Suomen riistakeskus on myöntänyt 170 poikkeuslupaa karhun kannanhoidolliseen metsästykseen lauantaina 20. elokuuta alkavalle metsästyskaudelle. Lisäksi poronhoitoalueella voidaan kaataa alueellisen kiintiön nojalla 85 karhua.

Maa- ja metsätalousministeriö on asettanut alkavalle metsästysvuodelle 255 karhun kaatokiintiön, mikä on 72 eläintä eli 39 prosenttia suurempi kuin viime vuonna. Poronhoitoalueella voidaan pyytää enintään 85 karhua, ja muualla Suomen riistakeskus on myöntänyt poikkeuslupia 170 karhun metsästämiseen eli ministeriön asettaman enimmäismäärän verran.

Lupamäärä kasvoi erityisesti Pohjois-Karjalassa, jonne myönnettiin tällä kertaa 87 kannanhoidollista poikkeuslupaa. Myös Etelä- ja Pohjois-Savon alueilla lupamäärät ovat edellisvuosia suuremmat.

Riistakeskuksen mukaan poikkeuslupia on myönnetty eniten alueille, joissa karhukanta on tihein ja kannan leikkaukselle tai kasvun pysäyttämiselle on suurin tarve. Itäisimmän Suomen osalta on lupien kohdentamisessa huomioitu myös karhujen vaikutus hirvikantaan.

Kainuussa, Keski-Suomessa ja Pohjanmaalla poikkeuslupia on suunnattu metsäpeura-alueelle. Kannanhoidollisia lupia on tänä vuonna myönnetty myös alueille, joissa karhujen aiheuttamat mehiläispesävahingot ovat olleet kasvussa.

Viime metsästyskautena koko Suomessa saaliiksi saatiin 179 karhua.

Poronhoitoalueelle 15 lisälupaa

Poronhoitoalueella karhun pyynti tapahtuu maa- ja metsätalousministeriön asettamien kiintiöiden puitteissa. Tulevan syksyn kiintiö on yhteensä 85 karhua, josta itäiselle poronhoitoalueelle on asetettu 60 ja läntiselle 25 karhua. Kasvua on 15 eläintä edelliseen metsästysvuoteen nähden.

Lisääntyvällä metsästyksellä pyritään vähentämään karhujen porotaloudelle aiheuttamia vahinkoja. Viime metsästyskaudella itäiseltä poronhoitoalueelta saatiin saaliiksi 54 karhua ja läntiseltä 15 karhua.

Lupamäärässä ennakoidaan jo uutta hoitosuunnitelmaa

Suomen riistakeskus ja Luonnonvarakeskus ovat laatineet luonnoksen uudeksi Suomen karhukannan hoitosuunnitelmaksi. Luonnos oli lausuntokierroksella kesäkuussa, ja sitä viimeistellään parhaillaan maa- ja metsätalousministeriössä.

Maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa ja Suomen riistakeskuksen poikkeuslupaharkinnassa huomioitiin jo ennakoivasti uuden karhukannan hoitosuunnitelman linjauksia.

Luonnonvarakeskuksen tuoreimman arvion mukaan Suomen karhukanta on runsastunut viime vuoteen verrattuna. Kasvua on tapahtunut erityisesti itäisessä Suomessa. Metsissä liikkuu arvion mukaan noin 1 700 talvehtinutta karhua sekä tänä vuonna syntyneet pennut.

Metsähallituksen luontopalvelujen meribiologina työskentelevä Essi Keskinen ei edes yritä peitellä asiaa: onni on sukelluspäivä Perämeren kansallispuistossa auringon kimmeltäessä veneen kylkeen liplattavilla laineilla.

Keskinen on meribiologina unelma-ammatissaan. Ja hyvä niin, sillä sukellustunteja kertyy paljon seuraavan kolmen kesän aikana.

Alkamassa on Perämeren vedenalaisen luonnon kartoitushanke. Suomen ja Ruotsin ympäristöviranomaisten yhteishankkeen tarkoituksena on koota valtakunnan rajan ylittävää kartoitusaineistoa luontotyypeistä ja lajistosta.

– Nyt jos ottaa minkä tahansa karttapalvelun auki, niin kaikki aukeaa rajaan asti ja sen jälkeen on tyhjää. Meri tyhjenee kaikesta, kuvailee Keskinen nykytilannetta.

Eroja tiedoissa ja tulkinnassa

Tällä hetkellä myös tutkimustiedon taso vaihtelee. Suomessa VELMU-hankkeessa on kartoitettu vedenalaista meriluontoa jo varsin perusteellisesti. Ruotsista kuitenkin tunnetaan lajeja, joita ei ole vielä löydetty Suomen puolelta Perämerta.

– Siellä on sellaisia hassuja esimerkkejä, niin kuin yksi näkinpartaislaji, jota on Ruotsin puolella, mutta jostain syystä meiltä sitä ei ole löytynyt millään, Keskinen sanoo.

Jos ottaa minkä tahansa karttapalvelun auki, niin kaikki aukeaa rajaan asti ja sen jälkeen on tyhjää. Meri tyhjenee kaikesta. Essi Keskinen

Tulkintaerojakin on. Ruotsissa katsotaan olevan esimerkiksi tietyntyyppisiä vuorovesirantoja, joita Suomessa ei luokitella olevan ollenkaan.

– Suomessa on aikanaan tulkittu, että koska meillä ei ole vuorovettä, niin meillä ei ole tämmöistä habitaattia. Ruotsissa on tulkittu, että vaikka vuorovesi puuttuu, niin jos ekosysteemi täyttää määritelmän, heillä on näitä samoja [rantoja], Keskinen kertoo.

– Eli tämäkin vaihtuu siinä valtion rajalla.

Ongelmaksi tulkintojen ja tietovarantojen erot tulevat esimerkiksi siinä vaiheessa, kun puhutaan esimerkiksi tiettyjen luontotyyppien suojelusta tai muusta alueiden käytön sääntelystä. Tietovarantojen yhtenäistämiseen antaa painetta muun muassa EU.

Tutkimuskohteena Perämeren luonto on maailmanlaajuisestikin ainutlaatuinen: maankohoamisrannikko, matala suolapitoisuus ja ruskea vesi ovat piirteitä, joita ei muualta löydy.

Meribiologi ei ehdi kesälomailemaan

Turkulaissyntyinen Keskinen innostui sukeltamisesta isänsä esimerkistä. Opinnot veivät Ouluun.

– Varsinaisesti meribiologian opintoja tein Manchesterissa Englannissa. Sieltä tein myös työharjoittelun Malediiveilla, missä sukeltaminen oli vähän erilaista kuin täällä, Keskinen kertoo.

Eläinekologiasta filosofian maisteriksi valmistumisensa jälkeen Keskinen päätti jatkaa opintoja väitöskirjaan asti.

– Valitsin aiheeksi mikroskopian, koska ajattelin että se ei ainakaan sulje mitään alaa pois.

Vuonna 2006 Metsähallitus uudisti organisaatiotaan Luontopalveluissa. Keskinen tarttui tilaisuuteen, ja siirtyi työelämässä suoraan unelma-ammattiinsa.

Aina ulkotyö Perämerellä ei ole helppoa, lämmintä eikä siistiä. Mutta Selkä-Sarven saaressa, kesän ehkä kauneimman päivän auringon lämmittäessä kasvoja ja kevyen merituulen puhaltaessa Keskistä on helppo ymmärtää.

– Kesällä pyrin olemaan mahdollisimman paljon kentällä eli ulkona merellä. Pidän lomatkin talvella, Keskinen naurahtaa.

– Nytkin tämä päivä on työpäivä, mutta huomenna jatkan sukeltamista vaikka on vapaata. Ei täältä raski lähteä.

Suomen itsenäisyyden juhlavuoden tapahtuma Suomi 100 -juoksu starttasi Utsjoen Nuorgamista heinäkuun ensimmäinen päivä. Tavoitteena on juosta maaliin Helsingin senaatintorilla kolmaskymmenes heinäkuuta.

Mukaan lähti neljätoista juoksijaa. Kun matkasta on juostu reilu kolmasosa, sairastuvalla on kolme juoksijaa, lähinnä jalkavaivojen vuoksi. Periksi eivät hekään aio antaa, vaan kun rakot ovat parantuneet tien päälle lähdetään taas.

Juoksumatka on peräti 1370 kilometriä. Jotta tavoite saavutetaan, kolmessakymmenessä päivässä halki Suomen, keskimääräisen päivämatkan on oltava 45,7 kilometriä. Eli enemmän kun maraton – päivä toisensa jälkeen uudelleen ja uudelleen.

Urakka on äärimmäisen kova.

