoo, että se etsii nyt eurooppalaista rahaa hankkeen toteuttamiseksi. Yhtiö on valmistellut pitkään tehdashanketta kiinalaisten osapuolien kanssa, mutta yhtiö ilmoitti perjantaina, että sen suunnitelmat ovat muuttuneet.
Boreal Bioref selvittää nyt, löytyykö sille halukkaita omistajia ja rahoittajia Suomesta ja muualta EU-alueelta. Boreal Biorefin toimitusjohtaja Heikki Nivala vakuuttaa, että kyse ei ole kiinalaisten rahahanojen sulkeutumisesta.
– Kiinalaiset eivät ole vetäytyneet. Olemme käyneet yhteisiä neuvotteluja, jotka on aloitettu meidän aloitteestamme. Tavoitteena on laajentaa rahoituspohjaa ja saada hanke sitä kautta vahvemmalle pohjalle, Nivala sanoo.
Nivala viittaa Suomessa käytävään keskusteluun kiinalaisrahoitteisista hankkeista ja luottamukseen, joita kiinalaisia kumppaneita kohtaan koetaan.
Korkein hallinto-oikeus torppasi tällä viikolla Finnpulpin Kuopioon suunnitteleman, jättimäisen sellutehtaan ympäristöluvan vedoten sen suuruuteen ja ympäristövaikutuksiin.
Boreal Biorefin Nivala on jo aiemmin sanonut, että päätös ei vaikuta Kemijärven hankkeen toteuttamiseen. Myös ympäristöoikeuden professori Tapio Määttä on sitä mieltä, että yhden hankkeen kaatuminen ei tarkoita sitä, etteikö sellutehtaita voisi rakentaa muualle Suomeen.
Rahoitusratkaisua odotettiin jo 2017
Boreal Biorefin Itä-Lappiin Kemijärvelle suunnittelema sellutehdas maksaisi noin 950 miljoonaa euroa. Tehdas tuottaisi 500 000 tonnia sellua muun muassa Kiinan markkinoille.
Yhtiö ilmoitti reilut kaksi vuotta sitten, että se pääsisi rahoitusratkaisuun kiinalaisen Camcen kanssa vuoden 2017 loppuun mennessä. Sen jälkeen neuvottelut ovat pitkittyneet, ja nyt osapuolet ovat päättäneet muuttaa sopimusta.
Viime vuoden kevättalvella Boreal Bioref kertoi, että kiinalaisesta paperiteollisuusyhtiö Shanying ryhtyisi biosellutehtaan pääomistajaksi ja ostajaksi. Yhtiö kertoi tuolloin, että sopimus varmistaa sellutehdashankkeen toteutumisen.
Vielä tämän vuoden kesäkuussa, kun yhtiö sai hankkeelleen ympäristöluvan, se toivoi että rakentamaan päästäisiin jopa tämän vuoden puolella ja valmista olisi vuonna 2021.
Tällä hetkellä Boreal Bioref laskee, että rahoitusneuvottelut saataisiin päätökseen ensi vuoden alkupuolella.
Vaarantaako Kiinan taloustilanne ja kansainvälinen kauppakriisi Kemijärven sellutehdashankkeen toteutumisen? Keskustele aiheesta kello 22 saakka.
Eilinen korkeimman hallinto-oikeuden tyrmäys Finnpulpin sellutehdashankkeelle Kuopiossa voi vaikuttaa myös muihin vireillä oleviin tehdashankkeisiin.
Kuopion hanke ei nykymuodossaan etene. Myös Metsä Groupin samankokoinen hanke voi olla vesiensuojelusyistä vaakalaudalla. Kaicell Fibersin pienempi hanke Paltamossa voi vaikuttaa Oulunjärven vesistöön niin, että ainakin nykyistä hakemusta pitää muuttaa.
Kemijärven rannalle kaavailtu Boreal Biorefin ja kiinalaisen Camcen hanke on tulossa seuraavaksi uusista hankkeista Kuopion Finnpulpin kaltaiseen vielä tiukempaan tarkasteluun. Hanke on jo saanut muun muassa vesiensuojelun sisältävän ympäristöluvan, mutta siitä on tehty useita valituksia liittyen muun muassa sen vaikutuksiin Kemijärven ja Kemijoen tilaan.
Kemijärven hanke on valitusten takia nyt ympäristöasioihin keskittyneen Vaasan hallinto-oikeuden pöydällä.
Uudet hankkeet ovat mittaluokaltaan massiivisia: tuhansia työpaikkoja ja miljardien rahavirrat talouteen. Esimerkiksi Kuopion hanke olisi tuonut arvioiden mukaan noin 3 000 työpaikkaa.
Uusien hankkeiden kohtalon ratkaisee pitkälle parikymmentä vuotta vanhan EU:n vesipuitedirektiivin soveltaminen Suomessa. Direktiivi säätelee koko unionin vesiensuojelua ja siinä pyritään parantamaan vesien laatua tai pitämään vesistöjen laatu vähintään nykytasolla. Direktiivi säätelee vesien käyttöä luonnontieteellisin kriteerein, kuten esimerkiksi vesilajien kannalta.
Kaksi hanketta edennyt ensi vaiheen yli
Uusista metsäteollisuuden suunnitelmista Euroopan tiukimmaksi ympäristölaiksi nimetyn vesipuitedirektiivin mukainen ympäristölupa on kahdella hankkeella. Pohjois-Suomen aluehallintoviranomainen (Avi) on jo käsitellyt luvan Kemijärven Boreal Biorefin ja Kemin Kaidi Finlandin biodieselhankkeen osilta.
Metsä Groupin Kemin hanke ja Kaicellin Paltamon hankkeiden ympäristöluvat ovat vielä mahdollisesti pitkään käsittelyssä avissa.
Jo luvan saanut Boreal joutui täydentämään hakemustaan liittyen päästöjen kulkeutumiseen vesistössä. Samoin myös Metsä Groupin ja Kaicellin hankevastaavat ovat täydentämässä lupahakemuksiaan niiltä osin, jotka johtivat Kuopion hankkeen kaatumiseen.
– Ei ollut yllätys, että Kuopion Finnpulpin kohdalla direktiivi oli keskeisessä asemassa. Olemme keskustelleet (lupaviranomaisten kesken) siitä, mikä on sen rooli. Kyse on siitä, kuinka vesiensuojelun hyvää tavoitetilaa ja sen mahdollista heikkenemistä pitää ottaa lupaharkinnassa huomioon, ympäristöneuvos Sami Koivula Pohjois-Suomen avista kertoo tilanteesta.
Koivula ja muut avin virkamiehet luvittavat kaikkia jäljellä olevia uusia metsäteollisuuden hankkeita.
STT: Uudet hankkeet eivät välttämättä kaadu
Korkeimman hallinto-oikeuden (Kho) tuomio oli ensimmäinen hylkäävä päätös, jossa on huomioitu direktiivin tiukat vaatimukset. Finnpulpin osalta oikeus ei vakuuttunut siitä, että sellutehdas ei heikentäisi pidemmän ajan kuluessa vain tyydyttävässä kunnossa olevan Kallaveden tilaa.
