Saamelaisnuorilla on pian mahdollisuus oppia kansalaistoiminnasta luonnon suojelemiseksi Saamenmaalla. Suomen Saamelaisnuoret -yhdistys, Greenpeace ja taiteilijakollektiivi Suohpanterror järjestävät saamelaisnuorille kansalaistoimintakoulutuksen elokuun lopussa Inarissa.

Koulutuksessa opetetaan rauhanomaisen kansalaistoiminnan periaatteita ja keinoja, sekä keskustellaan niiden merkityksestä saamelaisten oikeuksien puolustamisessa ja edistämisessä sekä ympäristönsuojelussa. Koulutuksessa käsitellään myös strategian merkitystä vaikuttavassa kampanjoinnissa.

Tavoitteena kouluttaa saamelaisnuoria suojelemaan asuttamiaan alueita

Suomen saamelaisnuorten yhdistyksen (SSN) puheenjohtaja Petra Laiti kertoo SSN:llä, Suohpanterrorilla ja Greenpeacella olevan yhteinen ymmärrys siitä, miten alueita tulisi suojella. Koulutusprojektia yhteisten arvojen edistämiseksi on suunniteltu pitkään.

– Ajatuksena on kouluttaa sekä saamelaisnuoria että saamelaisalueen nuoria suojelemaan luontoa rauhanomaisin keinoin ja hallinnoimaan asuttamaansa luontoaluetta ja suojelemaan sitä tulevilta konflikteilta.

Toiveena on, että koulutukseen osallistujat saisivat toivoa siitä, että heillä on taitoa ja mahdollisuus turvata oma tulevaisuutensa. Esimerkiksi tulevaisuuden uhkakuvista Laiti nostaa ilmastonmuutoksen vaikutukset saamelaisten elinkeinoihin ja saamelaisalueihin kohdistuneen lisääntyneen kiinnostuksen.

– Koulutuksen tarkoituksena on myös kohottaa kollektiivista itsetuntoa siitä, että me voimme ja osaamme suojella alueitamme.

"Tuntuu, että Suomessakin arktinen alue nähdään eräänlaisena myyttisenä kasvun aittana"

Greenpeacen Arktis ja Antarktis asiantuntija Laura Meller kertoo, että Greenpeace jakaa Suomen Saamelaisnuoret ry:n huolen ilmastonmuutoksen nopeudesta ja arktiselle alueelle kohdistuvista paineista. Hänen mielestään vaikuttaa siltä, että vaikka riskit puheen tasolla ymmärretään melko hyvin, niin julkisessa keskustelussa myös Suomessa arktinen alue nähdään eräänlaisena myyttisenä kasvun aittana, joka tuo mahdollisuuksia raskaalle luonnonvarateollisuudelle.

– Nämä asiat ovat ristiriidassa keskenään. Haluamme yhdessä miettiä, pohtia ja löytää keinoja, joilla voidaan vaikuttaa sen tulevaisuuskuvan puolesta, jossa arktinen alue on eräänlainen rauhan ja ympäristönsuojelun näyttämö, jossa esimerkiksi alkuperäiskansojen oikeuksia kunnioitetaan ja niitä asioita, joita siellä tehdään, tehdään heidän lähtökohdistaan käsin, sanoo Meller.

Ensisijaisesti koulutukseen pääsevät Suomen Saamelaisnuoret ry:n jäsenet

Petra Laiti Suomen saamelaisnuorten yhdistyksestä kertoo, että koulutus on pääasiassa tarkoitettu saamelaisnuorille, jotka ovat 13–29-vuotiaita. Se on myös SSN:n jäsenten ikäraja. Koulutukseen voivat kuitenkin hakea muutkin.

Koulutukseen hakeutuneiden henkilöiden valinta priorisoidaan niin, että ensisijaisesti koulutukseen pääsevät Suomen Saamelaisnuoret ry:n jäsenet, toissijaisesti yhdistykseen kuulumattomat saamelaisnuoret ja kolmanneksi henkilöt, jotka ovat yli 30-vuotiaita tai asuvat saamelaisalueen ulkopuolella.

Koulutus järjestetän Inarissa 31.8.-2.9.2018.

Laura Mellerin haastattelu on kuunneltavissa Yle Areenassa.

Korjattu 6.7.2018 klo: 10:18: Aiemmin kerroimme virheellisesti, että koulutus on tarkoitettu pääasiassa saamelaisnuorille, jotka ovat 13–19-vuotiaita. Koulutus on kuitenkin pääsiassa tarkoitettu saamelaisnuorille, jotka ovat 13–29-vuotiaita.

Marika Ollila ei ollut aiemmin juuri välittänyt terveellisistä elämäntavoista. Hänen perheessään alettiin puhua painonpudotuksesta, ja 16-vuotias Ollilakin innostui. Ajatus oli pudottaa vähän painoa.

– Se lähti innostuksesta. Olin elänyt sellaista nuoren ihmisen elämää välittämättä ruuan terveellisyydestä, mutta nopea painonnousu sai huolestumaan omasta terveydestä ja ulkonäöstä. Aloin pudottaa painoa ja etsimään tietoa terveellisistä elämäntavoista.

Ensin Ollila jätti karkit. Sitten jäivät loputkin herkut, sitten kerma. Seuraavana karsiutuivat voi, suola ja sokeri.

– Kun pystyi rajoittamaan niitä, tajusi, että voi rajoittaa muutakin. Lopulta en olisi suostunut syömään perunaa, pastaa, riisiä, leipää tai viljaa. Tein kuten ravintosuositukset neuvovat: vaihdoin vaalean viljan täysjyvätuotteisiin.

Sitten Ollila ei enää syönyt niitäkään, sillä hiilihydraatit olivat pahasta joidenkin tutkimusten mukaan.

Paino todella tippui. Niin paljon, että Ollillalle diagnosoitiin anoreksia. Itse hän uskoo, että kyse oli kuitenkin ortoreksiasta, epätyypillisestä syömishäiriöistä. Ortoreksiaa sairastavat vetävät terveelliset elämäntavat överiksi. Aivan kuten Ollila, ja yhä useampi suomalainen.

Fyysisesti terve, ajatusmaailma vääristynyt

Ortoreksia ei ole virallinen sairaus, siihen ei siis saa diagnoosia. Usein raja anoreksia kanssa on epäselvä.

Syömishäiriöliiton kehittämiskoordinaattori Katri Mikkilän mukaan ortoreksian ja anoreksian lisäksi hämärtynyt on myös raja ortoreksian ja normaalin syömisen välillä.

– Ortorektisesta ruokaan suhtautumisesta on tullut osittain uusi normaali viime vuosien aikana. On aika tyypillistä olla kiinnostunut ruokavalioista ja noudattaa jotain tiettyä hyvin tiukasti. Tällainen ajattelu on lisääntynyt todella paljon.

Esimerkiksi anoreksian diagnoosikriteereihin kuuluu tietynasteinen alipaino, joka määritetään painon ja pituuden suhteesta. Ortoreksiaa sairastava voi olla aivan normaalipainoinen tai jopa ylipainoinen, mutta silti ruokaan suhtautuminen saattaa olla pakkomielteistä.

Mikkilä kertoo tilanteesta, jossa opettaja oli huolissaan liikunnanohjaajaopiskelijan hyvinvoinnista. Hän kertoi opiskelijan syövän riittävästi, mutta syömisen suunnitteluun ja ruuan ajatteluun kului kohtuuttoman paljon aikaa. Opettaja kysyi, voiko kyseessä olla syömishäiriö.

– Vastasin, että kyllä. Fyysisesti voi olla täysin terve ja ruokavalio riittävä, mutta ajatusmaailma on vääristynyt ja sairas.

Syömishäiriöt liitetään Mikkilän mukaan liian tiukasti nimenomaan painoon. Siitäkin syystä omia ongelmia saatetaan helposti vähätellä: jos ongelma ei näy ulospäin, onko sitä edes olemassa?

Neuvojen kysyminen lisääntynyt

Syömishäiriökeskukseen tulleita puheluita ei tilastoida, mutta ortorektikoiden määrä ei ainakaan ole laskussa. Puheluita tulee erityisesti kesäaikaan. Ihmiset soittavat ja kysyvät, mikä on oikein ja normaalia.

– Se on niin yleistä ja normaalia, ettei ortoreksiaa tunnisteta, vaikka sitä onkin koko ajan enemmän, väittää Syömishäiriöliiton Mikkilä.

