Rahojen riittävyyttä laskevien kuntapäättäjien päänsärkyä lisäävät kuntien työntekijöiden kasvavat sairauspoissaolot. Viime vuonna poissaolopäiviä oli keskimäärin 17.

Rovaniemellä sairastettiin keskimäärin kuusitoista työpäivää. Tästä koitui kaupungille 6–8 miljoonan euron kustannukset. Erot ammattien välillä ovat suuria. Sairauspäiviä kertyy paljon muun muassa hoitoalan raskaissa ammateissa.

Joskus hyvin painavienkin potilaiden nostelusta ja kääntelystä koituu paljon tuki- ja liikuntaelinten kremppoja: selkävaivoja, jalan tai käden venähdyksiä, luettelee sairaanhoitaja Siiri Lapinniemi.

– Vaikka nostaisikin oikein, potilas voi horjahtaa ja käsi jäädä väärään asentoon. Ja tietysti meillä on kaikkia eritteitä lattialla ja kompastuessa voi jalkoihin tulla nyrjähdyksiä ja niksahduksia, Lapinniemi valaisee kuntoutussairaalan työntekijöiden arkea.

Sairauspäiviä olisi ollut vielä enemmän ilman kaupungin pontevaa satsausta ikäihmisiä hoitavien työtapoihin. Lyhytaikaisia sijaisia lukuunottamatta kaikki hoitajat käyvät ergonomiakoulutuksen.

Hoitajat oppivat liikuttamaan potilasta niin etteivät itse päädy potilaaksi.

– Pitää muistaa nostaa jaloilla ja myös nostaa potilaan sänky tarpeeksi ylös, ettei lähde kumarassa nostamaan. Ja aina pitää miettiä, millä apuvälineillä voi helpottaa työtään, Lapinniemi kertaa.

Sairauspäivät vähentyneet selvästi

Rovaniemen kuntoutussairaalan osastoilla on erilaisia nostureita ja siirtovöitä avuksi niiden potilaiden liikuttamiseen, joiden omat jalat eivät kanna. Suureksi avuksi ovat myös osaston kolme fysioterapeuttia. Joillekin työntekijöille on räätälöity sellainen toimenkuva, jossa nostamista ei tule.

Alkuvuoden sairauslomatilastot näyttävät Rovaniemen sote-puolen osalta paremmalta kuin vuoden 2018 vastaavan ajan tilastot. Ikäihmisten hoidossa poissaoloja on ollut 8 prosenttia viimevuotista vähemmän.

Rovaniemen henkilöstöjohtaja Antti Määttä ajattelee, että ergonomiaopit voisivat vähentää sairauspoissaoloja tuntuvasti myös muilla toimialoilla.

Rovaniemellä onkin tänä vuonna koulutettu ergonomiakouluttajia levittämään oppia koko henkilöstölle. Ensi vuonna on vuorossa esimiesten koulutus. Kaupunki on räätälöinyt oman ergonomiakoulutuksen, joka on kevyempi kuin hoitopuolella käytetty Työterveyslaitoksen koulutus.

Määttä laskee, että jos sairauspoissaolot onnistuttaisiin vaikkapa puolittamaan, kaupungilla olisi neljä miljoonaa euroa käytettäväksi esimerkiksi lisäkäsiin.

– Nopeasti laskettuna se tarkoittaisi 80 henkilötyövuotta eli 80 sairaanhoitajaa, lähihoitajaa tai opettajaa.

Myös pään pitää kestää

Ergonomiakouluttajana kaupungilla työskentelevän Marika Veijasen työsarkaa ei ole vain työasentojen tai työtilojen pohdinta. On tärkeää, että selkä kestää, mutta yhtä tärkeää on että pää kestää.

– Kiireeseen, ajan hallintaan ja meluisuuteen vastaaminen on kognitiivista ergonomian hallintaa. Sitä että voi hallita omaa mieltään niin ettei tule niitä fyysisiä oireita, kuten unettomuutta tai stressiä, Veijanen sanoo.

Hänen mukaansa liikkeelle voi lähteä vaikka siitä että antaa puhelimen olla välillä äänettömällä, tai sanoo työkaverille ettei voi auttaa häntä juuri nyt.

Veijanen kertoo, että mielenterveysongelmista juontuvat sairauslomadiagnoosit ovat lisääntyneet joillain toimialoilla myös Rovaniemellä.

– Työyhteisössä voi olla esimerkiksi huono ilmapiiri ja se näkyy pitkittyessään myös fyysisinä oireina, Veijanen sanoo.

Työyhteisöjen konflikteja Rovaniemi ratkoo palkitulla Ensitiimi-mallilla.

Isot erot ammattien välillä

Kuntien työntekijät sairastivat viime vuonna seitsemän päivää enemmän kuin yksityisen puolen työntekijät. Erot kunnan ammattiryhmien välillä ovat kuitenkin suuret. Eniten poissaoloja oli kodinhoitajilla (31,9 päivää) ja koulunkäyntiavustajilla, vähiten rehtoreilla (6,5 päivää).

Epidemioille työkseen altistuvat hoitoalan työntekijät sairastavat paljon. Myös Rovaniemellä sairauslomatilastojen kärjessä ovat ikäihmisten hoitajat sekä myös keittiötyöntekijät.

– On varmasti kaikkien kuntien kannalta on kriittinen asia, että miten saadaan työntekijät olemaan mahdollisimman terveenä mahdollisimman paljon töissä, henkilöstöjohtaja Antti Määttä toteaa.

Rovaniemellä vuosia jatkunut poissaolojen kasvu näyttää alkuvuoden tilastojen perusteella pysähtyneen, kun katsotaan koko kolmen tuhannen työntekijän henkilöstöä.

Esimerkiksi hallintopuolen sairastelu on vähentynyt sen jälkeen, kun sisäilmaongelmaisesta kaupungintalosta siirryttiin evakkotiloihin.

Lue myös:

Keva: Työkyvyttömyyskulut ovat julkisella sektorilla suuremmat kuin yrityksissä

Hälyttävä signaali työelämästä: mielenterveyshäiriöt ovat jo suurin peruste jäädä työkyvyttömyyseläkkeelle

Suomalaisen selkä on kansainvälisesti vertailtuna usein kipeä – katso, missäpäin Suomea jäädään pois töistä selkäkipujen takia

Inarissa on tehty perjantaina talven pakkasennätys. Kirakkajärvellä mitattiin aamulla 26 astetta pakkasta.

Kovia pakkaslukemia on mitattu myös muualla Pohjois-Lapissa: Nuorgamissa pakkasta oli 25,9 astetta ja Kaamasesa 24,2 astetta.

Ylen meteorologi Matti Huutosen mukaan lämpötilat ovat nyt poikkeuksellisen kylmiä vuodenaikaan nähden.

Pakkanen voi kiristyä vielä ensi yönä, mutta lauantaina sää lauhtuu sateiden myötä. Talvinen pakkassää jatkuu Lapissa myös ensi viikolla.

Haluatko lukea lisää uutisia läheltäsi? Lataa Yle Uutisvahti.

Joko olet tilannut uutiskirjeemme? Läheltä-osiosta löydät oman seutusi.

Ivalolainen sairaanhoitaja Martina Huovinen on luovuttanut verta viitisenkymmentä kertaa. Se on hänelle tapa auttaa.

Työssään Huovinen on päässyt näkemään, kuinka suuri apu verestä voi olla hädässä olevalle. Verta ei korvaa mikään lääke, eikä sitä voi tehdä keinotekoisesti.

– Se voi pelastaa monen ihmisen hengen ja jos minä pystyn jotenkin auttamaan, niin miksi en luovuttaisi, sanoo Huovinen.

Ivalossa verta ei kuitenkaan ole päässyt enää vuosikausiin luovuttamaan. Lähimpänä, lähes 300 kilometrin päässä sijainnut Rovaniemen kiinteä verenluovutuspaikkakin lakkautettiin muutamia vuosia sitten. Rovaniemellä verta pääsee kuitenkin tällä hetkellä luovuttamaan noin kolmen viikon välein järjestettävissä verenluovutustilaisuuksissa.

Pelkästään verenluovutuksen vuoksi Rovaniemen reissulle tulisi matkaa Ivalosta lähes 600 kilometriä. Sen takia Huovinen onkin päätynyt yhdistämään verenluovutuskäynnit lomareissuihin esimerkiksi Helsinkiin.

Veri kulkee pitkän matkan luovutuksesta käyttöön

Koska veri täytyy toimittaa mahdollisimman pian tuotantoon Helsinkiin, ei esimerkiksi pohjoisessa kulkeva verenluovutusrekka ole mahdollinen ratkaisu.

Verenluovutustilaisuudesta Rovaniemeltä veripussit kuljetetaan yön aikana tuotantoon Helsinkiin, jotta ne saapuvat sinne viimeistään seuraavana aamuna. Verenluovutus saattaakin päättyä jo iltapäivällä, jotta kuljetus pääsee lähtemään tarvittavan ajoissa.

Keskiviikkoaamuna Veripalvelun toimipisteessä Helsingin Kivihaassa käy kuhina. Kivihaan veripalvelukeskukseen saapuvat kaikki Suomessa luovutetut veret. Ensitöikseen luovuttajan verinäytteet tutkitaan ja todetaan potilaalle sopiviksi. Sitten alkaa itse tuotantoprosessi.

Luovutetusta verestä erotellaan verihiutaleet, punasolut sekä plasma. Verihiutaleita voi tarvita vaikkapa runsaan verenvuodon hoitoon, punasoluja käytetään esimerkiksi suurissa leikkauksissa ja plasmaa lääkkeiden valmistuksessa.

Ennen verikuljetukset tapahtuivat lentokoneilla, nykyään aikatauluista johtuen maateitse. Kuljetus on siis aiempaa hitaampaa.

