Tulli on saanut päätökseen esitutkinnan, joka koskee laajaa huumeiden maahantuontia.
Vyyhti alkoi avautua kesällä 2015, kun tulli takavarikoi Vuosaaren satamassa Saksasta saapuneesta Puolan rekisterissä olleesta henkilöautosta noin 6 600 grammaa amfetamiinia. Esitutkinnassa selvisi, että salakuljetuksen taustalla oli puolalais-suomalainen rikollisorganisaatio, jonka toiminta ulottui useaan eurooppalaiseen maahan.
Esitutkinnassa tulli selvitti myös toista tapausta, jossa sama salakuljetusorganisaatio järjesti huumausaineiden salakuljetuksen.
Organisaatio salakuljetti elokuussa 2015 Suomeen noin 1 000 millilitraa amfetamiiniöljyä. Öljy oli kätkettynä lasipulloon, joka salakuljetettiin henkilöautolla Tanskan ja Ruotsin kautta ja edelleen pohjoisen maarajan yli Suomeen. Suomessa amfetamiiniöljystä valmistettiin noin seitsemän kiloa amfetamiinia.
Tapauksen tutkinnanjohtaja Janne Kallio sanoo, että Tullin käsityksen mukaan rikollisorganisaation salakuljetus ehti toimia noiden vuoden.
– Toiminta päättyi vuoden 2016 alussa.
Länsi-Uudeltamaalta kotoisin olevan suomalaisen miehen epäillään toimineen huumeiden pääasiallisena vastaanottajana ja levittäjänä. Hänen epäillään piilottaneen amfetamiinia muun muassa maastokätköihin Länsi-Uudellamaalla ja välittäneen huumausaineet useassa erässä viidelle eri henkilölle eripuolille Suomea.
Kätköpaikka merkittiin puuhun.Tulli
Puolalaiset vastasivat huumeiden salakuljetuksesta
Tulli on tutkinut rikoskokonaisuutta törkeinä huumausainerikoksina, huumausainerikoksina sekä ampuma-aserikoksina. Yhteensä epäiltyjä on 16 miestä ja yksi nainen. Valtaosa epäillyistä on 1980-luvun loppupuolella syntyneitä henkilöitä. Vanhin epäilty on 58-vuotias.
Tutkinnanjohtaja Kallion mukaan epäiltyjen joukossa on seitsemän puolalaista ja kymmenen suomalaista. Kaikki epäillyt ovat vangittuna Suomessa.
Huumausaineiden salakuljetuksesta vastasivat puolalaiset. Auton kuljettajaa lukuun ottamatta epäiltyinä olevat henkilöt luovutettiin Suomeen eurooppalaisten pidätysmääräysten johdosta, sillä heidän epäillään olevan osallisia huumausaineiden salakuljetukseen, valmistamiseen ja levittämiseen.
Tulli teki esitutkinnan aikana yhteistyötä useiden Euroopan maiden viranomaisten kanssa.
Tullin esitutkinta on tammikuussa 2017 päättynyt myös viimeisen vapaana olleen epäillyn osalta ja asia on siirtynyt syyteharkintaan Helsingin syyttäjänvirastoon.
Juttua muokattu kello 10.38: Lisätty tutkinnanjohtajan kommentit.
– Hyvä slogan tehdään tekojen ja toiminnan kautta, kuten esimerkiksi ”Sykkivä soiva Kaustinen”, joka on tehty kansanmusiikin avulla. Se ei saa olla liian kaukana kohteestaan, sen pitää olla ainakin osittain totta, ja se saa olla vähän tavoitteellinen.
Tekniikan tohtori ja brändiasiantuntija Seppo Rainisto sanoo, että pahimmillaan sloganit ovat niin huonoja, että niille nauretaan.
– Slogan ei voi olla vain iskulause, tuulesta temmattu, vaan sen tulee perustua substanssiin.
Kunnalla voi olla myös yksi kattoslogan, ja sen alla kolme – neljä muuta alaslogania, jotka on suunnattu eri ryhmille, kuten matkailijoille, yrityksille tai kuntalaisille.
Sloganilla yksistään ei tehdä vielä yhtään mitään. bränditohtori Seppo Rainisto
Hyväkin slogan on kuitenkin kuntabrändäyksessä vain jäävuoren huippu. Rainiston mukaan kuntabrändäys ei ole mainostoimistojen laji vaan kunnan brändi on sen asukkaiden ja koko kunnan kaikkein arvokkain omaisuus.
– Sloganilla yksistään ei tehdä vielä yhtään mitään.
Onko Kokkola hymyilevä kaupunki?
Kokkolan kaupunki lanseerasi viikonloppuna Helsingissä järjestetyillä matkamessuilla Hymyilevä Kokkola -sloganin. Bränditohtori kritisoi yhden elokuvan varaan rakennettua iskulausetta.
– Onneksi se on lyhyt, tiivis, kaksi sanaa, mutta se kuulostaa hyvin yleiseltä. Sama slogan sopisi hyvin monelle muullekin kunnalle.
Bränditohtorin on vaikea uskoa, miksi juuri Kokkola olisi Suomen hymyilevin kaupunki.
– Tuskin kaikki kokkolalaiset kuitenkaan hymyilevät.
Rainisto nostaa esiin oman kotikaupunkinsa Lahden 30 vuotta sitten lanseeraaman sloganin: Lahti – the business city.
– Ihan hölmö, eihän Lahti tuolloin ollut mikään the business city. Sille nauretaan vieläkin. Se oli mainostoimiston keksimä juttu.
Brändillä pitää olla totuuspohjaa
Pienellekin kunnalle onnistunut brändäys – myönteisen tunnettuuden luominen – voi tuoda bränditutkijan mukaan miljoonia euroja. Raha ei tule vuodessa tai kahdessa, mutta Rainisto muistuttaa, että onnistunut kuntabrändäys maksaa vain prosentin siitä mitä se voi tuottaa.
Pienessäkin kunnassa puhutaan kymmenistä, jos ei sadoista miljoonista euroista, ylimääräisistä uusista tuloista. bränditohtori Seppo Rainisto
– Kun brändi tehdään hyvin, pienessäkin kunnassa puhutaan kymmenistä, jos ei sadoista miljoonista euroista, ylimääräisistä uusista tuloista, joita voi taas käyttää investointeihin. Kuntabrändäys ei maksa maltaita. Rahalla sitä ei saa, vaan se tehdään tekojen ja toimintojen kautta, mutta maksaa kyllä vaivan.
Rainisto myöntää, että kuntabrändin tuomia euroja on vaikea laskea, mutta uusien yritysten kuntaan tekemät investoinnit, niiden myötä uudet työpaikat ja asukkaiden maksamat verotulot ovat hirvittävän tärkeitä.
– Isojen kaupunkien kassassa onnistuneessa brändäyksessä puhutaan jo miljardeista. Mutta kuntabrändäys vaatii kymmeniä vuosia. Se ei voi olla vain yhden vaalikauden juttu.
Rainisto painottaa, että sekä kunnan ylimmän johdon että alueen yritysten tulee sitoutua brändityöhön.
– Julkinen puoli ei vielä yksin tätä hallitse.
Vielä 60 prosenttia kunnista nukkuu
Yhä useammat kunnat ovat viimeisen 10 vuoden aikana lähteneet brändityöhön, huomanneet, että ilman sitä ei pärjää.
– Sanoisin, että aikanaan 80 prosenttia kunnista nukkui, nyt nukkuvia on enää 60 prosenttia.
Onnistuneita brändäyksiä ovat Rainiston mielestä tehneet muun muassa Rovaniemi, Espoo ja Kouvola.
– Rovaniemi oli kuntabrändäyksessä ensimmäisiä ja sai työstään palkinnonkin, muistelee palkintoraadissa istunut Rainisto.
Hyvä kuntabrändi syntyy vetovoimaisista totuuksista, kohderyhmälle relevanteista asioista, mutta myös kunnan omista voimavaroista lähtevästä identiteetistä.
