SODANKYLÄ Matka Helsingistä Jäämerelle – suorinta tietä autolla matkan pituudeksi tulee heittämällä yli tuhat kilometriä. Pelkästään ajatuksena matkan pituus hengästyttää. Autolla ajaessa matka taittuisi päivässä.

Helsinkiläinen 27–vuotias Xavier Hildén taittaa tämän matkan skeittilaudalla. Moni voi tunnistaa Hildénin hänen viime kesäisestä matkastaan. Hän pyöräili Alepa-fillarilla Helsingistä Nuorgamiin.

Tänä kesänä Hildén on lähtenyt matkalle pohjoiseen jo yli kuukausi sitten, kesäkuun ensimmäisenä päivänä. Puolimatkan rajapyykki on jo takana päin ja tänään torstaina Hildén taittaa skeittilaudalla 53 kilometrin matkan, Sodankylästä Peurasuvannolle.

Miten skeittilauta valikoitui kulkupeliksi?

– Skeittaaminen on minulle rakas harrastus ja mietin jo viime vuonna, että lähtisin skedellä, mutta sitten pidin sitä vähän hulluna ajatuksena, Hildén kertoo.

Talven mietittyään Hildén päätti ottaa skeittilaudan ja lähteä kotoaan Helsingistä kohti pohjoista ja Jäämerta.

– Hyvinhän sillä on päässyt. Ollaanhan täällä Sodankylässä jo, naurahtaa Hildén.

Tuhat kilometriä täyttyi torstaina

Hildén kertoo skeittaavansa vähintään 40 kilometriä kerrallaan, pisimpinä päivinä hän saattaa rullailla jopa 70 kilometriä.

– Se ei enää ole ehkä niin kivaa, tuumaa Hildén yli 70 kilometrin matkoista.

Hildén ei ole varma kertyvien kilometrien määrästä, mutta arvioisi matkaa kertyvän vajaa kaksi tuhatta kilometriä. Nyt tiedossa on kuitenkin merkkietappi kun on potkuteltu tuhat kilometriä.

– Se on aika cool, aion varmana jotenkin juhlia sitä!

Matka jatkuu hellevaroituksista huolimatta

Lapissa lämpömittarit näyttävät korkeimpia lukemia vuosikausiin. Keskiviikkona Sodankylässä rikottiin 30 asteen raja ja Lappiin annettiin hellevaroitus. Viimeksi tällaisia hellelukemia Suomessa on ollut vuonna 2015.

Helteestä piittaamatta Hildén jatkaa matkaansa urheasti kohti pohjoista.

– Tottakai helle vaikuttaa paljonkin. Pitää juoda paljon vettä, mutta minä nautin siitä, että on lämmin.

Matkansa aikana Hildén on kastunut vain pari kertaa. Lapin helteet tulivat yllätyksenä.

– Kun mietin talvella tätä reissua, niin ei olisi tullut mieleenkään, että Suomessa on kunnon kesä. Tämä on ihan hauskaa. Ja varsinkin, että nyt just sattu tänne pohjoiseen vielä tälle loppupätkälle tämmöinen helle.

Hildén lähtee jatkamaan matkaansa ennen keskipäivää, koska tien päällä menee usein koko päivä. Jos lähtöä siirtää myöhemmäksi, niin unet voivat jäädä vajaaksi eikä yöpaikkaa saata olla tarjolla.

– Onhan tämä nyt vähän hölmöä lähteä keskipäivällä liikenteeseen. Minulla matkanteko riippuu ihan asfaltin kunnosta ja jos se on huono, niin joudun kävelemään, muutenkin kävelen ylämäet.

Hildénille parasta matkassa on luonto ja tietysti ihmiset. Hildén kertoo yllättyneensä ihmisten positiivisuudesta ja ihanuudesta.

– Kun ajatellaan, että suomalaiset ovat jotenkin juroa tai epäsosiaalista kansaa, niin ei kyllä todellakaan ole. Varsinkaan täällä pohjoisessa.

Saavuttuaan määränpäähänsä Jäämerelle, Hildén aikoo uida ja jäädä hetkeksi nauttimaan pohjoisesta luonnosta.

Uudet seikkailut jo mielessä

Hildén kertoo haluavansa viettää pysähdyspaikoissa useamman päivän. Sitten kun päättää taas lähteä, matka taittuu jouten.

Viime kesänä Hildénin pyöräillessä Helsingistä Nuorgamiin, matka ei ollut fyysisesti samanlainen. Tämä matka on ollut hauskempi, kertoo Hildén.

– Ehkä kuitenkin tuo skede on minulle paljon tutumpi. Ja olihan se pyörä vähän hankala, koska se on niin iso ja painava. Skeitin voi heittää vaikka tuohon rinkan sivuun, jos siltä tuntuu. Ei ole ikävä sitä pyörää, naurahtaa Hildén.

Vaikka matka on vielä kesken, on Hildén ehtinyt miettiä uusiakin seikkailuja.

– Onhan minulla paljon ideoita, kyllä minä haluan jotain tehdä. Nautin sellaisesta itsensä ylittämisestä ja nimenomaan tuolla luonnossa olemisesta. Kyllä se johonkin sellaiseen tulee liittymään, mutta ei enää Helsinki-Norja -väliä. Kyllä se on nähty sitten jo.

Kuluvan kesän lämpöennätys rikkoutui torstaina iltapäivällä, kun Utsjoella Kevon mittausasemalla mitattiin hurjat +30,3:n asteen lämpölukemat.

Helle-ennätys nousi eilisestä 0,2 astetta, sillä keskiviikkona Sodankylässä oli mitattu +30,1 astetta. Helteet ovat nyt poikkeuksellisen kovia, sillä 30 asteen lukemia on mitattu heinäkuussa viimeksi kolme vuotta sitten, vuonna 2015.

Näillä näkymin ennätyslämmin sää jatkuu loppuviikon ajan. Ylen meteorologi Matti Huutosen mukaan pohjoisessa lämpötila voi vielä huomennakin nousta lähelle 30 astetta.

– Viikonloppuna kovimmat helteet siirtyvät pohjoisesta etelään. Lähipäivinä lämpimintä on etelä- ja keskiosissa maata. Lapissa hieman "viilenee" viikonlopuksi, Huutonen sanoo.

Helteinen sää jatkuu ensi viikolle asti

Meteorologi Matti Huutonen arvioi, että sää jatkunee hyvin lämpimänä pitkään, näillä näkymin ensi viikon puolelle asti. Ensi viikon alku on laajalti helteinen, ellei jopa kuuma.

Siitä eteenpäin epävarmuus on suurta. On mahdollista, että ensi viikon loppupuolella sää epävakaistuu kaakosta alkaen.

– Hellelukemia mitattaneen vielä ensi viikon lopullakin laajalti. Ilmamassa on edelleen hyvin lämmintä, vaikka sateita kaakosta onkin tyrkyllä, Huutonen sanoo.

Jos säätä on pitkälle ensi viikolle vielä hankala ennustaa kovin tarkasti, varmuudella voidaan sanoa, että tulevana viikonloppuna helteitä saadaan ympäri Suomea.

Ilmatieteen laitos varoittanut helteistä

Lappiin annettiin keskiviikkona harvinainen hellevaroitus, joka on edelleen voimassa. Tänään torstaina hellevaroitus on laajentunut ja perjantaille varoituksia on annettu Lapin lisäksi pitkin Suomea.

Ilmatieteen laitoksen hellevaroituksella pyritään ehkäisemään kuumasta aiheutuvia terveysongelmia. Varoituksen kohteena ovat erityisesti lapset ja vanhukset, sydän- ja verisuonisairaat, diabeetikot ja ulkona työtä tekevät.

Ilmatieteen laitos jakaa hellevaroitukset kolmeen vaaratasoon. Nyt annettu keltainen varoitustaso, tukala helle, merkitsee yli +27 asteen päivälämpötilaa ja yli +20 asteen keskilämpötilaa.

Oranssitasolla eli erittäin tukalassa helteessä korkein lämpötila on yli +30 astetta ja keskilämpötila +24 astetta. Punaisen, eli äärimmäisen tukalan helteen tasolla lämpö kipuaa yli +35 asteen ja vuorokauden keskilämpötila on yli +28 asteen.

Lue lisää:

Lappiin annettiin hellevaroitus – Sodankylässä ylittyi jo 30 astetta

Hellettä pukkaa koko maahan – Lappiin huomenna lähes 30 astetta

Tilastot sen kertovat: Heinäkuu on Suomen lämpimin ja sateisin kuukausi – korkein lämpötila mitattiin 8 vuotta sitten

Rovaniemen venereittien pahimmat paikat löytyvät Kemijoelta Suutarinkorvasta ja siitä ylöspäin. Keskustasta alaspäin aina Valajaisille asti vettä riittää isommillekin veneille samoin kuin Ounasjoella, jossa pitää varoa lähinnä hiekkapankkeja.

Tälle kesälle veneväylien merkit on saatu tarkistettua Olkkakoskelle asti. Väylämerkkien tarkistaminen ja korjaaminen on silti vielä kesken.

– Kun saadaan tarvikkeita, niin jatkamme Olkkakoskesta Oikaraiseen. Ja Ounasjoelta puuttuu vielä muutama merkki tästä kaupungista Nivankylään, Napapiirin infra Oy:n työnjohtaja Kari Peteri sanoo

Virtavesi tekee työstä haastavaa. Poijut ovat koko ajan liikkeessä, mikä kuluttaa kiinnitysköysiä, kettinkejä ja sakkeleita. Samoin talvi tuo omat ongelmansa. Myös vedenkorkeuden vaihtelu hankaloittaa työtä.

– GPS:llä ne käydään kaikki läpi keväällä. Mutta jos on paljon vettä, niin merkkejä ei pysty tarkastamaan, virta painaa ne uppiin. Ja jäät siirtelee niitä ja vaijereita katkeilee. Tällaista pientä murhetta niissä on joka kevät, Peteri sanoo.

Olkkakosken kivikko on tarkka paikka

Rovaniemen keskustasta kun lähtee Kemijokea ylöspäin on jokimaisema parhaimmillaan. Hiekkarantaisia saaria, virtapaikkoja ja kauniita rantoja. Ja jopa jokunen koski, vaikka rakennetulla joella ollaankin.

Tiukkoja paikkoja riittää. Vaaralassa Honkasaaren kohdalla veneväylä tekee ässämutkaa kuin formularata konsanaan, ja Olkkakoskessa muutama kilometri ylempänä väylä on kapeimmillaan ehkä noin viiden metrin levyinen.

Siellä jos missä veneilijän on pystyttävä luottamaan väylämerkkeihin.

– Tänne kun lähdet Kemijokea ylöspäin Rovaniemeltä niin on kivisiä paikkoja . Kyllä merkkeihin on pakko luottaa jos haluat veneillä niin, että moottori ei ole rikki heti ensimmäisellä reissulla, sanoo Kemijoella perheensä kanssa paljon veneilevä Antti Niskala.

