Suomalainen vesitaso katosi keskiviikkona matkallaan Ivalosta Pohjois-Norjan Reisadaleniin. Kone nousi ilmaan Ivalosta keskiviikkona kello 13 aikoihin.
Suomen viranomaiset pyysivät Norjan poliisia avuksi etsintöihin, kun koneesta ei saatu enää tietoja.
Vesitaso löytyi eilen torstaina Pohjois-Norjan Kautokeinon alueelta. Koneessa oli mukana kaksi henkilöä, he molemmat ovat Finnmarkun poliisin mukaan hyvässä kunnossa.
Asiasta kertoi NRK Sápmi.
Norjalaisen miehen epäillään ylittäneen valtakunnan rajan laittomasti Suomesta Venäjälle kolmen valtakunnan rajamerkillä Inarissa torstai-iltana.
Rajanylittäjä kiersi Muotkavaaran rajamerkin jalkaisin Norjasta Suomeen ja Suomesta Venäjälle palaten Venäjän kautta Norjaan.
– Rajamerkillä on selkeät kyltit monella kielellä. Lukutaitoisen henkilön pitäisi niistä ymmärtää, että rajanylitys Norjasta Venäjälle tai Suomesta Venäjälle on laitonta siinä kohtaa, sanoo kapteeni Raimo Oja.
Rajanylittäjän motiiveista ei ole tietoa. Norjalaiset viranomaiset kuulustelevat epäiltyä.
Lapin rajavartiosto tutkii tapausta yhdessä Norjan ja Venäjän rajaviranomaisten kanssa. Kolmen valtion rajat ylittävä yhteistyö sujuu kapteeni Raimo Ojan mukaan hyvin.
– Tässäkin tapauksessa tieto kulki välillämme nopeasti, Oja kertoo.
Luvattomasta rajanylityksestä seuraa yleensä syyte valtionrajarikoksesta, josta taas tuomitaan sakkorangaistukseen.
Muotkavaaralla sijaitseva kolmen valtion rajapyykki on rakennettu vuonna 1846. Suomen puolella se kuuluu Inarin, Norjassa Etelä-Varangin ja Venäjällä Nikkelin kuntaan. Huippu (noin 169 metriä) on Norjan puolella.
Kesän uusi lämpöennätys on mennyt rikki tänään perjantaina Utsjoella. Ilmatieteen laitos vahvisti viralliset lukemat illalla. Utsjoen Kevolla mitattiin aluksi uudeksi lämpöennätykseksi 27,2 astetta, josta se nousi iltapäivällä vielä 27,6 asteeseen. Tänään ylitetty lämpötila rikkoo aikaisemman ennätyksen toukokuulta, Hämeenlinnassa mitatun 27,0 asteen.
Yleensä Suomessa päästään kesällä vähintään 30 asteen hellehuippuihin, mutta tämä kesä on ollut poikkeuksellinen.
Näin matala lämpötila on toiseksi alin maksimilämpötila, joka Suomessa on koskaan mitattu.
– Onneksi pääsimme 27 asteen pohjamudista. Viimeksi kesän ylin lämpötila oli niin matala vuonna 1976, Ilmatieteen laitokselta kerrotaan.
Ylen meteorologin Joonas Koskelan mukaan ei ole tavatonta, että pohjoisessa saadaan nauttia heinäkuussa helteistä.
– Alle 30 voi mennä kesäaikaan missä päin Suomea tahansa rikki, Koskela sanoo.
Tänään perjantaina helleraja ylittyi myös etelässä monella paikkakunnalla. Lämmöstä saatiin nauttia esimerkiksi Vantaalla, Turussa, Porvoossa, Vihdissä ja Espoon Nuuksiossa.
– Melkein koko maassa on ollut tänään yli 20 astetta, ja maan eteläosissa lämpötilat olivat yli 22–23 asteen, Ilmatieteen laitoksen päivystävä meteorologi Cecilia Karlsson sanoo.
Heinäkuussa etelä- ja keskiosissa Suomea on ollut tänä vuonna paljon viilempää kuin yleensä. Lapissa taas on ehtinyt olla jo monta hellepäivää.
– Utsjoellakin on mitattu tänä kesänä jo kolme hellepäivää, Karlsson kertoo.
Kannattaako pohjoisessa asuville olla kateellinen?
Karlssonin mukaan lämpöennätyksiä ehtii kyllä tulla vielä muillekin paikkakunnille kuin Utsjoelle.
– Kesää on jäljellä, Karlsson rauhoittelee.
Lappiin ehtii vielä täksi kesäksi lammaspaimeneksi. Metsähallituksen mukaan Lapin lammaspaimenkohteisiin Lemmenjoen kansallispuiston Kaapin Jouniin ja Välimaan saamelaistilalle Utsjoelle on lisätty kolme paimenviikkoa elokuulle.
Metsähallituksen mukaan lampaille riittää syötävää vielä alkuperäisten paimenviikkojen jälkeen. Paimeneksi pääsevät arvotaan hakijoiden joukosta maanantaina.
Vuoden vaihteessa Metsähallituksen kahdelle saamelaistilalle lammaspaimeneksi haki yli 700 hakijaa. Lammas- ja lehmipaimenia haettiin tänä vuonna yli kymmeneen kohteeseen ja hakemuksia tuli alkuvuonna lähes 5 000.
Paimenviikolla paimen vuokraa tilan itselleen viikoksi. Heidät ohjeistetaan viikon aluksi eläimen hyvinvoinnin seuraamiseen, ja he voivat tarvittaessa pyytää apua yhteyshenkilöltä. Vastuu eläimistä on Metsähallituksen Luontopalveluilla.
Maakotkan pesintä on jäämässä tänä vuonna keskimääräistä heikommaksi, kertoo ylitarkastaja Tuomo Ollila Metsähallituksesta.
Ollila arvioi, että pesätarkastuksissa on löytynyt tänä vuonna noin 80 onnistunutta maakotkan pesintää, kun edellisvuonna poikasia oli 119 pesässä.
Maakotkan poikasten määrä taas jäänee tänä vuonna runsaaseen 100 poikaseen, kun viime vuonna niitä oli 136.
– Pesimätulos on tänä vuonna aivan selvästi huono, toteaa Ollila.
Ollila painottaa, että luvut ovat vasta arvioita. Vahvistetut tiedot onnistuneista pesinnöistä saadaan elokuun loppupuolella.
Maakotkan pesintää on vaikeuttanut tänä vuonna erityisesti huono ravintotilanne, Ollila kertoo. Kanalintuja ja jäniksiä, jotka ovat maakotkan pääravintoa, on ollut liian vähän saatavilla.
– Ehkä myös talven sääoloissa on saattanut olla jotain sellaista, mikä on heikentänyt maakotkan menestymistä. Ihmisen silmin katsottuna niissä ei kuitenkaan paljoa vikaa näyttänyt olevan.
Kyseessä on jo toinen peräkkäinen vuosi, kun maakotkan pesintätulos jäi edellisvuodesta. Syytä pelkoon lajin vaarantumisesta ei kuitenkaan ole.
Kotkahavaintoja vuosia kartoittanut Ollila huomauttaa, että maakotkan pesintä vaihtelee luontaisesti rajusti.
– Vajaat kymmenen vuotta sitten oli kaksi peräkkäistä vuotta, jolloin todettiin vain hieman yli 80 poikasta. Seuraavana vuonna niitä olikin yhtäkkiä 230, Ollila muistelee.