Jos kunnan brändäys on onnistunut, sillä mennään hamaan tappiin asti. bränditohtori Seppo Rainisto
– Kun erotutaan, ja luodaan kunnan oma identiteetti sen pohjalta, miten me halutaan, että meidät koetaan. Yksittäinen, satunnainen asia ei merkitse mitään, vaan vuosien aikana luotu hyvä maine ja paikan imago merkitsevät.
Yritysbrändäyksestä tuttuja oppeja ei voi aivan suoraan siirtää kuntabrändäykseen. Erona on ainakin politiikka.
Hyvin tehtyä brändiä voi vuosien varrella hienosäätää, kun tekee sen niin taitavasti, ettei ulkopuolinen edes huomaa.
– Jos kunnan brändäys on onnistunut, sillä mennään hamaan tappiin asti.
Bränditohtori arvioi kuntasloganeita
Sykkivä soiva Kaustinen
– Siinä on substanssiin liittyvä slogan, kansanmusiikistahan Kaustinen tunnetaan. Ihan ok slogan, jota on tosin vaikea laajentaa tai monipuolistaa. 8
Kannus - Juuret elämälle
– Kannuksen slogan on tylsä. Herää kysymys, miksi? Juuret elämälle, mikä logiikka? Tätä ei ulkopuolinen ymmärrä. 5
Lestijärvi - Solisee sykkeestä salomaille
– Mainostoimiston juttuja, mitäänsanomaton, ei perustu mihinkään substanssiin. 5
Raahe - Ensin oli meri...
– Jaa–a. No meren läheisyyden ymmärtää, mutta laittaisin Raaheen muutakin. Ensin oli meri, ja sitten tuli Raahe? Herättää kysymyksiä, mitä sillä halutaan sanoa? Ei ole onnistunut. 5
Salla - In The Middle of Nowhere
– Tämä onkin tehty jo ulkomaan kielellä. Varmaankin matkailijoiden houkuttelemiseksi kauempaa, mutta vähän naiivi. Hyvää yritystä siinä on. Herättää mielenkiintoa ehkä jossain Kiinassa, mutta liian yleinen, ilman sarvia ja hampaita. Antaisin 7.
Uusikaupunki - Elämää
– Vähän liian lyhyt, kaikki kunnat voisivat sanoa näin. Uudessakaupungissa on paljon onnistumisia, kuten autoteollisuutta, jota pitäisi tuoda esiin. Yksi tai kaksi sanaa lisää. Haisee mainostoimistoyrittämiseltä. 4
Viime vuonna sähköntuotantoyhtiö Kemijoki Oy ylsi historiansa suurimpaan tuotantoon. Sähköä tuotettiin jokiyhtiön 20 voimalaitoksella yhteensä 5 743 gigawattituntia. Se on 28 prosenttia enemmän kuin keskimäärin.
Viime vuoden tuotantomäärä vastaa yhtiön mukaan yli 800 000 suomalaisen kotitalouden sähkönkulutusta. Kemijoki Oy tuottaa kolmanneksen koko Suomen vesivoimasta.
Merkittävimmät syyt ennätyssuureen tuotantoon olivat sateinen kesä sekä täydet vesivarastot Kemijoen vesistöalueella. Kemijoki Oy:n tuottamasta sähköstä 94 prosenttia tehdään Kemijoella ja kuusi prosenttia Lieksan- ja Kymijoella.
Ennätys syntyi siitä huolimatta, että Taivalkosken voimalaitoksella yksi kolmesta koneesta oli poissa käytöstä remontin vuoksi heinäkuusta marraskuuhun. Lisäksi Petäjäskosken voimalaitoksella luukkuremontin takia jouduttiin ohijuoksuttamaan vettä yli 400 GWh:n edestä.
Haaparannan lukiossa, Tornedalsskolanissa kemian ja biologian opettajana työskentelevä Keijo Savolainen arvelee olevansa likimain ainoa pätevä matemaattis-luonnontieteellisten aineiden lukio-opettaja koko Ruotsin Tornionlaaksossa. Opettajan ura ei nykyään kiinnosta oikein ketään, eikä varsinkaan ura matematiikan, fysiikan, kemian tai biologian opettajana, hän kertoo.
Keijo Savolaisella on takana 36 vuotta opettajan uraa Ruotsissa. Savolainen on myös opettajien ammattiliiton, Lärarnas Riksförbundetin aktiivi ja pääluottamusmies.
– Jos nyt otan esimerkiksi oman aineen, kemian. Olikohan se viime syksynä, kun koko Ruotsissa neljä opiskelijaa aloitti kemian opiskelun korkeakoulussa. Enkä tiedä, ovatko he kaikki enää mukana.
Savolaisen, kuten monen muunkin ruotsalaisopettajan mielestä Ruotsissa kouluopetuksen alasajo alkoi jo 1970-luvulla. Savolainen sanoo, että tuolloin opettajien auktoriteettia alettiin tietoisesti murentaa.
Opettajien arvostus laski aika paljon. Kuka tahansa pystyi olemaan ja sai olla opettajana esimerkiksi lukiossa. Keijo Savolainen
Savolainen kertoo, että tuolloin opettaja-titteli oli joidenkin mielestä pröystäilevä ja siksi opettajista tehtiin pedagogeja. Luokan edessä luennointiakin pidettiin turhana itsensä korostamisena. Savolaisen mukaan samalla alettiin tinkiä pätevyydestä ja unohdettiin palkkakehitys.
– Opettajien arvostus laski aika paljon. Kuka tahansa pystyi olemaan ja sai olla opettajana esimerkiksi lukiossa. Opettajia otettiin töihin kadulta ja rehtorina saattoi toimia kuka tahansa, ei tarvinnut olla opettaja. Siitähän on seurausta huono palkkauskin, kertoo Savolainen ja muistelee, että aikoinaan samassa työpaikassa valokuvaaja opetti ruotsia ja "joku byrokraatti" ympäristöoppia.
– Kyllä ruotsalaisen koulun alasajo on ollut politiikkaa. Onneksi nyt on alettu pikkuhiljaa huomata, että ruotsalainen koulu on kriisissä. Mielestäni pitäisi nyt palata siihen vanhaan malliin, jossa opettajien tehtävä oli opettaa eikä tehdä kaikenlaista muuta.
Opettajia houkutellaan myös Suomesta
Etelä-Ruotsista on jo tehty rekrytointimatkoja Suomen ruotsinkieliselle rannikolle ja vastaavanlaista on suunnitteilla myös Haaparannalla.
– Meidän tavoitteena on tehdä Haaparannasta Norrbottenin paras koulukunta ja ilman päteviä opettajia se ei ole mahdollista. Suunnitelmissa on, että tekisimme myös rekrytointimatkoja Suomeen, Haaparannan koulutoimen hallintojohtaja Arja Martinviita kertoo.
Toki muutosta toivotaan kipeästi myös kuningaskunnan ihan omaan koulutuspolitiikkaan.
–Siellä on varmasti paljon tekemistä. Tulokset oppimistulosvertailuissa ovat Ruotsissa kääntyneet hieman nousuun ja toivoisin nyt, että saisimme koulutyön positiivisempaan valoon. Sitten ehkä nuoret hakeutuisivat opettajan ammattiin. Ja tietysti palkka on tärkeä, Martinviita pohtii.
Opettajan ammatti ei kiinnosta ruotsalaisia nuoria
Ruotsin kouluihin olisi lähivuosina löydettävä kymmeniä tuhansia päteviä opettajia. Vaatimus tuntuu hurjalta, sillä viime vuosina opettajankoulutukseen on ollut vain vähän hakijoita, jos sitäkään.
– Koulutusta ei ole aina voitu edes aloittaa, koska opiskelijoita ei ole ollut tarpeeksi, kertoo Haaparannan koulutoimen hallintojohtaja Arja Martinviita.
Haaparannan kouluissakin työskentelee tällä hetkellä toistakymmentä epäpätevää opettajaa. Erityisopettajien virat ovat kokonaan täyttämättä, koska hakijoita ei ole.