– Ja onhan se turvallisuusriski. Jos siellä on iso kivi ja kajautat siihen, niin saattaa koko vene upota.

Olkkakoskea ylöspäin mentäessä Niskala osoittaa merkityn väylän oikeaa reunaa.

– Tuon vihreän poijun kohdalla, tuolla missä on seuraava merkki, siinä on kivi mihin kaverilla eilen kolahti vene. Moottori oli onneksi aika ylhäällä, niin että siinä ei käynyt kovin pahasti, Antti Niskala sanoo.

Ajamme kohdassa aivan väylän vasenta reunaa kävelyvauhtiakin hitaammin. Lähimpiin kivikoihin ei ole edes kivenheiton verran matkaa. Niskala katsoo veden syvyyttä veneen plotterista.

– Jos tuo poiju olisi vähän tännempänä, jos väylä olisi pikkuisen kapeampi, niin siinä ei varmaan ongelmaa olisi. Tässä on kumminkin 2,3 metriä vettä vieläkin, Niskala sanoo.

Virrassa näkyy isoja pyörteitä. Se paljastaa, että väylälläkin on pohjassa isoja kiviä. Vettä kuitenkin riittää turvalliseen ajamiseen.

Vastaavanlaisia haasteita löytyy myös ylempää. Sinne ei kuitenkaan ole menemistä ennen kuin väylämerkit on tarkistettu ja varmistettu oikeille paikoilleen.

Kun yhä useampi lähtee kansallispuistoon, täyttyvät tunnetuimpien kohteiden kuten Nuuksion ja Kolin kansallispuistot uusista innokkaista retkeilijöistä. Vuonna 2017 kansallispuistoissa vieraili Metsähallituksen mukaan ennätysmäärä eli 3,1 miljoonaa kävijää. Suomen neljässäkymmenessä kansallispuistossa on kuitenkin muutakin nähtävää kuin Ukko-Koli.

Luontokuvaaja Eeva Mäkinen kertoo myös huomanneensa luontoretkeilyn suosion omilla reissuillaan.

– Olen tosi paljon jutellut sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat olleet ensimmäistä kertaa retkellä.

Oletko vieraillut kansallis- tai luonnonpuistossa upeassa kohteessa, josta liian harva on kuullut? Lähetä meille kuva Suomen luontoalueiden unohdetuista kohteista! Lähetä kuvasi sähköpostilla suoraan toimittajalle sonja.parkkinen@yle.fi. Kerro samalla mahdollisimman tarkasti, missä kohde tai reitti sijaitsee ja miksi juuri se on käymisen arvoinen paikka.

Ennen kuvan lähettämistä lue Ylen kuvajoukkoistuksen säännöt täältä.

Yle pyysi Eeva Mäkistä jakamaan omat, vähemmän tunnetut suosikkikohteensa.

1. Liesjärven ja Torronsuon kansallispuistot, Kanta-Häme

Vain hieman kauempana suositusta Nuuksiosta sijaitsevat vierekkäin Liesjärven ja Torronsuon kansallispuistot. Tammelassa Forssan kupeessa olevat puistot ovat Mäkisen mielestä Etelä-Suomen parhaita.

Liesjärvellä helppo melontareitti on tehdä esimerkiksi noin viiden kilometrin matkan Kopinlahden parkkipaikalta Korteniemen perinnetilalle. Toinen vaihtoehto on meloa pitkin Kyynäränharjua, joka näkyy yllä olevassa kuvassa.

Torronsuolla Kiljamon kierros on helppo, noin 1,6 kilometrin kävely. Keskivaiheilla sijaitsee Kiljamon lintutorni, josta maisemat ovat näkemisen arvoiset erityisesti auringonnousun aikaan. Alla oleva kuva on otettu tornista.

2. Syötteen kansallispuisto, Pohjois-Pohjanmaa ja Etelä-Lappi

– Suomalaiseen makuun älyttömän hieno paikka talvella ja kesällä, kuvailee Mäkinen.

Kesällä hienoimmaksi kohteeksi Mäkinen nimeää Taivalkosken puolella sijaitsevan Pyhitystunturin, jonka huipulle on parin kilometrin nousu. Ylhäällä retkeilijä palkitaan 360 asteen maisemilla. Yllä oleva kuva on otettu Pyhitystunturin laelta.

Talviretkeilijän kannattaa lähteä Ahmavaaralle. Hiihtämällä kymmenen kilometrin matkan pääsee tunturin alalaidalle, minkä jälkeen on noin 1,5 kilometriä kiipeämistä vaaran huipulle. Tunturimaisemasta pääsee nauttimaan näkötornista käsin.

– Siellä on alueen yksi upeimmista tykkylumimaisemista.

3. Oulangan kansallispuisto, Pohjois-Pohjanmaa ja Itä-Lappi

Oulanka on monille tuttu, sillä puistossa sijaitsee Karhunkierros, joka on yksi Suomen tunnetuimmista vaellusreiteistä. Suosion takia monet paikat ovat täynnä retkeilijöitä. Mäkinen kertoo käyneensä melomassa Oulankajoella, minkä aikana ei näkynyt yhtäkään ihmistä.

– Pyöräilemällä ja melomalla löytää ihan uusia ulottuvuuksia tutuistakin paikoista.

Oulankajoen Kiutakönkään suvannolta Jäkälämutkaan voi meloa yhdessä päivässä tiiviisti tai kahdessa päivässä rennommin. Yhteensä matkaa on 25 kilometriä.

– Suomessa oli aika eksoottista yöpyä hiekkarannalla teltassa, Mäkinen kertoo.

4. Sompion luonnonpuisto, Sodankylä

Vaikka Sompio ei olekaan kansallispuisto, Mäkinen haluaa suositella Pyhä-Nattasen tunturia. Kahden kilometrin nousun jälkeen tunturin laella retkeilijöitä odottaa päivätupa.

– Pyhä-Nattanen on yksi maagisimmista paikoista, missä olen käynyt. Siellä on erikoinen tunnelma, kun nousee kivikasojen päälle. Hyvällä säällä näkee melkein Venäjälle asti.

Sompion vieressä sijaitsee varsin tunnettu Urho Kekkosen kansallispuisto.

Yle järjestää tänä vuonna Mennään metsään -kampanjan, jonka aikana järjestetään yhteislenkkejä kaikissa Suomen kansallispuistoissa. Vinkit polkujuoksuun ja ilmoittautumiset lenkeille täältä. Tutustu kansallispuistoihin kampanjan videoilta Areenassa.

Lue lisää:

Somekuvat ja ekotrendit innostavat nuoretkin kansallispuistoihin – "Luonto on nyt pop"

Riippumatto vaipanvaihtoon ja telttayö parkkipaikan läheisyydessä – näillä vinkeillä nautit lasten kanssa luonnosta

Nuoret naiset innostuivat luonnosta – satumainen kuva somessa sysää ihmiset vaellukselle

Mennään metsään -kampanjan polkujuoksukiertue kulkee Saaristomereltä Lemmenjoelle - tule mukaan!

Rauhanvälitysverkosto The Network for Religious and Traditional Peacemakersin johtaja ja pääministeri Juha Sipilän erityisavustaja Antti Pentikäinen avaa jälleen keskustelun saamelaisille annettavasta europarlamentin paikasta.

Asiasta on tehty keskustelunavauksia jo vuosia, mutta aihe nousi jälleen otsikoihin Iso-Britannian erottua Euroopan Unionista. Yksi Iso-Britannian europarlamentin paikoista tulee nähtävästi Suomelle. Pääministeri Juha Sipilä piti helmikuussa mahdollisena, että tuleva kiintiöpaikka tulisi Ahvenanmaalle.

Europarlamentikot Sirpa Pietikäinen (kok.) ja Liisa Jaakonsaari (sdp.) toivat hiljattain esiin sen, että mahdollinen lisäpaikka tulisi Ahvenanmaan sijaan antaa saamelaisille, jotta Euroopan alkuperäiskansan ääni voisi nousta Euroopan politiikassa.

Antti Pentikäinen tukee tätä ehdotusta ja haluaa palauttaa saamelaisedustajan paikan keskusteluun Suomen valtionjohdon tasolla.

– Saamelaiset ovat Euroopan ainoa elossa oleva alkuperäiskansa ja saamelaisilla on kova kokemus siitä, että heidän ääntään ei kuunnella tai heidän äänensä sivuutetaan keskusteluissa, avaa Pentikäinen.

Alkuperäiskansan edustaja lisäisi eurooppalaista demokratiaa?

Suomi toimii vuosina 2017-2019 Arktisen neuvoston puheenjohtajamaana ja Suomi on korostanut tänä puheenjohtaja-aikanaan muunmuassa korostanut YK:n kestävän kehityksen tavoitteita arktisessa yhteistyössä.

Antti Pentikäinen ehdottaa Suomen valtionjohdolle, että oiva paikka ilmoittaa lisäpaikan antamisesta saamelaisille voisi olla ensi syksynä pidettävä Arktisen neuvoston huippukokous.

Kuuntele Antti Pentikäisen koko haastattelu suomeksi Yle Areenasta.

– Tätä ehdotusta tukemalla Suomen valtio tekisi hienon eleen osoittaessaan, että saamelaisten ääntä haluaan kuulla Euroopan tasolla heidän omalla äänellään. Tämä olisi merkittävä askel valtion ja saamelaisten välisessä yhteydessä, kertoo Antti Pentikäinen.

Saamelaisilla olisi paljon annettavaa esimerkiksi Euroopan ilmastopolitiikkaan, esittää Pentikäinen.

– Alkuperäiskansat ja saamelaiset ovat historiansa aikana menettäneet paljon. Saamelaiset elävät yhä ja europarlamenttipaikalla voisimme palauttaa heidän äänellään myös perinnetiedon poliittiseen päätöksentekoon. Saamelaisilla on paljon tietoa siitä, miten selviydymme ilmastonmuutoksesta ja erilaisten kriisien keskellä, pohtii Pentikäinen.

Myös saamelaismepin paikasta ollut keskustelua jo parikymmentä vuotta

Saamelaismepin paikasta keskusteltiin jo vuosituhannen vaihteessa. Silloinen Suomen saamelaiskäräjien puheenjohtaja Pekka Aikio nosti esiin, että Suomen saamelaiset tarvitsevat oman edustajan etenkin poronhoitoa koskevien EU-päätösten valmistelussa. Tuolloin Aikio perusteli saamelaispaikkaa sillä, että Euroopan unionin päättäjille välittyy suomalaisten virkamiesten välityksellä saamelaiskulttuurista ja elinkeinoista jopa virheellinen kuva.

Myös saamelaisten parlamentaarinen neuvosto valmisteli saamelaisjäsenen ehdotusta vuosia, mutta asia ei edennyt keskustelua pidemmälle. Vuonna 2007 virallista asemaa tavoiteltiin Norjan, Ruotsin ja Suomen saamelaisille EU:n sisäisessä lainsäädännössä.

Ahvenanmaan maakuntahallitus on toiminut oman meppi-paikan puolesta jo vuosia ja pääministeri Sipilä kommentoi helmikuussa, että Ahvenanmaata on myös kuultu pariin otteeseen.