Päätös herätti suuren huolen muun muassa Maataloustuottajien keskusliiton puheenjohtaja Juha Marttilassa. Hän näkee, että päätös lamauttaa uudet teolliset investoinnit niin Suomessa kuin Euroopassa. MTK on osaomistaja Kuopion Finnpulpissa.
EU-direktiivin tiukka tulkinta saattaa uhata kaikkia valmisteilla olevia hankkeita. Uutistoimisto STT:n haastatteleman ympäristöoikeuden professori Tapani Määtän mukaan päätös ei välttämättä estä uusien investointien toteutumista lähelle vesistöjä.
Mikko Airikka / Yle
Myös Metsä Groupin Kemin sellutehtaan uusiminen ja iso laajennus on ongelmallinen Kemin rannikon jo ennestään vain tyydyttävässä tilassa olevan vedenlaadun kannalta. Kemin olemassa olevan, vanhan tehtaan lupaa tiukennettiin vastikään alueen jo ennestään hankalien fosforipäästöjen takia.
Veden laatu pitäisi direktiivin mukaan saada parannettua hyvään tilaan. Sitä ei myöskään saa heikentää. Kuopion kokoinen Kemin selluhanke on lisäämässä muun muassa alueen ravinnekuormitusta merkittävästi.
– Nämä ovat niitä asioita, joihin olemme pyytäneet Metsä Fibreltä täydennystä ja arvioimaan uuden tehdashankkeen vaikutuksia, ympäristöneuvos Koivula kertoo vielä pahasti kesken olevan luvan tilannetta.
Kuopion päätöksen vaikutukset tuntuvat jatkossa
Kemijärvellä Boreal Biorefin hanke sai täydennyksen jälkeen ympäristöluvan, jota nyt testataan oikeudessa Vaasassa. Kho:n päätös vaikuttaa ohjaavana ennakkopäätöksenä kaikkeen oikeuskäsittelyyn vastaavanlaisissa tapauksissa.
Kemijärven hankkeen puuhamies, toimitusjohtaja Heikki Nivala uskoo, että heidän hankkeensa kohtalo ei ole Kuopion kaltainen.
– Puhumme eri tasoisista ja tyyppisistä luvista ja eri tyyppisestä toiminnasta johtuen hankkeiden koosta ja niihin liittyvistä päästöistä.
Nivala tulkitsee siitä, että heille on myönnetty valituksista huolimatta aloittamislupa sen, että hanke ei kaadu nykymuodossaan oikeudessa. Oikeuskäsittely voi viedä ainakin vuoden.
Kemijärvellä odotetaan kiinalaisilta päärahoittajilta rahoituspäästöstä ensi vuoden aikana. Hanke on edennyt luvituksen osalta pisimmälle valmisteilla olevista uusista sellutehdashankkeista.
Myös Kaidi Finlandin biodieseltehtaalla Kemissä on ympäristölupa, mutta hanke on pitkälti riippuvainen EU:n uusiutuvaa energiaa säätelevän EU-direktiivin kansallisesta soveltamisesta. Kansalliset säännöt valmistuvat näillä näkymin vuonna 2021. Käytännössä Kaidin hanke on jäissä niin kauan kuin on epäselvää, miten biodieselin päästöt lasketaan.
Vanha ja uusi toiminta vaikuttavat lupiin
Paltamon osalta kyse on hyvässä kunnossa olevasta Oulunjärven vesistöstä, joka on ollut paljon esillä myös Talvivaaran päästöjen osalta. Borealin kanssa samankokoinen Kaicellin hanke on merkittävä paikallinen ja alueellinen uusi päästölähde.
– Viesti on entistä selvempi kho:n päätöksen jälkeen, että hyvää ekologista tilaa ei saisi päästöjen seurauksena heikentää. Toiminnan sijoituspaikka ja päästöjen käsittely on keskeistä ja jos lupaa halutaan herkälle alueelle, vesienkäsittelytekniikkaan pitäisi investoida enemmän, Koivula puhuu yleisellä tasolla vaatimuksista hankkeille.
Kemijärven hanke meni läpi lupaviranomaisten syynistä pitkälti sen takia, että Kemijoen vesistö on voimakkaasti säännöstelty ja virtaama ovat selvästi suurempia kuin Oulunjärven vesistössä. Lupaviranomainen ei katsonut, että vanhan sellutehtaan paikalle tulevan uuden sellutehtaan lisäpäästöt eivät vaikuttaneet niin paljon vanhan toiminnan ja luonnonolosuhteiden takia alueen vesiin, että lupaa ei voitu myöntää.
Paltamon hanke poikkeaa muista valmisteilla olevista hankkeista siltä osin, että Kaicell Fibersin tehdas ei korvaa tai jatka alueen teollista perinnettä.
Havumetsän peittämä loivapiirteinen Mäntyvaara kohoaa runsaat parikymmentä kilometriä Kemijärveltä Sallaan päin valtatien pohjoispuolella.
Vaaran rinteillä ja laella käytiin yksi talvisodan rajuimmista taisteluista 20. päivä joulukuuta 1939. Lyhyen talvipäivän pimennyttyä verinen taistelu käytiin ensin tuliasein, sitten käsikähmässä, puukoin ja pistimin.
Talvisodan ratkaisutaisteluina muistetaan useimmiten Suomussalmen Raatteen tai Kannaksen torjuntataisteluja. Itä-Lapin taistelut ovat jääneet vähemmälle huomiolle, vaikka niiden lopputuloksesta riippui koko Pohjois-Suomen kohtalo.
Maanpuolustuskorkeakoulun sotahistorian dosentin Pentti Airion mukaan Itä-Lapin torjuntavoittojen merkitys koko Suomelle talvisodassa on jäänyt muiden varjoon.
– Jos Mäntyvaara olisi viholliselta onnistunut, olisi katkaistu Joutsijärven joukkojen selusta, tie olisi ollut auki Rovaniemelle ja Tornioon, sanoo Pentti Airio.
Paria päivää ennen Mäntyvaaraa suomalaiset olivat torjuneet venäläiset naapurikylässä Pelkosenniemellä.
– Oli erittäin tärkeää, että nämä kaksi paikkaa pitivät, Airio muistuttaa.
Jos Mäntyvaaran ja Pelkosenniemen puolustus olisi pettänyt, Suomi olisi katkaistu ja Ruotsi olisi saanut Haaparantaan puna-armeijan naapuriksi.
Tuoreimmassa Kadettikunnan Kylkirauta-lehdessä sotahistorioitsija, eversti evp. Sampo Ahto korostaa myös Lapin taisteluiden merkitystä.
– Kuusamoa lukuun ottamatta neuvostojoukot ylittivät rajan kaikissa mahdollisissa paikoissa ja aina tavattoman ylivoimaisina. Yhden ainoankin suunnan romahtaminen kaukaista Petsamoa lukuun ottamatta olisi kaatanut Suomen koko puolustuksen, Ahto kirjoittaa.
