Lappia ja Pohjois-Suomea peittää tällä hetkellä paikoin jopa poikkeuksellisen paksu lumivaippa, mutta viime alkutalvena tilanne oli toinen. Marraskuun lopun heikko lumitilanne sai erityisesti brittilehdistön irvimään Lappia (Lapland) Craplandiksi, mikä sai talvesta elävän Lapin matkailuelinkeinon kaivamaan kriisinhallintaopit esiin.

Iltapäivälehti The Sunin etusivua jaettiin somessa ja juttu pompahti hetkeksi globaaliksi uutiseksi.

The Sun revitteli Lapin lumitilanteeseen pettyneiden brittituristien kommenteilla ja vertaili kuvapareissa, miltä Lapissa pitäisi näyttää ja miltä viime marraskuussa näytti.

Lehti on vaihtanut verkkojutustaan sanan "Crapland" vähemmän kärjekkääseen ilmaisuun. Juttu levisi mediassa kulovalkean lailla (The Independent) ja Lapin "roskamaasta" uutisoivat kotimaisten ja eurooppalaisten tiedotusvälineiden lisäksi esimerkiksi CNN.

Markkinointiyhtiö House of Laplandin toimitusjohtaja Sanna Tarssasta viimevuotinen kohu jo hymyilyttää.

– Viime vuosi oli todella poikkeuksellinen. Tämä on meille enemmän tavanomainen tilanne, että lunta on, Tarssanen muistuttaa.

Lapin julkisuuskuvalla erityisesti Yhdistyneessä kuningaskunnassa on suuri merkitys. Britit ovat tilastojen mukaan Lapin matkailijoista suurin yksittäinen ryhmä (Lapland.fi).

Somessa aitoudesta ei voi liikaa tinkiä

Crapland-kohu sai alkunsa sosiaalisesta mediasta, mikä kertoo sekin digitaalisten markkinointikanavien merkityksestä matkailulle.

Instagram-päivitysten antama kuva niin yksityisten elämästä kuin matkailukohteistakin on tietysti kiillotettu, mutta digimarkkinoinnissa kuluttajaa ei kannata viilata linssiin lumikuvilla, jos todellisuus onkin toisenlainen, sanoo Sanna Tarssanen.

– Kanavia ja kuvastoa on tietysti monenlaista erilaisiin käyttötarkoituksiin, mutta aitous täytyy säilyttää, Tarssanen muistuttaa.

Yksittäinen somevalitus voi paisua kansainväliseksi uutiseksi, kuten kävi Crapland-kohussa. Alkukauden julkisuusmyllystä huolimatta koko talvisesonki sujui kuitenkin Lapin matkailussa ennätystahtia.

Tänä talvena tilaisuutta vastaavalle irvimiselle ei ole, sillä marraskuun lumitilanne on talvimatkailuyritysten kannalta Lapissa suorastaan hykerryttävä.

Esimerkiksi pitkin Lappia operoiva ohjelmapalveluyritys Lapland Safaris Oy on ehtinyt jo kuljettaa moottorikelkkakalustonsa Kemiin reilusti etuajassa.

– Voisi sanoa, että ollaan positiivisen ongelman äärellä, kun lunta tuli ja talvi tulee. Reagoitiin siihen nopeasti ja tuodaan kelkat tänne ja varmistetaan reitit ja paikalla oleville asiakkaille voidaan tarjota safareita uskoisin jo ihan lähipäivien aikana, ihastelee kohdepäällikkö Veli-Pekka Okkonen.

Yle keräsi viime perjantaina yleisön lumikuvia, kun lumi oli maassa jo lähestulkoon koko Suomessa. Postikorttimaisen kauniit kuvat todistavat nekin, että alkutalvet eivät ole veljiä keskenään:

Lähes koko maa sai perjantaina lumipeitteen – Katso lukijoiden upeat kuvat talvisesta Suomesta!

Lappi elää vieläkin talvesta

Musta ja märkä marraskuu on pohjoisessa Suomessa poikkeuksellista ja lumettomuus jäi Lapissakin lyhytaikaiseksi.

Tarssasen mukaan Lapin matkailussa on silti kirkkaasti ymmärretty, että varsinkin alkutalvesta on tullut ilmastonmuutoksen myötä yhä vaikeammin ennakoitava.

Lapissa onkin pyritty herättelemään matkailijoiden kiinnostusta myös lumetonta aikaa kohtaan. Kesämatkailu on kasvussa, mutta toistaiseksi tie on vasta alussa, myöntää Tarssanen.

– Vielä ollaan kyllä kaukana talviajan menestyksestä.

Tänä syksynä Brittien iltapäivälehdistön matkailujutuissa on niissäkin hehkutettu Lappia muusta kuin luminäkökulmasta. Crapland-nimityksen lanseerannut The Sun esimerkiksi nostaa esiin revontulten tarkkailun marraskuun alussa ilmestyneessä jutussaan.

Revontulten esiintyminen on tosin sekin luonnonilmiönä melko ennustamatonta, joten kansainväliset Lapin-matkailijat ovat ehtineet pahastua niidenkin puutteesta (Lapin Kansa).

Voit keskustella aiheesta klo 22 asti.

Lue myös:

Roskaa ja tölkkejä kansallispuistossa, kivikasoja tunturissa – kestääkö Lappi massaturismia, vai ovatko edessä Balin ja Islannin ongelmat?

Lapin matkailuyrittäjät etsivät jo uusia yhteistyökumppaneita – Thomas Cookin konkurssi oli ikävä yllätys

Katoavatko Lapin ykkösturistit Brexitin myötä? Matkailuyrittäjät seuraavat tilannetta tyynenä: "Muualta on tulijoita"

Yhtä maapallon tunnetuimmista julkkiksista, Joulupukkia, hamutaan joulun alla avustamaan kaupunkien markkinoinnissa. Tuorein avaus tuli Seinäjoelta, minne Joulupukkia pyydettiin muuttamaan joulunalusajaksi.

Pukin vastaus on yksiselitteinen: koti pysyy Lapissa.

Avaruuden pääkaupungiksikin julistautunut Seinäjoki houkutteli pukkia muuttohommiin muun muassa sosiaalisen median kanavissaan.

Seinäjoella Joulupukin houkuttelemista kaupungin ostoskeskusten markkinointiavuksi perustellaan muun muassa sillä, että Pohjanmaalta löytyy monenlaista jouluista osaamista.

– Joulupukki voi hyödyntää Suomen suurimman joulukinkkupajan Atrian antimia. Ja jos reenjalakset kuluvat, apuun voi kutsua maailman ainoaa potkukelkkatehdasta Eslaa, tiedotteessa kehaistaan.

Atrian tuotevalikoimaan kuuluu myös poronkäristys.

Pukki: Koti pysyy täällä Rovaniemellä

Mutta mitä sanoo muuttoaloitteeseen vanha valkoparta itse? Joulupukilta kun tunnetusti riittää ymmärrystä kaikille.

– Minähän olen kotonani missä vain. Mutta kyllä se varsinainen koti on ja pysyy täällä Rovaniemellä, Joulupukki vastaa.

Virallisen muuttopyynnön Joulupukille esitti Seinäjoen kaupunki kaupunginjohtaja Jorma Rasinmäen viranomaispäätöksellä. Rovaniemen kaupunki suhtautuu varauksin haluun omia Joulupukki.

Kaupunginjohtaja Esko Lotvonen muistuttaa, että Joulupukin kotikaupunki on rekisteröity tavaramerkki, jota ei noin vain napata.

– Joulupukki on universaali hahmo ja hänen palvelunsa ovat tietysti varmasti myös seinäjokelaisten saatavilla. Se, että Joulupukki joutuisi etsimään uuden asuinpaikan on tietysti ihan eri asia, Lotvonen sanoo.

Visit Rovaniemi Oy:n toimitusjohtajan Sanna Kärkkäisen mukaan virallisessa Joulupukin kotikaupungissa Rovaniemellä havitteleviin pyyntöihin on jo saatu tottua.

– Tämä on meille omalla tavallaan arkipäivää, kyselyjä ja tiedusteluja tulee paljon, yleensä ulkomailta. Meille tämä joulubrändin edistäminen ja arvojen mukainen toiminta on ihan päivittäistä työtä, Kärkkäinen sanoo.

"Kun jotain tehdään, tehdään näyttävästi"

Seinäjoen kehitysyhtiö Into Seinäjoki Oy:n markkinointijohtaja Sanna Männikön mukaan pohjalaiset arvasivat, että avaus herättää keskustelua.

– Olemme päättäneet, että kun jotain tehdään, tehdään se niin näyttävästi kuin mahdollista ja haetaan aina kansallista ja jopa kansainvälistä huomioarvoa, Männikkö sanoo.

Kuntamarkkinoinnissa räväkät avaukset ovat yleistyneet viime vuosina. Kunnat ovat uskaltaneet siirtyä perinteisestä, vakavasta elinkeinojen ja tonttien mainostamisesta jopa huumorilla höystettyyn kampanjointiin.

– Markkinoinnin pitää mennä tunteisiin eikä se saa olla hajutonta ja mautonta. Se on tietoisten riskien ottamista, sanoo Kuntaliiton markkinointijohtaja Eija Rautiainen.

Rautiaisen mukaan markkinoinnin ammattilaisia käytetään yhä useammin apuna kampanjasuunnittelussa ja markkinoinnissa näkyvät yritysmainonnasta tutut keinot. Suurien massojen tavoittaminen kuntamarkkinoinnilla on kuitenkin vaikeaa.

Seinäjoen kampanjan tavoitteet ovat puhtaan kaupalliset, eikä sitä kiistetä: kaupungissa lasketaan, että jos alueen kauppatarjonta kelpaa itse Joulupukille, kelvannee se myös muille.

Seinäjokelaisten, kuten muidenkaan Joulupukkiin uskovien, ei missään tapauksessa tarvitse olla huolissaan. Joulupukki vakuuttaa ehtivänsä myös lakeuksille tänäkin jouluna – tosin vain käymään.

– Tottahan minä jouluaattona siellä menen käymään. Taisi olla kaupunginjohtajallakin melkoisen pitkä se toivelista siellä.

Lue myös:

Tubettaja muuttaa vuodeksi Sodankylään ja markkinoi kuntaa somessaan – 2 500 euron kuukausipalkka herättänyt närää kuntalaisissa

Kuntamarkkinointi on vaikea laji, mutta tärkeä – Seinäjoen uusi brändi herätti laajasti huomiota

Merikarvian peitonheilutustalkoot eivät ruuhkauttaneet neuvolaa – lapsiperheisiin satsaaminen kannatti silti

Tenoon nousi kaudella 2019 heikosti lohia, kertoo Luonnonvarakeskus (Luke).