Antti Pentikäinen haluaa nostaa saamelaisten meppi-paikan mahdollisuuden julkiseen keskusteluun, sillä saamelaisasioissa Suomella on yhä työnsarkaa.

– Haluan sanoa, että Ahvenanmaan asema on hyvin turvattu, mutta saamelaisten osalta on jäänyt paljon työtä tekemättä. Mielestäni saamelaisten paikka Europarlamentissa lisäisi eurooppalaista demokratiaa, kun alkuperäiskansan ääni saataisiin viimein kuuluviin. Nyt olisi aika koko kansan keskustelulle ja toivon myös, että saamelaisten keskuudessa tämä asia nousisi esiin, sanoo Pentikäinen.

Suomi palauttaa sisärajatarkastukset määräajaksi Schengen-alueelle Yhdysvaltojen presidentin Donald Trumpin ja Venäjän presidentin Vladimir Putinin Suomen-vierailun vuoksi. Valtioneuvosto päätti asiasta kokouksessaan tänään. Rajatarkastusten palauttamista esitti sisäministeriö.

Sisärajatarkastukset alkavat tänään perjantaina kello 12 ja jatkuvat ensi viikon tiistaihin kello 12:een saakka. Trump ja Putin tapaavat Helsingissä maanantaina 16. heinäkuuta.

Sisärajatarkastuksilla Suomi haluaa estää pääsyn maahan sellaisilta ihmisiltä, jotka saattavat uhata turvallisuutta tai yleistä järjestystä.

Rajavartiolaitoksen esikunnan apulaisosastopäällikkö Kimmo Elomaa kertoi STT:lle, että tarkastuksista ei pitäisi aiheutua suuria ruuhkia tai jonoja rajanylityspaikoille.

Hänen mukaansa matkailijoiden kannattaa kuitenkin varata hieman ylimääräistä aikaa rajanylityspaikoille.

Passi kannattaa ottaa mukaan

Elomaan mukaan Schengen-alueen sisällä matkustavien kannattaa erityisesti nyt ottaa passi mukaan, koska se saatetaan tarkastaa Suomesta lähtiessä tai Suomeen palatessa.

Rajavartiolaitoksen esikunnan apulaisosastopäällikkö kertoi Ylelle maanantaina, että sisärajatarkastuksia tehdään sekä Suomeen saapuville että Suomesta lähteville matkustajille. Rajavartiolaitos kohdentaa tarkastuksia erityisesti keskeisimmille lentoasemille ja satamiin sekä pohjoisen vilkkaimmille rajanylityspaikoille.

Viranomaiset eivät tarkasta kaikkia matkustajia, vaan tarkastuksia tehdään kohdennetusti viranomaisten saaman tiedustelutiedon ja analyysien perusteella. Kaikkien matkustajien tulee kuitenkin varautua siihen, että saattavat tulla tarkastetuiksi. Tämän vuoksi matkustajien tulee pystyä osoittamaan henkilöllisyytensä ja matkustusoikeutensa.

Suomi lopetti Schengen-alueelta saapuvien matkailijoiden rajatarkastukset vuonna 2001. Sisärajatarkastukset ovat sittemmin olleet käytössä kuitenkin muun muassa yleisurheilun MM-kisojen yhteydessä 2005. Sisärajatarkastukset palautettiin myös Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön Etyjin ulkoministerikokouksen ajaksi vuonna 2008.

Lue myös:

Kaivonkannet hitsataan kiinni, Putinin ja Trumpin jättikoneet rullaavat kiitotielle, mustien autojen letkat pysäyttävät liikenteen... Huippukokous sekoittaa helsinkiläisten arjen

Lentoliikenne sujuu normaalisti Trumpin ja Putinin huippukokouksen aikana – Helsinki-Vantaalla valmistellaan kulissien takana: "Punainen matto on pesty ja valmis käyttöön"

Sisäministeriö esittää sisärajatarkastusten palauttamista Trumpin ja Putinin vierailun takia – alkaisivat perjantaina kello 12

Valtioneuvosto päätti perjantaiaamuna, että Suomi palauttaa matkustajien tarkastukset Schengen-alueen sisärajoille neljäksi vuorokaudeksi. Sisärajatarkastuksilla Suomi haluaa estää pääsyn maahan ihmisiltä, jotka saattavat uhata turvallisuutta tai yleistä järjestystä Venäjän ja USA:n presidenttien maanantaisen tapaamisen yhteydessä.

Tarkastuksia kohdennetaan keskeisten lentoasemien ja satamien lisäksi pohjoisen vilkkaimmille rajanylityspaikoille. Tarkastukset vaikuttavat huomattavasti länsirajalla ja erityisesti Torniossa.

Rajan ylittäjiä tarkastetaan pistokokein

Länsirajalla tarkastukset painottuvat Tornion ja Haaparannan väliselle alueelle, mutta rajavartiolaitos tai tulli voi vaatia henkilöllisyyden todistamista myös muilla pohjoisen rajanylityspaikoilla. Kaikkien rajan ylittäjien, siis myös pyörällä tai jalkaisin kulkevien, tulee varautua todistamaan henkilöllisyytensä.

Rajavartiolaitoksen mukaan Pohjoismaiden kansalaisilla todistukseksi riittää ajokortti tai henkilökortti, muilta ylittäjiltä vaaditaan vähintään passi. Jos henkilöllisyystodistus ei ole mukana, rajan ylitys voi estyä tai viivästyä.

Rajanylittäjiä tutkitaan pistokokein. Tarkastuksia tehdään sekä Suomeen saapuville että Suomesta lähteville

Sisärajatarkastukset otettiin käyttöön perjantaina keskipäivällä ja ne jatkuvat tiistain keskipäivään asti.

Lapissa helle jatkuu edelleen. Suuressa osassa maakuntaa helleraja on mennyt rikki jo useana päivänä. Ilmatieteen laitos antoi keskiviikkona Lappiin harvinaisen varoituksen tukalasta helteestä.

Kesän lämpöennätys rikottiin ensin keskiviikkona Sodankylässä lukemalla +30,1 ja se ylitettiin heti seuraavana päivänä, kun Utsjoen Kevon mittausasemalla rekisteröitiin 30,3 lämpöastetta. Yli 30 asteen lämpötiloja on Suomessa mitattu viimeksi kolme vuotta sitten.

Helteet jatkuvat ja lämpötila kohoaa suuressa osassa maata hellelukemiin, pohjoisessa paikoin 30 asteen tienoille.

Kuuma sää on monelle ilo, mutta monelle myös iso rasitus. Riskiryhmille, kuten pienille lapsille, pitkäaikaissairaille ja varsinkin vanhuksille helle voi olla hyvinkin vaarallista. Myös täysin terve työikäinen varautuu näillä keleillä tavallista pidempiin taukoihin ja siihen, että juomavettä on riittävästi mukana.

Vettä ja varjoa

Esimerkiksi Rovaniemellä työskentelevä muurari Jouko Maikkunen sanoo, että vesi on varsinkin näillä keleillä tärkeää.

– Kyllä sitä jaksaa, kun vettä vaan juo paljon. Puolitoista litraa menee kahdessa tunnissa, Maikkunen sanoo.

Päiväkodeissa helteet on huomioitu niin, että välillä käydään ulkona varjossa ja sisällä jäähdyttelemässä. Niin sanotuille kesälapsille on lähetetty kotiin viestit, että lapset ottavat kotoa mukaan päiväkotiin aurinkorasvat, päähineet ja omat, nimetyt juomapullot.

"Hei, mites täällä voidaan?"

Helteellä myös toisten hyvinvointiin kannattaa kiinnittää tavallista enemmän huomiota. Esimerkiksi monet kerrostaloasunnot kuumenevat helteellä todella tukaliksi, joten vaikkapa yksin asuvan vanhuksen kuntoa ja vointia voi käydä naapuri kysäisemässä vallan hyvin.

– Jos kerrostalossa oma asunto on tosi kuuma, niin todennäköisesti naapureidenkin huoneistoissa on lämmintä. Ja jos tietää, että naapurissa asuu ikäihmisiä, ei kukaan estä käymästä ovella kysäisemässä, että hei, mites täällä voidaan, rohkaisee Tornion kodinhoidon potilaskoordinaattori Marjo Kujansuu.

Helle saa hyvälle tuulelle

Hellejaksosta on osattu pohjoisessa myös iloita suuresti. Niin rannoilla, jäätelökioskeilla kuin terasseillakin on ihmisiä nauttimassa lämmöstä ja auringosta.

Keminmaalainen Tiina Skinnari on nauttinut helteistä lomailemalla pienten lastensa kanssa. Kaikenlaista kesätekemistä on ehditty kokeilla.

– Pitää nauttia nyt, niin harvoin helteitä on. Pihalle laitettiin pieni uima-allas. Ja tietenkin, mitä enemmän jätskiä, sitä parempi kaikkien mielestä, sanoo Skinnari.

"Hyvä, että otettiin uimahousut mukaan"

Helsingistä Rovaniemelle saapuneelle Ville Hurmalaiselle helteet olivat yllätys.

– Tulimme anoppia katsomaan ja olin varautunut enemmän kolakkaan säähän, mutta eipäs ollutkaan. Hyvä, että otettiin uimahousut mukaan, Hurmalainen toteaa.

Jäätelökioskilla Kemissä myyjänä toimiva Maiju Salmi on huomannut ihmisten hymyistä, että helle ja loma tekevät tehtävänsä. Heinäkuiset helteet näkyvät myös jäätelökioskin asiakasmäärissä.

Työpäivät jäätelökioskissa voivat kuitenkin käydä kuitenkin tukaliksi.

– Onhan tämä tämmöinen omanalaisensa sauna koko kioski, Salmi naureskelee.

Ukkosta, mutta lämmintä lauantaiksi

Lauantaina pohjoiseen on luvassa lämmintä, mutta epävakaista säätä. Sadekuuroja kehittyy Keski-Lapista maan keskiosan yli etelään yltävälle alueelle. Paikoin myös ukkostaa. Idässä ja läntisimmässä osassa maata on poutaista ja aurinkoista.

Sunnuntaina sää on lauantaita poutaisempaa. Sadekuuroja tulee lähinnä Itä-Suomesta Itä- ja Pohjois-Lappiin yltävällä alueella. Lämpötila kohoaa jälleen suurimmassa osassa maata 25 asteen yläpuolelle. Ensi viikolla hyvin lämmin sää jatkuu.

KAIVUONO, NORJA. Tavallisesti festivaalialueiden liepeillä leirintäalueet täyttyvät teltoista, mutta Norjan Kaivuonon (Kåfjordin) niityillä näkee selvästi, että nyt ollaan saamelaisfestivaaleilla.

Jylhien vuorten välissä lepäävällä festivaalialueella telttojen joukossa tasaisin väliajoin kohoaakin laavu. Eri alueiden saamenpukukirjosta voi päätellä, että ympäri laajaa Saamenmaata ollaan tultu Riddu Riđđuun - eli suomeksi festivaalia voi kutsua rannikon puhuriksi.