Suunnitelmissa on, että tekisimme myös rekrytointimatkoja Suomeen. Arja Martinviita
Vaikka Ruotsin valtio on hiljattain jakanut pieniä palkkaporkkanoita kuntiin ja joidenkin opettajien tienestit ovat hieman nousseet, on pako vakituisistakin viroista ollut myös Haaparannan arkea.
– Koulusta etsitään paljon vikoja ja koko ajan tulee lisää vaatimuksia myös opettajille. Tällä hetkellä opettajan työ on raskasta ja vaatii paljon. Se ei ole vain sitä opetustyötä, vaan hyvin paljon muutakin, Martinviita sanoo.
Konkurssi uhkaa edelleen Lapin yliopiston opettajaksi opiskelevien ainejärjestöä Lapikasta. Nyt matkailuyhtiö Santapark karhuaa ainejärjestö Lapikkaalta lähes 12 000 euron velkoja.
Lapin yliopiston ylioppilaskunnan pääsihteerin Laura Kantomaan mukaan Santaparkin lisäksi ainejärjestöllä on muitakin velkojia esimerkiksi majoitus- ja kuljetusalalta, ja neuvottelut maksusopimuksista ovat yhä käynnissä.
– Suurin osa velkojista on sen [maksusopimuksen] hyväksynyt, yhden kanssa on vielä neuvottelut käynnissä. Meillä on lakimies asiaa selvittämässä, mutta jos sopimukseen ei päästä, kyllä konkurssi on ihan täysin todennäköinen, Kantomaa sanoo.
Hallituksella vastuu
Ainejärjestön konkurssiuhka on harvinainen, ja hallituksen jäsenille siitä saattaa tulla myös henkilökohtainen tragedia. Mikäli Lapikas ajautuu konkurssiin, sen hallituksen jäsenet voivat joutua maksamaan velat henkilökohtaisista varoistaan. Kantomaa ei halua kertoa tarkkaa velkamäärää, mutta kuvailee velkamäärää "merkittäväksi".
– Heitähän velvoittaa yhdistyslaki, ja sen mukaan jokainen on talouspuolesta henkilökohtaisesti vastuussa. Siinä mielessä se uhka on olemassa, että jokainen joutuu siitä myös taloudellisesti vastuuseen.
Edellisille hallituksille ei ole myönnetty vastuuvapautta vuosilta 2015 ja 2016.
Ex-puheenjohtajasta rikosilmoitus
Ainejärjestö Lapikkaan talousvaikeudet johtuvat helmikuussa 2016 Rovaniemellä järjestetyistä valtakunnallisista opettajaopiskelijoiden talvipäivistä, joiden taloudenpidossa tapahtui virheitä ja väärinkäytöksiä. Tapahtuma oli budjetoitu puutteellisesti, ja lisäksi silloisen puheenjohtajan epäillään vieneen yhdistyksen varoja.
Lapikkaan entisestä puheenjohtajasta on tehty rikosilmoitus. Kantomaan mukaan poliisin tutkinta valmistuu luultavasti tämän kevään aikana.
Lapin maakuntaliiton viime vuoden lopulla tekemä päätös hakea poikkeuslupaa luonnonsuojelulain vastaiseen Rovaniemen ja Itä-lapin maakuntakaavaan on herättänyt keskustelua.
Maakuntaliitto haluaa sijoittaa Natura-alueille luonnonarvoja merkittävästi heikentävät Kemihaaran eli ex-Vuotoksen tekojärven ja Sallatunturin laskettelurinteen laajennuksen.
– Tämä on tietenkin poliittinen linjaus, että tehdään tietoisesti suunnitelma, joka rikkoo lakia ja johon tarvitaan valtioneuvoston, aivan poikkeuksellinen, Euroopankin tasolla todella harvinainen luonnonsuojeluarvoja rikkova linjaus, arvioi Itä-Suomen yliopiston ympäristöoikeuden professori Tapio Määttä.
Lain mukaan Natura-alueen luonnonarvoja saa poikkeusluvalla merkittävästi heikentää vain erittäin tärkeän yleisen edun vuoksi pakottavasta syystä jos vaihtoehtoa ole tarjolla.
Rovaniemen tulvasuojelulle on vaihtoehtoja
Lapin ely-keskus on tyrmännyt poikkeuslupahaaveet vähälle julkiselle huomiolle jääneessä lausunnossa jo viime huhtikuussa. Ely-keskuksen mukaan vaihtoehtoja löytyy. Rovaniemi voidaan suojata tulvapenkereillä nykyistä säännöstelyä Kemijärvessä ja Olkkajärvessä vähän lisäten. Sallassa laskettelurinteelle löytyy lisätilaa Naturan ulkopuolelta.
Oikeusoppineiden mukaan poikkeusluvan saanti kariutuu, jos vaihtoehtoja on.
– On olemassa vaihtoehtoinen ratkaisu tulvasuojelulle ainakin ely-keskuksen mielestä. Siksi, että matkailua on vaikea pitää yleisenä etuna, kun se voidaan järjestää muullakin tavoin, muilla alueilla, arvioi Lapin yliopiston Arktisen keskuksen luonnonvaraoikeuden professori Jukka Similä.
Samoilla linjoilla on ympäristöoikeuden professori Tapio Määttä.
– Tämä vaihtoehtokriteeri tässä kaavoituksessa on ehkä se kaikkein kriittisin. Onko todella niin, että tälle Kemihaaran altaalle tai sitten tälle matkailualueen laajentamiselle ei olisi muuta vaihtoehtoa sen maakuntakaavan koko alueella. Valvova viranomainen eli ely-keskus on omassa lausunnossaan katsonut, että vaihtoehtoja löytyy, Määttä sanoo.
Suomen on parannettava saamelaisten oikeuksia pikaisesti, sanoo kansainvälinen tutkijaryhmä. Tutkijaryhmä on vertaillut saamelaisten oikeuksia Suomessa suhteessa muihin alkuperäiskansoihin.
Ryhmän mukaan Suomen valtion tulee korjata saamelaisia koskevaa lainsäädäntöä sekä ottaa saamelaiset tiiviimmin mukaan heitä koskevaan päätöksentekoon. Tutkijat arvostelevat myös Suomen Korkeinta hallinto-oikeutta siitä, että sillä on ollut epäjohdonmukainen linja siitä, kuka määritellään saamelaiseksi.
Raportti Saamelaisten oikeuksien toteutuminen: kansainvälinen oikeusvertaileva tutkimus julkaistaan keskiviikkona. Tutkijaryhmän vastuullisena johtajana toimi Lapin yliopiston Arktisen keskuksen vanhempi tutkija, oikeustieteen tohtori Leena Heinämäki.
Kyseessä on kansainvälinen oikeusvertaileva tutkimus, josta oikeus- ja työministeri Jari Lindström ilmoitti vuonna 2015. Se liittyy alkuperäiskansojen oikeuksia käsittelevän ILO 169 -sopimuksen ratifiointihankkeeseen.
Saamelaisten oikeuksista on valmistunut kansainvälisen tutkimusryhmän raportti ”Mitä oppeja kansainväliset kokemukset antavat alkuperäiskansa-asioista?”. Tutkimusraportin on tilannut valtioneuvosto tukemaan saamelaisten oikeusasemaa koskevaa päätöksentekoa.
Hallituksen tavoitteena on saada lisäselvitystä saamelaisten oikeuksista mm. saamelaiskäräjälain mahdollista uudistusta sekä kansainvälisen työjärjestön ILO:n sopimuksen 169 ratifiointia varten.
Tutkimuksessa tarkastellaan saamelaisten maa- ja osallistumisoikeuksia perustuslain ja kansainvälisen oikeuden valossa sekä alkuperäiskansojen oikeuksien kannalta keskeisten valtioiden oikeusjärjestelmissä.
Oikeusvertailussa ovat mukana Pohjoismaiden lisäksi Uusi-Seelanti, Kanada ja Latinalaisen Amerikan maita, joiden kohdalla maa- ja osallistumisoikeuksien lisäksi on selvitetty sitä, miten alkuperäiskansat määritellään kyseisissä valtioissa.