– Sillä on todella iso merkitys, kuinka nopeasti saamme luovutetun veren tuotantoon. Mitä vähemmän on reittimahdollisuuksia, sitä hankalampi meidän on järjestää luovutuksia, kertoo Veripalvelun viestintä- ja henkilöstöpäällikkö Willy Toiviainen.

Toinen syy sille, miksi luovutus on haastava järjestää pitkien matkojen päässä, on veren tarve. Jokaisena arkipäivänä on tapahduttava keskimäärin 800 verenluovutusta. Esimerkiksi Rovaniemen tilaisuudessa verta pyritään saamaan 80–90 pussia.

Rovaniemen osalta verenluovutustilaisuuksista vastaa Veripalvelun Oulun toimipiste, joka käy myös esimerkiksi Kajaanissa, Torniossa ja Kemissä.

Veripalvelu iloitsee lomaluovuttajista

Verenluovutuksen jälkeen saattaa kokea erityistä hyvän olon tunnetta, jota toisten auttaminen parhaimmillaan ihmiselle voi tuoda. Tunnollista verenluovuttajaa voikin harmittaa, jos oman kotipaikan lähistöllä ei ole mahdollista luovuttaa verta.

– Olen viimeksi käynyt verenluovutuksessa syyskuun lopussa, Helsingissä Sanomatalossa. Siellä minä yleensä nykyään käyn, kertoo Martina Huovinen ja muistelee, että vuosia sitten verenluovutustilaisuuksia järjestettiin myös kotikylässä Ivalossa.

Veripalvelun Toiviainen harmittelee, ettei kaikkialle verenluovutustilaisuuksia ole mahdollista järjestää. Hän kuitenkin ilahtuu kuullessaan Huovisen tarinan lomaan yhdistetystä verenluovutuskäynnistä.

– Meillä on paljon vannoutuneita verenluovuttajia Suomessa, mikä on aivan ihana juttu. On ihmisiä, jotka todella näkevät sydämen asiakseen sen, että haluavat auttaa, Willy Toiviainen sanoo.

– Kuulostaa todella upealta, että ihmiset käyvät verenluovutuksessa loma-aikana silloin, kun tulevat toiselle paikkakunnalle.

Luovuttajaksi käy terve aikuinen

Toiviaisen mukaan verenluovuttajaksi ryhdytään tavallisesti perheenjäsenen, tuttavan tai ystävän innostamana. Verenluovutuksissa käyvien kaveriporukoiden määrä on myös lisääntynyt. Joskus verenluovuttajaksi ryhtymiseen saattaa viedä tilanne, jossa huomaa läheisen saaneen apua jostain verituotteesta.

Martina Huoviselle verenluovutuksesta on syntynyt jo perinne. Hän kertoo, että koska on perusterve ja esimerkiksi hemoglobiini on sopivalla tasolla, uskaltaa hän hyvin luovuttaa verta muutaman kerran vuodessa.

Naisille suositellaan enintään 2–3 verenluovutuskertaa vuodessa niin, että verenluovutuksien välillä on 91 päivää. Miehille suositus taas on enintään 3–4 kertaa vuodessa ja heillä aikaväli on 61 päivää.

Verenluovuttajan tulee olla 18–70 vuotias, ensikertalaisen alle 60-vuotias. Jos haluaa testata sopivuutensa verenluovuttajaksi, voi sen tehdä Veripalvelun verkkosivuilla.

Yle uutisoi torstaina, että Inarin yhtä tärkeintä matkailukohdetta, inarinsaamelaisille pyhää Ukonsaarta Inarijärvellä, ehdotetaan kokonaan rauhoitettavaksi.

Nyt paikalla pääoperoijana toimiva matkailuyritys "Visit Inari – Safaris & Accomodation" on aiheesta syntyneen keskustelun myötä päättänyt lopettaa saareen rantautumisen. Yritys on ollut toiminnan pääoperoijana vuodesta 2003 ja risteilyjä saarelle on tehty jo 1970-luvulta asti.

Inarijärvelle järjestettyihin risteilyihin on sisältynyt sään salliessa rantautuminen Ukonsaarelle. Asiakkaille on yrityksen mukaan myös kerrottu tietoa saaresta ja sen merkityksestä alueen kulttuurille.

– Asiasta käytyjen keskusteluiden ja kannanottojen pohjalta olemme tehneet päätöksen siitä, että Ukonsaarelle ei jalkauduta enää risteilyiden eikä muidenkaan ohjelmien aikana, Visit Inari tiedottaa.

Väitöskirjatutkija ja arkeologi Eeva-Kristiina Harlin sekä metsäekologi Inka Musta nostivat aiheen keskusteluun kuluneella viikolla Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksessaan.

"Haluamme kehittyä kestävästi kohti tulevaisuutta"

Australiassa suljettiin vastikään tunnettu turistikohde, Australian alkuperäiskansalle pyhä Uluru-kivimuodostelma. Tämä sai aikaan keskustelun Ukonsaaresta, vaikka aiheesta on puhuttu jo 2000-luvun alusta lähtien. Esimerkiksi väitöskirjatutkija ja arkeologi Eeva-Kristiina Harlin ehdotti saaren täydellistä rauhoittamista jo vuonna 2007.

Inarissa sijaitseva Ukonsaari, inarinsaameksi Äijih, on tunnetuin saamelaisten pyhä paikka Suomessa. Arkeologisissa tutkimuksissa Ukonsaarelta on löydetty muun muassa uhrieläinten luita, sarvia sekä metalliesineitä. Ukonsaari on tutkimusten mukaan ollut rituaalisessa käytössä viimeistään 1300-luvulta lähtien.

Pyhä kalliosaari kiehtoo myös ulkomailla asti. Ukonsaari on ollut ehdolla UNESCO:n maailmanperintökohteeksi. Uutissivusto CNN taas listasi lokakuun alussa Inarijärven yhdeksi kauneimmista paikoista Euroopassa.

Visit Inarista kerrotaan, että he haluavat toiminnallaan toimia tiennäyttäjänä sille, että paikallisväestöä ja paikallista alkuperäiskulttuuria voidaan kuunnella sekä kunnioittaa ilman kieltoja tai viranomaisten tekemiä asetuksia.

– Haluamme näin olla esimerkkinä myös muille matkailualan toimijoille, jotta yhdessä toimialana voimme kehittyä kestävästi kohti tulevaisuutta, niin ekologisesti, kulttuurillisesti kuin sosiaalisestikin, kertoo yritys tiedotteessaan.

Yritys jatkaa risteilyjä saaren alueella, mutta haluaisi niidenkin puitteissa aloittaa yhteistyön saamelaismuseo Siidan kanssa. He toivovat risteilyistä informatiivisempia, jotta ihmiset saisivat tietoa saaren historiasta.

Ainakin yksi yritys jatkaa toimiaan entiseen tapaan

Yle Saame selvitti myös muiden Inari-Saariselkä-matkailualueen ohjelmantarjoajien ajatuksia Ukonsaaren rauhoittamisesta turismilta.

Aurora Village Ivalo -yritys kertoo järjestäneensä retkiä saareen kahdesti, mutta se ei todennäköisesti enää tulevaisuudessa jatka palvelua. Yle Sápmin tietojen mukaan Lapland Safaris ja Wilderness Hotel -yritykset ovat ohjanneet turistejaan Visit Inarin järjestämille risteilyille.

Luontoloma Pro-Safaris on järjestänyt retkiä saareen satunnaisesti, kertoo omistaja Teuvo Katajamaa. Yritys ei kuitenkaan vielä ole päättänyt muuttaa palveluitaan.

– Tämä ei tule vaikuttamaan meidän toimiimme, ne jatkuvat toistaseksi samalla tavalla, Katajamaa toteaa.

Lentovero jakaa lappilaisia matkailuyrittäjiä. Yle uutisoi myöhään torstai-iltana, että lentoveroa Suomeen vaativa kansalaisaloite etenee eduskunnan käsittelyyn.

Aloitteessa lentovero kohdistuisi matkustajaan. Matkalippuihin tulisi siis lisää hintaa.

Lapissa matkailubisnes on isoa ja kasvu on viime vuosina ollut hurjaa. Esimerkiksi viime vuonna Lapin majoitusliikkeissä oli kolme miljoonaa rekisteröityä yöpymistä, mikä on enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Lapin matkailun kasvu oli ulkomaalaisten vieraiden varassa.

Lapissa uuden veron säätämistä vastustaa esimerkiksi Lapin suurin hotelliketju Lapland Hotels. Ketjun toimitusjohtaja Ari Vuorentausta sanoo, että lentoverolla olisi erittäin haitallinen vaikutus Lapin matkailulle. Hän pelkää, että Lapin matkailu joutuisi veron vuoksi kilpailijoita huonompaa asemaan.

– Lentovero on erittäin ikävä asia, kun me ollaan pussinperällä Suomessa ja lentäminen on käytännössä ainoa vaihtoehto, millä tänne pääsee. Matkailuala ei kaipaisi yhtään ylimääräisiä kustannuksia eikä niitä oikein kestetäkään suhteessa kilpailijamaihin, sanoo Vuorentausta.

Vuorentaustaa arveluttaa myös se, onko lentovero varmasti tehokas toimenpide ilmastonmuutoksen hillitsemisessä. Hän kehottaa odottamaan lentoyhtiöiden ja lentokonevalmistajien ratkaisuja päästöjen pienentämiseksi.

– On hyvä, että lentoyhtiöt ovat heränneet etsimään ratkaisuja ja samoin lentokonevalmistajat, miten jatkossa pystyttäisiin vähäpäästöisempään liikenteeseen.

Kannatusta löytyy, mallia Ruotsista

Kittilän Levin matkailun suurnainen, matkailuyrittäjä Päivikki Palosaari puolestaan kannattaa lentoveroa eikä usko, että lentoveron säätäminen vaikuttaisi Lapin tai Levin matkailijamääriin. Hänen näkemyksenä on, että näin ei olisi tapahtunut esimerkiksi Ruotsissa.

Vastaava lentovero on jo käytössä Ruotsissa, Britanniassa, Ranskassa ja Saksassa.

