Yritys salakuljettaa Ruotsiin Haaparannan puolelle huomattava määrä ruplia paljastui tammikuussa tasan sata vuotta sitten.

Tullin historia-arkistosta tapaus nousi esiin heinäkuun viidennelle 1917 päivätyn kirjeen muodossa, jossa rahojen omistaja tiedusteli mahdollisuutta saada omaisuutensa takaisin.

Käteistä rahaa oli peräti 42 900 ruplaa, jotka oli piilotettu hevosen loimiin. Takavarikon taustalla oli Venäjän antama vientikieltomääräys, jolla haluttiin estää rahan karkaaminen maasta. Suomihan oli tuolloin vielä muutaman kuukauden ajan autonominen osa Venäjän valtakuntaa.

Tulliylitarkastaja Janne Nokki Tullimuseosta sanoo, että kyseessä on tullihistoriallisesti erikoinen rajatapaus: toisaalta Suomella oli omat viranomaiset ja omat tullirajat, mutta toisaalta noudatettiin osin myös Venäjän määräyksiä.

– Torniossa oltiin tavallaan kahdella rajalla yhtä aikaa: Venäjän valtakunnan länsirajalla ja Suomen autonomisen alueen rajalla.

Tullivartijan palkkio jäi saamatta?

Venäjä oli luvannut palkkion ruplien salakuljetuksia paljastaville. Takavarikon tehnyt tullivartija Juho Savikuja lienee kuitenkin jäänyt ilman palkkiota, arvelee Nokki.

– Kirjeenvaihdosta ei ilmene, että palkkio olisi maksettu. Sitä on haettu, mutta toisaalta vaikuttaa siltä että koko takavarikko on peruttu, kun rahan omistaja on anonut omiaan Tullita takaisin, Nokki pohtii.

Ruplien omistajaksi mainittu Tampereen kaupungininsinööri Antero Stenbäck kyseli kirjeitse ruplien perään heinäkuussa 1917, eli vasta puoli vuotta takavarikon jälkeen.

Nokin mukaan on epäselvää, mistä Stenbäck oli ruplat saanut ja mistä ja miksi rahat olivat päätyneet salakuljetusyrityksestä kärähtäneelle työmies Kalle Sippioalle.

Nokki epäilee, että Venäjän loppuvuoden 1917 tapahtumien valossa on todennäköistä, että niin palkkiorahat kuin takavarikoidut ruplatkin ovat päätyneet Venäjälle.

Liikenne- ja viestintäministeriö tiedotti tiistaina pyytäneensä Liikennevirastolta selvitystä mahdollisen Jäämeren radan toteuttamisesta ja taloudellisesta kannattavuudesta.

Liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner ei osaa vielä sanoa, otetaanko saamelaiskäräjiä mukaan tähän selvittelyhankkeeseen.

Saamelaiskäräjälain neuvotteluvelvoitteen mukaan saamelaiskäräjien kanssa tulee neuvotella kaikista laajakantoisista ja merkittävistä toimenpiteistä, jotka voivat välittömästi ja erityisellä tavalla vaikuttaa saamelaisten asemaan alkuperäiskansana ja jotka koskevat saamelaisten kotiseutualueella.

– Lainsäädännön velvoitteita noudatetaan ja virkamiestasolla on todettu nimenomaan neuvotteluvelvoite. Tässä vaiheessa ei ole vielä tarkasteltu, koskeeko kyseinen neuvotteluvelvoite tätä selvitystyötä, Berner sanoo.

– Kyseessä on alkuvaiheen selvitystyö ja neuvotteluja käydään viimeistään prosessin myöhimmissä vaiheissa, mikäli hanke etenee, Berner jatkaa.

Liikennevirastolta tilatun selvityksen tarkoituksena on selvittää ratahankkeen mahdollisia ratalinjauksia ja kartoittaa käyttäjien tarpeita sekä mahdollista liiketoimintamallia ja kysyntäpotentiaalia.

Ministeri Berner kertoo, että pohjoisen rataosuuksilla paikallisesta maankäytöstä ainakin poronhoito on selvittelyissä mukana.

– Liikenneviraston mukaan poronhoito otetaan mukaan tarkasteluun, Berner vastaa.

"Jäämeren rata tulisi nähdä osana isoa liikenneverkkoa"

Selvitys tehdään yhteistyössä Norjan rautatieviranomaisten kanssa. Se valmistuu aikataulun mukaan viimeistään 28. helmikuuta vuonna 2018.

Ministeri Berner näkee Jäämeren radan osana suurempaa liikennekokonaisuutta.

– Infrastruktuurin rakentamisessa keskeisessä osassa ovat sekä Euroopan ja Aasian kasvukeskukset yhdistävä Koillisväylän tietoliikennekaapelihanke että Jäämeren rata.

– Näissä molemmissa hankkeissa yhteistyö muiden maiden kanssa on tarpeen. Jäämeren rata tulisi nähdä osana isoa liikenneverkkoa ja laajassa mittakaavassa Jäämeren rata liittyy muihin suuriin hankkeisiin, kuten Rail Balticaan sekä Helsingin ja Tallinnan väliseen tunneliin. Rata voisi olla osa isoa liikenneverkkoa, Berner sanoo.

Liikenne- ja viestintäministeri muistuttaa, ettei Jäämeren radasta ole tehty kansallista rakentamispäätöstä.

Saamelaiskäräjien puheenjohtaja: Saamelaiskäräjien oltava mukana alusta asti

Suomen saamelaiskäräjien puheenjohtaja Tiina Sanila-Aikio näkee, että saamelaisten kotiseutualueen maankäyttöön kohdistuvassa hankkeessa saamelaiskäräjien tulisi olla mukana neuvotteluissa alusta asti.

– Se on niin suuri prosessi, että saamelaiskäräjien tulee olla aivan alusta asti prosessissa mukana ja päästä osallistumaan sen edistämiseen sillä tavoin, että meidän näkemyksemme tulee näkyville ja se otetaan huomioon, Sanila-Aikio sanoo.

Tiina Sanila-Aikio aikoo olla yhteydessä ministeriöön, jotta saamelaiskäräjiä kuultaisiin asiassa.

Norjan, Ruotsin ja Suomen saamelaiskäräjien puheenjohtajat ovat tällä hetkellä vierailulla Singaporessa. Käräjien puheenjohtajat ovat keskustelleet asiasta ja aikovat ilmaista yhteisen kantansa asiaan.

– Tietysti ensiksi meidän täytyy vaatia taloudellisten-, sosiaalisten- ja kulttuuristen vaikutusten arviointia, Sanila-Aikio sanoo.

Kirkosta on erottu tällä vuosituhannella hurjalla tahdilla. Taustalla vaikuttaa esimerkiksi yhteiskunnan maallistuminen.

Seurakunnille ihmisten eroaminen kirkosta tarkoittaa pienempiä verotuloja. Eroaminen ei vielä näy valtakunnallisissa kirkollisverotulotilastoissa esimerkiksi siksi, että iso osa eronneista on nuoria, jotka eivät ole ehtineet veronmaksajiksi.

Kirkkohallitus on tänä keväänä teettänyt kustannuspainelaskelman kaikkien seurakuntien tilasta. Perlacon Oy:n toteuttamassa laskelmassa tutkittiin, mitä tapahtuu, jos nykyiset trendit jatkuvat.

Laskelma ei ole julkisessa jakelussa. Kirkolliskokouksen talousvaliokunnan puheenjohtaja Tapio Tähtinen kertoo, että laskelman mukaan kirkollisverotulot pysyvät nykyisellä tasolla vuoteen 2025 asti. Nyt tulot ovat noin 900 miljoonassa eurossa.

Tämä johtuu siitä, että laskelmassa ennustetaan ansiotulojen kasvua vuodesta 2019 alkaen. Tämä kompensoi eronneiden aiheuttamaa kirkollisverotulojen tippumista.

– Jos kehitys jatkuu, niin vuoden 2025 jälkeen alkaa todella tuntua, Tähtinen painottaa.

Pappi eikä kanttorikaan joutanut tulemaan muistotilaisuuteen. Marko Miettinen

Tähtinen täsmentää, että sopeuttamistoimille on tarvetta. Laskelman mukaan vielä vuodet 2017–2018 ovat seurakunnille taloudellisesti vaikeita (Kauppalehti).

Kirkosta eroaa keskimäärin noin 50 000 ihmistä vuosittain (Kirkon tutkimuskeskus), mutta tilastoissa on myös korkeita piikkejä. Myös liittyneiden määrä on kasvanut, mutta ei samassa suhteessa. Viime vuonna kirkkoon liittyi 17 000 ihmistä. Samalla myös kastettujen lasten määrä on pienentynyt viime vuosina. Kirkon talous on kuitenkin yllättävänkin hyvä tilanteeseen nähden.

Kirkon teettämän laskelman mukaan 2030-luvun puolivälin jälkeen vain puolet suomalaisista on evankelis-luterilaisen kirkon jäseniä, mikäli kehitys jatkuu.

Kiinteistöistä karsitaan

Kirkkohallitus on esimerkiksi viime syksynä neuvonut tarvittaessa seurakuntia karsimaan (Sakasti) kiinteistöjen määrästä sekä käyttökustannuksista ja vasta viimeisenä vaihtoehtona henkilöstökuluista.

Kaikista Suomen seurakuntatalouksista kirkollisverot laskivat viime vuonna 228:lla, eli noin 80 prosentilla(Sakasti) seurakuntatalouksista. Kirkollisverotulot kasvoivat 57 seurakuntataloudella.

– Jatkossa tilannetta tulee vahvasti heikentämään nuorten ja nuorten aikuisten eroaminen kirkosta, arvioi Kirkkohallituksen taloussuunnittelupäällikkö Pasi Perander.

Yle tiedusteli asiaa suuntaa antavasti 11 isolta seurakunnalta ja seurakuntayhtymältä kautta maan. Viisi seurakuntaa tai seurakuntayhtymää kertovat, että niiden kirkollisverotulot ovat laskeneet.

Jos kehitys jatkuu, niin vuoden 2025 jälkeen alkaa todella tuntua. Tapio Tähtinen

Esimerkiksi Kajaanin seurakunta kävi keväällä yt-neuvottelut kirkollisverotulojen tippumisen takia. Leikkauksia tehdään kiinteistöistä ja jättämällä vapautuvia virkoja täyttämättä.

– Kirkosta eronneet ovat olleet nuoria aikuisia, jotka eivät olleet vielä ehtineet ikään, jossa he ansaitsevat paljon. Nyt on tullut todeksi se, jonka olemme tienneet tapahtuvan jossain vaiheessa, sanoo Kajaanin seurakunnan kirkkoherra Marko Miettinen.

Seurakuntayhtymiä oli Suomessa viime vuonna 32, ja seurakuntia, joilla on oma talous, oli puolestaan 253. Muutokset seurakuntien kirkollisverotuloissa johtuvat kirkosta eroamisen lisäksi myös esimerkiksi taloustilanteesta ja asukasluvun kehittymisestä.