Vastassa monikymmenkertainen ylivoima
Sallan suunnalla Neuvostoliiton joukot olivat edenneet kolmatta viikkoa jatkuneissa taisteluissa Kemijärven porteille Joutsijärvelle, muutaman kilometrin päähän Mäntyvaarasta.
Venäläisten pataljoona oli koukannut pohjoisesta vaaran takaa Joutsijärven alueella olevien suomalaisjoukkojen selustaan. Vihollisjoukko oli kävellyt metsiä pitkin parinkymmenen sentin lumihangessa. Säätilastojen mukaan alueella oli kahdenkymmenen asteen pakkanen.
Neuvostojoukot hyökkäsivät Sallan suunnalla kahdessa osassa: Pelkosenniemelle ja Kemijärveä kohti. Molemmissa suunnissa eteneminen pysäytettiin rajuissa taisteluissa.Asmo Raimoaho / Yle
Pelkosenniemen ja Mäntyvaaran pettäessä puna-armeijan tie Lapin halki länteen olisi auennut, koska reitillä ei ollut suomalaisilla riittävää voimaa.
Neuvostoliitolla oli Itä-Lapin rintamalla Sallassa monikymmenkertainen miesylivoima. Hyökkääjällä oli myös panssarivaunuja, hävittäjiä, pommikoneita ja tykistöä, jotka puuttuivat Suomen joukoilta Lapissa kokonaan. Lapin puolustajilla ei ollut myöskään panssari- ja ilmatorjuntatykkejä.
Ruotsalaisten vapaaehtoisten muodostama Lentorykmentti 19 ehti suomalaisten avuksi Lappiin vasta tammikuussa. Ruotsin ilmavoimien ensimmäinen todellinen tulikoe oli ilmataistelu Sallassa tammikuun 12. päivänä.
Ruotsalaisia ja norjalaisia vapaaehtoisia osallistui myös maataisteluihin Itä-Lapissa sodan loppuvaiheessa.
Prikaatinkenraali evp. Pentti Airio on tutkinut Sallan taisteluita ja niiden merkitystä Maanpuolustuskorkeakoulun sotahistorian laitoksella. Hänen mukaansa taistelu oli paitsi merkityksellinen, myös luonteeltaan harvinainen, sillä Mäntyvaarassa taisteltiin mies miestä vastaan.
– Salla oli menetetty, Pelkosenniemi menetetty tai siellä oli taistelut ja nyt oli pelko, että Kemijärvikin menetetään. Taisteluihin osallistuneen Erillisen pataljoona 17:n miehet olivat juuri näiltä alueilta. Nyt oli viimeinen mahdollisuus puolustaa kotiovia, sanoo Airio.
Mäntyvaaran taistelun muistomerkki Kemijärveltä Sallaan johtavan tien varressa.Tapani Leisti / Yle
Itä-Lapin kuntayhtymä tuotti vuonna 2011 dokumentin talvisodan taisteluista Itä-Lapissa. Youtubestakin löytyvässä dokumentissa sallalainen nyt 102-vuotias sotaveteraani Vilho Kellokumpu muisteli näyn Mäntyvaarassa ratkaisevan taistelun jälkeisenä päivänä olleen kamala.
– Konekiväärit oli ampuneet miljoonia paukkuja ja miestä makasi luokonaan siellä. Päiviteltiin, kun oli niin mahdottomasti kaatunut venäläisiä sinne. Ja oli siellä joku elossakin vielä. Ne loputhan pakenivat sinne Päävaaraan päin, muistelee Kellokumpu dokumenttielokuvassa.
Mäntyvaarassa kaatui vajaa 20 suomalaista. Hyökkääjän tappiot olivat yli 300 kaatunutta. Hyökkääjältä jäi maastoon yli 400 erilaista asetta.
Pelkosenniemellä ja Kemijärvellä torjuttu puna-armeija vetäytyi lopulta Märkäjärvelle, joka nykyään tunnetaan Sallan kirkonkylänä.
Sodan päätyttyä Vanha Salla ja osa Kuusamoa piti luovuttaa hyökkääjälle ja kuuluu yhä Venäjälle.
Talvisodan taistelupaikoilla on Sallassa, Savukoskella, Pelkosenniemellä ja Kemijärvellä on monta neuvostosotilaiden joukkohautaa.
Neuvostoliitto hyökkäsi Lappiin myös Petsamossa
Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen Lapin alueella Sallan lisäksi Petsamossa. Myös siellä miesylivoima oli monikymmenkertainen ja myös aseistuksen ylivoima.
Petsamossa Neuvostoliitto valtasi Pummangin kylän ja koko muun Kalastajasaarennon talvisodan alkaessa marraskuun 30. päivänä 1939.
Talvisodassa Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen pohjoisessa kolmesta eri kohdasta: Suomussalmella, Sallassa ja Petsamossa. Tavoitteena oli Tornionjoki ja länsiraja.Asmo Raimoaho / Yle, tiedonhankinta: Tapani Leisti / Yle
Evakuoimatta jääneet Pummangin kalastajakylän asukkaat vietiin sotavankeuteen Murmanskin alueelle. He pääsivät vapauteen vasta keväällä 1940.
Vapauteen pääsivät kaikki paitsi yksi: Pummangin kansakoulun nuori opettaja Hilma Kilkkinen joutui Stalinin Neuvostoliiton vainoharhaisen järjestelmän kouriin.
Sotavankeuteen otettu Kilkkinen tuomittiin vakoilijana Neuvostoliitossa. Hänet vapautettiin vasta vuosi Neuvostoliiton hirmuvaltiaan Josif Stalinin kuoleman jälkeen vuonna 1954. Kilkkinen ehti kärsiä 14 vuotta Siperian vankileirejä ja menetti pysyvästi terveytensä. Kilkkisen muistelmat julkaistiin (HS:n juttu maksumuurin takana) vuonna 1997.
Talvisodassa puna-armeija valtasi Petsamon ja sotateollisuudelle tärkeän Kolosjoen nikkelikaivoksen. Hyökkäys pysähtyi Nautsin kylään Paatsjokilaaksoon.
Petsamossa Neuvostoliitto otti talvisodan päätteeksi vain Kalastajasaarennon. Historioitsijat ovat arvioineet, että Neuvostoliitto ei ottanut Kolosjoen nikkelikaivoksen aluetta, koska kaivoksen omisti brittiläis-kanadalainen yhtiö. Stalin ei halunnut Britanniaa viholliseksi.
Mäntyvaara pohjoisesta katsottuna joulukuussa 2019. Täältä puna-armeijan pataljoona nousi vaaralle suomalaisten selustaan ja tuli lyödyksi 20.12.1939. Tapani Leisti / Yle
Jyväskylän ja Jämsän välillä on sähköratavaurio, tiedottaa Rataliikennekeskus. Matkustajajunat korvataan linja-autoilla Jyväskylän ja Jämsän välillä.
Korjausarviota ei vielä yhden aikaan iltapäivällä ollut, sillä korjaajat olivat vasta matkalla paikalle.