Luken kaikuluotausseurantojen mukaan Tenojoen pääuoman nousulohien määrä jäi 21 000:een, kun niitä edellisvuonna laskettiin yli 32 500. Vastaavasti Inarijoen pääuoman nousulohien määrä laski vuodesta 2018 lähes puoleen ollen vajaat 1600 kalaa.

Luken mukaan erityisesti pieniä, yhden vuoden meressä viettäneitä lohia oli vähän. Pienet lohet muodostavat tavallisesti selvästi suurimman osan Tenojokeen nousevista lohista, mutta kuluvana vuonna niiden määrä jäi poikkeuksellisen pieneksi.

Pienten lohien vähäisyys havaittiin myös Tenon muissa lohilaskennoissa eli pintasukelluksilla ja videoseurannalla vesistön eri osissa.Luke arvioi, että poikasilla voi olla vaikeuksia selvitä hengissä merivaelluksesta. Tarkkaa syytä pikkulohikantojen heikkouteen ei kuitenkaan tiedetä.

Saamelaisten totuus- ja sovintokomission perustaminen etenee, kertoo Valtionneuvosto.

Eilen keskiviikkona hallituksen iltakoulussa käsiteltiin saamelaisten totuus- ja sovintokomissiolle valmisteltu mandaatti ja katsottiin, että asiassa voidaan edetä nimeämisprosessiin.

Tarkoituksena on asettaa viisijäseninen komissio, joka olisi toiminnassaan itsenäinen ja riippumaton. Suomessa toteutettavan saamelaisten totuus- ja sovintokomission työn tavoitteena on käydä läpi historian tapahtumat ja oppia niistä.

Komission mandaattia on valmisteltu vuoden 2019 aikana yhteistyössä saamelaiskäräjien ja kolttien kyläkokouksen kanssa, joiden toimielinten on tarkoitus käsitellä mandaatti osaltaan. Nimeämisprosessi on tarkoitus käynnistää näiden käsittelyiden jälkeen.

Ensimmäinen virallinen edistysaskel komission aloittamiseksi

Saamelaiskäräjien puheenjohtaja Tiina Sanila-Aikio näkee valtionneuvoston päätöksen merkittävänä askeleena komission toteutumisesta.

Takana on pitkä neuvotteluprosessi, toteaa Sanila-Aikio.

– Olemme aloittaneet työn jo melkein neljä vuotta sitten, kun komission perustaminen merkattiin saamelaiskäräjien toimintasuunnitelmaan. Meillä on ollut useita kuulemisia ja erilaisia tapaamisia ja nyt tämä on ensimmäinen virallinen askel eteenpäin.

Nyt on saamelaiskäräjien ja kolttien kyläkokouksen aika käsitellä saamelaisten totuus- ja sovintokomission mandaattia, eli sitä millaisin ehdoin ja toimeksiannoin komissiotyötä lähdetään edistämään.

Saamelaiskäräjät käsittelee totuus- ja sovintokomission mandaattia vielä tämän vaalikauden viimeisessä kokouksessaan joulukuussa.

Myös kolttien kyläkokouksen käsittelee aihetta joulukuun aikana, kertoo kolttasaamelaisten luottamusmies Veikko Feodoroff.

– Tämä on tärkeä asia. Sen eteen on kovasti tehty töitä, että komissio etenisi Suomessa, sanoo Feodoroff.

Hallituksen eilisen iltakoulun jälkeen sisäministeri Maria Ohisalo kertoi Facebookissa olevansa tyytyväinen siihen, että totuus- ja sovintokomission prosessi on ottanut askeleen eteenpäin.

Ohisalon mukaan Suomen on kannettava historiallinen vastuunsa saamelaisten tilanteen suhteen.

– Saamelaisten asema Suomessa on ollut monella tapaa heikko. Suomen valtio ei ole esimerkiksi kunnioittanut saamelaisten maaoikeuksia ja aina 1970-luvulle asti saamelaisia pakkosuomalaistettiin asuntolakouluissa. Suomi on saanut kansainvälisiä moitteita saamelaisten kohtelusta vielä viime vuosinakin, sanoo Ohisalo.

Totuus- ja sovintokomissiotyön tarkoituksena on selvittää valtion vastuu historiallisiin vääryyksiin ja niiden käsittelyn kautta rakentaa tietä kohti sovintoa. Tässä saamelaiskäräjät ovat tehneet tärkeää työtä, kertoo Ohisalo.

– Saamelaiskäräjät ja moni saamelainen aktivisti on joutunut tekemään hartiavoimin töitä, jotta totuus- ja sovintokomissio on edennyt todellisuudeksi. Heidän tekemänsä työ on ollut korvaamatonta.

“Voi mennä parikin vuotta, että meillä on komission loppuraportti kädessä”

Totuus- ja sovintokomission työhön liittyen on Suomessa jo järjestetty kuulemistilaisuuksia. Valtioneuvoston kanslia järjesti kesällä 2018 yhteensä 29 saamelaisten totuus- ja sovintoprosessiin kuuluvaa kuulemistilaisuutta eri puolilla saamelaisaluetta ja Suomen kaupunkeja.

Kuulemisiin osallistui joko tilaisuuksien tai sähköpostin välityksellä kaikkiaan 300 ihmistä, joka on noin 2,5 prosenttia Suomen saamelaisväestöstä.

Mikäli saamelaiskäräjät ja kolttien kyläkokous hyväksyvät mandaattiehdotuksen, aletaan totuus- ja sovintokomissiolle hakemaan riippumatonta jäsenistöä.

Saamelaiskäräjien puheenjohtajan arvion mukaan komission työssä voi kestää vielä useita vuosia.

– Koskaan ei tiedä, miten kauan kuulemiset tulevat viemään aikaa. Komission tulee kerätä kaikki tarpeellinen tieto ja kuulla saamelaisten kokemuksia. Täytyy myös tutkia valtion ja viranomaisten toimia saamelaisasioissa. Voi kulua vähintään pari vuotta, ennen kuin saamme komission loppuraportin käsiimme, pohtii Tiina Sanila-Aikio.

Totuus- ja sovintokomissio voi työssään tulla käsittelemään arkaluonteisia aiheita ja saamelaisten kipeää historiaa. Siksi saamelaiskäräjien komission toiminnan aloittamisen yhtenä ehtona on ollut psykososiaalisen tuen järjestäminen.

– Meillä ei ole saamenkielistä ja kulttuurisensitiivisiä mielenterveyspalveluita Suomessa. Asiantuntijat, joita olemme kuulleet ovat vahvasti painottaneet, että prosessin eettisyyden varmistamiseksi psykososiaalinen tuki tulee olla turvattu, sanoo Sanila-Aikio.

Korjaus kello 13:04: Kuvatekstiä muokattu. Kerroimme kuvatekstissä virheellisesti, että Antti Rinne olisi ollut pääministeri toukokuussa 2019. Hän oli silloin eduskunnan puhemies.

Oikeustieteiden maisteri ja saamelaispoliitikko Anne Nuorgam on palkittu Ekosäätiön Pekka Kuusi -palkinnolla. Anne Nuorgam on suomalainen saamelaisvaikuttaja, joka on puolustanut saamelaisten ja muiden arktisten alkuperäiskansojen oikeuksia kansallisilla ja kansainvälisillä foorumeilla.

Palkinto jaettiin eilen torstaina Helsingin keskuskirjasto Oodissa Ekosäätiön keskustelutilaisuuden yhteydessä.

Nuorgam iloitsee: "Suomessa huomattu, miten tärkeää on puolustaa alkuperäiskansojen oikeuksia"

Anne Nuorgam on on toiminut Saamelaiskäräjien jäsenenä vuodesta 2000. Hän on toiminut Saamelaisneuvoston puheenjohtajana ja on samassa yhteydessä edustanut saamelaisia myös Arktisessa neuvostossa.

Tällä hetkellä Nuorgam edustaa arktisia alkuperäiskansoja, saamelaisia ja inuiitteja YK:n alkuperäiskansojen pysyvän foorumin jäsenenä kaudella 2017–2022. Nuorgam toimii myös kyseisen pysyvän foorumin puheenjohtajana vuodesta 2019 lähtien.

– Ekosäätiö haluaa Pekka Kuusi-palkinnolla osoittaa tukensa Anne Nuorgamille alkuperäiskansojen ja erityisesti saamelaisten oikeuksien puolustamisessa, säätiö tiedottaa.

Nuorgam on iloinen saamastaan tunnustuksesta.

– En tunne, että vain minä sain tämän palkinnon, vaan se on myönnetty koko saamelaisyhteisölle, kertoo Nuorgam.

Anne Nuorgam on yksi niistä neljästä kalastajasta, jotka kesällä 2017 rikkoivat tarkoituksella kalastussääntöjä kotijoissaan Tenon vesistössä päästäkseen käräjille.

Helmikuussa 2019 pidetyssä Lapin käräjäoikeuden istunnossa heitä syytettiin luvattomasta kalastuksesta ja kalastusrikkomuksesta. Syytetyt vetosivat perustuslakiin, jonka mukaan saamelaisilla on oikeus harjoittaa omaa kulttuuriaan, johon kalastus olennaisena osana kuuluu.

Syytteet kuitenkin hylättiin käräjäoikeudessa maaliskuussa. Päätöksestä annettiin myöhemmin valituslupa korkeimpaan oikeuteen.

Nuorgam tuntee, että tällaiset palkinnot ja huomionosoitukset tukevat alkuperäiskansojen oikeustaistelua.

– On hienoa, että Suomessa on huomattu, miten tärkeää on tukea ja puolustaa myös alkuperäiskansojen oikeuksia, sanoo Nuorgam.

Pekka Kuusi -palkinto annetaan kestävää kehitystä edistäneille tahoille

Ekosäätiö on 1990-luvun alussa perustettu Pekka Kuusen muistosäätiö. Kuusi oli suomalainen poliitikko, joka 1960-luvulla toimi ahkerasti Suomen sosiaali- ja terveyspolitiikan kehittämiseksi.

Ekosäätiö jakaa määrävälein Pekka Kuusi-palkinnon ansioituneille kestävää kehitystä edistäneille tahoille tai yksityisille henkilöille, joiden panos kestävässä kehityksessä, ekologisessa ajattelussa ja teoissa on ollut merkittävä.

Palkinto on jaettu vuodesta 1993 lähtien 14 kertaa. Edellisen kerran palkinnon sai presidentti Tarja Halonen.