– Sitä se ehdottomasti on, ja se vaatii kropalta paljon. Se vaatii ennakkovalmistautumista, että on täytynyt tehdä paljon muutakin kuin juosta. Ja se vaatii myös palautumiselta sen, että tehdään tosi paljon kehon huoltoa, sanoo juoksuvalmentaja Mikko Liukka.

Jalat koetuksella, tunnelma korkealla

Kun porukka lähtee Rovaniemeltä seuraavalle etapilleen kohti etelää, takana on yksitoista päivää juoksua, yksitoista maratonia kovalla asfalttialustalla. Juoksuaskelia ja niiden kautta tukiraajojen täräyksiä tulee arviolta 35 000.

Ei voi kuin ihmetellä kuinka hyvin paikat ovat kestäneet, sanoo jopa kokenut ultrajuoksija.

– Tämä on mennyt todella hyvin. En olis ikinä uskonut, että olisi mennyt näin hyvin. Minulla ovat suurimmat ongelmat olleet yksi rakko, joka on parantunut ja kolme hiertymää, jotka nekin ovat parantuneet. Jalkojen kanssa ei ole ollut mitään ongelmaa, sanoo Mikko Liukka.

Yhteinen kova haaste ja yhteinen päämäärä ovat hitsanneet porukkaa yhteen. Tunnelma on korkealla, vaikka välillä on koettu muutaman asteen lämpötiloja, vesisateita, lähestulkoon hellettä...

– Kyllähän tässä muodostuu semmoinen pieni yhteisönsä. Tämä on ihan ikimuistoinen kokemus kaikille ja varmaan kun tullaan Helsinkiin, kukaan meistä, varsinkaan näistä juoksijoista, ei ole enää sama henkilö kuin lähtiessään Norjan rajalta, Suomi 100 –juoksun koordinaattori Markku Heino sanoo.

Entä miltä mahtaa tuntua, kun joukko saapuu Senaatintorille?

– No se on jotain ihan sanoin kuvaamatonta, mutta todella etäistä. Sitä ei saa liikaa miettiä tässä vaiheessa, juoksuvalmentaja Mikko Liukka sanoo.

EU-parlamentin ympäristövaliokunnan enemmistö päätti eilen politiikasta, joka sakottaisi Suomea metsähakkuiden lisäyksistä. Kyse on vasta valiokunnan kannasta eikä EU:n lopullisesta ratkaisusta josta päättävät myös valtiot.

Suomen hallituksella ja nyt EU:n parlamentin ympäristövaliokunnan enemmistöllä on erilainen näkemys Suomen metsien ja hakkuiden vaikutuksesta hiilidioksidipäästöihin. Valiokunnan kanta voi vielä muuttua ja EU:n lopullinen kanta voi aikanaan olla jotain muuta.

Valmistelu jatkuu entisin ehdoin

Kiinalaisen valtionyhtiö Camcen kanssa Kemijärven biojalostamohanketta vetävän Boreal Bioref Oy:n toimitusjohtaja Heikki Nivala arvioi, että EU:n metsälinjaus voi tiukentaa puunkäytön rajoja. Nivala ei kuitenkaan usko metsälinjauksen kaatavan hanketta, jonka valmistelua jatketaan entiseltä pohjalta.

– Vaikuttaa, että tämä ei suoranaisesti vaaranna [hanketta], mutta tekee ahtaamman raon kaiken kaikkiaan niille hankkeille, joita on suunniteltu Suomeen.

Suomi joutuisi maksamaan hakkuiden lisäyksestä sakkoa ostamalla lisää päästöoikeuksia tai vähentämään kasvihuonepäästöjä suunniteltua enemmän.

Nivalan mukaan EU-parlamentin linjaus on Suomen kannalta kieroutunut. Nivala muistuttaa, että lopullisen linjauksen tekevät aikanaan valtiot.

– Siitä tulee neuvotteluprosessi valtioiden välillä mikä se lopullinen malli tulee olemaan.

Lapin toinen suuri metsäteollisuushanke on kiinalaisyhtiö Kaidin Kemin biopolttoainetehdas. Kaidin Suomen toimitusjohtaja Carl Haglund on arvioinut EU:n tiukkenevan metsäpolitiikan voivan asettaa Kemin biopolttoainetehtaan toteutumisen vaakalaudalle.

Kemijärven biosellutehdas etenee

Kemijärven selluhankkeen suomalaisosapuolen toimitusjohtaja Nivala osallistui äsken pääministeri Juha Sipilän Kiinan vierailuun useiden muiden vientiteollisuuden edustajien kanssa.

Nivalan mukaan hanke etenee Kiinan valtionyhtiö Camcen kanssa. Parhaillaan neuvotellaan rahoituksesta eri kiinalaisyhtiöiden kanssa ja siitä mitä kaikkia biotuotteita sellun ohella Kiinaan tullaan viemään.

Hanke etenee aikataulussa. Biosellutehtaan ympäristö- ja vesilupahakemus on määrä jättää elokuussa Pohjois-Suomen aluehallintovirastolle. Nivalan mukaan investointipäätös tehdään alkuperäisen suunnitelman mukaan tämän vuoden loppuun mennessä, jos ympäristölupa ja rahoitus varmistuvat ennen sitä.

Kilpisjärven kylän uusi koulurakennus alkaa olla valmis Enontekiöllä. Tulipalo tuhosi koulun vappuna kaksi vuotta sitten. Kunnan onneksi rakennus oli vakuutettu täydestä arvostaan ja kylään pystyttiin rakentamaan ilman kuluja uusi monitoimitalo, jollaiseen tuskin muutoin olisi ollut varaa.

Kilpisjärven koulussa on 12 oppilasta ja kylässä asukkaita reilut sata. Oppilasmäärä on pienentynyt vuosien aikana ja uudessa koulussa samaan neliömäärään saadaan mahdutettua paljon muitakin tiloja.

Taloon tulee koulun lisäksi tilat terveydenhoitajalle, liikuntasali, kuntosali, sekä hartaustila. Rakennukseen tulee myös päiväkoti ja nuorisotila.

Kaikkia tyydyttävä ratkaisu

Kilpisjärven kyläläiset ovat olleet alusta saakka mukana yli kolme miljoonaa euroa maksavan rakennuksen suunnittelussa, kertoo kunnan tekninen johtaja Kimmo Lämsä.

- Kaikki osapuolet ovat olleet matkassa luonnossuunnittelusta lähtien, että se palvelisi mahdollisimman hyvin kaikkia osapuolia. Kompromissejahan joutuu aina tekemään, kaikki eivät saa kaikkea, mutta kuitenkin että saadaan sellainen ratkaisu että se tyydyttää kaikkia, Lämsä sanoo.

Tällä viikolla koulurakennuksessa testataan talotekniikkaa, kuten ilmastointia ja lämmitystä. Myös pihan rakentaminen on viimeisiä töitä.

Rovaniemeläisen Laplanin rakentama monitoimitalo luovutetaan kunnalle kuun lopussa. Koulurakennus maksaa noin 3,2 miljoonaa euroa.

Keskusrikospoliisi, Lapin poliisilaitos ja Pohjanmaan poliisilaitos ovat saaneet päätökseen esitutkinnan, joka liittyy Rovaniemellä tapahtuneeseen huumausaineiden välitystoimintaan syksyllä 2016 ja alkuvuodesta 2017.

Poliisi paljasti Rovaniemeltä käsin toimineen huumeiden myyntiorganisaation. Huumausaineita myytiin Rovaniemeltä Pohjanmaalle ainakin Kokkolaan. Jutun päätekijöiksi poliisi epäilee Rovaniemellä asuvia ulkomaalaistaustaisia miehiä, jotka ovat syntyneet vuosina 1983 ja 1986.

Toinen miehistä oli Suomessa väärennetyillä henkilöpapereilla. Kansainvälisen viranomaisyhteistyön avulla poliisi sai selvitettyä miehen oikean henkilöllisyyden.

Hasista Rovaniemeltä Pohjanmaalle ja ekstaasia kätkössä

Miesten epäillään välittäneen useita kiloja hasista Pohjanmaan seudulle eri henkilöille viime syksyn ja alkuvuoden 2017 aikana. Tutkinnan aikana poliisi takavarikoi hasista hieman yli kaksi kiloa.

Tutkinnan aikana suoritetuissa kotietsinnöissä päätekijöiden hallusta takavarikoitiin myös 2 900 ekstaasitablettia ja hieman yli 40 000 euroa rahaa, joiden epäillään olevan tuottoa huumausaineiden myynnistä. Takavarikoitujen ekstaasitablettien katukauppa-arvo on noin 50 000 euroa.

Päätekijät ovat vangittuina asian johdosta. Heidän lisäkseen rikoskokonaisuudesta on Pohjanmaalla ollut epäiltyinä viisi henkilöä, joista kaksi on ollut esitutkinnan aikana vangittuina. Myös osa muista epäillyistä on ulkomaalaistaustaisia.