Ensimmäinen linja-autolla korvattava junavuoro oli Jämsästä Pieksämäelle hieman kello yhden jälkeen lähdössä ollut juna.
Lisäksi Intercity-junat 23 ja 24 myöhästyvät. Rovaniemeltä Helsinkiin matkalla ollut 24 myöhästyy noin puoli tuntia muun junaliikenteen vuoksi. Helsingistä Rovaniemelle liikennöinyt 23 myöhästyy junan teknisen vian johdosta vajaan tunnin.
Sivellin piirtää varmasti kukan terälehtiä keramiikkalautaseen. Liike ei pysähdy, vaikka Anu Pentik, 77, kertoilee samalla tarinoita Pentikin vaiheista lähes viiden vuosikymmenen ajalta.
– Tässä auttaa kokemus. Tiedän miten värit reagoivat. Tiedän, miten paljon väriä on syytä olla, jotta lopputulos on hyvä. Tämä maalaaminen on ehdottomasti työn mukavin osuus. Siksi olen jättänyt sen viimeiseksi.
Pieni huone Posion tehtaan kyljessä on nyt täynnä suuria keraamisia lautasia, joista suuri osa on jo koristeltu valmiiksi. Anu Pentik, oikealta nimeltään Pentikäinen, on jo kahden vuoden ajan valmistellut elämänsä suurinta taidenäyttelyä. Ensi kesänä hänen teoksensa valtaavat Wäinö Aaltosen museon eli WAM:n Turussa.
Työtä riittää yhä, sillä keraamisten teosten on täytettävä museon isot huoneet. Jättimäisiä, lähes puoli metriä halkaisijaltaan olevia lautasia on valmistumassa 15 kappaletta. Niitä on kuitenkin tehtävä muutama enemmän, sillä aina on vaarana, että teokset halkeavat poltettaessa.
Outo keramiikkamöltti upposi kansaan
Posiolle, keskelle eteläisen Lapin erämaata, on noussut vuosien saatossa oikea Pentik-imperiumi. Tehtaan ympärillä on toimistorakennus, valtava myymälä, museo ja galleria. Yritys työllistää Posiolla noin 30 ja valtakunnallisesti yli 250 henkeä. Lisäksi Pentik-mäellä vierailee vuosittain noin 100 000 turistia. Se on huikea määrä runsaan 3 000 asukkaan kunnassa. Ilman Pentikiä Posiolle ei poikkeaisi juuri kukaan.
Pentik-mäki levittäytyy laajalle Posion keskustassa. Suuren myymälän yhteydessä on vintage-osasto ja kahvikuppimuseo. Parkkipaikan toisella reunalla on galleria. Tehtaat ja hallintorakennukset ovat tien toisella puolella. Yle
Törmätäkseen Pentikiin ei tarvitse kuitenkaan matkustaa Lappiin saakka. Myymälöitä löytyy nykyään lähes joka kaupungista ja ostoskeskuksesta. Ensimmäiset Anu Pentikin keramiikkatuotteet myytiin kuitenkin hieman vaatimattomammin. Ne olivat hyllyssä Posion Essolla c-kasettien ja lasinpesunesteiden vieressä. Elettiin 1970-luvun alkua.
Itse tuotekin oli hieman erikoinen. Se oli röpelöinen möltti, joka toimi kynttilänjalkana. Asiakkaita outo esine ei hirvittänyt. He ihastuivat Kaamoskiviin.
Kaamoskivet olivat hitti 1970-luvulla. Anu Pentik teki niistä erikokoisia ja -värisiä. Vintage-myymälään on ostettu vanhoja Pentik-esineitä nettikirppiksiltä.Sauli Antikainen / Yle
Pentik uskalsi tarjota niitä myös Stockmannille myyntiin. Häntä oli neuvottu, että kannatti antaa tuotteita myyntiin vain parhaimmille. Stockmannin sisäänostaja ei peitellyt reaktioitaan. Kaamoskivet olivat hänen mielestään aivan hirveitä, mutta “otetaan nyt muutama kokeeksi myyntiin”. Kokeilu kannatti, sillä Kaamoskivet myytiin heti loppuun.
– Stockmann teki meiltä jatkuvan tilauksen. Lähetin heille monen vuoden ajan kaikki Kaamoskivet, jotka tein. Ne myivät ihan hirveästi.
Idea outoihin kynttilänjalkoihin syntyi yksinkertaisesti siitä, että Pentik halusi tehdä jotain rujoa, jotain sellaista, mitä muut eivät tee.
Keramiikkapaja valtasi lapsilta huoneen
Ensimmäiset keramiikkatyöt Pentik teki kotonaan. Lapset joutuivat luopumaan huoneestaan, kun sen valtasi polttouuni. Pikku hiljaa ajanvietteestä alkanut puuhastelu paisui.
– Ajattelin, että nyt kun itselläni on työ, täytyy sitä tarjota muillekin, edes parille ihmiselle. Siitä se lähti.
Astiastoja ei enää voinut valmistaa lastenhuoneessa. Piti rakentaa teollisuuslaitos. Kun sekään ei enää riittänyt, rakennettiin tehdas, jota on sittemmin laajennettu useamman kerran.
Pentikin valmistaa keramiikka-astiat Posiolla. Tehtaalla on kolmisenkymmentä työntekijää.Sauli Antikainen / Yle
Pentikin maanläheiset astiat ja esineet osuivat yksiin suomalaisten maun kanssa, sillä kauppa kävi.
– Alussa mentiin tuulen mukana, vailla järkeä. Pikku hiljaa opimme hallinnointia. Mutta yrittäjän intohimoa ja innostunutta hulluutta ei sovi kadottaa missään vaiheessa.
Hiisi-astiasto on klassikko. Se oli ensimmäisiä Pentikin astioita, jotka menestyivät.Pentik Oy
Perhe joutui asumaan tehtaalla
Pentikissä ollaan oltu aina kunnianhimoisia. Yritystä on uudistettu ja uutta suuntaa haettu. Välillä on menty metsäänkin. 80-luvulla haluttiin panostaa designiin ja yritykseen palkattiin uusia muotoilijoita. He suunnittelivat tyylikkäitä ja virtaviivaisia esineitä. Mutta kansa ei tykännyt. Myynti hiipui ja 90-luvun alussa iski lama.
– Se oli kauheaa aikaa. Kaikki rahat oli loppu, velkaa oli hirveästi, korot olivat pilvissä. Se oli aivan toivotonta.
Pentikäiset joutuivat myymään talonsa, mökkinsä ja autonsa. Perhe asui tehtaalla yhdessä huoneessa. Pankki, vakuutusyhtiö ja kunta olivat sitä mieltä, että konkurssi olisi ainut vaihtoehto.
Anu Pentik ei halunnut kuitenkaan vielä luovuttaa. Hän taivutteli muita odottamaan vielä hetken. Hän uskoi, että parempi aika tulisi.