– Eri asia sitten on, jos tämän tapaisia vuosia olisi peräkkäin vaikkapa 4–5. Silloin pitäisi alkaa miettiä, missä on vika.
Suurin osa Suomen yli 500 kotkareviireistä on Lapissa. Niistä noin 90 prosenttia sijaitsee poronhoitoalueella. Reviireistä asuttuina on ollut noin 450 viime vuosien aikana.
Kotkareviireistä pidetään kirjaa, koska niiden perusteella maksetaan porotaloudelle korvaus maakotkan aiheuttamista vahingoista. Kotka on yksi merkittävimmistä poronvasojen tappajista. Se saattaa tappaa myös aikuisen poron lentämällä sen selkään ja puhkaisemalla kyntensä poron kylkien läpi keuhkoihin.
Maakotkan porotaloudelle aiheuttamista vahingoista maksettiin Lapissa viime vuonna korvauksia lähes 660 000 euroa.
Ranuan opistoseuroilla riitti vilinää viikonloppuna. Seuroilla oli parhaimmillaan lähestulkoon 25 000 kävijää. Järjestäjät joutuivatkin ottamaan käyttöön paikalliselta maanomistajalta vuokrattuja lisäalueita, jotta kaikki saatiin mahtumaan paikoitusalueille.
Tulevina vuosina opistoseuroilla on käytössään enemmän tilaa, sillä Ranuan opisto on päättänyt hankkia yli kolme hehtaaria metsämaata seuravieraiden paikoitusalueeksi. Opistoseurojen päätoimikunnan puheenjohtaja Tapio Pudas sanoo, että paikoitusalueella rajat alkavat tulla vastaan.
– Ei ole tarkoitus, että opistoseuroja kasvattamalla kasvatetaan. Kyllä tämä nykyinen väkimäärä on ihan, sanoisinko riittävä siihen kapasiteettiin nähden, millä näitä seuroja järjestetään. Mutta jatkossa on odotettavissa 20 - 25 tuhatta väkeä, ja se 25 tuhatta on jo niin iso, että siihen sitä lisämaata tarvitaan.
Ensi vuonna Ranuan opistoseurojen järjestelyvastuussa ovat Haukiputaan, Jokikylän, Kellon, Kiimingin, Murron, Tyrnävän, Muhoksen, Laitasaaren ja Utajärven rauhanyhdistykset. Vastuualueiden rauhanyhdistykset osallistuvat tällä viikolla vasta loppuneiden seurojen purkutyöhön.
Inarin kunnan sivistysjohtajaksi on hakenut 24 henkilöä. Kunta ei ole vielä julkaissut hakijoiden nimiä.
Hakuaika päättyi tänään maanantaina kello 15.00.
Inarin kunta etsi uutta sivistysjohtajaa, sillä nykyinen johtaja Irja Seppänen irtisanoi itsensä toukokuussa.
Sivistysjohtaja on sivistyslautakunnan alaisen sivistysosaston toimialajohtaja, sivistyslautakunnan esittelijä ja kunnan johtoryhmän jäsenen. Sivistysjohtajan vastuualueella ovat esi- ja perusopetus, lukio- ja ammatillinen koulutus, vapaa sivistystyö ja taiteen perusopetus, kirjasto- ja tietopalvelut, kulttuuritoiminta, liikuntatoimi, nuorisotyö sekä lasten varhaiskasvatus.
Inarin kunnanhallitus käsittelee sivistysjohtajan virkaa ja viransijaisuutta kokouksessaan elokuun 7. päivä. Silloin valitaan haastateltavaksi kutsuttavat hakijat.
Inarin koulun vanhemmat lähettivät viime syksynä sivistyslautakunnalle kannanoton saamenkielisen opetuksen järjestämisestä Inarissa, koska opetuksen järjestäminen ei heidän mielestään tue lasten kielen kehittymistä. Kunnan sivistystoimi ehdotti vastauksessaan, että vanhemmat perustaisivat Inariin yksityiskoulun, jos nykyopetus ei tyydytä.
Inarin koulun kymmenen saamenkielisen opetuksen opettajaa valittivat sivistysjohtaja Irja Seppäsen toimista Lapin aluehallintovirastolle viime joulukuussa.
Seppänen ilmoitti erostaan toukokuussa. Erokirjeessään Seppänen perusteli päätöstään muun muassa sillä, että Inarin koulun työntekijät ovat hänen toimiensa vuoksi joutuneet kokemaan ahdistusta, pelkoa ja uupumusta työssään.
Opiskelijoiden asumisen tuet muuttuvat tänään. Nyt opiskelijoidenkin tulee hakea yleistä asumistukea. Kelassa on varauduttu opiskelijoiden asumistukiruuhkiin palkkaamalla lisää etuuskäsittelijöitä. Vaikka opiskelijoita kehotettiin hakemaan tukea ajoissa, se on jäänyt suurimmalta osalta viime tippaan.
Helsingissä on kaikkien aikojen rakennusbuumi, mutta sen vaikutusta kaupungin ilmanlaatuun ei ole tutkittu systemaattisesti – vielä. Esimerkiksi Kalasatamassa asuu jo 2 000 ihmistä keskellä valtavan rakennustyömaan pölyä. Kauppakeskus Rediä rakentava yhtiö on yrittänyt kastella maanpintaa tomuamisen estämiseksi. Helsingin uuden ilmansuojelusuunnitelman mukaan tulevien vuosien tavoitteena on seurata työmaiden pölyvaikutuksia.
Yhdysvaltain presidentti Donald Trump saneli henkilökohtaisesti poikansa Donald Trump nuoremman tiedotteen, kertoo Washington Post -lehti. Tiedotteessa Trump nuorempi kertoi hänen ja venäläisen asianajajan ensisijaisesti keskustelleen venäläislasten adoptoimisesta, kun he tapasivat kesäkuussa 2016. Tosiasiassa tapaamisessa oli tarkoitus saada vahingollisia tietoja Hillary Clintonista.
Trump ei kuunnellut neuvonantajia, joiden mielestä tapaamisesta olisi kannattanut kertoa totuus.
Ylen meteorologi Seija Paasonen on tutkinut parin vuoden ajan sään kuvaamista maalaustaiteessa. Hän on kartoittanut pilvet, myrskyt ja tuulen suunnat lähes 2 000 teoksesta. Tähän mennessä on selvinnyt ainakin se, että kuvataiteilijat rakastavat kumpupilviä. Iltapäivällä kerromme, miltä taiteilijoiden pilvet näyttävät meteorologin silmin.
Maan etelä- ja keskiosassa aamu on laajalti aurinkoinen, kertoo meteorologi Joonas Koskela. Päivällä sadekuurot yleistyvät, ja Pohjanmaalta Lappiin ulottuvalla alueella paikoin myös ukkostaa. Etelässä sää jatkuu aurinkoisena, mutta tuulisena.
Tarkemmat säätiedot löytää osoitteesta yle.fi/saa.
Pohjoisen Utsjoen kunnan Ailikastalo täyttyi viime viikolla koodauksesta innostuneista lapsista ja nuorista.
Kymmenkunta lasta ja nuorta kokoontui Utsjoelle viikon mittaiselle kesäkurssille, jolla he pääsivät ohjelmoimaan omat tietokonepelinsä. Kurssin nuorin osallistuja oli vasta 6-vuotias, vanhimmat lukioiässä.