Asia on siirtynyt poliisilta syyteharkintaan Lapin syyttäjänvirastoon.

Kolmekymppinen mies on saanut sakkotuomion kahdesta kavalluksesta Lapin käräjäoikeudessa. Mies oli kavaltanut työpaikaltaan rovaniemeläisestä ravintolasta kassasta rahaa sekä vienyt rahaa myös ravintolan rahapelikoneesta. Teot tapahtuivat vuonna 2012.

Kavalluksen jäljille päästiin ravintolan valvontakameran avulla. Ravintolassa alettiin epäillä rikosta, kun käteiskassassa ja pelikoneen tilityksessä oli vajeita.

Valvontanauhalla näkyi kuinka mies oli sulkemisajan jälkeen jäänyt pelaamaan pelikoneita, avannut ne avaimella ja tyhjentänyt niistä rahaa. Kuulusteluissa hän oli kertonut kärsineensä peliriippuvuudesta.

Siirsi omalle tilille

Lisäksi mies oli kavaltanut vuoden 2015 aikana varoja inarilaisen oppilaitoksen oppilaskunnalta. Hän oli siirtänyt oppilaskunnan tililtä omalle pankkitililleen rahaa reilut 2000 euroa.

Mies sai kahdesta kavalluksesta rangaistukseksi yhteensä 65 päiväsakkoa. Hänet tuomittiin korvaamaan lisäksi yhteensä 3000 euroa kavaltamiaan rahoja. Osa ravintolasta kavalletuista rahoista oli jo pidätetty hänen palkastaan.

Lapin yliopisto on saanut 52 000 euron rahoituksen Suomen opetus- ja kulttuuriministeriöltä yhteisprojektiin Saamelaiskäräjien kanssa.

Projektissa on tavoitteena selvittää, että minkälaisia haasteita ja erilaisia tarpeita saamelaisilla joikaajilla tai kirjailijoilla on tekijänoikeusjärjestelmässä, kertoo tutkija Piia Nuorgam Lapin yliopistosta.

– Toisena tavoitteena tässä on tarjota Suomen Saamelaiskäräjille sellaista tietoa, mitä he voivat käyttää poliittisessa työssään. Nämä ovat ne laajemmat tavoitteet.

Piia Nuorgam on päävastuussa prosessin läpikäymisestä. Mukana on juristi Helsingin ja Tromssan yliopistoista.

Nuorgamin mukaan pitkään on ollut haasteena se, kuka todella vastaa kysymyksiin joiuista, tarinoista ja kirjallisuudesta, kun kyseessä ovat esimerkiksi käyttöoikeudet.

– Onko lupa käyttää yhteistä perinnettä ja miten sitä voi käyttää? Meillä ei ole ollut sellaista yhtä haltijaa tai tiedossa se, kenellä on oikeus tai mahdollisuus vastata näihin kysymyksiin, kertoo Nuorgam.

Ensimmäinen askel kulttuuriperinnön hallitsemiseen

Projekti aloitetaan selvittämällä kirjallisuuden ja joikujen tekijöiden haasteita tämänhetkisessä oikeusjärjestelmässä, joka pohjoismaissa on käytössä.

– Miten he voivat käyttää omaa, yhteistä kulttuuriperintöään, että rajaako se heidän työtään, minkälaisia mahdollisuuksia se antaa, Nuorgam kertoo kysymyksistä, joita heidän on tarkoitus selvittää.

Aluksi työnä on kuitenkin selvittää todelliset haasteet ja toisaalta myös se, mikä on tapaoikeus tai oikeudentaju perinteisissä joiuissa tai tarinoissa.

– Kuka omistaa, kuka hallitsee, miten niitä voi käyttää.

Tutkimuksen alla on myös se, keneltä voi kysyä, mikäli aikoo käyttää vaikkapa jotain joikua.

Saamenmaalta puuttuu omakin keskustelu joikujen käytöstä

Nyt työ etenee siten, että työryhmä suunnittelee elokuussa miten toimi läpikäydään. Nuorgam huomauttaa, että projekti toimii Suomessa ja Suomen tekijänoikeuskäytännön mukaan.

Kulttuuriperintö on Saamenmaalla kuitenkin yhteinen, niinpä haasteetkin ovat yhteisiä. Prosessissa otetaan huomioon yhteisöt ja tekijät myös Ruotsissa ja Norjassa sekä koetetaan tehdä yhteistyötä kyseisten maiden Saamelaiskäräjien kanssa.

– Tässähän meillä on tavoitteena se, että haluamme, että meidän saamelaisten kulttuuri ja yhteinen perinteemme suojellaan meidän hyväksi, mutta samalla haluamme myös, että meidän saamelaisten musiikki ja kirjallisuus voivat olla pysyvä, moderni elintapa saamelaisille.

Prosessissa on käytännöllinen lähestymistapa, missä halutaan ratkaista ongelmat, joita tekijänoikeusasioista löytyy. Nuorgamin mukaan vaikuttaa siltä, että Saamenmaalta puuttuu yhteinen, sisäinen keskustelu joikujen osalta siitä, mitä voi tehdä ja millä tavoin.

– Se tapaoikeus on niin erilainen eri seuduilla. Tarjoamme nyt myöskin mahdollisuuden musiikkialan elinkeinolle.

Luonnonvarakeskuksen Luken mukaan kukinta on ollut paikoin erittäin runsasta Etelä-Lapissa, Koillismaalla ja Pohjois-Kainuussa.

Luken erikoistutkijan Rainer Peltolan mukaan kukinnan perusteella hyväkin sato voi olla mahdollinen edellyttäen että pölytys on onnistunut. Lukella on raakilehavaintoja vasta parista paikasta eikä niiden perusteella voi Peltolan arvioida pölytyksen onnistumisesta laajemmin.

Kävimme Ranualla avosuolla, jossa parin viikon takaisesta runsaasta kukinnasta huolimatta on vähän suppuun menneitä, marjan tekeviä hilloja. Asiantuntijanamme suolla on ranualainen marjakauppias Reijo Sääskilahti, jolla on puolen vuosisadan kokemus hillasadoista.

– Kyllä täytyy sanoa, että se tulee semmoinen keskinkertainen sato, että toiveet olivat korkealla vielä parisen viikkoa sitten kun tälläkin suolla käytiin, mutta minun arvio on kyllä keskinkertainen sato, arvioi marjakauppias Reijo Sääskilahti Ranualta

Kypsyy lähiviikkona

Sääskilahden mukaan kukinnan aikainen yksi kylmä viikko, pölyttäjien vähyys ja rankat sateet ovat leikanneet satoa. Ensimmäisten kypsien hillojen hän arvioi saapuvan Ranuan torille puolentoista viikon kuluttua.

Sääskilahden mukaan viime vuosikymmeninä hillasato on monasti kypsynyt pari viikkoa aiemmin kuin ennen 1980-lukua. Tämän kesän aikataulu siis muistuttaa vanhoja aikoja.

Luonnonvarakeskuksen erikoistukijan Rainer Peltolan mukaan nyt hillasato kypsyy pari viikkoa myöhemmin kuin 2000 -luvulla keskimäärin. Ajankohta on heinä-elokuun vaihde. Tutkijan mukaan myöhäinen kukinta on yleensä hyvä koska silloin yleensä myös hallariski on pienempi ja pölyttäjien määrä suurempi.

Vastuullisen rahankäytön opettaminen lapsille askarruttaa monissa perheissä. Esimerkiksi pankit myöntävät maksukortteja yhä nuoremmille. Pienten lasten kanssa on kuitenkin selkeintä lähteä liikkeelle konkreettisesta rahasta ja antaa esimerkiksi viikkoraha seteleinä ja kolikkoina.

– Pienempien kohdalla konkretia helpottaa asian hahmottamista, sanoo kehitysjohtaja Terhi Luokkanen Tornion Osuuspankista.

Myös sosiologian professori Terhi-Anna Wilskan mukaan lapsen on hyvä harjoitella rahan käyttöä rauhassa ja korttimaksamisen kanssa ei kannata kiirehtiä.

– Kovin nuori ei välttämättä ymmärrä rahan arvoa ja lapsi ei osaa hahmottaa asiaa. Uskon, että teini-ikä on sopiva aika kortti- ja mobiilimaksamiselle kun nuorella on kunnon käsitys rahasta, kertoo asiaa tutkinut sosiologian professori Terhi-Anna Wilska Jyväskylän yliopistosta.

"Ei valistusta vaan käytännönläheistä"

Digitaalisuus ja sähköinen raha eivät nykylapsille ja -nuorille ole samanlainen peikko kuin sukupolvea tai kahta vanhemmille. Vaikka sähköinen maailma on tuttu nuorille, on vanhemmilla tärkeä rooli vastuullisuuteen kasvattamisessa.

