Pujottelun maailmancup järjestetään Levillä tänä viikonloppuna. Kisojen katsojamäärät ovat nousussa pari vuoden takaisen notkahduksen jälkeen. Kisat alkavat perjantaina iltaohjelmalla ja lauantaina ensimmäinen kisataan naisten pujottelu.

Eri maiden maajoukkueet ovat harjoitelleet ja valmistautuneet jo viikkoja pujottelukauden avaukseen.

Saksan alppihiihdon maajoukkueen tekniikkalajien päävalmentaja Bernd Brunner jakaa ohjeita urheilijoilleen, edessä on iltapäivän harjoitus Lapin pimenevässä kaamoksessa.

Useat maajoukkueet ovat harjoitelleet Kittilän Levillä ennen pujottelun maailmancupin avausviikonloppua. Joukkueet matkustivat Lappiin heti, kun Levillä päästiin harjoittelemaan luonnonlumella. Brunnerin mukaan Keski-Euroopan harjoitteluolosuhteet ovat olleet vaikeat lämpimän sään ja hankalan lumitilanteen vuoksi.

– Olemme täällä, koska olosuhteet ovat tällä hetkellä Euroopan parhaat. Täällä on täydellistä. Meille miinus 10–15 on hyvä harjoituskeli. 25 asteen pakkanen on hankala, mutta sekin menettelee, naureskelee Saksan maajoukkuevalmentaja Bernd Brunner.

Levin maailmancupista on kasvanut alppihiihdossa perinne sen jälkeen, kun maailmancup järjestettiin paikkakunnalla ensimmäisen kerran vuonna 2004. Silloin kilpailtiin ainoastaan naisten pujottelucupin osakilpailu, jonka voitti Tanja Poutiainen.

"Koko kylä elää näistä tapahtumista yhden viikonlopun ajan"

Alueen yrittäjille kisaviikonloppu on merkittävä tulonlähde. Sen talousvaikutus alueelle on noin 3–4 miljoonaa euroa, kertoo Visit Levin toimitusjohtaja Yrjötapio Kivisaari.

– Koko kylä elää näistä tapahtumista yhden viikonlopun ajan. Tässä ollaan mukana aina pienistä kuljetuspalveluyrityksistä ohjelmapalveluyrityksiin, catering- ja ravintolapalveluista majoitusyrittäjiin. Vaikutus on laaja.

Katsojien kiinnostuksen lopahtaminen herätti kisäjärjestäjät

Levin maailmancupin yleisömäärässä koettiin pohjakosketus kolme vuotta sitten, kun määrä putosi keskimäärin neljänneksen ja yleisöä oli viikonlopun aikana vain 15 000. Se uhkasi kaventaa myös yrittäjien tilipussia ja pohjusti järjestäjiä muuttamaan tapahtumaa.

– Poutiaisen Tanjan ja Palanderin Kallen lopettaessa pieni notkahdus tuli yleisömäärässä, ja siinä tuli kisan suhteen taantumaa, ja tapahtumaan tehtiin muutoksia. Nyt on kaksi viime vuotta menty noususuuntaan, toteaa Levin alppihiihdon maailmancupin pääsihteeri Marko Mustonen.

Vuonna 2015 maailmancupin osakilpailu jouduttiin Levillä perumaan lumen puutteen vuoksi. Se oli kolmas peruutus Levin maailmancupin historiassa.

Muutaman viime vuoden aikana viikonlopun yleisömäärä on kääntynyt taas nousuun. Vuoden 2016 pohjakosketuksen jälkeen yleisömäärä kääntyi kasvuun ja kävijöitä oli seuraavana vuonna jo 17 000. Viime vuonna järjestäjät ilmoittivat, että yleisöä kisapaikoilla oli viikonlopun aikana 20 000, saman verran kuin vuosina 2012–2014.

– Kansainvälinen matkailijamäärä on ehkä hieman paikannut tilannetta, jossa kotimaisten kävijöiden määrä on vähentynyt. Tänne tullaan tietysti lähialueilta, muun muassa naapurimaista, Ruotsista ja Norjasta seuraamaan kisoja, toteaa Visit Levin toimitusjohtaja Yrjötapio Kivisaari.

TV-sopimukset ja yhteistyökumppanit pitävät talouden tasapainossa – lipputulot pienessä roolissa

Levin kisaviikonlopun budjetti on 1,5 miljoonaa euroa. Lipputulojen osuus tuotoista on ainoastaan viidennes ja valtaosa tuloista saadaan yhteistyö- ja TV-sopimuksista.

– Kansainväliset TV-tulot ovat suurin, ehkä yli 40 prosenttia, ja siihen lisättynä yhteistyösopimukset määrittelevät 80 prosenttia tuloista, laskee pääsihteeri Marko Mustonen cupin talousrakennetta.

Järjestäjät eivät tavoittele maailmancupin kilpailulla taloudellista voittoa, vaan pääpaino on maailmanlaajuisella näkyvyydellä. Maailmancup ei ole itsessään bisnes, vaan viivan alle odotetaan jäävän muutakin kuin riihikuivaa rahaa, toteaa Visit Levin toimitusjohtaja Yrjötapio Kivisaari.

– Meillä on strateginen tavoite, että päästäisiin nollatulokseen. Olemme valmiita investoimaan alueen markkinointiin, että saadaan näkyvyyttä tapahtumalle. Tapahtumalla on satoja miljoonia katsojia, sitä ei voi vertailla rahaan, hän hehkuttaa.

Levillä lasketaan alppihiihdon maailmancupin osakilpailuja vielä tulevinakin vuosina, sillä tapahtuma on Kansainvälisen hiihtoliiton FIS:n kalenterissa ainakin vuoteen 2021 asti.

Seuraa kisoja Areenasta täältä.

Lue myös:

FIS näytti vihreää valoa Levin alppikisarinteelle

Hiihtokeskus ei ole enää riskibisnestä – Lapissa investoidaan miljoonia hisseihin

Onnettomuustutkintakeskuksen mukaan vuokramökkien paloturvallisuudessa pitäisi kiinnittää erityistä huomiota poistumisturvallisuuteen ja sähköasennuksiin.

OTKES antoi tänään suosituksia vuokramökkien turvallisuuden parantamiseksi. Taustalla on Kittilän Levillä huhtikuussa sattunut mökkipalo, jossa kolme alaikäistä lasta kuoli.

Tiedotustilaisuus lähetettiin suorana verkkosivuillamme. Voit katsoa tallenteen tilaisuudesta tästä artikkelista tai Yle Areenasta.

Onnettomuustutkintakeskus suosittaa muun muassa, että vuokramökkien turvallisuusjärjestelyistä laadittaisiin tarkastuslista, jonka avulla sekä vuokranantaja että mökkien vuokraajat voisivat varmistua siitä, että turvallisuusasiat ovat kunnossa.

– Erityisen haastavaa sekä poistumisturvallisuudesta huolehtiminen että palojen ennaltaehkäisy on vuokramökeissä. Niissä omistaja on tyypillisesti vain lyhyitä aikoja kerrallaan ja vieraille paikat eivät välttämättä ole ollenkaan tuttuja, Onnettomuustutkintakeskuksen johtaja Veli-Pekka Nurmi sanoo.

OTKESin suositusten mukaan majoitustoiminnan turvallisuus pitäisi huomioida myös alustatalouden, kuten esimerkiksi AirBnB-vuokrauksen sääntelyssä ja kansainvälisessä yhteistyössä.

Levin turmamökissä suurimmat puutteet olivat palovaroittimien määrässä ja sijoittelussa ja sähköasennuksissa, toteaa Onnettomuustutkintakeskus.

Kaikkiaan OTKES antoi palon tutkinnan perusteella neljä turvallisuussuositusta (OTKES).

Sähköasennusten teko on vain ammattilaisten asia

Jo aiemmin on todettu, että palon syynä olivat väärin asennetut lattialämmityskaapelit.

– Asennustapa oli poikkeuksellinen, kertoi tutkinnanjohtaja Kai Valonen tiedotustilaisuudessa.

Valosen mukaan lattialämmityskaapelia oli esimerkiksi asennettu lattiavasojen väliin liikaa, kaapeli oli villan sisässä upoksissa ja se oli paikoin kiinnitetty määräysten vastaisesti hirsiseinään teräshakasilla.

Johtaja Veli-Pekka Nurmi korostaa, että rakennushankkeiden sähköurakat täytyy antaa pätevien urakoitsijoiden tehtäväksi.

– Vaikuttaa siltä, että meillä suhtaudutaan aika huolettomasti siihen, miten sähkötöitä tehdään. Pidän vähän kummallisena sitä, että sähköasennuksiin liittyvää riskiä ei oteta riittävän vakavasti, Nurmi sanoo.

OTKESin mukaan Suomessa lainsäädäntö on tältä osin kunnossa, mutta tarvittaisiin järjestelmä jolla varmistettaisiin, että sähkötyöt ja käyttöönottotarkastukset tekee pätevä sähköasentaja.

Valosen mukaan mökin rakentamisessa oli ollut vaikeuksia. Esimerkiksi vastaava mestari oli irtisanoutunut hankkeesta ja rakentaminen oli kestänyt yhteensä seitsemän vuotta vuosina 1998–2005.

Lapsia ei voitu pelastaa

Palanut mökki oli vuonna 2005 valmistunut kaksikerroksinen hirsimökki. Mökissä oli palon syttymishetkellä saman pyhtääläisperheen neljä sisarusta.

Lapsista kolme nukkui palon syttyessä yläkerrassa. Vanhin lapsista, teini-ikäinen poika, nukkui alakerrassa, havahtui palovaroittimen ääneen ja onnistui pelastautumaan. Yläkerrassa nukkuneet lapset kuolivat savukaasuihin.

Heidän pelastamisensa ei ollut mahdollista, vaikka pelastuslaitoksen ensimmäiset yksiköt olivat paikalla kolmessatoista minuutissa.

– Alakerrassa oli palovaroitin ja sen ääni kuuluu myös hätäpuhelun taustalla. Oliko yläkerrassa palovaroitin on vielä epäselvää. Omistajan mukaan oli, mutta niissä kuvissa, mitä me mökissä olleilta saimme, katossa ei näy palovaroitinta, Valonen kertoo.

Valonen muistuttaa, että tutkimusten mukaan lapset heräävät palovaroittimen ääneen huonommin kuin aikuiset.

Lue lisää:

Levin tuhoisa mökkipalo alkoi väärin asennetusta lattialämmityskaapelista – OTKES: "Voi tapahtua valitettavasti uudestaan"

Asennusvirhe mahdollisti tulipalon

Valonen totesi keväällä, että palaneessa mökissä käytetty lattialämmityksen toteutustapa on mökeissä käytössä yleisestikin. Valonen piti mahdollisena, että onnettomuus voisi toistua.

Puulattian alla olevat lämmityskaapelit oli asennettu liian tiukalle mutkalle ja niiden eristeet olivat vaurioituneet, mikä mahdollisti kaapelien kuumenemisen ja tulipalon.

Onnettomuuskeskus kiinnitti vuokramökkien turvallisuuteen huomiota heti palon jälkeen keväällä ja totesi, että majoitustilojen maksimoiminen yläkertaan rakennettavilla parvilla voi johtaa tilanteeseen, jossa toisen kerroksen tiloista on vaikeaa tai jopa mahdotonta poistua palon sattuessa.

Sähköturvallisuusmääräyksiä on turmamökin valmistumisen jälkeen kiristetty. Lattialämmityskaapelien asennuksessa pitää nykyisin käyttää vikavirtasuojausta. Se olisi voinut estää tulipalon.

Lue myös:

Kolmen lapsen hengen vaatinut Levin mökkipalo syttyi lattialämmityksestä – parvesta tulee helposti surmanloukku

Viallinen lattialämmitys johti kolmen alaikäisen kuolemaan Levillä – 6 kysymystä ja vastausta lattialämmityksen turvallisuudesta

Ystävät hyvästelivät Levin mökkipalossa kuolleet nuoret kirjeillä, jotka he jättivät tyhjiin pulpetteihin – "Tänään on itketty paljon"

System Crasher on elokuva, jota on piinallista katsoa, mutta joka on tärkeää nähdä.

Elokuva kertoo 9-vuotiaasta Bennistä (Helena Zengel), jolla on vakavia tunne-elämän säätelyongelmia, rajuja aggressiokohtauksia – ja riipaiseva rakkaudenkaipuu.

Käsittelemättömän trauman takia Benni kestää erityisen huonosti sitä, että hänen kasvoihinsa kosketaan. Sen sijaan, että hän saisi tukea ja pitkäjänteistä terapiaa, häntä paiskotaan kuin pingispalloa liitoksissaan natisevassa lastensuojelujärjestelmässä sijoituspaikasta toiseen.

Kukaan ei halua tyttöä, koska kukaan ei pärjää hänen väkivaltaisiksi yltyvien raivokohtaustensa kanssa.

Benni itse haluaisi kotiin äidin luo, mutta saa tältä vain tyhjiä lupauksia. Äiti pelkää omaa lastaan ja suojelee pienempiä sisaruksia. Kun Benni ei saa olla äitinsä kanssa, hän tulee entistä vihaisemmaksi.

Edes Bennin hyvää tarkoittava sosiaalityöntekijä rouva Bafané (Gabriela Maria Schmeide) ei löydä tytölle pysyvää paikkaa. Ovea lyödään nenän edestä kiinni ryhmäkodeissa, joilla on tytöstä jo huonoja kokemuksia.

Ja vaikka rouva Bafané tekee parhaansa, hänen vastuullaan on aivan liikaa lapsia.

Lopulta Benni saa avukseen vihanhallintaan koulutetun kouluavustaja Michan (Albrecht Schuch), joka ottaa poikkeukselliset keinot käyttöön ja saa yhteyden rikkinäiseen tyttöön.

Kun järjestelmä on repaleinen, ei Michakaan pysty ihmeisiin – varsinkaan yrittäessään suojella omaa perhettään ja omia rajojaan. Vaikka elokuva ei ole lohduton, on Bennin syöksy läpi turvaverkon piinallista seurattavaa.

Etenkin, kun se perustuu todellisiin lastensuojelutapauksiin.

"Sodankylä on kaunein elokuvajuhla maailmassa"

System Crasher on aiemmin lyhytelokuvia ja dokumentteja tehneen ohjaaja-käsikirjoittaja Nora Fingscheidtin, 36, ensimmäinen pitkä fiktioelokuva.

Se on tähän mennessä kerännyt yli 20 merkittävää elokuva-alan palkintoa, muun muassa Berliinin elokuvajuhlien Hopeisen karhun. Elokuva on myös valittu Saksan Oscar-ehdokkaaksi.

System Crasherin teatteriensi-ilta Suomessa on perjantaina, mutta se on nähty meillä jo viime kesänä Sodankylän elokuvajuhlilla, ja syksyn Rakkautta ja Anarkiaa -festivaaleilla Helsingissä.

Fingscheidtille oli tärkeää, että hänen esikoisfiktionsa esitettiin juuri Sodankylässä, jossa Yle kesäkuussa haastatteli ohjaajaa. Fingscheidt vieraili ensimmäisen kerran tapahtumassa jo 22-vuotiaana. Silloin hän oli vapaaehtoisena mukana tallentamassa juhlatunnelmia.

Nyt hän oli Sodankylässä jo neljättä kertaa. Hän jopa viimeisteli System Crasherin käsikirjoituksen pari vuotta sitten elokuvateatteri Lapinsuun aulassa.