Kolmannes tuloista lasten ja nuorten työhön

Käytännössä verotulojen tippuminen voi tarkoittaa jatkossa esimerkiksi leikkauksia myös kirkon diakonisesta työstä sekä lasten ja nuorten palveluista. Nyt seurakunnat ovat tinkineet esimerkiksi kiinteistöistä.

Kirkon budjetista noin 32 prosenttia menee lasten- ja nuorten työhön, 28 prosenttia seurakuntatyöhön ja 14 prosenttia palveluihin, kuten diakoniseen työhön (Sakasti).

– Oletan ja toivon, että strategiaksi otetaan se, että esimerkiksi diakoniatyön resurssit säilytetään ja tingitään muualta. Toinen vaihtoehto on, että vähennetään joka puolelta, ja tällöin esimerkiksi diakoniatyökin saa osansa resurssien vähenemisestä, sanoo Kirkkohallituksen taloussuunnittelupäällikkö Pasi Perander.

Vuonna 2015 seurakunnista 58:n talous oli vaikeuksissa monella tunnusluvulla mitattuna (Sakasti).Yleisellä tasolla seurakuntien talous oli säästöjen ansiosta vahvistunut. Seurakunnat ovat säästäneet yhteiskunnassa tapahtuvan murroksen lisäksi esimerkiksi yleisen taloudellisen tilanteen vuoksi.

Sanoisin, että seurakunnat ovat varsin tehokkaita toimijoita jo siitä näkökulmasta, että Suomen jokaisessa kunnassa on seurakunta. Pasi Perander

Kirkolliskokouksen talousvaliokunnan puheenjohtaja Tapio Tähtinen muistuttaa, että jatkossa myös muuttoliike kaupunkeihin hankaloittaa monien pienten paikkakuntien seurakuntien taloudellista tilannetta.

– Kun kunnan kielteinen väestönmuutos ja kirkosta eroamisen muutos yhdistyvät, niin vaikutus on joissakin seurakunnissa todella iso, Tähtinen sanoo.

Myös yhteisöveron korvautuminen valtionrahoituksella vaikuttaa seurakuntiin eri tavalla. Suurimmalle osalle tämä tarkoittaa tulojen kasvua, mutta esimerkiksi pääkaupunkiseudulla tulot vähenevät.

"Verotulot laskevat voimakkaasti"

Kirkkohallituksen ohjeet näkyvät myös Ylen saamissa vastauksissa. Säästöjä on toteutettu kiinteistöjen kauppaamisella ja hallinnon keventämisellä. Henkilökuntaa on kuitenkin myös vähennetty.

– Tähän mennessä säästöjä on toteutettu lähinnä kiinteistöjä vähentämällä ja avoimiksi tulleiden virka- ja työsuhteiden tarpeen arvioinnilla, sanoo Kuopion seurakuntayhtymän yhteisen kirkkoneuvoston puheenjohtaja Reijo Leino.

– Leikkauksia ei ole kohdistettu diakonian avustustoiminnan resursseihin. Lapsityön alueella perinteinen päiväkerhotoiminta on kunnallisen päivähoidon muutosten seurauksena jossain määrin vähentynyt, ja sen rinnalle tullut lasten ja aikuisten yhteistä perhekerhotoimintaa, sanoo puolestaan Jyväskylän seurakunnan talouspäällikkö Markku Laitinen.

Isolta kirkollisveron tippumiselta on vielä vältytty esimerkiksi Helsingin seurakuntayhtymässä. Yksi syy on, että asukasluku on kasvanut.

– Kuitenkin pidemmän aikavälin talousennusteet ja niiden näkymä näyttää julmalta, sanoo Helsingin seurakuntayhtymän hallintojohtaja Jussi Muhonen.

Vuoteen 2025 ulottuvan talousennusteen mukaan Helsingin seurakuntayhtymässä jäsenmäärä tipahtaa 15,2 prosenttia, vaikka kaupungin asukasluku kasvaa yli 10 prosenttia. Nyt säästöpäätöksiä on tehty 15 miljoonan euron arvosta, mutta tarvetta on vielä 10 miljoonalle eurolle.

– Jos jäsenmäärä laskee niin kuin ennusteissa ennakoidaan, verotulot laskevat voimakkaasti, Muhonen kertoo.

Karsimiseen on myös tarvetta

Rovaniemen seurakunta puolestaan on toteuttanut säästöohjelman, jolla on saatu noin 200 000 euron vuotuiset säästöt. Taloustoimistosta vähennettiin kaksi ihmistä ja kirkkoherrainvirastosta yksi henkilö eläköitymisen takia.

– Seurakuntalaisten omavastuuosuutta esimerkiksi leirien ja retkien osalta on kasvatettu 30 prosentista 40 prosenttiin, ja muitakin hintoja on korotettu, kertoo Rovaniemen seurakunnan hallintojohtaja Antti Jääskeläinen.

Jos kehitys jatkuu, niin vuoden 2025 jälkeen alkaa todella tuntua. Tapio Tähtinen

Helsingin seurakuntayhtymän hallintojohtaja Jussi Muhonen arvioi, että säästämällä esimerkiksi rakenteista ja vajaakäytöllä olevista kiinteistöistä voidaan vapauttaa merkittävästi enemmän resursseja.

– Oikeilla päätöksillä ja valinnoilla olisi kohdennettavissa jopa nykyistä enemmän resursseja muun muassa auttamiseen, diakoniaan ja vähäosaisten palveluihin laskevista tuotoista huolimatta, Muhonen sanoo.

Kajaanin seurakunnan kirkkoherra Marko Miettinen kertoo, että vapautuvien tehtävien täyttämättä jättäminen tarkoittaa lisätyötä henkilökunnalle.

– Työntekijät joutuvat liikkumaan enemmän. He eivät ole enää yhdellä alueella, vaan koko kaupungin alueella. Sillä tavalla muutos ei välttämättä näy niin paljon seurakuntalaisille kuin työntekijöille, Miettinen sanoo.

Lisäksi iltapäiväkerhoja yhdistetään, mikä tarkoittaa välimatkojen kasvamista joillakin perheillä. Miettinen sanoo, että vahtimestarikaan ei välttämättä aina enää ehdi heti joka paikkaan.

Miettinen itse törmäsi resurssien vähentymiseen äitinsä hautajaisissa Helsingissä.

– Ei pappi eikä kanttorikaan joutanut tulemaan muistotilaisuuteen. Kun on vähemmän työntekijöitä, niin ei ehdi kaikkialle, Miettinen sanoo.

Auttamistyö unohdetaan?

Kirkosta on voinut erota jo vuodesta 1923. Yksi merkittävimpiä syitä erota kirkosta on, ettei usko Jumalaan. Kirkon suvaitsemattomuus seksuaalivähemmistöjä kohtaan on vaikuttanut eroamispäätökseen 28 prosentilla eronneista (evl.fi).

Monilla kirkon avustustyö on tärkeä syy kuulua kirkkoon. Yli 85 prosenttia kirjon jäsenistä näkee vammaisten ja vanhusten auttamisen tärkeänä tai melko tärkeänä syynä kuulua kirkkoon. Lapsille ja nuorille tarjottavan toiminnan näkee tärkeänä 80 prosenttia.

Kirkkohallituksen taloussuunnittelupäällikkö Pasi Perander arvioi, että eroamisaallot johtuvat muista asioista kuin seurakuntien työstä.

Osallistumisen vähentyminen ei ole juurikaan vähentänyt kuluja koska tapahtuma sitoo saman verran henkilökuntaa, on tilaisuudessa sitten 10 tai 50 ihmistä. Antti Jääskeläinen

– Näyttää siltä, että unohdetaan paikallisen seurakunnan työ, ja esimerkiksi nuoriso- ja diakoniatyö. Eroamisen myötä resurssit vähenevät ja auttaminen tulee vaikeammaksi, Perander sanoo.

Kirkon tutkimuskeskuksen tutkija Veli-Matti Salminen arvioi, että esimerkiksi diakoniatyössä asiakkaita ei voida enää tavata tulevaisuudessa yhtä paljon.

– Jos työntekijöiden määrä vähenee, on vähemmän mahdollisuuksia kohdata paikan päällä tai vastaanotolla, ja kohtaaminen siirtyy enemmän puhelimeen ja sähköpostiin, Salminen arvioi.

Toisaalta esimerkiksi Eroa kirkosta -sivustolla tuodaan ilmi, että tehokkaampi tapa auttaa on lahjoittaa rahaa hyväntekeväisyysjärjestöille. Yli puoli miljoonaa henkilöä on eronnut kirkosta sivuston kautta.

– Puhdas hyväntekeväisyysjärjestö käyttää rahat hyväntekeväisyyteen. Kirkolla on paljon muutakin toimintaa, perustelee sivuston tiedottaja Kaj Torkulla.

Kirkkohallituksen taloussuunnittelupäällikkö Pasi Perander sanoo, että seurakuntien tarjoama apu kattaa kaikki kunnat.

– Tehokuutta on vaikea arvioida. Sanoisin, että seurakunnat ovat varsin tehokkaita toimijoita jo siitä näkökulmasta, että Suomen jokaisessa kunnassa on seurakunta, Perander sanoo.

Osallistuminen vähenee

Myös ihmisten osallistuminen seurakunnan toimintaan on vähentynyt. Vuonna 1999 kirkollisiin toimituksiin osallistui kirkon tilastojen mukaan 4,3 miljoonaa ihmistä, kun vuonna 2016 luku oli 3,3 miljoonaa ihmistä.

On ilmeistä, että eroamisessa ja osallistumisen tippumisessa on kyseessä sama trendi. Kirkko ei ole yhteiskunnassa enää yhtä tärkeä ihmisille kuin ennen.

Seurakunnan tehtävä on osoittaa, että varat käytetään oikein, hyvin ja hyvään tarkoitukseen. Marko Miettinen

Esimerkiksi Kajaanin seurakunnan kirkkoherra Marko Miettinen kuitenkin kertoo, että Kajaanissa rippikoulun suosio on ylhäällä, vaikka esimerkiksi vihkimisiä ja kasteita suoritetaan vähemmän.

Voisiko osallistumisen vähentymisen suhteuttaa kirkon menoihin? Ylen kyselyyn vastanneiden mukaan tämä on haastavaa.

– Osallistumisen vähentyminen ei ole juurikaan vähentänyt kuluja, koska tapahtuma sitoo saman verran henkilökuntaa, on tilaisuudessa sitten 10 tai 50 ihmistä, kertoo hallintojohtaja Antti Jääskeläinen Rovaniemen seurakunnasta.