– Nuoret ja lapset ovat oppineet olemaan tablettien ja vastaavien kanssa, joten heille voi sähköisestikin näyttää, kuinka säästetään ja kuinka säästöjä kertyy esimerkiksi täysikäisyyteen mennessä, toteaa Terhi Luokkanen.

Professori Terhi-Anna Wilska korostaa myös koulun vastuuta.

– Kouluissa tulisi olla enemmän juuri rahankäytön opetusta. Nyt se on erittäin hajautettua. Opetus tulisi olla myös kiinnostavampaa eli ei valistusta vaan käytännönläheistä ja asiaa tulisi käsitellä nuorten maailmaa lähellä olevien asioiden kautta, sanoo Wilska.

Tulot ja menot syytä tietää

Varttuneempienkin lasten on hyvä ymmärtää, että raha ei kasva puussa. Heille on syytä selvittää yleisellä tasolla muun muassa se, mistä perheen tulot ja menot muodostuvat. Terhi Luokkanen kehottaa nuoria seuraamaan myös omia tulojaan ja menojaan.

– Haastavaahan se on kun rahat ovat sähköisessä muodossa. Apuna voi käyttää mobiilisovellusta, joka seuraa tuloja ja menoja reaaliajassa, sanoo Luokkanen.

"Pankkikorttimaailmaan siirryttiin mopoiässä"

Torniolaisessa Kokkisen perheessä lapsille on opetettu pienestä pitäen rahan arvoa. Viikko- tai kuukausirahan eteen on täytynyt tehdä työtä. Itse tienaamillaan rahoilla perheen pojat ovat voineet tehdä mieleisiään hankintoja, mutta esimerkiksi lahjoina saadut suuremmat summat on kehotettu laittamaan säästöön.

8–17 -vuotiaat pojat ovat jokainen vuorollaan opetelleet kolikoilla rahan käyttämistä, mutta isommilla pojilla on jo muoviraha käytössä.

– Pankkikorttimaailmaan siirryttiin mopoiässä. Se on kuitenkin niin paljon helpompi hoitaa tankkaamiset ja muut. Korttikin pysyy tallessa, kun nykypäivän puhelimissa on korttitaskut ja puhelimestahan kyllä pidetään hyvää huolta, Kai Kokkinen sanoo.

Dalvadaksen Korkeasaareen ja sitä ympäröivään vesialueeseen on torstaina 13. heinäkuuta julistettu moratorio, jolla liitytään Ellos Deatnu! -liikkeeseen. Korkeasaari sijaitsee Suomen puolella valtakunnan rajaa Tenojokilaaksossa.

Tiirasaari, johon Ellos Deatnu! -ryhmä kesäkuussa julisti moratorion sijaitsee puolestaan Norjan puolella rajaa. Näin ollen Korkeasaaren moratorio nostaa asian kansainväliselle tasolle.

Ellos Deatnu! (su. Eläköön Teno!) edistää saamelaisten itsemääräämistä Tenojoen vesistöillä ja ylläpitää moratoriota koko kalastuskauden.

Moratorio tarkoittaa yleisesti lain täytäntöönpanon hidastusta tai määräaikaista lykkäystä.

– Moratorio tarkoittaa tässä yhteydessä sitä, että uudet kalastussäännöt mitätöidään Tiirasaaren ympäröimällä vesialueella, Ellos Deatnu -ryhmä julistaa.

Ellos Deatnu! -ryhmän yksilöt vastustavat uutta Tenon sopimusta ja edistävät saamelaista itsemäärämistä ja paikallishallintoa Tenonlaaksossa. Ryhmään kuuluu paikallisia saamelaisia molemmin puolin Tenoa sekä muita aktiiveja.

"Toivon Ellos Deatnu! -liikkeen kasvavan vielä suuremmaksi virraksi"

Taiteilija Outi Pieski on yksi Dalvadaksen uuden moratorion aloittajista. Hän kertoo käyneensä Tiirasaaressa ja kuulleensa, että hyvä tapa liikkeen tukemiseen olisi julistaa itsekin moratorio.

Niinpä he ovat yhdessä joidenkin Dalvadaksen asukkaiden kanssa julistaneet moratorion Korkeasaareen, Tiirasaaren moratorion jatkeeksi.

– Tenon asia kuuluu meille kaikille paikallisille ihmisille, toteaa Pieski.

Pieski toivoo, että myös muuta näyttäisivät asenteensa ja julistaisivat alueillensa moratorioita.

– On tärkeää, että näytämme, ettemme hyväksy nykyistä sopimusta. Toivon Ellos Deatnu! -liikkeen kasvavan vielä suuremmaksi virraksi. Näin ihmiset muuallakin ovat saaneet aikaan muutoksia.

Ryhmä edistää saamelaisten itsemääräämistä Tenojoen vesistöillä.

Huoli kalastuskulttuurin kuolemisesta

Dalvadaksen ihmisten mielestä ei ole sopivaa, että mökkiläisille annetaan enemmän oikeuksia Tenon vesistön alueelle. Heidän näkemyksensä mukaan maata ostamalla ei perinteisiä pyyntioikeuksia voi ostaa, vaan niiden tulee siirtyä perintönä

Minunkaan poikani ei pääse avukseni lohipatoa pitämään. Se sotii kaikkea ihmisyyttä vastaan. Outakosken kalastuskunnan puheenjohtaja ja yksi Korkeasaaren moratorion julistajista Antti Katekeetta

.

Dalvadaksessa ollaankin huolissaan paikallisen perinnön ja oikeuksien siirtymisestä tuleville sukupolville.

– Tenon sopimuksen myötä voi olla, että kalastuskulttuuri lopulta kuolee ja samalla kuolee saamelaisuus, kieli ja kulttuuri. Etelä-Suomessa lapset auttavat maatilan töissä, mutta meidän lapsemme eivät edes pääse joelle. Minunkaan poikani ei pääse avukseni lohipatoa pitämään. Se sotii kaikkea ihmisyyttä vastaan, toteaa Outakosken kalastuskunnan puheenjohtaja ja yksi Korkeasaaren moratorion julistajista Antti Katekeetta.

"Sääntö estää vuosittaisen perinteisen kalastuksen opettamisen"

Myös Sylvi Rasmus, paikallisen suvun edustaja hänkin, esittää huolensa kulttuurin säilymisen puolesta.

– Ei ole oikein, että ihmiset, jotka eivät tunne paikallista kulttuuria eivätkä perinteitä, päättävät alueen asioista.

Rasmus harmittelee, että verkkopyynti Tenolla on muutenkin vähentynyt paljon viimeisen 30-vuoden aikana, eivätkä uudet sukupolvet hallitse tarpeeksi laajasti taitoja, joita sen jatkamiseen tarvitaan.

– Sääntö estää myös vuosittain toteutettua perinteisen kalastuksen opettamista saamelaisissa kouluissa, jatkaa Sylvi Rasmus.

Tukikonsertti moratorioille tulossa

Ellos Deatnu -ryhmä perusti moratorionsa juhannusviikolla. Toiminnan rahoittamiseksi he ovat järjestämässä myös tukikonserttia, jossa esiintyy esimerkiksi Paleface sekä useita nimekkäitä saamelaisartisteja.

Paikalliset Norjan ja Suomen puolella ovat jo pitkään vastustaneet rajajoki Tenon uutta kalastussopimusta, sillä se rajoittaa paikallisten saamelaisten perinteisiä kalastusmuotoja, ja laventaa ulkopaikkakuntalaisten oikeuksia Tenolle.

Oikeuskansleri totesi maaliskuussa, että saamelaisia kuultiin liian myöhään Tenon sopimuksen neuvotteluissa, vaikka saamelaiskäräjälaki velvoittaa neuvottelemaan saamelaisia koskevista asioista saamelaiskäräjien kanssa.

Tanskalaisjoukkueen akatemiasta on lähtenyt monia pelaajia Euroopan ammattilaisjoukkueisiin, jopa aivan huippukokoonpanoihin. Pelaajia on mennyt esimerkiksi Celtic FC:n, Celta Vigon, Palermon ja West Ham Unitedin riveihin.

Akatemian kautta FC Midjyllandin edustusjoukkueeseen on noussut yksi suomalainenkin, Turusta lähtöisin oleva 18-vuotias Kaan Kairinen.

FC Midjyllandin akatemian ideana on ottaa nuoria lupaavia jalkapallon pelaajia koulutettavaksi ammattivalmentajien johdolla. Parhaat pelaajat myydään kehitystyön jälkeen eteenpäin isoilla siirtosummilla.