Mutta miksi?

Yhden arvion esittää Syömishäiriökeskuksen sisätautikirurginen sairaanhoitaja Lea Attila.

– Fitnessbuumi ei ole ainakaan asiaa parantanut.

Mikkilä muistaa, miten 2000-luvun alussa välteltiin rasvoja. Nyt esimerkiksi maidoton ja viljaton ruokavalio ovat pinnalla. Ja seuraava trendi on hänen mukaansa todennäköisesti jo odottamassa tulemistaan nurkan takana.

– On se ruokavalio mikä tahansa, se ei ole toista riskittömämpi tai terveempi, jos siihen suhtautuminen on äärimmäistä ja mustavalkoista.

Osittain kyse on hänen mukaansa siitä, että terveellisillä elintavoilla halutaan osoittaa, kuka minä olen.

– Olet mitä syöt -ajattelusta on tullut ruoka edustaa, sitä mitä olen.

Mikkilä pitää ongelmallisina myös liikuntakeskuksien tarjoamia ruokavalio-ohjeistuksia: kirjeenä asiakas saa listan ruoka-aineista ja grammantarkoista määristä, joita tulee syödä.

– Se ohjeistaminen on täysin syömishäiriömaailmasta otettua.

Puoli vuotta salailua

Muutamassa kuukaudessa Marika Ollilan elämä muuttui. Kontrolloitu ruokavalio rajoitti elämää lomareissullakin. Hän muistaa kirjoittaneensa päiväkirjaansa, kuinka syömisestä on kehkeytymässä ongelma.

– Seuraavalla viikolla olin kirjoittanut, että olin syönyt voileipää, enkä ollut liikkunut tarpeeksi ja tunsin huonoa omaatuntoa.

Jos Ollila olisi saanut itse päättää, hän olisi syönyt vain valkuaista, kurkkua, omenaa, kaurapuuroa, rasvatonta jogurttia ja keittokinkkua.

Puoli vuotta pakkomielle pysyi salassa Ollilan perheessä: osin siitäkin syystä, että perheen äiti halusi perheen syövän yhteisen pöydän ääressä, jolloin lukion ensimmäistä vuosikurssia käyvälle Marikalle ei juuri jäänyt toista vaihtoehtoa.

Paitsi juosta kalorit pois kehosta ruuan jälkeen.

Lenkkipakkoa ja kieltäytymistä

Syömishäiriöön sairastuminen ei katso ikää tai sukupuolta. Kaikista syömishäiriöihin sairastuneista noin 10–20 prosenttia on miehiä, mutta Mikkilän mukaan ortoreksiaa sairastavista tuo osuus saattaa olla suurempi, sillä lihaksikkuudeen tavoitteluun liittyy helposti ortorektisiä piirteitä.

Valtaosa syömishäiriöistä sairastavista sairastaa epätyypillistä häiriöitä – kuten ortoreksiaa.

Myös 42-vuotias Johanna Yli-Jaskara on käynyt ortoreksian ja anoreksian rajalla noin seitsemän vuotta sitten. Tuolloin Yli-Jaskara ryhtyi harrastamaan liikuntaa – ja jäi Marika Ollilan tavoin laihtumiseen koukkuun.

– Vaikka olin kuinka väsynyt, kun töistä tulin, silti oli vaan pakko lähteä liikkumaan.

Yli-Jaskara kertoo syöneensä lähinnä salaattia ja niin paljon porkkanaa, että hampaat alkoivat lohkeilla. Rutiinit määrittivät elämää. Ruoka-ajat katsottiin kellosta ja töiden jälkeen piti päästä lenkille. Drinkki ystävien kesken ei tullut kuuloonkaan, ellei sitä oltu aiemmin päivällä ansaittu.

Syömishäiriöliiton mukaan tämä on juuri se merkki, jonka pitäisi hälyttää kelloja: kun syöminen tai syömättömyys ohjaa valintoja ja tekemisiä.

Useiden vuosien ajan Yli-Jaskara kokeili erilaisia terapiamuotoja: työterveyshuoltoa, terapeutteja ja muutamia viikkoja psykiatrian osastolla.

Jälkeen päin hän miettii, että kenties taustalla oli sitäkin, ettei hän koskaan ollut asunut yksin, vaan oli aina ollut jollakin tavalla muiden ohjailtavissa.

– Ehkä tämä oli keino pyristellä pois, kun tämä oli ainut asia, jota pystyin ohjailemaan.

Yli-Jaskara kertoo, että tilanne muuttui, kun hän vaihtoi työpaikkaa 14 vuoden jälkeen ja siinä samalla vaihtui myös paikkakunta. Ensimmäistä kertaa hän muutti omaan asuntoon, aivan yksin.

– Edelleen syön niukasti, mutta välillä pystyn syömään lämpimiä aterioita. Olen nauttinut suunnattomasti siitä, että asun yksikseni ja saan olla niin kuin haluan. Liikunta on jäänyt, mistä olen onnellinen. Hyötyliikuntaa tulee, ja olen huomannut, että se riittää.

Yhdeksän kuukauden sairastamisen jälkeen 16-vuotias Ollila hakeutui itse terveydenhoitajan pakeille: hän ei halunnut enää elää sairauden orjana ja kaloreita laskien.

Paino alkoi pikkuhiljaa nousta. Paraneminen kesti lopulta yli kaksi vuotta, mutta nyt Ollila kertoo olevansa kunnossa.

Häntä ärsyttää, ettei syömishäiriötä oteta aina todesta. Sairauteen liittyvää häpeää hän haluaa myös murtaa.

Syömishäiriöliiton Katri Mikkilä pohtii, pitäisikö ortoreksialle saada virallinen määritelmä.

– Näin siitä tulisi näkyvä sairaus. Etteivät ihmiset ajattelisi, ettei tässä mitään vikaa ole, kun tämä ei osu kriteereihin.

Marika Ollila on nyt 20-vuotias, hän on valmistunut juuri elintarvikevalmistajaksi. Haaveena on tehdä uraa poliisina tai personal trainerina.

– Haluaisin ennaltaehkäistä, ettei kukaan muu lähtisi harhailemaan siihen rajoittamiseen ja pakkoon. Haluan kertoa, miksi kaikessa pitää olla tasapaino.

Lauantaina selviää, kuka kantaa seuraavan vuoden haluttua Lohikuningas-titteliä, kun Utsjoen Eränkävijät -yhdistys järjestää jälleen perinteisen Lohirieha-kalastuskilpailun Utsjoella vuoden tauon jälkeen. Tenon uuden kalastussopimuksen vuoksi viime kesänä Lohiriehaa ei järjestetty lupien puuttumisen takia.

Perinteikäs tapahtuma järjestetään jo 37. kerran lauantaina 7. heinäkuuta Onnelan törmällä, Utsjoella. Varsinainen kilpailu alkaa klo 12.

Lohirieha on iso ja tärkeä tapahtuma paikallisille.

– Tapahtuma on tärkeä, sillä se on ainutkertainen kesätapahtuma Utsjoella, kertoo yhdistyksen puheenjohtaja Jarmo Helander.

ELY-keskus myy Lohiriehassa lohikuninkuuskilpailuihin kalastuslupia, jotta kaikki halukkaat voivat osallistua lohensoutukilpailuun. He takaavat, että jokainen halukas pääsee soutamaan kilpailuun.

Kilpailu lohikuninkuudesta kiinnostaa paikallisia

Utsjokelainen nuori, Sakari Syvänperä aikoo osallistua lohikuninkuuskilpailuun. Tämä ei ole ensimmäinen kerta. Hänen mielestään on mukavaa osallistua tapahtumaan, eihän sitä tiedä, josko lykästäisi.

– Jos vaikka kala nappaisi ja jonkun palkinnonkin voittaisi, mutta mahdollisuus voittaa on aika pieni suuren osallistujamäärän vuoksi, pohtii Syvänperä.

Vuoden 2005 Lohikuningas Sammol Antti Lukkarin mukaan on suuri kunnia voittaa lohikuninkuus. Lohikuninkuuteen vaaditaan kuitenkin taitoa. Hän aikoo osallistua kilpailuun tälläkin kertaa.