Ja niin kävi. Yhtäkkiä vaatimaton Aino-astiasto rupesi myymään hyvin. Sitä myytiin niin paljon, että muutaman vuoden kuluttua yritys oli kuivilla.
– Siinä sisukkuus palkittiin. Oli hyvä, että jaksettiin.
Yksinkertainen Aino-astiasto pelasti Pentikin lamasta 1990-luvulla.Pentik Oy
Äidin kuolema sysäsi vastuuta 6-vuotiaalle Anulle
Sinnikkyyttä Anu Pentik oppi jo lapsuudessaan Kuusankoskella 1940-luvulla. Hän oli 6-vuotias, kun äiti kuoli.
Oli kiirastorstai, kun isä kertoi, ettei äiti tule enää kotiin. Anu muistaa tapahtuman yhä pikkutarkasti.
He istuivat veljen kanssa korva kiinni radiossa ja kuuntelivat Markus-sedän lastentuntia. Se tuli joka torstai.
Isä tuli sisään kainalossaan äidin vihreä takki, jossa oli punakettupuuhka. Sattumoisin juuri tuona torstaina kauppaan olivat tulleet ensimmäiset appelsiinit. Isä kaivoi paperipussista appelsiinit lapsille kerrottuaan suru-uutisen.
– Me vain pyöriteltiin niitä appelsiineja ja mietittiin, että äiti on kuollut. Saimme ensimmäistä kertaa appelsiinit, emmekä tienneet lainkaan, mitä niille olisi pitänyt tehdä.
Isä sanoi 6-vuotiaalle Anulle, että “sinusta tulee nyt perheen emäntä”. Äiti oli kuollut raskausmyrkytykseen ja jonkin ajan kuluttua sairaalasta kotiutui pieni keskosena syntynyt vauva.
– Kyllä äidin kuolema on vaikuttanut siihen, etten anna helpolla periksi. Olen ruvennut 6-vuotiaana pärjäämään.
Anu oppi keittämään puurot ja siivoamaan. Leikille ei oikein ollut aikaa, joten Anu houkutteli naapuruston lapset luokseen leikkimään kotia. Siinä leikin varjolla puristeltiin matot ja siivottiin taloa.
– En halua surkutella itseäni. Asioissa on aina hyvät puolensa. Jos olisin kasvanut pumpulissa, en olisi tässä.
Posiolle oli helppo kotiutua
Posiolle Pentikäiset ajautuivat sattumalta. Anu oli tavannut Topin ja ottanut miehensä sukunimen, josta myöhemmin muotoutui taiteilijanimi ja yksi Suomen kuuluisimmista brändeistä. Pariskunta eli Siilinjärvellä Savossa, mutta he halusivat muuttaa vielä lähemmäs luontoa. Topi Pentikäinen lähetteli työhakemuksia Lapin kouluihin sai opettajan viran Posiolta, joten perhe muutti sinne.
Anu Pentik kotiutui heti. Hän piti kansalaisopistossa keramiikka- ja kudontakursseja, joilla paikkakunnan naiset kävivät innokkaasti.
– Ihmiset olivat niin ihania. Maalaismammat tulivat kovillakin pakkasilla järven poikki kursseille. Heillä oli aina mukanaan rieskoja, joita sitten välillä syötiin. Kyllä tämä Posio on minun kotini, jos kysytään.
Lapin luonto on ollut tärkeä innoittaja Anu Pentikille. Posiolla luonto on läsnä koko ajan, sinne ei tarvitse erikseen lähteä.
Pentikin tuotteet ovat tuttuja suomalaisille. Hopeoitu poro on joulun kestosuosikkeja. Sitä viedään paljon ulkomaille lahjaksi.Sauli Antikainen / Yle
Tulevaisuudessa luonto ja Lappi ovat entistä enemmän esillä Pentikin tuotannossa. Yrityksessä aloitti elokuussa ensimmäinen perheen ulkopuolinen toimitusjohtaja Riikka Wulff. Hän haluaa korostaa yrityksen kotimaisuutta ja Posion keramiikkatehtaan ainutlaatuisuutta.
– Tämä taitaa nykyään olla Pohjoismaiden ainut tämän mittaluokan keramiikkatehdas. Kaikki ovat siirtäneet tuotantonsa muualle, huokaa Anu Pentik.
Joulu on huippusesonki Pentikille
Anu Pentik kiertelee tottuneesti tehtaassa ja juttelee työntekijöille. Monet ovat tehneet koko työuransa Pentikin tehtaassa. Teekuppeja vilisee liukuhihnalla ja työntekijät kiinnittävät niihin korvat ja lasittavat astiat.
Koneet louskuttavat tasaiseen tahtiin. Vuodessa tehtaasta tulee myyntiin noin 300 000 astiaa. Tehdashallissa on myös pari robottikonetta, mutta työntekijät ovat yhä korvaamattomia.
Hiljaisella puolella maalataan käsin astioita ja esineitä. Työvaihe vaatii tarkkuutta ja kokemusta, sillä esineiden on oltava samannäköisiä. Saman sarjan lautaset eivät voi olla sävyltään erilaisia.
Väriä on oltava sama määrä jokaisella lautasella. Useilla tehtaan työntekijöillä on vuosikymmenten kokemus. Sauli Antikainen / Yle
Vaikka ulkona on synkkä kaamos, tehdashallissa vallitsevat pastellisävyt. Nyt tehdään kevätsesonkia. Myös Pentikissä suunnitellaan muotitalojen tavoin useita eri mallistoja vuoden aikana. Sen huomaa Pentik-liikkeissä, joita on noin 50.
Joulu on ehdottomasti kulta-aikaa. Moni suuntaa kulkunsa Pentik-myymälään, kun ei oikein tiedä mitä veisi joulutervehdykseksi kaukaiselle sukulaiselle tai puolitutulle.
– Raporteista huomaa, miten paljon ihmiset käyvät jouluostoksilla liikkeissämme. Jos ei muuta keksi, niin kauniisti pakattu joulukahvi on aina hyvä tuliainen.
Enne joulua Pentikin liikkeissä on kuhinaa. Posion liike on valtava, mutta talvella siellä on hiljaista.Sauli Antikainen / Yle
Anu Pentik on mukana ryhmässä, jossa suunnitellaan muutoksia myymäläketjuun. Verkkokauppa on vaikuttanut astioiden ja esineiden myyntiin, eivätkä asiakkaat enää etsi tuotteita kaupasta.
– Nyt on katsottava tulevaisuuteen. Aiomme liikkeissämmekin tuoda enemmän esiin tarinaamme ja ennen kaikkea luonnon merkitystä. Sen antamaa rauhaa ja hyvää oloa.
Suhteessa on kolmas pyörä
Vaikka Anu Pentik ei ole enää vuosikausiin ollut mukana yrityksen johdossa, on hän silti täysin rinnoin mukana kehitystyössä. Vapaa-aikanaan hän yhä tekee ja suunnittelee tehtaalla uniikkimallistoja ravintoloille tai yksityisille tilaajille. Lähes joka päivä Anu Pentik pakkaa miehensä Topin kanssa koirat autoon ja ajaa tehtaalle.