Tällä hetkellä lentopolttoaineista ei makseta lainkaan veroja. Arvonlisäveroa Suomi perii ainoastaan kotimaan lentolipuista.

Pitkän linjan yrittäjää kismittää tieto siitä, että lentoyhtiöt eivät maksa polttoaineveroa lentokoneiden käyttämistä polttoaineista.

– Tänä aamuna olin niin hämmentynyt, kun kuuntelin tv-uutisia siitä, että lentokoneet saavat polttoaineet ilman polttoaineveroa. Se tuntuu käsittämättömältä, suomii Palosaari.

Lapin liike-elämä kärsisi: "Pääkaupunkiseudulle järkevää ainoastaan lentää"

Lapin Kauppakamarin toimitusjohtaja Timo Rautajoki ei kannata lentoveron käyttöönottoa kansalaisaloitteessa esitetyllä tavalla vaan hänen mukaansa lentoverosta pitäisi päättää Euroopan tasolla. Lapin liike-elämälle lentoverosta olisi hänen mukaansa haittaa.

– Lapista ei ole esimerkiksi järkevä mennä pääkaupunkiseudulle muuten kuin lentämällä, koska junaliikennettä ei ole kehitetty ja polttoaineverotusta on esitetty korotettavaksi, Rautajoki toteaa.

Lentoveron hyötyjä pohditaan myös Kemissä, jossa on jo vuosia rakennettu matkailijoita houkuttelemaan lumilinna. Nyt kaupungissa on myös ympärivuotinen lumilinna.

Kemin matkailun toimitusjohtaja Susanna Koutonen suhtautuu epäillen lentoveron hyötyihin. Hän pelkää, että mahdollinen lentovero kallistaisi entisestään Suomen sisäisiä liittymälentoja.

– Suhtaudun myönteisesti vihreisiin arvoihin, mutta matkailualaa ja kaikkea liikkumista verotetaan muutenkin kovasti. Mihin lisäveroa tarvitaan, jos esimerkiksi lentoyhtiöt uusivat jo koneitaan, pohtii Koutonen.

Toisaalta Koutonen kysyy, moniko suomalainen on mahtanut jättää matkustamasta esimerkiksi Kreikkaan, jossa on käytössä majoitusvero.

Lue lisää:

Eduskunta päättää, kasvaako lentolippusi loppusumma jopa 30 euroa ilmastosyistä – Professori: "Lentovero oikeastaan ainoa mahdollisuus"

Huima loppukiri: Kansalaisaloite lentoverosta ylitti vaaditut 50 000 allekirjoitusta – etenee eduskunnan käsittelyyn

Pitkän linjan poliitikko Paavo Väyrynen aikoo pysyä seuraavat kaksi vuotta puoluepolitiikan ulkopuolella. Hän kertoo tiedotteessaan harkitsevansa asiaa sen jälkeen uudelleen.

– Viime eduskuntavaalikauden mittaan kävi ilmi, että puoluepolitiikan ja parlamentaarisen järjestelmän kautta minulla ei ollut ainakaan silloin mahdollisuuksia vaikuttaa Suomen, Euroopan ja ihmiskunnan tulevaisuuteen, Väyrynen kirjoittaa tiedotteessaan.

Hän kertoo pohtineensa tulevaisuuden vaihtoehtoja kesän ja syksyn aikana.

Väyrysen mukaan häntä on viime aikoina kehotettu palaamaan mukaan keskustan toimintaan myös Tähtiliikkeen aktiivien toimesta.

– Ainakaan toistaiseksi en aio sitä tehdä. En usko, että keskustassa edelleenkään olisi vaikuttamisen mahdollisuuksia meille, jotka emme hyväksyneet viime vaalikauden politiikkaa, Väyrynen kirjoittaa.

Keskustan nykyjohdolle hieman kiitosta

Väyrynen ei usko, että keskusta voisi nykymenolla nousta takaisin suurten puolueiden joukkoon.

Puolueen uuden johdon kannanotoissa hän näkee myönteisiä piirteitä, mutta hänen mielestään tiliä menneeseen ei ole tehty.

– Tehdyt virheet on tunnustettava, että ne voitaisiin korjata, hän kirjoittaa.

Vaikka Väyrynen aikoo pysyä puoluepolitiikan ulkopuolella, jättää hän oven hieman raolleen politiikan suuntaan.

– Toimin kyllä mielelläni keskustan puoluejohdon ja järjestöväen konsulttina, jos arvioitani ja mielipiteitäni halutaan kuulla, Väyrynen kertoo.

Muoniossa on tehty tänään uusi talven pakkasennätys. Kirkonkylällä mitattiin maanantaina aamulla 26,5 asteen pakkaslukemat.

Edellinen pakkasennätys tehtiin sunnuntai-iltana samalla mittausasemalla. Tuolloin pakkasta oli 26,4 astetta. Kovia pakkaslukemia on mitattu sunnuntaina myös Enontekiöllä, Kittilässä ja Utsjoella.

Haluatko lukea lisää uutisia läheltäsi? Lataa Yle Uutisvahti.

Joko olet tilannut uutiskirjeemme? Läheltä-osiosta löydät oman seutusi.

Juttua päivitetty 4.11. kello0 12:17 Jutussa kerrottiin aiemmin sunnuntai-iltana tehdystä pakkasennätyksestä -26,4. Juttua päivitetty maanantaiaamuna tehdyllä ennätyksellä 26,5.

Lapissa on tehty taas uusi talven pakkasennätys. Ennätys tehtiin tiistaiaamuna Enontekiön lentoasemalla, missä pakkasta mitattiin 28,2 astetta.

Kovia pakkaslukemia on mitattu tiistaina myös Kittilässä ja Sodankylässä.

Ylen meteorologi Matti Huutonen kertoi perjantaina, että lämpötilat ovat nyt poikkeuksellisen kylmiä vuodenaikaan nähden.

Haluatko lukea lisää uutisia läheltäsi? Lataa Yle Uutisvahti.

Joko olet tilannut uutiskirjeemme? Läheltä-osiosta löydät oman seutusi.

Saamelaismuseo ja Ylä-Lapin luontokeskus Siidan uuden perusnäyttelyn arkkitehtisuunnittelijaksi on valittu muotoilija Harri Koskinen. Hänen tehtävänään on suunnitella uuden näyttelyn arkkitehtuuri ja graafinen ilme sekä valvoa näyttelyn rakennuttamista ja toteutusta.

Harri Koskinen on suunnitellut muun muassa Tapio Wirkkalan ja Oiva Toikan viimeisten näyttelyiden arkkitehtuurit. Uransa alusta lähtien Koskisella on ollut monia ulkomaisia asiakkaita pääasiassa Japanista ja Italiasta. Japanin Kiotossa avautuu tämän vuoden lopulla hänen suunnittelemansa hotellikonsepti.

Koskinen iloitsee saamelaismuseon näyttelyn suunnittelusta. Hänen tavoitteenaan on yhdessä työryhmän kanssa luoda vuorovaikutteinen näyttely, joka tarjoaa vieraille uutta tietoa siitä, miten saamelaisasiat ovat olleet, miten ne ovat nyt ja miltä tulevaisuus näyttää.

– Pyrimme informatiiviseen ja elämykselliseen museokäyntiin, jota uudet tekniikat ja interaktiot parhaillaan tukevat. Alamme käydä läpi erilaisia vaihtoehtoja siitä, mikä tässä yhteydessä on kaikin puolin mielekästä ja järkevää.

– Elämyksellisyys on tärkeää, jotta museokäynnistä saadaan kävijän vuoden kohokohta, visioi Koskinen.

Saamelaismuseo ja luontokeskus Siida Inarin kirkonkylällä avattiin vuonna 1998 ja siitä lähtien perusnäyttelyn sisältö on pysynyt ennallaan. Harri Koskinen pyrkii nyt suunnittelemaan näyttelykokonaisuuden, jota voisi aika-ajoin muokata ja päivittää.

Arkkitehtisuunnittelijaa itseään kiinnostaa se, kuinka erilaisia kokonaisuuksia ja pohdintoja saadaan aikaiseksi näyttelyteknisin keinoin.

– Ihan kaikkea ei tarjottaisi valmiina, vaan näyttelyvierasta jäisivät askarruttamaan tietyt asiat, kertoo Koskinen.

Uuden näyttelyn on määrä valmistua keväällä 2022

Siidan näyttelyuudistus on osa museo- ja luontokeskusrakennuksen peruskorjausta ja laajennusta. Projektin on määrä valmistua keväällä 2022.

Saamelaismuseon johtaja Sari Valkonen on tyytyväinen siihen, että yli 20 vuoden ikään ehtinyt näyttely uudistetaan, ja että juuri Koskinen saadaan työhön mukaan.

Metsähallituksen Luontopalvelujen puistonjohtaja Pirjo Seurujärvi kertoo, että Koskisen rooli tulee olemaan keskeinen näyttelyn kulttuuri- ja luontosisältöjen yhteensovittamisessa. Siidan nykyisen päänäyttelyn suunnittelijoina 1990-luvulla toimivat arkkitehdit Juhani Pallasmaa ja Sami Wirkkala.

– Harri Koskisen valinta uudistettavan Siidan näyttelyarkkitehdiksi on hieno ja arvokas jatkumo Siidan tarinaan, iloitsee Seurujärvi.

Saamelaismuseo ja luontokeskus Siidan peruskorjaus ja laajennus alkavat kevättalvella 2020. Sen yhteydessä Siidaan rakennetaan uusi kokoelmayksikkö ja ravintola.

Vielä ensi vuonna projekti ei vaikuta Siidan päivittäiseen toimintaan. Keväällä 2021 toiminta siirtyy väistötiloihin ja vieraat ohjataan ulkomuseoon.