– Lohikuninkuuden voittaminen on suuri kunnia. Vasta jälkikäteen ymmärsin asiaa mietittyäni, että voittaminen ei ole niin helppoa. Ne jotka ovat voittaneet, ovat suuria lohimiehiä, myhäilee Lukkari.

Palkintoina Tenon vene ja nelitahtimoottori

Lohikuninkuuskilpailun lisäksi ohjelmassa on erilaisia pieniä kenttäkilpailuja, kuten tikan- ja lohenheittoa. Lapsille ja nuorille on luvassa teatteriesitys, jonka esittää Teatteri tie. Tapahtumapaikalla on kanttiini ja myyjiä myymässä käsitöitään ja muita tuotteitaan.

Pääpalkintona lohikuninkuuskilpailussa lohikuninkaan arvonimen lisäksi on joko Tenon vene tai 9,8 hevosvoiman nelitahtimoottori. Näiden kahden väliltä voittaja saa valita toisen. Toiseksi tullut saa pääpalkinnoista toisen. Kenttäkilpailujen voittajat palkitaan pokaalein.

Turistin mielestä on hauskaa, että suomalaisen räsymatosta saattaa löytyä vaikka mummon vanha yöpaita. Yhtä hilpeitä ja ihailevia reaktioita aiheuttaa juuriharjan kanssa matonpesupaikalla heiluva kesälomalainen.

Helsingissä matonpesupaikat ovat olleet kiertoajeluiden kohteena vuosien ajan.

Visit Rovaniemen toimitusjohtajan Sanna Kärkkäisen mielestä matonpesu on hyvä esimerkki siitä, kuinka suomalaiselle tuttu asia voi olla matkailijan mielestä reissun mielenkiintoisimpia elämyksiä.

– Kun olen ollut matkailijoiden kanssa matonpesupaikoilla, olen innoissani kertonut suomalaisesta räsymattoperinteestä ja mattolaitureista, Kärkkäinen sanoo.

Lapissa aiotaan ottaa matonpesu yhdeksi kesämatkailuaktiviteetiksi ja Helsingissä matonpesupaikat ovat olleet kiertoajeluiden kohteena jo vuosien ajan.

Matonpesuvedet lasketteva viemäriin tai imeytettävä maahan

Matot tulee pestä kuivalla maalla. Parasta olisi johtaa mattojen pesuvedet viemäriin.

Monilla mökeillä ei kuitenkaan ole viemäreitä ja saippuaiset pesuvedet on imeytettävä maahan.

Pesuvesien sisältämä orgaaninen aine hajoaa mikrobitoiminnan ansiosta maaperässä muutamassa päivässä.

Lapin Ely-keskuksen ylitarkastaja Marko Kiviniemi kehottaa valitsemaan mahdollisimman ympäristöystävälliset pesuaineet.

– Voi ostaa vaikka Joutsen-merkillä varustettuja tuotteita, Kiviniemi sanoo ja muistuttaa, että täysin haitatonta pesuainetta ei ole.

Kiviniemen mukaan mäntysuopa on yksi ympäristöystävällisimpiä pesuaineita, mutta sitäkään ei saa johtaa suoraan vesistöön.

Autojen ja moottoripyörien peseminen on hyvin saastuttavaa. Autoihin tarttuu asfaltista bitumia ja muita öljyjäämiä, joiden peseminen tehokkaasti ei onnistu ilman liuottimia.

Lain mukaan omaakaan tonttia ei saa pilata. Ylitarkastaja Marko Kiviniemi, Lapin Ely-keskus

Liuottimia käytettäessä auto tulee pestä paikassa, missä on hiekan- ja öljynerotuskaivot, esimerkiksi huoltoasemilla. Öljynerottiimiin kertyvä jäte toimitetaan käsiteltäväksi ongelmajätelaitokseen.

Hellemmillä aineilla voi pestä kotipihassa

Auton voi pestä laimeammilla pesuaineilla kotipihassa, jos siellä on viemäri ja pesu tapahtuu vain silloin tällöin.

– Viikoittainkin jos pesee tai jos käyttää liuottimia, niin pitää mennä pesemään sinne missä on öljynerotuskaivo. Lain mukaan omaakaan tonttia ei saa pilata, ylitarkastaja Marko Kiviniemi Lapin Ely-keskuksesta muistuttaa.

Useimpien taloyhtiöiden säännöt kieltävät auton pesun kerrostalojen pihoilla, vaikka viemäröinti löytyisikin.

Alkavan viikon sää suosii lomalaisia. Koko maassa on 20–25 astetta lämmintä ja pääosin aurinkoista. Sääennusteiden mukaan helleraja rikkoutuu jossain päin Suomea joka päivä, kertoo Ylen meteorologi Matti Huutonen. Tällä hetkellä viikon lämpimimmät säät vaikuttaisivat olevan Lapissa.

Etelä- ja Lounais-Suomessa on kuitenkin alkuviikosta sadekuuroriski. Keskiviikkona saattaa jopa hieman ukkostaa. Sateiden kokonaismäärä jää kuitenkin pieneksi, sillä kyse on lyhyistä kuurosateista.

Kuivuus tuo mukanaan myös metsäpalovaroitukset, jotka laajenevat tiistaina koskemaan Länsi- ja Pohjois-Suomea.

Sää pysyy loppuviikon tasaisen lämpimänä ja aurinkoisena.

Vapaaehtoisen meripelastuksen junioritoiminta on alkanut Meri-Lapissa ensimmäistä kertaa. Meri-Lapin Meripelastusseuran toiminnassa on tällä hetkellä mukana kuusi nuorta, jotka harjoittelevat pelastus- ja merimiestaitoja viikoittain.

Perämeren pohjukassa nopeat meripelastustehtävät ovat pitkälti vapaaehtoisten varassa, sillä merivartiosto lakkauttaa Kemin toimipisteen ja lähin merivartioston alus lähtee pelastustehtäviin Oulun Virpiniemestä.

Sisäministeriö lakkauttaa Kemin merivartioaseman ensi vuodesta lähtien. Saman kohtalon kokevat myös Kalajoen ja Kaskisen merivartioasemat. Päätös perustuu Rajavartiolaitoksen viime vuonna tekemään säästöesitykseen. Rajavartiolaitos on arvioinut, että kolmen aseman lakkauttaminen tuo 200 000 euron säästön toimitiloista johtuviin menoihin.

Pienessä seurassa vapaaehtoisia on aina vähän, joten junioritoiminta on tärkeä satsaus tulevaisuuteen. Toiminta on Meri-Lapissa suunnattu 12–18-vuotiaille nuorille, ja 16 vuotta täyttänyt voi olla jo harjoittelijana mukana pelastusaluksella.

– Tämä luo katseen tulevaisuuteen. Kyllä me tarvitsemme meripelastajia näille vesille tulevaisuudessakin, toteaa Kemissä nuorten toimintaa vetävä vapaaehtoinen meripelastaja Pasi Lassuri.

Vetäjiä on vaikea löytää junioripuolelle

Koko Suomessa vapaaehtoisen meripelastuksen junioritoiminnassa on mukana pari sataa nuorta.

Toimintaa ei ole läheskään jokaisessa yhdistyksessä, sillä pienissä seuroissa vetäjien löytäminen on usein hankalaa.

Lassurikin myöntää, että tekemistä riittää, kun vähällä väellä hoidetaan koko kesän päivystys, pelastus- ja avustustehtävät sekä koulutetaan nuoria. Mutta nuorten into tarttuu.

– Se on mukava sitten vanhana miehenä tulla tänne kyselemään, että vieläkö pääsisi mukaan. Toivottavasti näitä kasvoja näkee tulevaisuudessakin näissä merkeissä, Kemissä nuorten toimintaa vetävä vapaaehtoinen meripelastaja Pasi Lassuri sanoo.

Nuoret ovat tosissaan, vaikka hauskuus on tärkeintä

Nuorten harjoituksissa tärkeintä on vielä se, että pelastus- ja merimiestaitojen harjoittelu on hauskaa. Esimerkiksi pintapelastusharjoitukset ovat toivottuja ja vedessä toimiminen vetää suut hymyyn, vaikka harjoittelu otetaankin tosissaan.

– Parasta on, kun pääsee auttamaan toisia ja oppimaan uusia asioita. Ja tietenkin tuo merellä käyminen. Se on ollu aina kivaa lapsesta asti, sanoo Roope Jakovlev, joka aikoo alkaa vapaaehtoiseksi meripelastajaksi sitten, kun ikä riittää.