Suomea sitovat jo nyt perustuslaki ja kansainväliset sopimukset
Kansainvälinen tutkimusraportti korostaa, että Suomea jo nyt sitovat oikeusvelvoitteet – eli perustuslaki ja kansainvälinen oikeus – edellyttävät saamelaisten oikeuksien vahvempaa huomioimista lainsäädännössä. Vaatimus ei riipu siitä, ratifioiko Suomi ILO:n alkuperäiskansasopimuksen (ILO 169:n) tai Pohjoismaisen saamelaissopimuksen.
Raportti suosittelee, että metsähallituslakia sekä muita saamelaisten oikeuksien kannalta keskeisiä maihin ja vesiin liittyviä lakeja täydennetään saamelaiskulttuurin heikennyskiellolla. ILO-sopimuksen ja Pohjoismaisen saamelaissopimuksen nähdään kuitenkin selkiyttävän ja vahvistavan saamelaisten oikeusasemaa, joten tutkijat näkevät niiden ratifioinnin hyvänä.
Saamelaisille ei olla luovuttamassa maanomistusta
Tutkimusraportin mukaan ILO-sopimus 169:n ratifiointi ei edellytä Suomessa ns. valtionmaiden omistusoikeuksien siirtämistä saamelaisille. Sen sijaan vahvat käyttöoikeudet ja tehokas osallistuminen maiden hallintaan ovat linjassa ILO-sopimus 169:n kanssa. ILO sopimus 169:n ratifiointi ei myöskään edellytä saamelaisuuden määrittelyä uudelleen.
Tutkimus pitää sisällään myös laajan analyysin korkeimman hallinto-oikeuden saamelaismääritelmää koskevista tapauksista. Tutkimusraportti toteaa, että KHO:n vuonna 2011 käyttöön ottama kokonaisharkinnan periaate on osoittautunut ongelmalliseksi. Ryhmä ei näe KHO:n valintaperusteissa selkeää logiikkaa, vaan hyvin samankaltaisia tapauksia arvioidaan eri tavoin siten, että osa valituksista hyväksytään ja osa hylätään.
Erityisesti vuoden 2015 tapahtumien analyysi osoittaa, että valitusprosessi on kestämätön valittajien oikeusturvan ja oikeusvarmuuden kannalta. Raportissa suositellaankin saamelaismääritelmän muuttamista siten, että määritelmä jättäisi mahdollisimman vähän tulkinnanvaraa niin Saamelaiskäräjille kuin korkeimmalle hallinto-oikeudelle.
Ryhmä: Erotetaan 'etninen saamelaisuus' ja elinkeinot
Yksi vaihtoehto on tutkijaryhmän mukaan yhteispohjoismainen saamelaismääritelmä, jossa Norjan mallin mukaan ei määritellä 'etnistä saamelaisuutta', vaan kyse on puhtaasti siitä, kuka saa äänestää Saamelaiskäräjien vaaleissa.
Sellaiset henkilöt, jotka eivät täytä vaadittavaa kielikriteeriä mutta identifioivat itsensä saamelaiseksi ja harjoittavat perinteisiä elinkeinoja, voisivat silti osallistua perinteiseen maankäyttöön ja sitä koskeviin ratkaisuihin.
Raportin kirjoittaneen tutkijaryhmän päätutkijoita ovat OTT Leena Heinämäki ja YTT Stefan Kirchner Lapin yliopiston Arktisesta keskuksesta sekä apulaisprofessori Christina Allard Luulajan teknillisestä korkeakoulusta.
Metsähallituksen kahdelle saamelaistilalle halusi lampaita paimentamaan yhteensä 774 hakijaa. Uutena lammaspaimenkohteena Lapissa on Välimaan historiallinen saamelaistila Tenojoen rannalla Utsjoella, ja lampaita paimennetaan myös Inarissa Lemmenjoen kansallispuistossa Kaapin Jounin vanhalla saamelaistilalla.
Välimaan tilan neljälle paimenviikolle jätettiin 434 hakemusta ja Kaapin Jounin tilan viidelle paimenviikolle halusi 340 hakijaa. Lammaspaimenet arvotaan lähiaikoina, ja hakijoille ilmoitetaan arvonnan tuloksesta helmikuun loppuun mennessä.
Paimenviikoilla vapaaehtoinen paimen vuokraa tilan viikoksi itselleen. Jokainen paimen ohjeistetaan viikon alussa eläinten hyvinvoinnin seuraamiseen, ja paimenella on mahdollisuus pyytää apua yhteyshenkilöltä.
Vastuu eläimistä on koko ajan Metsähallituksen Luontopalveluilla.
Yksi paimen voi arvonnassa saada vain yhden paimenviikon. Kaapin Jounin ja Välimaan tiloille ei ole mahdollista päästä asukkaaksi muuten kuin paimenena.
Saamelaiskäräjien hallitus päätti kuulla saamelaisyhteisöä Pohjoismaisesta saamelaissopimuksesta.
Suomen saamelaisyhteisön laaja-alainen osallistuminen keskusteluun on erittäin tärkeää Saamelaiskäräjien käsitellessä sopimusta
Asiantuntijalausuntoja ja avoimia kuulemistilaisuuksia
Saamelaiskäräjien hallitus päätti kolmivaiheisesta prosessista.
Ensimmäisessä vaiheessa pyydetään asiantuntijoilta lausuntoja, jotka julkaistaan. Toisessa vaiheessa järjestetään eri puolilla saamelaisten kotiseutualuetta neljä avointa kuulemista. Kuulemisten tarkoituksena on saada saamelaisyhteisöjen näkemyksiä Pohjoismaisesta saamelaissopimuksesta niin kirjallisesti kuin suullisestikin.
Kuulemisista laaditaan yhteenveto. Kolmannessa, eli viimeisessä vaiheessa asia viedään Saamelaiskäräjien lautakuntien ja hallituksen käsittelyn kautta Saamelaiskäräjien yleiskokouksen käsiteltäväksi.
Saamelaiskäräjien hallitus kuuli ennen asian käsittelyä asiantuntija Juha Karhua, joka toimi Saamelaiskäräjien nimeämänä neuvottelijana.
Suomen valtio ilmoitti Saamelaiskäräjille Pohjoismaisen saamelaissopimuksen tekstin parafoinnista perjantaina 13.1.2017. Sopimuksen ratifioinnin edellytyksenä on se, että Saamelaiskäräjät hyväksyy sopimuksen.
Saamelaiskäräjien hallitus käsitteli asiaa kokouksessaan 25.1.2017.
Omakotirakentajan suuri urakka tuntuu helpottavan, kun uuteen kotiin pääsee asumaan käyttöönottokatselmuksen eli muuttokatselmuksen eli osittaisen loppukatselmuksen jälkeen. Siinä tarkastetaan, että rakennus on tehty vaatimusten mukaan, ja että se on asumiskelpoinen ja turvallinen.
Tyypillisesti tekemättä ovat ulkomaalaus ja pihatyöt, mutta asunnossa voi olla myös muita keskeneräisiä töitä.
Kun talo saadaan valmiiksi, on aika teettää loppukatselmus. Se kuitenkin jää helposti roikkumaan, kun käyttöönottokatselmus on olemassa ja sen jälkeen on tehty vain pienempiä rakennustöitä.
– Siinä on yleinen tietämättömyys asian suhteen. Yleensä voidaan kokea se niin, että kun on se käyttöönottokatselmus, niin sanottu osittainen lopputarkastus tehty, niin se viimeinen loppukatselmus jää vain tekemättä, Rovaniemen kaupungin rakennustarkastaja Jonna Vinberg sanoo.
Jopa sata huomautusta vuodessa
Rakennuslupa on voimassa viisi vuotta. Tarvittaessa siihen voi hakea jatkoaikaa ”rakennuksen loppuunsaattamiseksi” kolme vuotta kerrallaan. Jos rakennusluvan vanhenemisesta on aika useita vuosia, voi olla, että viranomainen ei enää edes suostu tekemään loppukatselmusta.
Loppukatselmuksen kutsuminen on kiinteistön omistajan velvollisuus, ei viranomaisten tehtävä. Rovaniemellä on kuitenkin koitettu tilannetta parantaa muistutuksilla jo viiden vuoden ajan.