Rovaniemeläinen Pekka Lanko on palkittu sankarikuljettajana. Palkinto tuli tapahtumasta, joka sattui Pohjois-Norjassa.

Lanko ajoi postia Hammerfestistä Kiirunaan 22. helmikuuta. Hänen työkaverinsa Lillianne Boberg huomasi betonisen kaiteen yli ajaneen henkilöauton, joka oli ajautunut jyrkkää rinnettä pitkin lähelle merta. Auton keula oli vain puolen metrin päässä merestä.

Pekka Lanko pysäköi autonsa tien laitaan ja ryhtyi toimeen. Hän etsi autosta kuormaliinat, kiinnitti yhden niistä itseensä ja otti toisen kainaloonsa samalla, kun Lillianne sitoi ne kuorma-autoon.

Lanko laskeutui jyrkkää kivistä lumen peittämää rinnettä alas autolle. Tässä vaiheessa paikalle oli pysähtynyt myös paikallinen sora-auton kuljettaja, joka soitti paikalle palokunnan ja poliisit.

Tilanne ohi muutamassa minuutissa

Alas päästyään Lanko sitoi liinan ensin auton peräkoukkuun, jotta auto ei pääse luisumaan alas mereen. Tämän jälkeen hän eteni kuljettajan ovelle ja sai oven auki.

Vastassa oli noin 30-vuotias kuljettaja, joka tuskin pystyi liikkumaan. Pekan ansiosta hänet kuitenkin saatiin turvallisesti ulos autosta ja rinnettä ylös tielle.

Kaikki tämä kesti vain muutaman minuutin. Palokunnalle jäi vielä tehtäväksi hinata liinalla sidottu auto takaisin tielle.

Palkitun mukaan matkassa oli onnea, koska Lillianne tuskin olisi havainnut koko autoa ilman kuorma-auton korkean ohjaamon näköalaa.

– Iso kiitos tästä kaikesta kuuluu ehdottomasti Lilliannelle, Pekka Lanko sanoo tiedotteessa.

Puolet palkintosummasta hyväntekeväisyyteen

5 000 euron palkintošekki luovutettiin Langolle Helsingissä torstaina. Summasta puolet annetaan Langolle ja toinen puolisko Langon valitsemaan hyväntekeväisyyteen.

Ammattina Sankari -kampanja on etsinyt ja palkinnut joka vuosi ansioituneita raskaan liikenteen ammattikuljettajia Suomessa vuodesta 2011 alkaen.

Pyhätunturille rakennetaan uusi tuolihissi ja lisää majoitusta. Pohjoisrinteille tuleva uusi tuolihissi maksaa neljä miljoonaa euroa, ja se avautuu jouluna 2021.

Pyhätunturi Oy:n mukaan uusi hissi hankitaan käytettynä Itävallasta, peruskorjataan ja asennetaan kesällä 2021. Tuolihissi kuljettaa kaksi kertaa enemmän asiakkaita puolet lyhyemmässä ajassa kuin nykyinen ankkurihissi.

Myös Pyhän päähissiä parannetaan. Kuuden hengen hissiin tulee 20 uutta myrskytuolia. Myrskytuoleilla hissi voi olla auki myös kovassa tuulessa. Samalla hissin kapasiteetti kasvaa kolmanneksella.

Päähissin muutostyöt tehdään ensi kesänä.

Liki 500 vuodetta lisää

Lisäksi Pyhälle rakennetaan lisää majoitusta lähes 500 petipaikan verran. Majoitusinvestoinnit ovat yhteensä 12 miljoonaa euroa. Petipaikkojen lisäys on merkittävä, sillä Pyhällä on tällä hetkellä runsaat 5 000 vuodepaikkaa.

– Alueen majoituskapasiteetti pysyy kasvusta huolimatta todella maltillisena suhteessa hissikapasiteettiin. Ruuhkattomuus on meille todellinen kilpailuetu, Pyhätunturi Oy:n toimitusjohtaja Ville Aho sanoo tiedotteessa.

Pyhätunturi Oy kertoi uusista investoinneista perjantaina.

Bergin vapautuksesta kerrottiin hetki sitten Norjan yleisradion NRK:n välittämässä Liettuan viranomaisten tiedotustilaisuudessa ja Norjan hallituksen samaan aikaan antamassa tiedotteessa.

Vakoilusta tuomittu norjalainen Berg vapautettiin Venäjän ja Liettuan sopimassa vakoilusta tuomittujen vaihdossa. Vaihdossa Liettuan armahti kaksi vakoilusta tuomittua Venäjän kansalaista ja Venäjä armahti kaksi vakoilusta tuomitun Liettuan kansalaista ja norjalaisen Frode Bergin.

Norjan pääministerin Erna Solbergin mukaan Berg luovutettiin tänään puolilta päivin Norjan viranomaisille Liettuassa.

Solberg kiitti tiedotteessa Liettuan viranomaisia yhteistyöstä vapauttamisessa.

Norjan ulmoministerin Ine Eriksen Søreiden mukaan vankeus on ollut raskas taakka Bergille ja hänen läheisilleen. Ulkoministerin mukaan Norjan hallitus on työskennellyt määrätietoisesti Bergin pidätyksestä lähtien saadakseen tämän takaisin kotiin.

Norjan tavoin Liettua on Naton jäsenmaa. Norjan tiedotusvälineissä on uumoiltu pidätyksestä lähtien, että Berg vaihdetaan jonkun toisen Natomaan tuomitsemaan vakoilijaan koska Norjassa ei ole ketään vakoilusta tuomittua Venäjän kansalaista.

Pohjois-Norjan Kirkkoniemessä Venäjän vastaisella rajalla pitkään rajaupseerina toiminut ja eläkkeellä oleva Frode Berg pidätettiin kaksi vuotta sitten joulukuussa Moskovassa vakoilusta epäiltynä.

Viime kesänä Moskovassa tuomioistuin tuomitsi Bergin 14 vuoden vankeuteen vakoilusta. Venäjän viranomaisten mukaan Berg osallistui Venäjän pohjoisen laivaston ydinsukellusveneitä koskevien tietojen vakoiluun.

Kun katsoo pientä Jerisjokea Muonion keskustassa, tuntuu ajatus surffaamisesta kosken matalissa kuohuissa silkalta utopialta. Muonion melojien kehittelemästä ideasta on kuitenkin syntynyt jo vakavasti otettava hanke.

Tarkoituksena on rakentaa Jerisjoen Suukoskeen laitteisto, jolla pystyisi tekemään kosken yläosaan ison aallon.

Koskessa pystyisi surffaamaan lainelaudalla ja koskikajakilla sekä tietenkin myös bodyboardilla, SUP-laudalla ja millä tahansa välineellä, jolla voi ratsastaa aallolla. Kyseessä olisi tiettävästi Pohjois-Euroopan ensimmäinen luonnonvesissä oleva keinotekoinen surffauspaikka.

Surffauksesta tulee maallikolle ensimmäisenä mieleen Havaijin aurinkorannat ja valtameren aalloilla viilettävät lainelautailijat.

Kontrasti Jerisjokeen on iso. Muonion surffiaallosta on kuitenkin tehty jo perusteellinen selvitys ja sen mukaan hankkeella on vahva pohja.

– Meillä oli selvityshanke ja sen tuloksen kävi ilmi, että surffiaalto sopisi tähän paikkaan oikein hyvin. Tässä on tarpeeksi korkeuseroa ja virtaamaa niin, että surffausta voisi harrastaa ehkä koko sulavesikauden, sanoo hankkeen puuhamies Teemu Myllynen Muonion melojista.

– Sitten jos vesi käy oikein vähiin, tähän saataisiin kuitenkin aikaiseksi stoppari, jossa voisi harrastaa freestylemelontaa.

Toteutus olisi yksinkertainen

Surffiaalto tulisi kylän yhden pääkadun, Puthaanrannantien sillan kohdalla olevaan koskeen. Paikan on tutkinut ja hyväksi todennut kanadalainen yhtiö, joka on suunnitellut surffiaaltolaitteistoja eri puolille maailmaa.

– Suunnittelijana meillä on Surf Anywhere Kanadasta. Yhtiö tekee näitä työkseen ympäri maailmaa ja se on tehnyt surffiaaltoja vastaavanlaisiin olosuhteisiin kuin meilläkin, paikkoihin joissa järvet ja joet on jäässä talvisaikaan, Teemu Myllynen sanoo.

– Muutoin kaikki toimijat ja rakentajat ovat suunnitelman mukaan paikallisia.

Aalto saataisiin aikaan siten, että joen pohjaan rakennetaan pari levyä, joiden kulmaa voisi säätää virtauksen ja sen mukaan kuinka ison aallon haluaa. Säätö olisi mekaaninen.

Laitteisto ei vaikuttaisi veden pinnan tasoon sen paremmin kosken yläpuolelle kuin koskessakaan. Kun aaltoa ei tarvita, levyt voidaan laskea kokonaan pohjaan niin, että vesi virtaa vapaasti

Idea syntyi Muonionjoen tulvakuohuissa

Loppujen lopuksi ei ole lainkaan sattumaa, että Suomen ensimmäistä ulkosurffiaaltoa suunnitellaan juuri Muoniossa. Kunnassa on ollut aktiivisia melojia jo monessa sukupolvessa. Koskikajakit ja surffilaudat ovat Muonion melojille tuttuja välineitä.

Surffausta melojat ovat päässeet harrastamaan paitsi lomareissuilla, myös Muonionjoen keväisissä kuohuissa.

– Muonionjoella pystyy surffaamaan noin kaksi viikkoa, kevättulvien aikaan. Siinä tuli mieleen, että jos sitä pystyisi harrastamaan koko kesäkauden tässä keskellä kylää, niin olisihan se mahtavaa, Teemu Myllynen sanoo.

Muonion surffiaalto voisi kiinnostaa väkeä kauempanakin. Lainelautailu eli surffaus on suosittu harrastus isojen vesien äärellä. Ja sen julkisuusarvo on kasvussa, sillä laji on ensimmäistä kertaa kilpailulajina olympialaisissa Tokiossa ensi kesänä.

– Laji on nosteessa, nyt olisi juuri oikea hetki tarttua siihen kiinni. Lainelautailu on yllättävän suosittu laji maailmalla ja yllättävän suosittu Suomessakin, sanoo Teemu Myllynen Muonion melojista.

Kuntakin on valmis hankkeen tukemiseen

Koko surffiaaltohankkeen kustannusarvio on 190 000 euroa. Siihen olisi ehkä mahdollista saada EU-rahaa Leader-rahoituksen kautta.