Topi Pentikäinen oli yrityksen toimitusjohtajana vuoteen 2004 asti, jolloin perheen poika Pasi Pentikäinen siirtyi johtoon. Nykyään Pasi on hallituksen puheenjohtaja. Hän on luvannut pitää keramiikkatehtaan Posiolla ainakin niin kauan, kun hän on hallitusvastuussa.
Jouluna perhe aikoo kokoontua yhteen, rauhoittua ja levätä. Anu Pentikille muutaman päivän lepo voi tehdä tiukkaa, sillä hänellä on palava himo valmistaa suurnäyttelyään kesäksi.
– Topi nauraa, että meidän suhteessa on nyt kolmas pyörä, WAM:n näyttely. Hän lukee parhaillaan tuoretta elämäkertaa Aino Sibeliuksesta ja on löytänyt sielunkumppaninsa hänestä. Täytyy kyllä heti sanoa, että en ole yhtään niin kamala, kuin Jean oli Ainolle.
Anu Pentikin askeleet suuntaavat jälleen omalle studiolle. Hän haluaa vielä näyttää, miltä keramiikkainstallaatiot tulevat näyttämään sitten kesällä Wäinö Aaltosen museossa.
Studion huoneen täyttää keraaminen voikukkapelto. Keltainen väri tuntuu häikäisevän kirkkaalta ja valoisalta, kun ikkunoista hyökyy Lapin kaamos.
Voikukat ja niistä leviävät siemenet ovat tulevan näyttelyn kantava ajatus.
– Lapsesta saakka olen rakastanut voikukkaniityn väriä. Kun siemenet kypsyivät, puhalsimme hahtuvia ja toivoimme.
Näyttelyssä voikukat kuvastavat koko elämää. Jotkut siemenet löytävät heti muhevan kasvupaikan, toisille käy kehnommin.
Anu Pentikillä oli alusta saakka selvä visio WAM:n näyttelystä. Hän halusi kuvata elämän eri vaiheita kukkien ja kasvien kautta.Sauli Antikainen / Yle
Studiolla on koottuna pieniä osia näyttelyyn tulevista installaatioista. Perheen unkarinvizslat jolkottelevat teosten seassa ja huiskivat pitkää häntäänsä. Koirat ovat kuitenkin ilmeisen tottuneita ympärillä olevaan keramiikkaan, sillä mitään ei hajoa. Anu Pentik rapsuttelee koiriaan ja kertoo uransa suurimmasta näyttelystä.
– Tästä tulee paljon parempi kuin Helsingin Taidehallin näyttelystä, hän uhoaa.
Kolme vuotta sitten Taidehallissa pidetty näyttely oli yleisömenestys, mutta nyt Pentik aikoo näyttää todelliset taitonsa.
– Nyt haluan näyttää, mitä todella osaan. Kun on tällainen mahdollisuus, kunnianhimo vain kasvaa. Kilpailen vähän itseni kanssa.
"Saan ja osaan olla ylpeä työstäni"
Anu Pentikistä on vaikea uskoa, että hän on 77-vuotias. Hän on energinen ja innoissaan ja aivan selvästi nauttii työstään.
– Tämä on kuin terapiaa minulle. Usein tulen tänne tehtaalle ennen aamuviittä maalaamaan. Laitan musiikkia hiljaiselle ja nautin. Ette usko, miten ihanaa on, kun voin olla täällä rauhassa kahden kesken teoksen kanssa. Kun tekee uniikkia, pitää olla se oikea fiilis.
Vielä kymmenen tai parikymmentä vuotta sitten tällainen taiteellinen luomisvimma ei olisi ollut mahdollista.
– Vasta nyt olen sinut itseni kanssa. On niin helppo olla nyt. Haluan näiden teosten välityksellä antaa onnistumisen iloa ja energiaa muillekin.
Itsensä voi löytää vasta vanhemmallakin iällä, joten Pentik armahtaa elämänvalintojen kanssa tuskailevia nuoria.
– Ei hätää. Elämässä saa kompuroida. Ei kaiken tarvitse olla heti selvää. Jos joku suunta ei vedä, niin sitten otetaan toinen. Periksi ei saa antaa.
Anu Pentik on nauttinut työstään, vaikka aina ei ole ollut helppoa. Viiden vuosikymmenen uralle on mahtunut ylä- ja alamäkiä.Sauli Antikainen / Yle
Ei Anu Pentik ole aina ollut yhtä itsevarma. Yhä vieläkin mielessä häilähtää välillä, että "enhän minä nyt mitään". Kun hän kuuli, että Kouvolaan ollaan tekemässä hänestä näytelmää, ajatus tuntui aluksi hassulta.
Syksyllä ensi-iltansa saaneen näytelmän katsominen tuntui loppujen lopuksi ihan hyvältä. Vain harva elossa oleva nainen on päässyt näytelmän aiheeksi.
– Olen opetellut ja päättänyt, että saan ja osaan olla ylpeä työstäni ja tekemisistäni.
Puhe pysähtyy. Pentikiä huolettaa, ettei vain ole rasittava, kun on niin positiivinen.
Hänellä on kuitenkin vahva usko, että nyt jos koskaan maailmassa tarvitaan myönteistä mielialaa.
Puhe jatkuu.
– Täytyy paljastaa, että joskus lauantaiaamuisin ollessani yksin täällä tehtaalla, minä aivan huudan, että “voi kun tämä elämä on ihanaa”.
Sitä se varmasti on, kun saa tehdä rauhassa taidetta ja takana on huikea ura yrittäjänä.
Näyttely tulee olemaan Anu Pentikille uran kohokohtia. Se ei kuitenkaan ole joutsenlaulu. Kaukana siitä.
– Haluan tehdä WAM:n jälkeen vielä jotain suurta. Lopputyö on vielä tekemättä.
Joulu on jo ovella ja kodit ympäri Suomea odottavat jännittyneinä, saako pyhiä ja perhejuhlaa viettää lumen ja valon vaiko pimeän ja syksyisen märän keskellä.
Onko jouluna lunta ja voiko joulupukki tullakaan riippuu tässä tapauksessa pitkälti siitä, missä päin Suomea joulua vietät.
Aatonaattona maanantaina Pohjois-Suomeen sataa lisää lunta jo valmiiksi talviseen ympäristöön, aattona Lapissa saadaan nautiskella poutaisemmasta säästä.
Jouluaaton ja -päivän aikana sateita leviää etelästä. Sisämaassa ne satavat maahan pitkälti lumena, mutta rannikolla tullee vettä. Onneksi pukin reki voi myös lentää, sillä jalakset liikkuvat asfaltilla ja mudalla hieman lunta huonommin.
Jos siis haluaa varmemmin valkean joulun, kannattaa rannikkoalueilta suunnata sisämaahan ja pohjoiseen. Siinä tapauksessa tulee kuitenkin olla autolla liikuttaessa varovainen, sillä pyhinä suuressa osassa maata on voimassa liukkaan kelin varoitukset. Voit katsoa ne Ilmatieteen laitoksen sivuilta täältä.