Kurssin järjesti Utsjoen kunnan nuorisotoimi yhdessä Ailikas-keskuksen kanssa ja rahoitti Leader Pohjoisin Lappi. Kurssin vetäjät ja konsepti tulivat Jyväskylän yliopistosta, joka on jo yhdeksän vuoden ajan järjestänyt viikon mittaisia peliohjelmointikursseja nuorille.
Peliohjelmointikurssi haluttiin järjestää pienessä Utsjoen kunnassa monista syistä. Kunnan elinkeinoelämän odotetaan hyötyvän uudenlaisesta yritystoiminnasta kuten peliyrittäjyydestä, saamenkielisten pelien ja ohjelmistojen tekijöistä on huutava pula ja ohjelmoinnin osuus uudessa opetussuunnitelmassa on haaste opettajille, erityisesti saamelaisalueella.
Utsjoen kunnan elinkeinotoimen projektityöntekijä Outi Laiti on tutkinut koodaamisen haasteita alkuperäiskansan näkökulmasta. Laiti teki Pro gradu -työnsä viime vuonna pelien koodaamisesta, ohjelmoinnin osuudesta opetussuunnitelmassa ja haasteista erityisesti alkuperäiskansanäkökulmasta.
Laiti jatkaa aiheesta väitöskirjassaan Lapin yliopistossa. Hän tutkii, kuinka ohjelmointi voidaan tuoda opetussuunnitelmaan kulttuurilähtöisesti, ja voitaisiinko alkuperäiskansojen osallistumista ja vaikuttamista nykyiseen tietoyhteiskuntaan tukea uusilla media-alustoilla.
– Saamelaisalueella Suomessa ei ole omankielistä ohjelmointimateriaalia opettajille, ei ole koulutusta, ei ole yksinkertaisesti resursseja lähteä toteuttamaan opetussuunnitelmaa, Laiti kertoo.
Laiti myöntää, että haasteita löytyy myös jo perusasioissa. Päänvaivaa tuottavat usein muun muassa saamen fonttien saaminen tietokoneisiin ja opetusmateriaalien kääntäminen saamen kielille.
Tutkija ja projektityöntekijä Outi Laiti ei tyydy vain tutkimaan aihetta. Hän haluaa löytää myös konkreettisia ratkaisuja tilanteeseen.
– Lähdimme tutkimuksen tuloksena suunnittelemaan opetuksen tukemista. Selvitämme, kuinka saamelaisalueella tapahtuvaa ohjelmoinnin opetusta voidaan toteuttaa kieltä ja kulttuuria tukien niin, että kaikilla on tasapuoliset mahdollisuudet opiskella tietotekniikkaa ja ohjelmointia, Laiti sanoo.
Tulevaisuudessa peliohjelmointikursseja olisi tarkoitus järjestää vielä enemmän kulttuurilähtöisesti. Laiti näkee, että erityisesti saamelaisen kulttuurin pohjalta rakennetulle ja saamenkieliselle ohjelmointiopetukselle on suuri tarve.
– Meillä on ollut täälläkin esimerkiksi tulkki mukana, olemme yrittäneet tukea lasten ja nuorten oman kielen käyttöä. Muutamia saamenkielisiä pelejäkin on tällä kurssilla syntynyt, Laiti kertoo.
Ibba Lauhamaa Peltovuomasta oli yksi kurssille osallistuneista nuorista. Leirin alussa koodaus tuntui haastavalta, mutta loppuviikosta se sujui jo muitta mutkitta.
Lauhamaa halusi tehdä pelistään kokonaan saamenkielisen.
– Pelin alussa on kolme nappulaa, joilla voi aloittaa pelin, lukea ohjeet tai lopettaa. Itse pelissä on suuri pallo, joka yrittää syödä pienempiä palloja. Kun kaikki 20 pientä palloa on syöty, peli loppuu. Pelissä on myös pommeja, joihin osuessa täytyy aloittaa alusta. Kaikki tekstit ovat saameksi, Ibba Lauhamaa kertoo pelistään.
Lauhamaa on tyytyväinen kurssiin ja uskoo siitä olevan iloa myös tulevaisuudessa.
– Olen tutustunut täällä uusiin ihmisiin ja oppinut vähän koodaamaan, sitä en ennen osannut ollenkaan. Se on hyvä taito nykyaikana, Lauhamaa tuumii.
Pelimaailma näyttäytyy lähiaikoina isolla volyymilla pohjoisimmissa kunnissa.
Utsjoen kunta ja Saamelaiskäräjien nuorisoneuvosto järjestävät marraskuussa eSports Sápmi -tapahtuman, jossa saamelaisalueen kunnat pääsevät ensimmäistä kertaa kilpailemaan pelaamisessa.
Ensi keväälle on jo suunnitteilla Sámi Game Jam -teemapelitapahtuma. Osallistujilla on 48 tuntia aikaa ohjelmoida peli jonkin teeman pohjalta, kertoo tutkija ja projektityöntekijä Outi Laiti.
– Olemme etukäteen valinneet 12 saamelaisuuteen liittyvää teemaa, joista osallistuvat pääsevät valitsemaan. Peleistä kootaan näyttely, joka lähtee kiertämään ympäri Suomea.
– Tavoitteena on pitää peli- ja ohjelmointitoiminta täällä elävänä, jotta se otetaan saamelaiskulttuurissa haltuun kuten monet muutkin asiat. Viedään osaaminen kyliin, siitä se sitten lähtee. Osaajathan syntyvät itse kouluttamalla ja tekemällä, Laiti pohtii.
Heinäkuu oli maan etelä- ja keskiosassa paikoin harvinaisen kalsea, kertoo Ilmatieteen laitoksen tuore tilasto.
Näin viileä heinäkuu koetaan keskimäärin kerran kymmenessä vuodessa tai harvemmin, kertoo Ilmatieteen laitoksen tiedote. Viimeksi tätä koleampi heinäkuu oli maan etelä- ja länsiosassa vuonna 1996 ja maan itä- ja pohjoisosassa vuonna 2015.
Keskilämpötila heinäkuussa vaihteli noin 13 ja 16 asteen välillä. Lämpimintä oli maan etelä- ja itäosassa ja Lounais-Lapissa sekä Oulun seudulla.
Koleinta oli Pohjois-Lapissa ja paikoin maan länsiosassa. Maan etelä- ja keskiosassa sekä Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun eteläosissa kuukauden keskilämpötila oli 1–2,5 astetta keskimääräistä alempi.
Itä- ja Pohjois-Lapissa puolestaan oli 0,5–1 astetta keskimääräistä lämpimämpää.
Heinäkuun ylin lämpötila, 27,6 astetta, mitattiin Utsjoen Kevolla 28. päivä. Alin lämpötila, -1,6 astetta, mitattiin puolestaan Kittilän Lompolonvuoman havaintoasemalla 7. päivä.
Helleraja rikkoontui jossain päin Suomea heinäkuun aikana kymmenen kertaa, mikä on kuusi päivää pitkän ajan keskiarvoja vähemmän. Koko maan tasolla hellepäivien vähäisyys ei ole harvinaista, edellisen kerran tätä vähemmän hellepäiviä on heinäkuussa 2015.
Heinäkuun helteet painottuivat pääasiassa maan pohjoisosaan, ja maan etelä- ja keskiosassa helleraja ylitettiin kuukauden aikana vain kolmena päivänä.