Hankkeen esiselvitykseen saatiin Leader-rahaa 65 prosenttia kustannuksista. Jos taso on sama seuraavallakin ohjelmakaudella, rakentamiseen tarvittaisiin kunnan rahoitusta 66 000 euroa. Kolmelle vuodelle jaettuna investointi olisi vain 22 000 euroa.

Hankkeen rahoitusta on käsitelty jo kunnanhallituksessa. Rahoitus on kiinni vain siitä, että hankkeeseen halutaan ulkopuolista tukea.

– Me on etsitty erilaisia rahoitusinstrumentteja miten hanketta voitaisiin lähteä viemään eteenpäin. On kunnankin voimavara, että meiltä löytyy tuommoisia innovatiivisia ihmisiä, jotka jaksaa puskea näitä asioita eteenpäin ja sitä tietenkin pyritään tukemaan parhaamme mukaan, Muonion kunnan elinkeinokoordinaattoriKaisa Kylä-Kailasanoo.

Surffiaalto ja sitä ympäröivä puistoalue on Muonion master plan -keskustaajaman kehittämishankkeessa. Surffauspaikka voisi olla vetovoimainen kohde Kilpisjärventiellä kulkevan turistiliikenteen houkuttelemiseksi kylälle.

– Me on keskustaajaman kehittämishankkeessa nimenomaan mietitty mikä voisi olla pysäyttävä tekijä tässä keskustassa. Joku erikoinen asia, minkä takia ohi ajavat ihmiset voisivat kääntyä tänne keskustan suuntaan. Sitä kautta surffiaallolla voisi ehkä olla vaikutuksia aluetaloudellisessakin merkityksessä, Kylä-Kaila sanoo.

Lue myös:

Surffiaalto kuivui kasaan Joensuussa – "Tämmöistä tämä uuden luominen on, aina ei onnistu"

Keskustele surffauksesta kello 22 saakka.

Lapin viranomaiset eivät kannata rajavalvonnan palauttamista Suomen ja Ruotsin välille. Tanska on ottanut tarkastukset käyttöön, mutta viranomaisten mukaan pohjoisessa ei ole näkyvissä samanlaisia uhkakuvia kuin Ruotsin ja Tanskan välisellä rajalla.

Tanska aloitti viime viikolla kaksi kertaa viikossa tehtävät tarkastukset Ruotsista matkustaville. Tarkoituksena on vähentää järjestäytynyttä rikollisuutta, joka on saanut yhä järeämpiä muotoja pommi-iskuineen. Myös Ruotsilla ovat olleet käytössä Schengen-alueen sisärajatarkastukset Tanskasta tuleville.

Lapissa uhkaa ei pidetä tällä hetkellä niin suurena, että rajavalvonta Ruotsin vastaiselle rajalle tulisi palauttaa.

– Rajavalvontahan voidaan palauttaa sisärajoille, jos valtioon kohdistuu vakava yleisen järjestyksen tai sisäisen turvallisuuden uhka, mutta Suomi ei ole kokenut sellaista uhkaa, sanoo rajatarkastusupseeri Petri Hämäläinen Lapin Rajavartiostosta.

Yhteistyö rajan yli toimii

Samoilla linjoilla on myös Lapin poliisipäällikkö Esa Heikkinen.

– Meillä ei ole täällä Suomen ja Ruotsin välisellä maarajalla tarkastuksiin poliisin puolelta tarvetta. Tietysti poliisissa ymmärrämme Tanskan syyt, joiden vuoksi siellä on päädytty tarkastuksiin. Hyvin vakavista rikoksista tuntuu olevan siellä kysymys.

Suomen ja Ruotsin välisen rajan kautta liikkuu laitonta tavaraa, kuten huumeita ja suuria määriä nuuskaa. Suomessa uskotaan, että rajat ylittävään rikollisuuteen pystytään puuttumaan viranomaisten välisellä yhteistyöllä ja muilla rikostorjunnan keinoilla.

– Teemme hyvää yhteistyötä Suomessa poliisin, Tullin ja Rajavartiolaitoksen kesken sekä Ruotsin viranomaisten kanssa esimerkiksi tiedustelussa ja tutkinnassa.

Aiheesta lisää:

Tanska ottaa Ruotsin-rajallaan käyttöön tilapäiset rajatarkastukset – syynä huoli järjestäytyneestä rikollisuudesta

Ruotsissa levoton yö ja aamu – alamaailman mies ammuttu, kahdessa paikassa räjähti

Ruotsi naapuriensa hampaissa – Räjähdeiskua säikähtänyt Tanska pohtii rajatarkastuksia, Norja haluaa ruotsalaisen äärioikeiston kuriin

Olen kuullut turkulaisen post punk -bändin soittavan. Se kuulosti siltä kuin Samuli Putro olisi menettämässä malttinsa. Olen istunut yleisössä ympäristöäni tiiraten, kuin olisin valmistautunut tappamaan linjan yli vilahtavan jäniksen.

Tämä on Kallio. Meikämaalainen on päässyt vihdoin mestoille, hienoihin bileisiin debatoimaan fiksujen ihmisten kanssa pääkaupungin sykkivässä ytimessä. Tunnen olevani siellä kuin kala vedessä, ja se vesi on erämaajärvi hetkeä ennen kuin tammikuun tappopakkanen jäädyttää sen pohjaa myöten teräsjäähän.

En mie pahalla.

Olen joka sakissa se tyyppi, joka katsoo ohi virtaavia ihmisiä kuin elämäänsä eikä tiedä mitä ajatella. Olen ulkopuolinen kaikkialla paitsi kodissani ja niissä kämpissä, joissa kaminan turvallinen humina sekoittuu kavereiden vereviin turinoihin.

Helsinkiläinen arki on minulle Ambomaa ja tarujen Persia, vaikka sanotaan, että olemme samaa kansaa.

Illan jälkeen kävelen läpi öisen Helsingin koko matkan Punavuoreen, josta vuokrasin itselleni asumuksen.

Katu kaatuu niin jyrkästi, että epäilen sen vievän suoraan mereen. Muistan, että parikymppisenä juoksin kerran näitä katuja, hyvin lyhyen yön jälkeen, kännissä vielä, hysteerisesti elämälle nauraen.

Minulla ja kahdella kaverillani oli kiire pohjoisen junaan, eikä meillä ollut aavistustakaan, mihin kaupunginosaan ja keiden asuntoon olimme illan lopuksi päätyneet. ”Alamäkeen”, minä huusin. ”Rautatieasema on lähellä vettä.”

Se saattoi olla ainoa kerta kun päästin irti ja elin niin kuin nuoret. Sitten jotenkin jäykistyin.

Autot rullaavat ohi. Katson ikkunoihin. Niitä on valtavasti. Joku asuu tuon ruudun takana, ja tuon. Se on uskomatonta. En tiedä yhtään, millaista heidän elämänsä on. Helsinkiläinen arki on minulle Ambomaa ja tarujen Persia, vaikka sanotaan, että olemme samaa kansaa.

Kuljen ohi päiväkodin, jonka piha on niin jämerästi aidattu, että häkkipökö Ilma-setterinikin olisi pysynyt sisällä. Marssin jotakin katua nimettömälle torille, jonne pikaruokayrittäjät ovat raahanneet kojunsa. Siinä on heidän arkensa ja elantonsa.

Voiko mikään, mikä tehdään Helsinkiin koko Suomen rahoilla, olla liian kallista tai suurta?

Saavun päärautatieasemalle. Katselen suuria rakennuksia, yleistä paljoutta. Hesalaiset ovat niin kärkkäitä moittimaan tulonsiirtoja maakuntiin. Siltarumpupolitiikkaa, he nassuttavat, kun joku kylä saa asfaltin tiehen. Mutta kertoisitteko, millaista infraa ja millaisia palveluita täällä pitäisi olla lisää, että teillä olisi tarpeeksi? Yksi Janne siellä huutaa, että tunneli, mieluiten pystysuoraan ja syvälle, mutta oliko vielä jotakin muuta?

Aseman takana takana nuokkuu Oodi. Veronmaksajat ympäri Suomen kustansivat siitä kolmanneksen, yhteensä 30 miljoonaa. Kansallisooppera on hesalaisten oma lähipalvelu, kansallismuseoon voi hipsutella kauppareissullaan. Niitä ylläpidetään pitkälti muun Suomen rahoilla. Voiko mikään, mikä tehdään Helsinkiin koko Suomen rahoilla, olla liian kallista tai suurta?

Koskaan ei asioiden tila pohjoisessa näyttäydy niin selkeänä kuin silloin, kun helsinkiläinen toimittaja kirjoittaa sieltä jutun.

Pysähdyn katsomaan pääkaupunkia. Tunnen sen suuruuden, haistan vallan kitkerän katkun. Ilmassa leijuvat ajatukset ovat niin painavia ja näkökulmat niin kantavia, että katulamppujen loisteessa siipivät yöperhoset pysyisivät ilmassa, vaikka ne eivät kertaakaan löisi siipiään.

Koskaan ei asioiden tila pohjoisessa näyttäydy niin selkeänä kuin silloin, kun helsinkiläinen toimittaja kirjoittaa sieltä jutun. Tarinassa on musta ja valkoinen. Tuhannet harmaan sävyt loistavat poissaoloaan, ja mitä sitten. Eihän jutussa ole kyse pohjoisesta vaan Helsingistä ja sen asukkaiden yhdessä hellimistä narratiiveista.

Jutut kertovat maakunnan takapajuisuudesta yhtä paljon kuin siitä, ettei meillä Helsingissä sentään tollasta. Ne kertovat, kuinka vähemmistön edustaja tai syntymähauras taiteilija ahdistui maakunnan ahdasmielisyyteen ja huimaan sortoon, muutti satujen Helsinkiin ja elää nyt kaunista ja mielekästä elämää.

Luen ne jutut, hiihdän Tornionjoelle ja ihmettelen, että mitäs vikaa pohjoisessa on. Ruokaa saa kaupasta, taloissa on nurkat vielä sulana. Aineen taidemuseolla on vaihtuvat näyttelyt ja hotellissa soittaa vuoroin Chisu, vuoroin Lalli, en ole varma, koska vietän aikani enimmäkseen kotona.

Jatkan matkaani, puikkaan kujille, joita en ole ennen kulkenut eikä pelota yhtään. Ennen olisin aavistellut, että täällä minut hakataan tai ryöstetään, mutta nyt kaupunki on puolellani.

Pitkään toppatakkiin pukeutunut nainen pysäyttää kadun kulmalla ja kysyy slaaviaksentilla, tarvitsenko seuraa tai jopa sexiä.”No thanks”, vastaan ja jatkan matkaani. En kaipaa seuraa, en mitään. On hyvä haahuilla yksin näillä kaduilla, joista en tunne yhtäkään.