– Tämä on minulle maailman kaunein ja ainutlaatuisin elokuvajuhla. Täällä rakkaus elokuvaan on niin suurta, ja kaikki ovat todella tasa-arvoisia. Olisin tullut tänne, vaikka joutuisin edelleen nukkumaan teltassa, kertoi ohjaaja haastattelussa.

Vanha talkoolainen nosti päätään, kun System Crasherin esitys alkoi kuumassa teltassa, jossa happi oli loppua. Ennen elokuvan esittelyä Fingscheidt jakoi vesipulloja katsojille ja vannotti juomaan tarpeeksi.

Elokuvan nimi saksalaisesta lastensuojeluslangista

Bennin tarina on ja ei ole totta.

Hahmo perustuu yli 20 todelliseen lastensuojelutapaukseen, joihin Nora Fingscheidt perehtyi tehdessään taustatyötä elokuvaansa varten.

Myös Bennin sosiaalityöntekijä ja kouluavustaja Micha ovat yhdistelmiä todellisista ihmisistä. Näiltä todellisilta ihmisiltä on peräisin myös elokuvan aihe ja nimi, System Crasher, eli systeeminmurskaaja.

Fingscheidt oli pitkään halunnut tehdä elokuvan todella villistä, rajattomasta tytöstä, mutta ei ollut löytänyt oikeaa näkökulmaa.

– Olin naisten suojakodissa tekemässä dokumenttielokuvaa, kun sinne tuli 14-vuotias tyttö. Hän ei kuulunut sinne, mutta ei kelvannut muuallekaan. Sosiaalityöntekijä sanoi, että tyttö on yksi niistä, joita kutsutaan nimellä systemsprenger. Järjestelmä on kyvytön vastaamaan heidän tarpeisiinsa.

Taustatyö synkensi maailmankuvaa

Nora Fingscheidt vietti neljän vuoden kuluessa runsaasti aikaa lastenkodeissa, lastenpsykiatrisilla osastoilla, erityistä tukea tarvitsevien lasten koululuokissa ja lastensuojelun hätäsijoituspaikoissa.

– Vietin kussakin paikassa viikon tai kaksi. Halusin tietää, missä olemme realistisia ja missä emme, koska kyse on kuitenkin fiktioelokuvasta.

Fingscheidtin oli välillä pakko pitää tutkimuksissaan taukoa, ja tehdä jotain muuta. Muuten pää ei olisi kestänyt.

– System Crasherin taustatyö oli todella raskasta etenkin, kun minulla ei ole ammatillista koulutusta niiden asioiden kohtaamiseen. Raskasta oli myös avuttomuus, jota tunsin siitä, että en ole sellaisessa asemassa, että voisin auttaa näitä lapsia.

Jossain vaiheessa Fingscheidt oli jättää koko System Crasherin sikseen. Hän piti pidemmän tauon, jonka aikana hän teki dokumenttielokuvan Ohne diese Welt (2017) Argentiinassa asuvista, saksansukuisista mennoniiteista.

Se auttoi saamaan etäisyyttä Bennin tarinaan.

– Olin turhautunut todella pahasti. Tunsin, että olen tehnyt niin hillittömän määrän taustatyötä, että maailmankatsomukseni ja käsitykseni ihmisistä alkoi muuttua koko ajan synkemmäksi.

Nyt, kun elokuva on valmis ja maailmalla, Fingscheidt toteaa helpottuneena, että lastensuojelun karuun arkeen perehtyminen ei saanut häntä kyynistymään.

– Joskus huomaan kamppailevani sen kanssa, mitä tunteita lastensuojelua käsittelevät uutiset minussa herättävät. Minulla ei ole enää suojusta niitä vastaan, mutta se on osa elokuvantekemisen hintaa.

Eikä elokuva ole niin masentava, kuin sen kuvauksesta voisi päätellä, Fingscheidt huomauttaa. Benni on rajattomuudessaankin rakastettava, samaistuttava hahmo. Hän on nokkela, anarkistinen ja hauska.

– Mielestäni me saimme välitettyä Bennin energian elokuvassa. Onnistuimme näyttämään, miten vimmainen, pysäyttämätön ihmisolento hän on.

Benni on vähän myös Nora Fingscheidt itse.

Kaikki tytöt eivät ole kilttejä passiiveja

Pienet tytöt kuvataan elokuvissa usein hiljaisina.

Heillä on nätit, isot silmät, joilla he ihmettelevät maailmaa ympärillään. He ovat harvoin aktiivisia, ja jos he ovat aktiviisia, se on jotenkin söpöä ja hauskaa, kuvailee Fingscheidt.

Hän halusi kertoa toisenlaisen tarinan, koska ei koskaan itse samaistunut söpöihin, hiljaisiin tyttöhahmoihin.

–Olin itse lapsena todella villi, ja toisinaan todella vihainen. Muistan, millaista oli käydä aikuisten hermoille. Se oli joskus kiva tunne, oli mahtavaa saada aikuiset menettämään malttinsa. Mitä enemmän ne suuttuivat, sitä voimakkaamman reaktion heistä sai irti. Naisten ja tyttöjen vihantunteita kuvataan ihmeellisen vähän.

Vaikka System Crasher antaa totutusta poikkeavan kuvan tytöistä, ei Fingscheidt pidä elokuvaansa feministisenä.

– Naisilla on tietysti erilainen näkökulma maailmaan kuin miehillä, ja naisten tarinat ovat lisääntyneet. Olen itse ollut tyttö, ja siksi tytön tarinan kertominen on minulle luonnollisempaa, kuin pojan tarinan kertominen.

"Kukaan ei päästä lastaan näyttelemään tässä elokuvassa"

Nora Fingscheidt arveli käsikirjoitusta tehdessään, ettei siitä koskaan voisi tulla elokuvaa.

Bennin rooliin olisi kerta kaikkiaan mahdotonta löytää näyttelijää. Jos sellainen löytyisi, niin vanhemmat eivät antaisi lapselleen lupaa ottaa osaa vastaan. Kiljuvan, raapivan, karkailevan ja sydämensä kerta toisensa jälkeen särkevän tytön rooli olisi yksinkertaisesti liikaa jopa kokeneelle ammattinäyttelijälle.

Fingscheidt koekuvasi lopulta 150 tyttöä, mutta ajatukset palasivat aina Helena Zengeliin, 11-vuotiaaseen tyttöön, joka oli seitsemäs kuvauksissa käynyt. Fingscheidtin mielestä Zengel on syntynyt valkokankaalle.

– Hän pystyi ilmaisemaan aggressiota niin uskottavasti, ja olemaan samaan aikaan vakuuttavasti niin haavoittuva, että kukaan ei pystynyt samaan. Helena oli käsittämättömällä tavalla läsnä silloinkin, kun ei varsinaisesti tehnyt mitään. Häntä haluaisi katsella, vaikka hän pesisi hampaitaan.

System Crasherin puolentoista miljoonan euron budjetti on kohtuullinen eurooppalaisessa mittakaavassa, mutta aiheen herkkyys vaati paljon kuvauspäiviä. Jotta niitä saatiin riittävästi, 65, tehtiin suuri osa muusta työstä osin talkoilla.

– Me teimme elokuvaa todella pienellä porukalla. Sitä leikattiin läppärillä mummoni kotona. Kaikessa piti säästää, jotta saimme ostettua aikaa.

"Miten ihmeessä tämäkin toteutetaan?"

Helena Zengel sai myös valmistautua rooliinsa rauhassa. Fingscheidt tapasi Zengeliä viikottain jo puoli vuotta ennen kuvausten alkua.

– Halusin todella varmistaa, että hän oppii tuntemaan Bennin maailman, eikä sekoita sitä omaansa. Mietimme yhdessä sitä, mitä Helena tekisi jossain tilanteessa, ja miten eri tavalla Benni toimisi.

Zengel sai myös itse vaikuttaa elokuvaan.

– Me kävimme yhdessä kirpparilta ostamassa Bennille vaatteita, ja hän valitsi Bennin pehmolohikäärmeen; lelun, joka on Bennillä aina mukana. Helena oli myös mukana aikuisten castingissa, joten hän tunsi näyttelijät ennen kuvausten alkua.

Ennen kuvauksia järjestettiin vielä kahden päivän harjoituskuvaukset, jotta Zengel tottuisi kameraan ja ryhmään.

Vaativimpien kohtausten turvallisuutta mietittiin poikkeuksellisen tarkkaan, vaikka ryhmä välillä itsekin epäili, voiko kaikkea toteuttaa. Benni esimerkiksi juoksee pimeän, ruuhkaisen autotien yli.

– Usein, kun aikataulutimme kuvauksia, oli joka viides lause, että miten ihmeessä me tämän toteutamme? Miten muka saamme tehtyä kohtauksen, jossa Benni lukitsee itsensä vauvan kanssa vessaan?

Kaikki kuitenkin onnistui hyvän valmistautumisen ja Helena Zengelin uskomattoman lahjakkuuden ansiosta, Fingscheidt toteaa.

– Kun kuvaukset alkoivat, hän oli niin valmis kuin kukaan voi olla.

Ylikuormitettu systeemi kuluttaa ihmiset loppuun

System Crasherin kansainvälinen menestys on ollut Nora Fingscheidtille yllätys. Hän oletti, että elokuva on niin saksalainen ja niin paikalliseen lastensuojelujärjestelmään sidoksissa, ettei se puhuttelisi maan rajojen ulkopuolella.

– Saksassa on uskomattoman byrokraattinen kulttuuri, ja siksi ajattelin, ettei elokuvaa ymmärrettäisi muualla. Ihmiset ovat kuitenkin suhtautuneet todella emotionaalisesti System Crasheriin kaikkialla.

Myös Sodankylässä näytösteltasta asteli ulos poikkeuksellisen hiljaista yleisöä. Moni pyyhki silmiään. Ohjaaja arvelee syyksi sitä, että pohjimmiltaan se käsittelee ehdottoman rakkauden kaipuuta.

– Jokainen ihminen on lapsena riippuvainen ja haavoittuva. Se riippuvaisuus on ehkä jotain universaalia ihmisille

Fingscheidtille oli tärkeää, ettei hän elokuvallaan syyllistä lastensuojelun työntekijöitä. Taustatyötä tehdessään hän törmäsi jatkuvasti ihmisiin, jotka tekevät enemmän kuin keneltäkään voi kohtuudella odottaa.

– Lastensuojelun työntekijöitä ei arvosteta, heille maksetaan naurettavan vähän, ja lastensuojelulaitoksissa on vain minimimäärä työntekijöitä. Etenkään koulutettua henkilökuntaa ei ole riittävästi.

Resurssien puuttuessa työssä uupuvat ja luovuttavat nekin, jotka ovat tulleet alalle hyvin aikein, Fingscheidt sanoo.

– Esimerkiksi Saksan valtion ylläpitämissä lastensuojelulaitoksissa rouva Bafanén kaltaisilla työntekijöillä on 60 lasta vastuullaan. Kun joku kollega sairastuu, jaetaan sairastuneen caset muille, ja yhtäkkiä lapsia onkin 90. Hän ei voi mitenkään tuntea kaikkia lapsia ja heidän yksilöllisiä tarpeitaan, työn tekeminen hyvin ei vain ole mahdollista.

Fingscheidtille on uutinen, että Suomessa lastensuojelutyöntekijät ovat aivan yhtä ylikuormittuneita kuin hänen kotimaassaan. Suomessa yhdellä sosiaalityöntekijällä voi olla niin sanotussa normaalitilanteessakin vastuullaan yli 80 lasta.

– Luulin, ettei Bennin kohtalo voisi olla mahdollinen Suomessa. Saksalaisessa mediassa suomalaisen yhteiskunnan turvaverkko on maalattu ihanteellisessa valossa. Olen ymmärtänyt, että kaikki on Suomessa paljon paremmin ja tasa-arvoisemmin kuin missään muualla.

Vihreiden kansanedustaja Pirkka-Pekka Petelius pyysi torstaina julkisesti anteeksi saamelaisia pilkkaavia sketsejään.

Saamelaiset Anni Koivisto ja Jan Saijets sekä romani Keijo Svart kertovat nyt, millaista vahinkoa sketsit aiheuttivat.

Peteliuksen 1980- ja 1990-luvulla tekemissä tv-sarjoissa saamelaisia kuvattiin syrjivästi. Sarjoissa pilkattiin myös esimerkiksi romaneja. Petelius lähetti torstaina Romaniasiain neuvottelukunnalle tapaamispyynnön.

Pirkka-Pekka Petelius ja Aake Kalliala tekivät huumoria juopuneista saamelaisista useissa eri ohjelmissa. Saamelaisia esittävät Naima-Aslak ja Soikiapää nähtiin Hymyhuulet-, Pulttibois- ja Manitbois-sarjoissa. Petelius pyysi näitä sketsejä anteeksi virallisella tiedotteella.

– Haluan esittää julkisen anteeksipyyntöni kaikille saamelaisille. Pyydän anteeksi sitä haitallista vaikutusta, joka sketseillä on ollut. Ymmärrän vastuuni kansanedustajana ja kulttuurin tekijänä, Petelius kirjoitti tiedotteessa.

"Nunnuka-huutelua"

Tuleva Saamelaiskäräjien jäsen, utsjokelainen Anni Koivisto näkee, että Peteliuksen ja Kallialan sketsit ovat värittäneet stereotypioita saamelaisista.

Koivisto kertoo itse olevansa siinä mielessä onnekas, että on kasvanut Utsjoella. Suomen ainoassa saamelaisenemmistöisessä kunnassa hän ei ole joutunut kärsimään stereotypioista.

– Valtaväestön keskuudessa on sellaisia ennakkoluuloja, että saamelaiset ovat likaisia ja alkoholisteja, ja saamme kuulla nunnuka-huutelua.

Stereotypia juopoista saamelaisista on saanut Koiviston varpailleen.

– Saamelaisalueen ulkopuolella en esimerkiksi halua mennä baariin ja kulkea siellä olutpullo kädessä. Olen todella varovainen, jos olen pukeutunut gáktiin (saamenpukuun), Koivisto sanoo.

Koivisto ei ole ainoa. Hänen mukaansa ihmiset ovat varovaisia, etteivät vahingossakaan vahvista stereotypioita, jotka eivät pidä paikkaansa.

Peteliuksen anteeksipyynnön Anni Koivisto näkee yhtenä merkkinä siitä, että maailma muuttuu ja asiat etenevät. Hän toivoo anteeksipyynnön toimivan hyvänä esimerkkinä muille.

– Toivon, että se antaa muille rohkeutta miettiä sitä, miten omalla toiminnalla voi vaikuttaa vähemmistöjen asemaan ja parantaa sitä.

Nuoretkin tietävät sketsit

Saamelaiskäräjien jäsenen Jan Saijetsin juuret ovat Inarissa, mutta perhe ja koti ovat Tampereella.

Saijetsin mukaan Peteliuksen anteeksipyyntö vaikutti aidolta ja se oli hieno ele.

– Olivathan ne sketsit aika roisia, vaikka niille alussa nauroin. Ne täyttävät kulttuurin omimisen tunnusmerkit ja olivat melko loukkaavia.

Saijetsin mukaan anteeksipyyntö oli aito, koska Petelius haluaa edistää saamelaisten oikeuksia. Esimerkiksi metsäkysymykset ovat Saijetsin mukaan iso ongelma.

Jan Saijetsia on kutsuttu nunnuka-uulaksi. Monet saamelaiset saivat kokea sketsit nahoissaan myöhemmin.

– Ruvettiin laulamaan nunnukaa pilkkamielessä päin naamaa.