– Kun kirkon kokoavan toiminnan luvut, kuten erilaisiin tilaisuuksiin osallistuvien määrät, ovat laskeneet, on työtä alettu tehdä enemmän verkostoitumalla, yhteistyössä muiden kanssa ja jalkautumalla sinne, missä ihmiset ovat, kertoo Joensuun seurakuntayhtymän yhteisen seurakuntatyön johtaja Tiina Reinikainen.

Enemmän vapaaehtoisia?

Miten sitten kirkon tulisi yhteiskunnallisen asemansa muutokseen suhtautua? Asiaan on kiinnitetty huomiota esimerkiksi asettamalla Kirkon tulevaisuuskomitea pohtimaan ratkaisuja.

Komitean mietintö valmistui viime syksynä. Siinä arvioidaan, että kirkko tarvitsee merkittäviä uudistuksia (evl.fi).

Mietinnössä pohditaan esimerkiksi, että kirkossa on kasvettu ehkä liialliseen työntekijäriippuvuuteen. Yksi vaihtoehto olisi käyttää enemmän vapaaehtoisia ja vähemmän työntekijöitä.

Oikeilla päätöksillä ja valinnoilla olisi kohdennettavissa muun muassa auttamiseen, diakoniaan ja vähäosaisten palveluihin jopa nykyistä enemmän. Jussi Muhonen

Mietinnössä sanotaan, että kansainvälisesti tarkasteltuna kirkon työntekijämäärä ja -jakauma ovat jopa ainutlaatuisia. Kirkolla oli henkilöstöä vuonna 1975 noin 11 000. Nyt henkilöstöä on noin 19 800 (Sakasti).

Kirkon tutkimuskeskuksen tutkija Veli-Matti Salminen huomauttaa, että kaikkia toimintoja ei kuitenkaan voi korvata vapaaehtoisilla. Monet tehtävät vaativat vankkaa ammattitaitoa.

Nyt on tullut todeksi se, jonka olemme tienneet tapahtuvan jossain vaiheessa. Marko Miettinen

Kirkkohallituksen taloussuunnittelupäällikkö Pasi Perander huomauttaa, että kokonaisuutena kirkon tilanne ei ole missään nimessä romahtanut, vaikka suunta onkin alaspäin. Kirkon rooli on hänen arvionsa mukaan tulevaisuudessa samanlainen kuin nyt.

Kajaanin seurakunnan kirkkoherra Marko Miettinen arvioi, että seurakuntien täytyy osoittaa olevansa ihmisten luottamuksen arvoinen.

– Seurakunnan tehtävä on osoittaa, että varat käytetään oikein, hyvin ja hyvään tarkoitukseen. Sillä tavalla voimme hidastaa kirkosta eroamista, Miettinen sanoo.

Lisäys 6.7. klo 8:53. Lisätty tieto yhteisöverosta.

Kemijärvelle suunniteltu biojalostamo vaikuttaisi monin tavoin ympäristöön sekä tehtaan rakennusaikana että toimintavuosina ja niiden jälkeen. Biojalostamon ympäristövaikutusten arviointiselostukseen yvaan tutustuneet paikalliset ovat huolissaan erityisesti tehtaan jätevesipäästöistä.

Kemijärven virkistyskäyttö ja kalastusmahdollisuudet ovat lisääntyneet kymmenen viime vuoden aikana, kun kaupunki on ollut ilman sellutehdasta.

Uuteen Boreal Biorefin biojalostamoon suhtaudutaan yleensä ottaen Kemijärvellä myönteisesti, mutta samalla biojalostamon jätevesien ja jäähdytysvesien pelätään huonontavan järven tilaa.

Purkuputki kauas asutuksesta

Tehtaan yvaan tutustuneiden mielestä juuri jäte- ja jäähdytysvesien käsittelyä ja päästöjä ei ole tarkasteltu yvassa riittävän tarkasti. Siitä, mihin vedet tulisi purkaa, on monta mielipidettä. Ranta-asukkaiden toiveissa on, että tehtaan vesien purkuputket tulisivat mahdollisimman etäälle kunkin omasta rantakiinteistöistä.

Ratkaisuksi tähän muun muassa paikallinen kalastusalue ja osakaskunta esittävät että biojalostamon purkuputkea jatkettaisiin kauemmas alavirtaan jopa Seitakorvaan saakka, jolloin järven kalastus ei vaarantuisi mutta kuormitus Kemijoessa ei olennaisesti muuttuisi.

Lähialueiden asukkaita huolestuttavat myös tehtaan hajuhaitat ja rekkaliikenteen melu. Yvan mukaan muun muassa rikkidioksidin ja typenoksidien päästöt ilmaan ovat vanhan sellutehtaan toiminnan loppuvuosien päästöjä suuremmat.

Lisää selvityksiä loppusjoituksesta

Ely-keskuksen mukaan tehtaan jätteiden ja sivutuotteiden käsittelyä ja loppusijoitusta on käsitelty yvassa vain suppeasti. Jätteiden lopusijoituksesta kerrotaan vain yleispiirteisesti.

Yvassa ei kerrota, miten eri materiaalit hyödynnetään. Yleensäkin materiaalien käsittelystä ja loppusijoituksesta ei arvioida aiheutuvan merkittäviä ympäristövaikutuksia.

Ely-keskus odottaamin, että tehtaan ympäristö- ja vesitalouslupahakemuksissa näit äasioita käsitellään tarkemmin.

Mitä haittoja rakentamisesta?

Lapin Ely-keskuksen mukaan biojalostamon jatkosuunnittelussa on tarkasteltava aiempaa tarkemmin muun muassa tehtaan rakentamisesta tulevia haittoja ja päästöjä.

Uusi biojalostamo tai sellutehdas rakennettaisiin lähelle Stora Enson entistä tehdasaluetta. Sen rakentaminen kestäisi noin kaksi vuotta ja se valmistuisi aikaisintaan vuonna 2020.

Tehdas tuottaisi puoli miljoonaa tonnia havusellua vuodessa, tai vaihtoehtoisesti muita sellutuotteita pienemmän määrän. Tehdasta suunnittelee paikallinen, yksityisellä pohjalla toimiva Boreal Bioref Oy, ja suurimmaksi rahoittajaksi ja rakentajaksi on lähtenyt kiinalainen valtionyhtiö Camce.

Kemijärven biojalostamon yvasta jätettiin kaikkiaan yli 50 lausuntoa.

Ylen meteorologi Matti Huutonen kertoo twitterissä, että keskiviikon ja varhaisen torstai-aamun aikana Lapissa satoi paikoin viisi senttimetriä vettä. Kittilässä vettä tuli liki seitsemän senttiä.

Sateen lisäksi sää on ollut pohjoisessa syksyisen kolea. Huutosen mukaan kylmää riittää vielä perjantain-vastaiseksi yöksi. Silloin saattaa olla Lapissa paikoin hallaa.

Rovaniemeläinen safariyrittäjä Juha-Pekka Mikkola muistaa, miten hän kertasi koskenlaskun turvaohjeita kiinalaisten arvovieraiden ryhmälle. Kiinalaisryhmän oma tulkki nyökytteli vieressä joentörmällä, mutta kun koitti hänen aikansa kääntää melontaohjeet kiinaksi, selvisi ettei hän ollut ymmärtänyt sanaakaan.

– Siinä mentiin sitten kiveltä kivelle, vähän väliä oltiin kiinni jossain. Sitten seurueen isoin johtaja nousi keskellä koskea seisomaan ja muut perässä. Ja kun ei yhteistä kieltä ollut, ei auttanut muu kuin repiä ihmisiä niskasta alas ja yrittää luovia läpi se, omaa Arctic Lifestyle -yritystä pyörittävä Mikkola muistelee koskiseikkailua.

"Seurueen isoin johtaja nousi keskellä koskea seisomaan ja muut perässä. Kun yhteistä kieltä ei ollut, ei auttanut muu kuin repiä ihmisiä niskasta alas." safariyrittäjä Juha-Pekka Mikkola

Mikkolalle onkin tulossa kiinalaisopiskelija työhaastatteluun näinä päivinä. Yrittäjä ei osaa vielä sanoa, kuinka paljon kausityöntekijöitä hän palkkaa ensi sesongille. Joka tapauksessa enemmän kuin viime talveksi.

– Aina uuden kauden alussa sitä ajattelee, että eihän näin paljon työvoimaa voi ikinä tarvita. Kun kausi sitten lähtee päälle, sitä ajattelee että eikö meillä ole ketään töissä.

Poliisi tutki tulkin toimintaa

Kilpailevan Safarctica Oy:n toimitusjohtaja Raimo Kuru vahvistaa, että omille kiinaa ja venäjää puhuville kausityöntekijöille on kasvava tarve. Syykin on sama.

– Ryhmien mukana tulee omia tulkkeja, mutta emme koskaan oikeasti tiedä, että kääntääkö hän sen viestin, jonka me haluamme viedä. Meillä on sattunut jopa onnettomuustilanteita, joiden poliisitutkinnassa on selvinnyt että tulkki on tietoisesti jättänyt kääntämättä tai tulkannut väärin.

Kelkkasafarilla puuta päin ajanut kiinalaisasiakas päätyi sairaalaan ja kun poliisi selvitti tapahtunutta, kävi ilmi että tulkki ei ollut maininnut mitään kansainvälisestä ajokortista, vaikka opas oli toistuvasti selvittänyt että sellainen vaaditaan.

Kuru kertoo, että joskus tulkki on jättänyt kääntämättä ne osat koskimelontaoppaan puheesta, joiden on arvellut pelottavan asiakkaita.

– Jos tulkit saavat provision kautta palkan niin heidän ansionsa pienenevät, jos osa ihmisistä ei lähdekään mukaan. Voisin kuvitella, että jotain tällaista on takana, Kuru miettii asioiden kertomatta jättämisen motiiveja. Mikkola puolestaan kertoo, että kiinalaiset matkanjohtajat kilpailuttavat safariyrityksiä ja odottavat noin 5 prosentin komissiota, mikä heille usein maksetaankin.

Oleskeluluvan odotus lyhenee kuukausista päiviin

EU:n ulkopuolelta olevien sesonkityöntekijöiden rekrytointi helpottuukin tuntuvasti kun EU:n kausityödirektiivin edellyttämä kausityölaki tulee eduskunnassa hyväksytyksi. Työntekijän oleskeluluvan käsittely siirtyy kokonaan sähköisiin järjestelmiin ja odotusaika lyhenee kuukausista viikkoihin tai jopa päiviin.

– Maahanmuuttovirastossa rakennetaan tietojärjestelmiä, jotka hoitavat automaattisesti sen mitä ihmiset ennen. Lupaprosessi helpottuu melko radikaalisti, toteaa neuvotteleva virkamies Harri Sivula sisäministeriöstä. Lakien on määrä tulla voimaan marraskuussa.

Työntekijän oleskelulupa myös halpenee Sivulan arvion mukaan ehkä 100 – 150 eurolla. Hinta on nyt 450 – 520 euroa.