Pekka Juntti

Kirjoittaja on Ruotsin Haaparannalla asuva, Lapissa työskentelevä vapaa toimittaja.

Aiheesta voi keskustella 18.11. klo 16.00 asti.

Lue myös

Pekka Juntin kolumni: Soinen maa ei elättänyt kaikkia

Jani Halmeen kolumni: Suomella menee hienosti – ja tätä menoa menee tulevaisuudessa vielä paremmin

Tommi Kinnusen kolumni: Pääkaupunkiseudusta tuli median tarinoiden normi

Oulun seksuaalirikosvyyhdin hovioikeuskäsittelyt alkavat tänään Rovaniemen hovioikeudessa.

Ensimmäisenä käsitellään Osman Humadin tapaus. Käräjäoikeus tuomitsi Humadin kesäkuussa kolmen vuoden vankeuteen törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja lapsen houkuttelusta seksuaalisiin tarkoituksiin.

Humad valitti tuomiosta hovioikeuteen ja on koko ajan kiistänyt tekonsa. Puolestaan uhri eikä syyttäjä ole valittanut hoviin. Uhrin asianajaja Jani Vuoti kertoo, että he olivat tyytyväisiä käräjäoikeuden tuomioon.

Humad ja uhri olivat tutustuneet Facebookissa miehen ottaessa yhteyttä uhriin. He olivat pitäneet yhteyttä Messenger- ja Snapchat -palvelujen välityksellä.

Oikeus piti rikosta kokonaisuutena arvostellen törkeänä, koska asianosaisten välinen ikäero on suuri. Tekijä on ollut tekohetkillä 22–23-vuotias. Uhri oli tapahtumien aikaan 13-vuotias.

Teot ovat tapahtuneet kesäkuun ja lokakuun 2018 välisenä aikana yksityisasunnossa.

Kaikki kahdeksan seksuaalirikoksista käräjäoikeudessa tuomittua vastaajaa ovat valittaneet käräjäoikeuden antamista ratkaisuista hovioikeuteen, tosin yksi perui valituksen myöhemmin.

Käräjäoikeuden tuomiot yhteneväisiä

Poikkeukselliset seksuaalirikostapaukset alkoivat paljastua poliisille loppukesästä 2018. Laajan seksuaalirikosvyyhdin lisäksi samoihin aikoihin tuli ilmi myös muita alaikäisiin kohdistuneita seksuaalirikoksia.

Kahdeksan miehen seksuaalirikosvyyhdissä erikoista on tekijöiden määrä ja se, että tapauksessa on yksi uhri. Lapsen hyväksikäyttöä kesti miltei viisi kuukautta yksityisasunnoissa, kesäkuun alusta lokakuun loppuun viime vuonna.

Laajasta vyyhdistä annettiin ensimmäiset tuomiot toukokuussa ja viimeiset heinäkuussa. Kaikki heistä tuomittiin ehdottomiin vankeusrangaistuksiin, joiden pituudet vaihtelevat kahdesta vuodesta neljään vuoteen ja kuuteen kuukauteen.

Tuomioita annettiin törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä, lapsen houkuttelusta seksuaalisiin tarkoituksiin ja törkeästä raiskauksesta.

Lue myös: Oulun seksuaalirikosvyyhdin laajat käsittelyt tulivat päätökseen: kahdelle miehelle vankeutta muun muassa törkeästä raiskauksesta

Lapin yliopiston rikosoikeuden emeritaprofessori Terttu Utriaisen mukaan Oulun käräjäoikeus on antanut tuomiot selkeässä linjassa: tapauksia on verrattu toisiinsa, sillä uhri on ollut sama.

Utriainen ei lähde tässä vaiheessa arvailemaan, mitä hovioikeudessa mahdollisesti tapahtuu. Voi olla, että hovioikeus asettaa rangaistustason toiseen kohtaan tai sitten ei.

– On hyvä, että kaikki seitsemän juttua käsitellään samassa hovioikeudessa. Silloin myös hovin on helppo vertailla tapauksia toisiinsa, niin että tuomiot ovat linjassa. Tosin luulen, että käräjäoikeus on tämän jo tehnyt.

Lue myös:

Tuhat tutkintaa, joista ei kerrota – Ylen selvitys kokoaa tietoa seksuaalirikosepäilyistä eri puolilta Suomea ja valottaa, mikä tekee Oulun tapauksesta “ilmiön” 25.1.2019

Mikä erottaa raiskauksen törkeästä seksuaalisesta hyväksikäytöstä? Yle kertoo, mistä Oulun seksuaalirikosnimikkeissä on kyse 14.2.2019

Vaelluskalojen tulevaisuudesta huolestuneet ovat kokoamassa uutta karvalakkilähetystöä eduskuntatalolle.

Tavoitteena on koota muutaman kymmenen hengen lähetystö, joka lähtisi puhumaan vaelluskalojen puolesta ministereille.

Päättäjiä vaaditaan muun muassa päivittämään vesilakia ja vahvistamaan vesivoimayhtiöiden velvoitteita rakentaa voimalaitosten ohitusratkaisuja, kuten kalauomia tai -teitä.

Lähetystö haluaa myös, että valtion omistajaohjausta terävöitetään valtio-omisteisissa sähköyhtiöissä, jotka ovat osallisena vesivoiman tuottamisessa.

Lähetystön yhteyshenkilö ja järjestäjä Olli-Pekka Salminen korostaa, että kyse on myös kuntien ja maakuntien elinvoimaisuudesta. Esimerkisi Lapissa lohen ja muiden vaelluskalojen paluu tarkoittaisi lisää potkua kesämatkailuun.

– Kyse on laajasta kokonaisuudesta sekä vaelluskalojen että alueiden elinvoiman näkökulmasta, Salminen toteaa.

Vaelluskalojen katoaminen on valtakunnallinen ongelma

Karvalakkilähetystöön toivotaan mukaan väkeä padottujen jokien varsilta eri puolilta Suomea.

Salminen on perustanut hiljattain Facebook-ryhmän karvalakkilähetystön kokoamiseksi. Ryhmässä on jo parisataa jäsentä. Tavoitteena on mennä päättäjien puheille helmikuun alkupuolella.

Salminen korostaa, että vaelluskalojen menettämisessä on kyse valtakunnallisesta ongelmasta, johon halutaan muutos.

Hänellä itsellään on juuret Kemijokivarressa, mutta hän muistuttaa, että vastaavia padottuja jokia on muuallakin.

– Esimerkiksi Kemijoella on odotettu toimenpiteitä 70 vuotta ja mitään ei ole tapahtunut, joten nyt on korkea aika alkaa tapahtua konkretiaa, Salminen painottaa.

Iäkkäissä taloyhtiöissä remonttien teettämiseen ei välttämättä saa taloyhtiölainaa. Vanhojen kiinteistöjen vakuusarvo voi olla niin alhainen, että asukkaat joutuvat lainoittamaan jopa miljoonaluokan remontit osin omaan piikkiinsä.

Ongelma on totta jopa kasvavalla kaupunkiseudulla, kuten Lapin kasvukeskuksessa Rovaniemellä. Vain pääkaupunkiseutu on poikkeus.

Rovaniemen OP-kodin isännöintiliiketoiminnan asiakkuusjohtaja Tarja Väihkönen tietää tapauksen, jossa edes keskustassa sijaitseva taloyhtiö ei onnistunut hankkimaan taloyhtiölainaa koko remontin maksamiseksi.

Väihkösen mukaan remontti oli pakollinen ja iso.

– Siinä tehtiin se, että osakkailta kysyttiin, pystyisivätkö he maksamaan omat osuutensa, ja loput otettiin lainana. Tämä on keskustassakin vanhoissa taloyhtiöissä ongelmana, toteaa Tarja Väihkönen.

Useat iäkkäät taloyhtiöt elävät Suomessa Ruususen unta, korjaustarpeita on siirretty vuodesta ja suuret remontit kasautuvat. Yhtiöissä on voitu vältellä muun muassa putkiremonttia, viemäriremonttia, kattoremonttia, hissiremonttia, julkisivuremonttia ja saunaremonttia.

Remontit saattavat lykkäytyä, vaikka isännöitsijä näkisi ne välttämättöminä, sillä päätökset ovat kiinni omistajien tahdosta. Se on ongelma, sanoo valtakunnallisen Isännöintiliiton toimitusjohtaja Mia Koro-Kanerva.

– Remonttien panttaaminen on suurempi ongelma kuin taloyhtiöiden ylikorjaaminen, josta on puhuttu julkisuudessa.

Omarahoitus voi olla tiukka paikka

Remonttitarpeiden kasautuessa taloyhtiöissä herätään kylmään todellisuuteen, sillä lainatarve uhkaa nousta nopeasti miljoonaluokkaan. Hätä voi kertaantua, kun pankki asettaa rajat lainasummalle.

Jos taloyhtiölainaa ei saada, oma rahoitusosuus voi kirpaista pahasti – varsinkin pienituloisia, muistuttaa Tarja Väihkönen.

– Taloissa asuu eri elämäntilanteessa olevia ihmisiä, kuten eläkeläisiä ja opiskelijoita. Ratkaisevaa on, kuinka paljon pystyy itse rahaa laittamaan taloyhtiön remonttiin. Siellä on se kipukynnys, mitä tehdään ja jätetään tekemättä.

Taloyhtiöissä remontille lasketaan neliöhinta, joka jakaantuu omistajalle asunnon koon mukaan. Mitä suurempi neliömäärä, sitä suurempi on rahoitettava osuus omistajalle.

Väihkönen muistuttaa, että vanhan asunnon ostajalle pieni vastike saattaa olla varoitusmerkki.

– Silloin pitäisi hälytyskellojen soida, sillä pieni vastike voi kertoa, että taloyhtiössä on vältelty suuria remontteja.

Monen kohdalla remonttiruuhka on päättynyt ikävästi. Taloyhtiö on jäänyt kokonaan tai osaksi ilman remonttilainaa ja asunnon omistaja joutuu toteamaan, etteivät vakuudet riitä henkilökohtaiseen lainaan. Asunto täytyy myydä pilkkahintaan.

Omistaja voi joutua jopa maksajaksi, jos asunnon arvo on pienempi kuin remonttikustannukset. Tapauksia löytyy eri puolilta Suomea.

"Vakuuksia arvioidaan joskus vinoutuneesti"

Kielteinen lainapäätös saattaa olla yllätys. Säästöpankki Optian rahoitusjohtaja Terttu Alaraatikka muistuttaakin, että pankin täytyy saada vakuudet myöntämälleen lainalle. Huonosti hoidettu taloyhtiö voi olla pankille taakka.

