Hallitus aikoo saada sote- ja maakuntalakipaketin voimaan heinäkuun 2017 alussa. Silloin aloittaisivat toimintansa uusien maakuntien väliaikaishallinnot.

Lapin liiton hallituksen puheenjohtaja, kansanedustaja Markus Lohi (kesk.) kannattaa maakuntajohtaja Mika Riipin blogissaan esiin nostamaa ajatusta, että väliaikaishallinnon aikana sille tulee olla poliittinen ohjausryhmä.

– Poliittisen ohjausryhmän kokoonpanon tulee noudattaa tänä keväänä pidettävien kuntavaalien tulosta. Ohjausryhmän jäseniä valittaessa tulisi myös varmistaa, että jäsenet ovat kattavasti kaikkien Lapin seutukuntien alueelta, Lohi sanoo Lapin liiton tiedotteessa.

Lohen mukaan Lapissa tarvitaan poliittinen ohjausryhmä, vaikka laki ei sitä määräisikään.

– Siirtyminen uusiin maakuntiin on niin nopea prosessi, että poliittisella ohjausryhmän tuella varmistetaan valmistelun kitkaton eteneminen.

Puustinen ehti asua Kiinassa kaikkiaan 15 vuotta. Hän puhuu kiinaa, on naimisissa kiinalaisen kanssa ja levitti Suomi-tietoutta Suomen suurlähetystön lehdistöneuvoksena vuosien ajan. Nykyisin konsulttina toimiva Kiina-tuntija kävi Rovaniemellä katsomassa, mitä tuli kiinalaisille myyneeksi.

– Otin bussin numero kahdeksan keskustasta Pajakylään ja bussissa oli minun lisäkseni vain muutama eurooppalainen, kaikki muut olivat kiinalaisia. Bussi oli niin täynnä kiinalaisia, että osa heistä joutui seisomaan. Se ei ole hyvä juttu, tungostahan he yrittävät paeta tänne tullessaan, Puustinen toteaa.

"Ongelma ei ole se, ettei synny kysyntää vaan se, että sitä syntyy niin paljon ettei siihen pystytä vastaamaan." Kiina-konsultti Mikko Puustinen

Bussimatkan tilanahtaus on esimerkki Lapin matkailuryrittäjien perushaasteesta: kun kiinalaiset innostuvat, puhutaan aina suurista luvuista.

– Ongelma ei niinkään kiinalaisten suhteen ole se, ettei synny kysyntää vaan se, että kysyntä on niin suurta, etteivät pienet yrittäjät pysty siihen vastaamaan. Silloin kysyntä siirtyy muualle.

Puustinen pitää järkevänä yritystä pidentää sesonkia. Hän uskoo, että kesämatkailu voi kasvaa paljonkin nykyisestä.

– Monet kiinalaiset asuvat saasteisissa kasvukeskuksissa, joissa liikenne ei toimi ja ruoankin suhteen on epävarmuutta, onko se turvallista, Puustinen muistuttaa. Raitis ilma, puhdas ruoka ja väljyys viehättävät hänen mukaansa yhtä lailla kesällä.

Kiinassa harva osaa vielä hiihtää

Kiinalaiset haluavat tunnetusti tehdä ja kokea. Lapissa safariyritykset kiidättävät kiinalaisryhmiä koiravaljakoissa ja moottorikelkoilla. Vuonna 2022 järjestettävät Pekingin talviolympialaiset voivat herättää kiinnostuksen muihinkin talvisen Suomen aktiviteetteihin.

– Virallinen tarina kertoo, että 300 miljoonaa kiinalaista halutaan tutustuttaa talviurheiluun talviolympialaisten alla, joten Suomella olisi paljon annettavaa. Hyvin pieni osa kiinalaisista osaa hiihtää tai lasketella, mutta jos tarjotaan välineet ja palvelut niin siellä voi yhtäkkiä olla isojakin joukkoja, jotka ovat kiinnostuneita, Puustinen sanoo.

Kiinalaisessa laskettelurinteessä ensi kertoja käydessään Puustinen joutui pelkäämään kanssalaskijoiden puolesta, niin huteraa oli paikallisten meno. Muutaman vuoden päästä rinnettä taituroitiin rennosti alas ja lumilomista Japanin vuoristossa oli tullut varteenotettava lomavaihtoehto pekingiläisille.

– Tässäkin asiassa kiinalaisten oppimiskäyrä on hyvin jyrkkä.

Norja Suomea suositumpi

Vajaan kymmenen kilometrin paikallisbussimatkalla kiteytyi toinenkin tärkeä neuvo.

– Bussin kiinalaiset olivat varsin nuorta porukkaa, jonka keskeisin viestintäkanava on sosiaalinen media. Siellä pitää Lapin yrittäjienkin aivan ehdottomasti olla, Kiina-tuntija toteaa painokkaasti.

Kilpailu kiinalaisten huomiosta on Puustisen kokemuksen mukaan äärimmäisen kovaa. Lapin nousukiidossa olevat kasvuluvut eivät tarkoita sitä, että Kiinasta matkustetaan vain Lappiin. Pohjoismaistakin Norjaan matkustetaan enemmän kuin Suomeen ja Euroopat isot matkailumaat Ranska ja Italia pysyvät omassa luokassaan myös kiinalaisten suosikkikohteina.

Puustinen ei vielä olisi huolissaan siitä, että kiinalaiset rakentavat Lapista itselleen oman leikkikentän nyt kun rahaa on. Matkailualalla kiinalaiset ovat rahoittamassa joitakin majoitushankkeita esimerkiksi Rovaniemellä.

– Ranskaan ja Italiaan tehdään ihan toisen luokan investointeja, Puustinen vertaa ja kertoo esimerkin Pariisista. Siellä elokuvateatteriketju Finnkinonkin ostanut kiinalainen viihdejätti Dalian Wanda rakentaa usealla miljardilla eurolla viihdekeskittymää hotelleineen, huvipuistoineen ja ostoskeskuksineen.