Saamelaisnuoret suuntaavat joka vuosi innoissaan Riddu Riđđuun

Riddu Riđđu on yksi vanhimmista saamelais- ja alkuperäiskansojen musiikkifestivaaleista.

Norjan Koutokeinosta kotoisin olevat kaverukset ovat pystyttäneet laavunsa muiden joukkoon.

He ovat kokeneita Riddu Riđđu kävijöitä ja nyt he ovat valmiita tämän vuoden festivaaleille. Ohjelmatarjonnan lisäksi heille on tärkeää tavata muita saamelaisnuoria neljästä maasta, kertoo kautokeinolainen Mihkkal Bergstrøm Oskal.

– Minä olen Riddu Riđđussa jo kolmatta kertaa. Tämä paikka on aina täynnä laavuja ja täällä on hyvä fiilis, niin kuin aina. Odotan innolla hyviä konsertteja, iloitsee Bergstrøm Oskal.

Kautokeinolainen Niels Ovllá Oskal Dunfjell varaa kalenteristaan joka vuosi tilaa tälle juuri tapahtumalle.

– Nyt on jo viides kerta, kun olen täällä. Tulen mielelläni tänne joka vuosi. Täällä tapaa tuttuja ja tutustuu uusiin ihmisiin, ja tietenkin kokee ne konsertit, kertoo Niels Ovllá Oskal Dunfjell .

Elle Mari Dunfjell Oskalille on tärkeää kuulla alkuperäiskansa- ja saamelaismusiikkia samalla esiintymislavalla.

– Täällä tapaa sellaisia ihmisiä, joita ei muutoin vuoden aikana näe. Ihmisillä on hyvä fiilis ja täällä on aina hyviä artisteja, hyvä meininki siis, sanoo Dunfjell Oskal.

Monipuolinen ohjelma tuo esiin alkuperäiskansojen kulttuuria Australiasta Siperiaan

Riddu Riđđu –festivaali on helppo tapa sukeltaa saamelais- ja alkuperäiskansojen musiikkiin. Artistikattaus on laaja: on säveliä leuddista (eli kolttasaamelaisten musiikkiperinteestä) folkrockiin, jota tarjoilee Saamenmaan suosittu yhtye, Felgen Orkester. Lavalle nousee myös saamelaismusiikin ikoninen ja esittelyjä kaipaamaton artisti Mari Boine.

Kaukaisista vieraista kiinnostavin lienee Pohjois-Australiasta kotoisin oleva Baker Boy, jonka monikerroksinen esiintyminen kattaa graffiteista räppiin ja tanssista näyttelemiseen. Baker Boy on ensimmäinen yolngukielinen räppäri. Yolngu kieliä puhutaan Pohjois-Australiassa.

Omalle kokemuslistalle kannattaa myös ehdottomasti lisätä tapahtuman lukuisat Jurttakonsertit. Tänä vuonna jurttien kätköissä soljuu kurkkulaulu. Jurttakonserteista odotetaan festivaalin yhtä suosituinta ohjelmanumeroa. Jurttakonsertissa akustiikka yhdistettynä syvältä kumpuavaan kurkkulaulantaan, on takuulla ainutkertainen kokemus. Kurkkulaulua esittää siperialainen Tuva Kyzy eli Tuvan tytöt. Tuva Kyzy on ensimmäinen ja ainoa naisten kurkkulauluyhtye.

Riddu Riđđun erikoisohjelmistoon kuuluu myös nuorten käsityötaitajien näyttely, jossa muun muassa inarilainen käsityöläinen Anniina Turunen on luonut erityislaatuisen silkkihuivin. Lue lisää aiheesta: Nuorten saamenkäsityön taitajien luomukset neljästä maasta kootaan yhteiseen näyttelyyn – Inarilaisen Anniina Turusen silkkihuivi sisältää poliittisen viestin: ”Me olemme yhä tässä”

Riddu riđđu – vapaasti käännettynä rannikon puhuri, jatkuu sunnuntaihin 15. heinäkuuta asti. Festivaalitunnelmiin voi uppoutua esimerkiksi ottamalla seurantaan Yle Sápmin Instagram-tilin, tunnuksella ylesapmi.

Korjattu klo 23:03: Nimi korjattu muotoon Niels Ovllá Oskal Dunfjell, kun aiemmin luki Niels Ovllá Dunfjell Oskal.

Valkohäntäpeurakannan voimakas kasvu herättää keskustelua erityisesti peuran tiheimmillä esiintymisalueilla Pirkanmaan, Satakunnan, Varsinais-Suomen ja Kanta-Hämeen rajalla. Suomen luonnonvarakeskuksen arvion mukaan valkohäntäpeuroja, eli valkohäntäkauriita, on nyt enemmän kuin koskaan: talvehtivan kannan koko on lähes 100 000 yksilöä.

Yle julkaisi viime viikolla kaksi juttua valkohäntäpeuroista – niiden ennätykselliseksi kasvaneesta kannasta ja valkohäntäpeuran historiasta Suomessa. Molempien juttujen yhteydessä toimitukseen tuli runsaasti palautetta, jossa nostettiin esiin se, että valkohäntäpeurat ja metsäkauriit olisivat syyllisiä punkkien voittokulkuun ja leviämiseen Suomessa.

Moni uskoo, että punkkien runsastumista voitaisiin estää sillä, että valkohäntäpeurakantaa vähennettäisiin rajusti. Muun muassa Åbo Akademista eläköitynyt loistutkija Margaretha Gustafsson hätkäytti muutama kesä sitten sanomalla (HS), että ongelmallisilta punkkialueilta pitäisi ampua kaikki kauriit. Voisiko ratkaisu olla näin suoraviivainen?

Peurat ja kauriit punkkien suosikki-isäntiä

Suomen luonnonvarakeskuksessa työskentelevälle metsäeläintieteen professori Heikki Henttoselle kysymys hirvieläinkannan ja punkkien leviämisen yhteydestä on tuttu. Hän on vuosien ajan perehtynyt punkkien leviämiseen sekä eteläisessä Suomessa että Lapissa, napapiirin pohjoispuolella.

Henttosen mukaan on totta, että valkohäntäpeurat, samoin kuin metsäkauriit, ovat punkkien suosikki-isäntiä. Aikuiset punkkinaaraat saavat isosta nisäkkäästä ison veriaterian. Yhdessä kauriissa tai peurassa voi olla jopa 2 000 punkkia. Aikuiset punkit vaanivat saalistaan korkeammalla kasvillisuudessa kuin nuoremmat nymfit ja toukat, jotka valitsevat kohteikseen myyriä ja pikkulintuja.

– Kun punkkinaaras saa paljon verta, se munii paljon ja hyväkuntoisia munia. Se taas parantaa munista kuoriutuvien toukkien säilymistä, jos ne eivät onnistuisi heti löytämään tarvitsemaansa veriateriaa.

Lisäksi isot nisäkkäät ovat pitkäjalkaisia ja nopeita, eli ne levittävät punkkeja laajalle alueelle tehokkaasti.

Ilman peuroja ja kauriita olisi myös punkkeja

Henttonen ei kuitenkaan usko, että valkohäntäpeurojen ja metsäkauriiden hävittäminen kokonaan tekisi selvää punkeista. Ei vaikka esimerkiksi Hollannissa ja Yhdysvalloissa on tehty tutkimuksia, joissa on hävitetty tai aidattu kauriit tietyltä alueelta ja saatu näin myös punkkikanta laskemaan.

– Tutkimuksissa punkit vähenivät, mutta eivät hävinneet kokonaan. Hirvieläinten poistaminen yhdestä paikasta ei olisi kovin tehokasta, sillä alue täyttyisi nopeasti uusilla tulokkailla. Koko kannan poistaminen voisi toimia vain saarissa ja niemissä, Henttonen sanoo.

Henttosen mukaan tarvittaisiin laaja-alainen ja tehokas hirvieläinkannan harvennus, jotta sillä edes periaatteessa olisi vaikutusta punkkien määrään.

– Mitään tarkkaa tietoa ei voi sanoa, kuinka paljon peura- ja kauriskantaa pitäisi vähentää, ja myös tulosta on vaikea ennustaa etukäteen. Lievä harventaminen voi johtaa siihen, että punkit keskittyvät jäljelle jääneisiin peuroihin ja kauriisiin ja lisääntyvät niin kuin ennenkin.

– Ilman peuroja ja kauriita olisi myös punkkeja, mutta tosin vähemmän. Ei niistä kokonaan eroon päästä. Siilit, jänikset, ketut, supikoirat ja muut keskikokoiset nisäkkäät pitävät kuitenkin yllä jonkinlaista punkkikantaa.

Tutkija sanoo, että jos punkit ovat ongelma mökki- tai omakotitontilla, voi harkita alueen aitaamista.

Koirat levittävät punkkia pohjoiseen?

Viime vuosina Henttonen on perehtynyt punkkihavaintoihin erityisesti napapiirin yläpuolella. Pohjoisia punkkihavaintoja on tehty esimerkiksi Muoniosta, Enontekiön Hetasta sekä Inarin Nellimistä ja Kaamasesta.

– Kun mennään napapiiristä ylöspäin, olen vahvasti sitä mieltä, että punkit ovat pääosin koirien levittämiä, Henttonen sanoo.

Punkkeja on löytynyt pohjoisesta erityisesti koirista, mutta myös kissoista ja ainakin yhdestä porosta. Tutkija on haastattanut lemmikkien omistajia.

– Hyvin yleinen tarina on, että pohjoisen asukas on ollut koiriensa kanssa etelässä lomilla, tai metsästäjäpiireissä on oltu haukkukilpailussa, ja kun tullaan takaisin, koirasta löytyy punkkeja, Henttonen sanoo.

Sama tarina kerrotaan myös toisin päin, eli etelän ihmiset käyvät pohjoisessa sukuloimassa tai muuta vastaavaa ja vievät punkkeja mennessään.

Pohjoisen punkit ovat asutuskeskuksissa

Pohjoisesta löytyy punkkeja myös koirista ja kissoista, jotka eivät ole käyneet missään muualla, mikä viittaa siihen, että paikallisia punkkipesäkkeitä on syntynyt.

– Jos punkkeja löytyy kotoa koirasta, kyllä niitä on voinut pudota sinne pihamaallekin. Paikallinen kanta voi syntyä muutamasta lisääntyvästä yksilöstä.

Pohjoisen punkkihavainnot on tehty nimenomaan asutuskeskuksista, mikä vahvistaa käsitystä esiintymien yhteydestä koiriin. Henttonen on myös yrittänyt kerätä punkkeja umpimetsistä eri puolilta Lappia, mutta keräyslakanaan ei ole tarttunut yhtään punkkeja.

– Media antaa väärää kuvaa, kun kerrotaan, että punkit leviävät rintamana Lappiin. Siitä ei ole kyse. Pesäkkeet ovat paikallisia ja uskon vahvasti, että ne ovat syntyneet koiratrafiikin myötä.