Lue myös:

Mistä saamelaisten vanhoista haudoista ryöstetyt pääkallot saisivat uuden viimeisen leposijan? – Saamelaismuseo Siidaan varastoidut luut ja pääkallot halutaan haudata uudelleen

Suomi luovuttaa hautaluita Yhdysvaltoihin – anastettujen aarteiden palautus repii museomaailmaa

Voimalaitos valjasti Euroopan parhaisiin kuuluneen lohijoen. Silloin entinen Kemijoki katosi, mutta unelma lohen paluusta ja traumat sen menetyksestä elävät yhä.

Suomen pisimmän joen, Kemijoen voimalaitosrakentaminen alkoi sotien jälkeen jokisuulta. Isohaaran voimalaitospato esti lohen nousun kudulle ja jopa kymmenen metriä noussut vesi peitti rantojen viljelysmaita.

Vastuuta haitoista selviteltiin pitkään ja siitä käytiin oikeutta. Epäselvyys ratkesi vasta, kun lappilaiset marssivat karvalakkilähetystönä oikeusministeriöön vaatimaan poikkeuslakia korvausten maksamiseksi.

Korvauksia pidettiin pienenä ja puhuteltiin pajatsorahoina. Osa tyytyi, osan mielestä jokiyhtiöt pitäisi edelleenkin vaatia vastuuseen aiheuttamastaan ympäristötuhosta.

Tässä jutussa neljä Kemijoen kohtaloon liittyvää ihmistä kertoo suhteestaan Lapin mahtivirtaan. Vieläkö ajatus Kemijoesta lohijokena elää?

Kari Alaniska: Patoaltaan näkeminen suututtaa aina

Tervolalaislähtöinen viehekalastaja ja filosofian tohtori Kari Alaniska selvitti väitöskirjassaan, miksi Kemijokeen ei lupaehtojen vaatimuksesta huolimatta rakennettu toimivaa kalatietä.

“Aloin tajuta mistä Kemijoella on kyse, kun luin lukiolaisena Kustaa Vilkunan Lohi-kirjan. Ensimmäinen tunne oli viha. Eikä se rehellisesti sanottuna ole kovin paljoa laantunut vieläkään.

Joka kerran ottaa päästä, kun näen Isohaaran patoaltaan. Kysyin kerran Tervolassa, Narkauskosken rannalla kasvaneelta mummoltani, minkälaista oli kun joki padottiin. Hän vastasi, että hiljaista. Eivät he halunneet siitä puhua.

Isovanhemmat olivat Maalaisliiton äänestäjiä, eivätkä voineet itselleenkään tunnustaa, että omat koirat tässä purivat. Joen valjastaminen oli Maalaisliiton projekti, jolla haluttiin pitää väki maakunnissa tarjoamalla lyhytaikaisia työtilaisuuksia voimalatyömailla.

Kaikki sanoivat, että tämä on edistystä. Kalastus on mennyttä, ostakaa isompi separaattori ja painakaa menemään. Kunnanisät suorastaan rukoilivat yhtiöitä, että alkakaa nyt rakentaa niitä voimaloita. Ja 60–70-luvut olivat vaikeita, sen voi myöntää. Erityisesti työttömyys iski maaseutupitäjiin ja niihin, jotka eivät perineet tiloja ja jatkaneet maataloutta.

Kuljen kalassa lähes kolme kuukautta vuodessa. Aloitin kalastuksen pyytämällä pikkuharjuksia Tervolassa. Sitten kuulin vanhemmilta kalamiehiltä, että on sitä joessa ollut isompiakin kaloja. Rupesin soutamaan lohta ja taimenta Isohaaran alapuolella.

En usko, että lohi minun elinaikanani palaa Kemijokeen. Jokisuun terminaalialueen kalastus pitäisi lopettaa, samoin kuin kutusiian pyynti. Mutta jokiyhtiö on saanut liittolaisikseen niistä hyötyvät ja jatkaa samaa hajottavaa taktiikkaa kuin ennenkin.

Lohen kohtalo ei yhtiöitä kiinnostanut alun alkaenkaan. Eikä se kiinnosta nytkään.”

Martti Maunu: Vesi peitti parhaat pellot

Vuonna 1940 syntyneen Martti Maunun enot, Tuiskuvaaran lohitalonpojat, nostivat Kemijoesta tuhansia kiloja lohta ennen joen patoamista. Voimalaitoksen valmistuttua vain pari vuotta aiemmin kulle- eli kulkuverkon laskemiseen teetettyä venettä ei enää tarvittu.

“Muistan, minkälaista oli viimeisenä kesänä ennen kuin vesi nousi ja joki padottiin. Meidän rannassa oli komeita tuomia ja kivien välissä kasvoi metsämansikoita. Siihen aikaan kuljettiin jalan, ja tie meni talon ja joen välistä.

Enot vetivät joessa kulletta ja pyytivät lohta. Lohia oli rannassa rivissä, toistakymmentä isoa kalaa, kymmenen kilon molemmin puolin.

1948 joki tukittiin. Lohen nousu loppui. Vesi nousi tässä meidän kohdalla kahdeksan metriä. Joessa oli vastapäätä Rantaniemensaari, jossa oli komeat, kartanomaiset talot. Siitä saaresta näkyy nyt vain pieni osa. Joki on tältä kohdalta 900 metriä leveä.

Kaksi kolmasosaa Tuiskuvaaran pelloista jäi veden alle. Ne olivat parhaita peltoja, multavia rantamaita. Niissä kasvoi viljaa, ohraa ja ruista. Tilalle saatiin hallanarkoja peltoja jänkien takaa.

Enot olivat lohen katoamisesta tietysti pahoillaan ja katkeriakin. Patoamisen jälkeen joen käyttöä haittasi vielä uitto. Tukkeja oli rantaan asti. Siihen saatiin muutos seitsemänkymmentäluvulla.

Karvalakkilähetystön peräämiin korvauksiin oltiin ainakin jonkun verran tyytyväisiä. Hyvä että edes jotain saatiin, kun pelkona oli, että jäädään kokonaan ilman. Tänä päivänä korvausasian jauhaminen on turhaa. En vaivaa päätäni jossittelulla.

Viime kesänä naapuriin muuttanut mies kauppasi minulle verkkoa ja houkutteli pistämään sen pyyntiin patoaltaaseen. Sanoin, että jos siitä jotain saadaan niin ostan sen verkon sinulta.

Omasta rannasta verkkoon tarttui sataa grammaa vaille seitsemän kilon lohi. Se oli komea emokala, punalihainen ja kirkas. Sanoin ääneenkin, että viimeksi tässä törmällä on ollut lohta kesällä 1948. Se kyllä lämmitti mieltä.

Täytin lupauksen ja ostin sen verkon. Ehkä lohikin vielä jokeen palaa, ainakin askelia on otettu oikeaan suuntaan.”

Jaakko Ylitalo: Nyrkkiä pöytään lauantaimakkaran voimalla

Lapin maakuntaliiton maakuntasihteeri Jaakko Ylitalo matkusti vuoden 1979 Karvalakkilähetystön mukana oikeusministeriöön vaatimaan vuosia oikeudessa viipyneitä lohikorvauksia joen valjastamisesta.

”Uho oli kova. Kun Rovaniemen asemalta lähdettiin, sanottiin lehdistölle että takaisin ei tulla ennen kuin on päätös asiasta saatu. Säännöt teimme jo ennen lähtöä, mutta junassa muistimme että tärkein puuttuu: viinaa ei oteta ennen kuin on homma hoidettu.

Vaatimus oli, että valtio maksaa viimeisen oikeudenkäynnin päätöksen mukaiset korvaukset ja käy sitten oikeutta voimayhtiöitä vastaan vaikka maailman tappiin asti.

Oikeusministeri Christoffer Taxell sanoi, että voimassaolevan lainsäädännön mukaan tämä ratkotaan, poikkeuslakia ei tule. Karvalakkilähetystön vastaava totesi, että tämä ei tyydytä meitä, me jäämme ministeriöön.

Puolet porukasta keskusteli virkamiesten kanssa, puolet jäi käytävään. Nuorin pantiin hakemaan eväitä, lauantaimakkaraa oli ainakin seitsemän tankoa ja limppuja vaikka kuinka paljon.

Olimme laittaneet myös presidentille pyynnön, että ”olemme taas täällä ja huonolta näyttää, voisitteko auttaa”. Presidentti vastasi, että tulkaa käymään Tamminiemessä. Silloin tiesimme, että asia alkaa rullaamaan. Pääministeri Mauno Koivistokin oli siinä välillä pörhistynyt. Hän lähetti Taxellin neuvottelemaan asiasta Pohjolan Voima Oy:n hallituksen puheenjohtaja Paavo Honkajuuren kanssa.

Pohjolan Voima lupasi maksaa korvaukset. Yhtiöt pääsivät sitten pitkien neuvottelun jälkeen sopimukseen siitä, miten summa jaetaan niiden kesken.

Kun palattiin kotiin, kaikki eivät olleet tyytyväisiä. Kalevi Nieminen Tervolasta sanoi, että ei ole syytä juhlia, ennen kuin kalatie on rakennettu.

Minä ajattelen nyt Niemisen tapaan. Ja siinä kokonaisvastuu on valtiolla. Kyllä minä unelmoin lohen paluusta, ja olen aika varma siitä, että se vielä kerran palaa.”

Tuomas Timonen: Tärkeintä olisi katsoa eteenpäin

Lapsuuden Lapin lomilla Tuomas Timosta varoiteltiin menemästä liian lähelle Kemijoen virtaa. Aikuisena joki ja sen voimalat ovat tulleet Kemijoki Oy:n toimitusjohtajalle tutuiksi.

“Ensimmäisiä lapsuusmuistoja on valon juhla, jota vietettiin kun kotikylään tuli sähkö. Oltiin paikallisella kansakoululla ja sähköyhtiön toimitusjohtaja käänsi katkaisijasta valot päälle. Ehkä siitä tämä rakkaus sähköön, kun on elänyt myös ilman sitä.