Vaikka sketseistä on aikaa, siitä ei ole monta vuotta, kun Saijets kuuli niistä viimeksi. Nuoretkin tietävät ne sketsit, hän sanoo.

"Vähemmistölle näytetään kaapin paikka"

Saijetsin mukaan alkuperäiskansan oikeuksia ja kulttuurista omimista ei ole Suomessa ajateltu kunnolla aiemmin. Sitäkään ei ole ymmärretty, kuinka herkässä asemassa vähemmistöt ovat.

– Intiaanivitsejä on heitelty ja intiaanipukuja käytetty miten vain. Siinäkin asiassa on herätty.

Kulttuurista omimista näkyy Saijetsin mukaan yhä siinä, miten saamelaisia symboleja kuten saamenpukua käytetään valtaväestön tarpeisiin. Esimerkiksi missit ovat joskus käyttäneet pilailukaupan pukua.

– Monissa tarkoituksissa ihmiset eivät ole ymmärtäneet loukkaavansa. Vähemmistölle näytetään kaapin paikka, kun meidän symbolejamme käytetään miten huvittaa. Vähemmistöllä pitäisi olla oikeus käyttää omaa kulttuuriaan.

Jos saamelaiset huomauttavat asiasta, vastaryöppy on Saijetsin mukaan valtava. Valtaväestö alkaa ihmetellä, taasko saamelaiset loukkaantuvat.

– Saamelaiset joutuvat aina pohtimaan, mistä asiasta sanovat, koska takaisin tulee valtava vastaloukkaantumisten ryöppy.

Saamelaisista kerrotaan liian vähän kouluissa

Sketsit luovat mielikuvia muun muassa siitä syystä, että Suomessa ei vieläkään tiedetä tarpeeksi sen omasta alkuperäiskansasta. Ihmiset, jotka eivät tiedä saamelaisista, saavat mielikuvia heistä vitsien kautta.

– Koulussa ei juuri kerrota saamelaisista, jopa intiaaneista kerrotaan enemmän oppikirjoissa. Se on ongelma. Suomalaiset eivät tiedä paljoa saamelaisista. Monet kyllä luulevat tietävänsä, Jan Saijets sanoo.

Tietämättömyys on luonut Saijetsin mukaan omituista historiatietoa.

– Väitetään, että saamelaiset ovat muualta tulleita maahanmuuttaneita.

Saijets on valmis antamaan Peteliukselle anteeksi.

– Symbolinen merkitys on iso, kun sketsin tekijä pyytää anteeksi. Yleensä esimerkin voima on suuri.

"Jokaiselle piti selittää, ettemme puhu noin"

Erityisohjaaja Keijo Svart on tukenut romanien koulunkäyntiä Tampereella. Hänen mielestään Peteliuksen pitäisi pyytää anteeksi myös romaneilta.

– Eiväthän sketsit missään nimessä kuulostaneet mukavilta. Pirkka-Pekka Petelius ei ymmärtänyt, miten paljon hallaa teki meidän heimollemme ja porukallemme, Svart sanoo.

Sketsit aiheuttivat laajaa vahinkoa myös romanien keskuudessa, koska ihmiset alkoivat toistella niitä.

– Kaikki rupesivat matkimaan puhetta, sitä ei ole mukava kuulla. Jokaiselle piti selittää, ettemme puhu noin.

Svart muistuttaa, että romanit ovat suomalaisia ja puhuvat suomen kieltä, eivätkä väännä kieltä sketsien tapaan.

Pirkka-Pekka Petelius on myöhemmin sanonut, että sketseissä nauretaan valtaväestön käsityksille, ei vähemmistöille. Keijo Svartin mielestä tätä ei koskaan tuotu ilmi ohjelmien yhteydessä. Sketsit eivät muuttaneet asennetta romaneita kohtaan positiivisemmaksi.

– Kyllä sketsit kohdistuivat meidän kulttuuriimme.

Kaipaako Svart romanina anteeksipyyntöä?

– Kyllä se olisi fiksua aikuiselta mieheltä. Niin minä tekisin.

Pirkka-Pekka Petelius kertoi Ylelle torstaina olevansa valmis keskustelemaan myös muiden vähemmistöjen kanssa. Hän lähetti Romaniasiain neuvottelukunnalle tapaamispyynnön.

– Olen valmis siihen, Petelius kertoo.

Lue lisää:

Golbma muitalusa das, mo Petelius sketsat leat váikkuhan: bilkidanlávlagat, várrugasvuohta gávttiin ja figgamušat njulget boasttodieđuid

Pirkka-Pekka Petelius pyytää anteeksi saamelaisia pilkkaavia sketsejään: "Olen valmis keskustelemaan myös muiden vähemmistöjen kanssa"

"Suomessa on hyvin vakava, syvä tietovaje" – tuore tietokirja kertoo valtaväestölle saamelaisista saamelaisten ehdoilla

Somekohut vähemmistöjen ympärillä noudattavat usein samaa kaavaa – Aggressiivinen keskustelukulttuuri lietsoo vihapuheen leviämistä

Kyse on oikeudesta maahan, kieleen ja kulttuuriin

Inarijärven itäosassa, Nellimvuonolla moottorikelkkojen jälkiä näkyy runsaasti. Myös keltaisiin työvaatteisiin pukeutunut mies käynnistää oman moottorikelkkansa ja suuntaa keskelle vuonoa.

Pilkkimiehestä ei ole kyse, vaikka kaira törröttääkin kelkan päällä. Nellimiläinen Heimo Pukkila työskentelee Suomen ympäristökeskukselle ja mittaa jäänpaksuutta Inarijärvellä.

Hän on mies, jota automaatti tai robotti ei voi korvata.

Pukkila on mitannut jäätä vasta muutamia vuosia, mutta tänä talvena hän on erityisen tyytyväinen.

– Nyt näyttää hyvältä. Jäät tulivat hyvissä ajoin. Tämä on ainutkertainen tapaus, että näin aikaisin pääsen ulapalle mittaamaan, kertoo Pukkila.

Alkutalven aikana Lapissa päästiin nauttimaan kunnon pakkasista. Niiden avulla Pohjois-Lapin järvet saivat aikaisen jääpeitteensä.

Pukkila tökkää mittatikkunsa lumeen. Tarkoitus on mitata, kuinka paljon jäällä on lunta. Mittaustuloksen hän kirjaa tarkasti sinikantiseen vihkoonsa. Punainen kaira pyörii lihasvoimin.

Pukkila tutkii polvillaan avantoa tarkasti. Ensin mitataan kohvajään paksuus. Lumi ja vesi muodostavat sohjoa, joka lopulta jäätyy kohvaksi.

Lopulta on teräsjään vuoro.

– Tässä avannossa jäätä on 23 senttiä. Aivan turvallisesti täällä käveleskellään, vakuuttaa Pukkila.

Pukkilan tehtävänä on kairata kolme avantoa, joiden jäänpaksuudesta lasketaan keskiarvo. Näin muodostuu virallinen jäänpaksuus Suomen ympäristökeskuksen sivuille.

Marraskuun 20. päivän virallinen jäänpaksuus Nellimissä on 22 senttiä.

Toinen mittauspiste sijaitsee Paksuvuonossa, lähellä Nellimin kylää. Mittauspaikkojen erona on veden syvyys.

Vuonolla on matalampaa kun taas Paksuvuonolla vettä riittää 42 metriä. Jää on siellä huomattavasti paljon ohuempaa kuin vuonolla.

Reilu viikko sitten Paksuvuonon rannalla jäätä oli vain seitsemän senttiä. Pukkila varmisteli tarkasti kirveen avulla jäänpaksuuden. Rantaa kauemmas ei ollut asiaa.

Joskus Pukkila joutuu työskentelemään heikoilla jäillä, mutta hän ei pelkää.

– Ohjeet ovat sellaiset, että ei täällä henkensä kaupalla kuljeta. Täytyy varmistaa, että kenkien alla on niin vankat jäät, että voi huoleti tehdä näitä hommia.

Kun Nellimvuono on näin aikaisin peittynyt jääkerroksen alle, herää heti yksi toivonkipinä. Kai nyt ensi keväänä sitten hyvät ja turvalliset pilkkikelit jatkuvat pitkälle kevääseen?

– Sitä kevättä on vaikea sanoa, nyt ainakin näyttää hyvälle, lupailee Pukkila varovasti.

Seuraavan kerran jäitä mitataan samalla alueella marraskuun 30. päivä.

Inarin ulappa jäätyy yleensä vasta marraskuun lopussa

Suomen ympäristökeskus on vuosikymmeniä seurannut tarkasti, milloin järvien laineet lakkaavat liplattamasta ja vedet jäävät jääkerroksen alle.

Jäitä ei mittailla vain pilkkijöiden iloksi. Jäänpaksuustiedot ovat tärkeitä ennen kaikkea vesistöjen perustutkimuksen kannalta.

Esimerkiksi Inarijärven selkävesien jäätymistä on havainnoitu satunnaisesti vuodesta 1925 alkaen, vuodesta 1945 alkaen taas yhtäjaksoisemmin.

– Jäätyminen ja ensimmäiset jäänpaksuusmittaukset ovat yleisesti ottaen pari viikkoa aikaisemmassa kuin viimeisen kymmenen vuoden aikana keskimäärin, sanoo Suomen ympäristökeskuksen hydrologi Merja Pulkkanen.

Tarkan seurannan vuoksi voi sanoa, että Inarijärven ulappa on jäätynyt vain kerran lokakuussa. Useimmiten jäätyminen tapahtuu marraskuun lopussa.

Vuosien varrelle mahtuu yksi hyvin poikkeava vuosi.

– Vuonna 2007 Inarijärven ulappa jäätyi vasta tammikuussa, kertoo Pulkkanen.

Yksi mittausjärvi on pohjoisempana kuin Inarijärvi. Utsjoen Kevojärvi peittää vetensä aina ensimmäisenä vahvaan jäähän.

Kevo on tunnettu kovista pakkasistaan, mikä selittänee paksut jäät.

Jos otetaan huomioon koko Inarijärven jäidenmittaushistoria, Inarijärvi on 42 vuotena jäätynyt marraskuun lopussa. Alla oleva kuva kertoo Nellimin jäätilanteen viimeisen kymmenen vuoden ajalta.

Heikot jäät vaaraksi kaikille – edes pelastuslaitoksen kelkat eivät kellu

Lapin pelastuslaitoksen palopäällikkö Jukka Harmanen antaa varoituksen ja pyytää malttamaan jäille menoa. Vaikka Ylä-Lapissa onkin täyden talven tuntu, heikkoja jäitä piisaa.

Pelastuslaitos ei itse mittaile jäitä, mutta kokemus ja kansalaisilta saadut havainnot puhuvat omaa kieltänsä.

Esimerkiksi Ivalojoen jää on erittäin heikko. Teräsjäätä ei ole kuin muutama sentti. Ivalojoen yli menee jo nyt kelkkojen jälkiä, mutta niihin ei ole luottamista, teroittaa Harmanen.

– Perustelen varoitustani sillä, että siitä tempaistaan isoilla kelkoilla sata lasissa yli. Ajaahan ne vesikrossiakin, eli kelkoilla avoveden päällä. Kun samoille jäljille mennään hitaammalla kelkalla ja vielä reki perässä, yli ei välttämättä pääsekään.

Pelastuslaitoksen tietojen mukaan tänä talvena kukaan ei ole Ylä-Lapissa tippunut jäihin.

Jos onnettomuus sattuisi kaukana Inarijärven suurilla selkävesillä, avun antaminen olisi hankalaa.

– Pelastuslaitoksen kelkat eivät kellu yhtään sen paremmin kuin siviilien kelkat. Minä varoitan heikoista jäistä. Kalaa saa kyllä ostettua kaupasta, sanoo Harmanen.

Jos mielii valita turvallisimman mahdollisen lomakohteen maailmassa vuonna 2020, kannattaa suunnata joko Suomeen, Tanskaan, Grönlantiin, Islantiin, Norjaan, Sloveniaan, Luxemburgiin tai Sveitsiin.

Näin neuvoo International SOS-yhtiö, joka on listannut maailman turvallisimmat ja vaarallisimmat matkakohteet. Yhtiö tarjoaa turvallisuuskartoituksia sekä terveyspalveluja matkailijoille.

International SOS on julkaissut sivuillaan havainnollistavan karttakuvan, jossa kullekin maalle on määritelty oma turvallisuusluokituksensa.

Edellä mainituissa turvallisimmissa maakohteissa matkustamisen turvallisuusriskit on määritelty vähäiseksi. Neljä muuta luokkaa riskeille ovat matala, keskitasoinen, korkea ja äärimmäinen. Ruotsi on luokiteltu ainoaksi Pohjoismaaksi, jossa turvallisuusriskitaso on vähäisen sijaan matala.

Maailman vaarallisimpiin matkakohteisiin kuuluvat muun muassa Afganistan, Keski-Afrikan tasavalta, Somalia ja Syyria.

Luokitus perustuu muun muassa riskeihin sairastua kohteessa tarttuviin tauteihin tai joutua keskelle poliittista väkivaltaa.

Jotkut maat eivät sovi ainoastaan yhteen kategoriaan, joten niille on annettu useampia riskiluokituksia. Esimerkiksi Meksikossa ja Kolumbiassa on alueita, joissa matkustamisen riskit on määritelty keskitasoisiksi, mutta tietyt osat maista ovat korkean riskin matkustuskohteita.

Lomakohteiden turvallisuudesta kirjoittaa matkailu-uutisiin keskittyvä CNN Travel, jolta Suomi sai myös toisenlaista suitsutusta hiljattain. Lokakuun alussa sivusto listasi 20 kauneinta paikkaa Euroopassa. Ensimmäisenä jutussa mainittiin Inarijärvi, jota kuvailtiin ”ympärivuotiseksi paratiisiksi.”

– Pimeät, lumiset talvet tekevät Inarijärvestä ihanteellisen kohteen nähdä vilaukselta revontulia, kirjoittaa CNN Travel, joka kehotti matkustamaan alueelle myös kesällä sekä ruskan aikaan.

Lue myös:

CNN Travel: These are the safest countries in the world to visit in 2020

CNN listasi Euroopan kauneimmat paikat: Inarijärvi on "ympärivuotinen paratiisi"

CNN Travel: 20 most beautiful places in Europe

Onnettomuustutkintakeskus antoi perjantaina suosituksia vuokramökkien turvallisuuden parantamiseksi. Taustalla on Kittilän Levillä huhtikuussa sattunut mökkipalo, jossa kuoli kolme lasta.

OTKESin mukaan vuokramökkien paloturvallisuudessa pitäisi kiinnittää erityistä huomiota poistumisturvallisuuteen ja sähköasennuksiin. OTKES suosittaa myös, että vuokramökkien turvallisuusjärjestelyistä laadittaisiin tarkastuslista. Ainakin osassa majoitusta välittävistä yrityksistä tarkastuslistoja on jo käytössä. Myös vaatimuksia palovaroitinten määristä on jo kiristetty.

Lapin pelastuslaitoksen pelastuspäällikkö Timo Rantala Lapin pelastuslaitokselta pitää OTKESin suosituksia hyvinä ja aiheellisina.

– Lähden siitä, että jos tilassa, esimerkiksi parvella, ei ole poistumistietä, sitä ei ole tarkoitettu nukkumiseen.

Rantala korostaa myös palovaroittimien tärkeyttä.

– Kyllä varoitin tarvitaan ainakin jokaiseen sellaiseen huoneeseen, jossa nukutaan.