– Jos nopea kasvu edellyttää, että tarvitaan kiinalaista rahaa kasvattamaan sitä Lapin kapasiteettia, niin ei sitä kannata uhkana nähdä. Varmaankin sopivat ehdot löytyvät.

Joulupukin suosio on mysteeri

Bussimatka päättyi siis Joulupukin Pajakylään napapiirillä. Siellä kiinalaisturistien kännykkäkamerat lauloivat.

– Se oli selvästi äärettömän positiivinen kokemus, kun he pääsivät ottamaan kuvia joulupukin kanssa.

"Minulle on hieman mysteeri, mistä kiinalaiset ovat oppineet että joulupukki on niin tärkeä hahmo." Kiina-konsultti Mikko Puustinen

Joulupukki on tavannut Rovaniemellä myös Kiinan nykyisen presidentin Xi Jinpingin ja maan sotilasjohtoa.

– Suoraan sanottuna minulle on hieman mysteeri se, mistä kiinalaiset ovat oppineet, että joulupukki on näin tärkeä ja kiinnostava hahmo. Kun kiinalaista korkeaa johtoa tulee Suomeen, niin on kaksi henkilöä, jotka halutaan tavata: presidentti ja joulupukki.

Houkuttelevista palkinnoista kisaaminen on matkabloggaaja Maarit Tolppaselle elämäntapa, ja on ollut jo pitkään. Ensimmäisiin kilpailuihin hän osallistui jo yläasteikäisenä.

– Osallistuin kaikenmaailman nettikauppojen kilpailuihin ja muihin. 18-vuotiaana voitin kahden hengen matkat Espanjan Madridiin Europe Music Awardeseihin. Siitä se matkakilpailuihin osallistuminen lähti.

Erilaisten kisojen kautta Maarit on sittemmin voittanut matkat myös Lontooseen, Amsterdamiin, Aruballe ja Santorinille – ja todennäköisesti muuallekin.

– En edes muista missä kaikkialla olen käynyt, hän myöntää.

Ja onhan lappilainen matkabloggaaja voittanut muutakin kuin matkoja. Esimerkiksi tällä hetkellä Maaritilla on hallussaan nettikisan kautta voitettu helsinkiläinen hotellihuone – vuodeksi.

Ihan pelkällä tuurilla näin kunnioitettavaa palkintolistaa ei kuitenkaan haalita, vaan voittaminen on myös taitolaji. Idea on siinä, että yhtään voittomahdollisuutta ei jätetä väliin – eikä mitään ylimääräistä sattuman varaan.

– Osallistun ihan jokaiseen kilpailuun, jonka palkinnon haluan voittaa. Minulla on ihan suunnitelma, että miten voitan kilpailun.

Tuuri on plussaa, panos pakollinen

Suunnitelmallisuus tarkoittaa sitä, että tunnistaa oikeantyyppiset kilpailut ja tekee kaiken, mitä voittaminen vaatii. Puhtaissa arvonnoissa voittomahdollisuudet eivät yleensä ole kovinkaan kummoiset, mutta mahdollisuudet nousevat Maarit Tolppasen mukaan kohisten heti, kun kisassa vaaditaan mietittyä suoritusta. Juuri suoritukset ovat Maaritin leipälaji: kun pitää kirjoittaa runo matkatoverista, hän kirjoittaa sen. Ja kun voitto vaatii valokuvan suunnittelemisen, pitää matkabloggaaja huolen siitä, että kisaan osallistuu kunnollinen kuvasuunnitelma.

Kilpailussa olennaista onkin jättää tuurille mahdollisimman vähän sijaa ja panostaa täysillä kisasuoritukseensa.

Mutta silti: miten joku voi voittaa kerta toisensa jälkeen? Samaa pohditaan myös matkabloggaajan lähipiirissä.

– Kaikki kaverit ovat myös miettineet, että miten voi olla mahdollista että yksi vain voittaa, miksi minä en ikinä voita. Minulla on vakiovastaus tähän: Oletko osallistunut?

Koti Lapissa ja pää pilvissä

Voittamalla pääsee reissuun, mutta Rovaniemellä asuva Maarit Tolppanen matkustaa kyllä muutenkin. Matkoistaan hän kirjoittaa blogia, joka on Suomen luetuimpia.

Aurinkoisena sydäntalven päivänä matkabloggaaja ei kuitenkaan olisi missään mieluummin kuin nykyisessä kotikaupungissaan Rovaniemellä. Ei, vaikka mieli vetää maailmalle jatkuvasti. Reissuhaaveita ja -suunnitelmia kyllä riittää, ja nytkin mieltä kutkuttaisivat Kanada ja Skotlanti.

Maaritilla on takanaan paitsi matkoja keskieurooppalaisiin pääkaupunkeihin, myös muun muassa mutka Huippuvuorille, roadtrippi Norjaan ja reissut Islantiin, jossa hän on myös opiskellut.

Napapiirillä asuvan bloggaajan sydämessä on aivan erityinen paikka arktisen alueen matkakohteille, ja ehkä ikimuistoisin kaikista Maaritin tähänastisista reissuista onkin ollut matka pohjoisnavan naapuriin Huippuvuorille.

– Se on jotenkin niin erikoinen paikka verrattuna mihinkään muuhun. Että siellä, melkein pohjoisnavalla, asustelee ihan tavallisia ihmisiä, on kouluja ja lentokenttiä ja ravintoloita... Myös maisemat ovat tietysti vertaansa vailla, Maarit Tolppanen sanoo.

Huippuvuorilla Maarit kävi elokuussa. Tulopäivänä ilmassa oli kesän tuntu, kun aurinko värjäsi vuoren huiput. Seuraavana päivänä elokuinen maisema oli muuttunut valkeaksi lumisateen myötä.

Lapista maailmalle – kallista ja hankalaa?