Kemijoki-yhtiön tärkein tehtävä on tehdä sähköä valtakunnan verkkoon. Lohen palauttaminen on monen tahon vastuulla, ei vesivoimayhtiö voi yksin toimia.

Emme me vastusta kalatalousvelvoitteiden muuttamista, mutta Lapin ELY-keskuksen tekemä uusi hakemus on kohtuuton. Kalatiet, alasvaellusreitit, lisäistutuksia, vaellusaikana joen käyttö pitäisi tehdä kalojen ehdoilla. Oikeastaan kaikkea mahdollista vaaditaan.

Yhtiöllä ei ole mahdollista tehdä sellaisia investointeja ja tuotantotappioita, mitä tuon mittakaavan toimista koituu.

Rovaniemeltä alaspäin ovat Suomen suurimmat vesivoimalat, siellä pitää etsiä sellaiset ratkaisut jotka pystytään tekemään. Kalauoma on aika monimutkainen järjestelmä, kun pitäisi teitä alittaa ja joskus mennä ihmisten pihojen läpi. Ei tämä ole niin yksinkertaista että valettaisiin vain joku betoniränni.

Me olemme panostaneet Kalasydämen kehittämiseen, kala-asioissakin voidaan olla innovatiivisia.

Kun 1940-luvulla tehtiin ratkaisuja, yritysvastuun näkökulma oli erilainen. Kun mietittiin sotakorvausten maksua, niin muut asiat olivat tärkeämpiä kuin vaelluskalat. Tässä on ollut erilaisia vaiheita, mutta tärkeintä olisi katsoa eteenpäin.

Uskon että hyvin suunnitellulla yhteistyöllä pystytään jonkinlainen lohikanta palauttamaan, mutta se on eri kysymys, voidaanko sitä kalastaa.“

Pitäisikö valtion toimia ponnekkaammin, jotta hallitusohjelman kirjaus vaelluskalojen palauttamisesta Kemijoelle toteutuisi? Keskustele klo 22 asti.

Yle Areenassa on erikoislähetys, jossa keskustellaan lohen paluusta Kemijokeen ja siihen liittyvistä kiistoista. Mukana lähetyksessä muun muassa kala-aktiivi Jasper Pääkkönen, ympäristöministeri Krista Mikkonen ja Kemijokiyhtiön johtoa.

6.11. klo 8.03 Korjattu Alaniskan tekstistä vanhemmat isovanhemmiksi.

Lue myös:

Jasper Pääkkönen Kemijoen kalateistä: "Käsittämätön tilanne, että valtionyhtiö taistelee valtion asettamia tavoitteita vastaan"

Lapissa historiallinen suunnitelma: vesivoimalaitoksesta ollaan valmiita luopumaan ja vaelluskaloja toivotaan takaisin

Kapinahenki kytee Perämeren ammattikalastajien joukossa – "Meitä on kyykytetty jo tarpeeksi"

Kemijoen säännöstelyn haitat jäävät Lappiin ja leijonanosa hyödyistä valuu etelään

Tänään keskiviikkona kello 11 alkaa Yle Areenassa Kemijokea koskeva erikoislähetys, jossa keskustellaan lohen paluusta Kemijokeen ja siihen liittyvistä kiistoista. Mukana lähetyksessä muun muassa kala-aktiivi Jasper Pääkkönen, ympäristöministeri Krista Mikkonen ja Kemijokiyhtiön johtoa.

Tasan 40 vuotta sitten Kemijokivarressa päätettiin, että nyt riittää. Joki oli valjastettu sähköntuotantoon, mutta selvyyttä voimalaitosrakentamisen haittojen korvaamisesta lappilaisille ei vieläkään ollut.

Eri oikeusasteissa oli silloin jo vuosia puitu sitä, kuuluuko korvausvelvollisuus Suomen pisimpään jokeen ensimmäisen padon tehneelle Pohjolan Voimalle vai myös Kemijoki Oy:lle, kuka korvauksiin on oikeutettu ja paljonko niitä pitäisi maksaa.

Marraskuun kuudentena 1979 yöjuna oli tuonut puolen sataa isäntää, kalamiestä ja maakuntapoliitikkoa Kemijokivarresta pääkaupunkiseudulle.

Joukko marssi oikeusministeriöön.

Vierailusta ei oltu ilmoitettu etukäteen, mutta huhut olivat kiirineet etelään asti ja delegaatio sai odotella pitkään, ennen kuin pääsi tavoittelemansa ministerin puheille.

Vakavailmeiset isäntämiehet talvipomppineen ja turkislakkeineen otti vastaan kolmikymppisen oikeusministeri Christoffer Taxell (r.). Aivan koko sakkia ei tosin päästetty virkahuoneisiin, vaan osa sai jäädä odottelemaan käytäville.

"Takaisin ei tulla ennenkuin päätös on saatu"

Karvalakkilähetystön vaatimus oli, että vuosia oikeudessa venynyt kiista korvausten suuruudesta ratkaistaisiin poikkeuslailla.

– Uho oli kova. Kun Rovaniemen asemalta lähdettiin, sanottiin lehdistölle että takaisin ei tulla ennen kuin on päätös asiasta saatu, muistelee Lapin maakuntasihteerinä karvalakkilähetystöön osallistunut Jaakko Ylitalo.

Kotiin tuomiset jäivät laihaksi: poikkeuslakia ei saatu, mutta asiaa käsittelevälle Vaasan vesiylioikeudelle Taxell saattoi sentään luvata lisää resurssia käsittelyn jouduttamiseksi.

Kiistan ytimessä oli jokisuulle heti sotien jälkeen noussut voimalaitospato, Pohjolan Voima Oy:n rakentama Isohaara. Voimalaitoksen rakentaminen käytännössä hävitti satoja taloja elättäneen ja miljoonien markkojen kalastustulot jokivarteen tuoneen vaelluskalakannan.

Katso Elävästä arkistosta: Kun lohi katosi joesta

Nykyään arvokkaan lohijoen tukkimista voimalaitoksella jokisuulta mietittäisiin muultakin kuin voimatalouden kannalta. Sotien jälkeisessä Lapissa tilanteeseen vaikutti moni asia. Yksi kiireellisimmistä syistä oli se, että vetäytyvät saksalaisjoukot olivat lokakuussa 1944 tuhonneet Kemijoen ylittävät sillat.

Joki olisi tosin valjastettu joka tapauksessa, uskoo Kemijoen historiasta väitellyt Kari Alaniska.

– Pohjolan Voimalle jokisuu ei ollut ensisijainen paikka, sillä sitä pidettiin vaikeana olosuhteiden ja muun muassa sähkön siirtämisen etelään kannalta. Mutta siltojen räjäyttämisessä yhtiö havaitsi tilaisuutensa, sanoo Alaniska.

Lohta oli padon alla tuhansittain

Isohaara valmistui tilapäisellä rakentamisluvalla 1949 ja sen vaikutukset loheen alkoivat näkyä heti. Kudulle pyrkivää lohta oli padon alla joki puurona. Keminmaalaisen Tuiskuvaaran lohitalon perillinen Martti Maunu muistaa vielä viimeisen lohikesän 1948.

– Muistan miten sukeltajat puhuivat siitä, miten lohiparvet kiersivät voimalaitoksen alla joessa, Maunu kertoo.

Työvoimapulasta kärsivässä Lapissa voimalaitokset nähtiin 1950–60 -luvuilla tärkeinä työllisyyshankkeina.

Niitä markkinoitiin myös sillä, että ne toisivat Lappiin teollisuutta ja lappilaisille halpaa sähköä. Toimintaperiaatteensa mukaisesti Kemijoki Oy myy tuottamansa sähkön omakustannushintaan omistajilleen. Suurimmat omistajat ovat Fortum, UPM ja pääkaupunkiseudun energiayhtiö Helen. Lappilaisomistusta yhtiössä on reilu 13 prosenttia.

Vuonna 1949 valmistuneen Isohaaran voimalaitoksen haittoja alettiin selvitellä vasta 1950-luvun lopulla. Vesioikeus antoi vuonna 1964 laitokselle pysyvän luvan.

Toistaiseksi lopullisen ratkaisunsa kalakorvauskiista sai vasta vuonna 1984. Vesioikeuksissa määrätyt korvaukset ja yhtiöiden kalanhoitovelvoite katsottiin tuolloin pysyviksi, ikuisesti voimassa oleviksi.

Jokiyhtiöiden arvostelu on kiihtynyt

PVO:n Isohaara aloitti Kemijoen valjastamisen energiantuotannolle, mutta sen on viimeistellyt valtio-omisteinen Kemijoki Oy. Se on rakentanut joen pääuomaan tähän mennessä seitsemän voimalaitosta. Uusin hanke, Sierilä, on saanut vesitalousluvan, mutta ei vielä rakennuslupaa.

Yhdessäkään Kemijoki Oy:n laitoksessa ei ole kalateitä, mutta Taivalkoskella on kokeiltu Kalasydän-laitetta lohien ylisiirrossa.

2000-luvulla Kemijoen tilanne on herättänyt kiihtyvää arvostelua. Siihen on vaikuttanut muun muassa se, että Pohjolan Voima on vuosikymmenten jälkeen sallinut rakentaa Isohaaraan kaksi kalatietä, joista patoaltaaseen nousee parhaimmillaan tuhansia vaelluskaloja.

Vuonna 2017 Lapin ELY-keskus jätti Pohjois-Suomen aluehallintovirastolle hakemuksen velvoitteen avaamiseksi. Sen mukaan joen tila on tällä hetkellä lainvastainen. ELY vaatii muun muassa kalateitä kaikkiin niihin Rovaniemen alapuolisen Kemijoen voimalaitoksiin, joissa niitä ei ole.

Kemijoki Oy on vastustanut velvoitteen avaamista kiivaasti. Se on muun muassa teettänyt konsulttiyhtiöllä selvityksen, jonka mukaan kalatierakentaminen olisi kestämätöntä yhtiön taloudelle.