Alaraatikan vastuualueeseen kuuluvat Lappi, Oulu, Kajaani ja Ylä-Savo. Vastaan on hänen mukaansa tullut tapauksia, joissa ei ole pystytty lainoittamaan remontteja.

– Ihan varmasti kaikilla rahoittajilla on ollut sama tilanne. Taloyhtiön tilinpäätöksen pitää olla kunnossa. Lisäksi tietysti katsotaan korjausvelka ja vakuudet ja miten ylipäätään taloyhtiötä on hoidettu, Alaraatikka listaa lainoituksessa pohdittavia kriteereitä.

Isännöintiliitossa on tunnistettu pankkien tiukempi suhtautuminen taloyhtiöille myönnettyihin lainoihin.

– Vakuuksia arvioidaan kuitenkin joskus vinoutuneesti, sillä lainahakemuksessa pitäisi ottaa huomioon taloyhtiön arvonnousu remontin jälkeen, huomauttaa Isännöintiliiton toimitusjohtaja Mia Koro-Kanerva.

Miljoonaremontit piti jakaa kahteen

Asunto-osakeyhtiö Veitikanharju sijaitsee Rovaniemellä, keskustan tuntumassa. Kerrostalo oli ensimmäinen Veitikanharjulla ja se valmistui Kirkkolammen rantaan vuonna 1962. Kiinteistöä on remontoitu säännöllisesti: saunatila on saanut uuden ilmeen ja iso LVI-remontti on hoidettu päiväjärjestyksestä.

Päivi Kontkasen johtamalla taloyhtiön hallituksella riittää silti mietittävää. Edessä ovat parveke- ja julkisivuremontit, joiden molempien lainaterve on pyöreästi miljoona euroa. Veitikanharjussakin remontteja joudutaan jaksottamaan lainan saamisen rajoittamana.

– Nyt näyttäisi siltä, että emme pystykään yhdistämään näitä kahta hanketta, kuten alun perin tavoiteltiin. Saamme ainoastaan osan summasta lainaksi ja joudumme pilkkomaan remontit, Kontkanen sanoo.

Taloyhtiöt on velvoitettu suunnittelemaan pitkällä aikavälillä vanhojen kerrostalojen korjaustarpeet. Suunnitelmallisuus on kuitenkin kirjavaa, sillä suunnitelmia on kokouksissa helpompi siirtää kuin lähteä toteuttamaan.

Onko taloyhtiöissä helppo saada tarpeellisia remontteja etenemään? Lykätäänkö niitä liikaa vai ylikorjataanko taloja? Keskustele aiheesta klo 22 asti.

Lue myös:

VM:n työryhmä valmistelee rajoituksia taloyhtiölainoille – monen uuden asunnon hinnasta jo yli 70 prosenttia on yhtiölainaa

Miljoonien lainat voivat olla riski – Pankit varoittavat taloyhtiöitä korkojen noususta

Vuokranantajat: Riskitietoisuus taloyhtiölainojen suhteen parantunut – muista selvittää, kestääkö taloutesi nousevan rahoitusvastikkeen

Suomalaiset eläkeläiset saavat takuueläkettä Ruotsista ainakin vuoden 2020 loppuun saakka.

Ruotsissa on jatkettu väliaikaista lakia, joka mahdollistaa asumisperusteisen takuueläkkeen maksamisen ensi vuoden loppuun asti.

Takuueläkkeeseen ovat oikeutettuja Ruotsissa yli kolme vuotta asuneet, joilla ei ole ansiotuloa lainkaan tai tulot ovat olleet pienet.

EU-tuomioistuin päätti vuonna 2017, että Ruotsin takuueläke luokitellaan sellaiseksi vähimmäisetuudeksi, jota voidaan maksaa vain Ruotsissa asuville.

Jos Ruotsi päättää lopettaa kansaneläkkeen maksun ulkomaille, on 17 000 suomalaisen paluumuuttajan eläke vaakalaudalla. Mahdollinen muutos koskee Tanskassa ja Norjassa noin 8000:ta paluumuuttajaa.

Lisätietoa saadaan lähikuukausina?

Suomen ja Ruotsin välinen Pohjoiskalotin rajaneuvonta samoin kuin vastaavat palvelut Ruotsin ja Norjan sekä Ruotsin ja Tanskan rajalla ovat saaneet yhteydenottoja huolestuneilta eläkeläisiltä. Moni ei kuitenkaan ole vielä lainkaan tietoinen siitä, että takuueläke voi olla vaarassa.

– Pieni osa ulkomailla asuvista eläkeläisistä on huomannut asian, mutta luultavasti suuri osa ei tiedä, mitä EU-tuomio voi heille merkitä, sanoo Ruotsin ja Norjan rajaneuvonnan johtaja Trond Erik Grundt.

Myös Pohjoiskalotin rajaneuvonnan koordinaattori Päivi Koivupalo on huolissaan näistä yli 25 000 eläkeläisestä, joita asia koskee.

– Heillä on nyt vähän yli vuosi aikaa ottaa selvää, miten EU-tuomio vaikuttaa heidän tilanteeseensa.

Ruotsin hallituksen selvityksen eläkkeiden maksusta on määrä valmistua tämän vuoden loppuun mennessä. Selvityksessä analysoidaan EU-tuomion seuraukset ja ehdotetaan mahdollisia muutoksia eläkkeen maksuun.

Lisää aiheesta:

Ruotsi saattaa lopettaa kansaneläkkeen maksun ulkomaille – 17 000 paluumuuttajan eläke on vaakalaudalla

Ruotsissa työskennelleet pelkäävät takuueläkkeen loppuvan: "Eihän siitä jää edes kuuttasataa euroa"

Disney on viimein julkistanut pohjoissaameksi puhutun Frozen II, saameksi Jikŋon II -elokuvan ääninäyttelijät. Kyseessä on ensimmäinen pohjoissaameksi puhuttu Disneyn animaatioelokuva.

Frozen II on jatko-osa vuoden 2013 elokuvalle Frozen – huurteinen seikkailu. Jatko-osassa kuningatar Elsa haluaa selvittää, miksi hän sai syntyessään taikavoimat. Pohjoissaamenkielinen elokuva saa ensi-iltansa samaan aikaan muiden pohjoismaisten kieliversioiden kanssa, joulukuun 25. päivä.

Saameksi puhutussa elokuvassa Elsaa näyttelee Marianne Pentha ja Elsan siskoa, prinsessa Annaa Elin Kristina Oskal. Molemmat ääninäyttelijät ovat Norjassa tunnettuja saamelaismuusikkoja.

– On ollut mahtavaa ja suuri kunnia saada Elsan rooli. Olen ottanut haasteen vastaan innokkaana ja nöyränä, ja olen äärimmäisen ylpeä pääsystäni yhdeksi saamenkielisen Jikŋon II -elokuvan ääninäyttelijöistä, kertoo Pentha.

Yksi ääninäyttelijä myös Suomen Saamenmaalta

Jikŋon II -elokuvan hahmojen ääninä kuullaan saamelaistaiteilijoita pääasiassa Norjasta ja Ruotsista.

Nuorta Annaa näyttelee Ella Márge P. Nutti (Ruotsi) ja nuorta Elsaa Neda Margrethe Labba (Norja).

Lumiukko Olafille äänensä antaa laulaja ja näyttelijä Anders Rimpi (Ruotsi). Prinsessa Annan poikaystävää Kristoffia näyttelee laulaja Vegard Bjørsmo (Norja).

Annan ja Elsan äidin, kuningatar Idunan, äänenä on laulaja Eva Jeanette Iversen (Norja).

Ainoa Suomen puolelta kotoisin oleva ääninäyttelijä on nuorgamilainen Aslak Holmberg. Hän näyttelee Annan ja Elsan isää, kuningas Agnaria. Holmberg on aiemmin antanut äänensä Muumipeikolle pohjoissaamenkielisessä Muumien taikatalvi -elokuvassa.

Frozen-elokuvan jatko-osassa Anna ja Elsa ystävineen lähtevät matkalle pohjoiseen, jossa he tapaavat saamelaisia muistuttavan kansan.

Pohjanväen kansan johtajaa Jelenaa näyttelee tunnettu Norjan saamelainen muusikko Mari Boine. Pohjanväen heimoon kuuluvan Hunajavarvun äänenä kuullaan näyttelijä ja laulaja Ánne Mággá Wigelius (Norja) ja Hunajavarvun veljenä, Reidarina, näyttelijä Ole-Gabriel Buljo (Norja).

Ystävykset tapaavat myös luutnantti Matiaksen, jolle äänensä antaa näyttelijä Mikkel Gaup (Norja).

Pohjoissaamenkielisen version Frozen II -elokuvasta on ohjannut Sara Margrethe Oskal. Pohjoissaamenkielisen käännöksen takana on Berit Margrethe Oskal.

Laulujen käännöksistä ovat vastanneet ohjaaja Sara Margrethe Oskal, saamelainen rap-artisti Ailu Valle Suomesta sekä näyttelijä Cathrine Bang Norum Norjasta.

Saamenkielisen elokuvan pidempi traileri julkaistaan maanantaina 25.11.

Saamelaisten ja Disneyn historiallinen yhteistyö

Pohjoissaameksi puhuttu versio on tulosta saamelaisten ja Walt Disney Animation Studiosin välisestä historiallisesta yhteistyöstä.

Walt Disney Animations Studios teki syksyllä sopimuksen Suomen, Ruotsin ja Norjan Saamelaiskäräjien sekä Saamelaisneuvoston kanssa siitä, että elokuvassa käsitellään saamelaiskulttuuria kunnioittavasti ja hyväksyttävästi. Samalla elokuvasta luvattiin pohjoissaameksi puhuttu versio. Frozenin jatko-osaan on haettu inspiraatiota muun muassa pohjoisen luonnosta ja saamelaiskulttuurista.

Suomenkielisen Frozen II -elokuvan ääninäyttelijöinä toimivat muun muassa Katja Sirkiä (Elsa), Saara Aalto (Anna), Petrus Kähkönen (Kristoff), Tero Koponen (Olaf) sekä Suvi Teräsniska (Annan ja Elsan äiti).

Lue myös: Frozen II -elokuva sai maailmanensi-iltansa – elokuvaan haettiin onnistuneesti inspiraatiota pohjoisen luonnosta ja saamelaiskulttuurista

Suomen toiseksi suurin kaivos Sodankylän Kevitsassa kasvattaa tuotantoaan yhteensä 150 miljoonan euron investoinneilla kolmen vuoden aikana. Lapin huomattavista, puolen miljardin euron, rakennusinvestoinneista Kevitsa on tällä hetkellä suurin.