Se kuulostaa äärimmäisen positiiviselta sekä meidän että työntekijän näkökulmasta. Epävarmuuden aika lyhenee. Lapin Safarien safaritoimenjohtaja Rami Korhonen uudesta kausityölaista

Pohjoismaiden suurimman safariyrityksen, Lapin Safarien safaritoimenjohtaja Rami Korhonen on hyvin tyytyväinen lupaprosessin nopeutumiseen.

– Se kuulostaa äärimmäisen positiiviselta sekä meidän että työntekijän näkökulmasta. Epävarmuuden aika lyhenee.

Tätä nykyä hyvin menneen työhaastattelun jälkeen saattaa vierähtää kuukausia ennen kuin oleskelulupa on selvä. Jos lupa-asia ei ole kunnossa, kun uusien työntekijöiden koulutus syksyllä alkaa, työpaikka voi lopulta jäädä saamatta.

– Kesken sesongin emme voi työntekijöitä kouluttaa.

Tietokoneanimaatio opastaa kelkkailuun

Viime sesongilla Lapin Safareilla oli lähes 600 kausityöntekijää, heistä 10 – 15 % Suomen ulkopuolelta. Uuden lain kohderyhmää eli EU:n ulkopuolelta tulleita oli alle 20.

– Uskoisin, että määrä tulee nousemaan useampiin kymmeniin. Aina se on kilpailuvaltti jos asiakkaita pystytään palvelemaan heidän omalla kielellään, Korhonen toteaa ja kertoo, että kiinankielisten lisäksi tarvetta olisi myös japanin puhujille.

Varsinaisia vaaratilanteita yhteisen kielen puute ei ole toistaiseksi Lapin Safareilla aiheuttanut.

– Käytämme tietokoneanimaatioita ja kirjallisia ohjeita, jotka on käännetty asiakkaan kielelle, Korhonen kertoo valmistautumisesta husky- ja kelkkasafareille englannin kieltä taitamattomien asiakkaiden kanssa.

Kausityöntekijöiden lupabyrokratian helpottuminen on hyvä uutinen myös Santapark-yrityksessä. Katja Ikäheimo-Länkinen on valmis etsimään työntekijöitä Aasiasta asti, ei aina kielitaidon vuoksi vaan siksi että Suomesta työntekijöitä ei välttämättä löydy. Kokkipula tunnetaan hotelleissa ja tunturikeskuksissa kautta Lapin.

– Haasteellista on ollut löytää osaavaa työvoimaa keittiöpuolelle, tarjoilijoiksi ja siivoojiksi. Lähtökohtaisesti lähdemme rekrytoimaan Lapin alueelta, Suomesta ja jos täältä ei löydy, niin EU:sta. Sen jälkeen etsimme muualta, elämysjohtaja Ikäheimo-Länkinen kertoo rekrytoinnista, joka on jo alkanut tulevalle talvelle.

Työntekijäpula pakottaa katsomaan Suomen ulkopuolelle

Santapark Oy on palkannut asiakaspalveluun ja myyntiin useita vakituisia venäläisiä ja kiinalaisia työntekijöitä, koska sen runsaasti kansainvälistä huomiota saaneen Arctic Treehouse Hotelin asiakaskunnassakin on kymmeniä kansallisuuksia.

– On tärkeää, että vieraiden kanssa voidaan kommunikoida heidän omalla kielellään, Ikäheimo-Länkinen toteaa.

Rovaniemellä kiinalaismatkailijoiden rekisteröidyt yöpymiset kasvoivat viime vuonna 124 prosenttia vuoden 2015 luvuista. Mukaan on laskettu myös hongkongilaiset ja taiwanilaiset. Matkailuyrittäjät kertovat mannerkiinalaisten olevan nopeimmin kasvava matkailijaryhmä ja he harvoin puhuvat englantia, siksi kiinaa taitavien löytäminen on nyt entistä tärkeämpää.

Meillä joutuu olemaan tirehtööri ja sirkuspelle, eräjorma, Kirka ja Danny yhtä aikaa. safariyrittäjä Juha-Pekka Mikkola

Tähän mennessä heitä on etsitty ja löydetty enimmäkseen Suomessa opiskelevien kiinalaisten joukossa. Arctic Lifestylen toimitusjohtaja Juha-Pekka Mikkola on saanut hakemuksia myös Kiinasta asti, mutta toistaiseksi ne eivät ole johtaneet työhaastatteluun. Mikkola haluaa aina tavata työnhakijan, Skype-haastattelu ei riitä.

– Meillä joutuu tekemään vaikka mitä, olemaan tirehtööri ja sirkuspelle, eräjorma, Kirka ja Danny yhtä aikaa. Virkamiesala tämä ei ole. Papereita en katso lainkaan, mutta jos työhaastattelussa selviää, että onpa pöljä tyyppi niin ei muuta kuin meille töihin, 13 vuotta safariyritystään pyörittänyt Mikkola toteaa.

Lapissa on ollut varsin mielenkiintoiset sääolot tällä viikolla. Alkuviikosta paukkuivat hellerajat useammassakin paikassa. Keskiviikkona kuitenkin alkoi räntäsade, joka voimaantui lopulta päivällä lumisateeksi.

Lunta tuprutti keskellä kirkasta heinäkuista päivää lopulta keskiyöhön asti. Kittilässä yhden yön aikana satoi vettä niin voimallisesti, että kerralla ropisi koko kuukauden sateet.

– Ensin oli täysi helle, ja eilen tuli lunta tupaan! Ei käy kelien puolesta tylsäksi, kommentoi Muonion tuore kunnanjohtaja Lasse Peltonen.

Hän otti kuvatkin talteen, että miltä näyttikään heinäkuinen sää heinäkuussa 2017. Maa oli lumesta valkoisenaan.

– Olen junantuoma, niin kyllä tämä ihmetystä aiheutti. Mutta paikallisetkin – eihän se nyt niin tavanomaista että näin paljon lunta tulee vielä heinäkuussa.

No ei ole tavanomaista Ilmatieteen laitoksenkaan mielestä. Enontekiön Näkkälässä mitattiin torstaina aamulla lumen syvyydeksi kolme senttiä. Tämä on uusi Suomen ennätys, jos puhutaan lumen syvyydestä heinäkuussa. Edellinen ennätys on vuodelta 1963, kun heinäkuun 8. päivä mitattiin sentin lumipeite Utsjoella.

Muonion kunnanjohtaja kertoo, että tällä viikolla pohjoisessa varustuksiin on kuulunut kaikkea shortseista säänpitäviin takkeihin. Mittari on näyttänyt paria lämpöastetta.

– No yhtään pipoa en ole kylällä nähnyt vielä, hän pohtii.

Ylen meteorologi Anne Borgström toteaa, että etelän ihmistä pohjoisen säät helteistä lumisateeseen tämän viikon osalta saattavat ihmetyttää.

– Lapissa kuitenkin on ihan tavallista, että muutokset ovat nopeita, hän sanoo.

Eilen lunta, huomenna lämpenee

Eilen lämpöasteet Lapissa painuivat yöllä jopa pakkasen puolelle. Ylen meteorologi Borgström kuitenkin kertoo, että viikonloppua kohden lämpenee.

– Tämä oli lyhyt kylmä vaihe Lapissa asuvien elämässä. Perjantaina Lapissa noustaan 15 asteen paikkeille, ja viimeistään lauantaina päästään jo paikoin 20 asteen yläpuolelle.

Muonion kunnanjohtajakin ottaa lungisti.

– Rauhallisin mielin, lumetki ovat sulaneet jo pois. Positiivinen puoli on se, ettei ainakaan hyönteisiä ole paljoa.

Seksuaalirikosten uhrien tilanne parani Suomessa vihdoin toukokuun lopulla, kun Helsingin Naistenklinikalle perustettiin maan ensimmäinen seksuaalisen väkivallan uhrien tukikeskus Seri. Tukikeskus perustettiin viimeisenä Pohjoismaissa, EU-lainsäädännön velvoittamana.

Serin tuen piirissä ovat toistaiseksi vain pääkaupunkiseudun kuntien asukkaat.

Kyseessä on HYKSin pilotti-hanke. Seksuaalista väkivaltaa kokeneet saavat Serissä kokonaisvaltaista apua akuuttivaiheeseen eli kuukauden sisällä tapahtuneesta. Tukikeskus on niin sanottu matalan kynnyksen tai yhden luukun keskus, missä tukea tarvitseva voi saada yhdestä paikasta apua kätilöltä, lääkäriltä, psykologilta, sosiaalityöntekijältä jopa sairaalapastorilta.

Vastaavia tukikeskuksia on tarkoitus perustaa myöhemmin muualle maahan. Syytä onkin, sillä Serin työlle on ollut paljon tarvetta jo heti ensimmäisen toimintakuukauden aikana.

Seri-tukikeskuksen toiminta on ollut tervetullutta

HYKSin Naistenklinikan Seri-keskuksen psykologi Pertti Hakkarainen kertoo, että tukikeskuksen toiminta on varsinkin viranomaisten taholta otettu hyvin vastaan ja sinne osataan jo ohjata apua tarvitsevia.

Serin palvelut ovat toistaiseksi maksajakuntien asukkaille eli helsinkiläisille, espoolaisille, vantaalaisille ja kauniaislaisille täysin ilmaisia.

Helsingissä on viimeiset 50 vuotta ohjattu raiskauksen uhrit rikosilmoituksen tekemisen jälkeen näytteiden ottoon oikeuslääkäriasemalle. Näytteitä on otettu vuosittain noin 150:ltä. Muu apu on ollut hajallaan ja sen saaminen paljolti kiinni uhrin omasta jaksamisesta.

Seri-tukikeskuksessa on ollut ensimmäisen kuukauden aikana jo 31 kävijää, yksi joka päivä. Matalan kynnyksen palveluun odotetaankin tämän perusteella potilaita kaksinkertainen määrä aikaisempaan verrattuna, jopa 300 vuodessa, toteaa pitkän linjan ammattilainen ja HUSin Seri-keskuksen kätilö Leena Malmi.

– Kiirettä on ollut. Meillä on nyt tämä jatkohoito tässä ja kaikki tulee tästä samasta pisteestä. Tänne ei tarvita lähetettä, voi vain kävellä ovesta sisään, Malmi kertoo.

Kätilön ja lääkärin ensitutkimusten ja näytteiden oton jälkeen seksuaalirikoksen uhri pääsee keskuksessa myös muiden ammattilaisten, psykologin ja sosiaalityöntekijän pakeille. Apua ei tarvitse enää etsiä yksin. Fyysisten oireiden lisäksi raiskattujen mahdollisia psyykkisiä oireita tunnistetaan nykyään aiempaa paremmin, kertoo keskuksen psykologi Pertti Hakkarainen.