Paloturvallisuus mukaan mökin varustetasolistalle

Pelastuspäällikkö Timo Rantalan mielestä tärkeää on myös saada vuokramökin turvallisuustasosta majoittujalle tietoa jo vuokrauksen yhteyteen. Majapaikkaa etsivä voisi tutustua rakennuksen paloturvallisuuteen siinä kuin muuhunkin varustetasoon.

– Samalla tavalla kuin esitellään mökin tiski- ja pyykkikoneet ja muu varustelu, pitäisi tuoda esille myös turvallisuusseikat.

Kyse voi olla vaikkapa siitä, minkä ajan määräysten mukaiset palovaroittimet talossa on, koska nykyään varoittimilta vaaditaan suurempi toimintavarmuus kuin ennen vuotta 2009.

Avuksi yhtenäiset ohjeet

Rantalan mielestä kaikille yrityksille ja toiminta-alustoille on hyvä saada yhtenäiset ohjeet, joiden avulla kaikki osalliset voivat parantaa turvallisuutta.

Rantala tietää, että vapaa-ajan rakennusten varustaminen varoittimilla voi olla hankalaa.

– Niissä on paljon yhteistä tilaa. Samoissa tiloissa tehdään ruokaa ja siellä voi olla takka, joka savuttaa. Näistä saattaa tulla hälytyksiä tai häiriöitä varoittimiin. Joskus sitten otetaan paristo pois, jos varoitin huutaa.

Varoittimia ainakin kaikkiin makuutiloihin

Suomen suurimpiin kuuluva vuokramökkien ja loma-asuntojen välittäjä Lomarengas on jo kiristänyt välittämiensä mökkien turvallisuusvaatimuksia. Levin turmamökki ei ollut Lomarenkaan välittämä, mutta onnettomuus vauhditti myös Lomarengasta tarkistamaan välittämiensä tilojen turvallisuustasoa.

Markkinointipäällikkö Pekka Huttunen kertoo, että Lomarengas ei ole jäänyt odottamaan OTKESin suosituksia eikä niiden muotoutumista viranomaismääräyksiksi, vaan yritys ottaa suositukset käyttöön heti. Jatkossa se siis vaatii välittämissään vuokramökeissä palovaroittimet kaikkiin makuuhuoneisiin.

– Jo tähän mennessä olemme suositelleet varoitinta kaikkiin huoneisiin, joissa nukutaan, mutta nyt siitä tulee edellytys. Lain vaatimus on tällä hetkellä väljempi, yksi palovaroitin 60 neliömetriä kohden.

Lomarenkaan välitettävänä eri puolilla maata on yli 4 000 kotimaan loma-asuntoa. Vuokramökkien omistajia on lähes 2500, joten tilojen varustetaso ymmärrettävästi vaihtelee huomattavasti. Läheskään kaikille vuokraajille toiminta ei ole ammattimaista, joten toiminnan lähtökohdatkin vaihtelevat paljon.

Pelastuspäällikkö Timo Rantalan tapaan Huttunen pitää tärkeinä ja tarpeellisina suosituksia siitä, että paloturvallisuuteen liittyvää ohjeistusta täsmennetään ja tuodaan entistä paremmin asiakkaiden tietoon.

Lomailijan on muistettava omakin vastuunsa

Sekä pelastustoimessa että majoitusalalla painotetaan myös asiakkaan omaa vastuuta. Esimerkiksi Lomarenkaan mökeistä löytyy huoneentaulu ja mökkikansio, joissa on hälytyskeskuksen numero, mökin sijainti sekä ohjeita hätätilanteen varalle.

– Mökkiin saapuessa loma-asukkaiden tulisi tutustua paloturvallisuusasioihin, esimerkiksi poistumisteihin ja sijaintitietoihin mahdollista hätätilannetta silmälläpitäen. Myös tulen käsittelyssä pitää olla huolellinen, Huttunen huomauttaa.

Keskustelua on Huttusen mukaan käyty siitä, voisiko asiakkaiden saapumisen yhteyteen järjestää tietoiskun, jossa käytäisiin asiat läpi. Tällainen käytäntö voi kuitenkin olla aika vaivalloinen, sillä nykyään vuokraaja ja asiakas eivät välttämättä tapaa lainkaan, vaan hyvin yleisesti käytössä ovat avainlaatikot, joista avaimen saa koodilla.

Vuokramökkien paloturvallisuus perustuu omavalvontaan, mutta Huttusen mukaan Lomarengas on tehnyt omiakin tarkastuksia. Samoin monissa paikoissa paloviranomaiset ovat tehneet tarkastuksia, usein mökinomistajan pyynnöstä.

Levin onnettomuudesta juontavissa suosituksissa esillä ovat olleet nimenomaan palovaroittimet. Esimerkiksi häkävaroittimista ei tässä yhteydessä ole puhuttu.

Kaikki pitävät silmänsä auki

Kuopion Tahkolla mökkejä huoltavan Tahko 24H-yhtiön varatoimitusjohtaja Teo Kuosmanen kertoo, että yrityksellä on keskusvaraamon kanssa sisäisessä käytössä lista asioista, joita mökeiltä ja niitä vuokraavilta edellytetään. Listalla ovat muun muassa palovaroittimet ja sammutuslaitteet.

Kuosmanen kertoo, että koska suuri osa mökinomistajista asuu kaukana, monet tehtävät ovat kiinteistönhuoltajien ja siivoojien hoidettavana. Silmät pidetään auki aina kun tiloissa käydään.

– Esimerkiksi juuri viime viikolla siivooja ilmoitti, että yhden mökin takan eteen tarvittaisiin kipinäsuoja. Me varmistimme asian omistajalta ja hoidimme suojan paikalleen.

Tarjolla tietoa monella kielellä

Tahkon maisemissa toimii myös yrittäjä Jouni Hartikaisen Rinnepelto Lomamökit -yritys. Turvallisuudesta pyritään huolehtimaan monin tavoin.

– Sesongin alkajaisiksi käydään läpi kaikkien mökkien turvallisuusasiat; tarkistetaan jokainen palovaroitin, tuhka-astia, mökkikansio, seinäohje.

Mökeissä majoittuu paljon ulkomaisia matkailijoita, joten tietopaketit on tehty monella kielellä. Opastukselle esimerkiksi tulen käsittelyyn on tarvetta, sillä Hartikaisen mukaan varsinkin ulkomaalaiset vieraat saattavat olla tottumattomia takan tai saunan käyttäjiä.

Jouni Hartikainen on huomannut, että osa majoittujista tutustuu tunnollisesti mökin ohjeisiin, osa ei vaivaudu lukemaan niitä lainkaan.

–Yrittäjän puhelin voi soida vaikka keskellä yötä, kun tarvitaan neuvoja – vaikka tiedot löytyisivätkin mökkikirjasta.

Levin surullisen onnettomuuden jälkeen kaikkien suhtautuminen turvallisuuteen tuntuu kuitenkin muuttuneen. Käytännössä se näkyy esimerkiksi niin, että jos palovaroittimen paristo on lopussa, majoittuja huolehtii saman tien uuden pariston saamisesta.

Lisää aiheesta:

OTKES kolmen nuoren hengen vaatineesta mökkipalosta: Sähkötyöt vain ammattilaisille – "Asennuksiin liittyvää riskiä ei oteta vakavasti"

Levin tuhoisa mökkipalo alkoi väärin asennetusta lattialämmityskaapelista – OTKES: "Voi tapahtua valitettavasti uudestaan"

Levin tulipalo sai matkailijat kiinnittämään huomiota turvallisuuteen – "Tuossa on lumikasa, hyppään sinne, jos tulipalo tulee"

Traaginen mökkipalo johti satojen mökkien tarkastuksiin Levillä – pientä korjattavaa on löytynyt

Kolmen lapsen hengen vaatinut Levin mökkipalo syttyi lattialämmityksestä – parvesta tulee helposti surmanloukku

Rovaniemen maastohiihdon Suomen cup kerää kotimaisen kärkikaartin viikonloppuna Ounasvaaralle. Lappilainen maajoukkuehiihtäjä Susanna Saapunki on yksi viikonlopun ennakkosuosikeista. Vajaa viikko sitten hän oli vapaalla hiihtotavalla normaalimatkalla toiseksi paras suomalainen, sijoitus oli lopputuloksissa neljäs.

– Pitäisi varmaan koputtaa puuta, ettei ole moneen vuoteen ollut näin ehjää syksyä ja olen saanut harjoitella suunnitelmien mukaan, toteaa iloinen Susanna Saapunki.

Rovaniemellä on varhainen aamu, 27 vuotta lokakuussa täyttänyt lappilaishiihtäjä pistää mediavierailleen kahvit porisemaan, aviomies Ville Miettunen on joutunut lähtemään jo aikaisin valmentamaan nuoria akatemiaurheilijoita. Susanna Saapungilla on aamulla edessään palauttava hiihtoharjoitus edellisen päivän vetoharjoitusten jälkeen.

– Pitäisi varmaan koputtaa puuta, ettei ole moneen vuoteen ollut näin ehjää syksyä, ja olen saanut harjoitella suunnitelmien mukaan, toteaa Saapunki.

Lääkärit ennustivat huippu-uran päättymistä

Susanna Saapunki oli viime sunnuntaina Oloksen perinteisissä Tykkikisoissa vapaalla hiihtotavalla normaalimatkalla toiseksi paras suomalainen, sijoitus oli lopputuloksissa neljäs. Saapunki valittelee, että Rovaniemen rata ei ole hänen ominaisuuksille kaikkein paras, mutta odotukset ovat silti korkealla.

– Tämä rata ei ole minulle optimi, aika paljon on liukumista ja lyhyitä nousuja. Se on tärkeä alkukauden kilpailu, mutta toki kaikki tulevat erilaisista tilanteista ja ovat kuormittuneita harjoittelusta.

Susanna Saapungin kohdalla on pienoinen ihme, että hän on vielä huippuhiihtäjä. Lahden MM-kisat kaatuivat astmasta johtuviin keuhko-ongelmiin ja lääkärit ennustivat jopa huippu-urheilu-uran päättymistä.

– Kyllä näin oli, ne ajat Lahdessa olivat vaikeita, hän muistelee.

Erinomainen hapenottokyky ja kolmen vuoden testi

Norjalaisen, maailman naisten ykköshiihtäjän, Therese Johaugin yksi erityispiirteistä on maksimaalinen hapenottokyky, joka on useita kilpasiskoja parempi. Susanna Saapungilla on lähes yhtä hyvät hapenottokyvyn ominaisuudet, mutta jostakin syystä ne eivät ole toistaiseksi näkyneet kilpaladulla.

– Isä on entinen huippu-urheilija ja harjoitteluni on lapsena ollut hapenottokykyä kehittävää. Pari vuotta sitten en pystynyt hyödyntämään sitä ehkä väärän harjoittelun vuoksi, mutta nyt tilanne on toinen ja uskon, että se näkyy nyt paremmin myös ladulla.

Rovaniemellä hyvin viihtyvä maajoukkuehiihtäjä Saapunki on asettanut itselleen kolmen vuoden tähtäimen maastohiihdossa.

– Siihen mennessä täytyy saavuttaa maailman terävin kärki. Jos näin ei tapahdu, niin harkitsen vakavasti siirtymistä juoksun pariin.

Susanna Saapunki on menestynyt vuorijuoksussa. Hurja, kuntoa ja hapenottokykyä vaativa urheilulaji on suosittu varsinkin Keski-Euroopassa, alpeilla käytävässä kisassa voi nousua kertyä jopa tuhat metriä. Maailmancupin kilpailussa hän on ollut parhaimmillaan toinen ja tänä vuonna EM-kisoissa sijoitus oli viides.

Rovaniemeläisurheilija keskittyy kuitenkin Suomen cupin avaukseen kotikaupungissa. Suomen cupissa kilpaillaan Rovaniemellä lauantaina miesten ja naisten normaalimatkan osakilpailut vapaalla hiihtotavalla ja sunnuntaina on vuorossa perinteisen sprintti. Kilpailu on urheilijoille näytönpaikka Rukalla viikon päästä alkavaan maailmancupiin. Maastohiihdon Suomen cupin ja yhdistetyn sekä mäkihypyn SM-kisat näkyvät Ylen kanavilla.

Lue myös:

Niskasen sisarukset jälleen hyvässä vedossa Oloksella

Suomessa on pohdittu jo vuoden verran, kuinka monta poroa Suomessa saa olla ja millainen tulevaisuus porotaloudella on. Maa- ja metsätalousministeriön vuosi sitten asettama työryhmä kertoi ehdotuksestaan maanantaina.

Ehdotuksen mukaan tulevan kymmenen vuoden aikana poroja tulee olemaan saman verran kuin nyt, eikä porolukuja vähennetä. Mikäli työryhmän ehdotus menee läpi, Suomessa saa tulevaisuudessakin olla 203 700 poroa.

Suomessa porot ovat yksityisomaisuutta ja suurimmasta sallitusta poromäärästä päättää maa- ja metsätalousministeriö.

Kun porolukuja ei lähdetä muuttamaan, työryhmä ehdottaakin, että jokaisen paliskunnan tulee valmistella oma hoito- ja käyttösuunnitelma, jolla turvataan laidunalueiden kunto ja kestävyys.

Suunnitelmissa huomioitaisiin paliskuntien vuodenaikaisten laidunkiertojärjestelmien kehittämisen ja poromäärien säätelyn tarpeet ja mahdollisuudet.

– Porolaidunten hoito- ja käyttösuunnitelmat toteuttaisivat keskeisesti hallitusohjelman tavoitetta edistää porotalouden kehittymistä kannattavana, kestävänä ja kulttuurisesti merkittävänä elinkeinona, sanoo työryhmää vetänyt neuvotteleva virkamies Tapani Sirviö maa- ja metsätalousministeriöstä.

Laidunalueiden hoito- ja käyttösuunnitelmien tulee ehdotuksen mukaan olla valmiita toteutettavaksi 1.6.2022.

Jokainen paliskunta valitsee kaksi keinoa, joilla parantaa laidunmaitaan

Työryhmä on ehdottanut viittä keinoa, joiden avulla paliskunta voi parantaa omia laidunalueitaan. Esityksen mukaan paliskunta valitsee alla mainituista kaksi toimenpidettä ja esittää toimenpiteiden toteutustavat vuosille 2022–2030:

1. Vähintään seitsemän prosentin eloporomäärän lasku suhteessa suurimpaan sallittuun eloporomäärään. Toimenpiteellä pyritään lisäämään talvilaidunten jäkälämäärää laidunpainetta vähentämällä.
2. Aikainen teurastus 1.6.–15.11. välisenä aikana. Paliskunta sitoutuu teurastamaan 67 prosenttia poronhoitovuoden teurasporoista aikaisin syystalvella. Toimenpiteen tavoitteena on säästää talvilaitumia minimoimalla teurasporojen talviaikainen laidunten käyttö.
3. Jäkälämaiden tilan parantaminen. Toimenpide voi sisältää laidunkierron kehittämistä paimennuksen tai aitaratkaisujen avulla. Toimenpiteen tavoitteena on ohjata porojen kulkua ja laidunnusta sekä estää poroja tallomasta jäkälälaitumia lumettomana aikana. Porot tulee paimentaa pois talvilaidunalueilta ennen lumien sulamista keväällä.
4. Kesälaidunkierron kehittäminen. Toimenpide sisältää porojen kesälaidunnuksen ohjaamista niin, että sillä edistetään luonnon monimuotoisuutta ja estetään pensoittumista. Kesäaikana poroja tulee ohjata laiduntamaan alueilla, joilla laidunnuksesta on hyötyä luonnon monimuotoisuudelle.
5. Vapaaehtoisia paliskuntien yhdistymisiä. Joillakin alueilla tokkakuntien vapaaehtoinen yhdistäminen tai yhteistyön lisääminen auttaisi tokkakuntien laidunmaiden monipuolistumisessa ja porojen laidunkierron ja laiduntenkäytön kehittämisessä.