Helteisimmät paikkakunnat heinäkuussa olivat Oulu, Rovaniemi ja Utsjoki, missä helleraja ylitettiin kuukauden aikana neljä kertaa. Pohjanmaalta Kainuuseen ulottuvalla vyöhykkeellä taas hellepäiviä ei ole ollut vielä lainkaan koko kesänä.
Sateet jakautuivat heinäkuussa epätasaisesti, mikä on kesäsateille tyypillistä. Sademäärä vaihteli Lounais-Suomen vajaasta 30 millimetristä Pohjois-Lapin yli sataan millimetriin.
Pohjois-Lapissa sademäärät olivat paikoin harvinaisen suuria, ja maan lounais- ja länsiosassa taas oli paikoin harvinaisen kuivaa.
Eniten heinäkuussa satoi Utsjoen Kevolla, missä kuukauden sademäärä oli 161 millimetriä. Tämä oli kyseisen havaintoaseman suurin heinäkuun sademäärä sitten vuodesta 1962 alkaneen mittaushistorian.
Suurin vuorokauden sademäärä, 56,5 millimetriä, mitattiin Kittilän Puljussa 5. päivä.
Heinäkuussa salamoi vähänlaisesti. Maasalamoiden määrä oli noin 12 000, mikä on kolmanneksi alhaisin luku vuodesta 1960 lähtien.
Ukkosia esiintyi Suomessa heinäkuussa lähes päivittäin, mutta viileän säätyypin vuoksi rajuja ukkosia ei päässyt syntymään. Eniten salamoi 4. päivä, jolloin havaittiin 2000 maasalamaa.
Suomalaisilla maatiloilla on eletty viime vuodet jopa epävarmempaa aikaa, kuin Euroopan unioniin liityttäessä. Tilojen määrä on puolittunut parissa kymmenessä vuodessa.
Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliiton puheenjohtaja Juha Marttila uskoo, että suurempi pudotus on vielä edessä, sillä alalla tehdyn tuoreen selvityksen mukaan maatilojen lukumäärä putoaisi seuraavan kahden vuosikymmenen aikana viidesosaan nykyisestä eli kymmeneen tuhanteen.
Lapissa Simossa asuva Marttila ennustaa tuoreisiin selityksiin perustuen, että tulevaisuudessa tiloilla hankitaan tuloja monenlaisin keinoin ja pelkästään maataloustuotannolla elävien tilojen määrä tulee olemaan jopa alle kymmenen tuhatta.
EU:n mielenkiinto on siirtynyt maataloudesta muualle. Marttila katsoo, että juuri nyt tarvitaan EU:n tasoista yhteistä maatalouspolitiikkaa.
– Maatalouspolitiikalle on monenlaisia haasteita ratkottavana tulevaisuudessa. Muun muassa se, että miten me vastaamme ilmastonmuutoksen hillintään paremmin. Se on iso kysymys ja tarvitsemme siihen yhteistä maatalouspolitiikkaa ja riittävää rahoitusta, Marttila sanoo.
Marttila arvostelee Sipilän hallituksen kannanottoa brittien EU-eron seurauksena syntyvään budjettivajeeseen. Hallitus ilmoitti alkukesällä kannakseen, että Britannian eron aiheuttamaa yli 10 miljardin suuruista budjettiaukkoa ei tulla täyttämään jäsenmaksuja nostamalla. Samaan aikaan hallitus on kuitenkin suhtautunut myönteisesti muun muassa rahaa nielevään EU:n yhteiseen puolustukseen. Marttila pelkää, että budjettivajetta ryhdytään paikkaamaan leikkaamalla maatalouden rahoitusta.
– Aika vähälle huomiolle jäi tuossa keväämmällä, että Sipilän hallituskin teki linjauksen, että brexit-aukkoa EU:n budjetissa ei tule täyttää. Olinkin tyrmistynyt, että näin vähällä kansallisella keskustelulla näitä linjauksia tehdään. Sehän käytännössä tarkoitti sitä, että myös Sipilän hallitus otti sen kannan, että EU:n maatalousbudjettia tullaan rajustikin leikkaamaan jatkossa, Marttila jyrähtää.
Kaidin Kemin biojalostamohankeen mahdollinen kompastuminen EU:n hiilinielunäkemyksiin olisi tappio myös metsänomistajille. Länsinaapurille sallitaan suuremmat hakkuut, koska siellä on hakattu enemmän myös niin sanottuina vertailuvuosina.
– Suomi–Ruotsi -vertailussa otetaan kyllä 10–0 nokkiimme, Marttila sanoo.
Elinkeinoministeri Mika Lintilän mielestä Suomen on huomattavasti järkevämpää ostaa päästöoikeuksia kuin luopua suunnitelluista bioinvestoinneista hiilinielupäätösten vuoksi. Marttilan mielestä tämä kertoo, että pohjimmiltaan kyse on rahasta.
– Ei tässä ole kyse siitä, että miten metsäteollisuuteen investoidaan ja paljonko metsiä hakataan ja puuta käytetään. Tässä on kysymys siitä, että kohdellaanko Suomea ja suomalaista veronmaksajaa oikeudenmukaisesti. Ilmastopolitiikan taakanjako menee aikamoiseksi tulonjakokysymykseksi ja siinä kannattaa olla tarkkana olla, että suomalaista veronmaksajaa ei kupata ihan henkihieveriin, Marttila varoittaa.
Ranualla suunnitellut ja valmistettavat pienet metsäkoneet vyöryvät nuoriin kasvatusmetsiin eri puolille Eurooppaa. Koneen päämarkkinat ovat Baltian maissa ja Ruotsissa. Suomessa Jarcracien kysyntä on ollut suurinta Oulun eteläpuolella, mutta nyt niistä ollaan innostumassa myös Lapissa.
Kone- ja rakennusalan yrittäjä Ahti Kemi osti ranualaiskoneen Kolariin Sieppijärvelle.
– Jo pitkään olen haaveillut tuollaisesta pienemmästä metsäkonheesta. Kuulin, että Ranualla niitä valmistetaan ja otin yhteyttä. Jarcrac on osoittautunut hyväksi ja tietysti valintaan vaikutti myös sen lappilaisuus. Hyvin tehty kone.
Ahti Kemin mukaan nuorten metsien hakkuita piisaa niin Kolarissa kuin muuallakin.
– Paljolti ovat hoitamatta. Kun hirvimetsällä kävelee, niin kyllä siellä näkee metsiä, joissa pitäisi tällaista konetta ja kirvestä käyttää.
Pienen virittelyn jälkeen ranualaiskone pääsi täyteen työntouhuun pienessä leimikossa. Koneen valmistaja Jari Konttila seurasi työn sujumista ja antoi vielä henkilökohtaista ajo-opetusta nuorelle kuljettajalle. Konttila uskoo, että pienellä metsäkoneella on käyttöä nuorissa kasvatusmetsissä myös Lapissa.
Mies kertoo, että maasto-ominaisuuksiin on kiinnitetty kovasti huomiota konetta kehitettäessä yhdessä käyttäjien kanssa.
Ranualaiskoneen valtiksi nimetään sen ketteryys. Myös koneen myyntihinta on pyritty pitämään edullisena – sellaisena, että asiakas pystyy sen työllään myös maksamaan.
– Alihankinnasta tulee runko-osia, hydrauliikkaa ja sorvattuja osia. Ohjaamo tulee nivalalaiselta valmistajalta, hakkuupää ja nosturi Nisulalta. Kone on kaikin puolin EU:n vaatimien normien mukainen.