Maarit Tolppasella on tehtyjen reissujen listallaan matkoja kolmeenkymmeneen maahan. Toisin kuin moni, Maarit ei pidä Lapista maailmalle lentämistä erityisen kalliina – mutta jos haluaa matkustaa halvalla, se pitää osata ja viitsiä tehdä.

– Kalleuden voi aina sivuuttaa sillä, jos pystyy suunnittelemaan matkapäiviä etukäteen. Voi saada halvalla, mutta on mahdollista maksaa todella paljon liikaa.

Maaritin mielestä Lapista matkustaminen on pikemminkin hankalaa kuin kallista. Viime aikoina lähteminen on kuitenkin helpottunut, kun Lapin ja useiden eurooppalaiskaupunkien välille on avattu uusia suoria lentoreittejä.

– Esimerkiksi nyt kun on nämä suorat lennot Lapista Lontooseen, niin se mahdollistaa hirvittävän paljon jatkolentoja esimerkiksi Amerikkaan ja muualle Eurooppaan.

Lentoyhteys Lontooseen sai matkabloggaajan lähes onnenkyyneliin. Muut Lapin ja Euroopan välille avatut suorat lentoreitit eivät ole herättäneet aivan yhtä suurta riemua.

– Ne lentohinnat ovat olleen toistaiseksi vielä vähän turisteille suunnattuja. Mutta kun Rovaniemi–Lontoo-reitti julkaistiin, niin se tuntui ihan lottovoitolta, Maarit Tolppanen sanoo.

Tuoreimmat reittijulkistukset teki Finnair, joka lennättää tulevana talvena matkailijoita Lappiin suorilla yhteyksillä niin Pariisista, Lontoosta, Zürichistä, kuin Frankfurtista.

Tutut logot, selkeät marssijärjestykset ja käyttäytymissäännöt koskevat kaikille tuttua paikkaa, nimittäin vessaa. Paitsi jos olet vähemmistösukupuolen edustaja. Tavallinen, jokapäiväinen toimitus voi muuttua ahdistavaksi ja monimutkaiseksi, jos vessat on jaettu miesten ja naisten vessoiksi.

– Naisten vessoissa mulle on tultu useasti sanomaan, että mitä sä täällä teet ja miesten vessoissakin kysellään, että oletkohan nyt oikeassa vessassa, sanoo Seta ry:n uusi puheenjohtaja Viima Lampinen.

Lampiselle ei ole olemassa oikeaa vessaa. Hän sanoo olevansa ensimmäinen suomalainen, julkisesti sukupuoleton henkilö. Lampinen tiesi jo lapsena, asuessaan perheensä kanssa Lapissa Ylitorniolla, ettei hän ole samanlainen kuin muut. Silloin Lampinen ei vielä löytänyt eikä tiennyt oikeita sanoja tuntemukselleen.

– Multa puuttuu kokemus siitä, miltä tuntuu olla nainen tai mies. Olen tavallaan kateellinen, koska ymmärtääkseni sukupuoli on myös iso voimavara. Olisi mielenkiintoista tietää, miltä tuntuu olla nainen tai miltä tuntuu olla mies. Mä en tiedä.

Nimessä häivähdys kotiseutua

Lapset ihailevat äitejään, isiään ja muita aikuisia ympärillään. Lampinen ei kokenut kumpaakaan sukupuolta omakseen. Lapsena ajatuksissa oli myös kysymys: olenko ainoa tällainen maailmassa?

Juridisesti Suomessa on olemassa vain nais- ja miessukupuolet. Valtakunnallinen ihmisoikeusjärjestö Seta pyrkii edistämään jokaisen oikeutta määritellä tai olla määrittelemättä itse itsensä sekä ihmissuhteensa. Setan toiminnan yhtenä päätavoitteena on ajaa translain uudistamista Suomessa.

Suomi on saanut Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutetulta huomautuksen juridisen sukupuolen vahvistamista koskevasta lainsäädännöstä. Tällä hetkellä laki edellyttää transsukupuoliselta ihmiseltä hedelmättömyyttä ja naimattomuutta.

Lampinen toivoisi, että hänen papereissaan ei olisi sukupuolimerkintää lainkaan, koska hän ei tunne olevansa mies eikä nainen.

Olen tavallaan kateellinen siitä, koska ymmärtääkseni sukupuoli on iso myös voimavara. Viima Lampinen

Kotoa Lampinen kokee saaneensa tukea. Pihaleikeissä ei kyseenalaistettu eikä ohjattu tiettyyn malliin.

– Mua ei yritetty kotona kasvattaa tiukasti tytöksi, vaikka virallisissa papereissa merkintä sukupuolesta löytyi. Koulussa sen sijaan jaoteltiin tytöt ja pojat aika tiukasti. Vilkkaita tyttöjä toruttiin, mutta pojilla samainen käytös saattoi saada hyväksyntää, Lampinen muistelee.

Sukupuolettomuuden kokemukselle Lampinen löysi sanat vasta aikuisuuden kynnyksellä. Hän muutti ensin opiskelemaan Ouluun ja asuu nyt Helsingissä. Nimensä hän vaihtoi joitakin vuosia sitten. Tytön nimi ei tuntunut omalta.

– Mä en tiennyt kuka mä oon ja en halunnut lähteä heti vaihtamaan nimeä. Sitten löysin nimen, joka täysin kuvastaa minua ja muistuttaa myös kotiseudusta. Olen valtavan ylpeä siitä.

"Mun sukupuoli ei näy ulospäin"

Lampinen on jättänyt sukupuolitermien käytön lähes kokonaan pois, hän ei puhu miehistä tai naisista, vaan henkilöistä. Hän ei ymmärrä ihmisten pakkoa ja halua määrittää sukupuoli mielikuvien mukaan.

– Minulla on lyhyet hiukset, koska ne näyttävät hyvältä. Olisin halunnut lyhyet hiukset jo alakoulussa. Minusta oli kummallista, että mulla piti olla pitkät hiukset, Lampinen toteaa.