Kevitsan omistaja, ruotsalainen Boliden AB, investoi kaivokseen noin 150 miljoonaa euroa vuosien 2018–2022 aikana. Merkittävin osa investoinnista on malmirikasteen hienontamiseen käytettävä jättimäinen mylly laitteineen.

Se maksaa 80 miljoonaa euroa.

– Mielestäni se on nyt suurin mylly Suomessa. Rummun halkaisija on kymmenen metriä ja myös pituus on melkein kymmenen metriä. Sen teho on yhteensä 14 megawattia, esittelee Kevitsan rikastamohankkeen projektipäällikkö Peter Nysted.

Valtavassa vaihteettomassa malmimyllyssä murskaamosta tulevat isot ja pienet malmilohkareet jauhavat toisiaan hienommaksi kivi- ja malmirakeeksi. Hienonnettu aines johdetaan murskauksen jälkeen kemialliseen prosessiin malminerotteluun.

Uuden myllyn kapasiteetista puolet vuosituotannon lisäämiseen

Uusi mylly lisää Kevitsan tuotantokapasiteettia reippaasti. Sen murskauskapasiteetti on yksin noin puolet aiempien kolmen myllyn yhteisestä tuotantokapasiteetista.

– Uusi mylly pystyy lisäämään tuotantoa enimmillään noin neljä miljoonaa tonnia ja vanhan myllypiirin kanssa voimme päästä yhteensä jopa kymmeneen miljoonaan tonniin malmirikastetta. Siihen meillä on voimassaoleva lupa, kertoo projektipäällikkö Peter Nysted.

Vuoden 2019 malmirikasteen tuotanto pysyy vielä edellisvuosien tasolla, mutta jo 2020 kaivoksen malmintuotanto kasvaa asetettuun tavoitteeseen eli 9,5 miljoonaan tonniin.

– Tavoitteena on, että aloitamme testit nyt ennen joulukuuta 2019. Sen jälkeen lisäämme tuotantoa normaaliin tai maksimikapasiteettiin ennen vuoden 2020 ensimmäisen vuosineljänneksen päättymistä, sanoo Nysted.

Työntekijöitä jo yli 500

Kevitsan kaivos on Terrafamen Sotkamon kaivoksen jälkeen Suomen toiseksi suurin kaivos louhintamäärän perusteella. Sotkamossa kokonaislouhintamäärä oli vuonna 2018 noin 42,1 miljoonaa tonnia.

Vuonna 2018 Kevitsan kaivoksesta louhittiin sivukiveä (Kaiva.fi) yhteensä 33,4 Mt. Lisäksi malmirikasteen tuotanto (Boliden, PDF-tiedosto) oli vuonna 2018 noin 7,6 Mt.

Kevitsan kaivoksen työntekijämäärä on ollut kasvussa viime vuosina, vuonna 2018 luku oli 450. Kaivoksen johtajan Peter Bergmanin mukaan tuotannon nosto vaatii kuitenkin vieläkin lisää tekijöitä.

– Meitä on nyt noin 500 ja määrä nousee noin 550 työntekijään vuoden 2020 aikana. Se tulee olemaan työntekijöiden suurin määrä nykyisellä mineraalivarannolla, kertoo Peter Bergman.

Malmia riittää vielä 15 vuotta

Bergmanin mukaan tuotannon noston jälkeen Kevitsan tiedossa olevat malmivarat riittävät vuoteen 2034.

– Suunnitelmat yltävät nyt vuoteen 2034 saakka, joten sen perusteella jatkamme 14–15 vuotta nykyisillä malmiresursseilla. Mutta teemme töitä sen lisäämiseksi.

Bergman kuitenkin korostaa, että Kevitsassa ei enää etsitä malmia lähimetsissä vaan pysytään nykyisen kaivoksen alueella.

– Toimimme samassa avolouhoksessa, mutta etsimme tapoja lisätä tuotantoa pienemmillä kustannuksilla. Se on meidän tapamme saada lisää malmia.

Sähködumpperit pienentävät hiilijalanjälkeä

Boliden on hankkinut Kevitsaan yhteensä 17 uutta kaivoskuorma-autoa. Niillä korvataan aiemmin käytössä olleita pienempiä malmin ja sivukiviaineksen kuljettamisessa käytettyjä dumppereita.

Uudet kiviautot on toimitettu Kevitsan kaivokselle osissa, joten autot kootaan legoautojen tapaan paikan päällä. Samalla suurimpaan osaan niistä asennetaan sähkömoottorit, joilla ne saadaan entistä tehokkaammiksi.

– Korvaamme dieselin käytön sähköllä, joten näin saamme alennettua kaivoksen hiilidioksidipäästöjä. Lisäksi kuorma-autot pystyvät ajamaan nopeammin ylös kaivoksen pohjalta, joten sekin lisää niiden tuottavuutta, kertoo Kevitsan kaivoksen johtaja Peter Bergman.

Bergmanin mukaan kokonaisinvestointi huomioiden tuotannon hiilidioksidipäästöt alenevat 18 prosentilla.

Sähköistettyihin autoihin ei asenneta akustoja vaan kaivokselle rakennetaan lähes kaksi kilometriä pitkä sähköajoneuvorata. Kiviautot saavat virran sähkölinjasta, samalla tavoin kuin sähköjunat yläpuolella kulkevista avokaapeleista.

Boliden on jo viime vuonna aloittanut Aitikin kaivoksellaan Pohjois-Ruotsin Jällivaarassa kokeilun kuljetusten sähköistämiseksi. Molempien kaivosten dieselpolttoaineen kulutus alenee noin 5,5 miljoonalla litralla.

Voit keskustella aiheesta kello 22 asti.

Lue myös:

Kevitsan kaivosta vaivaa kaksisuuntainen vesihäiriö – metalleja menee luontoon ja pohjavettä punkee jätealtaaseen

Vanhaa kaivoslakia halutaan uudistaa – eduskunnalle tänään luovutetun kansalaisaloitteen allekirjoitti 60 000 ihmistä

Kobolttikuume nousee Lapissa – Suomesta löytyy harvinaista akkumetallia, jota ilman sähköautojen valmistus ei onnistu

Outokummun Tornion terästehtaalle suunnittelemasta uudesta kuonasulatosta tehdään Suomen ja Ruotsin rajan läheisyyden vuoksi kansainvälinen ympäristövaikutusten arviointi. Kansainvälisyys myös pidentää huomautusaikaa; kun kansallisessa YVA:ssa näkemykset pitää ilmaista kuukauden aikana, nyt aikaa on 60 vuorokautta.

– YVA-ohjelma on toimitettu myös Ruotsin viranomaisille, jotka saavat osallistua prosessiin, sanoo YVA-konsultti Mikko Tolkkinen Pöyry-yhtiöstä.

Sulaton YVA-ohjelmaa eli suunnitelmaa ympäristövaikutusten arvioinnin sisällöstä ja järjestämisestä esiteltiin tiistai-iltana Torniossa. Ensimmäiseen yleisötilaisuuteen oli saapunut muutamia kymmeniä kiinnostuneita ja mukana oli myös ruotsalaisia osallistujia. Väki ei tuntunut kyseenalaistavan hanketta, mutta tietoa sen vaikutuksista halutaan lisää.

– Näyttää siltä, että työpaikkoja tulisi, mutta muut vaikutukset jäävät sitten nähtäväksi, sanoo Torniossa asuva Seppo Frantti.

Tornion terästehtaalle suunniteltu kuonasulatto työllistäisi Outokummun mukaan noin 50–60 henkilöä. Laitoksen rakentamisaikaista työllisyysvaikutusta yhtiö ei ole kertonut. Rakennusajaksi Outokumpu arvioi pari vuotta.

"Mitä suurimmissa määrin kiertotaloushanke"

Sulatolla saataisiin talteen kaikki arvometallit, pölyt, kuonat ja muut materiaalisivuvirrat. Sulatolta tulisi ulos metallia ja kuonaa. Syntyvää kuonatuotetta pyritään hyödyntämään mahdollisimman täydellisesti ja korvaamaan näin neitseellisten materiaalien käyttöä esimerkiksi maanrakennuksessa. Myös prosessissa syntyvälle pölylle haetaan jatkokäsittelymahdollisuutta.

– Tämä on mitä suurimmissa määrin kiertotaloushanke, jossa pyritään saamaan erilaiset metallit mahdollisimman hyvin talteen, Sassi luonnehtii.

Tornion sulatolle tuotaisiin materiaalia myös muilta Outokummun tehtailta lähinnä Euroopasta. Sulatolta ulos tulevan kuonan määrä olisikin arviolta sama kuin tehtaalla syntyy tällä hetkellä.

Kustannusarvio on edelleen salaisuus

Outokumpu ei kerro arvioitaan kuonasulaton kustannuksista, mutta se olisi merkittävä investointi myös teräsjättiläiselle. Helsingin Sanomien aiemmin hankkimien asiantuntija-arvioiden mukaan kyse voi olla satojen miljoonien eurojen investoinnista.

Varsinaista hankesuunnittelua viedään eteenpäin YVA:n rinnalla. Rakentamispäätökseen vaikuttavat ympäristökysymysten lisäksi eniten teräksen ja ferrokromin markkinatilanne ja rahoitus.

– Ensin pitää viedä erinäiset asiat maaliin ja rakentamispäätös tehdään aikaisintaan vuonna 2020, kertoo Outokummun ferrokromiliiketoiminta-alueen johtaja Martti Sassi.

Kuonasulaton YVA-ohjelmaan voi tutustua ympäristöhallinnon verkkosivuilla ja paperiversiot löytyvät Tornion kaupungintalon asiakaspalvelupisteestä ja Lapin ELY-keskuksesta Rovaniemeltä. Mielipiteet ja lausunnot on toimitettava Lapin ELY-keskukseen viimeistään 8. tammikuuta.

Lisää aiheesta:

Tornion terästehtaan uuden kuonasulaton suunnitelmia ja ympäristövaikutusten arviointia pääsee nyt syynäämään

Outokumpu suunnittelee jätti-investointia Tornioon – uuden laitoksen hintaa ei kerrota, rakennusaika kaksi vuotta

Vihreiden kansanedustaja Pirkka-Pekka Petelius on päättänyt esittää julkisen anteeksipyynnön, joka koskee hänen 1980- ja 1990-luvulla tekemiään tv-sarjoja, joissa saamelaisia on kuvattu syrjivällä ja vääristelevällä tavalla.