Konttilan mukaan pienen metsäkoneen kysyntä kasvaa jatkuvasti, Jari Konttila selittää
– Metsäpuolella toimii sukupolvi, joka ei enää edes päästä isompaa kampetta metsäänsä mäskäämään.
Visa Koivumaa odottaa innolla, että pääsee käyttämään Ahti Karin Sieppijärvelle hankkimaa konetta.
– Konehan on tosi siististi tehty ja se antaa mukavan työympäristön; ohjaamo on ilmastoitu ja kaikki hallintalaitteet ovat selkeät ja hyvin esillä. Kyllä tätä on mukava käyttää, hän kiittelee.
Visa sanoo paljon touhunneensa erilaisten koneiden ja laiteiden kanssa. Metsäkone vain on hieman oudompi, mutta hän luottaa siihen, että työ opettaa.
Neljä paikallista kalastajaa tiedottaa rikkoneensa Tenon uutta kalastussääntöä lauantaina Utsjoen Vetsijoella.
Valtion vesialueella Vetsijoella kalastaneilta henkilöiltä puuttuivat Tenon lohipitoisissa sivujoissa vaadittavat Metsähallituksen vapakalastusluvat.
– Nykyisen lainsäädännön mukaan me siis kalastimme luvattomasti, vaikka kalastus Tenossa ja sen sivuvesistöissä on osa saamelaista kulttuuria, kalastajat itse tiedottavat.
Luvattomat kalastajat olivat Vetsijoen osakaskunnan puheenjohtaja Anne Nuorgam, osakaskunnan edellinen puheenjohtaja Heidi Eriksen, osakaskunnan sihteeri Kati Eriksen sekä hänen 17-vuotias poikansa Erke Eriksen.
Kalastusoikeudet kuuluvat heidän mukaansa saamelaisille.
– Meillä on ylimuistoinen nautintaoikeus kalastaa koko Vetsijoen alueella, niin kutsutut valtion vesialueet mukaan lukien. Täällä ovat kalastaneet meidän esi-isämme niin kauan kenenkään estämättä tai häiritsemättä, ettei kukaan sitä edes muista. Mekin olemme täällä kalastaneet vielä viime vuonna täysin kalastuslain mukaisesti, kertovat Heidi ja Kati Eriksen.
Tenon uusi kalastussopimus astui voimaan viime toukokuussa. Uuden sopimuksen pyrkimyksenä on vähentää kalastuksessa kuolevien lohien määrää 30 prosenttia nykytasosta.
Eniten uudet pyyntirajoitukset iskevät kuitenkin saamelaisten perinteiseen pyyntiin, jota rajoitettiin lähes 80 prosenttia. Matkailupyyntiä rajoitettiin noin 40 prosenttia.
– Tenon sopimuksen perinteistä verkkopyyntiä on rajoitettu melkein 80 prosenttia ja sivujoilla, valtion vesillä kalastus on käytännössä kielletty. Valtion kalastuksen ohjaus on mennyt liian pitkälle, kalastajat näkevät.
Vetsikkolaisillakin oli oikeus kalastaa Vetsijoella vapaasti vielä kesällä 2016. Uusi kalastuslaki toi kuitenkin mukanaan muutoksen, jonka mukaan valtion vesialueilla voi kalastaa ainoastaan ostamalla ennakkoon kalastusluvan.
Sitä osakaskunnan puheenjohtaja Anne Nuorgam ei kuitenkaan aio tehdä.
– Tämä laiton kalastus on tietoinen valinta. Tavoitteenamme on muuttaa Metsähallituksen tulkintaa kalastuslaista siten, että nautintaa harjoittavan osakkaan annetaan kalastaa vapaasti valtion vesialueilla kuten ennenkin, Nuorgam kertoo.
– Olen ilmoittanut jo keväällä Metsähallitukselle, että tulen kalastamaan valtion vesialueella, enkä tule siihen hankkimaan Metsähallitukselta lupaa, Nuorgam jatkaa.
Vetsikkolaiset haluavat omien sanojensa mukaan haastaa nykyisen lainsäädännön.
Vetsikon osakaskunta yhdessä muiden paikallisten osakaskuntien kanssa on viimeisen vuoden aikana tavannut Norjan oikeudenomistajia, Tenon kalastushallinnon edustajia sekä Norjan ja Suomen Saamelaiskäräjien jäseniä. Huhtikuussa järjestettyyn yhteiseen strategiatapaamiseen osallistui asiantuntijana myös kansainvälisen oikeuden professori Martin Scheinin.
– Strategia on muotoutunut viime vuosien aikana, kun uudet kalastusta koskevat säädökset ovat syntyneet, kalastajat kertovat.
Kalastuksenvalvoja, itse yksi luvattomista kalastajista, on tehnyt laittomasta kalastuksesta ilmoituksen Metsähallituksen erävalvojille.
Lähipäivät näyttävät kosteilta ja märiltä. Ylen meteorologin Joonas Koskelan mukaan jatkuvamman sateen alue kulkee keskiviikkona melko laajalti maan etelä- ja itäosan yli.
Sadealueen sisällä on suurta paikallista vaihtelua sademäärissä, mutta Koskelan mukaan hetkittäin vettä tulee kuin saavista kaataen. Koskela kuitenkin lohduttaa, että aurinko paistaa joka päivä jossain päin Suomea.
Keskiviikkona eniten sataa Pohjois-Savossa ja Pohjois-Karjalassa. Ilmatieteen laitos on antanut sadevaroituksen alueelle keskiviikoksi ja myös torstaiksi. Tämän hetken ennusteen mukaan viiden päivän aikana Itä-Suomessa saattaa tulla yhtä paljon vettä kuin keskimäärin koko elokuun aikana. Pelkästään torstaihin mennessä vettä saattaa ropista 50 milliä. Lauantaiaamuna saatetaan liikkua jo 70 millissä.
Ilmatieteen laitos on antanut keskiviikkona sadevaroituksen myös mm. Keski-Suomeen, Etelä-Pohjanmaalle ja Pirkanmaalle.
Keskiviikkona iltapäivän aikana etelässä kirkastuu, sää lämpiää ja sateet liikkuvat maan itäosan yli Venäjälle. Illalla etelässä lämpötila voi olla laajalti jo mukavassa 20 asteessa.
Torstaina on kuivempaa mutta sade- ja ukkoskuuroja voi Koskelan mukaan esiintyä maan itäosasta Lappiin ulottuvalla alueella. Kuurojen lomassa saatetaan aurinkoakin nähdä ja lämpötila pyörii 20 asteessa.
Kaikkein poutaisinta on länsirannikolta Etelä-Suomeen ulottuvalla alueella. Viileintä on Pohjois-Lapissa, jossa jäädään noin 15 asteeseen.
Torstai-illan ja perjantain vastaisen yön aikana uusi saderintama saapuu Suomeen ja perjantai on jälleen sateinen etenkin etelässä ja keski-Suomessa. Lapissa on perjantaina poutaisempaa.
Metsähallitus tuomitsee luvattoman kalastuksen valtion vesillä.
Neljä utsjokelaista kalastajaa tiedotti keskiviikkoaamuna rikkoneensa tietoisesti Tenon uutta kalastussääntöä lauantaina Utsjoen Vetsijoella. Valtion vesialueella kalastaneilta henkilöiltä puuttuivat Tenon lohipitoisissa sivujoissa vaadittavat Metsähallituksen vapakalastusluvat.