Sääennusteet maanantaista keskiviikkoon, ajalle 23.-25. joulukuuta. Yle
Brittien päivämatkat Rovaniemelle nostivat Lapin aikoinaan matkailun maailmankartalle, mutta nyt tuon poikkeuksellisen matkailutuotteen arvioidaan olevan tulossa tiensä päähän. Syy on ilmeinen.
– On vastuuton konsepti lennättää ihmisiä päiväksi minnekään päin maailmaa, toteaa Maria Hakkarainen Lapin yliopiston Matkailualan tutkimus- ja koulutusinstituutista.
Aika on ajanut päivämatkojen ohi, arvelee myös matkailustrategian projektipäällikkö Kristian Sievers Lapin liitosta.
– Kaikilla tuotteilla on elinkaarensa. Tällä hetkellä asiakkaat, yritykset ja me matkailumaakuntana olemme huolissamme ilmastosta. Painopiste on kasvattaa viipymää ja siihen tällaiset päivämatkat sopivat huonosti.
Sievers veikkaakin, että kymmenen vuoden kuluttua Lappiin ei enää päivämatkoja tehdä.
– Pyrimme löytämään keinoja, että ihmiset viipyisivät pidempään, jolloin se lentojen rasitus olisi pienempi.
Lapin matkailuyrittäjät ovat jo pitkään markkinoineet pidempiä lomia, osin tietysti myös siksi että ne jättävät Lappiin enemmän rahaa.
Kaikki alkoi Concorde-lennoista
Päivämatkalaisten määrän tiedetään vähentyneen huippuvuosista tuntuvasti, mutta tarkkoja lukuja on vain matkanjärjestäjillä. Matkajätti TUI toi vuonna 2018 noin 5000 päivämatkalaista Lappiin, mutta vuosituhannen alun tietoja yhtiöstä ei saa. Toinen päivämatkoja myynyt iso yhtiö oli Thomas Cook, jonka lennot loppuivat konkurssiin tänä vuonna.
– Tilanne on muuttunut paljon 20:ssa vuodessa. Aiemmin suurin osa brittituristeista oli päivämatkalaisia, kertoo Rovaniemen lentoaseman päällikkö Johan Juujärvi.
Nyt kirkkaasti suurin osa briteistä tulee useammaksi yöksi. Rovaniemellä tilastoitiin viime vuonna lähes 300 000 majoitusvuorokautta brittien nimiin. Pikapiipahduksia tehdään lähinnä joulukuun viikonloppuina.
Joulukuisena lauantaina Rovaniemen kentälle laskeutui puoliltapäivin neljä matkajätti TUI:n tilauslentoa.Annu Passoja / Yle
Päivämatkat ovat aina olleet brittien erikoisuus, joka juontaa vuonna 1984 alkaneisiin Concorde-lentoihin. Yliäänikoneella pääsi Lontoosta kahdessa tunnissa pitkälle, vaikka Suomen Lappiin. Lennoista alkoi Lapin nousu kansainväliseksi lomakohteeksi ja vaikka lennot hidastuivat, britit jatkoivat omintakeisia joulumatkojaan.
Päivämatkalaiset lähtevät kotoaan lentokentälle aamuyöllä ja yöllä he myös palaavat. Rovaniemen kaupungin kansainvälisten asioiden päällikkö Tuula Rintala-Gardin pitää hämmentävänä, että näin raskas ja "erikoislaatuinen" paketti yhä kiinnostaa. Itsekin aikoinaan Concorde-matkalaisia opastanut Rintala-Gardin ei usko, että matkat kokonaan loppuvat, mutta hiipuvat kyllä ilmastotietoisuuden kasvaessa.
– Päivämatkat eivät ole tätä aikaa siinä mielessä, että kyllä ihmisten suhtautuminen ilmastonmuutokseen panee miettimään niitä uudelleen.
Lapin päivä vietetään yhdellä neliökilometrillä
Joulukuun toisena lauantaina Rovaniemen kentälle laskeutuu puolen tunnin sisällä neljän lentokoneellisen verran päivämatkalaisia. TUI:n koneet tuovat heitä Bristolista, Newcastlesta, Lontoosta ja Glasgow’sta.
Tehokasta peliaikaa perillä on seitsemisen tuntia.
– Odotamme innolla huskyajelua ja porojen ja joulumuorin näkemistä, kertoo miehensä ja kahden pikkupoikansa kanssa Birminghamista matkaan lähtenyt Catherine Cartwright.
– Ja tietysti vierailua joulupukin luona. Hän on aina käynyt meillä, joten on korkea aika meidän matkustaa joulupukin luokse.
Sadat päivämatkalaiset kuljetetaan busseilla muutaman kilometrin päähän Santa Parkiin eli joulupukin luolaan, jossa päivä kuluu. Huskyajelut järjestetään luolan pihapiirissä. Santa Parkin yrittäjä Ilkka Länkinen tietää kokemuksesta, että aikataulu on tiukka eikä pelivaraa juuri ole.
– Se on pitkä ketju, kun on kuljetukset, vaatetukset, aktiviteetit ja kaikki. Jotain voi aina sattua, voi olla lento myöhässä tai linja-auto myöhässä. Ja jos on ruuhkaa kentällä, niin siitä se aikataulun myöhästyminen lähtee kertautumaan. Me sitten toisessa päässä joustamme niin paljon kuin pystymme.
Joulupukki päivystää Santa Parkissa ympäri vuoden. Joulukuun viikonloput ovat kiireisintä aikaa.Annu Passoja / Yle
Santa Parkissa onkin totuttu seuraamaan netistä, onko lento lähtenyt ajallaan ja missä kohtaa ollaan tulossa.
– Sisäisessä radiossa menee heti viesti, että tämä ja tämä kone on myöhässä. Tieto menee myös joulupukille. Joulupukkihan ei meiltä poistu ennen kuin kaikki vieraat ovat ehtineet jutella hänen kanssaan.
Joulukuun alussa tosin kaikki ei mennyt nappiin. Osa TUI:n asiakkaista ei tavannut ruuhkien vuoksi pukkia lainkaan, ja pettyneet antoivat TUI:n kuulla kunniansa muiden muassa Daily Mailin sivuilla. Länkinen sen enempää kuin TUI eivät halua asiasta enempää kertoa, mutta TUI on luvannut joka tapauksessa maksaa korvauksia matkasta, jonka hinta aikuiselta on yli 600 euroa.
Tiivistahtisiin päivämatkoihin oman lisähaasteensa tuo tulevaisuudessa brexit, joka pakottaa perusteellisempiin rajatarkastuksiin lentokentällä.
Päästötön lentokone voisi pelastaa päivämatkat
Muutaman vuoden ikäisen Jack Robinsonin isovanhemmat ovat toisella Lapin matkallaan ja suunnittelevat jo kolmatta.
– Toimme sisarenlapset tänne kolmisen vuotta sitten, joten meillä on jo kokemusta päivämatkoista. Lapset nauttivat ja meillä oli hauskaa, Mike Day kertoo.