Mun sukupuoli ei näy ulospäin. Se ei ole sitä, että mitä sulla on päällä, mitä housuista löytyy vaan se mikä kokemus sun aivoissa on. Viima Lampinen

Välillä Lampisen puheesta pilkahtaa meänkieli, murre väylän eli Tornionjoen varresta. Lampinen helähtää nauramaan ja tunnustaa, että murre napsahtaa päälle esimerkiksi äidin kanssa puhelimessa puhuessa.

– Pääkaupunkiseudulla ei ymmärretä murresanoja ja huomasin, että ihmiset pitivät hirveän huvittavina kun sanoin, että hyi visto, tai pörrö tai anna joku havillinen astia. Olen todennut, että on helpompi puhua yleiskieltä, että mut ymmärretään, kuin murretta, joka jatkuvasti hymyilyttää ihmisiä.

Lampinen vertaa tilannetta siihen kun puhutaan sukupuoli- tai seksuaalivähemmistöistä.

– Jos poikkeaa odotuksesta ja yleisestä käsityksestä niin sille voi nauraa, kyseenalaistaa ja ihmetellä, että mitä tuo muka tarkoittaa. Mun sukupuoli ei näy ulospäin. Se ei ole sitä, että mitä mulla on päällä tai mitä housuista löytyy vaan se, mikä kokemus mun aivoissa on.

Julkinen esimerkiksi lohduttaa muita saman kokeneita

Yhteisöpedagogiksi opiskeleva Lampinen kertoo saavansa viestejä nuorilta ja vanhemmilta. Nuoret ottavat yhteyttä sosiaalisen median kautta.

– Yhteydenotto alkaa usein siitä, että he kiittävät roolimallista. Että he eivät olekaan ainoita. Tai että he pystyvät samaistumaan kokemuksiin, mitä olen itsestäni kertonut, Lampinen sanoo.

Tiedän nuoria, jotka on häädetty kotoaan. Viima Lampinen

Lampinen kannustaa ottamaan asioista selvää ja hakemaan lisää tietoa. Kun nuori ilmaisee kotonaan, että hän ei ehkä olekaan sitä sukupuolta kuin hänen ajatellaan kehonsa puolesta olevan, Lampinen toivoo, että nuori saisi tukea.

– Olen nähnyt hyviä ja huonoja esimerkkejä. Jos nuorta ei tueta, se voi näkyä ahdistuksena tai kouluarvosanoissa. Tiedän nuoria, jotka on häädetty kotoaan. Jos taas nuori saa tukea, se on uskomaton voimavara.

Lampinen toteaa, että valtava määrä ihmisiä on kaapissa eri puolilla Suomea, koska he pelkäävät.

– Kuka muu on itsensä parempi asiantuntija kuin henkilö itse. Ihmisen tarve määritellä oma sukupuolensa on heille todellinen.

Martti Pura katselee tyytyväisenä ympärilleen. Ja mikä on katsellessa, kun silmäilyn kohteena on omin käsin rakennettu pieni kivikirkko.

– Tässä on 500 lohkottua kiveä ja tuhat tiiltä. Aika hyvä muurausjälki noin ensikertalaiselle, Pura nauraa.

Tässä on 500 lohkottua kiveä ja tuhat tiiltä. Martti Pura

Kirkon pariovi on tehty satavuotiaasta, Hattulassa kasvaneesta tammesta. Kun ovet aukaisee ja astuu kynnyksen yli, tapaa jalka ensimmäisenä kallion. Silmiin hohtavat valkoiset seinät kaari-ikkunoineen.

– Täällä oli yksi geologian professori, jonka kanssa olen Sodankylässä paljon töitä tehnyt, niin hän teki muistion tästä kalliopohjasta. Hän sanoi, että tämä kallio on 1 800 miljoonaa vuotta vanha.

Kallion pintaan piirtyneet urat osoittavat mistä jää on tullut ja mihin se on vetäytynyt.

Mökötyskämppä kirkon naapurissa

Martti Puralle jäi aikaa rakentamiselle sen jälkeen, kun hän jäi eläkkeelle Hattulan kunnanjohtajan virasta. Sitä ennen hän oli ollut vastaavassa pestissä Sodankylässä.

1990-luvun alkuvuosiin puolestaan liittyvät kansanedustajuus ja tiukat vuoden maa- ja metsätalousministerinä Esko Ahon hallituksessa.

Kivikirkon lähettyvillä on toinenkin rakennus. Mökötyskämppä. Siksi Pura kutsuu kahden huoneen "kämppää", joka on rakennettu Kemijoen uiton puomeista. Männyt ja kuuset kasvoivat Sodankylässä ensin pari sataa vuotta ennen kuin ne päätyivät Kemijoen törmälle uiton puomeiksi.

– Jouduin sellaisenkin asian hoitamaan kuin lopettamaan Kemijoen hajauiton, jota oli sata vuotta tehty. Tämä on vähän kuin huonon omantunnon paikkaamista, että ainakin osittain uiton perinne jatkuu.

Mutta takaisin kirkkoon. Jos mies on jo rakentanut lisäsiiven kotitaloonsa ja mökötyskämpän metsään muutaman kilometrin päähän kotitalostaan, niin ehkä seuraavan kohteen oli oltava oma kirkko.

Poika vinkkasi idean kirkosta

Ajatus kirkosta lähti liikkeelle Kokkolasta.

– Kokkolalaiselle papille vaimo ja tytär olivat rakentaneet 50-vuotislahjaksi kirkon. Otin siitä valokuvia, ja kävin siellä sitten uudelleenkin. Siitä se vähitellen alkoi itää. Pari vuotta mietin ja aloin rikkomaan kiviä ja vähitellen niitä nostelin päällekkäin.

Martti Pura sanoo, että ei ole rakentaja, ainakaan sellainen kuin isänsä aikanaan oli.

– Olen opetellut vasta vanhemmiten tähän mielenkiintoiseen työhön.