Valinnat tehdään huolella

Pyry Hannolalla on aluksi kolmen vuoden sopimus akatemian kanssa. Asumisen ja ylläpidon maksaa akatemia ja Pyry saa myös palkkaa.

FC Midjyllandin akatemiaan ei pääse kevyillä eväillä. Pelaajista tehdään perusteellinen profiili, jossa arvioidaan henkisiä vahvuuksia ja heikkouksia pelaajana ja ihmisenä. Päämääränä on kokonaisvaltainen henkinen ja fyysinen kehittyminen.

Ja tietenkin esiintyminen peleissä on avainkysymys. Kentällä Pyry on selvästi vakuuttanut akatemian rekrytoijat.

– Olen ollut niiden kanssa turnauksessa yhden kerran ja siitä se on lähtenyt. Ne on halunneet minut uudestaan sinne. Ja nyt se on tullut siihen pisteeseen, että ne on tarjonnut sopimusta ja minä olen sen sopimuksen tehnyt. Sinne minä nyt lähden sitten, Pyry Hannola sanoo.

- Se on lämminhenkinen joukkue. Ainakin itsestä tuntuu siltä, että ne pitävät minua tärkeänä ja haluavat minut sinne. Ja minulle on tärkeää, että ne oikeasti välittävät.

Koulunkäyntiä ja jalkapalloa

Pyry Hannola aloittaa opinnot Tanskassa kansainvälisessä IB-lukiossa Ikastissa, joka on joukkueen kotipaikka. Koulunkäynti on ”työtä”, akatemia valvoo, että opintoja ei lyödä laimin.

Jalkapalloharjoituksia on enimmillään yhdeksän kertaa viikossa, pelien lisäksi. Päivät ovat pitkiä, mutta myös lepoaikaa on riittävästi.

– Perusarkipäivä on, että aamulla herätään joskus vähän ennen seitsemää ja 7.45 on aamutreenit. Sitten kouluun ja illalla on vielä toiset harjoitukset, Pyry Hannolla sanoo.

Haastetta riittää varsinkin alussa. Päivät ovat täynnä ohjelmaa, kieli on vierasta, ympyrät ja kaverit ovat kokonaan uudet. Mutta toisaalta, ani harva saa eteensä tällaisen tilaisuuden.

– Muutto eri maahan, onhan se iso juttu. Että vähän jännittää, mutta innolla odotan kuitenkin. Tämä on hieno mahdollisuus päästä ammattilaiseksi futiksessa. Se on ollut unelmani pitkään, Pyry Hannola sanoo.

Tulli on tänään huutokaupannut turvapaikanhakijoiden toissa talvena itärajalle jättämiä autoja. Sallassa oli perjantaina kaupan kaikkiaan 22 Ladaa, Volgaa ja muuta itäautoa.

Huutokaupatut autot on toissa talvena luovutettu valtiolle tai hylätty Sallan ja Raja-Joosepin raja-asemille.

Itäautojen huutokauppa oli jatkoa viime kesänä toteutetulle tapahtumalle. Entisen kansantalon pihaan oli kerääntynyt huutokaupan alkaessa noin 400 ihmistä.

Itäautoharrastaja Jussi Kuloselle huutokauppapäivä oli erityinen, jopa haikea.

– Tavallaan haikea fiilis, että pääsee itse viimeistä kertaa näitä koskettelemaan ennen kuin ne siirtyvät seuraaville omistajilleen. Ei näitä pääse Suomessa joka päivä näkemään.

Lada-ritariksikin kutsuttu Jani Tilsala oli saapunut Sallaan Jyväskylästä. Parikymppisen Tilsalan omistuksessa on jo 65 Ladaa. Huutokaupan ensimmäisen tunnin jälkeen Lada-saldo oli noussut 66:een.

– Minä en osaa tehdä juuri mitään muuta kuin korjata autoja. Siksi niitä on varmaan kertynyt piha täyteen. Kyllähän sitä pitää harrastuksia olla, Tilsala kommentoi autoharrastustaan.

Miehen pihassa on parikymmentä muun merkkistä autoa. Lada on kuitenkin ykkönen.

– Lada on tosi simppeli. Siihen on helppo tehdä kaikkea ja osat ovat halpoja, Tilsala sanoo.

Viime vuoden huutokaupat Sallassa ja Raja-Joosepissa tuottivat valtion kassaan noin 30 000 euroa. Näissä huutokaupoissa myytiin 164 ajoneuvoa, joiden myyntihinnat vaihtelivat eurosta 1200 euroon. Tullin mukaan autot päätyivät pääasiassa autoharrastajille ja romuttamoille.

Tilsalan mukaan autot olivat perjantaina kalliimpia kuin vuotta aikaisemmin. Auton sai huudettua halvimmillaan eurolla. Halutuin auto oli farmari-Volga, jonka lopulliseksi myyntihinnaksi muodostui 1350 euroa.

– Viime vuonna autoja oli paljon enemmän. Sekin varmaan vaikuttaa.

Sormet hipaisevat vahamaista kasvinlehteä joka tuoksuu valkosipulille. Tervolainen keruutuotetarkastaja Anne Tuomivaara laittaa ohotanlaukan viereen kielon lehden. Lehdet muistuttavat toisiaan ja tunnistus pelkän lehden avulla on hankalaa.

Keruutuotetarkastaja on itse oppinut tunnistamaan satoja lajeja. Tuomivaara kulkee pihapiirissään ja osoittelee kasveja toistensa perään kertoen niiden käytöstä ja ominaisuuksista sekä näköislajeista. Niitä Suomessa riittää.

Kasvit on helppo sekoittaa keskenään. Näin kävi pari vuotta sitten Tanskassa, jossa valkosipulilta tuoksuva karhunlaukka sekoittui kieloon. Sillä seurauksella, että asiakkaita kiidätettiin sairaalaan.

Luonnosta villiintymistä Tuomivaara pitää hienona asiana. Kaikilla buumeilla vain on se kuuluisa toinenkin puoli. Liika innokkuus voi johtaa myrkyllisten kasvien keräämiseen ja syömiseen.

– Olen mä sen verran siitä huolissani, että tämmöiset buumit tahtoo vähän ryöpsähtää. Onneksi nämä on yksittäistapauksia, mutta eihän niitä saisi olla yhtään, Tuomivaara sanoo.

Kasvien tunnistamisen taito kehittyy ajan kanssa. Villiyrttejä kerätään luonnosta yhä enemmän niin koti- kuin ravintolakeittiöihin.

Lapissa syödään puhdasta luontoa

Villi- ja lähiruokaa on syöty Lapissa jo pitkään. Viime vuosina ihmisten kiinnostus on kuitenkin kasvanut ja esimerkiksi ravintoloiden listoilta löytyy makuja suoraan luonnosta. Lappland hotelsin keittiömestari Tero Mäntykangas nimettiin yhdeksän muun keittiömestarin tavoin villiruokamestariksi.

– Meillä on älyttömän monipuolinen raaka-ainekartta pohjoisessa. Kaikki raaka-aineet ovat haluttuja, eksoottisia ja jopa mystisiä. Täällä on maailman puhtain luonto ja ilma, Mäntykangas sanoo.

Villiruokaa tarjotaan ison ketjun ravintoloissa, mutta keittiömestari toteaa, että erikoista raaka-ainetta on hankalampi saada heidän tarvitsemiaan suuria määriä. Listoilta löytyy helpompia ja runsaasti esiintyviä lajeja, kuten nokkosta, maitohorsmaa, koivua ja kuusenkerkkää.

– Tunnen muut villiruokamestarit ja heistä moni on aika lailla suunnannäyttäjä. Me ei voida ottaa esimerkiksi villiyrttisalaattia listalle, koska raaka-ainetta ei saada tarpeeksi, Mäntykangas sanoo.

Lappilaisen ruoan pitkäaikainen tekijä on tyytyväinen ruokaketjuun. Yksi suosituin raaka-aine on poro ja Mäntykangas sanoo, että lisukkeita suunnitellaan sen mukaan, mitä poro metsässä kohtaa. Pororuoissa käytetään esimerkiksi jäkälää.

– Ketju on hallinnassa hyvin ja meillä on tietyt kerääjät. Tunnemme niin kerääjät kuin poromiehet nimeltä, Mäntykangas sanoo.

Mäntykangas sanoo, että tuleville kokeille ei varmastikaan liikaa opeteta villiruoan tunnistamista. Hän sanoo lukeneensa Tanskan tapauksesta ja painottaa kerääjien ammattitaitoa ja tarkkuutta myös ravintoloissa.

– Me ei lähdetä semmoiseen, mistä emme tiedä. Koulussa voisi olla tätä päivää, että mennään luontoon ja kerätään itse raaka-aineita, Mäntykangas sanoo.