Nyt on Jackin vuoro ja jonain päivänä Jackin muutaman kuukauden ikäisen pikkuveljen.
– Neljän vuoden kuluessa olemme toivottavasti taas täällä, Day innostuu.
Matkailututkija Maria Hakkarainen uskoo ja toivoo päivämatkojen vähenevän, ellei sitten käy niin että lentoliikenteestä onnistutaan kehittämään päästötöntä.
– Se voisi heilauttaa tilanteen toiseen suuntaan.
Näissä olosuhteissa päivämatkat ovat kaukana kestävästä matkailusta, mutta kokonaan Hakkarainen ei niitä tuomitse.
– Pitää muistaa esimerkiksi se, että Lappiin tuodaan vakavasti sairaita lapsia Britanniasta ja Irlannista. Heille mikään muu kuin päivämatka ei ole mahdollinen.
Myös Santa Parkissa on vastaanotettu tämänkin joulun alla lapsia, joille Joulupukin tapaaminen on hetken valopilkku uuvuttavan sairauden keskellä. Mukana on omat hoitajat ja lääkärit, ja porojen perään laitetaan sellaiset reet, että niihin mahtuu myös pyörätuolilla.
Lapissa vietetään tänä vuonna ennätyslumista joulua. Ilmatieteen laitoksen mukaan mittaushistorian syvimmät lukemat on mitattu Kittilän Pokassa, Sodankylän Tähtelässä ja Inarin Saariselällä.
Pokassa lunta on kertynyt maanantaihin mennessä 83 senttimetriä. Tähtelässä lunta on 74 ja Saariselällä 75 senttimetriä. Korkeimmat kinokset nähdään kuitenkin Sodankylän Vuotsolla, jossa lunta on kertynyt 88 senttimetriä. Kittilän Kenttärovalla lunta on 84 senttimetrin verran. Lapissa on vähimmilläänkin lunta reilut puoli metriä rannikkoa lukuun ottamatta.
Ilmatieteen laitokselta kerrotaan, että Lapissa vietetään tänä vuonna hieman tavallista lämpimämpää joulua. Etelä-Lapissa lämpötila on nollassa, ylempänä joitakin asteita pakkasen puolella.
Aatonaaton ajokeli on huono Lapissa jäätävän tihkusateen ja lumisateen vuoksi. Lumisade kuitenkin hellittää illan ja yön aikana. Jouluaattona Lapissa on pilvistä, mutta paikoin voi sadella lunta.
Juttua korjattu 23.12.2019 kello 11:05 Lapissa on vähimmilläänkin lunta reilut puoli metriä rannikkoa lukuun ottamatta, ei ylipäätään kuten jutussa aiemmin kerrottiin.
Juttua täydennetty 23.12.2019 kello 17:25 Vuotson ja Kenttärovan lumilukemilla sekä päivitetty Pokan, Tähtelän ja Saariselän lukemia.
Punaisia, harmaita, sinisiä ja valkoisia sukkia on levällään Outi Ämmälä-Harjun pöydällä Inarin Ivalossa. Hän on koordinoinut kampanjaa, jossa alueen käsityöläiset ovat neuloneet villasukkia joululahjaksi ikäihmisille.
Outi Ämmälä-Harju, Soile Törmänen ja Marja-Liisa Tammela keksivät syksyllä 2018, että voivat rakkaan harrastuksensa myötä levittää joulumieltä. He houkuttelivat sosiaalisessa mediassa myös muita innokkaita mukaan villasukkarinkiin.
Viime jouluna ryhmä sai kokoon lähes 70 paria villasukkia.
Tänä syksynä käsityöläisten joukko kasvoi ja auttamisenhalu lisääntyi entisestään. Villasukkakampanjaan osallistui syksyn aikana yli sata neulojaa ympäri Inaria ja naapurikuntaa Sodankylää. Ryhmään on liittynyt myös sellaisia, jotka eivät itse kudo, mutta ovat lahjoittaneet villalankoja neulomusten varalle.
Lahjasukkia syntyi lopulta moninkertainen määrä viime vuoteen verrattuna, yhteensä 279 villasukkaparia.
Villasukat olivat ennen joulua ivalolaisessa kaupassa näytillä.Outi Ämmälä-Harju
Ivalolaisten neulojien villasukkakampanja on esimerkki nykyaikana arvokkaasta vapaaehtoistyöstä. Erityisesti joulun aika innostaa tekemään lahjoituksia tai antamaan lahjoja tuntemattomille.
Vastuullisen lahjoittamisen yhteistyöverkosto VaLa ry:n puheenjohtaja Pia Tornikoski kertoo, että Suomessa kerätään vuosittain tukiapua noin 500 miljoonan euron edestä.
Lahjoitukset voivat olla rahan lisäksi tavaroita tai palveluja. Myös yritykset osallistuvat ahkerasti vapaaehtoistyöhön lahjoittamalla rahaa tai tarjoamalla palveluja ilmaiseksi muun muassa lapsille, lapsiperheille tai vanhuksille.
Suomessa tavallisin hyväntekeväisyyden muoto on lahjoittaa rahaa erilaisissa rahankeräyksissä. Yli puolimiljoonaa suomalaista lahjoittaa säännöllisesti rahaa tukiyhdistyksille, jotka auttavat esimerkiksi köyhyydessä eläviä ihmisiä.
Outi Ämmälä-Harju koordinoi villasukkakampanjaa ja kokosi valmiit sukat lahjoitusta varten.Kirsti Länsman/Yle
– Tämä yhteistyö on ollut todella hienoa, eikä tätä olisi pystynyt yksin toteuttamaan. Emme ole laskeneet tunteja, kun saamme tästä itsekin hyvän mielen.
Syksyn aikana Ämmälä-Harju on neulonut kymmenisen sukkaparia. Ryhmässä on muitakin ahkeria neulojia, joiden käsissä on syntynyt monta paria lahjoitettavaksi.
Neulojien lisäksi urakkaan on osallistunut laajempikin joukko. Muun muassa neulojien omat lapset ja kummilapset ovat piirtäneet kortteja ja paketoineet sukkia lahjakääreisiin, jotta lahjan saamisesta tulee entistäkin parempi mieli.
Sukkia on lahjoitettu Inarin kunnan kotipalvelun, palvelukodin sekä terveyskeskuksen vuodeosaston asiakkaille. Neulojat ovat myös itse vieneet sukkapaketteja kotona asuville vanhuksille.
Mauno ja Leena Ranta saivat villasukat lahjaksi Marja-Liisa Tammelalta (keskellä).Kirsti Länsman/Yle
Ivalolainen Marja-Liisa Tammela on kutonut iltapuhteiksi monet sukkaparit. Hän halusi ilahduttaa sukkapaketilla kummivanhempiaan Leena ja Mauno Rantaa.
Odottamaton lahja lämmitti pariskunnan mieltä.
– Oli hyvä saada lahja, joka lämmittää, kiittelee Leena Ranta kyynelsilmin.