Henttonen on kirjoittanut aiheesta keväällä Jahti-lehdessä. Siinä hän toivoo koiranomistajien huolehtivan punkkitorjunnasta, kun eläimiä liikutellaan pohjoisen ja etelän välillä.

– Asia erikseen on Meri-Lapin rannikkoseutu aina Tornioon asti. Siellä punkkeja on runsaasti kaikkialla, ja ne ovat levinnet omia aikojaan ilmaston muuttumisen ja hirvieläinten myötä.

Lue myös: Suomalainen punkkitutkimus: Lähes joka viidennellä punkilla on borrelioosibakteeri

Suomi sai Amerikan lahjaksi 7 valkohäntäpeuraa, ne vapautettiin luontoon ja nyt niitä 100 000 – valkohäntäpeurojen historia on kiehtova tarina isänmaanrakkaudesta

Valkohäntäpeuroja on nyt ennätyksellisen paljon – pelti kolisee yli 5 000 kertaa vuodessa

Perämeren pohjukassa sijaitsevassa Meri-Lapissa on koko Euroopan mittakaavassa tarkasteltuna poikkeuksellisen paljon monipuolista teollisuutta 25 kilometrin säteellä. Alueella on kehitetty kiertotaloutta, jonka ydinajatuksena on korvata uusiutumattomia luonnonvaroja.

Kiertotalouden ydinajatus on, että toisen roska on toisen aarre. Meri-Lapissa materiaalien hyödyntäminen on tehokasta, sillä tuotantolaitokset voivat käyttää itse toiminnassaan syntyviä materiaaleja tai kuljettaa niitä lähistöllä sijaitseville toisille toimijoille.

Tässä on ihan valtava mahdollisuus nyt kun meidät on tunnistettu maailmalla. Nani Pajunen

Massiivisten jäteongelmien ja ehtyvien luonnonvarojen kanssa kamppailevassa maailmassa kiertotalous on nostettu ratkaisuksi moneen ongelmaan.

– Me elämme tämän yhden maapallon luonnonvarojen varassa ja maailman talous perustuu näiden luonnonvarojen ylikuluttamiseen. Kiertotalouden myötä saamme ratkaisuja, miten pystymme elämään siten, että luonnonvaroja käytetään kestävällä tavalla eli niitä saadaan takaisin kiertoon, kiertotalouden johtava asiantuntija Nani Pajunen Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitrasta toteaa.

Meri-Lapissa tuotetaan 120 rekkalastillista teollisuuden sivutuotteita joka päivä

Suomen ensimmäinen valtakunnallisen kiertotalouden osaamiskeskuksen perustamisesta Kemiin päätettiin viime vuonna. Suomen valtion juhlarahasto Sitra on myöntänyt osaamiskeskukselle 600 000 euron tuen, joka on määrä käyttää vaiheittain kahden ja puolen vuoden aikana. Kierto- ja biotalouskeskuksen perustajina toimivat Digipolis, Kemin kaupunki sekä Lapin ammattikorkeakoulu.

Kemi valikoitui osaamiskeskuksen kohteeksi juuri Meri-Lapin runsaan raskaan teollisuuden johdosta. Meri-Lapissa tuotetaan teollisuuden sivutuotetta 1,7 miljoonaa tonnia vuosittain. Määrä vastaa 120 rekkalastillista vuoden jokaisena päivänä.

– Meri-Lapissa on volyymia, joka mahdollistaa tällaisen liiketoiminnan ja kiertotalouden kehittämisen, ja myös osaajia, jotka pystyvät ratkomaan näitä haasteita kiertotalouden avulla, Kemin Digipoliksen kierto- ja biotalouskeskuksen johtaja Kari Poikela sanoo.

Sitran kiertotalouden johtava asiantuntija Nani Pajunen näkee kiertotalouden tulevaisuuden alana.

– Tässä on ihan valtava mahdollisuus nyt kun meidät on tunnistettu maailmalla. Me osaamme tehdä tätä ja Suomi on hyvin vahvasti tunnettu jo aiemmin hyvän koulutuksen maana eli nyt kun yhdistetään tämä hyvä osaaminen ja nämä kiertotalouden ratkaisut, niin tässähän on maailma auki kaikille mahdollisuuksille.

Yhteistyösopimus Kiinan kanssa

Maailman ihmiset käyttävät joka vuosi enemmän luonnonvaroja kuin maailman luonto ehtii tuottaa. Viime vuoden osalta ylikulutuspäivä saavutettiin 2. elokuuta. Suomalaiset haaskaavat luonnonvaroja keskimääräistä enemmän, suomalaisten ylikulutuspäivä oli jo huhtikuussa. Jos kaikki maailman asukkaat eläisivät yhtä yltäkylläisesti kuin suomalaiset luonnonvaroja tarvittaisiin 3,6 maapallollisen verran. Sitran Nani Pajunen sanoo, että kiertotalous on jatkossa luonnonvarojen ylikulutuksen kanssa kamppailevalla maailmalle ainoa vaihtoehto.

– Kun puhutaan kiertotaloudesta, niin sehän ei ole vaihtoehto muiden joukossa, vaan meidän täytyy oikeasti muuttaa toimintatapojamme siihen, että teemme näitä kiertotalousratkaisuja eli se on oikeastaan ainoa vaihtoehto.

Kiertotalous on maailmalla monin paikoin vielä lapsen kengissä. Meri-Lapissa hyväksi havaitut kiertotalouden käytännöt ovatkin herättäneet kiinnostusta myös maailmalla, todisteena siitä on Kiinan kanssa hiljattain tehty sopimus kiertotalouden kehittämisyhteistyöstä.

– Tarkoituksena on, että tämä toimintamalli lähtee kasvamaan myös Kiinan päässä ja yhteistyö hyödyttää molempia osapuolia, Poikela sanoo, Kemin Digipoliksen kierto- ja biotalouskeskuksen johtaja Kari Poikela sanoo.

Poikela sanoo, että Meri-Lapin kiertotalousosaamista arvostetaan maailmalla.

– Teollisuus on kestävää täällä ja asioita tehdään yhteistyöverkostossa teollisuuden toimijoiden kanssa. Se on malli, jonka ansiosta meitä katsotaan muualta Euroopasta ja maailmalta esimerkkinä.

Meri-Lapissa sijaitsee poikkeuksellinen teollisuuskeskittymä

Meri-Lapissa lähekkäin sijaitsevat erilaiset teollisuustoimijat pyrkivät hyödyntämään toiminnassaan syntyvät sivutuotteet mahdollisimman tehokkaasti.

– Meillä on Euroopan mittakaavassakin poikkeuksellisen monipuolinen teollisuuden keskittymä. Meillä on sellun, paperin ja kartongin valmistusta, sahakin mahtuu mukaan. On toisaalta kromikaivos, ferrokromin valmistusta ja ruostumattoman teräksen valmistusta ja siihen liittyvä vahva palveluyritysten verkosto tuossa ympärillä, Kemin Digipoliksen kierto- ja biotalouskeskuksen johtaja Kari Poikela listaa.

Kemin Didipoliksen kierto- ja biotalouskeskus toimii linkkinä teollisuustoimijoiden välillä.

– Toimimme välissä juoksupoikana ja kehittäjänä. Haluaisin itse nähdä, että me olemme se toimija, joka pystyy viemään tätä muutosta ja kehitystä eteenpäin nopeutetussa aikataulussa, Poikela pohtii.

– Teollisuudessa on todella rautaisia ammattilaisia. Emme pysty heille kertomaan, mitä heidän pitäisi omissa tuotantoprosesseissaan tehdä paremmin, mutta voimme kertoa, mitä tarpeita muilla teollisuustoimijoilla ja kaivostoimijoilla on ja minkälaisia mahdollisuuksia toisen toimijan sivuvirran hyödyntämisessä on ja minkälaisia tarpeita on aukeamassa muualla yhteiskunnassa, Poikela selventää.

Pyrkimys sataprosenttiseen kierrättämiseen

Teollisuustoiminnassa syntyy muun muassa tuhkaa ja muita raaka-aineita, jotka sopivat esimerkiksi metsälannoituksiin ja maanrakennukseen. Osa materiaalista hyödynnetään esimerkiksi maanrakennuksessa.

Metsä Groupin Kemin tehtailla tuotannossa syntyvä ylimääräinen materiaali pyritään kierrättämään sataprosenttisesti.

– Kehitämme myös jatkuvasti uusia tuotteita tuotannon sivuvirroista, kertoo tehtaanjohtaja Tomi Seppä Metsä Groupin Kemin tehtailta.

Luulen, että tässä ei maailma enää taka-askeleita ota. Kari Poikela

Tehtaanjohtajan mukaan kiertotalous heijastuu kaikkeen toimintaan.

– Se näkyy ihan kaikessa tekemisessä. Valmistamme uusiutuvasta pohjoisen puuraaka-aineesta tuotteita, jotka ovat kierrätettäviä ja niillä voidaan korvata fossiilisia raaka-aineita. Koko meidän toimintamme on osa tätä kiertotaloutta, Seppä sanoo.

Tulevaisuudessa yhä useampi työpaikka voi olla kiertotaloudessa

Kiertotaloudella ei pyritä vain luonnonvarojen säästämiseen ja kustannussäästöihin, vaan toiminnan kaavaillaan tuovan mukanaan myös runsaasti uusia työpaikkoja.

– Odotan, että tämä tulee tulevina vuosina tuomaan alueelle kymmeniä työpaikkoja ja viennin kautta enemmänkin. Olemme laskeneet, että meillä on viisitoista teollisen kiertotalouden vientiaihetta jo pidemmällä menossa olevia asioita. Siellä se työpaikkavaikutus on parhaimmillaan laskettu neljään sataan työpaikkaan ja saman verran tai enemmän voisi tulla myös investointimiljoonia, Kemin Digipoliksen kierto- ja biotalouskeskuksen johtaja Kari Poikela laskee.

Poikelan mukaan Meri-Lapin kiertotalousmenestyksen taustalla on oikea ajoitus.

– Me olemme omalta osaltamme ratsastaneet trendin aallonharjalla. Ajoitukset ja ajatukset ovat sopineet hyvin yhteen maailman päättäjien kanssa. Pariisin ilmastosopimuskin viitoittaa tietä, mihin suuntaan maailma liikkuu. Luulen, että tässä ei maailma enää taka-askeleita ota.

Hätänumeroon 112 soitettaessa saattaa esiintyä häiriöitä Inarin kunnassa Näätämön ja Sevettijärven alueella. Hätätilanteen sattuessa hakeudu häiriöalueen ulkopuolelle tai Inarin/Ivalon paloasemille, Ivalon poliisiasemalle tai Ivalon terveysasemalle.

Hätäkeskuslaitos

Varningsmeddelande

Det kan förekomma störningar i Enare, Näätämö och Sevettijärvi område, då man ringer 112. I händelse av nödsituation, sök er utanför störningsområdet eller till brandstationerna i Enare/Ivalo, Ivalo polisstation eller Ivalo hälsostation. Nödcentralsverket.