Luvattomat kalastajat ovat Vetsijoen osakaskunnan puheenjohtaja Anne Nuorgam, osakaskunnan edellinen puheenjohtaja Heidi Eriksen, osakaskunnan sihteeri Kati Eriksen sekä hänen 17-vuotias poikansa Erke Eriksen. Heillä on omien sanojensa mukaan saamelaisina ylimuistoinen nautintaoikeus kalastaa koko Vetsijoen alueella, valtion vesialueet mukaan lukien.
Luvattomien kalastajien tavoitteena on muuttaa Metsähallituksen tulkintaa uudesta kalastuslaista siten, että ylimuistoista nautintaa harjoittavan osakkaan annetaan kalastaa vapaasti valtion vesialueilla kuten ennenkin.
Metsähallituksen erikoissuunnittelija Markku Seppänen kertoo ymmärtävänsä uuden lain rasittavan paikallisten jokivesipyyntiä.
– Uusi kalastuslaki muutti paikallisväestön kalastuskäytäntöä jokivesillä ja rasittaa muutenkin enemmän jokialueita, jotka ovat ymmärrettävästi halutuimpia kalastuskohteita. Jokivedet ovat kuitenkin vain murto-osa valtion kokonaisvesialueesta. Suurimmalla osalla vesialueista on edelleen vapaa kalastusoikeus.
Seppänen tuomitsee kaikenlaiset lainrikkomukset, oli niiden taustalla millainen aate tahansa.
– Valvovat viranomaiset eivät katso rikkomuksia läpi sormien. Jos tiedetään, että tahallaan kalastetaan luvattomasti, niin kyllä siihen kalastusviranomaiset puuttuvat. Ei sitä voida sallia.
– Lähtökohtana on, että voimassa olevia lakeja ja säädöksiä pitää noudattaa. Kalastuksen viranomaiset eivät voi lähteä miettimään, ovatko itse säädökset oikeudenmukaisia, Seppänen jatkaa.
Kalastuksenvalvoja, itse yksi luvattomista kalastajista, on tehnyt laittomasta kalastuksesta ilmoituksen Metsähallituksen erävalvojille.
Asian tutkinta päätynee poliisille, kertoo Metsähallituksen erikoissuunnittelija Markku Seppänen.
– Erätarkastaja tutkii asian, jonka jälkeen mietitään jatkotoimenpiteet. Todennäköisesti asia menee poliisin tutkittavaksi. Tietoinen toiminta tekee asiasta vakavamman.
Metsähallituksen tietoon tulee vuosittain muutama tapaus kalastuslain tahallisesta rikkomisesta.
Harvemmin asiasta kuitenkaan itse ilmoitetaan, kertoo Metsähallituksen erikoissuunnittelija Markku Seppänen. Hän pitää tilannetta hyvin valitettavana.
– Tällainen toiminta on hyvin valitettavaa. On harmillista, että tähän pisteeseen on jouduttu, Seppänen pohtii.
Tenon uusi kalastussopimus astui voimaan viime toukokuussa. Uuden sopimuksen pyrkimyksenä on vähentää kalastuksessa kuolevien lohien määrää 30 prosenttia nykytasosta. Eniten uudet pyyntirajoitukset iskevät saamelaisten perinteiseen pyyntiin, jota rajoitettiin lähes 80 prosenttia. Matkailupyyntiä rajoitettiin noin 40 prosenttia.
Useat ihmiset ovat sairastunut vatsatautiin Kevon reitin varrella Utsjoella. Lapin pelastuslaitoksen mukaan Rajavartioston helikopterit ovat joutuneet evakuoimaan sairastuneita, sillä maasto on liian vaikeakulkuinen sairastuneiden kuljettamiseksi.
Pelastuslaitoksen mukaan maanantaina ja tiistaina maastosta haettiin kuusi ihmistä. Keskiviikkona on tarkoitus evakuoida yhteensä seitsemän henkilöä.
Kevon reitillä on sairastuneen ryhmän lisäksi muitakin vaeltajia. Alueen retkeilijöitä kehotetaan keittämään juomavesi.
Kevojoella kesätulva nosti veden pintaa metrin verran heinäkuun alussa. Reitti oli suljettuna tulvan vuoksi lähes viikon ajan.
Lapin suurimmalla mansikkatilalla, Kostamon mansikkatilalla Rovaniemen Tennilässä käy kova kuhina. Noin kolmen hehtaarin viljelmällä työskentelee parikymmentä poimijaa. Kiirettä pitää elokuun lopulle, kunnes kausi loppuu. Sinä aikana pitäsi markkinoille saada noin 12 000 kiloa marjaa.
– Tässä on ollut sellainen odottava meininki kun vihdoin päästään tositoimiin, hyvältä tuntuu, mansikkatilallinen Mikko Kostamo kertoo.
Yrittäjä Mikko Kostamo pitää kulunutta kesää mansikan kannalta hyvänä, kun hellettä ei ole juuri ollut ja marjat ovat kasvattaneet kokoaan sopivasti ennen kypsymistä.
–Mansikka on hyvälaatusta, loisia ei ole ja koko on hyvä. Makukin on sopivasti makeampi kuin etelästä tuotavan mansikan, Kostamo kehuu.
Viime torstaista lähtien poimijoiden joukko on hyörinyt Kostamon mansikkatilalla joka aamu aamuneljästä puolille päivin. Parhaimmat poimijat ovat tuona aikana kantaneet punnitukseen 40-45 koria mansikkaa, jokaisessa korissa noin kolme kiloa marjaa. Torille päivän marjat on saatava tuoreena ajoissa ja hässäkkä jatkuu vielä muutaman viikon.
– Suurin osa poimijoista on thaimaalaisia ja osa on suomalaisia. Nämä thaipoimijat ovat kuitenkin oikeastaan rovaniemeläisiä, kun ovat jo vuosia asuneet täällä. Vakioporukkaa meidän tilallamme, Mikko Kostamo kertoo.
Yksi poimijoista on Khwanjai Kiistala. Hän on ollut Kostamoalla mansikanpoimijana jo seitsemättä kesää. Hänen mielestään poiminta on mukavaa hommaa ja palkkakin ihan hyvä, kunhan vain jaksaa olla ahkera. Khwanin paras päiväsaldo on tähän mennessä ollut 45 korillista mansikkaa punnitukseeen päivässä.
– Minä tykkään tästä työstä, mansikkamaalla on kivaa ja pomokin on mukava ja iloinen, Khwan nauraa.
Khwan kulullu poimijoiden eliittiin. Hän ohjaa oman työnsä ohessa muita thaitaustaisia poimijoita keruun saloihin.
Mona Kiistala tarkkailee sisääntulevan marjan määrää. Monan mielestä kiireisin aika tilalla alkaa olla käsillä.
Mona tutkii päivittäin taulua, johon merkitään päivittäin kunkin poimijan saldo. Poimitun marjan määrä on palkan perusta, sen mukaan ansio muodostuu.
– Jokaisella poimijalla on oma numeronsa ja sen mukaiset poletit, joilla poimija merkitsee jokaisen poimimansa korin. Ne lasketaan aina päivän päätyttyä ja merkitään ylös. Tili tulee sen mukaan, Mona Kiistala kertoo.
Mona ihailee thaimaalaisten poimijoiden ahkeruutta. Itse hän sanoo pystyvänsä päivässä vain 15 koriin, kolmasosaan parhaiden poimijoiden saldosta.
– Parhaat päiväpalkat ovat noin 120-140 euroa päivässä, keskimääräinen ansio on noin 50-70 euroa päivässä, yrittäjä Mikko Kostamo kertoo.