Myös osakaskohtaisia lukuja esitetään yhdenmukaistettavaksi niin, että jokaisessa paliskunnassa osakaskohtainen suurin sallittu poromäärä olisi 500 eloporoa. Paliskunnan osakkaalla tarkoitetaan poronomistajaa.

Muutoksen tavoitteena on lisätä päätoimisten ja sitoutuneiden poronomistajien määrää paliskunnissa.

Työryhmän esitys etenee seuraavaksi maa- ja metsätalousministerin pöydälle. Esitys tulee myös lausuttavaksi ensi keväänä. Uusi asetus sellaisena kuin se lopulta muodostuu, pitäisi olla voimassa uuden poronhoitovuoden alkaessa 1.6.2020.

Saamelaiskäräjät tyytyväinen työryhmän esitykseen

Myös Saamelaiskäräjien puheenjohtaja Tiina Sanila-Aikio osallistuu tänään maanantaina Suurimmat sallitut poroluvut -työryhmän esityksen julkaisutilaisuuteen.

Saamelaiskäräjät pitää erittäin hyvänä työryhmän esitystä, ettei paliskuntakohtaisiin porolukuihin esitetä muutosta.

– Saamelaisen poronhoidon harjoittamisedellytysten ja elinvoimaisuuden kannalta on todella tärkeää, ettei työryhmä esitä porolukujen leikkaamista, Sanila-Aikio toteaa.

Uusi työryhmä pohtimaan paimennustukia ja ohjaamaan käyttösuunnitelmia

Suurimmat sallitut poroluvut -työryhmä ehdottaa, että maa- ja metsätalous asettaa seuraavaksi porotalouden tulevaisuustyöryhmän, joka voi toimia käyttösuunnitelmien ohjausryhmänä.

Tulevaisuustyöryhmän tulisi myös pohtia paimennustukimuotoja, talvi- ja kesälaidunten käyttöä sekä mahdollisia kannustimia paliskuntien vapaaehtoiseksi yhdistämiseksi.

Kesäkuun poroparlamentissa Rovaniemellä maa- ja metsätalousministeriön kansliapäällikkö Jaana Husu-Kallio toivoi uudenlaista, ympäristönäkökulman huomioivaa tukijärjestelmää, joka koskisi laidunten hoitoa.

Porotalouden tulevaisuustyöryhmän tulisi myös tehdä ehdotuksia muun maankäytön poronhoidolle aiheuttamien haittojen minimoimiseen ja haittojen ennallistamiseen. Toukokuussa julkaistussa Luonnonvarakeskuksen raportissa tuodaan esille muun muassa metsätalouden vaikutuksia poronhoitoon.

Lue myös: Porojen talvilaitumien tila on edelleen heikentynyt – porotalous, metsänhoito ja maankäyttö olisi saatava kohtaamaan

Kaamos alkoi tänään pohjoisimmassa Suomessa.

Helsingin yliopiston almanakkatoimiston mukaan maanantaina Nuorgamissa aurinko nousi kello 11.42 ja laski horisontin alapuolella kello 12.07 viimeistä kertaa tälle vuodelle.

Nuorgamissa kaamos kestää 52 vuorokautta ja se päättyy 18. tammikuuta.

Utsjoen kirkonkylällä, noin neljäkymmentä kilometriä Nuorgamista etelään, kaamos alkaa keskiviikkona. Siitä kaamos hiipii etelämmäs napapiirin tuntumaan. Kaamoksen aikaan aurinko ei nouse taivaanrannan yläpuolelle.

Suomen pohjoisimmalla rajalla Tenojokivarressa kaamoksen lyhyet päivät tarkoittavat rauhoittumista ja vuotuistöihin uppoutumista. Ellinor Guttorm Utsi Nuorgamin naapurikylästä Norjan Hillagurrásta kertoo, että kaamoksen aikaan hän uppoutuu jouluvalmisteluihin ja porotöihin.

Näihin aikoihin Guttorm Utsin perheen porot siirtyvät talvilaitumille, ja siksi hän toivookin sopivia talvisäitä.

– Kaamoksen aikaan täytyy olla pakkasia, jotta järvet jäätyvät kunnolla ja poronhoitajilla on turvallista liikkua metsässä.

Poroemäntä kertoo, että porotöiden lisäksi hämärät talvipäivät kuluvat saamenkäsitöiden merkeissä. Guttorm Utsi naurahtaa, etteivät työt lopu, vaikka illat pitenevät.

– Saan osan elannostani saamenkäsitöistä. Kaamoksen aikaan on yksi jos toinenkin sauma ommeltavana. Sillä valmistaudun joulusesonkiin.

Kaamos on täynnä värejä

Lähes kahden kuukauden hämärä aika ei haittaa Norjan saamelaista Ellinor Guttorm Utsia. Hänestä kaamoksen monet värit ja valo ovat kauniita.

– Taivas on jonakin päivänä kirkkaan sininen ja toisena aivan eri värinen. Värit muuttuvat päivittäin. Ne jotka sanovat, että täällä on pimeää, eivät taida nähdä ympärilleen, naurahtaa Guttorm Utsi.

Kuten monet saamelaiset, myös Guttorm Utsi kertoo seuraavansa tarkkaan luonnonmerkkejä. Ne kertovat tulevien päivien ja viikkojen säistä. Samaa sanoo tekevänsä utsjokelainen kulttuurityöntekijä Sverre Porsanger.

Porsanger ennustaa tulevan kaamoksen olevan lauha ja räntäsateinen. Ennustus perustuu kaamoksen alun säihin. Maanantaiaamuna kaamoksen alettua Nuorgamissa sää oli lauha ja lumisateinen.

Guttorm Utsi puolestaan katsoo aina aamulla aamuruskon värejä. Jos taivas punertaa, tietää se säiden muuttumista. Aamuruskossa viehättää myös sen kauneus.

– Aamulla taivas voi olla punainen tai liila. Sen kauniimpaa ei olekaan, ylistää Guttorm Utsi talvisen Saamenmaan värejä.

Maanantaina maa- ja metsätalousministeriön asettama työryhmä julkaisi esityksensä Suomen suurimmasta sallitusta poroluvusta seuraavalle kymmenelle vuodelle.

Esityksen mukaan vuosina 2020–2030 Suomen paliskunnilla saa olla yhteensä 203 700 poroa eli saman verran kuin viimeisten kymmenen vuoden aikana.

Saamelaisalueen paliskuntien poroisännät vaikuttavat helpottuneilta. Muutama vuosi sitten porolukuihin pelättiin koviakin leikkauksia.

Leikkauksia ei tällä kertaa tehty. Sen sijaan suurinta sallittua porolukua pohtinut työryhmä esittää, että jokaisen paliskunnan tulee valmistella oma hoito- ja käyttösuunnitelma, jolla turvataan laidunalueiden kunto ja kestävyys.

Lisäksi jokaisen paliskunnan tulee valita kaksi keinoa, joilla parantaa laidunmaitaan:

1. eloporomäärän vähennys seitsemällä prosentilla paliskunnan suurimmasta sallitusta poroluvusta,
2. aikainen teurastus 1.6.–15.11. välisenä aikana,
3. jäkälämaiden tilan parantaminen,
4. kesälaidunkierron kehittäminen ja
5. paliskuntien vapaaehtoinen yhdistäminen.

Porolukuja pohtineen työryhmän jäsen ja Saamelaispaliskunnat-yhdistyksen puheenjohtaja Asko Länsman Utsjoen Kaldoaivin paliskunnasta uskoo, että paliskuntia velvoittavien keinojen toteuttaminen voi osoittautua haasteelliseksi joissain paliskunnissa.

Esityksessä parasta hänen mukaansa on se, että porolukua ei tarvitse vähentää.

– Olisimme halunneet paikoin nostaakin porolukua, mutta emme siihen tällä kertaa kyenneet. Edellisillä kerroilla porolukuja on kuitenkin aina laskettu, ja nyt onnistuimme pitämään luvun ennallaan, toteaa Länsman.

Saamelaisalueella paliskuntia on yhteensä 13. Yle tavoitti kahdeksan saamelaisalueen paliskunnan poroisäntää kommentoimaan esitystä. Kaikki ovat tyytyväisiä siihen, että porolukua ei esitetä leikattavaksi. Joissain paliskunnissa lukua oltaisiin kuitenkin haluttu nostaa.

Paliskuntia velvoittavat keinot herättävät myös kysymyksiä.

Saamelaispaliskuntien poroisännät iloitsevat ja moittivat

Vätsärin paliskunnan poroisäntä Tuomas Semenoffin mukaan heidän paliskunnassaan poroeloa ei tarvitsisi vähentää seitsemällä prosentilla paliskunnan suurimmasta poroluvusta. Vätsärin suurin sallittu poroluku ei ole täyttynyt viimeisimmän kymmenen vuoden aikana.

Aikainen teurastus ei kuitenkaan onnistuisi joka vuosi. Vätsärin paliskunnassa Inarin kunnan koillisosassa maasto ja keli sanelevat teurastusajan. Poroja ei pystytä kokoamaan eikä teurastamaan, ennen kuin järvet ovat jäätyneet.

– Talvi tulee usein hyvin myöhään. Minun aikanani talvi ei ole koskaan tullut näin aikaisin kuin tänä vuonna, pohtii Semenoff.

Inarin kunnan pohjois- ja itäpuolella Näätämön ja Paatsjoen paliskunnissa ongelmat ovat samanlaisia.

– Aikainen teurastus olisi onnistunut hyvin tänä vuonna, kun talvi tuli niin aikaisin. Ensi vuodesta taas ei vielä tiedä. Joissakin paliskunnissa teurastus onnistuu aiemmin ja joissakin ei, toteaa Näätämön poroisäntä Tapio Kiviniemi.

– Emme voi aikaistaa poroerotuksia, sillä meidän täytyy odottaa järvien jäätymistä, sanoo myös Paatsjoen paliskunnan poroisäntä Petri Hänninen.

Myös Paatsjoen paliskunnan poroluku on alle suurimman sallitun poroluvun, sillä metsähakkuut ovat kuluttaneet laidunmaita, kertoo Hänninen.

Inarin Muddusjärven paliskunnan poroisäntä Osmo Seurujärvi olisi toivonut, että poroluvun nostaminen olisi ollut mahdollista.

– Poroluvun nostamiseen olisi voinut olla enemmän työkaluja. Olimme toivoneet, että voisimme nostaa porolukua. Meillä oli suunnitelmatkin siitä, miten olisimme tehneet sen käytännössä. Se ei olisi rasittanut laitumia, kertoo Seurujärvi.

Muddusjärven, Näätämön ja Vätsärin paliskunnat eivät näe paliskuntien yhdistämistä vaihtoehtona.

– Täällä pohjoisosissa yhdistämiset olisivat hankalia ja tulisivat todella kalliiksi, sanoo Tapio Kiviniemi Näätämön paliskunnasta.

– Yhdistämisissä on paljon riskejä. Ne eivät olisi mahdollisia täällä, pohtii Seurujärvi.

Työryhmän esitys saa kritiikkiä Enontekiön Näkkälän paliskunnan poroisännältä Hannu Rannalta. Hän ei ole tyytyväinen nykyisiin korkeimpiin porolukuihin. Näkkälän paliskunta olisi myös halunnut nostaa porolukua.

Ranta pohtii lisäksi, miten muu maankäyttö on otettu ehdotuksessa huomioon. Muun muassa metsänhakkuut ja pedot vaikeuttavat poronhoitoa, Ranta summaa.

Utsjoen Kaldoaivin poroisäntä Vesa Länsman ja Inarin länsipuolella sijaitsevan Sallivaaran paliskunnan poroisäntä Nils-Heikki Näkkäläjärvi ovat tyytyväisiä suurinta porolukua pohtineen työryhmän tuloksiin.

– Työryhmä on minun mielestäni tehnyt hyvää työtä. Se on ottanut huomioon poronomistajien, paliskuntien ja tokkakuntien näkemykset, sanoo Näkkäläjärvi.

Vesa Länsman Kaldoaivista kertoo pelänneensä leikkauksia, ja onkin siksi tyytyväinen työryhmän esitykseen.

– Tämä on hyvä. En usko, että täällä pohjoisessa on liikaa poroja. On varmasti hyvä, että joitain ehtojakin on, kun kerran eivät laskeneetkaan porolukua, pohtii Vesa Länsman.

Käsivarren poroisäntä Juha Tornensis oli mukana suurinta porolukua käsittelevässä työryhmässä asiantuntijajäsenenä. Mikäli työ jatkuu esityksen mukaisesti porotalouden tulevaisuusryhmän käsissä, tulisi jokaista paliskuntaa käsitellä erikseen, sanoo Tornensis. Kaikilla paliskunnilla on omanlaisensa haasteet ja työympäristöt.

– Vuodet ovat erilaisia. Aikainen teurastus ei onnistu joka vuosi täällä, missä on laajat maastot. Lumikaan ei sada joka vuosi näin aikaisin, sanoo Tornensis.

Paliskunnilla edessä paljon paperitöitä

Paliskuntain yhdistyksen toiminnanjohtajan Anne Ollilan mielestä esitys pakottaa paliskunnat pohtimaan omia toimintatapojaan ja kehittämään niitä niin, että laidunmaat pysyvät hyvässä kunnossa.

– Mielivaltaiselta tuntuvaa porolukujen leikkaamista tuskin kukaan kaipaa. Uskon, että tämä voi olla monelle alkujärkytys. Se tarkoittaa paperitöitä ja paljon tulee miettiä, miten voidaan kehittää. Siinä mielessä esitys saattaa herättää myös kritiikkiä. Mutta uskon, että kaiken kaikkiaan tämä tulee olemaan positiivinen, pohtii Ollila.

Saamelaiskäräjien puheenjohtaja Tiina Sanila-Aikio osallistui esityksen julkistamistilaisuuteen maanantaina Rovaniemellä. Velvoittavien toimien osalta hän ehdottaa, voisiko niiden toteuttamiseen aloittaa projekteja. Resursseja niihin tarvittaisiin todennäköisesti valtiolta.

Sanila-Aikio toteaa, että saamelaisen poronhoidon harjoittamisedellytysten ja elinvoimaisuuden kannalta on tärkeä, ettei porolukujen leikkaamista ehdoteta. Hän näkee ehdotuksessa kaksi keinoa, jotka erityisesti koskettavat saamelaispaliskuntia.

– Nämä pääkeinot ovat teurastusten aikaistaminen ja laidunmaiden tehokkaampi käyttö. Mutta kuten jo kuulimme, aikaisempaan teurastukseen voi olla käytännöllisiä esteitä tai luonnontilat voivat vaikeuttaa sitä, sanoo Sanila-Aikio.

Työryhmän esitys etenee seuraavaksi maa- ja metsätalousministerin pöydälle. Esitys tulee myös lausuttavaksi ensi keväänä. Uusi asetus sellaisena kuin se lopulta muodostuu, pitäisi olla voimassa uuden poronhoitovuoden alkaessa 1.6.2020.