Lohien nousuvauhti Tornionjoessa on ollut yllättävän hidasta. Tornionjoella on aloitettu tänä kesänä uusi tutkimus, jossa seurataan taimenia ja lohia radiolähettimillä.

Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Atso Romakkaniemi kertoo, että pääosa radiolähettimillä varustetuista lohista on edelleen joen alajuoksulla.

– Nousu on ollut vähän odotuksia hitaampaa. Lohien vauhtia ovat hidastaneet helle ja lähettimien asentamisen aiheuttama rasitus, Romakkaniemi arvelee.

Lohien merkintä on aloitettu kesäkuun toisella viikolla ja tähän mennessä radiolähettimellä on varustettu noin sata lohta ja muutama taimen. Kalojen tutkimukseen on saatu uudenlaista radiolähetintekniikkaa, jonka avulla niitä voidaan seurata satojen kilometrien vaellusmatkoilla useita vuosia.

– Nopean kevääntulon vuoksi taimenen pyyntisesonki oli todella lyhyt, Romakkaniemi kertoo.

Merkinnöissä pidetään nyt tauko, koska kalojen kuntoa ei haluta riskeerata. Syksyllä tavoitteena on asentaa radiolähetin muutamalle kymmenelle taimenelle ja muutamalle lohelle.

– Ensi kesänä tavoitteena on merkitä noin sata lohta ja 50 taimenta.

Luonnonvarakeskuksen vaellustutkimus kestää neljä vuotta. Lohen ja taimenen radiolähetinseurannan etenemisestä kerrotaan tänään maanantaina Kolarissa LappeanLohessa kello 17.00.

Sadat ihmiset marssivat joikaten ja huudellen muutoin hyvin rauhallista kylänraittia pitkin.

Näin Ylitorniolta kotoisin oleva valokuvaaja Tiina Mäki muistelee Inarin Pride-tapahtumaa.

Mäki on seurannut pohjoisen Pride-juhlintaa Inarissa, Rovaniemellä ja Torniossa kameran linssin läpi.

Idea kuvaprojektista syntyi Rovaniemellä Arctic Pride -tapahtumassa, kun Mäki koki suunnatonta riemua ja ylpeyttä katsellessaan kirjavaa kulkuetta.

– Silloin päätin, että mie haluan kokea nämä kaikki ja dokumentoida pohjoista ylpeyttä. Mielestäni se on myös pala tärkeää lappilaista historiaa ja tulevaisuutta.

Yhteisiksi piirteiksi pohjoisen Prideilla Mäki mainitsee lämmön, vilpittömyyden ja rentouden. Vapaaehtoisten merkitys pohjoisessa onkin suuri ja isompien tukijoiden lisäksi mukana on usein pieniäkin yrittäjiä ja käsityöläisiä.

Mäen valokuvaprojekti onkin omistettu kaikille vapaaehtoisille, tukijoille ja ennen kaikkea rohkaisuksi kaikille vaikeassa tilanteessa oleville.

– En ole tehnyt tätä missään vaiheessa itselleni vaan kaikille muille. Sellaisille, jotka ovat joskus muuttaneet pois pohjoisesta, koska ovat kokeneet elonsa jotenkin hankalaksi pienissä ympyröissä. Ja lisäksi sellaisille, jotka tällä hetkellä painivat hankalan tilanteen kanssa.

Mäen mielestä parasta pohjoisen tapahtumissa on kuitenkin se, että jokaisella on oma paikallinen erikoisuutensa tai muuten vahva identiteetti.

Sápmi Prideillä korostuvat saamelaisuus ja Lapin karun kaunis luonto, kun taas Rovaniemellä Pride järjestetään kevättalvella, jolloin aurinkoinen talvisää tuo oman mausteensa tasa-arvon juhlaan.

Pride-tapahtumille on kysyntää

Oulussa Pride-tapahtuma järjestettiin viimeksi vuonna 2012. Tämä vuoden tapahtuman tuottaja Martu Väisänen kertoo, että Pride-tapahtuman järjestämistä Oulussa toivottiin paljon. Väisäsen mukaan Pride-tapahtumien suosio on kasvanut koko Suomessa merkittävästi.

– Koko Suomessa järjestetään tänä vuonna noin 20 Pride-tapahtumaa. Mielestäni se kertoo siitä, että pienet paikkakunnatkin alkavat olla jo valmiita tällaisiin tapahtumiin.

Helsingissä Pride-kulkue kolminkertaisti osallistujamääränsä tänä vuonna. Poliisin mukaan osallistujia oli lähemmäs 100 000, mikä on enemmän kuin Lordin Eurovision-laulukilpailun voitonjuhlissa Senaatintorilla vuonna 2006.

Sekä Mäen että Väisäsen mukaan on tärkeää, että pienilläkin paikkakunnilla järjestetään Pride-tapahtumia.

– Monesti ihmetellään, miksi Prideja järjestetään. Kyllähän niille on tarvetta vielä. Kysymys on kuitenkin yhdenvertaisuudesta ja samoista oikeuksista ja velvollisuuksista kaikille kansalaisille, Väisänen sanoo.

Mäki tiivistää asian lyhyesti ja ytimekkäästi yhteen lauseeseen.

– Rakkaus kuuluu kaikille, sole poka mikhään höpöhomma.

Lue lisää:

Sateenkaarilippuja ja värikkäitä peruukkeja – maailman riehakkaimpia Pride-juhlia kuvina

Näin Helsingin 100 000 ihmistä kerännyt Pride-kulkue eteni – katso kuvagalleria

NEIDEN, NORJA. Keskellä heinäkuista päivää Kolttakönkään rantakivikolle kerääntyy ihmisiä. Käpäläverkon heittäjät kerääntyvät hiljalleen verkon ympärille ja asettelevat verkkoa heittokuntoon. Edessä on viikon viimeinen heitto ja heittäjämiehet alkavat olla väsyneitä.

Heittäjät tarttuvat varoen käpälänuottaan: kolme miestä tarttuu verkkoon ja lähtee varoen kuljettamaan verkkoa keskelle Näätämöjokea. Kaksi miestä jää rannalle vetämään.

Kolttasaamelaisnainen pitää perinnettä yllä miesten keskellä

Neideniläinen Seija Sivertsen on yksi harvoista naisista, jotka osallistuvat käpälänheittoon. Hänelle perinne on yksi tärkeimmistä kolttasaamelaisista perinteistä.

– Käpäläperinteeseen osallistuminen on minulle todella tärkeää. Minulle osallistuminen merkitsee todella paljon, sillä perinteisesti tämä on ollut miesten hommaa. Minä olen rannalla vetämässä nyöristä, kun miehet heittävät verkon, kertoo Seija Sivertsen.

Nuottaaminen on tuttu tapa kalastaa ympäri maailmaa, mutta käpälän tapaisen heittonuotan heittäminen on harvinaista. Sivertsenin mukaan käpälänuotan nimi tulee alkujaan karhun käpälästä.

– Tämä käpälä nuotta on kuin karhun käpälä, joka tavoittelee käpälällään lohia keskellä jokea. Kun kolme miestä heittää verkon heittopaikalta, käpäläverkko lentää ja leviää kuin suopunki ja lohet jäävät karhun käpälämäiseen verkkoon, kuvailee Sivertsen.

Ei ihme, että juuri Kolttaköngäs on kerännyt lohenpyytäjiä jo vuosisatoja. Näätämöjoen lohet kerääntyvät könkään alapuolelle luonnon muovaamaan syvänteeseen. Ennen vanhaan syvänteen sanottiin suorastaan kiehuvan lohista .

Tästä könkäästä lohet lähtevät nousemaan Näätämöjoen yläjuoksulle kutemaan. On lähes majesteellinen näky, kun lohet hyppäävät könkäällä.

Kolttasaamelaisten tiedetään heittäneen käpälänuottaa Näätämöjoella jo 1500-luvulta lähtien. Käpälää heitetään joka kesä yhteensä 20 päivän ajan.

– Tämä on ollut kolttasaamelaisille yksi tapa pyytää lohta koko perheelle. Pidän arvossa tätä perinnettä ja toivon, että se säilyisi yhtenä osana meidän kulttuuria, kertoo Sivertsen.

Käpälänuottauskaan ole säästynyt kritiikiltä

Perinteinen kalastustapa on vuosien saatossa saanut osakseen myös moitteita, sillä käpälänuotalla voi heittoaikana saada jopa satoja kiloja saalista.

Sivertsen kertoo, että saalismäärä on kuitenkin rajoitettu ja jokaista heittäjää kohden joka vuosi sama. Käpäläoikeudet omaava saa ottaa itselleen ottaa enintään 40 kiloa lohta.

– Ihmiset sanovat, että kalastamme aivan liikaa, mutta me myös päästämme lohia pois. Emme ota läheskään kaikkia lohia itsellemme, vaan esimerkiksi isoimmat naaraslohet me päästämme takaisin jokeen. Ja vaikka heittoaikoja on vuorokaudessa paljon, emme ihan jokaisella vuorolla välttämättä edes heitä käpälää, kertoo Sivertsen.

Vuodet eivät kuitenkaan ole veljiä keskenään. Sääolosuhteet vaihtevat ja vaikuttavat paljon siihen, miten käpälän heitto onnistuu kunakin vuonna.

– Välillä on hyviä vuosia ja välillä huonoja. Tulvavuodet ovat hankalia, kertoo Sivertsen.

Käpäläverkon ensimmäisiä heittoja odotetaan verkko piukeana

Kuten muissa saamelaisissa perinnekalastustavoissa, kuten esimerkiksi kulkutuksessa ja patopyynnissä, on käpälänuotankin kohdalla huoli siitä, ettei seuravaana vuonna saada pyyntiporukkaa kokoon.

Neidenissä käpäläoikeuden omaavien joukossa keski-ikä nousee koko ajan ja monesti joudutaan turvaamaan renkien apuun.

Seija Sivertsen haluaakin kannustaa nuorempaa sukupolvea.

– Nuoria pitäisia saada mukaan tähän oppimaan, että miten tämä meidän perinne elää ja miten me kolttasaamelaiset olemme kalastaneet.

Tänä päivänä käpäläverkolla kalastamiseen saa osallistua vain Norjan Neidenissä vakituisesti asuvat paikalliset, joilla on maata Näätämönjoen läheisyydestä. Tänä vuonna käpälään osallistuu neljä viiden hengen ryhmää, jotka heittävät vuorokauden kerrallaan.

Käpälän heitto on heittäjille kesän kohokohta, jota odotetaan innoissaan jo loppukeväästä. Vaikka väki Neidenin kylässä vanhenee, ei Sivertsen usko perinteen katoavan minnekään. Pitkän talven jälkeen käpälänuotan heitto lähtee kuin selkärangasta.

– Joka vuosi ensimmäisenä heittopäivänä koko ranta täyttyy katsojista. Käpälänheitto kiinnostaa, ja onhan tämä ihan ainutlaatuista. Joudumme usein pelkäämään, että ihmiset tippuvat rantakivikolta, kertoo Seija Sivertsen.