1980-luvun lopussa ja 1990-luvun alussa Pirkka-Pekka Petelius ja Aake Kalliala tekivät sketsihuumoria juopuneista saamelaisista useissa eri sketsiohjelmissa. Saamelaisia esittävät Naima-Aslak ja Soikiapää nähtiin Hymyhuulet-, Pulttibois- ja Manitbois-sarjoissa.

Petelius kertoo anteeksipyynnöstä tiedotteessaan.

– Haluan esittää julkisen anteeksipyyntöni kaikille saamelaisille. Pyydän anteeksi sitä haitallista vaikutusta, joka sketseillä on ollut. Ymmärrän vastuuni kansanedustajana ja kulttuurin tekijänä, Petelius kirjoittaa tiedotteessa.

Peteliuksen mukaan sketsit ovat oman aikansa tuotteita, eikä hän tänä päivänä allekirjoita niitä. Aikanaan niillä pyrittiin parodioimaan valtaväestön ennakkoluuloja. Tässä ajassa Petelius kertoo ymmärtävänsä, kuinka syrjiviä ne ovat.

Saamelaisyhteisö on vuosia keskustellut sketsien ongelmallisuudesta. Petelius nostaa anteeksipyynnössään esille, että haluaa edistää saamelaisten oikeuksien toteutumista.

Toivoo, ettei sketsejä enää esitettäisi

Peteliuksen mielestä sketseihin kohdistuva kritiikki on positiivinen merkki siitä, että ajat ovat muuttuneet.

– Nyt ymmärrämme aiempaa paremmin vähemmistöjä syrjiviä rakenteita yhteiskunnassamme ja kulttuurissamme. Myös tietoisuus alkuperäiskansamme tilanteesta ja oikeuksista on lisääntynyt, Petelius kirjoittaa.

Petelius toivoo, ettei ongelmallisia sketsejä enää tietoisesti esitettäisi eivätkä nykyartistit käyttäisi niitä, sillä ne eivät ole tätä päivää. Hän harmittelee sitä, että sisällöt ovat internetissä lähteneet elämään omaa elämäänsä erilaisina muunnoksina, jotka rikkovat paitsi tekijänoikeuksia myös syventävät yhä uudelleen ennakkoluuloja ja virheellisiä mielikuvia saamelaisista.

– Kansanedustajana haluan edistää saamelaisten oikeuksia. Haluan olla edesauttamassa saamelaisten asiaa yhteistyössä yhteisön kanssa. Olkoon tämä ensimmäinen askel, Petelius kirjoittaa.

Ei aio kommentoida asiaa enempää

Petelius ei aio kommentoida anteeksipyyntöään julkisuudessa enempää, mutta lupaa jatkaa vuoropuhelua saamelaisyhteisön kanssa aiheesta ja pitää julkisuudessa esillä poliittisia toimia saamelaisten oikeuksien vahvistamiseksi.

– Kansanedustajana haluan tehdä työtä saamelaisten totuus- ja sovintokomission työn edistämiseksi. Totuus- ja sovintokomission tarkoituksena on käydä läpi saamelaishistorian tapahtumat ja oppia saamelaisten vaikeuksista valtakulttuurin rinnalla.

Lue lisää: Saamelaisten totuus- ja sovintokomission perustaminen etenee – sisäministeri Ohisalo: “Suomen on kannettava historiallinen vastuunsa”

Petelius painottaa, että historiassa tehdyt virheet on tärkeää käydä läpi.

– Ajattelen, että oma pyrkimykseni selvittää sketsien negatiiviset seuraukset saamelaisyhteisölle ja pyytää anteeksi on minun tapani osoittaa oppineeni historiasta ja korjata tehtyjä virheitä, Petelius kirjoittaa.

Hän aikoo sivistysvaliokunnan jäsenenä pyrkiä eduskunnassa myös vahvistamaan saamelaisten kulttuurisia ja kielellisiä oikeuksia.

– Ympäristönsuojelun puolella taas ajankohtaisia kysymyksiä Saamenmaalla ovat liialliset metsähakkuut ja haitalliset suunnitelmat Jäämeren radan rakentamiseksi, Petelius summaa ajankohtaisia poliittisia kysymyksiä.

Lue myös: Nunnuka nunnuka lailaa -pilkka vaiensi Hildán joiun koulussa – nyt hänen joikunsa raikaa ympäri maailmaa

Vuosi 2007 oli kuntaliitosten villi vuosi. Tuona vuonna Suomesta hävisi kartalta yhteensä 14 kuntaa. Taustalla oli kunta- ja palvelurakenneuudistus sekä vuonna 2006 voimaan tullut puitelaki. Puitelaki velvoittaa kuntia muodostamaan riittävän vahvoja palvelualueita vastaamaan sosiaali- ja terveyspalveluista.

Kuntaliitoksiin ei pakotettu mutta niihin kannustettiin muun muassa porkkanarahalla.

Ajan hengen mukaisesti liitoskuntiin perustettiin alueellisia toimielimiä valvomaan kehittämishankkeita ja pitämään alueen puolia isäntäkunnan päätöspöydissä.

– Ne nähtiin ratkaisuna, joilla turvataan muiden kuin keskustaajamissa asuvien äänen kuuluminen. Mutta niiden roolia ei tarkkaan kuitenkaan oltu mietitty. Osa aluejohtokunnista on kokenut olevansa vain pullakahvikerholaisia, sanoo Kuntaliiton erityisasiantuntija Päivi Kurikka.

Kurikka viittaa siihen, että alueellisilla toimielimillä ei juurikaan ole ollut oikeaa päätöksentekovaltaa, vaan lähinnä niiden rooli on ollut olla alueen äänitorvena.

Yksi harvoista todellista päätösvaltaa ja taloudellisia resursseja saaneista aluetoimielimistä on Rovaniemellä. Aluelautakunta perustettiin Rovaniemen maalaiskunnassa jo vuonna 1993 ja se on jatkunut näihin päiviin saakka.

Rovaniemen aluelautakunnalla on ollut käytössään miljoonabudjetti, jolla se on järjestänyt päivähoidon, perusopetuksen, terveysneuvonnan ja muut palvelut alueellaan. Rovaniemi kuitenkin ilmoitti hiljattain lakkauttavansa aluelautakuntansa osana organisaatiouudistustaan.

Maailma muuttuu ja kunnan elimet sen mukana

Rovaniemi ei ole ainoa, joka on päättänyt luopua alueellisista toimielimistään viime vuosina. Esimerkiksi Savonlinnassa (Savonmaa) ja Pieksämäellä (Savon Sanomat) siirryttiin pari vuotta sitten kumppanuuspöytämalliin, jossa järjestöjen edustajat sekä alueaktiivit vievät alueen asioita päättäjien tietoisuuteen. Kuopion seudulla puolestaan on turvauduttu pitäjäraatimalliin.

Kuntaliiton kyselyn mukaan vuonna 2017 alueellisia johtokuntia tai vastaavia oli yhteensä 49 kappaletta. Määrä on laskemaan päin ja Kuntaliitossa sitä ei ihmetellä, sillä maailma muuttuu kovaa vauhtia.

– Perinteisiä toimintatapoja tulee tarkastella kriittisesti, ja pohtia, ovatko nämä juuri tähän aikaan sopivia. Pohtia haluavatko ihmiset käyttää aikaansa kokouksissa istumiseen vai kenties tekemiseen ja osallistumiseen. Nyt halutaan uudenlaisia, löyhempiä tapoja saada asukkaiden ääntä kuuluviin, erityisasiantuntija Päivi Kurikka Kuntaliitosta sanoo.

Määrärahoista iso osa kokouspalkkioihin

Aluejohtokuntien rooli on tänä syksynä joutunut tarkastelun alle esimerkiksi Mikkelin kaupungin kovien säästöpaineiden alla. Kaupugin talous on 30 miljoonaa euroa miinuksella ja jokainen kivi käännetään säästöjen saamiseksi, sanoo Mikkelin kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Seija Kuikka.

– Aluejohtokunta on hyvin byrokraattinen elin, sillä sitä säätelee kuntalaki. Iso osa määrärahoista on mennyt kokouspalkkioihin ja hallintokuluihin, Seija Kuikka sanoo.

Mikkelissä toimii kaikkiaan viisi aluejohtokuntaa takavuosien kuntaliitosten jäljiltä. Jokaisella johtokunnalla on vuosittain 30 000 euron määräraha käytettävänä. Tämän lisäksi liitoskuntien hankintoihin on Mikkelissä varattu vuosittain 150 000 euroa.

Esimerkiksi Haukivuorella rahaa on käytetty keskustan viihtyisyyden parantamiseen.

– Torin paikka vaihdettiin toimivammaksi, rantaa on raivattu niin että Kyyvesi näkyy nyt kylänraitille, olemme hankkineet näkyvän nimikyltin tien varteen ja kunnostaneet satamasta asukkaiden olohuoneen, Haukivuoren aluejohtokunnan puheenjohtaja Leo Laukkanen kertoo.

Nimikyltistä heräsi keskustelua jokunen vuosi sitten, kun aluejohtokunta päätti käyttää Hollywood-tyyppiseen kylttiin 30 000 euroa. Silloin aluejohtokunnalla oli käytössään yli puolet suurempi vuosibudjetti kuin nyt. Kyltin ja koko keskustan ehostamisen haluttiin tuovan Haukivuorelle lisää vetovoimaa ja asukkaita.

– Jotain me olemme oikein tehneet, kun asukasluku on pysynyt positiivisena ja viime vuonna rakennuslupien määrä kolminkertaistui yhdeksäänkymmeneen, Laukkanen sanoo.

Aluejohtokuntien arvo on tunnustettu Mikkelissä, jossa suurin osa valtuustoryhmien puheenjohtajista haluaisi säilyttää aluejohtokunnat ainakin tämän valtuustokauden loppuun.

Myös Lahdessa aluejohtokunnan rooli oli samalla tapaa esillä vuosi sitten, kun konsulttifirma ehdotti aluejohtokunnan lakkautusta. Lahden kaupunginhallitus kuitenkin päätti säilyttää aluejohtokunnan Nastolassa.

Mikkelissä on tänä syksynä pohdittu vaihtoehtoja aluejohtokuntien tilalle, mutta kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Seija Kuikka painottaa, että missään nimessä tarkoitus ei ole lakkauttaa kuntalaisten aktiivisuutta.

– Esityksiä ja aloitteita haluamme asukkailta edelleen. Yksi vaihtoehto voisi olla kumppanuuspöytämalli, jossa kaupunginhallituksen edustaja olisi mukana viemässä tietoa eteenpäin, Seija Kuikka sanoo.