– Traumoista opitaan koko ajan lisää, myös seksuaalisuuteen liittyvistä traumoista. Niitä osataan lähestyä entistä monipuolisemmin ja tutkimusta tulee koko ajan. Häpeä ja syyllisyys kertovat myös siitä, että ihminen pyrkii ottamaan sitä [tapahtunutta] hallintaan. Jos olisi niin, että se tapahtuma olisi sellainen, mihin minä olisin itse voinut vaikuttaa, se olisi vähemmän uhkaavaa kuin sellainen, johon en ole lainkaan voinut vaikuttaa, Hakkarainen kertoo.

Sosiaalityöntekijä puolestaan auttaa uhria arjen asioissa.

– Järjestän potilaalle sen tyyppiset tukipalvelut heti akuuttivaiheesta lähtien, että hänellä on kaikki mahdollisuudet toipua tapahtumasta niin, että arkielämä ei romahda tai vaarannu kokonaan, Seri-tukikeskuksen sosiaalityöntekijä Soile Kilpeläinen sanoo.

Suomessa seksuaalirikosten uhrien apu on hajallaan ja järjestöjen kontolla

Tähän mennessä Suomessa seksuaalisen väkivallan uhrien auttamistyö on sälytetty lähinnä poliisille ja perusterveydenhuollolle sekä kolmannelle sektorille eli järjestöille.

Vuodesta 1993 Helsingissä toiminut Raiskauskriisikeskus Tukinainen kantaa edelleen ison vastuun raiskattujen tai seksuaalisesti kaltoin kohdeltujen auttamisesta. Tukinainen antaa uhreille myös oikeusapua, mitä muualta on ollut vaikea saada. Järjestön tuesta reilusti yli puolet on viime aikoihin asti kohdentunut Etelä-Suomeen.

Tukinaisella on Helsingin lisäksi pieni toimipiste Jyväskylässä ja huhtikuun alussa avattu uusi keskus Rovaniemellä. Järjestön toiminta puuttuu toistaiseksi Itä- ja Länsi-Suomesta kokonaan huolimatta siitä, että seksuaalirikoksia tapahtuu tasaisesti kaikkialla.

Turussa seksuaalirikosten uhreja auttaa kuitenkin paikallisen mielenterveysseuran Koski-hanke ja Tampereella järjestäjätaho on Setlementin Välitä-hanke.

Raiskauskriisikeskus Tukinaisessa ollaan kuitenkin vilpittömän iloisia siitä, että akuutin avun tarvitsijat hoidetaan nyt Naistenklinikalla. Toimijoita kun on ollut liian vähän.

Edelleen olisi koulutuksen ja tiedonlevityksen tarvetta myös julkiselle puolelle Tukinaisen kehittämispäällikkö Heli Heinjoki

– Tämä on erittäin hyvä uudistus ja nimenomaan uhrin näkökulmasta eli hän saa kaiken avun, kun hakeutuu Seri-tukikeskukseen. Toivomme, että näitä Seri-tukikeskuksia voidaan perustaa myös muualle Suomeen ja että pääkaupunkiseudun muutkin kunnat liittyisivät keskuksen palveluiden piiriin, toteaa Tukinaisen kriisityön kehittämispäällikkö Heli Heinjoki.

Naistenklinikan uusi tukikeskus ei kuitenkaan ole vähentänyt Tukinaisen tehtäviä, kertoo Heinjoki.

– Jonoilla mennään. He, joilla on kokemuksesta yli kuukausi, ottavat edelleen meihin yhteyttä ja tulevat meille sitten kriisikäynnille. Hyvin usealla se avun hakeminen tapahtuu vasta myöhemmin, kahden, kolmen, neljänkin kuukauden jälkeen. Osa selviää lyhyemmänkin avun turvin, mutta osa ohjataan hakemaan esimerkiksi Kela-tuettua kuntoutuspsykoterapiaa, Heinjoki sanoo.

Poliisin ilmoitukset ovat lisääntyneet

Raiskauskriisikeskus Tukinaiseen kriisipäivystyksen ensiyhteydenottojen määrä on tällä vuosikymmenellä vaihdellut vuosittain 200-300 välillä. Kuukausittaisissa yhteydenottojen määrässä ei ole juuri eroja.

Tukinaisesta kerrotaan, että yhteydenottojen määrä on pysynyt vuodesta toiseen melko samanlaisena, mutta poliisille ilmoitukset ovat lisääntyneet. Tilastoja perustellaan usein sillä, että raiskausten ilmoituskynnys on madaltunut.

Tukinaisen tilastoista käy ilmi, että ilmoitetuista raiskauksista vähemmän kuin neljäsosa tapahtuu parisuhteissa tai seurustelusuhteissa. Suurin osa, jopa kolme neljäsosaa tapahtuu muulla tavoin tuttujen ihmisten välillä. Täysin tuntematon raiskaaja on 10-20 prosentissa tapauksista.

– Edelleen olisi koulutuksen ja tiedonlevityksen tarvetta myös julkiselle puolelle niin, että osattaisiin riittävällä vakavuudella suhtautua tällaiseen raiskaus-trauman kokeneeseen potilaaseen ja tarjota apua ja palvelua sitäkin kautta. Seksuaalisen väkivallan kokemus on edelleen niin häpeällinen. Osa jää edelleen puhumatta ja ilmoittamatta, Raiskauskriisikeskus Tukinaisen Heinjoki huokaa.

Seksuaalirikosten uhrien tukitoiminnalle on tarvetta myös pienemmillä paikkakunnilla. Pohjoisella Uudellamaalla, Hyvinkään sairaalassa uhrien auttamistoimet on saatu pitkälti keskitettyä, kertoo Naisten- ja lastentautien tulosyksikön johtaja, ylilääkäri Ritva Hurskainen. Se, mitä on vaikeampi järjestää tai mikä puuttuu jopa kokonaan, on jatkohoito.

Hyvinkää kuuluu HUS-alueeseen ja liittyminen Seri-tukikeskustoimintaan on näköpiirissä.

Lapin elokuvakomissio on esitellyt Lappia viiden päivän ajan Hollywood-elokuvien kuvauspaikkojen etsijöille. Alan ykkösnimiin kuuluva Lori Balton ja kollegansa Alison Taylor ovat olleet haltioissaan näkemästään. Heidän mielestään Lappi soveltuu kuvauspaikaksi tuotannoille, joihin tarvitaan vaikuttavaa luontoa.

Elokuvakomissaari Anna Niemelä kertoo, että matkan aikana esiteltiin Lappia Perämeren rannalta Kilpisjärvelle saakka.

Matka alkoi Kemistä, jossa vieraat pääsivät tutustumaan muun muassa jäänmurtaja Sampoon ja Perämereen perinnealus Jähdiltä käsin. Rovaniemellä kierros kulki esimerkiksi Konttaniemen porotilalle ja SantaParkiin. Pellon kunnassa vieraat piipahtivat rajajoen rannassa ja matka jatkui helikopterilla Kilpisjärvelle asti.

– Olemme tuoneet esille Lapin monipuolisia mahdollisuuksia. Tavoitteena on ollut vakuuttaa vieraat siitä, että Lapissa on ainutlaatuiset kuvauspaikat ja maisemat, huippuluokan palvelujen ollessa saatavilla jopa kaikkein kaukaisimmassa paikassa. Meille voi tuoda Hollywood-tasoisen tuotannon ja osaamme ottaa tuotantojen tarpeet huomioon, Anna Niemelä painottaa.

Balton ja Taylor taustalla lukuisissa Hollywood-tuotannoissa

Lori Balton paljastaa, ettei hän tiennyt aiemmin edes, missä Lappi sijaitsee. Balton on etsinyt kuvauspaikkoja muun muassa elokuville Inception, The Lone Ranger, Pirates of the Caribbean ja Noah. Näistä Noah kuvattiin Baltonin ideasta Islannin kiviaavikoilla.

– Hyvin harva amerikkalainen elokuva-alan ammattilainen tiesi etukäteen, missä Islanti on, Balton kertoo.

Balton on ensimmäinen lokaatioscouttauksen ammattilainen, joka on hyväksytty Oscar-palkinnnoista tunnettuun Yhdysvaltain elokuva-akatemiaan, kerrotaan Lapin elokuvakomissiosta. Hänen scouttaamissaan elokuvissa on työskennellyt lähes kaikki eturivin Hollywood-näyttelijät.

Myös Alison Taylor etsii kuvauspaikkoja pitkille elokuville sekä televisiosarjoille. Hänen paikkavalintansa näkyvät muun muassa Alias- ja Ally McBeal-draamasarjoissa.

Lori Balton ja Alison Taylor eivät itse tee valintoja elokuvien kuvauspaikoiksi, mutta he ovat henkilöitä, joihin ohjaajat tai tuottajat ottavat yhteyttä tuotannon alkuvaiheessa ja kysyvät, mistä löytyisivät sopivat paikat työn alla olevalle käsikirjoitukselle ja elokuvalle.

Muut kyselevät jo: missä Lappi on?

Lori Balton ja Alison Taylor pitävät Lappia erinomaisena kuvauspaikkana erityisesti niille tuotannoille, joissa luonto pääsee oikeuksiinsa. Lapin värit ja valo, avara taivas ja ystävälliset ihmiset ovat tehneet heihin vaikutuksen. Lisäksi pohjoisen toimivat tiestöt, hotellit ja ravintolat luovat hyvän perustan isoillekin tuotannoille.

– Olemme jakaneet kuvia ja tietoja Lapista lokaatioscouttauksen kansainväliselle ryhmälle. Kollegat ovat jo kyselleet, missä Lappi oikein on. Lappi on yllättänyt meidät myönteisesti, ja se viesti on kiirinyt jo laajalle.

Anna Niemelän mukaan tämä on ollut yksi vierailun tarkoitus: saada kansainväliset ykkösnimet kiinnostumaan Lapin mahdollisuuksista.

Lapin elokuvakomissio toimii Lapin yhteisen viestintä- ja markkinointitalo House of Laplandin yhteydessä, ja sen päätehtävänä on lisätä elokuva-, mainos- ja televisiotuotantojen kautta työtä, tuloja ja näkyvyyttä Lapille.

– Kymmenen toimintavuoden aikana Lapin elokuvakomissio on kehittänyt tehokkaat tavat markkinoida aluetta kansainvälisesti. Tämän reissun päätavoite on tietysti saada Lorin ja Alisonin kautta ensimmäisen Hollywood-elokuvan kuvaukset Lappiin, Niemelä sanoo.

Lapissa on jo nyt tekeillä poikkeuksellisen monta isoa, kansainväliseen levitykseen tulevaa televisio- ja elokuvatuotantoa. Elokuvakomission mukaan Lapissa tehdään tai suunnitellaan parhaillaan kahta televisiosarjaa ja neljää pitkää elokuvaa.

Lapin poliisilaitokselle on tullut kaksi rikosilmoitusta tapauksista, joissa huijarit ovat onnistuneet saamaan rahat olemattomasta majoituksesta.