– Meillä lähetetään asiakkaille muistutuskirjeitä muutaman kerran vuodessa. Niitä on vuositasolla varmaan 50-100, rakennustarkastaja Jonna Vinberg kertoo.
Rovaniemellä lähtee muistutus, kun rakennuslupa on vanhenemassa. Silti vanhentuneita rakennuslupia on järjestelmässä keskeneräisinä lukemattomia eli lopullista katselmusta ei ole koskaan tehty.
Ja muualla niitä on vielä enemmän. Yhtenä esimerkkinä voi mainita Pohjois-karjalan Rääkkylän, jossa keskeneräisiä rakennuslupia on yli viisisataa. Ongelmat ovat samat monissa muissakin kunnissa.
Kiinteistövälittäjät tiukentamassa linjaa
Talon tai asunnon hyväksytty loppukatselmus on varmistus siitä, että kaikki on tehty sääntöjen mukaan loppuun asti. Kiinteistökaupoissa liikutellaan isoja rahasummia ja usein ostaja vaativat varmuuden myös siitä, että viranomaiskatselmukset on tehty asianmukaisesti.
Kiinteistövälittäjillä on velvollisuus kertoa ostajalle ennen sitovan ostotarjouksen jättämistä, jos kohteessa ei ole tehty loppukatselmusta.
Kiinteistövälitysalan keskusliiton ohjeissa välittäjille sanotaan asiasta selkeästi näin:
”Välitysliikkeen tulee pyytää toimeksiantajalta rakennuslupa-asiakirjat, käyttöönottotarkastuspöytäkirja (eli osittainen lopputarkastuspöytäkirja) sekä lopputarkastuspöytäkirja. Mikäli välitysliike ei saa niitä toimeksiantajalta, välitysliikkeen tulee hankkia ne rakennusvalvontaviranomaisilta. Mikäli niitä ei ole saatavissa kunnan viranomaisiltakaan, tulee asiasta ja sen merkityksestä kertoa kaupan osapuolille.”
Jotkut välittävät vetävät jopa tiukempaa linjaa.
– Olemme kuulleet täällä rakennusvalvonnassa joiltakin välittäjiltä, että osaa kiinteistöistä ei oteta edes myyntiin, jos lopputarkastusta ei ole tehty, rakennustarkastaja Jonna Vinberg sanoo.
Valjakkourheilun suosio on kasvanut selvästi muutaman viime vuoden aikana. Suomen Valjakkourheilijoiden liitosta kerrotaan, että harrastajien määrä on kolminkertaistunut neljässä vuodessa ja uusia harrastajia tulee jatkuvasti lisää.
Puheenjohtaja Juha Romppanen kertoo, että erityisesti yhden koiran kanssa harrastettavat lajit nostavat suosiotaan.
– Neljän vuoden aikana myös mahdollisuudet harrastamiseen ovat parantuneet. Koirahiihtäjille on tullut lisää latuvuoroja ja koiralatuja, Romppanen kiittelee.
Valjakkourheilijoiden liitossa on kirjoilla noin 600 linsenssiurheilijaa, mutta erilaisia valjakkourheilulajeja harrastavia on moninkertainen määrä. Liitossa heitä lasketaan olevan noin 10 000, mutta todellinen määrä on vieläkin suurempi.
– Kaikki eivät välttämättä hoksaa olevansa valjakkourheilijoita. Jos joku menee vaikka suksilla koiran kanssa ja koira on liinalla kytkettynä omistajaan, hän harrastaa silloin valjakkourheilua, Romppanen selittää.
Laura Valta / Yle
Valjakoilla pulaa treenimaastoista: "Luovuutta tässä tarvitsee"
Lapissa Kemijoki on tänä vuonna jäätynyt hyvissä ajoin, ja Keminmaan jokivarressa asuva Jonna Henttinen pääsee koirineen lähtemään valjakkoajelulle suoraan kotipihasta – itse tekemälleen uralle.
Se on harvinaista luksusta, sillä useimmiten sopivia harjoitusväyliä joutuu etsimään kaukaa. Tilanne ei ole omiaan lisäämään harrastajamääriä, vaikka kiinnostusta olisi.
– Onhan se tosi haastavaa miettiä missä ja miten pystyy treenaamaan, ja mikä on oikeastaan laillistakaan. Mekin vedetään syksyllä mönkijää, niin pitää olla metsässä piilossa rauhallisilla metsäteillä ja poluilla, Henttinen kuvailee.
Sehän olisi aivan ihanteellista, jos olisi joku ura meitä varten. Ja joka edes joskus aukaistaisiin. Jonna Henttinen
Oma hommansa on jo pelkästään kuskata 6-8 koiraa, valjaat, liinat, mönkijä ja muut työtarpeet autolla paikkaan, jossa harjoittelu onnistuu. Varsinkin usean koiran valjakot joutuvat joko tekemään uransa itse tai ajamaan autolla pitkiäkin matkoja löytääkseen riittävän rauhallisen paikan, jossa koiria voi treenata.
– Pitää muistaa, että valjakko on jokamiehenoikeuksilla liikkuva väline. Toki on haastavaa löytää treenimaastoja, reittejä on rajallisesti. Luovuutta tässä tarvitsee, naurahtaa Suomen Valjakkourheilijoiden liiton puheenjohtaja Juha Romppanen.
Hiihtoladuilla koirat ovat lähes aina kiellettyjä, mutta monet kunnat tarjoavat koiraurheilijoille mahdollisuuden treenata esimerkiksi joillakin latuosuuksilla myöhään illalla. Se on hyvä kädenojennus muun muassa koirahiihtäjille, mutta usean koiran valjakot eivät välttämättä siitä hyödy.
Esimerkiksi Henttinen treenaa keskipitkän matkan kilpailuja varten, minkä vuoksi harjoitusmatkojenkin pitäisi olla jopa kymmenien kilometrien pituisia.
– Sehän olisi aivan ihanteellista, jos olisi joku ura meitä varten. Ja joka edes joskus aukaistaisiin. Mutta en jaksa uskoa, että siihen olisi ikinä mahdollisuutta, Henttinen huokaa.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL on huolissaan tuhkarokkoa, sikotautia ja vihurirokkoa vastaan suojaavan MPR-rokotteen kattavuuden heikentymisestä.
Vuonna 2014 syntyneistä lapsista noin 95 prosenttia on saanut rokotteen. Huolta aiheuttaa kuitenkin se, että 61 terveyskeskuksen alueella Suomessa kattavuus jää alle kriittisenä pidetyn 95 prosentin.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ylilääkärin Taneli Puumalaisen mukaan niillä alueilla, joilla rokotekattavuus on alhainen, voi työpaikoilla, päiväkodeissa ja kouluissa olla paljon rokottamattomia ihmisiä.
– Jos ihminen vaikka ulkomaanmatkallaan saa tuhkarokon ja palaa tällaiselle alueelle, niin meillä on realistinen riski siihen, että Suomeen voi tulla kohtuullisen suurikin epidemia, joka aiheuttaa paljon vakavia sairastumisia, sanoo Puumalainen.
Kohtuullisen suurella epidemialla Puumalainen tarkoittaa sitä, että sadat ihmiset sairastuvat tautiin ja joku saattaa kuolla siihen.
– Tämä on realistinen arvio, Puumalainen sanoo.
MPR-rokotekattavuus on alhaisin näiden 20 terveyskeskuksen alueella (vuonna 2014 syntyneet)
Pelkosenniemi-Savukoski 73,33 %
Lumijoki 84 %
Karviainen (Karkkila ja Vihti) 84,54 %
Uusikaupunki 86,22 %
Pietarsaari 86,74 %
Äänekoski 86,93 %
Kittilä 87,1 %
Sipoo 88,04 %
Mustasaari 88,41 %
Inkoo 89,13 %
Loimaa 89,93 %
Tyrnävä 90 %
Kauniainen 90,12 %
Akseli (Masku, Mynämäki ja Nousiainen) 90,16 %
Heinävesi 90,48 %
Järvenpää 90,73 %
Raasepori 90,87 %
Loviisa 90,91 %
Tampere 91,02 %
Turku 91,08 %
Kattavuus laskenut hitaasti
Berliinissä Saksassa vuonna 2015 yksi maahantullut tuhkarokkotapaus aiheutti sen, että noin 2 000 ihmistä sairastui tuhkarokkoon, useita joutui sairaalaan ja puolitoistavuotias lapsi kuoli, Puumalainen kertoo.