Lue myös:

Jalokalat vai voimayhtiön rahat? Lasse Peltonen sovittelee uudella menetelmällä Pohjois-Suomen ikuisuuskiistoja

Vaelluskaloille padot auki – tutkijat väläyttävät vuosikymmenien pattitilanteeseen jopa pakkokeinoja

Jasper Pääkkönen: Voimayhtiöt syövät vielä hattunsa

Tykkylunta on jo näkynyt mäntyjen päällä. Kaiken kaikkiaan lunta on tullut pohjoiseen hyvin paljon, Keski-Lappiin jopa poikkeuksellisen paljon, kun eletään vasta marraskuun alkua.

Eniten lunta mitattiin tänään Inarissa, Pohjois-Lapin puolella. Mittari näytti 35 senttimetrin lumikerrosta.

35 sentin lumikerroksessa ei ole kyse maailmanennätyksestä, mutta yleensä marraskuun alussa ei vastaavaa ole. Oikeastaan vastaavaa tapahtuu harvemmin kuin kerran 30 vuoden aikana. Siksi Ylen meteorologi Matti Huutosen mukaan kyseinen lumimäärä on tilastoissa poikkeuksellinen – vuodenaikaan nähden.

– Vastaavia lukemia mitataan yleensä joulukuussa, Huutonen sanoo.

Normaali lukema tälle ajalle Pohjois- ja Keski-Lapissa on Huutosen mukaan noin 10–15 sentin luokkaa.

Huutonen lisää, että viime vuonna lunta oli samoilla alueilla poikkeuksellisen vähän, jos ollenkaan. Asiaa havainnollistaa kuva Sodankylän lumitilanteesta, jonka Helsingin yliopistossa tohtoriksi väittelevä meteorologi Mika Rantanen jakoi maanantaina Twitterissä:

Lunta näyttäisi Ylen Huutosen mukaan olevan paljon myös Kainuun suunnilla, esimerkiksi Puolangan mittausasemalla. Lisäksi nyt näyttäisi siltä, että lumi ei ole heti lähdössä Lapista eikä Kainuusta.

– Saattaa olla jo pysyvä lumi tälle talvelle, Huutonen miettii Lapin tilannetta.

Kala-aktiivi Jasper Pääkkönen toivoo kansalaisliikettä, joka auttaisi painostamaan Kemijoki Oy:tä taipumaan vaatimuksiin Kemijoen voimaloiden kalateistä.

Pääkkösen mielestä on käsittämätöntä, että Kemijoki Oy on ilmoittanut vastustavansa sille asetettavia uusia velvoitteita.

– On käsittämätön tilanne, että valtion omistama yhtiö taistelee valtion asettamia tavoitteita vastaan. Se sotii yleistä oikeustajua ja maalaisjärkeä vastaan, Pääkkönen sanoo.

Ympäristö- ja ilmastoministeri Krista Mikkosen (vihr.) mukaan valtio-omisteiselta Kemijoki Oy:ltä odotetaan hallitusohjelman mukaisesti esimerkillistä toimintaa vaelluskalojen luontaisen lisääntymisen edistämiseksi.

– Meillä on hallitusohjelmassa vahvat kirjaukset siitä, että haluamme huolehtia uhanalaisista vaelluskalakannoista. Ne ovat lajeina jo tärkeitä, mutta niillä on myös suuri matkailullinen merkitys, Mikkonen sanoo.

Pääkkösen mielestä Suomen tilanne virtavesien hoidon ja vaelluskalakantojen osalta on suorastaan hävettävän huono.

– Meillä oli 35 Itämereen laskevaa lohijokea, mutta nyt niitä on enää kaksi.

Keskiviikkona Yle Areenan erikoislähetyksessä keskusteltiin Kemijoen lohen paluusta, siihen liittyvistä kiistoista ja haasteista. Mukana lähetyksessä muun muassa kala-aktiivi Jasper Pääkkönen, ympäristöministeri Krista Mikkonen ja Kemijokiyhtiön johtoa. Lähetys on katsottavissa Yle Areenasta.

Jokiyhtiö: Kaikkea mahdollista vaaditaan

Mikkonen kertoo pitävänsä valitettavana sitä, että valtionyhtiöt ovat toisinaan pullikoineet niille asetettuja velvoitteita vastaan jopa oikeuskeinoin.

Lapin ELY-keskus on jättänyt hakemuksen Kemijoen kalanhoitovelvoitteen avaamiseksi. Hakemuksessaan kalastusviranomainen vaatii muun muassa kalateitä ja alasvaellusreittejä kaikkiin Rovaniemen alapuolisiin Kemijoen voimalaitoksiin.

Kemijoki Oy on jyrkästi kritisoinut hanketta, erityisesti vaatimuksia kalateiden rakentamisesta. Toimitusjohtaja Tuomas Timosen mukaan ELY:n vaatimukset ovat kohtuuttomia.

– Lapin ELY-keskuksen tekemä uusi hakemus on kohtuuton. Kalatiet, alasvaellusreitit, lisäistutuksia, vaellusaikana joen käyttö pitäisi tehdä kalojen ehdoilla. Oikeastaan kaikkea mahdollista vaaditaan, Timonen sanoo.

Jokiyhtiön ympäristöpäällikkö Erkki Huttula muistuttaa, että jokiyhtiö ei sinänsä vastusta velvoitteen muuttamista esimerkiksi kalatien rakentamisvelvoitteeksi.

Hannele Pokka: Vesilaki pitäisi uudistaa

Jasper Pääkkösen mukaan vesivoimayhtiöt ovat ainoa teollisuudenala, jolla ei ole lakisääteistä velvoitetta päivittää ympäristövastuitaan. Hänen mukaansa vesilakia olisi välttämätöntä päivittää tältä osin.

Samaa mieltä on ympäristöministeriön kansliapäällikkö, rovaniemeläislähtöinen Hannele Pokka.

– Vesilainsäädäntöä pitäisi tarkistaa. Se on aika yhtiömyönteinen. Euroopan unionissakin edellytetään, että laissa otetaan huomioon vesien tila, johon myös vaelluskalojen nousumahdollisuus kuuluu, Pokka muistuttaa.

Ympäristö- ja ilmastoministeri Krista Mikkosen valtionyhtiöltä edellyttämä esimerkillisyys tarkoittaa käytännössä sitä, että jos yhtiöiltä vaaditaan vaelluskalan nousuedellytysten turvaamista patojen ohituksia rakentamalla, niiden on ne myös tehtävä.

– Tietämys tästä on lisääntynyt koko ajan, että kestävin tapa turvata vaelluskalakannat on huolehtia luontaisen kierron turvaamisesta: siitä, että kalat pääsevät nousemaan ylävirtaan lisääntymään, että ne pystyvät palaamaan merivaellukselle ja sieltä taas jokeen, listaa ympäristöministeri Krista Mikkonen.

Jasper Pääkkönen muistuttaa, että toimivia kalateitä osataan rakentaa kaikissa Suomen naapurimaissa ja maailmalla, joten se onnistuu myös Suomessa – jokiyhtiön epäröinnistä riippumatta.

– Se ei ole mitään rakettitiedettä. Luonnollisia, puromaisia ohitusuomia, eikä mitään betonihökötyksiä tai uusia innovaatioita.

Kerran tehtyä vääryyttä on vaikea tunnustaa?

Lapin ELY-keskuksen hakemus Kemijoen kalanhoitovelvoitteen avaamiseksi jätettiin jo vuonna 2017, mutta sen käsittely on vielä kesken. Viime kesänä aluehallintovirasto pyysi ELY:ltä hakemukseen täydennyksiä.

Avista arvioidaan, että hakemus etenee kuulutusvaiheeseen aikaisintaan loppuvuodesta tai ensi vuoden alussa. Ympäristöministeriön kansliapäällikön Hannele Pokan mielestä ELY näyttää tässä valmistautuneen pitkään oikeudenkäyntiin.

Miksi luonnolle tehtyä haittaa ei ole vieläkään saatu korjattua? Sitä ihmettelee myös Pokka.

– Johtuuko se siitä, että kun kerran tehty väärin, niin sitä on kauhean vaikea tunnustaa että se pitäisi korjata? Tässä on erikoinen tilanne, kun katsoo naapurimaihin, joissa on tehty toimivia kalateitä, Pokka sanoo.

Tällä hetkellä toimiva kalatie on ainoastaan Pohjolan Voima Oy:n Isohaaran voimalaitoksessa. Lisäksi Kemijoki Oy on kokeillut Taivalkosken voimalassa kalojen ylisiirtoon Kalasydän-laitetta.

Lue myös:

Pitäisikö valtion käyttää omistajaohjausta vaelluskalojen ohitusreittien kuntoon laittamiseen? – Yle kysyi Lapin kansanedustajilta, näin he vastasivat

Kauna Kemijoen valjastajia kohtaan ei katoa, vaikka toivoa lohen paluusta on vielä – näin 4 miestä puhuu kuningaskalasta ja patoamisen jäljistä

Vaelluskaloille uusi reitti: Kemijoen Taivalkoskelle rakennetaan ensimmäistä kertaa ohitusratkaisu padon yli

Kansallisten laajakaistaverkkostrategioiden tavoitteena on ollut paitsi parantaa alueellista tasa-arvoa, myös edistää yritysten toimintaedellytyksiä harvaan asutuilla alueilla. Toistaiseksi nopeiden verkkoyhteyksien vaikutuksista ei kuitenkaan ole tarkkaa ja tuoretta tietoa, vaikka esimerkkejä verkkoyhteyksien mahdollistamasta yritystoiminnasta löytyykin.

Laajakaistayhteyksien rakentamista on perusteltu muun muassa tarpeella parantaa syrjäseutujen työllisyyttä. Erityisesti mahdollisuuksia nähdään etätyömahdollisuuksien lisäämisessä vaikkapa verkkokaupan alalla

– Vielä ei kuitenkaan laajakaistayhteyksien työllisyysvaikutuksista ole tietoa, sanoo Kuitu kylässä -hankkeen projektipäällikkö Seppo Alatörmänen.