Ensimmäisessä tapauksessa loma-asunnosta Mallorcalla oli varattu ja maksettu ennakkoon puolet. Tämän jälkeen varaajat huomasivat iltapäivälehden artikkelista, että jotakuta oli huijattu samassa varauskohteessa.

Toisessa tapauksessa oli varattu hotellihuone Kreetalta. Perheen saapuessa hotellille selvisi, ettei heidän varaustaan löytynyt hotellin varausjärjestelmästä ja etukäteen maksetut rahat olivat menneet hotellin sijaan jonkun muun tilille.

"Nyt on syytä olla tarkkana"

Poliisi kehottaa olemaan tarkkana ja tarkistamaan majoituksen tarjoajan oikeellisuus ennen maksua. Poliisin mukaan kannattaa kiinnittää huomiota palveluntarjoajan nettisivujen ulkoasuun ja osoitteeseen, onko niissä jotain erikoista – löytyykö esim. kaksi nettisivua samalle kohteelle tai onko nettisivujen osoite jotenkin poikkeava.

Huijarit voivat tehdä hommansa hyvin taitavasti ja käyttää mm. sähköistä varauslomaketta Lapin poliisilaitos

Huijarit voivat vaikkapa kopioida oikean hotellin nettisivut ja muuttavat sinne omia yhteystietoja tms. He voivat tehdä hommansa hyvinkin taitavasti ja käyttää mm. virallisen näköistä sähköistä varauslomaketta.

Poliisi neuvookin ihmisiä varmistumaan siitä, että nettisivulla mainitun kontaktin yhteystiedot, esimerkiksi sähköposti ja puhelinnumero, täsmäävät majoitusta tarjoavan tahon virallisten yhteystietojen kanssa.

Lisäksi voi tehdä nettihaun majapaikan ja yhteyshenkilön nimen mukaan. Hakutukokset voivat paljastaa, onko kenties muitakin huijattu.

Norjalainen Jim T. Kristensen kuvasi työpäivänään ahman harvinaislaatuisen ruokailuhetken Nordlandissa, Pohjois-Norjassa.

Kristensen todisti, kuinka ahma oli syömässä naalin poikasia suoraan pesästä samalla, kun poikasten emo yritti pelastaa poikasiaan. Pesän lähettyvillä oli myös naalien ruokinta-automaatti.

Kristensen on töissä Norjan valtion luontovalvonnassa ja oli yrittänyt pelastaa uhanalaisen naalin pentuja, mutta ahma oli jo ehtinyt tappaa kaksi poikasta.

– Kiirehdin pesän luokse, kun olin muutenkin jo menossa tarkistamaan pesää. Ennen kuin ennätin pesälle, oli ahma ehtinyt tappaamaan vielä kaksi naalin pentua. Myöhemmin löysin vielä viidennen kuolleen pennun, kertoo Kristensen Ávvir-lehdelle.

Naali ja ahma ovat molemmat tunturin eläimiä

Ávvirin haastattelema Trondheimin riistaosaston vanhemman neuvojan Jan-Paul Bolstadin mukaan tapahtuneen vuoksi ei aiota vähentää ahmoja alueella.

– Naali ja ahma elävät molemmat luonnostaan tunturissa, mutta punakettu sen sijaan ei kuulu tunturin elämään. Emme aio ampua ahmoja, jotka tappavat naaleja, sillä molemmat petoeläimet elävät tunturissa, kertoo Bolstad.

Norjan luontovalvonta (Statskog Fjelltjenesten) julkaisi Kristensenin kuvat Facebookissa, ja ihmiset reagoivat kovasti. Ávvirin haastattelema poromies Per Anders Bongo toivoo, että Norjassa vähennettäisiin ahmamäärää.

– Nordlandin alueella on paljon ahmoja ja minun mielestäni siellä ei ole tarpeeksi tilaa sellaiselle petoeläimelle. Viranomaisten tulee valita ahman ja naalin väliltä, kertoo Bongo.

Jim T.Kristensen kertoo pystyttäneensä teltan 700-800 metrin päähän naalin pesästä, jottei häiritse pesimärauhaa.

Kristensenin mukaan pennut olivat noin kuuden tai seitsemän viikon ikäisiä ja pienikokoisia.

– Kun olin pystyttänyt teltan, huomasin naaliemon tarkistavan pesän ympäristön, Näin kolme naalipentua ulkona. Meni noin puoli tuntia ja ahma saapui paikalle. Ja siitä naaliemo alkoi elämöimään ja ääntelemään. Ahama jätti pesän ja pysyi poissa koko yön. Automaattikamerasta näkyi käyneen pesällä taas aamulla, kertoo Kristensen.

Viileä alkukesä on vähentänyt reilusti hukkumiskuolemien määrää. Suomen uimaopetus- ja hengenpelastusliiton SUH:n tilastojen mukaan kesäkuun loppuun mennessä vesiliikenteessä oli hukkunut yhteensä 33 suomalaista.

Viime vuonna hukkumistapauksia oli kesäkuun loppuun mennessä kertynyt jo 49, eli vähennystä on lähes kolmannes. Esimerkiksi huhtikuussa hukkumisia sattui vain puolet viimevuotisesta määrästä, kahdeksan.

Viisaasti vesillä -vesiturvallisuuskampanjan vastaava Laura Sulkava arvioi, että viileä kesäsää on yksi selittävä tekijä hyvän kehityksen taustalla.

– Täytyy tietysti olla tyytyväinen, olipa syy mikä tahansa. Toivotaan, että myös valistus tehoaa, Sulkava sanoo.

Sulkavan mukaan Viisaasti vesillä -kampanjassa halutaan tänä vuonna korostaa paitsi ihmisten omaa pelastautumiskykyä ja turvallisuutta, myös toisten ihmisten hätätilanteiden tunnistamista.

– Vinkkinä sanoisin vanhemmille, että pitäkää lapset käden ulottuvilla ja sopikaa aina kuka heistä pitää huolta, Sulkava muistuttaa.

SUH:n toivomuksena on, että hukkumiskuolemien määrä jäisi tänä vuonna alle sadan. Aiemmissa tilastoissa haamurajan alle ei ole päästy.

Raja-Joosepin raja-vartioasemalta käännytään vasemmalle kivikkoiselle metsätielle. Urho Kekkosen laaja kansallispuisto on suosittu retkeilykohde, mutta tämän tien varrella ei vielä näy kulkijoita.

Tien päässä Oskarinjärvi säkenöi petäjien lomasta. Tänne Oskarinjärven ympäristöön päätyi myös Oskari Fofonoffin ja Oudas Semenoffin perheet pitkän evakkomatkan päätteeksi 71 vuotta sitten. Kolttasaamelaiset palasivat jo toistamiseen evakosta, mutta tällä kertaa he eivät enää voineet palata kotiin Suonikylään Petsamoon.

Katso tästä video Oskarinkoskelta. (Tekstit koltansaameksi)

Evakkoajan jälkeen kolttasaamelaiset saapuivat Inarin kunnan itäosiin Raja-Jooseppiin ja Nellimiin odottamaan lopullista asuttamispäätöstä. Evakon jälkeen alettiin samantien rakentamaan omaa arkielämää väliaikaisasutuksiin.

Vanhaa Suonikylän rakennusperinnettä

Kolttakulttuurin asiantuntija Irja Jefremoff on elämänsä aikana tutkinut paljon kolttasaamelaisten historiaa ja kulttuuria.

Jefremoffin mukaan kolttasaamelaiset alkoivat evakosta saavuttuaan samantien rakentamaan pieniä pirttejään väliaikaisasutuksiin.

– Koltat rakensivat nämä pirtit lähialueelta löytyneistä puista. He rakensivat tällaisia pieniä pirttejä, vaikka vain väliaikaisesti, sillä kolmen vuoden jälkeen kolttasaamelaiset asutettiin jo nykyisille asuinsijoilleen.

Luttojoen rannalla sijaitsevassa Oskarinkoskella on säilynyt pirttien lisäksi myös perinteiset aittarakennukset, sauna, lammaspuura, porosuoja ja myös verkkoulut. Jefremoffin mukaan kolttasaamelaiset rakensivat aina ensimmäisenä ulkouunin.

Evakon jälkeiset rakennelmat rakennettiin itse omavaraisesti ja tilaa koko perheelle oli vähemmän, mitä tavallisessa kotiympäristössä olisi.

Jefremoffin mukaan moni odotti lopullista ratkaisua siitä, minne omaa elämää pääsee sodan jälkeen rakentamaan.

– Valtio ei rakennuttanut näitä pirttejä, vaan perheiden isännät ryhtyivät itse rakentamaan ja se kyllä kertoo paljon kolttien omasta luonteesta. Miten he käyttivät hyödykseen luonnonmateriaaleja ja näistä pirteistä näkee myös kolttien oman rakennusperinnettä, kertoo Jefremoff.

Noin 300 kolttasaamelaista jäi sodan jälkeen tyhjän päälle

Semenoffin ja Fofonoffin vanhat kolttakentät sijaitsevat Urho Kekkosen kansallispuiston pohjoislaidalla, Luttojoen itäpuolella noin kaksi kilometriä Lutto- ja Suomujokien yhtymäkohdasta ylävirtaan.

Evakosta palatessa osa kolttasaamelaisista asettuivat Luttojoen maastoon, osa Nellimin lähistölle. Jefremoff kertoo, että kolttaperheet asuivat hyvin laajalla alueella.

Luttojoen eteläpuolella asuivat Semenoffit, Raja-Joosepin Kolmosjärveä asuttivat Riiko Fofonoffin veljekset. Nangujärvellä eli moni kolttaperhe, kuten Moshnikoffit, Jefremoffit ja Sverloffit. Feodoroffeja asui evakon jälkeen Kettujärven ja Tsarmijärven maastossa. Tsarmijärven rannalla eli myös Gauriloffeja ja Sverloffeja.

Jefremoffin mukaan reilut 300 kolttasaamelaista eli kolmen vuoden ajan Inarin kunnan itäosissa.

– Jo pelkästä Suonikylästä oli 250 ihmistä, Petsamon lapinkylästä kuutisenkymmentä ihmistä ja siihen vielä lisäksi Paatsjoelta ihmisiä. Tämä Luttojoen luonto, jonne tultiin, koettiin kuitenkin liian köyhäksi varsinkin suonikyläläisille, jotka olivat tottuneet kalastamaan ja elivät luonnosta. Petsamon koltista osa oli jo tottuneet muihin palkkatöihin. Siksi mietittiin toista paikkaa, jonne kolttasaamelaiset voisi sodan jälkeen asuttaa, kertoo Jefremoff.

Elämä rakennettiin uudelleen erämaan ehdoilla

Semenoffit ja Fofonoffit asuttivat Oskarinjärven ja -kosken kolttakenttiä vuosina 1946-1949.

Urho Kekkosen kansallispuiston perustamisen myötä heidän väliaikaisasuinpaikkansa on suojeltu. Kenttiä on kunnostettu vuosina 1981 ja 2000. Museovirasto ja Metsähallitus huolehtivat rakennusten ja kenttien ympäristön kunnossapidosta.