Myös monella muulla junioritoiminnassa mukana olevalla on tavoitteena suunnata pelastus- tai terveydenhoitoalalle.

– Kivointa on ihmisten auttaminen. Ensihoitoalalle olen menossa, niin niitä asioita käsitellään täällä, toteaa Eerika Tikkala.

Tällä viikolla Suomen lämpötilat ovat varsin komeissa lukemissa, ja koko maassa saadaan nauttia keskimääräistä lämpimämmästä säästä. Kymmenen päivän ennuste kertoo, että lämpöä piisaa aina ensi viikon lopulle.

– Yölämpötilat ovat aika korkeita ja näyttää siltä, että päivisin sää kohoaa hellelukemiin useana päivänä. Alkuun lännessä ja pohjoisessa, mutta myöhemmin myös muuallakin maassa, kertoo Ylen meteorologi Seija Paasonen.

Paasosen mukaan tänään ja huomenna on lämpimintä on Länsi- ja Lounais-Lapissa sekä maan länsiosissa.

– Keskiviikkona Lappi on kaikista lämpimin, ja viikon edetessä lämpötilat ovat enimmäkseen 20–25 asteen välillä. Loppuviikosta lämpö saattaa joinain päivinä kohota paikoin lähelle 30 astetta. Ihan Pohjois-Lapissa voi olla ajoittain 15 astetta.

Paasosen mukaan lämmin sääjakso johtuu siitä, että lännestä työntyy Suomeen lämmintä ilmaa.

– Sieltä tulee korkeanpaineen selänne. Jäämereltä ei pääse tulemaan virtauksia, eli viileää ilmaa. Se pitää ilmakehän lämpimänä.

Etelässä voi sadella ja ukkostaa

Sateita on luvassa lähipäivinä Etelä-Suomen alueelle, mutta määrät eivät ole suuria. Mukana voi olla myös joitakin ukkoskuuroja. Loppuviikosta paikallisia sateita on tiedossa muuallekin maahan.

Lämpimän jakson ansiosta myös uimavedet lämpenevät merkittävästi, arvioi Paasonen. Kääntöpuolena voi olla sinilevän lisääntyminen uimapaikoilla.

Asian vahvistaa tutkija Sirpa Lehtinen Suomen ympäristökeskuksesta.

– Mitä aurinkoisempaa, lämpimämpää ja tyynempää, niin yleensä sitä enemmän sinilevistä on myös haittaa. Tilanteet saattavat kuitenkin muuttua uimapaikoilla hyvin nopeasti. Esimerkiksi tuuli viedä sinilevää muualle, Lehtinen kertoo.

Suomen ympäristökeskuksen valtakunnallisen leväkatsauksen voi katsoa täältä.

Ensi lukuvuodesta lähtien lukion oppikirjat ovat maksuttomia Utsjoen saamelaislukion opiskelijoille. Utsjoen sivistyslautakunta päätti asiasta huhtikuussa.

– Kyse ei ole pelkästään ensi vuodesta, vaan tästä eteenpäin ainakin toistaiseksi, kertoo Utsjoen kunnan sivistysjohtaja-rehtori Laura Arola.

Idea syntyi lukion kehittämisryhmässä, jossa opettajat ehdottivat ilmaisia oppikirjoja opiskelijoille. Kehittämisryhmässä pohditaan, mitä tehdä lukion pienille opiskelijamäärille. Maksuttomat koulukirjat ovat yksi syy, mikä voisi houkutella opiskelijoita lukioon.

– Se ei kuitenkaan ole ainoa asia, joka tähän päätökseen vaikutti, painottaa Arola.

Lukion oppikirjojen kustannukset ovat kasvaneet viime vuosien aikana. Lukion uuden opetussuunnitelman myötä oppimateriaaleja on jouduttu uusimaan, eivätkä opiskelijat ole enää voineet ostaa vanhoja käytettyjä kirjoja, kertoo Arola. Hän viittaa myös Suomen lukiolaisten liiton tekemiin laskelmiin, joiden mukaan lukiolaiset joutuivat vuonna 2017 maksamaan oppikirjoistaan yli 400 euroa enemmän, kuin edellisvuonna.

Arolan mielestä tilanne on epäoikeudenmukainen. Suurin syy oppikirjojen maksuttomuuteen onkin tehdä opiskelusta tasa-arvoisempaa.

– Oppikirjat ovat suuri kustannus perheille ja se on samansuuruinen kaikille perheille. Vanhempien tulot eivät vaikuta siihen. Lukiolle tai kunnalle kyseessä ei kuitenkaan ole iso kuluerä, sillä meillä on niin vähän opiskelijoita.

Utsjoen saamelaislukion nykyisillä opiskelijamäärillä maksuttomat kirjat tulevat maksamaan lukiolla noin 10 000 euroa vuosittain.

Utsjoen lukiolaiset säästävät myös tietokoneissa

Opetushallituksen selvityksen mukaan lukio-opinnot tulevat maksamaan opiskelijalle keskimäärin 2 500 euroa koko opiskeluajalta. Summa sisältää oppimateriaalit, ylioppilastutkinnon suorittamiseen liittyvät maksut, sähköisissä ylioppilaskokeissa tarvittavan tietokoneen ynnä muut välineet ja ohjelmistot.

Tietokone onkin yksi lisämeno lukiolaisen budjetissa. Utsjoen saamelaislukiossa on käynyt onni, sillä vuonna 2015 Utsjoen yrittäjien yhdistys, Tenonlaakson yrittäjät, lahjoitti tietokoneita lukiolaisten käyttöön.

– Meillä on yhä sellainen tilanne, että kaikilla opiskelijoilla on opiskeluaikanaan käytössä yrittäjien lahjoittama kannettava tietokone, kertoo sivistysjohtaja-rehtori Laura Arola.

Utsjokelainen Leevi Halonen aloittaa syksyllä opinnot kotikylänsä lukiossa. Hänelle siirtyminen peruskoulusta lukioon tapahtuu luontevasti. Kun kaikki opettajat ja koulukaverit ovat jo valmiiksi tuttuja, ei lukion aloittaminen edes jännitä.

Halonen on tyytyväinen siihen, että oppikirjat tulevat olemaan maksuttomia.

– Onhan se tosi mukavaa, ettei tarvitse omaa rahaa sijoittaa lukiokirjoihin. Ovathan ne aika kalliitakin, joten siinä tekee ison säästön.

Se alkoi Utsjoen Tiirasaaresta.

Ryhmä paikallisia kalastajia ja muita aktiiveja julisti viime kesänä Tiirasaarta ympäröivät Tenon kalavedet alueeksi, jolla valtion kalastussääntö ei päde, vaan voimassa ovat saamelaisten tapaoikeuteen perustuvat säännökset.

Seurasi kahden kuukauden päivystäminen moratorioalueeksi julistetussa saaressa, tukikonsertti, toinen moratorio ylemmäs jokivarteen, kirjeitä ministereille.

Tänä kesänä toimintaa on laajennettu perustamalla Internettiin moratoriotoimisto, joka neuvoo ja auttaa ihmisiä, jotka haluavat lisätä omien alueidensa itsemääräämistä moratorion avulla.

Moratorio tarkoittaa yleisesti lain täytäntöönpanon hidastusta tai määräaikaista lykkäystä.

Inarin metsäpalkiset eivät itse tienneet olevansa moratoriokartalla

Moratoriotoimistolla on omat nettisivunsa, jotka tarjoavat neuvoja paikallisen itsemääräämisoikeuden vahvistamiseen ja moratorioiden perustamiseen.

Moratoriotoimiston nettisivuilla olevassa kartassa on tällä hetkellä merkittynä Tenojoen kaksi moratoriota, Tiirasaari ja Korkeasaari sekä Ruotsin ja Norjan rajalla sijaitseva Nása-tunturi.

Myös kolme paliskuntaa ja yksi tokkakunta Suomen puolen saamelaisalueelta näkyy pisteinä moratoriokartassa. Kyseessä ovat Muddusjärven, Hammastunturin ja Paatsjoen paliskunnat sekä Nellimin tokkakunta Ivalon paliskunnasta.

Näistä paliskunnista ainakaan Muddusjärven ja Paatsjoen paliskuntien poroisännät Osmo Seurujärvi ja Petri Hänninen eivät vielä viime viikolla itse edes tienneet, että heidän paliskuntansa ovat mukana moratoriokartassa. He eivät ole virallisesti julistaneet moratoriota paliskuntiinsa.