Ranskassa tuhkarokkoon sairastui vuosina 2008–2011 yli 20 000 ihmistä, joista kymmenen kuoli.
– Tuhkarokko on äärimmäisen helposti leviävä tauti ja se voi aiheuttaa huomattavan kokoisen epidemian. Meillä rokotekattavuus on edelleen kohtuullisen hyvä. Tuskin ihan näin suuria epidemioita voisi olla Suomessa, Puumalainen arvioi.
Hänen mukaansa MPR-rokotteen kattavuus ei le laskenut dramaattisesti: Aiempina vuosina kattavuusprosentti on ollut 97 prosenttia ja nyt 95. Jos lukema jatkaa laskuaan, voi rokottamattomia kuitenkin olla Puumalaisen mukaan paljon.
– Suunta on huolestuttava. Pienikin epidemia, joka voitaisiin ehkäistä, on turha.
Kattavuusprosentin laskulle on Puumalaisen mukaan monia syitä. THL pohtii kuntien kanssa keinoja siihen, miten tavoitettaisiin paremmin esimerkiksi perheitä, joilla on sosiaalisia ongelmia ja neuvolakäyntejä jää väliin.
Toinen syy kattavuuden laskuun on rokotevastaisuus.
– Tutkimme rokotevastaisuutta, jotta ymmärtäisimme sitä paremmin. Sosiaalisessa mediassa liikkuviin huhuihin ja vaihtoehtoiset todellisuudet -tyyppiseen ilmiöön on vaikea puuttua.
Pahoja jälkitauteja
Tuhkarokon oireita ovat kuume ja ihottuma, joka leviää kasvoille ja vartalolle. Tautiin kuuluu myös tyypillisesti hengitysoireita. Jälkitauteja ovat aivotulehdus, välikorvatulehdus ja keuhkokuume.
Köyhissä maissa tuhkarokko on edelleen suuri uhka lapsille. Vuonna 2014 maapallon väestöstä 85 prosenttia oli rokotettu tuhkarokkoa vastaan, mutta silti yli 100 000 lasta kuoli siihen. Maailman terveysjärjestö WHO arvioi, että rokotukset ovat 2000-luvulla säästäneet 17 miljoonan lapsen hengen.
Taneli Puumalaisen mukaan Suomessa ei ole ollut satoja ihmisiä koskevaa tuhkarokkoepidemiaa sitten 1980-luvun. Vuonna 2011 sairastuneita oli muutama.
– Ennen joulua Raaseporissa oli kolme tuhkarokkotapausta. Isommalta epidemialta onneksi vältyttiin varmaan joulun ansiosta, kun päiväkodista ja koulusta määrättiin kaikki rokottamattomat kotikaranteeniin, eikä epidemia päässyt leviämään.
MPR-rokotekattavuus on korkein näiden 20 terveyskeskuksen alueella (vuonna 2014 syntyneet)
Lähes 80 prosenttia sodankyläläisistä hyväksyy kaivostoiminnan paikkakunnalla, käy ilmi Lapin yliopiston kyselytutkimuksesta.
Kyselytutkimuksen mukaan kaivostoiminnalla on ollut myönteisiä vaikutuksia Sodankylän paikallistalouteen ja työmahdollisuuksiin. Noin 80 prosenttia kyselyyn vastanneista sanoo, että koulutus- ja työmahdollisuudet, yksityinen palvelutarjonta ja paikkakunnan ilmapiiri ovat parantuneet kaivosten myötä.
Kaivokset eivät ole tuoneet pelkkää hyvää. Noin puolet vastaajista arvioi, että kaivostoiminta on heikentänyt ympäristön tilaa ja kaivosten lähikylissä tätä mieltä oli kuusikymmentä prosenttia vastanneista.
Kaivostoiminta haittaa elinkeinoista eniten porotaloutta, sillä lähes puolet vastanneista arvioi kaivoksilla olevan kielteisiä vaikutuksia porotalouden toimintaan Sodankylässä.
Kaivosten vaikutukset matkailuun nähtiin vähäisinä, sillä Sodankylässä olevat ja suunnitellut kaivokset eivät sijaitse tärkeimmillä matkailualueilla tai niiden lähellä.
Kaivossopimuksella sosiaalinen toimilupa
Sodankylän kunta valmistelee parhaillaan kaivosohjelmaa. Sen tavoitteena on kunnan, kaivosyhtiöiden ja muiden sidosryhmien yhteistyöllä kehittää "sosiaalisesti, taloudellisesti ja ympäristöllisesti kestävää kaivostoimintaa paikkakunnalla".
– Mikäli kaivostoiminnan halutaan Sodankylässä jatkuvan ja jopa laajentuvan kansalaisten osallisuus ja eri ihmisryhmien vaikutusmahdollisuudet ovat avainasemassa kaivostoiminnan sosiaalisen toimiluvan kannalta. Kunnan aloite kaivosohjelman valmistelemiseksi ja pyrkimys yhteiseen kaivossopimukseen ovat työkaluja kestävän kaivostoiminnan edistämiseksi, Sodankylän kunnanjohtaja Viljo Pesonen sanoo Lapin yliopiston tiedotteessa.
Lapin yliopiston tekemän kyselytutkimuksen aineisto kerättiin viime kesänä. Kyselyyn vastasi 200 kuntalaista. Kysely on osa Alueelliset innovaatiot ja suurhankkeet arktisella alueella (REGINA) hanketta.
Timanttikairauskoneet käyvät Ylitornion ja Rovaniemen rajalla Palokkaan alueella yötä päivää – tuulessa ja tuiskussa.
– Meillä koneessa olosuhteet on sellaiset, että siellä työskennellään kuin sisäolosuhteissa. Hyvin vähän joutuu altistumaan myräkälle ja säälle. Sisällä on aika tasainen viidentoista asteen lämpötila, kertoo Mawsonille työtä alihankintana tekevän Arctic Drilling Company Oy:n vientipäällikkö Aleksi Autti.
Poikkeusluvan myöntäminen syväkairauksiin Natura-alueelle on saanut luonnonsuojelijat takajaloilleen. Ympäristöjärjestöt ovat arvostelleet lupaa ja valittaneet siitä. Vastustuksesta huolimatta Mawson aikoo hakea jatkolupaa malminetsintään myös ensi talvelle.
– Suurin osa meidän luvistamme aina kiertää hallinto-oikeusasteet eli se on enemmänkin tällainen perus setti tässä hommassa, sanoo ympäristöjohtaja Noora Ahola Mawson Oy:stä.
Juha Siirtola työssään.Antti Heikinmatti / Yle
Natura-alueella operoidaan poikkeusluvalla
Natura-alueelle myönnetty poikkeuslupa edellyttää, että kairaukset on tehtävä talviaikaan maan ollessa jäässä, jotta luonnolle koituvat haitat jäisivät mahdollisimmat pieniksi.
Talven ja kevään aikana maastoon on tarkoitus porata kymmeniä reikiä, jotka ulottuvat syvimmillään noin kolmeen sataan metriin asti. Tarkemmat tulokset valmistuvat kesällä, mutta nyt löydökset näyttävät lupaavilta.
– Kulta voi olla joissakin tapauksissa siellä ja täällä, mutta tässä tapauksessa tutkimustulokset ovat näyttäneet siltä, että se olisi hyvin tasaisesti jakautunut. Tutkittavuuden kannalta se helpottaa kummasti, kun siihen on helpompi osua ohuella kairan reiällä, Mawson Oy:n geologi Janne Kinnunen kertoo.
Natura-alueella liikutaan talvisaikaan telakuorma-autolla. Suolle auratut urat toimivat kulkuteinä.Antti Heikinmatti / Yle
Geologille maaperän uumenista nousevien kivien analysointi on mieleistä.