Irja Jefremoffin mukaan vanhat kolttapirtit kertovat edelleen kolttasaamelaisten evakon jälkeistä tarinaa, kuinka kaiken menettänyt kansa lähti sisukkaasti rakentamaan uutta pohjaa elämälleen.

– Kolttasaamelaiset ovat joutuneet jättämään kotiseutunsa ja Petsamoon jääneet kotipaikkansa, joista ei paljon mitään ole enää jäljellä. Kyllä tämä kenttä kertoo heidän omasta taidostaan, että evakosta palattuaankin he kuitenkin elämän olennaisimmat asiat pystyivät omin neuvoin laittamaan pystyyn nopeassakin ajassa, kertoo Jefremoff.

– He saivat sodan jälkeen katon päänsä päälle, saivat vähän poroja ja kalastusvälineitä. Koltat olivat evakosta palatessaan taitavia elämään erämaan ehdoilla.

Irja Jefremoff oli Yle Sápmin haastateltavana Luttojoen Oskarinkoskella maanantaina 3.7.2017. Kuuntele Jefremoffin haastattelu kolttasaamelaisten evakkomatkoista Yle Areenasta kokonaisuudessaan.

Ilmatieteen laitoksen päivystävä meteorologi Ari Mustala kertoo, että lauantaina lämpötila kohoaa suuressa osassa maata 20 asteen tienoille, ja lännessä tämän ylikin. Pohjois-Karjalan tienoilla ja Kainuussa on viileämpää, sillä koillisesta virtaa maahan viileämpää ilmaa. Pohjois-Lapissa ja maan lounaisosassa voi muodostua yksittäisiä sadekuuroja. Lämpimintä on Lounais-Hämeessä, Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa.

Lauantain ja sunnuntain välinen yö on vielä kylmä, ja pohjoisessa Koillismaan alueella on edelleen hallan vaara.

Myös sunnuntaina saadaan nauttia auringosta, ja lämpötilat nousevat edelleen. Päivän ylin lämpötila kohoaa jopa 24 asteeseen. Luoteis-Lapissa on viileämpää. Maan eteläosaan saattaa kehittyä iltapäivällä kuuroja. Mustala arvioi, ettei sunnuntaina tulla kuitenkaan rikkomaan hellerajaa, vaikka lämpötilat nousevat lauantaista.

Uimavedet keskimääräistä kylmemmät

Mustala toteaa pintavesien lämpötilan olevan useita asteita keskiarvoa kylmemmät. Suomen ympäristökeskuksen mittaushavaintojen mukaan lauantaiaamuna lämpimin vesi löytyi Saimaan Lauritsalasta sekä Päijänteen Sysmästä, jossa molemmissa pintaveden lämpötila oli 17,5 astetta. Kilpisjärvellä pintaveden lämpötila oli vain 5,3 astetta.

– Kaikki muut mittaushavainnot, paitsi Kilpisjärvi, ovat vähintään kymmenen astetta. Kylmää, kylmää on. Kyllähän lukemat saattaisivat olla ihan toiset tähän aikaan vuodesta ja alkaa kakkosella, Mustala sanoo.

Ei tunnu keskikesältä. Siitä pitää huolen navakka pohjoistuuli. Eikä siinä vielä mitään, että lämpötila on vain reilut viisi astetta, mutta Perämerellä aallokko on hyvin voimakasta.

Tornion Leton kalasatamaan on kokoontunut retkiseurue, joka on päättänyt retkipäivän jo monta kuukautta sitten. Säällehän ei kukaan mitään mahda. Kolme oululaista äitiä ja viisi lasta siirtävät tavaroita veneeseen. Voisi sanoa, että retken johtaja ja koollekutsuja on kansallispuiston kummi 12-vuotias Otso Kotila. Kotila harrastaa purjehdusta, luontovalokuvausta ja luonnossa liikkumista.

Suomen juhlavuoden kunniaksi jokainen kansallispuisto on saanut oman nuoren puistokumminsa. Suomen Luontokeskus on valinnut jokaiselle puistolle sopivimman PakM8:tin, eli kansallispuistokaverin. Nuorten tehtävänä on tutustua valittuun kansallispuistoon ja järjestää valitun ystäväporukan kanssa retki. Kokemukset jaetaan myös muille.

Otso Kotila istuu avoveneen kokkaan kahden kaverinsa kanssa. Vene täyttyy nopeasti. Mervi Tervo ja Ritva Nissi jäävät odottamaan seuraavaa kyytiä. Venettä ohjaa Perämeren kansallispuiston talonmies Pekka Aho. Hän järjestää myös venekuljetuksia saariin.

Tuuli puhaltaa kymmenen metriä sekunnissa. Matka saareen taittuu aallokosta huolimatta sujuvasti. Rantaa lähestyttäessä aallokko äityy, joten saarta täytyy kiertää tyynemmälle puolelle. Otson kansallispuistoretkellä on mukana kavereita, jotka ovat ensimmäistä kertaa kansallispuistossa. Moni on myös ensimmäistä kertaa veneessä ja ensimmäistä kertaa yötä saarella.

– Venematkat ja aikamoiset aallokot on itsellekin vähän uudenlaista retkeilyä, sanoo Mervi Tervo.

Kameran suljin käy

Retkiseurueen astuessa rantaan kaivetaan heti kamerat esille. Kuvatuksi tulee ensimmäisenä erittäin harvinainen ja äärimmäisen uhanalainen perämerenmaruna, jota ei kasva missään muualla kuin Perämeren rannikolla. Vähä-Huiturin kansallispuiston saaressa sitä kasvaa paljon.

Ihmeteltävää löytyy myös hirven jätöksistä ja linnunpesästä, joka kierretään varovasti kauempaa.

Vähä-Huiturin saari on noin kilometrin mittainen.

– Jääkausi on painanut maankuoreen kuhmun ja tämä pullistuu koko ajan. Täällä on kasveja, joita ei muualla ole, puistokummi selvittää tietävästi.

Tuvassa on makuupaikka kymmenelle. Kerrossängyistä varataan ensimmäisenä yläpunkat.

Seuraavaksi Otso ja kumppanit, eli Ilari Ruotsalainen, Iiro ja Mitja Tukio sekä Otson pikkuveli Ahti tarkistavat puuvaraston. Valmiiksi pilkottuja puita ei ole. Pojat löytävät seinältä sahat ja asettavat puun pukille. Poikien käsissä pysyvät niin saha kuin kirves. Nopeasti puita on jo sylillinen.

Sisällä tuvassa on kamiina, jonka sytyttäminen onnistuu Annu Ruotsalaisen avustuksella.

Termoskahvit kaivetaan esillä ja samassa rantaan saapuvat seurueen loput jäsenet.

Luonto ja meri rauhoittavat

Meren aallot lyövät rantaan vaahtopäitä. Illan ohjelmassa on kortinpeluuta, saunomista ja makkaroiden sekä vaahtokarkkien paistamista. Lisäksi saarella riittää lisää tutkittavaa ja valokuvattavaa. Karu luonto ja ympäröivä meri rauhoittavat mieltä.

– Tosi karua ja tosi hienoa, ne oli päällimmäiset fiilikset. Täällä pystyy kyllä hyvin hengittämään, Mervi Tervo hengähtää.

Saaressa yöpyminen ei jännitä, eikä Perämerellä pimeyskään vieraile, koska kesäyö on vielä valoisa. Osaa lapsista jännittää kuitenkin se, kuinka kauan puhelimissa riittää virtaa. Otso ja Otson äiti vilkuttavat rannalla saaresta poislähteville toimittajille.

– Pitää käydä epämukavuusalueella aina silloin tällöin. Pitää välillä vähän erilaistakin olla lapsilla, Tervo sanoo.

Nuorten kansallispuistokummien tehtävänä on dokumentoida luontoelämykset. Elämyksiä eri kansallispuistoista voi nähdä Suomen Luontokeskus Haltiaan avautuvassa Luonto 2017 -juhlanäyttelyssä.

Pellossa on jo kauan elänyt haave joppausaiheisesta elokuvasta. Joppausta eli salakuljetusta on aikanaan harrastettu Tornionjoen yli Suomen ja Ruotsin välillä.

Nyt Pellon kunta teettää aiheesta käsikirjoituksen koko illan elokuvaan, jota tullaan sen valmistuttua tarjoamaan tuotantoyhtiöille. Fiktiivisen elokuvan käsikirjoituksen tekee kirjailija, dramaturgi Maria Peura.

Peura ei halua vielä tässä vaiheessa paljastaa työstään paljoa, kun juoni on vasta alkutekijöissään ja henkilöhahmoista pelkkiä hentoja ajatuksia.

– Aihe on kuitenkin kiehtova. Jopparin temperamentti ja naisen näkökulma tuohon aikaan kiinnostavat, Peura kertoo kunnan tiedotteessa.

Joppausta puolusteltiin aikanaan sen välttämättömyydellä, ja siihen liittyviä välillä väkivaltaisiakin tapahtumia hyssyteltiin.

– Välttämätöntä se varmaan olikin, mutta kuinka iso osa jopparin motivaatiosta syntyi siihen liittyvästä jännityksen tunteesta?

Naiset esiin miehisessä aiheessa

Peuraa kiinnostaa myös se, miten nainen on asian nähnyt. Vaimot ovat olleet perheen tukipilareita, mutta naisten tiedetään myös jopanneen.

– Joppauksesta saatavilla oleva materiaali on hyvin miehistä. Se on aika ärsyttävääkin, mutta aiheuttaa sen, että haluaa tietää enemmän. On hauskaa päästä kirjoittamaan aiheesta elokuvaa.

Joppausta Väylänvarressa -työnimellä alkanut käsikirjoitushanke on saanut rahoitusta noin 50 000 euroa. Yksityistä rahaa siinä on viidennes. Yksityisestä rahoitusosuudesta puolet katetaan talkootyöllä ja puolet maksaa itsekin aikanaan jopannut teollisuusneuvos Allan Lehto.

Elokuvakäsikirjoituksen on määrä valmistua ensi vuoden loppuun mennessä.

Poliisi valvoi viime viikonloppuna liikennettä Ylä-Lapissa Inarissa ja Utsjoella, ja kiinni jäi suuri määrä ylinopeutta ajaneita kuljettajia.

Yhteensä poliisipartiot kirjoittivat viikonloppuna noin 70 sakkoa tai rikesakkoa sekä toistakymmentä kirjallista huomautusta ylinopeudesta ja muista liikennerikkomuksista, kuten epäkuntoisista autoista, tutkapaljastimen käytöstä ja matkapuhelimen käytöstä ajon aikana.

Neljä kuljettajaa määrättiin ajokieltoon suuren ylinopeuden vuoksi, heistä kolme oli ulkomaalaisia matkailjoita. Muutenkin suurin osa sakotetuista oli turisteja Suomen ulkopuolelta.