Muddusjärven paliskunnan poroisäntä Osmo Seurujärvi kertoo, että Muddusjärven paliskunta on antanut lausunnon yhdessä muutaman muun Inarin alueen paliskunnan kanssa, jossa se kieltää kaikki Metsähallituksen hakkuut paliskuntiensa alueella siihen saakka, että hakkuiden vaikutuksista poronhoitoon on tehty kokonaisvaltainen arvio.

– Me olemme sanoneet, että paliskunnassamme ei saa hakata metsää, ja Metsähallitushan ei ole siellä moneen vuoteen hakannut. Onhan se vähän kuin moratorio, mutta ei sitä ole erikseen päätetty, että se on, Seurujärvi kertoo.

Inarin alueen vanhoissa metsissä poroja hoitavilla paliskunnilla on ollut pitkään erinäisiä kiistoja Metsähallituksen kanssa hakkuista paliskuntien alueella. Paliskunnat kokevat, että hakkuut kaventavat porojen laidunta kohtuuttomasti, kun taas Metsähallitus kokee hakkuiden olevan alueella vähäisiä.

Osmo Seurujärvi arvelee, että jos tarve tulee, hänen mielestään paliskunta voisi perustaa moratorion alueelleen. Se olisi kuitenkin koko paliskunnan yhteisesti päätettävä.

– Kyllä se on sellainen asia, kuten kaikki. Ei voi olla sellaisia asioita, että (paliskunnan) hallitus tai koko paliskunta ei tiedä. Keneltä vain menet kysymään, hänen pitää tietää, että mihin paliskunta kuuluu ja mihin ei, Seurujärvi sanoo.

"Inarin paliskuntien konsepti on kuin moratorio"

Moratoriotoimiston yksi perustaja, artivisti Jenni Laiti kertoo, että pyrkimyksenä moratoriokartassa on ollut nostaa esille myös muiden toimijoiden moratorioita.

– Olemme tietysti halunneet koota karttaan niitä nostaaksemme esille kyseisiä asioita. Inarin metsäpaliskuntien moratoriot ovat myös sellaisia, että eivät ihmiset ehkä tiedä niistä niin paljon. Siksi haluamme myös tukea niitä, Laiti sanoo.

Moratoriota ei siis tarvitse erikseen julistaa, vaan moratorio voi toimia eri tavoin, Laiti selittää. Laiti ei ole puhunut paliskuntien poroisäntien kanssa moratorioasioista, mutta on jutellut joidenkin Inarin paliskuntien ihmisten kanssa tilanteesta.

– Se, miten minä olen ymmärtänyt Inarin metsäpaliskuntien päätöksiä, niin olen ymmärtänyt että se konsepti on kuin moratorio, Laiti sanoo.

"Yhteisötaiteellinen itsemääräämishanke"

Ellos Deatnu! -ryhmässä aktiivisesti viime kesästä lähtien toimineet Jenni Laiti, Niillas Holmberg ja Outi Pieski ovat perustaneet yhdessä moratoriotoimiston, eli “yhteisötaiteellisen itsemääräämishankkeen”, kuten he itse toimistoa kuvailevat.

Moratorio-ajatus levisi kevätkesällä Tenojokilaaksosta tunturialueelle kaivoksen ja vastustamiseen, kun Ruotsin ja Norjan valtioiden rajalla Násan tunturissa kolme Ruotsin puolen paliskuntaa ja yksi Norjan puolen paliskunta julistivat moratorion alueelle, johon on suunnitteilla kaivostoimintaa.

Nása-tunturin moratorio syntyikin moratoriotoimiston avustuksella. Paikalliset ottivat yhteyttä moratoriotoimistoon ja pyysivät neuvoja. Násan moratorio on Jenni Laitin mukaan tärkeä muun muassa siksi, että se on sekä Norjan että Ruotsin valtioissa julistettu.

– Se on kuitenkin Saamenmaan suurin moratorio ja se on hyvin merkittävä, sillä se on kahden valtion alueella ja myös siksi, että siinä on niin paljon ihmisiä mukana, Laiti sanoo.

"Kun asioita miettii yksin, tuntuu ettei asioille voi mitään"

Moratoriotoimistolla on monenlaisia suunnitelmia tälle kesälle. He ovat tähän mennessä tehneet Rájácumma-nimisen taideinstallaation, jolla hahmoteltiin rajoja Tenon vesistön itsemääräämisalueelle. Artivistikolmikko on käynyt keskusteluja paikallisten ihmisten kanssa eri puolilla Saamenmaata itsemääräämisoikeudesta ja joillain alueilla mahdollisista moratorioista.

Ihmisten kanssa yhteistyössä tehdyt prosessit vievät kuitenkin aikansa, eikä tulevaisuudesta voi vielä tarkasti sanoa mitään.

– On paljon taiteellisia ajatuksia siitä, miten asiaa voisi myöhemmin käsitellä. Mutta sen näkee sitten, tämä prosessi on aivan alussa ja moratoriotoimisto on ollut todella vasta kuukauden auki, että senhän sitten näkee miten prosessi etenee, Jenni Laiti kertoo.

Moratoriotoimiston tavoite ei ole perustaa niin paljon moratorioita kuin mahdollista, vaan keksiä yhdessä ratkaisuja alueiden itsemääräämiseen liittyviin kysymyksiin.

– Kun ihmiset yksin miettivät näitä asioita kotona ja tuntuu että niin, ei tällekään asialle voi mitään, että on vähän luovutettu. Niin jo se, että ollaan yhdessä ja jutellaan niistä asioista, se itsessään on jo tietyllä lailla hyvä tulos, Laiti sanoo.

Meri-Lapissa koettiin maanantai-iltana vaarallisia hetkiä, kun hurjaa ylinopeutta ajanut kuljettaja pakeni poliisia Kemistä Haaparannalle asti. Matkaan sisältyi runsaasti vaaratilanteita. Lopulta Ruotsin poliisi otti kuljettajan kiinni.

Poliisitiedotteen mukaan tilanne alkoi hiukan ennen iltayhdeksää Kemissä. Poliisipartio havaitsi Koivuharjunkadulla Subaru Forester -henkilöauton, joka ajoi huomattavaa ylinopeutta. Poliisi aloitti takaa-ajon, joka jatkui Lapintielle ja Sauvonväylälle. Siellä pakenija muun muassa ajoi päin punaisia liikennevaloja. Perämerentiellä satasen rajoitusalueella vauhti kiihtyi jo 180 kilometriin tunnissa. Matkalla pakenija teki vaarallisia ohituksia ja oli muun muassa törmätä toiseen poliisiautoon, joka oli liittynyt hoitamaan tehtävää.

Torniossa Raumojoen sillan kohdalla pakoauto ajoi piikkimattoon ja autosta tyhjeni toinen eturengas. Pako jatkui edelleen kolmella täydellä renkaalla. Poliisin mukaan Torpissa auton vauhti nousi 120 km/ h alueella, jossa rajoitus on 60 km/h.

Useita uhkaavia tilanteita

Kuljettaja ajoi lopulta Ruotsin puolelle. Haaparannalla pakenija ajoi liikenneympyrässä muun liikenteen vastaisesti ja jatkoi pakoa vastaantulevien kaistaa pitkin. Kalixin suunnasta tulleen rekka-auton kuljettaja joutui väistämään pientareelle estääkseen törmäyksen.

Pakenijan ajo päättyi vajaan kymmenen kilometrin päähän Haaparannalta Vuonon risteyksen tietämissä. Siellä auto ajautui vastaantulleiden kaistan yli pientareelle ja jäi kiinni siihen. Paikalle tuli hyvin pian Ruotsin poliisipartio, joka otti kuskin kiinni.

Pakenija puhalsi alkometriin vajaan promillen lukemat. Asiaa tutkitaan tällä hetkellä muun muassa törkeänä liikenneturvallisuuden vaarantamisena ja rattijuopumuksena.

Poliisin mukaan asia tulee oikeuskäsittelyyn todennäköisesti Suomessa.

Tapauksessa vaaraan joutuneita pyydetään lähettämään yhteystietonsa poliisille osoitteeseen meri-lappi.tutkinta.lappi@polii

Pelastuslaitos muistuttaa, että maasto syttyy nyt erittäin herkästi. Metsäpalovaroitus on voimassa Etelä- ja Itä-Lapissa, Pohjois-Pohjanmaalla sekä laajalla alueella läntisessä Suomessa.