EU:n Leader-rahalla toimiva Kuitu kylässä -hanke auttaa laajakaistarakentajia ja kyliä löytämään toisensa nopeiden verkkoyhteyksien levittämiseksi Lapissa.

Suomen kansallisessa laajakaistastrategiassa kunnianhimoiseksi tavoitteeksi on asetettu Suomen nostaminen nopeiden tietoliikenneyhteyksien kärkimaaksi. Valokuituyhteyksien lisäksi mahdollisuuksia nähdään 5G-verkkojen rakentamisessa.

5G-tekniikassa on tosin nähty myös hankaluuksia, erityisesti haja-asutusalueiden kohdalla.

Näkyvyys koirablogeissa tuo piikin myyntiin

Esimerkkejä laajakaistayhteyksien myötä syntyneistä verkkokauppayrityksistä löytyy ympäri maaseutua. Kolarilainen Heli Kostiander valmistaa ja myy koiravarusteita, esimerkiksi heijastinliivejä ja pantoja.

Kolari Design -tuoteperhe syntyi puolivahingossa. Alun perin tuotteita ajateltiin ja tehtiin vain Kostianderin omien koirien käyttöön.

Verkkokauppaan Kolari Design siirtyi parin vuoden ajatuksen sulattelun ja vuoden vieneen toteutuksen jälkeen. Sen ansiosta markkina-alueeksi tuli Länsi-Lapin asemesta koko Suomi ja periaatteessa koko maailma.

– Ostimme valmiin verkkokauppa-alustan mutta omin voimin emme sitä yrityksistä huolimatta saaneet toimimaan. Lopulta piti palkata ulkopuolinen hoitamaan asia kuntoon, kertoo Kostiander.

Digimaailma on tarjonnut iloisia yllätyksiä Heli Kostianderin sekä hänen tyttärensä ja miniänsä työllistävälle yritykselle. Kaukaisin tilaus on tullut Saksasta.

Toimiva verkkokauppa on vähentänyt Kostianderin tarvetta käydä myymässä ja markkinoimassa tuotteitaan erilaisissa koira- ja messutapahtumissa. Digitaalisuus on Kolari Designin kohdalla toiminut jo markkinoinnin apuvälineenä.

– Kun tuotteemme esiintyvät bloggareiden sivuilla, se näkyy selkeänä myyntipiikkinä.

Verkko nosti vaatekaupan yksiön nurkasta valtakunnalliseksi

Nykyisin Keminmaassa toimiva Disturb Skandinavia Oy on malliesimerkki digitaalisessa maailmassa menestyneestä yrityksestä. Yhtiö aloitti viime vuosikymmenen vaihteessa Tiina ja Petri Skinnarin oululaisyksiön nurkassa keskittyen miesten muotiin.

– Verkkokaupan mukaan ottaminen oli itsestään selvää, kun markkina-alueena oli koko Suomi, kertoo yhtiön hallituksen puheenjohtaja Tiina Skinnari.

Tiina Skinnarin mukaan verkkokaupassa pätevät monilta osin samat periaatteet kuin kivijalkamyymälöissäkin, kuten kuinka asiakas löytää itselleen sopivan kokoisen tuotteen.

– Yrityksessä on tästä syystä tarpeen olla asiakaspalvelu, muistuttaa Skinnari.

Markkinoinnissa Disturb on hyödyntänyt alusta lähtien sosiaalista mediaa, varsinkin Facebookia.

– Kohderyhmämme on pääasiassa 20–50 -vuotiaat eli ikäryhmä, joka on aktiivinen Facebookissa, sanoo Skinnari.

Yrityksellä on hyvät kokemukset Facebookista markkinointikanavana. Disturbin kohderyhmä on huomattavasti helppohoitoisempi kuin tätä nuoremmat.

– Nuorten some-käyttäytyminen on huomattavasti pirstaloituneempaa ja markkinoinnin kannalta vaikeampaa. Tietenkin seuraamme koko ajan myös sitä, mitä some-maailmassa tapahtuu, toteaa Skinnari.

Laajakaistarakentaminen työllistää paikallisia

Projektipäällikkö Seppo Alatörmäsen mukaan laajakaistarakentamisen vaikutukset voidaan jakaa kolmeen vaiheeseen.

Ensimmäiset, lyhytaikaiset työt ovat tarjolla rakentamisvaiheessa. Verkkojen huoltaminen tarvitsee omat tekijänsä. Lisäksi yhteyksien parantuminen luo mahdollisuuksia kotona työskentelyyn.

– Lapissa rakentamisvaiheen työt on ostettu lähes poikkeuksetta paikallisilta, sanoo Alatörmänen.

Lapissa nopeat tietoliikenneyhteydet on rakennettu yli 40 kylään erilaisten kyläverkkohankkeiden aikana. Hankkeilla on tavoitteena muun muassa lisätä kylien elinvoimaisuutta ja parantaa yritysten toimintaedellytyksiä.

– Parantuneita yhteyksiä on hyödynnetty jonkin verran esimerkiksi matkailuyrityksissä, mutta kokonaisuuden kannalta merkittävintä on etätyön mahdollistuminen, toteaa Alatörmänen.

Voit keskustella aiheesta klo 22 asti.

Lue myös:

Valokuitu vai 5G? Kysyimme DNA:lta, Elisalta ja Telialta, miksi kuluttajille myydään nyt kallista kuitua nettiyhteydeksi, jos kohta kaikilla on 5G

Vain keskustat kiinnostavat valokuituverkkojen rakentajia – jopa miljoona kotitaloutta jäämässä väliinputoajiksi

Vaikka nettiyhteys ei toimi, valokuidusta ei haluta maksaa – metsästäjät ja mökkiläiset jumittavat verkkoa maaseudulla

Meri-Lapissa perus- ja erikoissairaanhoidon palveluja tuottava Mehiläinen Länsi-Pohja Oy vähentää väkeä ja pienentää useiden osastojen tai poliklinikoiden paikkalukua. Yhtiön mukaan työt loppuvat 13 työntekijältä, mutta irtisanomisiin ei tarvitse turvautua.

Mehiläinen Länsi-Pohjan mukaan supistuksia tehdään Kemissä sijaitsevan Länsi-Pohjan keskussairaalan sydän-, keuhko- ja sisätautien osastoilla, lastenosastoilla ja lisäksi synnytysosastolla ja naistentautien poliklinikalla.

Supistuksista johtuva työntekijöiden hoidetaan eläköitymisillä. Lisäksi joitakin työntekijöitä voidaan siirtää toisiin toimipisteisiin.

Mehiläinen kertoi yt-neuvottelujen alkamisesta syyskuun lopulla. Toimitusjohtaja Lasse Männistö perusteli tarvetta uudelleenjärjestelyille sillä, että yhtiö ennakoi toiminnan muutosten vähentävän jatkossakin kuormitusta tietyillä osastoilla.

– Esimerkiksi päiväkirurgisten toimenpiteiden yleistyessä potilaiden sairaalassaoloaika vuodeosastoilla on vähentynyt, Männistö sanoo.

Mehiläinen Länsi-Pohja Oy on Kemin, Tornion, Simon ja Keminmaan sekä Mehiläinen-konsernin omistama yhteisyritys. Se tuottaa kunnille perus- ja erikoissairaanhoidon palvelut. Lisäksi Tervola ja Ylitornio hankkivat erikoissairaanhoidon palvelunsa Mehiläinen Länsi-Pohja Oy:ltä.

Lue myös:

Terveysjätti Mehiläinen on ostamassa Pihlajalinnan: Rakenteilla on Pohjoismaiden suurin terveysjätti, joka suuntaa ulkomaille

Kemissä selvitetään sote-kustannukset – "Samalla arvioidaan myös Mehiläinen Länsi-Pohjan kanssa tehdyn sopimuksen toimintaa"

Mehiläinen kahmii itselleen työterveyspalveluita – kaupassa siirtyvät Pohjola Terveyden 19 000 asiakasta

Tulevien päivien sääennustetta kuvaavat hyvin kaksi sanaa: kaikille kaikkea.

Ennusteen mukaan Länsi-Lapissa ja muualla Lapin pohjoisosissa on koko viikonlopun, perjantaista ainakin maanantaihin asti, kylmää ja poutaista. Pakkasta alueella on koko ajan 10-25 astetta.

Poutaisen sään takia lunta ei näillä näkymin Lappiin juuri kerry.

Sen sijaan Pohjanmaalta Kainuuseen yltävällä alueella voi viikonlopun aikana lämpötiloista riippuen sataa lunta yhteensä 20- tai 25 senttimetriä. Eniten lunta sataa Kainuuseen, alueelle, jossa on jo nyt pakkasta.

– Etelämmäs ja Pohjanmaalle lumipeitteen kertymä jäänee vähäisemmäksi plussalla olevien lämpötilojen takia. Monin paikoin sade voi tulla jopa kokonaan vetenä tai räntänä, kertoo Ylen meteorologi Matti Huutonen.

Ensimmäiset sateet johtuvat perjantaina illalla Suomeen lounaasta saapuvasta rintamasta. Se kulkee illan ja yön yli lounaasta koilliseen niin, että rintaman eteläpuolella ollaan plussalla ja pohjoispuolella selvästi pakkasella.

Myös toinen rintama tulee lounaasta. Rannikolle se tulee sunnuntaina yöllä ja se kulkee perjantaisen rintaman reittiä ja väistyy itä-koilliseen maanantaiksi.

Näiden rintamien pohjoispuolella voi tuulla rapsakan kylmästi idästä tai pohjoisesta.

Etelään pluskelejä ja vesisadetta

Lounaasta tuleva rintamat nostavat lämpötilan Etelä-Suomessa monin paikoin 5-6 astetta plussan puolelle. Sateet tulevat lähinnä vetenä.

Samoin käy sunnuntaina yöllä tulevalla rintamalle. Etelässä sade pysyy vetenä ja lämpötila edelleen useita asteita plussan puolella.