Lappilaisen mansikan myyntihinta asiakkaille torilla on 35-40 euron välillä, vähän marjan saatavuudesta riippuen. Hintä on kutakuinkin sama kuin etelästä tuodun marjan.
Vaikka lappilaisen mansikan on turha kilpailla hinnalla tai satomäärillä etelen marjan kanssa, sillä on yksi kilpailuetu. Rovaniemeläisen mansikkatilallisen Mikko Kostamon mukaan keskiyön aurinko ja Lapin kesä tekevät paikallisesta mansikasta makeamman ja mehukkaamman kuin etelästä tuodun kilpailijansa.
Petolinnuilla on ollut heikko pesintävuosi koko Suomessa Kaakkois-Suomea lukuun ottamatta, kertoo intendentti Jari Valkama Luonnontieteellisestä keskusmuseosta.
Huhtikuun lopulle ja toukokuun alkuun ajoittunut kylmä sääjakso osui monen linnun haudonta-aikaan, mikä haittasi pesinnän onnistumista. Lisäksi myyrien vähäinen määrä heijastuu huonoon poikasmenestykseen.
Valkama kertoo, että Kaakkois-Suomessa liikkuneet rengastajat ovat havainneet alueella mukavasti pesiä sekä poikasia. Kaikkialla muualla maassa poikasmäärissä on sen sijaan jääty tavanomaisesta. Valkama huomauttaa, että vaikka myyrämäärät ovat maassa nyt alhaisella tasolla, voi runsaampia myyräesiintymiä ilmetä paikoittain.
Maan pohjois- ja keskiosissa pesivien kotkien pesintä on sujunut tavallista huonommin, sillä lintujen pääravintoa eli jäniksiä ja kanalintuja on ollut heikosti tarjolla.
Kalaravintoa hyödyntävillä lajeilla puolestaan pitkään kylmänä jatkunut sää vaikeutti ruoan saantia siellä, missä vesistöt pysyivät pitkään jääpeitteen alla.
Pöllöjen pesintä meni kevättalvella melkein kokonaan pieleen ja myös esimerkiksi haukkojen ja maakotkan pesintä on ollut vaikeuksissa.
– Mitä minä olen lintuja harrastanut kolmekymmentä vuotta, niin tämä on varmasti huonoimpia vuosia. Pöllönpesiä ei ollut käytännössä yhtään, Pohjois-Suomessa ehkä yksi helmipöllön pesintä. Se sattui vielä pesimään minun takapihallani, pitkän linjan lintuharrastaja Matti Suopajärvi sanoo.
– Myyräkannat ovat ihan pohjalukemissa.
Meri-Lapin sääksipareista vain neljä sai tänä kesänä poikasia. Tervolan Louepalossa pesivä pari on yksi pesinnässä onnistuneista, mutta poikasia on pesässä vain yksi.
– Samaa suuntaa se on, mitä se on ollut kaikilla muillakin pesillä. Joko ei ole aloitettu pesintää, tai sitten se on heitetty kesken, Suopajärvi harmittelee.
Sääksien pesintää haittasi erityisesti myöhäinen kevät ja jäiden lähtö. Ruokavarastojen aukeaminen eli järvien ja lampien sulaminen meni monen parin pesinnän kannalta liian pitkälle kesään.
Intendentti Jari Valkama kertoo, että yksi heikompi poikasvuosi ei vielä tee suurta muutosta maan petolintukantoihin. Useampi peräkkäinen katovuosi sen sijaan vähentäisi pesivien parien määrää.
Tervolan pesän poikanenkin on selvästi pienempi kuin sen voisi olettaa olevan. Suopajärvi mittaa siiven 190 milliseksi, mikä tarkoittaisi, että poikanen on noin kolmiviikkoinen.
– Tavallisesti se olisi kohta lentokykyinen, varmaan pari viikkoa on myöhässä.
Suopajärvi napsauttaa poikaselle renkaan nilkkaan ja palauttaa sen pesäänsä. Emot lentelevät puun ympärillä hermostuneesti varoitellen.
Yksi epäonnistunut pesintäkesä ei vielä tee isoa koloa sääksikantaan. Kalasääski on pitkäikäinen lintu, ja kanta on Meri-Lapissa melko vakiintunut.
Marjat kypsyvät tänä kesänä muutamaa viikkoa tavanomaista myöhemmin. Sadot ovat keskinkertaisia ja hieman keskimääräistä parempia, arvioi Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Rainer Peltola.
– Monilla paikoilla mustikan ja suomuuraimen satokausi on jo alkanut. Puolukkaa odotellaan syyskuulle, mutta sitä poimitaan hyvin vielä lokakuussa.
Tälle vuodelle on tyypillistä, että sadot ovat eriaikaisia, sanoo Peltola. Käytännössä ei siis välttämättä kypsy isoa pääsatoa, vaan sato kypsyy asteittain. Se tarkoittaa sitä, että esimerkiksi lakan ja mustikan keräämissesonki on hieman tavanomaista pidempi.
Koostimme mustikan, puolukan, vadelman ja lakan kypsymisajat Suomessa.
Etelä- ja Keski-Suomessa mustikka on poimittavissa juuri nyt, ja Oulun korkeudella viikonloppuna. Lapissa mustikka on keruukypsää noin puolentoista viikon päästä, arvioi Luken Peltola.
– Mitä pohjoisemmaksi mennään, sitä enemmän on myös raakaa mustikkaa joukossa.
Sadosta odotetaan keskinkertaista, mutta tilanne vaihtelee alueellisestikin paljon. Sesonki kestää muutamasta viikosta kuukauteen.
– Mustikalla on tänä vuonna eriaikaisuutta, eli ensin poimitaan ne lämpimien paikkojen mustikat ja sitten viileämpien, peitteisempien alueiden mustikat.
– Mustikka kasvaa selvästi kosteammille alueilla kuin esimerkiksi puolukka: harvahkossa puustossa ja varttuneessa metsässä. Hakkuuaukeiden reunametsät ovat yleensä aika hyviä siinä mielessä.
Puolukka on muiden marjojen tapaan muutaman viikon tavanomaisesta myöhässä. Puolukkametsään päästään etelässä syyskuussa. Kypsyminen riippuu kuitenkin säistä. Lämpimien säiden myötä puolukkaan päästäisiin kenties syyskuun alussa.
Pohjois-Suomessa ja Lapissa poimintakausi alkaa paria viikkoa myöhemmin, eli näillä näkymin syyskuun lopun tietämillä.
– Sadosta saattaa tulla keskimääräistä parempi, sillä kukkia oli enemmän kuin pitkäaikaisen keskiarvon mukaan. Mustikallakin pölytys onnistui kohtuullisen hyvin. Voisi ajatella, että se onnistui puolukallakin vähintään kohtuullisesti ja silloin runsaasta kukinnasta tulisi keskimääräistä jonkin verran runsaampi sato.
Puolukkaa kuitenkin poimitaan pitkälle lokakuuhun asti. Mehupuolukkaa voidaan kerätä melkein lumen tuloon asti, sanoo Peltola.
– Puolukka on kuivempien metsien marja. Se sietää kuivuutta ja auringonvaloa paljon paremmin kuin mustikka. Se kasvaa siis harvapuustoisilla, kuivahkoilla kankailla.