Keruutuotetarkastaja Anne Tuomivaara arvioi, että suomalaisten kasvintunnistustaito on heikentynyt. Myös hän korostaa, että jokaisen olisi hyvä tunnistaa edes muutama kasvi ja ainakin kaikista myrkyllisimmät.

– Kasvien tunnistusta ja kasvien keruuta pitäisi opettaa. Jokaisen ihmisen pitäisi tunnistaa peruskasvit. Sen pitäisi olla kansalaistaito.

Sarjakukkaiset sekoittuvat erityisen helposti

Suomen luonnossa on paljon syötäviä kasveja mutta myös useita myrkyllisiä ja haitallisia. Keruutuotetarkastaja Anne Tuomivaara sanoo, että Suomessa on jopa 200 myrkyllistä kasvia, joista muutama kymmenen on tappavasti myrkyllisiä.

Joskus samannäköiset kasvit eli näköislajit voivat mennä sekaisin.

– Pelkän kirjan kuvien varassa kasveja ei tulisi kerätä. Tietoa voi hakea joko kursseilta tai lähtemällä keruureissulla lajituntijan seurassa, Tuomivaara sanoo.

Puhutaan kasvisilmästä. Kun kerääjä oppii erottamaan yksityiskohtia. Täytyy tarkastella kasvin kokonaisuutta ja myös kasvupaikkaa.

Sarjakukkaisista teidenvarsille ja niityille valkoista loistoa tuo koiranputki. Koiranputkea käytetään villiruoassa paljon ja se on lautasella kauniin näköinen. Samaan sarjakukkaisiin kuuluu myös hyvin myrkyllinen myrkkykeiso.

– Näköislajeja on paljon ja on heimoja joissa on sekä syötäviä että tappavan myrkyllisiä kasveja, Tuomivaara sanoo.

Suunnittelu ja testaus Suomessa, kokoomatyöt, huolto ja markkinointi Yhdysvaltoihin – siinä malli suomalais-yhdysvaltalaiselle yhteisyritykselle, joka alkaa valmistaa kevyitä pienkoneita Amerikan ilmatilaan.

Suomalainen pienyritys pääsee laajoille markkinoille vain paikallisen kumppanin avulla.

Rovaniemeläisen Atol-yhtiön hanke 2-paikkaisten amfiobiolentokoneiden valmistamiseksi etenee kuin presidentti Donald Trumpin Amerikka ensin -malli.

Trump haluaa palauttaa ja pitää työpaikat Yhdysvalloissa ja tähän saumaan osui Atolinkin bisnesidea. Sattumaa tai ei, mutta kaikki vaikuttavat toistaiseksi tyytyväisiltä.

Koneen suunnittelija Markku Koivurova testasi vuosikausien työnsä tulokset pari vuotta sitten ensilennolla Rovaniemellä. Koneen rungon kevyt rakenne, suomalainen puukomposiitti, oli oivallinen ratkaisu. 2-paikkainen amfiobiokone sopii lentämiseen maalta, jäältä ja vedestä.

– Tämä on myönteisessä mielessä lelu, juuri sellainen, jolle Yhdysvalloissa ja Kanadassa on kysyntää, vakuuttaa Atol USA:n paikallinen johtaja Paul Richards Brunswickissa, Mainen osavaltiossa.

– Hinta ei ole tärkein kilpailuvaltti, vaan koneen ominaisuudet ja asiakkaan vaatimusten toteuttaminen. Siksi kokoaminen ja ennen kaikkea huolto oli saatava tänne, missä markkinatkin ovat, Richards selventää.

Mainessa on nähtävissä vasta koneen pienoismalli, jonka siirsimme kuvausten ajaksi ala-aulasta varsinaiseen tuotantotilaan.

Tuotanto on tarkoitus aloittaa ensi vuoden loppupuolella Yhdysvaltain laivastolta tyhjäksi jääneissä lentokonehalleissa Portlandin kaupungin kupeessa Mainen osavaltiossa. Viimeinen tuotantohalli avautuu suoraan lentokentälle ja vieressä on myös vesistö, jos koneen ostaja haluaa nousta ilmaan sieltä.

Paikallisjohdon mukaan maltillinen tuotantokapasiteetti olisi 50–100 konetta vuodessa. Mainessa se työllistäisi vajaat sata ihmistä. Ammattiväkeä on Brunswickin teollisuuskylässä saatavilla laivaston koneiden lähdettyä jokin aika sitten.

Rovaniemellä työntekijöitä on toistakymmentä.

Kilpailija keskitti Meksikoon

Atolin suuri kilpailija vei ison osan tuotannostaan vuosi sitten Meksikon puolelle.

– Juuri nyt en haluaisi olla hänen asemassaan, pohtii Richards.

Presidentti Trump aikoo neuvotella uusiksi Pohjois-Amerikan vapaakauppasopimuksen Naftan ja se tuo epävarmuutta etenkin Meksikon puoleiseen tuotantoon.

– Nafta ja Meksiko -yhdistelmä on kuin antaisi yrityksensä tulevaisuuden ulkopuolisten käsiin, sanoo Richards.

Monen yhdysvaltalaisliikemiehen tapaan Paul Richards on hyvin varovainen puhuessaan presidentin taloussuunnitelmista. Kritiikkiä on hankala esittää, koska ikinä ei voi tietää, kenet presidentti poimii seuraavan twiittiryöpytyksen kohteeksi.

Richardsin mukaan presidentin talouspolitiikan muutosvauhti on kiitettävä ja etenkin politiikan sävy saa tunnustusta liikemaailmasta – mutta todellisia tuloksia ja muutoksia voi odottaa ehkä vuoden virassaolon jälkeen.

Mainen osavaltion kuvernööri, republikaani Paul LePage vieraili kesäkuussa Helsingissä tapaamassa Suomen metsäteollisuuden, mutta myös Atolin johtoa. Kiistelty ja värikäs LePage on presidentti Trumpin innokkaimpia tukijoita, toisin kuin Mainen 1,3 miljoonaa asukasta, jotka presidentinvaaleissa äänestivät demokraattien Hillary Clintonin valinnan puolesta.

Lämpimän kesäsään ystäville sunnuntai oli makoisa. Sää oli jopa harvinainen tätä kesää ajatellen, sillä koko maassa oli aurinkoista ja lämmintä. Lämpötilat nousivat yli 20 asteeseen Lappia myöten, ja Hämeenlinnassa lekoteltiin lähes hellelukemissa 24,8 asteessa.

– Viime yönä kuitenkin oli hallaa. Tässä on menty hallasta melkein helteeseen, ja alkuviikolla mennään sitten sateisiin. Sääkartoilla on ollut säpinää, kuvailee Ylen meteorologi Matti Huutonen.

Säpinä jatkuu käänteen merkeissä – aurinkoisen sunnuntain jälkeen arki valkenee märkänä. Kaksi saderintamaa liikkuu tällä hetkellä kohti Suomea kahdesta suunnasta, Ruotsista ja Venäjältä. Maanantaiaamun sarastaessa kaksi sadealuetta on sijoittunut tukevasti Suomen ylle molemmin puolin itäiseen ja läntiseen osaan maata.

– Päivän mittaan sateet levittäytyvät laajemmin Suomen ylle. Monin paikoin maata tulee sateita, Huutonen toteaa.

Aivan maan keskellä kuitenkin luultavasti selvitään kuivin jaloin.

– Keski-Suomen kohdin on kapea poutainen suikale. Myös Lappi jää poutaiseksi.

Sateiden myötä viilenee

Maanantaina sateiden ohella lämpöasteetkin laskevat hieman, ja sateisilla alueilla liikutaan alle 20 asteen lukemissa. Kuivilla ja poutaisilla alueilla päästä yli 20 asteen. Sademäärien osalta liikutaan melko tavallisten kesäsateiden lukemissa, noin noin 5-10 millimetrissä.

Ja sama jatkuu. Alkuviikko eletään epävakaisen sään merkeissä.

– Yhtä kaikki, niin kyllä siinä sateita ja pilviä löytyy alkuviikolla ihan reippaasti.

Tiistaina kylläkin ennusteiden mukaan saattaa sataa vielä enemmän, ja olla viileämpää sekä tuulisempaa.

– Yhtenäiset sateet ovat pohjoisessa, ja etelämpänä tulee aika yleisesti sadekuuroja päivän aikana. Länsi-Lapissa vettä voi tulla 10-20 millimetriä. Tiistaina lämpötiloissa pohjoisessa jäädään 15 asteen tienoille ja etelässäkin alle 20 asteen, vaikka olisi poutaa. Tuuli voi olla merialueilla navakkaa.

Huutonen ei kutsuisi tiistaista kesäsäätä kuitenkaan kylmäksi.

– En ainakaan tämän kesän suhteen. Toki kun tiistaita vertaa sunnuntaihin, niin kyllähän se kuudesta seitsemään astetta kylmempi sää voi tuntua.