Tervolassa roihahti tiistaina puoliltapäivin maastopalo omakotitaloalueen tuntumassa. Tuli uhkasi jo levitä varastorakennukseen, mutta viime hetkillä pelastuslaitos sai palon hallintaan. Maastoa ehti palaa noin neljä aaria.

Pelastuslaitoksen mukaan maastopalo oli saanut alkunsa kytemään jääneestä roskanpoltosta. Palo oli kytenyt useita päiviä.

Myös Inarissa syttyi iltapäivällä metsäpalo. Ainakin puolen hehtaarin kokoinen ala palaa Nitsijärven lähellä Sevettijärventien varressa.

Rajavartioston helikopteri on sammuttamassa paloa ja sammutuskalustoa on matkalla palopaikalle Inarista. Pelastusviranomaisten mukaan kuivaan metsään päin puhaltava tuuli haittaa sammutustyötä.

Lapin pelastuslaitos arvioi, että maastopalovaroitusalue todennäköisesti kasvaa lähipäivinä entisestään, koska luvassa on edelleen kuivaa säätä.

Saamelaiselokuvien suoratoistopalvelu Sapmifilm.com avattiin maaliskuun alkupuolella alkuperäiskansojen elokuvakonferenssin yhteydessä Norjan Koutokeinossa. Palvelun kautta voi katsoa saamelaiselokuvia ja dokumentteja, joita on tuotettu eri maissa. Palvelusta vastaa Kansainvälinen Saamelaiselokuvainstituutti ISFI, ja se on toteutettu yhteistyössä Norgesfilm-yhtiön kanssa.

– Sapmifilm.com on uusi tapamme tukea saamenmaan elokuvantekijöitä. Tuomme esiin saamelaista kulttuuria elokuvien kautta ja työskentelemme sen eteen, että saamelaiselokuvat saavat lisää näkyvyyttä Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa, selittää Sunna Nousuniemi Kansainvälisestä Saamelaiselokuvainstituutista.

Nousuniemi kertoo toiminnan lähteneen hyvin käyntiin. Suoratoistopalvelusta löytyy tällä hetkellä noin 40 elokuvaa, ja palvelulla on käyttäjiäkin.

– Yritämme koko ajan saada sinne lisää saamelaiselokuvia. Palvelu laajenee kaiken aikaa ja sille tulee lisää käyttäjiä.

Nousuniemi ei kuitenkaan osaa sanoa käyttäjien tarkkaa lukumäärää.

– Mutta Suomessa ei ole vielä niin paljoa käyttäjiä. Yritämme saada myös Suomesta enemmän saamelaisia katsojia, mutta tietysti myös muita katsojia.

Kategoria muiden alkuperäiskansojen elokuville

Palvelusta löytyy elokuvia monesta kategoriasta. On lyhytelokuvia, fiktiota, komediaa, kummitustarinoita, nuorten- ja lastenelokuvia sekä dokumentteja.

– Sieltä löytyy esimerkiksi 7 Sámi stories, mikä on ISFI:n aloittama seitsemän saamelaisen lyhytelokuvan kokonaisuus. Olemme myös valinneet Saamelaisalueen koulutuskeskuksen mediaopiskelijoiden elokuvia ja haluamme esittää niitä, jotta nekin saavat enemmän huomiota.

Suoratoistopalveluun halutaan kaikenlaisia saamelaiselokuvia. Tärkeää on, että elokuvissa kuuluu saamen kieli ja että palvelusta löytyy elokuvia eri kategorioista. Nousuniemi nostaa yhdeksi tavoitteeksi sen, että palvelu toimisi saamelaisten elokuvien arkistona.

– Sinne tulee myös sellaisia vanhoja dokumentteja ja arkistofilmejä, jotta pääsemme osoittamaan, kuinka laaja tämä meidän kulttuuri on. Ja että on tosiaan tällainan paikka, josta löytyy kaikenlaisia elokuvia, joita ei välttämättä näytetä televisiossa tai elokuvafestivaaleilla. On todella tärkeää, että aina olisi tällainen mahdollisuus päästä katsomaan saamelaiselokuvia.

Tarkoituksena on aloittaa myös alkuperäiskansojen kategoria, jotta muidenkin alkuperäiskansojen elokuvia saadaan näytettäväksi. Muiden alkuperäiskansojen elokuvat valitaan palveluun yhteistyössä Skábmagova-elokuvafestivaalin kanssa.

– Aiomme hankkia sinne hyviä ja kiinnostavia elokuvia, jotta ihmiset pääsevät nauttimaan alkuperäiskansojen elokuvista.

Yksi palveluun tulevista alkuperäiskansaelokuvista on grönlantilainen vuonna 2014 ilmestynyt musiikkidokumentti Sumé – The Sound of a Revolution, joka tulee katsottavaksi 22.8.2018.

Ylitornio oli tiistaina maan lämpimin paikka. Lämpötila kipusi Ylitornion Meltosjärvellä 28,4 asteeseen. Lähes samaan päästiin myös Sodankylässä (28,0 astetta) ja Rovaniemellä (28,1 astetta). Utsjoella ja Kittilässä lämpötila jäi hieman alle 28 asteen.

Lapissa hellelukemat ylittyivät laajalti, mutta Meri-Lapissa niistä jäätiin aavistuksen. Ilmatieteen laitoksen havaintoasemien mukaan Tornion Torpissa mitattiin ylimmillään 24,8 astetta ja Kemi-Tornion lentoasemalla 24,5.

Aivan merenrannalla Kemin Ajoksessakin oli lämmintä 22,6 astetta.

Helle jatkuu

Sää jatkuu helteisenä myös loppuviikon. Ilmatieteen laitoksen mukaan lämpöä voi riittää pitempäänkin.

Rovaniemellä ja Sodankylässä voidaan päästä lähelle 30 asteen rajaa jo keskiviikkona. Lähipäiviksi etenkin Lappiin on odotettavissa vielä lämpimämpää ilmaa.

Tämän vuoden lämpöennätys 29,6 astetta on mitattu toukokuussa.

Lähipäivinä sää on laajalti lämmintä, mutta etenkin lännessä ja etelässä tulee viilentäviä kuurosateita. Tänään keskiviikkona viileintä on Etelä-Suomessa ja paikoin alueella voi myös ukkostaa. Hellettä on Lapissa ja todennäköisesti myös Länsi-Suomessa.

Huomenna torstaina asteet saattavat kivuta Lapissa lähelle 30:tä. Myös koko muu maa saanee nauttia hellelukemista.

Ylen meteorologin Joonas Koskelan mukaan perjantai ja lauantai ovat loppuviikon epävakaisimmat päivät.

– Perjantaina epävakaisempi alue siirtyy Länsi-Suomeen ja liikkuu siitä lauantaina maan keskiosiin. Sademäärissä voi olla paikallisesti isoja vaihteluita, koska sateet ovat kuurottaisia, Koskela sanoo.

– Perjantaina ilmamassa on sen verran lämmintä, että siellä missä ei sada ja aurinko pääsee paistamaan, asteet ovat 25:n vaiheilla.

Lauantaina hellelukemiin päästään etelässä ja lännessä, Lapissa puolestaan viilenee. Sunnuntaina sää alkaa lämmetä laajemmalla alueella. Sadekuuroja tulee vielä Lapista Kainuuseen ulottuvalla alueella.

Ensi viikolla sää lämpenee entuudestaan. Alkuviikosta lämpötilat voivat olla lähes koko maassa yli 25 astetta.

Lappiin on annettu harvinainen hellevaroitus. Ilmatieteen laitos varoittaa, että lähivuorokauden aikana Etelä- ja Keski-Lapissa on odotettavissa tukalaa hellettä.

Hellevaroitusta ei annettu turhaan, sillä Sodankylässä Ilmatieteen laitoksen mittauspisteellä oli jo +30,1 astetta keskiviikkona iltapäivällä. Viimeksi näin kuumaa on Suomessa mitattu vuonna 2015.

Hellevaroituksella pyritään ehkäisemään kuumasta aiheutuvia terveysongelmia. Varoitukset on suunnattu erityisesti riskiryhmille sekä ulkona työskenteleville.