Kun heittovuoro päättyy, kuuluu rantakivikolla kosken kohinan lisäksi kalastajien riemukasta naurua. Kamerat välkkyvät, kun lohisaalis jaetaan oman porukan kesken.

Kysymys ei ole enää pelkästään perinteiden ylläpitämisestä.

Ensimmäisten heittojen kunniaksi Kolttakönkään rannassa sijaitsevaan kalastuskämppään kerääntyy neideniläisiä yhteiselle lohikeitolle. Jälleen kerran Näätämöjoki kerää pienen kylän asukkaat yhteen.

Lue lisätietoja käpälänuottakalastuksesta norjaksi Ä'vv kolttasaamelaisen museon sivustolla.

Varningsmeddelande: faran över Enare Näätämö och Sevettijärvi områdets mobilnätsstörningar är över. Nödsamtalen fungerar normalt. Nödcentralsverket

Váruhandieđáhus. Anára Njávdán/ Čeavetjávri guovllus leamašan mátketelefonfierpmádaga hehttehusdilli lea meattá. Heahtenummárii riŋgen doaibmá dábálaččat. Heahteguovddášlágádus.

VAARÂTIÄĐÁTTÂS Aanar Njiävđám/ Čevetjävri kuávlust mätkipuhelinviermi tuáimá oppeet. Etinumereh tuäáimih oppeet. Etikuávdášlájádâs.

Vaarteâđtõs Aanar Njauddâm/ Če´vetjäu´rr vuuʹdest vuuʹdest mäʹtǩǩteʹlfonsäimmõõzz stamldõsvueʹǩǩ lij mõõnnâm rääi. Jieʹttsaaǥǥ toiʹmmje takainalla. Jieʹttkõõskõs-stroiʹttel

Sodankylässä on mitattu tiistaina uusi paikkakuntakohtainen lämpöennätys. Päivälämpötila kohosi 31,8 asteeseen.

Aiempi ennätys 31,7 astetta on mitattu Sodankylän asemalla yli sata vuotta sitten, 7. heinäkuuta 1914.

Ylen meteorologi Matti Huutonen sanoo, että lämpötila voi kohota keskiviikkona vieläkin korkeammalle.

– Tänään voi tulla uusia ennätyksiä, sillä luvassa on monin paikoin yli 30 asteen lukemia, Huutonen sanoo.

Ilmatieteen laitos on varoittanut helteen olevan tukalaa Pohjois-Lapissa, muualla maassa erittäin tukalaa.

Lue myös:

Suomessa on koettu tänä kesänä tavanomaista enemmän hellepäiviä – ennätystä saatetaan hätyytellä

Kajaanin lentokentän ruuhka-aika kestää kesäaikana noin tunnin verran vuorokaudessa. Matkustajat ja tavarat puretaan Helsingistä tulevasta koneesta, Helsinkiin lähtevät vaihtuvat tulijoiden tilalle, kone nousee ja sen jälkeen kenttä hiljenee.

Kajaanilainen eläkeläinen Tauno Hälinen tuumaa lentokentän kahviossa, että vika hiljaisuuteen on kainuulaisten liiallisessa kiltteydessä.

– Kainuun kulttuuriaktiivisuus tarvitsisi lisää lentoja. Jos vuoroja on vain yksi, Kuhmon Kamarimusiikkiin, Kajaanin runoviikolle ja muihin tapahtumiin tulevat ajetaan muiden lentokenttien käyttäjiksi, koska Kajaaniin ei sopivia vuoroja ole. Kyllä meidän pitäisi tästä enemmän yhdessä älähtää.

Hälisen mielestä liika kiltteys näkyy jo paikallisten lentämisessä.

– Esimerkiksi moni paljon matkustavista kainuulaisista eläkeläisistä on jo siirtynyt käyttämään Oulun ja Kuopion kenttiä, koska oman kentän vuorot eivät enää kesällä toimi. Rahasta kaikki on tietenkin kiinni, matkustajia vähentämällä kannattavuus ei parane.

Meille tärkein prioriteetti on, että Kajaanissa on omat lennot. Sari Rusanen

Kainuun maakuntajohtaja Pentti Malinen on samaa mieltä Hälisen kanssa siitä, että jotain on tehtävä.

– Totta kai kyse on myös rahasta, eli vuorojen pitäisi kannattaa. Meidän tavoitteemme on jo usean vuoden ajan ollut saada lentokentän vuosittainen matkustajamäärä 100 000 paremmalle puolelle, mutta siinä ei ole onnistuttu. Muuten onnistuttaisiin, mutta kesä on meille näillä vuoroilla vaikeaa aikaa.

Toiveena on kaksi vuoroa

Kuhmon ja Suomussalmen matkailuyhdistys WildTaigan puheenjohtaja Sari Rusanen kertoo, että lentomatkustajia Kainuussa ja Kainuuseen riittäisi useiden kesätapahtumien vuoksi. Kuitenkin talviajan neljän vuoron muuttuminen kiihkeimpään kesäaikaan yhdeksi vuoroksi tarkoittaa kompromisseja.

– Kesävuoro toimii siten, että joka toinen päivä kone tulee iltapäivällä ja joka toinen päivä illalla. Iltavuoro sopii mainiosti esimerkiksi Kuhmon Kamarimusiikkiin tuleville taiteilijoille, mutta on hyödytön wildlife-, eli karhuja ja susia kojuille katsomaan tuleville turisteille. Päivävuoron kanssa tilanne on sitten toisinpäin.

Kamarimusiikin taiteilijat lähtevät yleensä aamupäivästä jostain päin Eurooppaa, jolloin vielä illallakin voi matkustaa. Petokatselijoiden puolestaan pitäisi olla jo koneen lentäessä kojuissa, jotta yö ei menisi mönkään ja eläimiä näkisi.

Kyse on monenlaisen tarpeen yhteensovittamisesta ja siihen yhden päivittäisen vuoron rahkeet eivät riitä. Rusasen mukaan Kainuun tavoitteena on kaksi päivittäistä edestakaista vuoroa, jotka sijoittuisivat päiväaikaan. Hänen mukaansa vuorojen oikea paikka olisi päivällä ja illansuussa, muuten vuorojen käyttö voi olla matkustajalle haasteellista.

– Jos kone laskeutuu Kajaaniin puolen yön aikoihin, pitää esimerkiksi Kuhmoon matkata vielä ainakin kaksi tuntia, ennen kuin pääsee majoittautumaan. Jos lähtöpäivänä kone nousisi kuudelta, se tarkoittaisi samalle matkustajalle heräämistä kahdelta tai kolmelta.

Bussit ja taksit lentokoneen jatkona

Rusanen edustaa paitsi WildTaigaa myös Kuhmon Kamarimusiikkia. Kaksi viikkoa kestävässä tapahtumassa myytiin viime vuonna 32 000 lippua, mikä tarkoitti kävijämääränä 8 000 kulttuurin ystävää.

– Meille tärkein prioriteetti on, että Kajaanissa on omat lennot, mutta olemme jo vuosia joutuneet käyttämään myös muita kenttiä. Tänä vuonna käytämme ensimmäistä kertaa Kainuun ulkopuolista kenttää taiteilijoiden kulkemisiin Kajaanin kenttää enemmän, Rusanen sanoo.

Rusanen tuumaa, että monen kentän kanssa toimiminen edellyttää toimivaa kuljetusketjua.

– Me haemme taiteilijat kentiltä sekä viemme heidät takaisin kentälle. Yleisöstä huolehtii ELY-keskuksen ja kuntien avulla linja-auto- ja taksiliikenne. Se on pidettävä kunnossa myös jatkossa.

Jos turistit eivät lennä meidän luo, kuljetetaan heidät muilla keinoilla tänne. Pentti Malinen

Maakuntajohtaja Pentti Malinen on samaa mieltä, mutta muistuttaa menestyksen vaativan paljon muutakin.

– Ennen kaikkea tarvitsemme tuotteita, joiden perässä turistit tulevat ja yrityksiä, jotka haluavat ihmisten tulevan tänne. Moni yrityksistä on jo kansainvälisessä kunnossa ja menossa olevat kehityshankkeet antavat mahdollisuuden myös lähtökuopissa oleville yrityksille tulla mukaan.

Esimerkiksi Vuokatissa on menossa 2,5 miljoonan euron hanke ja WildTaiga on käynnistämässä 400 000 euron hanketta, joiden perimmäinen tarkoitus on saada Kainuuseen lisää kansainvälisiä turisteja. Malisen mukaan työ on kuitenkin vasta alussa.

– Nopeita tuloksia ei kannata lähteä odottamaan, sillä esimerkiksi Lappi teki varmaan parikymmentä vuotta työtä ennen kuin kiinalaiset löysivät paikan kunnolla. Myös Finnair huomasi kiinalaisten innostuksen suunnata matkojaan Lappiin, ja menestys on palkittu lisävuoroilla.

Lapin ja Islannin tiellä

Finnair on tarjonnut kainuulaisten avuksi Islannissa kovassa käytössä olevaa Bokun myyntialustaa. Bokunissa yrittäjät voivat tarjota omia palveluitaan ja linkittää ne niin, että asiakas näkee jo varaustilanteessa erilaiset mahdolliset palvelut, joista oman pakettinsa voi valita. Matkailuyhdistys WildTaigan puheenjohtaja Sari Rusanen kuitenkin varoittaa, että itsestään selvää menestys ei ole.

– Periaatteessa erilaisia matkailupalveluita meillä on alueella jo hyvin olemassa, mutta niiden linkittämisessä toimiviksi ja houkutteleviksi paketeiksi on työtä.

Totta kai kyse on myös rahasta, eli vuorojen pitäisi kannattaa. Pentti Malinen

Maakuntajohtajan Malisen mukaan kainuulaiset matkailuyrittäjät ovat tähänkin saakka onnistuneet tavoittamaan ulkomaisia turisteja, mutta viimeisen vuoden aikana turisteja on alettu houkutella enemmän yhteisenä rintamana.

– Kainuulaisten yritysten yhteisosastot messuilla ja osallistuminen suurella joukolla Brysselin joulutorille kertoo halusta onnistua. Me neuvottelemme myös Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin kanssa siitä, millä tavoin voisimme sekä tukea että hyötyä toistemme menestyksestä.

Käytännössä Kainuu siis tavoittelee edelleen menestystä esimerkiksi Brysselin joulutorin kautta, mutta pyrkii myös hyödyntämään Lapin onnistumista kiinalaisten houkuttelussa. Malisen mukaan laajempi yhteistyörintama myös maakuntatasolla hyödyttää kaikkia. Hänen mukaansa lentomatkustuksen kasvuhaaveissa piilee myös yksi olennainen asia, joka ajaa yhteistyöhön muiden kanssa..

– Kajaanin lentokenttä on niin pieni, että suurimmat kiinalaiskoneet eivät edes mahdu laskeutumaan tänne. Tehdään siis yhteistyötä lähikenttien kanssa, että jos turistit eivät lennä meidän luo, kuljetetaan heidät muilla keinoilla tänne.