Yhtään rattijuoppoa ei tullut valvonnassa vastaan.

Ellos Deatnu -ryhmä on saanut tukijoukkoihinsa musiikin jättiläisiä. Tukikonsertissa esiintyvät mm. Paleface, Wimme ja Niko Valkeapää. Ryhmä järjestää konsertin Utsjoen Onnelantörmällä tiistaina 25.7. klo 17.

– Päätarkoituksena on koota ihmisiä pitkin Tenon vesistöä ja tietysti muualtakin. Ellos Deatnu on vain yksi ryhmä. Me haluamme kannustaa kaikkia toimimaan saamelaisten ja luonnon oikeuksien puolesta. Juuri nyt tarvitaan kaikkien apua, jatkaa Beaska Niillas Ellos Deatnusta.

Ellos Deatnu julisti juhannusviikolla moratorion Tenon Tiirasaaren alueelle ja järjesti avoimen keskustelutilaisuuden Utsjoella. Ryhmä edistää saamelaisten itsemääräämistä Tenojoen vesistöillä ja ylläpitää moratoriota Tiirasaarella koko kalastuskauden.

– Tukikonsertin tarkoituksena on myös tukea rahallisesti Ellos Deatnun toimia. Tulot käytetään isoon kokouslaavuun ja pienempiin kuluihin kuten ruokaan, polttopuihin ja polttoaineisiin, sanoo Áslat Holmberg.

Yksi Suomen tunnetuimmista hip hop -artisteista tukee Tenon sopimuksen vastustajia

Tapahtuman tunnetuin esiintyjä on hip hop -artisti Karri “Paleface” Miettinen.

– Haluan antaa tukeni Ellos Deatnulle ja kaikille saamelaisille. Heidän asemaansa on edelleen vahvistettava. Saamelaisten ääntä on kuultava suomalaisessa ja norjalaisessa yhteiskunnassa, ennen kaikkea heidän perinteisiin elinkeinoihin liittyvissä päätöksissä, sanoo räppäri ja Suomi100-hankkeen hallituksen jäsen Paleface.

Tukikonsertin muita artisteja ovat Ailu Valle, Ammon Johnskareng, Amoc, Ánde Somby, Dutta Per Ándde Juhán, Niillas Holmberg, Sara Marielle Gaup Beaska, Anna Näkkäläjärvi-Länsman ja Ulla Pirttijärvi. Sámi Siida myy paikalla kahvia ja vohveleita.

Päivitetty klo 15.06: lisätty artistilistaan Anna Näkkäläjärvi-Länsmanin nimi

Naamijoki laskee iloisesti liplatellen kohti parin kilometrin päässä olevaa Tornionjokea Pellossa. Joen niemekkeellä on toiminut Ylisaukko-ojan perheen kirjolohikasvattamo nelisenkymmentä vuotta. yrityksen nimi on nykyään Tornionlaakson Jaloste.

Pienen kasvattamon kaikki kala menee kaupaksi ja enemmänkin menisi. Nyt myös kannattavuus on yrittäjän Harry Ylisaukko-ojan mukaan ehkäpä parempi kuin koskaan.

– Tällä hetkellä on markkinatilanne kyllä hyvä, sanoisin että poikkeuksellisen hyvä tilanne on juuri tällä hetkellä.

Kotimaisen kirjolohen kilpailukykyä nosti Chilen lohenkasvatusteollisuuden tuotannon romahdus joka nosti Norjan lohen hintaa ja antoi elintilaa suomalaiselle kirjolohelle. Tämän Ylisaukko-ojan näkemyksen vahvistavat myös K Citymarket Rovaniemi, SOK sekä Kemijoessa kirjolohta kasvattava Napapiirin Kalan toimitusjohtaja Yrjö Lankinen.

Kotimaisen osuutta kasvatetaan

Norjalainen kasvatuslohi hallitsee kasvavia markkinoita yhä. Maailmassa kasvatuskalan määrä ohitti naudanlihantuotannon jo pari vuotta sitten. Kaupan mukaan kotimaista kalaa menisi enemmän kuin nykytuotanto pystyy tarjoamaan.

– Kyllä nykyään sillä kotimaisuudella ja paikallisuudella on iso painoarvo täällä ruokapuolella ja myös kalatiskissä, että nyt tällä hetkellä esimerkiksi kirjolohi tulee tuosta Naamijoelta Pellosta, sanoo K Citymarket Rovaniemen kalaosaston vastaava Laura Vornanen.

Kotimaisen kirjolohituotannon lisääminen on tuottajien, kaupan ja myös valtion tavoite.

– Tekemämme tutkimuksen mukaan noin kaksi miljoonaa suomalaista haluaisi syödä nykyistä enemmän kalaa. Tähän kuluttajien tarpeeseen pyrimme yhteistyössä kala-alan kanssa vastaamaan jatkossa nykyistä paremmin, vastaa sähköpostihaastattelussa kirjolohikysymyksiin S-ryhmän valikoimajohtaja Antti Oksa.

Osuus fosfori- ja typpipäästöistä pieni

Kotimaista kirjolohta pidetään nykyään ympäristön kannalta hyvänä. Luonnonvarakeskuksen Luken mukaan kasvatuksen ravinnepäästöjä on vähennetty huomattavasti. Osuus vesistöjen ravinnepäästöistä on vain vähän yli prosentti.

Norjan vuonoissa taudit ovat aiheuttaneet miljoonien kalojen pakkoteurastuksia, loiset ovat jatkuva riesa ja kasvatetut karkulaislohet uhkaavat luonnonlohien perimää kutujoissa.

Maailman luonnonsäätiön WWF Suomi mukaan kirjolohen kasvatuksen ei ole havaittu lisäävän tauteja tai loisia luonnonkaloihin. WWF alkoi suositella kotimaista kirjolohta ympäristöystävällisenä ruokana kolme vuotta sitten.

Valjastettu Kemijoki loistava kirjolohituotannolle

Luonnonlohen nousu Kemijokeen loppui sotien jälkeen seinään, kun jokisuuhun tehtiin ensimmäinen voimalaitos, Kemihaara. Joessa on viljelty valjastuksen jälkeen hyvin tuloksin kirjolohta.

Nykyään Kemijoen kirjolohenkasvatusyritys on Savon Taimen Oy:n tytäryhtiö Napapiirin Kala. Sillä on kasvattamoita muun muassa Vanttauskosken ja Petäjäskosken patoaltaissa.

Savon Taimenen toimitusjohtajan Yrjö Lankisen mukaan Napapiirin Kalan tuotantomäärä Kemijoessa on nykyään kuuden sadan tonnin luokkaa. Yritys sai kesäkuussa luvan nostaa tuotantoa noin seitsemään sataan tonniin.

Joessa olisi yrityksen mielestä potentiaalia paljon enemmän. Suomen suurin virta Kemijoki on erinomainen vesistö kirjolohen kasvatukselle.

– Kasvatusta voitaisiin lisätä vaikka kaksinkertaiseksi, sillä Kemijoen loistavat kasvatusolosuhteet ja virtaava vesi mahdollistavat korkealuokkaisen kasvatetun kalan tuotannon ilman ympäristöhaittoja, sanoo Savon Taimenen toimitusjohtaja Yrjö Lankinen sähköpostihaastattelussa.

Lankinen sanoo, että Napapiirin kala lisää Kemijoen tuotantoa hieman jo tänä vuonna. Kaikki riippuu kysynnästä ja markkinatilanteesta.

Valtioneuvoston vesiviljelystrategian mukaan kasvatetun kalan tuotantoa pitäisi nostaa 20 miljoonaan kiloon vuodessa vuoteen 2020 mennessä. Viime vuonna määrä oli Luonnonvarakeskuksen mukaan 14,4 miljoonaa kiloa ja siitä 95 prosenttia kirjolohta.

Lankisen mukaan kaikkialla Suomessa ympäristölupaviranomaisten valmius tuotantolupien antamiseen ei ole ollut hyvä, vaikka valtioneuvoston periaatepäätöksen tavoite on nostaa kalankasvatuksen tuotantoa. Koko Suomen tuotantoa pitäisi hänen mukaansa ehdottomasti nostaa eikä hukata mahdollisuuksia vanhoihin asenteisiin.

Lapin retkeilyreiteiltä huonokuntoisia pitkospuita on purettu kilometrien verran tällä vuosikymmenellä. Kehityspäällikkö Pertti Itkonen Lapin luontopalveluista sanoo, että painekyllästettyä puuta luontoon ei voi viedä ja puupitkosten viidentoista vuoden elinikä on kestämättömän lyhyt.

– Tavoite on, että useampi kymmen prosenttia pitkospuista korvataan muulla. Ensisijainen tavoite on vetää reitti uusiksi niin, että pitkoksia ei tarvita lainkaan.

Kivikkoisessa tai kosteassa maastossa kulkija tarvitsee jotain tukevaa jalkojensa alle, ja puun korvikkeeksi on asennettu viime vuosina teräspitkos esimerkiksi Rovaniemen Auttikönkäällä sekä Pyhätunturilla.

Patikkaväen palaute on kuitenkin hillinnyt harjateräksen vientiä maastoon, koska sitä on pidetty maisemaan sopimattomana ja myös koirien kannalta hankalana. Auttikönkäällä teräspitkoksen reunaan on laitettu muovimatto, jota pitkin koirat pääsevät tepsuttamaan tassujen lipeämättä.

– Teräsrakentamista rajoitetaan, Itkonen lupaa.

Nepalilaiset kivimiehet auttavat Pohjolan tuntureilla

Uutena rakennusmateriaalina aiotaan kokeilla paikan päällä olevaa luonnonkiveä Saana-tunturilla. Kivestä on tarkoitus tehdä ensi kesänä uudet portaat Saanan puuportaiden tilalle.

– Norjalaiset ovat kehittäneet rakennustekniikkaa nepalilaisten kivimiesten avustuksella. Se vaatii paljon käsityötä, mutta kyllä se onnistuu, Itkonen sanoo.

Lemmenjoen kansallispuistossa rappusia ja myös pitkoksia rakennetaan tänä kesänä vielä harjateräksestä. Lemmenjoen kulkijoilta ei ole tullut pitkään aikaan kitkerää palautetta, vaikka ensimmäiset teräsrakenteet puistoon vietiin jo pari vuotta sitten.

– Kultamailla maastosta saattaa löytyä kullankaivuuseen liittyviä rautarakenteita, kuten huuhdontarännejä ja muita. Sen takia Lemmenjoella ihmiset varmaan katsovat vähän eri silmin tätä asiaa, aprikoi kenttäpäällikkö Alexander Kopf.

Kansallispuistojen patikkapolkuja myös levennetään ja sorastetaan huonojalkaistenkin kuljettavaksi. Metsähallituksella on koko Suomessa ylläpidettävänä 7000 kilometrin edestä patikkapolkuja.