Ilmatieteen laitos on jakanut hellevaroitukset kolmeen vaaratasoon. Nyt Lappiin annettu keltainen varoitustaso, tukala helle, merkitsee yli +27 asteen päivälämpötilaa ja yli +20 asteen keskilämpötilaa.

Oranssitasolla eli erittäin tukalassa helteessä korkein lämpötila on yli +30 astetta ja keskilämpötila +24 astetta. Ilmatieteen laitos antaa punaisen varoituksen, kun tulossa on äärimmäisen tukalaa hellettä. Tuolloin lämpö kipuaa yli +35 asteen ja vuorokauden keskilämpötila on yli +28 astetta.

30 plusasteen raja meni rikki

Koko Lapissa on ollut viime päivät hyvin lämmintä. Alkuviikolla asteita on ollut enimmillään 27-28, mutta keskiviikkona Sodankylässä päästiin jo seuraavalle kymmenelle. Ilmatieteen laitoksen mittauspisteeseen kirjautui lukema +30,1 astetta. Se päihitti puolella asteella kesän aiemman lämpöennätyksen, 29,6 astetta, joka mitattiin Kemiönsaarella, Helsinki-Vantaalla ja Kouvolassa 15. toukokuuta.

Keskiviikko on ollut helteisen kuuma päivä koko Lapissa aivan pohjoisinta osaa lukuun ottamatta. Ilmatieteen laitoksen mukaan Ylitorniolla ja Rovaniemellä lämpötila on noussut 29,2 asteeseen ja lähes 29 asteeseen on päästy myös Pellossa, Savukoskella ja Kittilässä. Hellelukemissa on oltu koko maakunnassa.

Ilmatieteen laitoksen mukaan sää jatkuu hyvin lämpimänä koko loppuviikon ajan ja mahdollisesti pitempäänkin. Kuuminta on maan keski- ja pohjoisosissa. Etelä-Suomessa on pilvisempää, ja lämpötilat ovat parinkymmenen asteen tuntumassa. Lähipäivinäkin Lapissa 30 asteen ylittyminen on hyvin mahdollista.

11.7.2018 klo 16.50 Juttua täydennetty tuoreilla lämpötilatiedoilla.

Lue lisää:

Hellettä pukkaa koko maahan – Lappiin huomenna lähes 30 astetta

Tilastot sen kertovat: Heinäkuu on Suomen lämpimin ja sateisin kuukausi – korkein lämpötila mitattiin 8 vuotta sitten

Somekansa seuraa tiiviisti Herra Koiraksi nimetyn ison koiran liikkeitä Lapissa.

Kesäkuun alun jälkeen koira kulki ensin Tornionjokivartta pitkin Tornioon, mistä se meni Ruotsin puolelle.

Ihmisillä on hirveän paljon hyvää tahtoa antaa sille ruokaa ja vettä. Sonja Joensuu, etsintöihin osallistunut kittiläläinen

Ruotsissa koirasta saatiin useita havaintoja, muun muassa Sangiksesta. Sieltä koira jatkoi pohjoiseen ja tuli takaisin Suomen puolelle Kolariin. Kolarista ja Äkäslompolosta koira kulki Kittilän Sirkan kylän läpi Kevitsaan.

Viimeisin havainto koirasta on tehty tiistaina Sodankylässä. Koira vaikuttaisi olevan nyt matkalla takaisin Ylä-Lappiin.

– Tanhuassa tehtiin havainto, mutta sitten koira katosi viikoksi ja tuli taas tiistaina ihmisten ilmoille, etsintöihin osallistunut kittiläläinen Sonja Joensuu kertoo.

Pitkästä matkasta huolimatta koira vaikuttaa edelleen hyväkuntoiselta.

– Ihmisillä on hirveän paljon hyvää tahtoa antaa sille ruokaa ja vettä, kun se kulkee ohi, Joensuu kertoo.

Saksalaisen pariskunnan kolme vuotta sitten kadonnut koira?

Somessa on arvuuteltu, kenelle koira kuuluu ja mistä se on Lappiin ilmestynyt. Monet uskovat koiran tulleen Venäjältä rajan yli Suomeen.

On myös huhuttu, että koira olisi kolme vuotta sitten Lapissa kolariin joutuneen saksalaispariskunnan lemmikki, joka pääsi onnettomuudessa karkuun omistajiltaan.

Koiran kuvaa on jaettu ahkerasti myös saksalaisissa sosiaalisen median kanavissa.

– Suomi-Saksa-seuran kautta sain lopulta tietoa, että tämä ei ole sama koira. Se kolari ajettiin Sodankylän seutuvilla vuonna 2015 ja se koira on jo löytynyt.

Lappiin on luvattu hellettä reiluksi viikoksi, mutta Joensuu luottaa, että koira pärjää kuumassakin.

– Eihän tuo olisi elossa pysynyt, jos ei osaisi luonnosta vettä juoda. Jokiseutuja se on tainnut nytkin kulkea.

Epäonnistunut kiinniottoyritys sai varuilleen

Koiraa on yritetty saada Kolarin kesäkuisen kiinniottoyrityksen jälkeen talteen Torniossa, jossa yritys ei Joensuun mukaan mennyt hyvin.

– Ruotsissa sillä oli kova vauhti päällä, ehkä sen kiinniottoyrityksen takiakin. Yhden loukun ääressä se kuvattiin Äkäslompolossa, mutta ei sitä saatu kiinni.

Joensuu epäilee, että loukuttaminen ei ole enää paras keino saada koiraa kiinni ja vetoaa ihmisiin, että sitä ei edes yritettäisi ottaa kiinni ilman kunnollista valmistautumista.

– Toivoisin, että ihmiset ilmoittavat havainnot heti tuoreeltaan, eivätkä yritä ottaa koiraa kiinni. Jotakin pientä makupalaa voi antaa sen verran, että se pysähtyisi siksi aikaa, että sinne pääsee kiinniottajat paikalle.

Joensuu toivoo, että koira saadaan kiinni ennen kuin se ehtii Venäjälle asti.

– Sitten meillä on käet ristissä kyllä sen puolesta. Uutta kiinniottoyritystä tässä seuraavaksi suunnitellaan.

Kanaemot ja poikaset hyppivät sumpussa, kun Henna Tervaniemi heittää niille salaattia ja siemeniä evääksi. Lapset hyörivät mukana ja hoitavat innoissaan kanoja.

Kanat ovat suosittuja kesäkavereita, ja joillain kesäkanojen pidosta tuleekin ympärivuotista, kun innostus kasvaa kesän aikana.

Inarilaisella Tervaniemen perheellä on ollut kanoja kotieläimenä nyt reilun vuoden. Perheen äiti Henna on unelmoinut kanoista jo kauan, mutta aviomiehellä kesti hetki innostua ajatuksesta.

– Minä olen halunnut ottaa kanoja jo monta vuotta, mutta Marko ei ole antanut lupaa ennen kuin nyt, Henna Tervaniemi naurahtaa.

Kanat tarvitsevat riittävästi tilaa ja suojan petoeläimiltä

Kanojen pitopaikan on oltava riittävän tilava, suojaava, valoisa, puhdas ja turvallinen, muistuttaa Elintarvikevirasto Evira kanojen pitoa koskevassa oppaassaan. Linnun täytyy muistaa keväällä pitää sisätiloissa lintuinfluenssaviruksen leviämisen estämiseksi.

Kana munii iästään riippuen munan päivää kohden. Kahdeksan kanaa munii jo reilusti munia Tervaniemen perheenjäsenille joka päivä. Kukon lisäksi pihalla tepastelee myös 12 tipua. Kaksi kanaa on myös kadonnut teille tietämättömille.

– Voi olla, että kettu tai pöllö on vienyt, Henna Tervaniemi arvelee.

Kanoista oppii joka päivä uusia asioita tarkkailemalla

Tuoreiden munien lisäksi kanoista on paljon iloa varsinkin lapsille. Niitä on mukava seurata, ja samalla oppii uusia asioita kanoista.

– Eilen opin, että poikaset tunkevat joka paikkaan ja pitää huolehtia, että ei ole sellaisia paikkoja joissa ne voivat loukkaantua, Tervaniemi kertoo.

He ovat oppineet myös, että ei ole helppo pitää montaa kukkoa samassa kanalassa. Kanat saavat tepastella pihassa vapaana, mutta kasvimaa on hyvä suojella niiltä.