Olen opetellut vasta vanhemmiten tähän mielenkiintoiseen työhön. Martti Pura

Puran metsätontti on hyvin kivikkoinen. Sieltä ne kivetkin löytyivät kirkon seiniksi. Kun tontilla tehtiin tietä, nousi maasta kuution kokoisia kiviä.

– Lainasin traktorin kompressorin, porasin reikiä ja pilkoin näitä kiviä, Pura selvittää istuessaan noin parinkymmenen neliön kirkon puisella penkillä.

Kirkko rakentui lähes omin käsin.

– Nuorin poika oli nostamassa harjahirttä ja keskimmäinen poika oli auttamassa kattolautojen kiinnittämisessä. Pojanpoika on ollut pomona, yhdeksänvuotias Eemeli.

Alkuseurakunnan ristit ja Utsjoki

Kirkosta löytyy tietenkin saarnastuoli.

– Se on ikivanha männyn tyvi. Se on ollut kaksihaarainen mänty ja kasvanut Portaan työväentalon pihalla. Se on kaadettu ja kulkeutunut tänne, taputtaa Pura jykevää pölliä.

Kirkon seinille on maalattu punaiset alkuseurakunnan ristit. Ne Pura selittää sillä, että hän kuuluu Temppeliherrain Ritarikuntaan ja kyseinen risti on myös ritarikunnan tunnus.

Alttaritaulu on kaari-ikkuna, jonka yläosaan on liimattu sinisävyinen valokuva.

– Se on Utsjoelta. Siinä on sininen taivas pysyvästi valoa vasten. Taustalla on Ailigas-tunturi, joka on saamelaisten pyhä paikka. Olen Utsjoki-fani. Olen 40 vuotta siellä kulkenut. Tulevana keväänäkin noille hangille aion mennä.

Ikkunan alaosasta puolestaan näkyy lounaishämäläinen metsä. Näkymä vaihtuu vuodenkierron mukana.

Ei syrjässä, vaan keskellä metsää

Martti Puran kirkko ja mökötyskämppä eivät sijaitse syrjässä, vaan keskellä metsää, niin kuin mies itse naurahtaa. Paikka on kuitenkin Puralle tärkeä. Siellä hän on rauhoittanut mieltään niin hyvinä kuin huonoina päivinä.

Silloinkin, kun Pura maa- ja metsätalousministerinä oli mukana viemässä Suomea 1990-luvun alussa Euroopan unioniin, piti välillä käydä metsässä Tammelan Portaassa. Sen verran tuli paineita muun muassa viljelijöiltä.

– Minä olin se tolppa, johon kritiikki kohdistui. Ei se silloin ollut mitenkään kauhean mukavalta tuntuvaa, mutta jälkeenpäin olen suhtautunut siihen hyvin rauhallisesti. Se oli minun hommani.

Martti Pura Yle Radio Suomen Sunnuntaivieraana 29. tammikuuta kello 15.03.

Dokumentaristi Katja Gauriloff saa tämän vuoden Skábmagovat-palkinnon. Palkinnolla Saamelaistaiteen tukiyhdistys haluaa nostaa esiin Gauriloffin työn ja taidot dokumenttielokuvien tekijänä.

Katja Gauriloffin dokumenttielokuvat Huuto tuuleen, Säilöttyjä unelmia ja Mannu mieʹcc Kaiʹssi (Kuun metsän Kaisa) on voittanut palkintoja sekä Suomessa että eri puolilla maailmaa. Elokuvat ovat myös houkutelleet paljon katsojia niin festivaaleille kuin elokuvateattereihinkin.

Palkinnon saaminen yllätti Katja Gauriloffin täysin.

– Kyllä sanattomaksi veti, että ihan mieletön kunnia saada tällainen kunnianosoitus täällä juuri täältä Inarista, omalta festivaalilta.

Gauriloff sai palkinnoksi harmaan luhkan helmikirjaillulla Skábmagovat-logolla. Luhkka on perinteinen saamelainen vaate. Palkintoluhkan on tehnyt Katja Gauriloffin sukulainen.

– Minun mielestä paras palkinto, mikä voi olla. Voin aina pukea tämän ylleni ja tämä tulee säilymään aina minulla. Ehkä sitten siirtyy vielä jollekin sen jälkeenkin. Ja tiedän, että tämän on tehnyt minun serkkuni Heidi Gauriloff, se vain lisää sitä arvoa, kommentoi Katja Gauriloff hetki palkinnon ojentamisen jälkeen.

Gauriloffin elokuva Jussi-ehdokkaana kahdessa kategoriassa

Viimeisimpänä saavutuksena Gauriloffin Kuun metsän Kaisa on valittu Jussi-ehdokkaaksi kahdessa kategoriassa: äänisuunnittelussa ja dokumenttielokuva-kategoriassa. Saamelaiselokuva on Suomen Jussi-ehdokkaana nyt ensimmäistä kertaa. Jussi on elokuvantekijöiden arvostama palkinto, joka jaettiin ensi kertaa vuonna 1944.

Katja Gauriloffin työ ja elokuvat osoittavat, että hänelle elokuvanteko on sydämen asia. Gauriloff on elokuvaohjaaja mutta lisäksi osaomistaja elokuvatuotantoyhtiö Oktoberissa, joka on myös tuottanut ja levittää Gauriloffin elokuvia. Saamenmaassa ei ole montaa elokuvantekijää, joka toimisi myös oman yhtiönsä kautta elokuviensa tuottajana.

Kolttasaamelaisten kieli- ja kulttuuriyhdistys Saa´mi Nue´tt ja kolttasaamelaisten kyläkokous valitsivat Katja Gauriloffin syksyllä 2016 vuoden koltaksi. Elokuva Kuun metsän Kaisa on antanut voimaa kolttasaamelaiselle yhteisölle ja yhdistänyt koko kansaa. Kolttasaamelaiset ovat ylpeinä seuranneet, miten Katja Gauriloff on nostanut elokuvallaan esiin Kaisa Taisia Gauriloffin ja Robert Crottetin erikoisen ystävyyden ja sen merkityksen kolttasaamelaisille.