– Kyllähän tämä on geologin näkökulmasta aarteen etsintää. Erittäin paljon pidän työstäni ja tämä on mukavaa touhua, Kinnunen sanoo.
Posiolaisen Anne-Mari Posion askel on raskas. Auton takakontissa on ruskeaan isoon pahvilaatikkoon pakattu kallis lasti. Dalmatiankoira Pongo oli vasta 9-vuotias, mutta sairastelujen takia Posion oli tehtävä raskas päätös: antaa kuolettava piikki ystävälle.
Se tapahtui aamupäivällä, ja nyt Posio on yhdessä äitinsä kanssa tuonut Pongon Rovaniemelle tuhkattavaksi.
– Pongolla alkoi olla vanhuudenvaivoja ja kipuja. Päätin, että parempi näin, ettei ainakaan tarvitse kärsiä enää, koska tilanne ei olisi enää parantunut, Anne-Mari Posio sanoo.
– Olen sitä mieltä, että tilanne ei ainakaan pitkittämällä parane, jos tietää että toivoa ei oikeastaan enää ole. Mitä aikaisemmassa vaiheessa päästää irti, sitä parempi, Posio sanoo.
Ei päätös silti ikinä helppo ole. Posiokin sanoo olevansa vielä hieman shokissa, koska päätös tuli lopulta aika nopeasti tehtäväksi. Suru on vasta tulossa, eikä Posio esimerkiksi halua tulla kuvatuksi juttuun.
"Tuhkaus on kaunein tapa lähteä"
Pongoa saattamassa on myös Anne-Marin äiti Eija Posio. Heille Rovaniemen eläinlääkärikeskus on jo tuttu paikka, sillä Eijan mittelspitz Laku jäi auton alle marraskuussa. Eijalle oli selvää, että Laku tuhkataan.
– Minusta tuhkaus on kaunein tapa lähteä, Eija Posio sanoo.
Samaa mieltä on tytär Anne-Mari.
– Tämä on minun mielestäni paras ja omistajan kannalta myös helpoin ratkaisu. Haudan kanssa joutuisi ehkä pelkäämään, että petoeläimet sen sieltä kaivavat ylös.
Vaikka eläimen voi pyytää noutamaan tai sen voi lähettää Matkahuollon mukana, moni haluaa tuoda lemmikin henkilökohtaisesti. Näin myös Posiot.
– Helpompaahan se varmaan olisi postittaa, mutta meille oli ihan itsestäänselvää, että tuodaan koira henkilökohtaisesti perille asti. Jotenkin se tuntuu tärkeältä. Ja voi myös luottaa, että varmasti on päästy perille asti, Eija Posio pohtii.
Surua saa näyttää ja haudalla käydä
Ihmisten ja eläinten suhdetta sekä eläimen suremiseen liittyviä rituaaleja tutkinut Itä-Suomen yliopiston tutkija Nora Schuurman sanoo, että lemmikkien kuolemaan liittyvät rituaalit ovat lähentyneet ihmisten hautaus- ja siirtymäriittejä.
Schuurmanin mukaan yhä useammin lemmikki mielletään perheenjäseneksi, ja joillekin eläin voi olla toista ihmistä tärkeämpi. Myös suru eläimen menetyksestä voi tuntua yhtä pahalta kuin läheisen ihmisen menettäminen.
Lemmikkejä muistetaan usein muistovärssyin, kuvin ja esimerkiksi enkelisymbolein. Kuva Tavivaaran pieneläinten hautausmaa Rovaniemellä. Jenni Leukumaavaara / Yle
– Ylipäätään tunteiden ja surun näyttäminen on nykyään paljon vapaampaa. Eläintä saa surra, Schuurman sanoo.
Lääketieteen kehittymisen myötä eläimet elävät yhä vanhemmiksi, ja niiden terveydestä ollaan myös valmiita huolehtimaan ja maksamaan. Se tarkoittaa myös, että vain harvoin eläin kuolee kotona luonnollisesti.
– Omistajan on tehtävä päätös eläimen lopettamisesta. Se on iso eettinen päätös ja periaatteessa verrattavissa päätökseen ihmisen eutanasiasta, Schuurman sanoo.
Vastuun myötä myös eläimen hautaaminen tai tuhkaaminen halutaan hoitaa mahdollisimman hyvin.
Kynttilä haudalle tai tuhkat tunturituuleen
Schuurmanin mukaan eläimen tuhkiin liittyy hyvin samanlaisia rituaaleja kuin ihmisenkin tuhkien viimeiseen sijaan. Moni haluaa ripotella tuhkat merkitykselliselle paikalle, esimerkiksi yhteiselle lenkkipolulle.
Lemmikin tuhkaamisesta ei ole määrällistä tietoa olemassa, mutta myös Schuurman arvelee sen olevan erittäin yleistä. Esimerkiksi kaupungissa asuvalla ei välttämättä ole mökkipihaa, johon haudata lemmikkiä.
Hautaamisessa ja hautarituaaleissa on enemmän eroja. Suomen vanhin eläinten hautausmaa on perustettu Helsinkiin 1920-luvulla, mutta ne yleistyivät 1970-luvulta alkaen. Moni haluaa konkreettisen paikan, jossa muistella lemmikkiä.
2000-luvulla lemmikkien hautakivet ovat muuttuneet näyttävämmiksi. Pyhäinpäivänä ja jouluna lemmikkien hautausmailla näkyy kynttilämeriä, ja tuoreita kukkia näkyy vanhoillakin haudoilla.
– Eläinten kohdalla hautausrituaalit ovat vapaampia kuin ihmisillä. Hautoja koristellaan paljon runsaammin kuin ihmisten hautoja. Aika paljon on valokuvia, muistovärssyjä ja voimakkaitakin sanallisia kuvauksia eläimestä, Schuurman kertoo.
Suomessa on myös yleistä, että lemmikki haudataan esimerkiksi mökin pihaan.
Monelle lemmikinomistajalle eläimen konkreettinen hautapaikka on tärkeä. Kuva Tavivaaran hautausmaalta Rovaniemeltä. Jenni Leukumaavaara / Yle
Lapin ainoa tuhkauspalvelu ruuhkautunut
Rovaniemen pieneläinkeskuksen yrittäjä Nina Rissanen on huomannut yrittäjävuosiensa aikana, että tuhkaus on koko ajan suositumpaa.
– Me olemme tuhkanneet nyt seitsemisen vuotta, ja kyllä se on koko ajan ollut kasvavaa. Tuhkattavaa on koko vuodeksi, ja talvi on tietysti ruuhkautuvaa aikaa, koska hautaaminen on hankalaa, Rissanen sanoo.
Tälläkin hetkellä tuhkaukseen on kuukauden jono.
Rovaniemen pieneläinhautauspalvelun yrittäjä Nina Rissanen. Jenni Leukumaavaara / Yle
Kahden viikon välein Rissanen käy ajomutkan Oulussa, toisen kahden viikon välein Kemi-Tornion alueella. Eläimiä tulee myös Matkahuollon mukana Ylä-Lappia ja Kuusamoa myöten.
Tuhkattavaksi tuodaan niin kissoja, koiria, hamstereita, lintuja kuin siilejäkin. Tuhkaus maksaa eläimen koosta riippuen noin 20-150 euroa.
Tuhkan voi halutessaan tilata tai hakea valitussa uurnassa takaisin kotiin. Halutessaan ne voi jättää yrittäjälle, joka laskee uurnat kesällä muistolehtoon Tavivaaraan.
Rissanen arvioi, että suurin osa haluaa tuhkat takaisin itselleen. Yksi asettelee uurnan kirjahyllyynsä, toinen ripottelee metsäpolulle tai kotipihalle.
– Tunturituuleenkin on heitetty, Rissanen kertoo.
Rissaselle koskettavimpia hetkiä ovat ne, kun eläinlääkärin vastaanotolle tulee kissa tai koira perustutkimukseen, jossa huomataankin jotain niin vakavaa, että ratkaisu on tehtävä yllättäen.