Lue lisää:

Suomen porolukuun ei muutosta – työryhmä ehdottaa velvoittavia keinoja porolaidunten kestävyyden takaamiseksi

Sámi boazoisidat orrot duđavaččat, go eai dárbbaš šat ballat boazologuid njeaidimis – eavttut goit bohciidahttet eahpádusaid

Lapin ja Tornionlaakson maakuntamuseoissa, kuten monessa muussakin alueellisessa museossa, iloitaan uusista viroista, jotka alan iso uudistus tuo mukanaan. Alalla ennennäkemätöntä on, että kertaheitolla valtakuntaan avautuu peräti yli 20 uutta työpaikkaa. Paikkoja tulee eniten arkeologeille ja rakennustutkijoille, mutta esimerkiksi Hämeenlinnan museossa aloittaa myös korjausrakentamisneuvoja.

Vuodenvaihteessa voimaantulevassa uudistuksessa luovutaan vanhoista maakuntamuseoista ja syntyy uusi vastuumuseoverkosto, joka saa lisää niin rahaa kuin tehtäviäkin. Tiede- ja kulttuuriministeri Hanna Kosonen on nimennyt valtionosuuden piiriin 124 museota. Valtakunnallisiksi vastuumuseoiksi nimettiin 17 museota ja alueellisiksi vastuumuseoiksi 31 museota. Uudistus koskee siis sekä taidemuseoita että kulttuurihistoriallisia museoita.

Lappi ja Uusimaa poikkeavat muusta maasta sikäli, että niissä sallitaan alueiden erityispiirteiden vuoksi useampia vastuumuseoita kuin muualla maassa. Lapissa alueellisiksi vastuumuseoiksi on nimetty Tornionlaakson ja Lapin maakuntamuseot, Kemin ja Rovaniemen taidemuseot sekä saamelaismuseo Siida.

Varsinkin Tornionlaaksolle muutos tuo tuntuvaa hyötyä; valtionosuus lähes kaksinkertaistuu ja museo saa kaksi uutta vakanssia. Kun valtionosuus on nyt ollut 187 000 euroa, jatkossa summa on 328 000 euroa.

Alueelliseen vastuumuseotyöhön saatava valtiontuki nousee nyt 85 prosenttiin, loppu 15 prosenttia jää ylläpitäjäkuntien kontolle. Sekä Rovaniemellä että Torniossa museonjohtajat ovat mielissään siitä, että maakuntamuseoihin viimein saadaan arkeologi ja rakennustutkija.

Uudet vakanssit ovat odotettuja

– Arkeologian virkaa ei Tornionlaaksossa ole koskaan ollut. Vuosia on toivottu, että meillä olisi enemmän arkeologista asiantuntemusta. On hieno asia, että nyt tulee asiantuntija, joka saa keskittyä arkeologiseen kulttuuriperintöön, sanoo museonjohtaja Minna Heljala Torniosta.

Tehtäviä on jouduttu hoitamaan oman toimen ohella, muun muassa antamaan lausuntoja rakennusten purkusuunnitelmista.

– Esimerkiksi arkeologiseen kulttuuriperintöön liittyviä viranomaislausuntoja olen antanut oto-työnä tänä vuonna jo yli 120 kappaletta, kertoo museonjohtaja Hannu Kotivuori Rovaniemeltä.

Valkoiset alueet katoavat kartalta

– Maassa on ollut useita ns. valkoisia alueita, joiden museoista on puuttunut arkeologi ja rakennustutkija. Nyt koko maa tulee katetuksi, kertoo kulttuuriasiainneuvos Mirva Mattila ministeriöstä.

Voimavaralisäys tasoittaa museoiden välisiä eroja ja nostaa ne kaikki hyvälle perustasolle.

– Uudistuksella syntyy alueellisten vastuumuseoiden verkosto, mikä tuo myös kulttuuriympäristötehtävien hoitoon mahdollisuuksia, muotoilee erikoisasiantuntija Satu Kähkönen Museoviraston kulttuuriympäristöpalveluista.

Kähkösen mukaan tavoitteena on, että vastuumuseosta tulee entistä vahvemmin alueensa kulttuuriperintökeskus, jonka toiminta säteilee laajalle. Koko maan kattava verkosto tarjoaa entistä paremmat mahdollisuudet valtakunnalliseen yhteistyöhön.

Satsaus ei jää museon seinien sisäpuolelle

Museoille eri puolilla maata uudistus ja rahoituslisäys on iso asia. Rekrytointi uusiin virkoihin on aloitettu monin paikoin jo hyvissä ajoin, osassa se on meneillään. Tavoitteena on joka tapauksessa, että työhön päästäisiin mahdollisimman pian vuodenvaihteen jälkeen.

Esimerkiksi Hämeenlinnan kaupunginmuseoon on jo palkattu arkeologi, rakennustutkija ja korjausrakentamisneuvoja. Näitä vakansseja siellä ei ole aiemmin ollut.

Museonjohtaja Tuulia Tuomi pitää uudistusta merkityksellisenä sekä museon toiminnalle että alueen palveluille. Aiemmin monia palveluja on Kanta-Hämeessä tuottanut Museovirasto – nyt toiminta saadaan lähelle.

– Kulttuuriympäristöasioissa voimme olla mukana suunnitteluprosessien alusta lähtien. Lisäksi korjausrakentamisneuvonta tulee uutena palvelumuotona alueen asukkaiden ja rakennusten omistajien käyttöön, Tuomi kertoo.

Koekaivauksia lasten kanssa ja muita yleisötapahtumia?

Tornionlaakson museon uusien vakanssien hoito alkaa sijaistusten turvin. Rekrytoinnit saadaan valmiiksi alkuvuonna.

– Kierrämme sitten kaikissa alueen kunnissa kertomassa, mitä uudistus tarkoittaa, Minna Heljala kertoo. Kuntia on koko joukko, sillä nimestä huolimatta Tornionlaakson museo kattaa muutakin kuin Tornionjokivartta. Kuntia on Lapin ja Pohjois-Pohjanmaan rajalta Simosta lähtien – eli kaikki Meri-Lapin kunnat – sekä Tornionjokivarsi aina Muonioon asti.

Minna Heljala uskaltaa luvata jo nyt, että uudet resurssit alkavat näkyä alueen ihmisille.

– Voimme tuoda arkeologiaa aiempaa enemmän esille ja esimerkiksi järjestää koekaivauksia lasten kanssa. Viranomaistehtävä edellä tietysti mennään, mutta siihen kylkeen voi kehitellä monenlaista yleisölle päin suuntautuvaa toimintaa.

Pieni muutos vuodenvaihteessa tapahtuu myös Tornionlaakson maakuntamuseon nimessä; jatkossa taloa kutsutaan Tornionlaakson museoksi.

Vaikka arktisen matkailun kasvu on ollut voimakasta ja vaikka kestävästä kehityksestä muuten on puhuttu jo pitkään, Lapin yliopiston Arktisen keskuksen mukaan Lapin matkailun päästöjen ja hiilijalanjäljen suuruutta ei ole tieteellisesti ja kattavasti tutkittu.

Matkailupäästöjä syntyy lentämisestä ja ylipäätään liikkumisesta, mutta myös monesta muusta, aina lämmityksestä lumetukseen ja motorisoituun luontomatkailuun. Kova pakkanen lisää lämmityskuluja tuntuvasti, esimerkiksi hitiksi nousseiden lasi-iglujen sähkönkulutus kasvaa tuolloin jopa kymmenillä prosenteilla. Monet matkailuyritykset pyrkivät kompensoimaan ympäristövaikutuksiaan ja ovat ilmoittaneet siirtyneensä tai siirtyvänsä hiilineutraaliin tuotantoon.

Revontulia ihaillaan lämmitetyistä igluista ja porealtaista

Lapissa on jo satoja revontuli-igluiksi kutsuttuja lasimajoja. Ne ovat yksi luontomatkailun uusimmista hittituotteista. Nimitys "iglu" saattaa synnyttää turhankin vaatimattoman mielikuvan, sillä osa igluista on luksusluokan huviloita saunoineen, kaikkineen.

Iglut lämmitetään yleensä ilmalämpöpumpuilla ja sähköllä. Jotta revontulet näkyisivät, pitää lasit tarpeen tullen sulattaa lumesta ja jäästä sähköllä.

Rovaniemen Napapiirillä sijaitsevassa Glass Resortissa on 12 igluhuvilaa, joissa kussakin on kaksi huoneistoa. Suurine lasiseinineen ja monipuolisine varusteluineen voidaan puhua luksusluokan majoituksesta.

– Kyllä nämä on pyritty rakentamaan niin, että ne ovat energiatehokkaita ja pitävät lämmön sisällä hyvin. Meillä on päälämmitysmuotona ilmalämpöpumppu, joka on yleisesti ottaen ekologinen lämmitysmuoto, kertoo Napapiirillä sijaitsevan Glass Resort -igluhuviloiden toimitusjohtaja Petri Palkinen.

Iglujen lämmittämiseen käytetään tarpeen tullen myös sähköllä toimivaa lattialämmitystä

Poreallas ulkona ja pakkasta 25 astetta. Paljonko siinä energiaa kuluu?

– Keskimäärin meillä menee ylläpitolämmitykseen noin 130–140 wattia tunnissa, Petri Palkinen arvioi. Siinä on otettu huomioon, että allasta käytetään, mutta kansi on muut ajat kiinni.

Yritykset menevät kohti ekosähköä

Iglujen porealtaiden vesi otetaan hotellin vastaanotto- ja ravintolarakennuksen maalämmön lämmittämästä litran 3000 litran vesivarastosta ja kuljetetaan tuhannen litran saavilla ammeeseen, jossa sähkö pitää sen 38-asteisena. Porealtaat on suunniteltu nimenomaan arktisiin oloihin.

Useat matkailuyritykset ovat kertoneet siirtyneensä hiilineutraaliin tuotantoon. Esimerkiksi Lapin suurin moottorikelkkasafareita järjestävä yritys Lapland Safaris siirtyy kansainväliseen päästökauppaan, jolla kompensoidaan kelkkasafareiden päästöt rahalla. Summaa ei ainakaan vielä kerrota.

Myös Glass Resort tutkii mahdollisuuksia siirtää revontuli-iglut ekosähköön.

– Neuvottelut ovat kesken enkä ihan tarkkaan osaa sanoa, paljonko kalliimpaa ekosähkö on, mutta jos hinnoittelu on järkevä, kyllä mielellään markkinoimme myös sitä, että eko- ja vihreää sähköä on käytössä, Petri Palkinen sanoo.

Lähetys ruotii plussia ja miinuksia

Energiankäyttö on yksi monista matkailuun liittyvistä asioista, joita käsitellään Yle Areenan suorassa erikoislähetyksessä tänään. Esille nousevat muun muassa ympäristövaikutukset Lapissa ja laajemminkin, turismin aiheuttamat lisätehtävät poliisille, pelastustoimelle tai sairaanhoitoon, matkailun keskittyminen liikaa harvoihin kohteisiin.

Lisää tietoja lähetyksen sisällöstä löydät täältä:

Missä menevät matkailun rajat Lapissa, mikä on turismin kasvun varjopuoli? Seuraa suoria keskusteluja radiosta ja Areenasta

Pajtim Statovci voitti teoksellaan Bolla kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon. Yleisradion toimitusjohtajaan Merja Ylä-Anttilaan teki vaikutuksen kirjan kaunis kieli.

Hän perusteli valintaansa näin: "Rakkaus, yksinäisyys, unelmien toteutuminen tai toteutumattomuus. Mihin voi hyväkin ihminen taipua, kun ankarat ajat osuvat kohdalle ja toisaalta, miten henkinen kantti ja moraali kestää. Minulle tässä kirjassa merkityksellisintä oli juuri ihmiseksi kasvamisen kuvaus."

Bolla on riipaisevan kaunis kuvaus rakkaudesta ja haaveista. Tapahtumien taustalla vaikuttaa Kosovon sota, jonka takia kirjan henkilöt menettävät unelmansa. Kirjassa on pohjattoman surullinen tunnelma, sillä alusta asti on selvää, ettei tämä tarina pääty onnellisesti.

Eläinmytologioita myös Bollassa

Bolla on Statovcin kolmas romaani. Finlandia-voitto sinetöi nuoren kirjailijan menestystarinan. Hän voitti ensimmäisellä romaanillaan Kissani Jugoslavia Helsingin Sanomien esikoiskirjailijalle myönnettävän palkinnon.

Toinen romaani Tiranan sydän oli äskettäin ehdolla merkittävän yhdysvaltalaisen kirjallisuuspalkinnon saajaksi. National Book Awardista ei tullut voittoa, mutta Statovci teki historiaa pelkällä ehdokkuudellaan. Hän on ensimmäinen suomalaiskirjailija, joka on päässyt ehdolle palkinnon saajaksi.

Kaikissa kolmessa Statovcin julkaisemassa romaanissa Balkan ja alueen tarinat ovat vahvasti esillä. Etenkin eläinmytologiat toistuvat romaanista toiseen.

Kirjan nimi viittaa albaanien mytologiaan, jossa Bolla on käärmeenkaltainen olento.

29-vuotias Pajtim Statovci on nuorin kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon voittaja.

Tieto-Finlandia metsäkirjalle: “Luonnosta on otettu enemmän, kuin se kestää”

Tietokirjallisuuden Finlandian voittaneen Metsä meidän jälkeemme -teoksen ovat kirjoittaneet Anssi Jokiranta, Pekka Juntti, Anna Ruohonen ja Jenni Räinä.

Kirja on metsä- ja ilmastopuheenvuoro. Se sisältää luontohavaintoja, kokemuksia ja asiantuntijatietoa. Kirjoittajat ovat journalisteja, joita yhdistää omakohtainen suhde metsään ja luontoharrastus.

Kirja syntyi tekijöiden huolesta ja ihmetyksestä: Mitä tapahtui niille tarinoiden ja edellisten sukupolvien kuvaamille suurille ja vanhoille erämetsille ja -maille, joiden tilalle oli ilmestynyt ojitettuja soita ja puupeltoa.

Kirja esittää, että suomalaisten suhtautuminen metsään muuttui sotien jälkeen. Siitä tuli taloudellinen resurssi.

– Ihmisten maailma nostettiin metsällä kukoistukseen, mutta nyt huomaamme, että se tehtiin velalla. Luonnosta on otettu enemmän, kuin se kestää. Puita kyllä piisaa, mutta monimuotoisuus hupenee ja metsälajien tilanne on vaikea, Pekka Juntti sanoo.

Käsillä kohtalonhetket

Kirjan tekijöiden mielestä elämme suomalaisen metsän kohtalonhetkiä. Nyt puhutaan sellubuumista ja hakkuita haluttaisiin kasvattaa entisestään.

– Jos nyt lähdemme suin päin samaan vanhaan, mutta isommalla volyymilla, pelkään, että se sitoo meidän kätemme myös valtion tasolla. Jos päädymme valtaviin, puuta vaativiin selluinvestointeihin, poliitikoista tuskin löytyy voimaa lähteä muuttamaan nykykäytäntöjä kestävämmiksi.

Juntin mukaan kirja ei ole pamfletti. Se on luontokirja, joka kertoo, miten metsä voi, mistä tila johtuu ja miten asian voisi korjata. Kirja perustuu asiantuntijahaastatteluihin ja tutkimustietoon.

– Olemme lähteneet selvittämään asioita, ja kun luonnontieteilijöitä kuuntelee, kuva ei ole valoisa. Kauniiksi sitä ei saa. Teollisuus puolestaan kirjoittaa kaiken vihreällä fontilla ja kertoo, kuinka vastuullista puuntuotanto on.