Skábmagovat-palkinto on aiemmin myönnetty Johs. Kalvemolle, Nils Gaupille, Sverre Porsangerille, Liisa Holmbergille, Oula Näkkäläjärvelle ja Inger-Mari Aikiolle. Tämän vuoden Skábmagovat-palkinto annetaan Katja Gauriloffille lauantaina 28.1.2017 klo 16.00 Sajoksessa Kuun metsän Kaisa -elokuvan näytöksen yhteydessä.

Suomen juhlavuonna muistetaan myös saamelaisia. Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlavuoden juhlarahalautakunta järjestää kilpailun saamelaiskulttuuria kuvaavan juhlarahan suunnittelusta.

Suunnittelukilpailu avataan virallisesti saamelaisten kansallispäivänä 6. helmikuuta Inarissa Saamelaismuseo Siidassa. Aiheesta lyödään hopeisia juhlarahoja, joiden nimellisarvot ovat 10 ja 20 euroa.

Tänä vuonna tulee kuluneeksi 100 vuotta Suomen itsenäisyysjulistuksen lisäksi myös ensimmäisestä pohjoismaisesta saamelaisten kongressista, mikä oli alkuaskel saamelaisten kansainväliselle yhteistyölle.

Nuorten lisääntynyt sukupuoli-identiteetin etsintä näkyy transsukupuolisuustutkimuksia Suomessa tekevillä poliklinikoilla Helsingin ja Tampereen yliopistollisissa sairaaloissa. Transsukupuolisuustutkimukset alaikäisille on aloitettu Suomessa vuonna 2011. Lähetteiden määrä on kuudessa vuodessa nelinkertaistunut. Viime vuonna tutkimuksiin hakeutui pari sataa nuorta.

Myös aikuisten transtutkimusten määrä on lisääntynyt. Aikuisia käy tutkimuksissa vuosittain pari sataa.

Valtaosa alaikäisistä on tytöiksi syntyneitä, jotka kokevat olevansa vastakkaista sukupuolta, eli haluavat pojan sukupuolen.

– Noin 90 prosenttia tutkimuksiin hakeutuvista alaikäisistä on tyttöjä. Keskimäärin poliknikalle hakeutuvat 14–16-vuotiaat nuoret, sanoo Tampereen yliopistollisen sairaalan nuorisopsykiatrian vastuualueen ylilääkäri Riittakerttu Kaltiala-Heino.

Kokemus sukupuolesta on osa ihmisen identiteettiä. Ihmisen identiteetti lujittuu ja kehittyy nuoruusiässä, joka kestää keskimäärin 13–23 ikävuoteen. Oikeastaan identiteetti on nuoruusiän kehityksen tulos, kuvailee Kaltiala-Heino.

– On erityisen haastavaa nuorten kohdalla varmistua siitä, että sukupuoli-identiteetti on jo niin varhain kehittynyt pysyväksi. Jos jo kesken nuoruusiän kehityksen varmistutaan pysyvästä vastakkaisen sukupuolen kokemuksesta ja transhoidot aloitetaan, niin se on iso ja vaikea kysymys. Siksi transtutkimukset ovat hyvin perusteellisia ja ne tekee moniammatillinen ryhmä, Kaltiala-Heino sanoo.

Nuoruudessa kokeillaan erilaisia sukupuolirooleja

Sukupuoli-identiteetin etsintä näkyy muun muassa myös seksuaali- ja psykoterapeutti Nina Mömmö-Koskiniemen vastaanotolla.

– Nuorin vastaanotollani käynyt on ollut 13-vuotias. Vanhemmat olivat varanneet ajan, kun he eivät ymmärtäneet nuoren halua käyttää eri nimeä, oman syntymänimen sijasta. Nuori oli kiukustunut ja sanonut, ettei hän ole se, vaan hän on toisen niminen, sanoo seksuaali- ja psykoterapeutti Nina Mömmö-Koskiniemi.

Mömmö-Koskiniemi kertoo sanoo, että sukupuolikokemukset ovat hyvin yksilöllisiä. Nuoruuden elämänvaiheeseen liittyy paljon kokeiluja ja myös eri sukupuoliroolien kokeiluja.

– Voi tulla hormonin tuottamia ajatuksia, että mitä minä olen? Olenko tyttö vai poika ja mitä se tarkoittaa, jos on tyttö tai poika. Ajat, jolloin oma nimi on vaihdettu toiseksi, liittyvät monen nuoruuteen. Nimeksi valitaan vaikka vastakkaisen sukupuolen nimi, Mömmö-Koskiniemi avaa.

Haluan korostaa, että totta kai joillakin ihmisillä transsukupuolisuuden kokemus on jo nuoruusiässä aika selvä, tuntuu hyvältä ja tarpeelliselta, että hoitoja päästään aloittamaan. Riittakerttu Kaltiala-Heino

Tampereen yliopistollisen sairaalan nuorisopsykiatrian vastuualueen ylilääkäri Riittakerttu Kaltiala-Heino sanoo, että syytä alaikäisten kasvaneeseen transtutkimusten tarpeeseen ei osata sanoa. Sukupuolen pohtiminen ja kyseenalaistaminen ovat nuorille ajankohtainen asia ja tietoisuus sukupuolen moninaisuudesta on lisääntynyt.

– Ahdistus ja epävarmuus itsestä on yleisesti ottaen kuulunut aina nuorten kehitykseen. Voiko olla, että nyt on sellainen aika, että se on erityisen mahdollista kanavoida sukupuoliahdistukseen. Haluan korostaa, että totta kai joillakin ihmisillä transsukupuolisuuden kokemus on jo nuoruusiässä aika selvä, tuntuu hyvältä ja tarpeelliselta, että hoitoja päästään aloittamaan, Kaltiala-Heino sanoo.