Keskiviikkona matalapaine pysyttelee Keski-Suomessa ja Pohjois-Suomessa.

– Siellä vesitipat ovat herkässä

Sateita kaihtavan ei kuitenkaan kannata heittää toivoaan kokonaan. Vaihtelevalla säällä on puolensa.

– Jos on vaihtelevaa, niin kyllä siihen mahtuu välillä niitä aurinkoisiakin hetkiä, Huutonen toteaa optimistisesti

Viikonloppua kohden kuivahtaa

Tällä hetkellä sääennusteet näyttävät siltä, että sadealueet vetäytyvät loppuviikkoa kohden kun korkeapaine valtaa maata.

– Päivä päivältä kun viikonloppu lähestyy niin sateet vähenevät. Kuivempaan suuntaan mennään loppuviikolla.

Merkittävää hellemassaa ei kuitenkaan ole näillä näkymin luvassa, päivälämpötilat näyttävät ennusteiden mukaan liikkuvan loppuviikosta 20 asteen tuntumassa.

Lisää aiheesta voi lukea Yle Sää -sivulta.

Suomen Saamelaiskäräjät haluaa neuvotella oikeusministeriön kanssa.

Saamelaiskäräjien hallitus on yksimielisesti päättänyt pyytää neuvottelua saamelaiskäräjälain neuvotteluvelvoitteen pohjalta. Tarkoitus on neuvotella saamelaiskäräjälain uudistamisprosessin tavoitteista, reunaehdoista sekä Saamelaiskäräjien resursoinnista prosessin aikana.

Saamelaiskäräjät haluaa neuvotella ministerön kanssa myös muiden saamelaisia koskevien asiakokonaisuuksien edistämisestä valtioneuvoston taholta.

Lakiesitys kaatui viime metreillä vuonna 2015

Saamelaisten kulttuuri-itsehallintoa keskeisesti sääntelevä saamelaiskäräjälaki asetettiin vuonna 1995. Sitä on sittemmin muutettu käytännön tarpeita paremmin vastaavaksi muun muassa kirjanpidon ja vaalisäännösten osalta.

Lain tarkistaminen on edelleen tarpeen, sillä sen säännökset ovat osittain vanhentuneita ja niiden toimivuudessa on havaittu ongelmia. Oikeusministeriö linjasi vuosi sitten, että tarkoitus olisi tehdä muutoksia muun muassa Saamelaiskäräjien hallinnolliseen työhön ja vaalisäännöksiin.

Laki pyrittiin uudistamaan viime hallituskaudella muun muassa Saamelaiskäräjien hallinnon ja vaalisäännösten, mutta myös saamelaismääritelmän osalta. Lakiesitys kuitenkin peruuntui eduskunnassa maaliskuussa 2015, kun silloinen oikeusministeri Anna-Maja Henriksson päätti vetää sen pois ensimmäisen käsittelyn jälkeen.

Ensimmäisessä käsittelyssä eduskunta äänesti nykyisen saamelaismääritelmän säilyttämisen ja hallituksen lakiesityksen hylkäämisen puolesta.

Hallitus oli esittänyt Kataisen hallitusohjelman pohjalta saamelaiskäräjälain uudistamista hallituksen ja saamelaiskäräjien neuvotteleman kompromissiratkaisun perusteella.

Lakitoimikunnan määrä saada työnsä valmiiksi loppuvuonna

Oikeusministeriö on päättänyt asettaa toimikunnan, jonka tehtävänä on valmistella tarpeelliset muutokset saamelaiskäräjistä annettuun lakiin kuluvan vuoden marraskuun loppuun mennessä. Oikeusministeriö on pyytänyt Saamelaiskäräjiä ja hallituspuolueita nimeämään edustajansa toimikuntaan. Toimikunnan puheenjohtajana toimii oikeustieteen tohtori Pekka Hallberg.

Oikeusministeriö asettaa myös parlamentaarisen seurantaryhmän toimikunnan työn tukemiseksi. Seurantaryhmän tehtävänä on välittää eduskuntaryhmille oikea-aikaista tietoa lain valmistelusta. Seurantaryhmään on kutsuttu sekä Saamelaiskäräjien että kaikkien eduskuntaryhmien edustus.

Ellos Deatnu! -ryhmä järjestää kansalaistilaisuuden Norjan Kaarasjoella tänään maanantaina 17.7. kello 16.00 Suomen aikaa.

Tarkoituksena on kerätä näkemyksiä kalastamisesta ja uudesta Tenon sopimuksesta sekä joen ylä- ja alajuoksulla että molemmin puolin valtakunnan rajaa ja laittaa vireille yhteistyö asian suhteen.

– Me koemme, että asiattomasti neuvoteltu uusi Tenon sopimus on hajottanut kansaamme ja haluamme pysäyttää tämän kehityksen välittömästi. Meidän täytyy kokoontua ja tehdä yhteistyötä, jos haluamme turvata sekä omat että jälkeläistemme oikeudet, sanoo ryhmän jäsen, aktivisti Beaska Niillas.

Ellos Deatnu! julisti juhannusviikolla moratorion Tenon Tiirasaaren alueelle. Ryhmä vastustaa uutta Tenon sopimusta ja haluaa toimillaan edistää saamelaista itsemääräämisoikeutta ja paikallishallintoa Tenonlaaksossa.

Kesäkuun lopussa Ellos Deatnu! piti avoimen keskustelutilaisuuden Utsjoella – ja sai siellä paikallisten tuen. Nyt ryhmä haluaa kuulla myös Ylä-Tenon ihmisten näkemyksiä.

– Utsjoen keskustelutilaisuus meni hyvin ja haluamme tiedottaa asiasta, moratoriosta ja muusta toiminnastamme, myös Ylä-Tenolla. Meidän mielestämme jokaisen, sekä joen ylä- että alajuoksulla tulisi miettiä, millaiseen tilanteeseen jälkeläistemme oikeudet ja sitä kautta toimeentulo ovat päätymässä, Beaska Niillas sanoo.

Utsjoen Onnelantörmällä järjestetään tiistaina 25.7. klo 17 tukikonsertti Tenon sopimuksen vastustajien toiminnan tukemiseksi. Tukikonsertissa esiintyvät Paleface, Wimme, Niko Valkeapää, Ailu Valle, Ammon Johnskareng, Amoc, Ánde Somby, Dutta Per Ándde Juhán, Niillas Holmberg, Sara Marielle Gaup Beaska, Anna Näkkäläjärvi-Länsman ja Ulla Pirttijärvi.

Utsjokelainen Vuokko Hirvonen on työskennellyt Norjan Kautokeinossa Saamelaisessa korkeakoulussa vuodesta 1990 lähtien. Neljä vuotta sitten hän huomasi suuria puutteita oman eläkkeensä kertymisessä.

Norjassa eläkkeistä vastaava NAV ei ollut rekisteröinyt Hirvosen työvuosia ja maksuja Norjan työajalta oikein. Koko työajalta puuttui peräti 12 vuotta. Asiasta kertoo NRK Sápmi.

– Olen ollut järkyttynyt ja menettänyt yöuneni, itkenyt ja suuttunut ja miettinyt, onko tämä totta ollenkaan. Tämä on kuin kirjailija Kafkan maailmasta, sanoo Vuokko Hirvonen, jonka eläkettä ei ole neljässä vuodessa saatu korjattua.

Ei ole yksin ongelman kanssa

Raja-alueilla pohjoisessa on hyvin tavallista tehdä töitä toisen valtion puolella, Norjan puolelle houkuttelevat parempi palkka ja alhainen työttömyysprosentti.

Hirvonen on huomannut, että muillakin on ollut ongelmia eläkkeen karttumisen kanssa.

– Olen kuullut, että myös muita on vaivannut sama ongelma. Utsjoen kunnassahan on paljon ihmisiä, jotka työskentelevät Norjassa, Taanassa ja Kaarasjoella, Hirvonen kertoo.

– Yksi kertoi minulle, että häneltä puuttuu 14 vuotta. Kuin ei olisi mitään tuloja ollutkaan, Hirvonen jatkaa.

Saamelaisten yhteistyön esteenä

Saamelaisen parlamentaarisen neuvoston jäsen Aili Keskitalo näkee byrokraattisten ongelmien häiritsevän saamelaisten pohjoismaista yhteistyötä.

– On hyvin ikävää kuulla, että yhteisössämme on tällaisia ongelmia, kun toivoisimme tämän olevan rajaton yhteiskunta. Asia vaikuttaa suuresti pohjoismaiseen saamelaiseen yhteistyöhön.

Saamelaisinstituutioissa on usein työntekijöitä ympäri Saamenmaan.