Tietokirjallisuuden Finlandia-voittajan valinnut taloustieteilijä ja tietokirjailija Sixten Korkman kiittää teosta siitä, että se on kiihkoton, mutta otteeltaan kriittinen.

– Se esittää metsäpolitiikastamme karun kuvan. Olemme metsäkansa, mutta kirja herättää meitä huomaamaan, että suuri osa Suomen metsistä on avohakkuita läpikäyneitä talousmetsiä, Korkman perustelee.

Mitä pitäisi tehdä toisin?

Juntin mielestä metsäkeskustelussa intressit ovat isot ja on luonnollista, että totuuksia määritetään mieleiseksi.

– Esimerkiksi hiilikeskustelussa metsäteollisuus näkee hiilinielut mieluusti globaalina kysymyksenä. Sanotaan, että meillä voi hakata täysillä, koska muuten hakataan muualla. Jos kaikki ajattelevat niin, kuka toimii, Juntti kysyy.

Hänen mukaansa tutkijat ehdottavat, että hakkuita monipuolistetaan ja lisätään jatkuvaa kasvatusta. Poliitikot voisivat puolestaan pohtia, mitä tuetaan. Kannattaako ojituksiin kannustaa, kun haitat tiedetäään? Vai olisiko parempi tukea soiden ennallistamista?

Kirjoittavat toivovat, että kirja haastaisi nykykeskustelua ja lisäisi tieteeseen ja tietoon perustuvaa puhetta.

– Ja että ihmiset saisivat työkaluja ja oivalluksia. Meille on jo tullut palautetta ihmisiltä, jotka ovat kertoneet, että silmät ovat auenneet ja he ovat katsoneet metsää eri tavalla, ymmärtäneet luonnon ja talousmetsän eron.

Pekka Juntti on myös yksi Ylen suosituimmista kolumnisteista. Hänen kolumneihinsa voi tutustua täällä.

Lasten- ja nuortenkirjapalkinto Rasi-Koskiselle

"Lukukokemus on kuin pitkä ja psykedeelinen uni, josta tuntee heräävänsä monta kertaa saamatta lopullista varmuutta valvetilan todellisuudesta. On nipistettävä käsivarresta." Näin kuvailee lasten ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-voittajan valinnut Olavi Uusivirta Marisha Rasi-Koskisen teosta.

Kun Marisha Rasi-Koskinen pääsi Finlandia-ehdokkaaksi lasten- ja nuortenkirjallisuuden sarjassa, ilolla ei ollut rajoja. Hän ajatteli, että nyt vain rauhassa odotellaan, mihin valitsijadiktaattori päätyy. Kolmen viikon odottelu ei kuitenkaan sujunut ihan kivuitta. Rasi-Koskinen huomasi pohtivansa molempia skenaarioita, voittoa tai tyytymistä ehdokkuuteen. Kun soitto kustantajalta sitten tuli, puhelu oli naurun ja itkun sekamelskaa.

– Onhan tämä hienoa. Puhelu laukaisi jännityksen, jota olin sittenkin potenut aika voimakkaasti.

Voittaja on spekulatiivista fiktiota

Auringon pimeä puoli on Rasi-Koskisen ensimmäinen nuortenkirja. Hän on aiemmin kirjoittanut kolme aikuisille lukijoille suunnattua romaania ja yhden novellikokoelman. Tosin Finlandia-voittokirja sopii myös aikuisille lukijoille. Se kuuluu hieman hankalasti määriteltävään young adults eli ya-genreen.

– Itse olen ajatellut, että tämä romaani sopii teini-ikäisille ja siitä vanhemmille. Yläikärajaa ei ole. Itse viihdyn juuri välimaastoissa. En pidä lokeroinnista.

Auringon pimeä puoli on spekulatiivista fiktiota. Romaanissa yhdistyy aikamatkailu yhteiskunnalliseen painajaiseen. Päähenkilö on tarinan alussa 16-vuotias tyttö, joka asuu totalitaarisessa Voiton Kaivos nimisessä kaupungissa. Sitä johtaa karismaattinen yksinvaltias.

Romaanissa on paljon viittauksia historiaan ja myös nykypäivään. Propagandan avulla kaupungin asukkaat saadaan pidettyä aisoissa ja tekemään haluttuja asioita. Myös tiedonsaantia on rajattu.

Romaanin lähtökohtana oli kuitenkin matkustaminen ajassa.

– Siitä kirjoittaminen lähti liikkeelle. En halunnut tehdä aikamatkustelusta helppoa, että vain mennään ja tullaan. Tässä päähenkilö joutuu kohtaamaan itsensä eri ajassa.

Psykologi tuntee ihmismielen

Rasi-Koskinen on ammatiltaan psykologi ja se näkyy tekstissä. Hän osaa kuvata ihmismielen liikahduksia ja pohdintoja.

– Minulla on nuoresta pitäen ollut vahva halu ymmärtää ihmisen ajattelua ja käytöstä. Luulen, että kiinnostus siihen on ajanut minut näihin molempiin ammatteihin.

Nuorten maailma on tullut Rasi-Koskiselle tutuksi psykologin työn avulla, sillä viimeksi hän on työskennellyt koulussa. Vuodenvaihteessa hän irtisanoutui työstään ja on nyt keskittynyt pelkästään kirjoittamiseen.

Nuortenromaanin kirjoittaminen ei Rasi-Koskisen mukaan poikennut aiemmista kirjoista. Hän paneutui siihen yhtä syvällisesti kuin aikuisten romaaneihin. Tosin kirjoittamisessa oli myös haasteensa.

– Tässä oli mukana enemmän toimintaa. Se oli uutta, mutta kirjoittaminen oli juuri sen takia hyvin hauskaa, koska sai revitellä.

Yleisö valitsi omat suosikkinsa

Kaunokirjallisuuden voittajan valitsi Yleisradion toimitusjohtaja Merja Ylä-Anttila, tietokirjallisuuden valitsijana oli taloustieteilijä ja tietokirjailija Sixten Korkman ja lasten- ja nuortenkirjallisuuden valitsijana muusikko Olavi Uusivirta. Yle seurasi tilaisuutta suorana.

Kaunokirjallisuuden, tietokirjallisuuden sekä lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-voittajat saavat kukin 30 000 euroa. Jokaisessa kategoriassa on ehdolla kuusi teosta.

Yleisö sai myös äänestää suosikkejaan. Lukijoiden mielestä paras kaunokirjallisuuden ehdokkaista oli Johanna Venhon romaani Ensimmäinen nainen. Tietokirjallisuuden edustajista yleisö valitsi Anssi Jokirannan, Pekka Juntin, Anna Ruohosen ja Jenni Räinän kirjoittaman ajankohtaisen teoksen Metsä meidän jälkeemme. Lasten- ja nuortenkirjallisuuden ehdokkaista selväksi suosikiksi nousi Tomi Kontion kirjoittama ja Elina Warstan kuvittama Koira nimeltään Kissa tapaa kissan.

Kuuntele Yle Areenasta Pajtim Statovcin ja Marisa Rasi-Koskisen haastattelut Aamun kirja -ohjelmassa.

Lapin yliopiston professori ja matkailun tutkimus- ja koulutusinstituutin johtaja Antti Honkaselle "massaturismi" on lähes kirosana. Hänen mielestään Kittilän Levi käy jo massaturismin esimerkiksi, jota voi verrata vaikka Etelä-Euroopan rantakohteisiin.

– Emme varmasti halua muuttaa koko Lappia Levin kaltaiseksi.

Honkasen mielestä Lappiin kyllä mahtuu voimakkaasti keskittynyttä matkailua Levin tapaan. Levillä on jo infrastruktuuri pitkälti valmiina, mutta kun sinne rakennetaan lisää, tullaan kysymykseen, kuinka paljon alue voi laajentua. Kysymys on kaikkinensa valinnoista.

– Nythän me tavallaan uhraamme yhden alueen tällaiselle voimakkaalle turismille ja jonkin toisen alueen jätämme sitten rauhaan. Sehän näissä yleensä ideana on.

Lapin imago perustuu pitkälti kuvaan puhtaasta luontokohteesta. Kuinka pitkään Lapin matkailu voi kasvaa ilman, että tuo imago vaarantuu?

– Kaikella kasvulla on rajansa, mutta tarkkoja määrällisiä rajoja on hyvin vaikea antaa.

Honkasen mielestä oleellista on tarkkailla, millaisia seurauksia päätöksillä ja investoinneilla on. Ratkaisujen pohjaksi tarvitaan runsaasti monipuolista tietoa, jotta hahmotetaan päätösten seuraukset. Politiikassa sitten yhteensovitetaan eri intressiryhmien erilaiset toiveet, tarpeet ja tavoitteet, Honkanen toteaa.

– Tällä hetkellä emme välttämättä osaa harkita asioita kaikilta puolilta.

Asukkaita ja matkailijoita kannattaa kuunnella

Vihreiden varapuheenjohtaja Riikka Karppisen mielestä kasvua pitää pohtia sekä määrällisesti että imagon kannalta. Massaturismin suuntaan ei hänenkään mielestä pidä mennä. Hän löytää kasvun rajojen lähestymisestä selvän signaalin, jota kannattaa kuunnella herkällä korvalla.

– Rajat alkavat tulla vastaan, jos matkailijoilta tai alueen asukkailta kantautuu viestejä ongelmakohdista, Karppinen sanoo.

Ongelmat voivat liittyä ympäristöön tai paikalliseen elämään.

– Rajoja koetellaan, jos matkailu alkaa haitata paikallisten ihmisten oikeuksia ja perusperiaatteita.

Myös matkailun erilaisia muotoja eri puolilla maakuntaa pitäisi Karppisen mielestä tuoda esille nykyistä voimakkaammin.

Tulevaa kasvua haetaan keväästä, kesästä ja syksystä

Visit Rovaniemen toimitusjohtaja Sanna Kärkkäisen mielestä yksi keino pitää tilanne hallinnassa on tasoittaa matkailijavirtaa ympärivuotiseksi. Kasvu on viime ajat kohdistunut voimakkaasti talvikauteen, joten talven pääsesongin markkinointia ei kannata lisätä, vaan paukut käytetään nyt muuhun.

– Tavoitteena on tuplata majoitusvuorokausien määrä kesäkuukausina. Vasta kun kesän kasvu saadaan kuntoon, mietitään uudestaan talvea.

Samalla linjalla on myös Lapin liitossa valmisteltu matkailustrategia, kertoo projektipäällikkö Kristian Sievers.

– Lähivuosien tavoitteena on roima kasvu lumettomaan aikaan.

Myös turistit on saatava mukaan kestävään kehitykseen

Sieversin mukaan Lapissa haetaan nimenomaan viisasta kasvua. Strategiapuheissa korostuvat sanat suunnitelmallisuus, vastuullisuus sekä monipuoliset tiedot hallitun kasvun varmistamiseksi.

Strategian jalkauttaminen on sitten päivittäistä työtä ja päivittäisiä ratkaisuja yrityksissä.

– Ympäristön huomioon ottaminen voi käytännössä olla vaikka huskykoirien jätösten kompostointia, kelkkahaalareiden pesuaineiden mikromuovittomuus ja reittien suunnittelua järkevästi, esimerkiksi polttoaineita säästäen, Sievers nostaa ruohonjuuritason esimerkkejä.

Kestävän kasvun tavoitteisiin on Visit Rovaniemen toimitusjohtaja Sanna Kärkkäisen mukaan sitouduttu ympäri Lappia jo vahvasti. Yhteistyö on tiivistynyt ja vuoropuhelu paikallisten asukkaiden kanssa on vilkastunut. Tärkeää on pitää huoli siitä, että viesti kestävästä matkailusta ja täkäläisistä toimintatavoista kulkee myös matkailijoille ja Lapissa operoiville yrityksille.

– On järjestettävä neuvontaa ja huolehdittava siitä, että tänne tulevat tietävät, millainen toimintakenttä Lappi on.

Yle Lapin Areena-lähetyksessä keskiviikkona keskusteltiin matkailun vaikutuksista ja kasvun rajoista – katso keskustelu täältä.

Lue myös:

Lapin matkailun hiilijalanjälki on tutkimatta – tarvitseeko herkkä luonto turismiin rajat?

Kaupungistuminen ja ilmastonmuutos ovat megatrendejä, mutta miten ne vaikuttavat Lapin matkailuun? Nämä 4 ilmiötä näkyvät tulevaisuudessa

Saamelaiskäräjien hallitus on hylännyt saamelaiskäräjävaalien tuloksesta tehdyt oikaisuvaatimukset. Saamelaiskäräjät tiedotti asiasta torstaina.

Syksyn saamelaiskäräjävaaleista tehtiin neljä oikaisuvaatimusta. Oikaisuvaatimuksissa vaadittiin vaalien tuloksen kumoamista ja uusien vaalien järjestämistä.

Saamelaiskäräjävaalit toimitettiin pääasiassa postiäänestyksenä 2.–30.9. ja vaalien tulos vahvistettiin 2.10. Vaalit toimitetaan joka neljäs vuosi.

Nyt valittu jäsenistö vuosille 2020–2023 aloittaa siis näillä näkymin toimintansa järjestäytymiskokouksella alkuvuonna 2020, kuten alunperinkin oli tarkoitus.

Oikaisuvaatimuksissa vedottiin vaaliluettelon ja postiäänestyksen sekavuuteen

Suomen saamelaiskäräjälain mukaan äänioikeutettu henkilö voi tehdä vaaleista Saamelaiskäräjien hallitukselle oikaisuvaatimuksen, jos katsoo, että joko vaalilautakunnan päätös vaalien tuloksen vahvistamisesta tai vaalien toimittamiseen liittyvä muu toimenpide on ollut lainvastainen.

Jos vaalien tulosta koskeva päätös tai muu toimenpide on ollut lainvastainen ja tämä on vaikuttanut vaalien tulokseen, vaalien tulosta on oikaistava. Jos vaalien tulos ei ole oikaistavissa, vaalit on määrättävä uusittavaksi.

Tehdyissä oikaisuvaatimuksissa tuotiin esille muun muassa postiäänestyksen tuottamat hankaluudet ja äänestyksen epätasapuolisuus eri puolin Suomea. Oikaisuvaatimuksissa vedottiin myös korkeimman hallinto-oikeuden vaalien alla tekemiin päätöksiin vaaliluettelon suhteen.

Saamelaiskäräjien hallituksen mukaan kolmessa oikaisuvaatimuksessa ei kuitenkaan esitetty vaalituloksen oikaisemiseksi tai uusien vaalien järjestämiseksi saamelaiskäräjälaissa edellytettyjä perusteita.

Yhden oikaisuvaatimuksen osalta Saamelaiskäräjien hallitus päätti olla oikaisematta vaalitulosta, sillä vaalien toimittamisessa ei havaittu vaalilautakunnan toimista johtuvaa lainvastaisuutta.

Hallitus kuitenkin toteaa, että kokonaisuutena arvioiden saamelaisten itsemääräämisoikeus ei toteutunut vaalien yhteydessä.

– Vaikka oikaisuvaatimusten tekijät ovat osoittaneet vaalien tuloksen vahvistamisen yleisen lainvastaisuuden ja virheellisen vaaliluettelon vaikutuksen vaalitulokseen, he eivät ole pystyneet esittämään suoraa näyttöä siitä, miten lainvastainen vaaliluettelo on vaikuttanut juuri heidän kohdallaan, Saamelaiskäräjien hallitus perustelee.

Saamelaiskäräjien hallituksen päätökseen voi vielä hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

Saamelaiskäräjien ja KHO:n vääntö vaaliluettelon jäsenistä varjosti myös näitä vaaleja

Saamelaiskäräjien vaaliluetteloon hyväksyminen aiheutti sekavuutta myös tämänkertaisissa vaaleissa.