Esimerkiksi kouluissa pyritään ottamaan opetukseen mukaan sukupuolisensitiivisyyttä. Valtakunnallinen ihmisoikeusjärjestö Seta on myös juuri julkaissut oppaan, jonka tavoitteena on muun muassa vähentää vähemmistösukupuolien syrjintää kouluissa. Sunnuntaina Yle julkaisi sukupuolettoman Seta ry:n puheenjohtaja Viima Lampisen tarinan.

Hormonihoito on elämänmittainen

Kaltiala-Heino sanoo, että on välttämätöntä, että alaikäisellä transtutkimuksissa ovat mukana myös vanhemmat.

– Nuori tarvitsee niin isossa asiassa vanhempiensa tuen. Vanhempien antamat tiedot nuoren kehityksestä ja kasvusta ovat tärkeä osa prosessia.

Nuorten transtutkimuksiin kuuluvat myös tavanomaiset nuorisopsykiatriset perustutkimukset.

– Tähän mennessä noin puolella tutkimuksiin hakeutuneista on ollut psykiatrisia ongelmia, jotka vaativat ensisijaista hoitoa. Tähän mennessä noin neljäsosalla tutkimuksiin saapuneista on vaikuttanut olevan niin vakiintunut transsukupuolinen identiteetti, että hoitoja voidaan aloittaa, Kaltiala-Heino sanoo.

Sukupuolenkorjausprosessissa käytetään muuntohormonihoitoa. Eli naisilla annetaan mieshormonia ja toisinpäin. Hormonihoitoon liittyy seurantavaihe, jossa asiakkaan vointia ja tilannetta seurataan.

– Hormonihoitoja ei aloiteta ennen 16 ikävuotta. Hormonihoito on elämänikäinen prosessi, Kaltiala-Heino sanoo.

Myös seksuaali- ja psykoterapeutti Mömmö-Koskiniemi toteaa, että joskus transhenkilön kokemus omasta sukupuolesta tunnistetaan jo varhain ja nähdään hyvin selkeänä. Mömmö-Koskiniemi korostaa, että sukupuolenkorjausprosessiin ei lähdetä koskaan heppoisin perustein.

– Prosessi on pitkä ja leikkaukset ovat kivuliaita. Sen läpikäyneet ovat kuitenkin kertoneet minulle, että kaikki se kipu ei kuitenkaan ollut mitään verrattuna siihen, mitä oli ennen leikkausta.

Suomen translakia on kritisoitu, koska juridinen sukupuolenkorjauksen hyväksyminen vaatii hedelmättömyyttä. Käytännössä hedelmättömyyteen riittää vastakkaisen sukupuolihormonien käyttö, mikä poistaa hedelmällisyyden lopulta kokonaan, ainakin hormonien käytön ajaksi.

Juttua täydennetty klo 17:01. Tyttö sana muutettu kahdessa kohtaa tekstiä muotoon tytöiksi syntyneet.

Talvi on ollut tähän mennessä lauha ja Itämeren alueella jäätä on ennätyksellisen vähän. Talvimerenkulun kannalta jäätalvi on ollut kuitenkin kaikkea muuta kuin helppo.

– Aina kun talvi on lauha ja tuulet ovat kovia, talvesta tulee vaikea, kiteyttää jäänmurtaja Kontion päällikkö Timo Jeskanen.

Perämerellä olevat kolme suomalaista jäänmurtajaa Kontio, Otso ja Polaris ovat täystyöllistettyjä. Sen sijaan kahden ruotsalaisen jäänmurtajan talvi on ollut huomattavasti leppoisampi, eikä niiden ole tarvinnut juuri satamasta irtautua.

Tämä johtuu siitä, että lounaan- ja lännenpuoleiset tuulet painavat jäät Suomen puoleiselle rannikolle.

– Lähes koko tammikuun ajan on tuullut kovaa tai myrskynnyt, jonka vuoksi jäät ovat ahtautuneet, vahvistaa Jeskanen.

Havainnolle löytyy vahvistus Ilmatieteenlaitoksen tilastoista.

Meteorologi Niko Tollman kertoo, että myrskypäivien lukumäärällä mitattuna tammikuu sijoittuu koko Suomen merialueella tuulisimpien tammikuiden joukkoon tilastossa, jota on koottu vuodesta 1994.

Vaikeakulkuinen jääkenttä

Perämeren laivaliikenne kulkee tällä hetkellä täysin jäänmurtajien varassa, sillä niiden täytyy avustaa vahvimmatkin alukset pohjoisen vientisatamiin Tornioon, Kemiin ja Ouluun.

Jäänmurtajan tekemä ränni ei pysy tuulten ja jääkentän puristuksen vuoksi pitkään avoinna.

– Tänä talvena kaikkein vahvimmatkin linjaliikennealukset ovat tarvinneet meidän apua, vahvistaa jäänmurtaja Kontion päällikkö Timo Jeskanen.

Tilannetta hankaloittaa vielä useita kilometrejä laaja sohjojään reuna, joka velloo jääkentän eteläpäässä sohjoaallokkona.

– Jäänmurtajien on vaikea kulkea aallokossa eikä heikkoja aluksia voida avustaa sen läpi. Meidän on odotettava tuulten tyyntymistä ennen kuin voimme ottaa aluksen hinaukseen kohti määränpäätä, kuvailee Jeskanen.

Jäätä on Itämerellä vielä vähän

Talvisin Itämeri jäätyy keskimäärin 170 000 neliökilometrin suuruiselta alueelta eli käytännössä kaksi viidesosaa koko merialueesta on jäässä.

– Tällä hetkellä jäätä on 33 000 neliökilometrin verran ja se on käytännössä yhtä vähän kuin oli samaan aikaan vuonna 2008. Tuolloin Itämerellä oli talven päättyessä vähemmän jäätä kuin koskaan aikaisemmin mittaushistorian aikana, luonnehtii meteorologi Niko Tollman.

Itämeri jäätyi vuonna 2008 vain 49 000 neliökilometrin alueelta. Merialueella jäät vahvistuvat vielä maaliskuussa, mutta huhtikuussa auringonsäteet haurastuttavat jääkenttää.