Talven kanat pärjäävät jopa Inarin pakkasilla kanalassa, kunhan niillä on jonkinlainen lämmityslaite. Yksi nyrkkisääntö on, että kun vesi ei jäädy, on tarpeeksi lämmin.

– Meillä on kaksi infrapunalamppua, jotka lämmittävät. Se riittää, kertoo Tervaniemi.

Eviran muistilista kesäkanojen pitäjälle

1. Rekisteröidy kanojen pitäjäksi kuntasi maaseututoimeen
2. Lisäksi kaava-alueella ota yhteyttä kuntasi terveydensuojeluviranomaiseen ja rakennusvalvontaan
3. Seuraa kanojen ulkona pitoon liittyviä määräyksiä
4. Tutustu kanoja koskeviin eläinsuojelusäädöksiin
5. Kanoja ulkomailta? Muista tuontivaatimukset!
6. Huolehdi salmonellan sekä muiden tautien vastustamisesta
7. Lääkinnällisen hoidon ja kuolleiden eläinten lukumäärän kirjanpito kuntoon
8. Tutustu kanojen teurastus- ja lopetusohjeisiin
9. Selvitä, miten kuolleen tai lopetetun kanan voi hävittää

Lähde: https://www.evira.fi/elaimet/usein-kysyttya/muistilista-kesakanojen-pitajalle/

Muutaman sentin mittaisia lohenpoikasia vipeltää Lammin biologisen aseman kala-altaissa. Nyt puolen vuoden ikäiset kalat paljastavat ehkä tulevaisuudessa, miksi tietty geeni saa toiset kalat nousemaan kutemaan jo yhden merivaellusvuoden jälkeen. Mutta jotkut saman vuosiluokan poikaset nousevat ensi kerran vasta 20-kiloisina viettyään meressä vuosia.

Yli kymmenentuhatta lohenpoikasta kasvaa altaissa kolmen vuoden ajan ja kolmen kuukauden välein niistä otetaan osa näytteiksi mikroskoopin alle. Näin ymmärretään paremmin, miten eri tekijät vaikuttavat kasvuun, mutta myös geeneihin.

Akatemiaprofessori Craig Primmer on tutkinut lohien genetiikkaa jo pitkään. Norjalaisten kumppaniensa kanssa hän löysi lohien sukukypsyysikää säätelevän VGLL3-geenin muutamia vuosia sitten etsiessään merkittäviä kohtia sekvensoiduista lohien geenikartoista.

Tulokset julkaistiin Nature-lehdessä vuonna 2016. (Linkki artikkeliin tässä.)

VGLL3-geeni selitti liki 40-prosenttisesti, missä iässä lohet nousevat kutemaan Norjan jokiin sekä Tornioon ja Tenoon. Biologit yllättyivät, sillä ennen lisääntymisiän oli ajateltu olevan enemmän monien geenien yhteispeliä.

– Me emme tiedä tarkkaan, miten geeni vaikuttaa lohen sukukypsyysikään. Näissä tutkimuksissa täällä Lammin biologisella asemalla yritämme ymmärtää, miten tämä geeni toimii molekyylitasolla. Onko vuorovaikutusta eri ympäristötekijöiden kanssa, esimerkiksi ruuan laatu tai lämpötila, akatemiaprofessori Craig Primmer sanoo.

Yllättäen tutkijat huomasivat, että geeni toimii eri tavalla koirailla ja naarailla. Tutkimukset Helsingin yliopiston Lammin biologisella asemalla jatkuvat nelisen vuotta.

Lohet pienenevät

Kautta maailman on havaittu lohien koon pienentyneen ja saavuttavan sukukypsyyden yhä nuorempina. VGLL3-geeni toimii eri tavoin eri sukupuolilla.

Koirailla sen on havaittu useammin aikaistavan sukukypsyyttä, naarailla myöhäistävän. Useimmiten lohikoiraat kasvavat meressä vain vuoden, ennen kuin palaavat kotijoenlatvaansa kutemaan.

Naaraat pulskistuvat meressä kaksi tai kolme vuotta. Mutta erilaisia sukukypsyysikätyyppejä esiintuu molemmilla sukupuolilla.

Kun lohet kutevat, isot ja voimakkaat uroskalat ovat vahvoilla. Kuitenkin pienet ja vikkelät yksilöt saattavat ehtiä hedelmöittää naaraskalan laskemat mätimunat ja siirtää perimänsä niihin.

Tällöin pienikokoisuus saattaa periytyä ja näkyä koko kalakannassa.

Ainutlaatuinen Tenojoki

Australialaislähtöinen Craig Primmer pitää Tenojoen lohikantaa todella mielenkiintoisena. Tenon eri sivujoissa elää omia lohikantojaan, joiden perimä on omanlaisensa. Se vaikuttaa myös kalojen kokoon.

Tenosta ja sen sivujoista on löytynyt yli 30 geneettisesti eriytynyttä lohikantaa. Vesistön lohipopulaatio lienee maailman monimuotoisin.

– Tenolla on niin monta elinkiertomuotoa, kaikkiaan niitä on löydetty yli sata, sanoo Primmer.

Elinkiertomuodon vaihtelu riippuu siitä, montako vuotta kalat elävät ensin joessa ja montako sitten merellä ennen kutemaan nousuaan. Vaihtelua lisää myös se, kutevatko kalat vain kerran tai useammin.

Tenolla lohet saattavat jäädä jokeen jopa kahdeksaksi vuodeksi ennen merivaellustaan. Sitten osa kaloista viihtyy merellä pitkään ja kasvaa jopa yli 20-kiloiseksi ennen kuin palaavat jokeen.

– Isot lohet voivat olla useaan kertaan kutevia tai sitten ne voivat olla kutemassa vasta ensimmäistä kertaa, akatemiaprofessori kertoo.

Lohet käyttäytyvät eri tavoin

Tenon lohet voivat nousta jokeen kutemaan jopa neljä kertaa, mutta koiraslohet yleensä vähemmän, sillä useimmat niistä menehtyvät lisääntymismenojen jälkeen.

Craig Primmerin mukaan koiraille käy niin, etteivät ne enää osaa palata normaalielämään kutemisen jälkeen.

Isot lohet pystyvät lisääntymään myös voimakkaassa virrassa, missä voimakas naaraskala pystyy siirtelemään pohjakiviä mätinsä suojaksi. Sivujokien kalat ovat usein pienempiä, sillä matalissa latvavesissä kaksikymmentäkiloinen kala ei mahdu enää liikkumaan.

Eri lohikannat ovat siis eriytyneet ympäristönsä mukaan. Craig Primmerin tutkimusryhmän tavoitteena on selvittää, miten paljon ympäristötekijät ovat vuorovaikutuksessa kalojen perimän eli geenien ominaisuuksien kanssa.

Luonnonvarakeskuksen sivuilla olevasta linkistä voit seurata, kuinka paljon lohia nousee Tornion- ja Simojokeen:

LUKE: Tornion- ja Simojoen nousulohiseuranta

Hillan osto alkoi Ranualla torstaina. Hillanostaja Reijo Sääskilahti maksaa poimijalle aluksi 12 euroa kilosta. Hillaa myydään myös ulos, hinta on 22 euroa kilolta. Sääskilahden mukaan marjan laatu on oikein hyvä.

– Nyt on laatu erittäin hyvä, mutta määrät pieniä. Tämän vuosituhannen huonoin hillavuosi on nyt ainakin täällä Etelä-Lapissa. Suurin osa on vielä raakaa, että ensi viikko on se paras viikko näillä korkeuksilla, mutta tosi vähän on hillaa nyt.

Hillaa on tuotu myyntiin Ranuan pohjoisilta ja itäisiltä soilta. Ihan kaikkialle ei kannata Sääskilahden mukaan mennä sitä keräämään, sillä kuivuus ja aikainen kesä on verottanut satoa rajusti.

– Avosoille ei oikeastaan kannata edes mennä, että vesistöjen lähellä ja suonreunoilta kannattaa kerätä. Kukinnan aikaanhan oli kuusi viikkoa niin kuivaa, että hilla kärsii kuivuudesta, että avosoille ei tule. Muutenkin pölyttäjiä oli niin vähän, kun hilla alkoi kukkimaan toukokuun 20. päivä. Se on ehkä suurin syy, että hillaa ei tule oikein mihinkään.