– Jos on pieniä lapsia mukana, se on usein herkkä paikka. Kuin myös vanhemmat ihmiset, joilla se lemmikki saattaa olla se ainoa seura siinä arjessa. Se on raskas paikka, Rissanen sanoo.
– Siinä sitten halataan ja keskustellaan ja kuunnellaan, Rissanen sanoo.
Pongo matkaa muistolehtoon
Anne-Mari Posio halusi Pongolle muistotuhkauksen. Se tarkoittaa, että hautauspalveluyrittäjä Nina Rissanen sirottelee tuhkat Tavivaaran muistolehtoon kesällä.
– En halua tuhkia itselle. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että se pitkittäisi sitä surutyötä, mutta jokainen tekee tavallaan, Anne-Mari sanoo.
Hän ei aio ottaa myöskään muistolaattaa.
– Pongosta on niin hyvät muistot ja paljon kuvia, että muistetaan kyllä ilman muistolaattaakin.
Anne-Mari on jo varovaisesti ajatellut myös uuden lemmikin hankintaa.
– Uutta koiraa on ajateltu, mutta katsotaan nyt tässä. Kyllä se kuitenkin varmaan aikansa ottaa [suru] ja se pitää ensin käsitellä.
Kiistellyn tuulivoimapuiston kaavoitus alkaa alusta Posiolla. Pohjois-Suomen hallinto-oikeus kumosi Murtotuulen tuulivoimapuiston kaavan viime joulukuussa, koska kaavaa oli käsittelemässä kaksi esteellistä päättäjää.
Tuulivoimaloita suunnitteleva sijoitusyhtiö Taaleri ei valita korkeimpaan hallinto-oikeuteen vaan on pyytänyt kuntaa aloittamaan kaavoituksen alusta. Kunnanhallituksen puheenjohtaja Olavi Lehtiniemi (kesk.) uskoo, että myös uudesta kaavasta valitetaan, joten sen voimaantulo kestää noin vuoden tai kaksi.
Lehtiniemen mukaan toisella kerralla voidaan hyödyntää paljon edellisella kerralla käytettyä valmista materiaalia kaavoituksessa. Hän arvioi, että kunnanvaltuusto saattaa saada kaavasta päätettyä vielä ennen kuntavaaleja.
Kolme mökkiläistä valitti kaavasta viime kerralla.
Taaleri suunnittelee 24:ää tuulivoimalaa Posion yhteismetsän maille. Voimaloiden rakentaminen maksaisi noin 120-150 miljoonaa euroa.
Lämpimin paikka Suomessa on tällä hetkellä Kilpisjärvi, jossa mitattiin aamulla +4,7 astetta.
– Se on toistakymmentä astetta korkeampi lämpötila kuin keskimäärin tammikuun lopussa. Lämpö johtuu lauhasta ilmavirrasta, jota virtaa Suomen ylle Länsi-Euroopasta ja Atlantilta saakka, kertoo Ylen meteorologi Matti Huutonen.
Kylmintä oli Vaalassa Pohjois-Pohjanmaalla, jossa mitattiin lähes kuusi astetta pakkasta. Etelä-Suomessa lämpötila on muutaman asteen pitkäaikaisen keskiarvon yläpuolella ja sää on hyvin lauhaa, yhdestä neljään astetta pakkasta.
Sää jatkuu lauhana viikonloppunakin. Perjantaina Länsi- ja Pohjois-Suomessa on aurinkoista. Sunnuntain sää on pilvinen ja tuulinen, joten se voi tuntua viileämmältä, Matti Huutonen sanoo.
Pelkosenniemellä ja Savukoskella selvitetään, miksi siellä koko maan alhaisin MPR-rokotekattavuus. MPR-rokote suojaa tuhkarokkoa, sikotautia ja vihurirokkoa vastaan.
Vuonna 2014 syntyneistä lapsista Pelkosenniemellä ja Savukoskella on saanut rokotteen 73 prosenttia, kun Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kriittinen raja on 95 prosentissa.
Pelkosenniemen ja Savukosken rokotustilanteesta luvataan tutkittua tietoa tuokempana, sanoo Pelkosenniemen ja Savukosken kuntayhtymän vs. johtavahoitaja Hilkka Mustonen.
– Toki asia kiinnostaa. Mieluummin kerromme varmaa tietoa, kuin mutu-tuntumalla heitettyä.
Kittilässäkin parantamista
Lapissa on Kittilässäkin parantamista MPR-rokotteen kattavuudessa. Siellä ylletään vain 87 prosenttiin vuonna 2014 syntyneiden lasten rokottamisessa. THL:n listalla Kittilä on 20 heikoimman kunnan joukossa.
Monissa Lapin kunnissa on saavutettu 100 prosentin rokotekattavuus. Näitä kuntia ovat Inari, Posio, Tervola, Salla, Ranua, Utsjoki ja Kemijärvi. Keminmaallakin keikutaan aivan sadan prosentin tuntumassa (99 %)
THL huolissaan
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) on huolissaan siitä, että viime aikoina tuhkarokkoa, sikotautia ja vihurirokkoa vastaan suojaavan MPR-rokotteen kattavuus on heikentynyt. Suomessa vuonna 2014 syntyneistä lapsista noin 95 prosenttia on saanut rokotteen.
Ylilääkäri Taneli Puumalaisen mukaan niillä alueilla, joilla rokotekattavuus on alhainen, voi työpaikoilla, päiväkodeissa ja kouluissa olla paljon rokottamattomia ihmisiä. Mikäli rokottamattomia ihmisiä on tarpeeksi, pystyvät tartuntatauteja aiheuttavat mikrobit säilymään hengissä ja aiheuttamaan jopa vaarallisia epidemioita.
Korjattu klo 13.17: Kuntien rokotekattavuus on alhaisin koko maassa eikä "kansanterveystyön kuntainliiton alueella".
Mitenhän käy, kun suomalainen ammattitanssija tanssii karvakengät jalassa?
Inarin Kettujoella harjoitellaan uutta modernia tanssiesitystä, jonka ensi-ilta on Skábmagovat-alkuperäiskansojen festivaalin aikana Revontuliteatterissa saamelaismuseo Siidan pihassa. Unna Kitti ja Pekka Louhio Helsingistä ovat tottuneet esiintymään eri paikoissa ja monenlaista tanssia, mutta saamelaisille tutut karvakengät tuovat omat haasteensa.
– Ei ole aikaisemmin ulkona ollut treenejä ja eikä varsinkaan lumessa, eikä varsinkaan karvakengissä, että on tässä aika paljon uutta ja uutta opittavaa ja ihan erilainen tunnelma täällä Inarissa muutenkin kuin Helsingissä, niin se vaikuttaa, kertoo Kitti.
– Alkuun aikamoista liukastelua ainakin, että totuttelua vaatii. Katsotaan, mitä ensi-illassa tapahtuu sitten. Pysytäänkö pystyssä, miettii Louhio.
– Kyllä me pyllähdetään ainakin kerran, arvelee Kitti hymyillen.
Tanssiesityksessä näkyy saamelaisuus
Esityksen ohjaaja Auri Ahola haluaa, että hänen taustansa näkyy tanssiesityksessä. Musiikissa ja tanssiliikkeissä voi nähdä saamelaisuuden.
– Saamelaiset kyllä ymmärtävät, mitä haluan kertoa. Jos menisimme Etelä-Suomeen näyttämään tätä, niin en usko, että kaikki ymmärtäisivät samalla tavalla. Tässä on otettu inspiraatiota saamen luonnosta ja elämäntavasta.
Skábmagovat-festivaalin tuottaja Sunna Nousuniemi iloitsee tästä projektista. Filmifestivaaleilla ei useinkaan pääse kokemaan ammattitason tanssiesitystä.
– Monella tavalla erityinen. Ensiksikin tämä on ensimmäinen tanssiesitys festivaalin historiassa. Toisekseen saamme ammattitason tanssiesityksen ensi-illan Inariin, jonka ohjaa Auri Ahola, jolla on inarinsaamelaiset juuret.
Jotteeh-tanssiesityksen ensi-ilta on perjantaina 27.1. klo 19 Revontuliteatterissa, Inarissa.