Saamelaiskäräjien vaaliluetteloon kuuluvat henkilöt voivat sekä äänestää, että asettua ehdolle saamelaiskäräjävaaleissa. Vaaliluetteloon hakeutuminen tapahtuu Suomen saamelaiskäräjälakiin sisällytetyn saamelaismääritelmän pohjalta.

Henkilöiden ottamisesta vaaliluetteloon päättää Saamelaiskäräjien vaalilautakunta. Vaaliluetteloon hakeva henkilö voi kuitenkin valittaa vaalilautakunnan päätöksestä Saamelaiskäräjien hallitukselle, ja sen päätöksestä vielä edelleen korkeimmalle hallinto-oikeudelle. Noin 200 henkilöä valittikin korkeimpaan hallinto-oikeuteen Saamelaiskäräjien hallituksen päätöksistä olla hyväksymättä heitä syksyn saamelaiskäräjävaalien vaaliluetteloon.

Korkein hallinto-oikeus ei ole kertonut kaikkien syksyisten ratkaisujensa sisältöä, mutta on julkaissut osan päätöksistään julkisina vuosikirjapäätöksinä. Esimerkiksi syyskuussa julkaistulla vuosikirjapäätöksellään KHO kumosi Saamelaiskäräjien hallituksen päätöksen ja määräsi valittajan lisättäväksi syksyn vaalien vaaliluetteloon äänioikeutettuna.

Myös lokakuussa julkaistulla vuosikirjapäätöksellään KHO kumosi Saamelaiskäräjien hallituksen tekemän päätöksen olla ottamatta henkilöä vaaliluetteloon ja palautti asian Saamelaiskäräjien hallitukselle uudelleen käsiteltäväksi.

KHO:n tämänkaltaiset päätökset ovat saanet kritiikkiä sekä saamelaisten itsehallintoelimeltä, Saamelaiskäräjiltä että lainoppineilta.

Myös YK:n ihmisoikeuskomitea on moittinut Suomea saamelaisten oikeuksien loukkaamisesta tällaisissa tapauksissa. Sen mukaan Suomen korkein hallinto-oikeus on aiemmissa tapauksissa toiminut väärin hyväksyessään Saamelaiskäräjien vaaliluetteloon sellaisia henkilöitä, joita Saamelaiskäräjät itse ei ole pitänyt saamelaisina. Ihmisoikeuskomitea lausui helmikuussa Suomen valtion olevan velvollinen huolehtimaan siitä, etteivät vastaavat loukkaukset toistu vuoden 2019 vaaleissa.

Vaikka vaalitulos pysyy tällä hetkellä ennallaan, kertoo Saamelaiskäräjien väistyvä puheenjohtaja Tiina Sanila-Aikio olevansa edelleen hyvin huolissaan saamelaisten itsemääräämisoikeuden toteutumisesta Suomessa.

– Saamelaiskäräjävaaleihin lähdettäessä tiedettiin jo etukäteen, että tilanne on hyvin sekava. Saamelaiskäräjien hallitus on edelleen hyvin huolissaan saamelaisten perustavaa laatua olevan itsemääräämisoikeuden toteutumisesta saamelaisia koskevissa sisäisissä asioissa, toteaa Sanila-Aikio torstaisessa tiedotteessa.

Viimeksi Saamelaiskäräjät halusi järjestää uudet vaalit, mutta KHO päätti toisin

Myös edellisistä saamelaiskäräjävaaleista syksyllä 2015 tehtiin viisi oikaisuvaatimusta.

Kaikki valitukset koskivat 93 henkilöä, jotka korkein hallinto-oikeus hyväksyi Saamelaiskäräjien vaaliluetteloon, eli kelpoisiksi asettua ehdolle ja äänestää vaaleissa, Saamelaiskäräjien tahtoa vastaan.

Tuolloin Saamelaiskäräjien hallitus hyväksyi valitukset ja päätti järjestää uudet vaalit. Korkein hallinto-oikeus kuitenkin päätti, että uusia vaaleja ei järjestetä.

Lapin matkailu palasi lokakuussa kasvu-uralle. Yöpymiset lappilaisissa majoitusliikkeissä kasvoivat lokakuussa kymmenen prosenttia vuoden takaiseen verrattuna, kertoo Tilastokeskus. Syyskuussa rekisteröityjen yöpymisten kasvu jäi nollaan eli oli samoissa lukemissa kuin vuotta aiemmin.

Lokakuussa Lapissa vieraili etenkin kotimaisia matkailijoita. Heidän yöpymisiään oli vajaat 14 prosenttia vuodentakaista enemmän. Yöpymisistä 70 prosenttia oli kotimaisten matkailijoiden. Ulkomaalaisten yöpymisissä oli vajaan kolmen prosentin nousu.

Inarissa ja Sallassa yöpymiset harppasivat eniten, peräti viidenneksen. Rovaniemellä kasvu jäi viiteen prosenttiin, mutta siellä rekisteröityjä yöpymisiä oli eniten. Lokakuussa Lapin majoitusliikkeissä kirjattiin kaikkiaan runsaat 113 000 yöpymistä.

Yli 2,4 miljoonaa yöpymistä Lapissa

Kun lasketaan yhteen tammi–lokakuun yöpymiset, luvuksi saadaan runsaat 2,4 miljoonaa. Se on neljä prosenttia enemmän kuin vastaavana aikana viime vuonna.

Lukujen perusteella suomalaiset ovat vierailleet Lapissa tähän mennessä hieman enemmän kuin ulkomaalaiset, sillä kotimaisten yöpymisiä on 1,3 miljoonaa ja ulkomaisten 1,1 miljoonaa.

Ulkomailta eniten Lapissa on käyty Saksasta, Ranskasta ja Isosta-Britanniasta.

Lapin isoimmat matkailukeskukset yöpymisten määrällä mitattuna ovat Rovaniemi (538 000 yöpymistä), Kittilä (402 000), Inari (362 000) ja Kolari (262 000).

Lapissa kirjattiin runsaat 12 prosenttia kaikista Suomen yöpymisistä. Koko maassa rekisteröityjä yöpymisiä oli tammi–lokakuussa 19,7 miljoonaa. Nousua vuodentakaisesta on neljä prosenttia.

Uusi ennätys taas?

Jos marras- ja joulukuun matkailijamäärissä ei tapahdu notkahdusta, on hyvin mahdollista, että aiempi ennätys eli kolme miljoonaa rekisteröityä yöpymistä menee jälleen rikki tänä vuonna.

Kolmen miljoonan yöpymisen raja ylittyy, vaikka loppuvuoden majoitusmäärät eivät kasvaisi lainkaan, vaan pysyisivät viime vuoden tasolla. Viime marras–joulukuussa rekisteröityjä yöpymisiä oli Lapissa yhteensä 661 000.

Edellinen ennätys yöpymisissä tehtiin viime vuonna Lapissa.

Luvut ovat Tilastokeskuksen ennakkotietoja. Ne eivät kuvaa täysin kattavasti kaikkia matkailijoita, sillä mukana ei ole esimerkiksi moni mökkejä tai Airbnb-verkkopalvelujen majoituskohteita.

Rap-muusikko Ailu Vallelle myönnetään lastenkulttuurin valtionpalkinto.

34-vuotias Valle räppää pääosin pohjoissaameksi, mutta myös suomeksi ja englanniksi. Valle on kotoisin Utsjoen Kaamasmukasta, mutta asuu tätä nykyä Inarissa. Valle on esiintynyt Saamenmaan lisäksi myös kansainvälisillä areenoilla. Artisti on julkaissut kolme sooloalbumia, joista tuoreimman, Viidon sieiddit, viime kesänä.

Lastenkulttuurin valtionpalkinto on 30 000 euron suuruinen ja sen valinnasta päättää Taiteen edistämiskeskus Taiken johtaja Paula Tuovinen. Saamelaisista taiteilijoista lastenkulttuurin valtionpalkinnon ovat aiemmin saaneet Merja Aletta Ranttila (1993) ja Inger-Mari Aikio (2015).

"Jokaisella on oikeus taiteeseen omalla kielellään"

Ailu Vallelle myönnetyn palkinnon perusteissa todetaan muun muassa, että rap-musiikilla on paikkansa nuorten elämässä. Vaikka rap onkin laajentanut genrenä yleisöään, on sillä merkittävä rooli nimenomaan nuorille. Nuorten kulttuurilla taas on merkitystä lapsen ja nuoren kasvulle.

Osalle nuorista rap on myös oma tapa ilmentää asioita. Se voi toimia nuorten maailmassa yhteiskunnallisena herättäjänä tai heidän omien yhteiskunnallisten viestiensä välittäjänä, valtionpalkinnon perusteluissa sanotaan.

Ailu Valle edustaa musiikillaan monikulttuurisuutta. Hänen todetaan toimivan esimerkkinä lapsille ja nuorille mahdollisuudesta tehdä taidetta omaehtoisesti kulttuurisesta tai kielellisestä taustasta riippumatta.

Perusteluissa todetaan myös, että Vallen työ taiteilijana vahvistaa vähemmistökieliin kuuluvien lasten ja nuorten identiteettiä: jokaisella on oikeus taiteeseen omalla kielellään.

Palkintoja jaettiin kaikkiaan 14

Valtion taidetoimikunnat jakavat vuosittain alansa valtionpalkintoja. Tänä vuonna taidetoimikunnat palkitsivat 14 toimijaa.

Lastenkulttuurin valtionpalkinto on valtionpalkinnoista suurin, 30 000 euroa. Monitaiteen palkinto on 28 000 euroa ja muut palkinnot 14 000 euroa. Palkinnot jaetaan perjantaina Helsingissä Suomen kansallisoopperan tiloissa. Palkinnot luovuttaa tiede- ja kulttuuriministeri Hanna Kosonen.

Arkkitehtuurin valtionpalkinto myönnettiin tänä vuonna maisema-arkkitehti Gretel Hemgårdille ja muotoilun valtionpalkinto Korutaideyhdistys ry:lle. Elokuvajournalisti Kalle Kinnunen sai elokuvataiteen valtionpalkinnon. Näytelmäkirjailija Heini Junkkaala ja tanssitaiteilija Liisa Pentti palkittiin esittävien taiteiden valtionpalkinnolla.

Kirjallisuuden valtionpalkinnot saivat kirjailija Eeva Kilpi ja runoilija Cia Rinne. Musiikin valtionpalkinnon saivat oopperalaulaja Camilla Nylund ja muusikko Paula Vesala.

Visuaalisten taiteiden valtionpalkinnot jaettiin kuvataiteilija Jukka Korkeilalle, valokuvataiteilija Tiina Itkoselle ja mediataiteen asiantuntija Perttu Rastaalle. Monitaiteen valtionpalkinnon sai taiteilija Jenni-Juulia Wallinheimo-Heimonen.

Lue lisää:

"Odottamaton kunnia" – lastenkulttuurin valtionpalkinnon saanut saamelaisräppäri haluaa työllään motivoida lapsia ja nuoria käyttämään uhanalaista kieltä

Tämä on suuri kunnia, toteaa saamelainen rap-muusikko Ailu Valle, 34, vastaanotettuaan lastenkulttuurin valtionpalkinnon perjantaina Helsingissä.

Taiteen edistämiskeskus Taike myönsi tämänvuotisen lastenkulttuurin valtionpalkinnon Vallelle tunnustuksena hänen työstään lasten ja nuorten hyväksi.

Ailu Valle räppää pohjoissaameksi, mutta on tehnyt musiikkia myös suomeksi ja englanniksi. Hän on julkaissut kolme albumia sekä tehnyt yhteistyötä muun muassa metallibändi Mokoman ja rap-artisti Palefacen kanssa.

Valle kertoo, ettei ole tehnyt työtään niin, että tavoittelisi siitä tunnustuksia. Sen vuoksi hän ei ollut osannut odottaa valtiolta tunnustusta työstään.

Rap on toiminut työvälineenä kielenelvytyksessä

Ailu Valle on kotoisin Utsjoen kunnasta, pienestä Kaamasmukan kylästä. Hänen äidinkielensä on pohjoissaame.

Pohjoissaamea puhuu Suomessa arviolta noin 2 000 ihmistä. Valtionpalkinto lämmittää Ailu Vallen mieltä, sillä hänelle työ saamen kielen parissa ja lasten ja nuorten hyväksi on sydämen asia. Rap-musiikki on ollut hänelle eräänlainen kielenelvytyksen työväline.

– Minulle on tärkeää, että palkinto jaettiin saamelaiselle taiteilijalle. Haluan räpätä saameksi, koska haluan omalta osaltani tehdä työtä sen eteen, että saamelaislapset ja -nuoret saavat rikkaan kielen tai ylipäätään oppivat kieltä, Valle kertoo.

Taike toteaa perusteluissaan, että Vallen työ taiteilijana vahvistaa vähemmistökielisten lasten ja nuorten identiteettiä, sillä jokaisella on oikeus taiteeseen omalla kielellään. Taiken mukaan Valle toimii myös esimerkkinä lapsille ja nuorille mahdollisuudesta tehdä taidetta kulttuurillisesta tai kielellisestä taustasta riippumatta.

Vallea perustelut ilahduttavat. Ne ovat juuri niitä asioita, joiden eteen hän on pyrkinytkin työskentelemään.

– Voin olla nuorille esimerkkinä siinä, että saameksi räppäämälläkin voi menestyä. Se tuo minulle myös vastuuta ja siksi olen iloinen siitä, että työni on huomioitu myös valtion tasolla.

Rap-artisti näkee, että saamelaisyhteisön eteen on nähtävä vaivaa ja sen vuoksi hän on valinnut musiikin kielekseen nimenomaan äidinkielensä pohjoissaamen. Saamen kielten edistäminen on artistin mielestä saamelaisten omilla harteilla, eikä kukaan muu sitä tee saamelaisten puolesta.

Ailu Valle ei kuitenkaan suinkaan räppää vain vastuuntunnosta.

– Saameksi räppääminen on juuri sitä, mitä haluan tehdä. Se on lähellä sydäntäni.

Kääntää lyriikoita Disney-leffaan, haaveilee taitojensa laajentamisesta

Ailu Vallen työ saamen kielen ja lasten- ja nuortenkulttuurin parissa jatkuu tästä eteenpäinkin.

Juuri nyt Valle työskentelee Koneen Säätiön rahoittamassa projektissa, jossa on mukana sekä taiteilijoita että tutkijoita. Projektissa Valle tutkii yhdessä inarinsaameksi räppäävän Mikkal Morottajan, eli Amocin kanssa sitä, miten pohjois- ja inarinsaamen kielet soivat yhteen.

Rap-musiikin lisäksi Valle on ollut mukana kääntämässä sanoituksia Disneyn pian ilmestyvään Frozen II -elokuvan pohjoissaamenkieliseen versioon. Tämänkaltaisia töitä Valle tekisi mielellään tulevaisuudessakin.

– Sitä kautta pääsisin laajentamaan taitojani edelleen, taiteilija pohtii.

Valtion taidetoimikunnat jakavat vuosittain alansa valtionpalkintoja. Tänä vuonna taidetoimikunnat palkitsivat 14 toimijaa. Lastenkulttuurin valtionpalkinto on valtionpalkinnoista suurin, 30 000 euroa.

Lue lisää:

"Ultramodernille" Vesalalle musiikin valtionpalkinto: "Hämmentävän hienoa" – Kalle Kinnusesta ensimmäinen palkittu elokuvakriitikko