– Instituutiomme joutuvat usein hakemaan osaamista toiselta puolen rajaa, ja koska asumme Pohjoismaissa, ei tämän pitäisi olla niin suuri ongelma, Keskitalo sanoo.

Keskitalon mielestä Norjan Saamelaiskäräjien tulisi pyrkiä vaikuttamaan asiaan, koska ongelma on valtion byrokratiassa.

Omatoimisuus auttoi

Hirvonen on viimeiset neljä vuotta selvitellyt eläkekertymiään ja toimittanut tarpeellisia dokumentteja NAV:iin.

– Kun aloin kyselemään eläkerahaani NAV:sta, sain tiedon, ettei eläkettäni voi laskea puuttuvien tietojen vuoksi. Ihmettelin miten ihmeessä tietoni voivat puuttua, Hirvonen kertoo.

Hirvonen on joutunut tutustumaan Norjan eläkesysteemiin, joka poikkeaa Suomen vastaavasta.

– Valtion eläkekassan tietojen mukaan minulle on kertynyt eläkerahaa, mutta ei NAV:sta. Sitä en ymmärtänyt, sillä systeemi on erilainen kuin Suomessa, Hirvonen kertoo.

Viisi vuotta puuttuu edelleen

Neljän vuoden selvitystyön ja todistusten lähettelyn jälkeen Hirvosen eläkekertymästä puuttuu vielä viisi vuotta.

– Mielestäni on hyvin outoa, että tuollainen instituutio ei ole tallentanut tietojani. Olen hyvin järkyttynyt. Vertaan kokemuksia tietysti siihen, miten täällä Suomen puolella asiat on hoidettu.

Suomessa työntekijälle lähetetään tieto eläkkeen kertymisestä, mutta Norjasta Hirvonen ei ole tällaista tietoa saanut.

– Jos ei osaa kaivaa tietojansa, täytyy vain luottaa, että viranomainen on tehnyt hänelle kuuluvan työnsä.

Hirvonen painottaa, ettei kyseessä ole vain yksittäistapaus, vaan että virhe on systemaattinen.

NAV pahoittelee

NAV:n johtaja Kjersti Monland pahoittelee Hirvosen tapauksen käsittelyn viivästymistä.

– Mielestäni se on hyvin ikävää. Tapauksen käsittely on kestänyt liian kauan ja olen siitä pahoillani, Monland sanoo NRK:n haastattelussa.

Monlandin mukaan Hirvosen tapauksessa lisädokumentit ovat tarpeen, ja uskoo niiden järjestyvän nopeasti. Monland toivoo ihmisten ottavan yhteyttä NAV:iin, jos huomaavat eläkkeessään virheitä.

– On tärkeää, että he jotka kokevat saaneensa väärän eläkepohjan, tiedottavat siitä NAV:lle, jotta voimme oikaista asian.

Monland pahoittelee, jos saamelaisten pohjoismainen yhteistyö on vaikeutunut NAV:n toiminnan vuoksi.

– Aiomme korjata asian niin, ettei siitä koidu enää tulevaisuudessa ongelmia, ainakaan niissä rajakunnissa, joiden kanssa meillä on jo nyt hyvä yhteistyö, Monland vakuuttaa.

Pohjois-Suomen hallinto-oikeus on päättänyt kumota Lapin aluehallintoviraston päätöksen olla jakamatta Näkkälän paliskuntaa Enontekiöllä. Hallinto-oikeus palauttaakin asian aluehallintovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

Aluehallintovirasto päätti keväällä 2015, että Näkkälän paliskuntaa ei jaeta kahtia paliskunnan toiveista huolimatta. Päätöksestä oli mahdollisuus valittaa Pohjois-Suomen hallinto-oikeuteen.

Paliskunta päätti jakautua vuonna 2014, AVI päätti toisin

Näkkälän paliskunta päätti jakautua eteläiseen ja pohjoiseen alueeseen kesällä 2014. Paliskunta toimitti päätöksen aluehallintoviraston vahvistettavaksi, mutta aluehallintovirasto jätti päätöksen vahvistamatta todeten, että paliskuntaa ei jaeta.

Aluehallintoviraston perustelujen mukaan paliskunnan alueen jakaminen pienempiin osiin ei ole tarpeen poronhoidon kannalta ja alueen jakaminen vaikeuttaisi poronhoitoa, koska laidunalueet jakautuisivat epäsuhtaisesti ja laidunkierto olisi vaikeampaa järjestää kulloistenkin olosuhteiden mukaan.

AVI näki myöskin, että paliskunnan jakamatta jättäminen ei estä tai vaikeuta saamelaisten poronhoitoa eikä eri tokkakuntien poronhoitajien välisiä ristiriitoja ole tarkoituksenmukaista ratkaista eristämällä tokkakuntien poroja entistä suppeammille alueille.

– Poronhoidon järjestäminen on mahdollista nykyisen paliskunnan puitteissa, AVI lausui perusteluissaan.

Päätöksestä valittivat paliskunta, poroisäntä sekä Kalkujärven ja Näkkälän tokkakunnat

Näkkälän paliskunta koostuu useista tokkakunnista. AVI:n päätöksestä valittivat Pohjois-Suomen hallinto-oikeuteen paliskunta, poroisäntä Hannu Ranta sekä Kalkujärven ja Näkkälän tokkakuntien osakkaat.

Kalkujärven tokkakunnan osakkaat vaativat muun muassa, että asia palautetaan Lapin aluehallintovirastolle paliskunnan rajojen vahvistamista varten ja että asiassa järjestetään suullinen kuuleminen.

– Näkkälän paliskunta on ollut käytännössä jo hyvin pitkään jakaantuneena pohjoiseen ja eteläiseen osaan, ja alueilla on harjoitettu poronhoitoa erilaisin menetelmin. Aluehallintoviraston päätös vaikeuttaa poronhoitoa ja tilanteen jatkuminen uhkaa lopettaa koko saamelaisperinteisiin perustuvan poronhoidon alueella, mihin saamelaisilla poronhoitajilla on oikeus Suomen perustuslain ja Suomea sitovien kansainvälisten ihmisoikeussopimusten mukaan, Kalkujärven tokkakunnan osakkaat perustelivat valituksessaan Pohjois-Suomen hallinto-oikeudelle.

Sekä Näkkälän paliskunta että poroisäntä Hannu Ranta vaativat ensisijaisesti, että asia palautetaan Lapin aluehallintovirastolle tai toissijaisesti, että paliskuntien toimialueiden rajat vahvistetaan paliskunnan päätöksen mukaisesti ja paliskunta jaetaan. Lisäksi paliskunta vaati, että asiassa järjestetään suullinen käsittely.

Näkkälän tokkakunnan osakkaat taas vaativat, että aluehallintoviraston päätös kumotaan ja asia palautetaan uudelleen käsiteltäväksi.

– Aluehallintovirasto on jättänyt huomioimatta tokkakunnan osakkaiden kuulemisen yhteydessä annetun lausuman. Tokkakunnan mielestä jakamisen perusteena ovat poronhoidolliset ongelmat eikä niinkään poronhoitajien väliset ristiriidat kuten päätöksen perusteluissa viitataan.

Sekä paliskunta että Kalkujärven ja Näkkälän tokkakunnat viittaavat valituksissaan myös AVI:n päätöksen perusteena käytettyyn Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen lausuntoon, mikä heidän mielesään on asenteellinen ja asiasisällön suhteen virheellinen, ja näin ollen olisi tullut jättää huomioimatta päätöksenteossa.

"Paliskuntaa ei ole kuultu riittävästi"

Pohjois-Suomen hallinto-oikeus on päättänyt kumota Lapin aluehallintoviraston päätöksen ja palauttaa asian aluehallintovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

– Kun otetaan huomioon asian merkitys paliskunnalle ja se, että paliskunnalle ei ole miltään osin varattu tilaisuutta lausua hankituista lausunnoista, riittävänä ei voida pitää sitä, että kuuleminen tapahtuisi muutoksenhakuvaiheessa. Aluehallintoviraston päätös on siten kumottava ja asia on palautettava uudelleen käsiteltäväksi, Pohjois-Suomen hallinto-oikeus perustelee päätöstään.

Hallinto-oikeus hylkää kuitenkin suullisen käsittelyn toimittamista koskevat pyynnöt. Sen mielestä suullisella käsittelyllä ei ole saatavissa sellaista asian ratkaisun kannalta olennaista selvitystä, joka ei jo ilmenisi asiakirjoista.

Lapin aluehallintovirasto velvoitetaan korvaamaan Näkkälän paliskunnan Kalkujärven tokkakunnan osakkaiden oikeudenkäyntikulut. Näkkälän paliskunnan ja poroisäntä Hannu Rannan oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevat vaatimukset Pohjois-Suomen hallinto-oikeus sen sijaan hylkäsi.