Luonnonvarakeskus ei seuraa vadelman kypsymistä ja satoa, joten vatun tietoja on vaikeampi koota kuin muiden marjojen. Jotain voidaan kuitenkin päätellä esimerkiksi kasvatetun vadelman kypsymisestä ja sadosta.
Etelässä voi pikku hiljaa lähteä vattumetsään, pohjoisempana vadelma alkaa olla kypsää elokuun puolessa välissä.
– Vadelma alkaa kypsyä tällä viikolla, Lounais-Suomessa poimittiin ensimmäisiä viime viikolla. Lämpimien paikkojen kypsyminen alkaa näin, ja Sisä-Suomessa, missä on ollut viileämpää, menee lähemmäs kuun puoltaväliä ilmasta riippuen, sanoo Hedelmän- ja Marjanviljelijäin liiton viljelyneuvoja Tuija Tanska.
Tanskan mukaan Oulun eteläpuolella oli joitakin hellepäiviä, jotka jouduttivat sadon valmistumista Oulun ja Kainuun alueella, missä vadelmaa päästään keräämään samoihin aikoihin kuin Keski-Suomessa.
Sadosta odotetaan keskivertoa. Jos sateet eivät tuhoa kasvustoja, kerätään vadelmaa vielä syyskuun puolella.
– Riippuu sästä. Paras ilma olisi poutaa, eikä kauhean kasteisia öitä, jotta ei tulisi homeongelmaa kasvustoihin. Poutapäiviä ja pientä tuulta.
Vattua kannattaa etsiä alueilta, joilla on ollut hakkuu muutamia vuosia sitten.
Lakkaa, eli hillaa eli suomuurainta seurataan vain Pohjois-Suomessa ja Lapissa, sillä hillaa ei ojitusten takia juuri Etelä- ja Keski-Suomessa kasva.
Lakka on kypsää eteläisessä Suomessa, ja sesonki onkin jo melkein ohi. Poimintakypsää lakka on Rovaniemelle saakka, Ylä-Lapissa marja on vielä raakaa.
– Tämän vuoden erikoisuutena on, että aika pienilläkin aloilla on hyvin eriaikaista marjaa. Samalla jängällä voi olla kypsiä marjoja ja raakoja marjoja. Jos aikoo jonkin jängän tyhjentää, niin on käytävä useampaan kertaan, sanoo Luken Peltola.
Kun lakka on kypsynyt, se on poimittava viikon sisällä. Eriaikaisuuden takia sesonki on kuitenkin parin viikon luokkaa.
– Kukinta oli runsasta tai erittäin runsasta, mutta kukinnan aikaiset lämpötilat olivat vähän sellaiset, että se ei pölyttynyt ihan niin hyvin kuin olisi toivonut. Tulossa on keskinkertainen sato.
Utsjoen Vetsijoen neljän luvattoman kalastajan tavoitteena on päästä käräjille.
Vetsijoen kalastuskunnan puheenjohtaja Anne Nuorgam, osakaskunnan edellinen puheenjohtaja Heidi Eriksen, osakaskunnan sihteeri Kati Eriksen sekä hänen 17-vuotias poikansa Erke Eriksen tiedottivat keskiviikkona, että he ovat rikkoneet Tenon uutta kalastussääntöä lauantaina Utsjoen Vetsijoella. Valtion vesialueella kalastaneilta henkilöiltä puuttuivat Tenon lohipitoisissa sivujoissa vaadittavat Metsähallituksen vapakalastusluvat.
Kalastuksenvalvoja, itse yksi luvattomista kalastajista, on tehnyt laittomasta kalastuksesta ilmoituksen Metsähallituksen erävalvojille.
Vetsijoen kalastuskunnan puheenjohtaja, utsjokelainen Anne Nuorgam kertoo, että luvaton pyyntireissu ei ollut mikään mielenosoitus.
Neljän luvattoman kalastajan tavoitteena on kalastusrikkomuksen kautta päästä käräjille, ja sitä kautta muuttaa vastikään uudistettua kalastuslakia.
– Haluamme jäädä kiinni luvattomasta kalastuksesta valtion mailla. Nyt, kun asia viedään eteenpäin poliisille ja he lähettävät meille sakot, mitä me teemme? Kiistämme sakot, jotta pääsemme käräjille.
– Haluamme viedä asian tuomioistuimeen, saada siitä rikosoikeuden tuomion ja sitä kautta muuttaa kalastuslakia. Olemme valmiita menemään asian kanssa niin pitkälle kuin on tarve, hovioikeuteen, korkeimpaan oikeuteen tai jonnekin muualle, Nuorgam kertoo.
Jos kalastuslain tulkintaa ei onnistuta muuttamaan suomalaisten tuomioistuinten kautta, on ryhmä valmis jatkamaan asian käsittelyä Suomen rajojen ulkopuolella.
– Siinä tapauksessa viemme asian joko Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen tai YK:n ihmisoikeussopimusten valituselimiin, Anne Nuorgam jatkaa.
Tenon uudet kalastussäännökset astuivat voimaan viime toukokuussa. Niiden pyrkimyksenä on vähentää kalastuksessa kuolevien lohien määrää 30 prosenttia nykytasosta.
Eniten uudet pyyntirajoitukset iskevät kuitenkin saamelaisten perinteiseen pyyntiin, jota rajoitettiin lähes 80 prosenttia. Matkailupyyntiä rajoitettiin noin 40 prosenttia.
Nuorgamin mielestä valtion kalastuksen ohjaus on mennyt pieleen erityisesti siinä kohdin, kun paikalliset pyytäjät on laitettu samalle viivalle ulkopaikkakuntalaisten kanssa.
– Metsähallitus on tulkinnut uutta kalastuslakia niin, että me paikalliset joudumme kilpailemaan kalastusluvista matkailijoiden kanssa. Luvat ovat meille myös yhtä kalliita. Keväällä, kun luvat tulevat myyntiin, meidän tulisi tietää tarkka kellonaika, milloin aiomme mennä kalaan, oli vesi- tai säätilanne millainen tahansa.
– Tässä ollaan aivan hakoteillä. Suomi ohjaa saamelaisten perinteistä pyyntiä aivan järjettömästi, Nuorgam ihmettelee.
Anne Nuorgam on koulutukseltaan juristi. Hän on viime vuosien aikana kirjoittanut lukemattomia lausuntoja uudesta kalastuslaista niin Vetsijoen kalastuskunnan kuin Utsjoen kunnankin nimissä.
Nuorgam on myös kannellut asiasta hallinto-oikeuteen, mutta mikään ei ole auttanut.
– Näyttäisi siltä, että saamelaisilla ei ole vaikutusvaltaa oikeusasioihin Suomessa. Ainoa keino vaikuttaa on käräjöidä, viedä asia tuomioistuimiin ja sitä kautta saada muutos. Tämä on se tie, jonka olemme valinneet. Meillä ei ole muuta vaihtoehtoa, Nuorgam pohtii.
Anne Nuorgam on luottavainen heidän voittoonsa tuomioistuimessa.
– Uskon, että tulemme voittamaan jossain vaiheessa. En osaa sanoa, voitammeko käräjäoikeudessa, hovioikeudessa vai korkeimmassa, ja saammeko korkeimmasta oikeudesta edes valituslupaa. Ja kuinka kansainvälisessä tuomioistuimessa menee, jos sinne asti päädymme, sitä en osaa sanoa.
– Mutta uskon, että meillä on niin hyvät perustelut pyyntiimme, että voitamme jo käräjäoikeudessa, juristi Anne Nuorgam toteaa.