Lumipeitettä ei etelään viikonlopun aikana juurikaan tule ja varsinkin rannikolla ohut lumiharso sulaa pois.

Ensi viikko alkaa viilenevissä merkeissä ja jopa ihan etelää myöten yölämpötilat painuvat pakkasen puolelle.

Miltä marraskuinen maisema näyttää siellä, missä olet juuri nyt? Lähetä kuva alla olevan lomakkeen kautta.

Lähettämällä kuvan Ylelle joukkoistuksen yhteydessä annat oikeuden käyttää, jakaa ja tarvittaessa muokata kuvaa kaikissa Ylen palveluissa. Lähetäthän vain itse ottamiasi kuvia. Yksityistilanteissa kysy lupa kuvassa näkyviltä ihmisiltä. Lue tarkemmat kuvajoukkoistusten pelisäännöt.

Kahden joen kalastusluvat ylittyivät Utsjoella viime kesänä. Metsähallituksen mukaan syynä oli inhimillinen erehdys. Metsähallitus ilmoitti asiasta perjantaina Utsjoen kuntakohtaisessa neuvottelukunnassa.

Metsähallituksen oman kiintiöpäätöksen mukaan Kuoppilasjokeen sai myöntää 20 lupavuorokautta ja Vetsijokeen 100 lupavuorokautta. Metsähallituksen mukaan myyntiin tuli kaksinkertainen määrä lupavuorokausia lupamyyntijärjestelmään tulleen inhimillisen erehdyksen vuoksi.

Ylimääräinen kiintiö myös käytettiin.

Erehdys koski vieraspaikkakuntalaisille myytäviä vuorokausilupia. Paikalliset kalastajat ovat voineet viime kevään lakimuutoksen ansiosta lunastaa oman kunnan jokikohteet kattavan edullisen kausiluvan, joiden määrä ei ole kiintiöity.

Muilla Ylä-Lapin kalastuskohteilla järjestelmä toimi oikein, eikä ylityksiä päässyt syntymään.

– Tämä on erittäin paha erhe. Tilanne Ylä-Lapissa on ollut herkkä viime vuosien kalastuslain muutosten myötä. Toivottavasti tämä virheemme ei pilaa sitä hyvää yhteistyötä, joka Ylä-Lapissa on onnistuttu saavuttamaan, erätalousjohtaja Jukka Bisi Metsähallituksesta sanoo tiedotteessa.

Bisin mukaan Metsähallitus käy läpi lupamyynnin valmisteluun liittyvät asiat, jotta vastaavaa ei jatkossa pääsisi tapahtumaan. Hänen mukaansa sisäistä ohjeistusta on täsmennettävä ja tulevia lupamääriä voidaan myös arvioida uudelleen.

Seuraavaksi Metsähallitus odottaa Luonnonvarakeskukselta yhteenvetoa kesän saalis- ja lupamääristä, joissa ovat mukana tiedot myös muilta vesialueiden omistajilta. Tämän jälkeen virheen vaikutusta voidaan arvioida ensi vuoden kalastuksen suunnitteluun.

Maailmanlaajuisesti suurta suosiota saavuttanut Frozen-elokuva sai viimein jatkoa, kun Frozen II -elokuvan maailmanensi-ilta järjestettiin Hollywoodissa aikaisin perjantaiaamuna Suomen aikaa.

Frozen II on jatko-osa vuoden 2013 elokuvalle Frozen – huurteinen seikkailu. Jatko-osassa kuningatar Elsa haluaa selvittää, miksi hän sai syntyessään taikavoimat.

Frozenin jatko-osaan on haettu inspiraatiota pohjoisen luonnosta ja saamelaiskulttuurista. Walt Disney Animations Studios teki syksyllä historiallisen sopimuksen Suomen, Ruotsin ja Norjan Saamelaiskäräjien sekä Saamelaisneuvoston kanssa siitä, että elokuvassa käsitellään saamelaiskulttuuria kunnioittavasti ja hyväksyttävästi. Samalla elokuvasta luvattiin pohjoissaameksi puhuttu versio.

Animaation tekijöiden neuvonantajana on toiminut saamelaisten itsensä nimeämä saamelaisasiantuntijoiden ryhmä.

Saamelaisten edustajat olivat tyytyväisiä näkemäänsä

Saamelaisten edustajat olivatkin kunniavieraina Frozen II -elokuvan maailmanensi-illassa Hollywoodissa.

Punaiselle matolle saamenpuvuissaan astelivat Suomen, Norjan ja Ruotsin Saamelaiskäräjien puheenjohtajat Tiina Sanila-Aikio, Aili Keskitalo ja Per-Olof Nutti sekä Saamelaisneuvoston puheenjohtaja Åsa Larsson Blind.

Saamelaisten puheenjohtajat olivat tuoneet ensi-iltaan toiselle puolen maailmaa myös Frozenia fanittavat tyttärensä.

Yhteistyö saamelaisten kanssa tulee uudessa elokuvassa esille muun muassa pohjoisten maisemien ja saamelaisia muistuttavan kansan myötä. Norjan Saamelaiskäräjien puheenjohtaja oli tyytyväinen näkemäänsä.

– Saamelaiskulttuurista on inspiroiduttu meitä kunnioittaen, toteaa Aili Keskitalo tuoreeltaan ensi-iltanäytöksen jälkeen.

Suomen Saamelaiskäräjien puheenjohtaja, inarilainen Tiina Sanila-Aikio kertoo olleensa otettu saamelaisten saamasta huomiosta ensi-illassa. Hän paljastaa, että animaatio pitää sisällään Disney-elokuvalle tyypillisiä elementtejä: suuria tunteita, kauniita lauluja ja mieleenpainuvan tarinan. Elokuva ylitti odotukset.

– En osannut odottaa näkemääni. Se oli enemmän, kuin osasin unelmoidakaan.

Ruotsin saamelaiskäräjien puheenjohtaja Per-Olof Nutti kiinnitti elokuvan ensi-illassa erityistä huomiota todentuntuisiin yksityiskohtiin.

– Pienet yksityiskohdat, kuten porotokan liikkuminen ja heinien taipuminen tuulessa, oli kuvattu hyvin todenmukaisesti, juuri niin kuin asiat luonnossakin tapahtuvat.

Saamelaiskäräjien puheenjohtajat Tiina Sanila-Aikio ja Aili Keskitalo myöntävät, että saamelaisten käsissä jotkut yksityiskohdat olisi toteutettu eri tavalla. He kuitenkin painottavat, että kyse on ensikädessä Disneyn omasta tarinasta.

– Elokuva tuntui kuitenkin sen verran tutulta, että siitä jäi hyvä mieli, kertoo Aili Keskitalo.

Elokuva saa Suomen ensi-iltansa joulupäivänä

Frozen II -elokuvan pohjoismainen ensi-ilta on joulupäivänä 25.12.

Suomenkielisen version ääninäyttelijöinä toimivat muun muassa Katja Sirkiä (Elsa), Saara Aalto (Anna), Petrus Kähkönen (Kristoff), Tero Koponen (Olaf) sekä Suvi Teräsniska (Annan ja Elsan äiti).

Ensimmäistä kertaa historiassa pohjoismaisten kieliversioiden kanssa ensi-iltansa saa myös pohjoissaamenkielinen elokuva. Tämä on ensimmäinen kerta, kun Disney-elokuva dubataan saameksi. Walt Disneyltä ei vielä paljasteta saamenkielisen Jikŋon 2 -elokuvan ääninäyttelijöitä.

Markkinaoikeuden päätöksen mukaan Kela on kilpailuttanut väärin sairasvakuutuksesta korvattavia taksimatkoja. Marraskuun alussa annetut ratkaisut koskevat Kanta-Hämettä, Etelä-Pohjanmaata ja Lappia. Kaikissa sopimukset Kela-kyydeistä on tehty vuoden 2021 loppuun.

Etelä-Pohjanmaalla Kela hankki kuljetukset Keskustaksi Oy:ltä ja sulki Luomanpahkan Taksi Oy:n tarjouksen pois tarjouskilpailusta. Hankinnan ennakoitu arvonlisäveroton kokonaisarvo on noin 60 miljoonaa euroa. Luomanpahkan Taksi valitti asiasta.

Markkinaoikeus kieltää ratkaisussaan Kansaneläkelaitosta tekemästä tätä hankintasopimusta miljoonan euron sakon uhalla.

Kanta-Hämeessä 34 miljoonan euron Kela-kyydit voitti Tampereen Aluetaksi viime vuoden maaliskuussa. Ratkaisusta valitti kilpailusta pois suljettu loppilainen Lin-Car.

Tuomioistuin kumosikin hankintapäätöksen ja asetti ratkaisussaan Kelalle puolen miljoonan euron uhkasakon sen täytäntöönpanon estämiseksi.

Lapissa Kansaneläkelaitos sulki Rovaniemen Aluetaksi Oy:n tarjouksen tarjouskilpailusta tarjouspyynnön vastaisena. Kilpailutuksen voitti PRO-Keskus Oy:n tarjous. Hankinnan arvo on noin 68 miljoonaa euroa. Markkinaoikeus antoi ratkaisussaan Kelalle 600 000 euron uhkasakon.

Virheellinen kilpailutus

Markkinaoikeus arvioi, onko asiassa kysymys palveluhankintasopimuksesta vai palveluja koskevasta käyttöoikeussopimuksesta. Oikeus katsoi, että koska toiminnallinen riski siirtyy hankintayksiköltä palveluntuottajalle merkittävässä määrin, hankittavaa palvelua tulee pitää käyttöoikeussopimuksena. Kilpailutus oli siis järjestetty alkuaankin väärin, palveluhankintana.

Markkinaoikeuden mukaan Kelan onkin järjestettävä uusi tarjouskilpailu.

Päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. Markkinaoikeuden päätöstä on valituksesta huolimatta noudatettava, jollei korkein hallinto-oikeus toisin määrää.