Etenkin pääkaupunkiseudun kerrostaloasukkailla on ensiluokkaiset mahdollisuudet kierrättää jätteensä: kunhan kävelevät roskakatoksiinsa ja lajittelevat tonnikalapurkit, sanomalehdet ja valmisruokapakkaukset vierekkäisiin jäteastioihin.

Näin on esimerkiksi Helsingin Herttoniemessä asuvalla Marianne Hulbekkmolla. Hulbekkmon taloyhtiössä erillisiin astioihin saa muovit, biojätteet, metallit, lasit, sekajätteet, paperit ja kartongit.

– Mielestäni taloyhtiössämme suhtaudutaan kierrättämiseen aika hyvin. Kaikki jäteastiat täyttyvät hyvään tahtiin, Hulbekkmo sanoo.

Harvaan asutuilla alueilla ympäristöystävällisyys vaatii vaivaa

Harvemmin asutuilla seuduilla ei ole talouden tai ympäristön kannalta yhtä kannattavaa tuoda lajittelumahdollisuuksia yhtä lähelle asukasta kuin taajamissa tuodaan.

Koska kierrätysvelvoitteet tiukentuvat vähitellen, jätehuollosta vastaavien täytyy järjestää sekä jätteiden keräys- että käsittelypalveluja. Siitä huolimatta jätehuoltomääräykset ja -palvelut voivat vaihdella eri puolilla maata paljonkin.

Tämän on pannut merkille myös Pohjois-Suomesta Espooseen muuttanut Aino Kämäräinen.

– Espoossa ja Helsingissä on kauhean helppo lajitella. Rovaniemellä joudut tulemaan isomman marketin pihaan tuomaan omat jätteet, mutta ei lajittelu täällä mahdotonta ole. Se on vaan himpun verran työläämpää, Kämäräinen sanoo Rovaniemen Prisman Rinki-kierrätyspisteellä.

Lapin maakunnassa jätteitä joudutaan kärräämään kierrätyspisteisiin markettien pihaan, mutta rovaniemeläisille kierrättäminen on vielä huomattavasti helpompaa kuin koko muussa suuressa maakunnassa.

Omakotiasuja huolehtii itse kierrättämisestä

Kierrättämismahdollisuudet eroavat myös kaupunkien, kaupunginosien ja naapurustojen sisällä. Jäteastioiden määrä riippuu siitä, kuinka monta asuinhuoneistoa taloyhtiössä on.

Helsingissä mahdollisuus lajitella biojätteet ja kartongit on kaikissa vähintään 10 asuinhuoneiston kiinteistöissä. Jos asuinhuoneistoja on vähintään 20, pitää taloyhtiön järjestää myös lasin- ja metallinkeräys.

Myös taloyhtiön aktiivisuus vaikuttaa jäteastioiden määrään – naapuritalosi katoksessa voi olla muovinkeräys, mutta oman talosi pihassa ei.

Tämä johtuu yksinkertaisesti taloyhtiöiden aktiivisuudesta. Jätehuoltomääräyksissä olevien velvoitteiden lisäksi voi nimittäin olla vapaaehtoisia keräyksiä.

Jäteastioiden variaatio kasvaa yleensä, kun jätehuoltomääräysten velvoitteet kiristyvät.

– Muovipakkausten keräys on vielä vapaaehtoista, mutta on herättänyt paljon kiinnostusta. Keräykseen on liittynyt jo noin 5 000 kiinteistöä pääkaupunkiseudulla ja Kirkkonummella, sanoo HSY:n ympäristöasiantuntija Minna Partti.

Suomen Kiertovoima ry:n viestinnän asiantuntijan Kaisa Halmeen mukaan erot kierrätyksessä kulkevat kaupunkien kokojen mukaan. Taajaan asutuilla alueilla on helpommin mahdollisuus kierrättää enemmän.

– Yleinen ympäristötietoisuuden herääminen saa yksittäisissä asukkaissa aikaan lajitteluinnon. On myös niitä, jotka eivät lajittele, vaikka palvelut olisivat lähellä, sanoo Halme.

Edes pääkaupunkiseudulla sijaitsevissa omakotitaloissa ei välttämättä ole laajoja lajittelumahdollisuuksia kotipihassa, saati sitten harvaan asutuilla alueilla.

– Silloin jokaisen asukkaan pitäisi nähdä hieman vaivaa sen eteen, että löytäisi asianmukaisen vastaanottopaikan jätteelleen. Jos kotipihaan ei saa biojäteastiaa, voi hankkia naapureiden kanssa yhteisen biojäteastian ja sille tyhjennyksen tai kompostoida omassa pihassa, sanoo Halme.

"Maailmaa ei pelasteta lajittelemalla"

Kiertovoiman Halmeen mukaan maailmaa ei pelasteta pelkästään lajittelemalla jätteitä. Lajittelu on vasta yksi askel.

Hulbekkmo ja Kämäräinen ovat molemmat vähentäneet tuottamiensa jätteiden määrää, Kämäräinen rajulla kädellä.

– Pyrin siihen, että minun jäljiltäni ei jäisi mitään jäljelle, minimaaliseen hiilijalanjälkeen pyrkivä Kämäräinen sanoo.

Hulbekkmon taloyhtiössä tavallista on, että naapuri lahjoittaa toiselle pyöränsä toisen pyöränsä korjaamista vastaan tai että naapureiden kesken lainataan lapsen kantoreppua.

– Meillä yritetään käyttää lasten kanssa kestovaippoja, tehdään ruoka itse, ostetaan mahdollisimman vähän muovia, käytetään tavara loppuun ja korjataan se, mikä pystytään, Hulbekkmo sanoo.

Kiertovoiman Halmeen mukaan etusijalla on jätteen syntymisen ehkäisy, ja se, että kuluttaisimme mahdollisimman vähän.

Kaiken tavaran ja materiaalin äärellä pitäisi miettiä, kuinka pitkään sitä voi käyttää.

– On esimerkiksi estettävä ruokahävikkiä, hankittava kestävää ja oltava valmis korjaamaan hajonnutta. Vasta tämän jälkeen on mietittävä sitä, että mitä materiaalille tehdään jätteenä, Halme sanoo.

Lue myös:

Omakotitaloissa kierrätetään entistä enemmän – jätettä päätyy poltettavaksi vähemmän

Kuuluuko jogurttipurkki muovinkeräykseen? Muovien lajittelu yleistyy, mutta kaikille ei ole selvää, mikä kelpaa keräykseen

Uusien yhteistyökumppaneiden löytäminen pohjoisen Pride-tapahtumiin on aiempaa helpompaa, mutta ennakkoluuloja esiintyy järjestäjien mukaan yhä.
Oulun Pride-tapahtuman tuottaja Martu Väisänen kertoo, että yhteistyökumppaneita on saatu mukaan ihan hyvin, mutta myös arkuutta on ollut näkyvissä. Väisäsen mukaan vanha 70–80-luvun ajattelumaailma on ollut näkyvissä.
– Ensin puhutaan, että ollaan mukana, mutta sitten ei kuitenkaan uskalleta. Leimaantumisen pelko on niin voimakas. Pelätään sitä, miten suuri yleisö reagoi.

Oulussa Pride-tapahtuma järjestetään tänä kesänä kuuden vuoden hiljaiselon jälkeen. Uusien yhteistyökumppaneiden löytäminen on ollut nyt helpompaa kuin kuusi vuotta sitten, Väisänen kertoo.

Torniossa ja Haaparannassa järjestettävässä Border Pride-tapahtumassa on ollut myös ongelmia yhteistyökumppaneiden saamisessa sekä radikaalimpaa vastustusta tapahtumaa kohtaan. Border Priden tuottaja Jenny Rosberg myöntää että arkailua on vielä havaittavissa, mutta tukea on tullut enemmän kuin viime vuonna.

Kesäkuussa Yle uutisoi, että myös Kokkolassa tunnistetaan sama ongelma. Useat yritykset ja kulttuurilliset tahot vetosivat neutraaliin suhtautumiseen ja kieltäytyivät siten tukemasta sen toimintaan. Myös kaupunginhallituksen puheenjohtaja vetosi neutraaliin suhtautumiseen Pridea kohtaan.

Kainuussa ja Napapiirillä yritykset ovat lähteneet innolla mukaan

Pohjois-Suomessa Prideja on järjestetty yhteensä viidessä eri kaupungissa. Kainuu Pride-tapahtuman idean äiti Mira Haataja puolestaan kertoo, että yritykset ovat olleet todella hyvin lähestyttävissä ja lähteneet toimintaan mukaan myönteisellä asenteella. Lukuisten yritysten tuki osoittaa, että ajatusmaailma on muuttumassa.

– Yrityksissä oltiin jo odotettu puhelua meiltä. Oli yllättävää, että monessa paikkassa oli suunniteltu omia toimia tapahtumaa varten ennen meidän yhteydenottoa.

Ensin puhutaan, että ollaan mukana, mutta sitten ei kuitenkaan uskalleta. Martu Väisänen

Myös Rovaniemellä tapahtuma on ollut menestys. Artic Pride on järjestetty jo kuusi kertaa, ja jokaisella kerralla ihmiset ovat lähteneet mukaan entistä sankemmin joukoin. Tapahtuman tuottaja Mari Mäen mukaan opiskelijakaupunki toimii eräänlaisena kulttuurillisena sulatusuunina.

– Mutta hylkyjäkin on tullut. Yleisin selitys on ollut, ettei haluta ottaa kantaa Pride-liikkeeseen siksi, että kannanotto saattaisi vaikuttaa asiakkaiden mielipiteisiin.

Mäen mukaan rahallista tukea antavien yhteistyökumppaneiden määrä on kuitenkin kasvanut kahden viime vuoden aikana.

– Tämän ajattelen johtuvan siitä, että uusia ja ennakkoluulottomia yrityksiä on tullut Rovaniemelle. Sekin voi vaikuttaa että Arctic Pride on jo tuttu konsepti Rovaniemellä monille, Mäki pohtii.

Tavoitteena yhdenvertaiset oikeudet

Oulun Pridea järjestävä Martu Väisänen kertoo, että Oulun Pride-tapahtumissa ollaan tähän asti vältytty vahingonteoilta. Väestöstä aina löytyy kuitenkin huutelijoita ja mielensäpahoittajia. Väisäsen mukaan nämä kommentit johtuvat usein tietämättömyydestä ja siitä, että oma tieto perustetaan huhupuheisiin ja väärään tietoon.

– Ei ole kysymys siitä, että me haluaisimme erityisoikeuksia tai jotain ekstraa, vaan kysymys on siitä, että me haluamme yhdenvertaiset oikeudet olla olemassa, Väisänen muistuttaa.

Oulun Pride alkaa keskiviikkona 18. heinäkuuta ja kestää sunnuntaihin 22. heinäkuuta saakka.

Pride-tapahtumissa pyritään tasa-arvoon ja siihen, että nuoret sekä vanhat uskaltaisivat tulla kaapista. Koko Suomessa on järjestetty jo 20 Pride-tapahtumaa, ja Pohjois-Suomessakin on herätty tapahtumien järjestämiseen.