– Jos verrataan tammikuun viimeisiä päiviä keskenään, oli Perämerellä vuonna 2008 enemmän jäätä, mutta Suomenlahti oli lähes jäätön, kertoo Tollman.

– Tällä hetkellä taas Perämerellä jäätä on vähemmän, mutta Viron rannikon matalat vedet ovat jäässä.

Europarlamentaarikko Paavo Väyrysen mielestä keskustan Keminmaan kunnallisjärjestön olisi luovuttava hänen keskustasta erottamisensa käsittelystä. Väyrysen mukaan kunnallisjärjestöllä ei ole asiassa toimivaltaa, vaan päätösvalta kuuluu keskustan puoluehallitukselle ja -valtuustolle.

Väyrynen vetoaa myös paikallisyhdistyksen sääntöihin.

– Puolueen ja sen jäsenjärjestöjen (piirijärjestöjen, kunnallisjärjestöjen ja paikallisyhdistysten) säännöissä ei ole kuitenkaan määrätty, kuinka on toimittava, jos puolueen jäsenestä tulee toisen puolueen jäsen, Väyrynen kirjoittaa vastauksessaan Keminmaan kunnallisjärjestölle.

Kunnallisjärjestö on pyytänyt keskustaseuralta selvitystä mahdollisista toimenpiteistä, koska Väyrynen kuuluu keskustan sääntöjen vastaisesti kahteen puolueeseen.

– Suomen Keskusta rp:n paikallisyhdistyksen sääntöjen mukaan jäsenenä voi olla henkilö, joka hyväksyy puolueen yleiset periaatteet sekä sitoutuu noudattamaan paikallisyhdistyksen sääntöjä. Paikallisyhdistyksen säännöissä ei ole kieltoa kuulua toiseen puolueeseen, Väyrynen kirjoittaa.

Väyrynen on keskustan jäsen keskustaseuran kautta. Hän on itse perustanut seuran ja toimii sen puheenjohtajana.

Väyrynen vetoaa myös siihen, että kansalaispuolue ei toimi lainkaan kuntapolitiikassa. Väyrynen on kuitenkin itse mahdollisesti lähdössä ehdokkaaksi kuntavaaleissa.

– Olen edelleen valmis harkitsemaan ehdokkuutta kuntavaaleissa, Väyrynen kertoo.

Lapin käräjäoikeus antoi tiistaina tuomion laajassa laitonta maahantuloa ja kiskontaa koskevassa jutussa. Kaikkiaan syytettynä oli viisi henkilöä.

Syytteen mukaan kolme heistä oli osa järjestäytynyttä rikollisryhmää, joka toi Irakista Euroopan halki Suomeen neljä turvapaikanhakijaa ja yritti tuoda vielä kuusi muutakin henkilöä. Maahantulot tapahtuivat Torniossa vuosina 2015 ja 2016. Heitä syytettiin törkeästä laittoman maahantulon järjestämisestä.

Lapin käräjäoikeus ei pitänyt oikeudessa esitettyä näyttöä riittävänä osoittamaan, että syytetyt olisivat osa rikollisryhmää tai olisivat tuoneet Suomeen turvapaikanhakijoita rahaa vastaan. Käräjäoikeus hylkäsi syytteet.

Käräjäoikeus tuomitsi kuitenkin kaksi henkilöä laittoman maahantulon järjestämisestä. Oikeuden mukaan he olivat tuoneet autolla laittomasti kaksi henkilöä Ruotsista Suomeen.

Vankeusaika kuittasi rangaistukset

Oikeus hylkäsi myös kahden muun henkilön syytteet laittoman maahantulon järjestämisestä. Syytteen mukaan he olivat auttaneet laittomia maahantulijoita neuvomalla ja rahoittamalla maahantuloa.

Jutun tutkinnan aikana kolme henkilöä oli vangittuna ja heidät vapautettiin käsittelyn eri vaiheissa. Kaksi heistä tuomittiin lyhyisiin ehdollisiin vankeusrangaistuksiin laittoman maahantulon järjestämisestä. Oikeus katsoi, että heidän rangaistuksensa olivat tulleet kokonaan suoritetuiksi vankeusaikana.

Lisäksi samoilla käräjillä käsiteltiin syytettä törkeästä kiskonnasta. Tapaus liittyi kahden henkilön väliseen ravintolayrityskauppaan. Oikeus hylkäsi syytteen.

Pitkällisen käräjäkäsittelyn, laajan kirjallisen ja suullisen kuulemisen lopputuloksena valtion varoista maksetaan avustajapalkkioita yhteensä yli 100 000 euroa.

Vuodenvaihteessa voimaan astunut raskaan liikenteen talvirengaspakko näkyy ulkomaisten rekkojen renkaissa. Vetoakseleissa on käytettävä joulu-helmikuun aikana talvirenkaita, joiden urasyvyys on viisi milliä.

– Kenttävalvonnasta kerrotaan, että renkaat ovat muuttuneet lain mukaisiksi, mutta eivät ulkomaiset rekkakuskit aiemminkaan ihan sileillä renkailla ajaneet, kertoo ylikomisario Rauno Pätsi Lapin poliisista. Muutos ei siis ole ollut suuren suuri. Kotimaisissa rekoissa poliisi ei ole havainnut muutosta lainkaan.

– Kotimaiset tekijät ovat hoitaneet asiansa aiemminkin, heillä on nastarenkaitakin ohjaavissa akseleissa ja joillakin myös vetoakseleissa.

Myös tullissa valvotaan rajat ylittävien autojen kuntoa. Tulliylitarkastaja Kari Hannu Tornion tullista kertoo, että vuodenvaihteen jälkeen muutamalle venäläiselle rekkakuskille on annettu huomautus renkaiden kunnosta Vartiuksen raja-asemalla.

– Rekat on päästetty huomautuksen jälkeen jatkamaan matkaa, Hannu kertoo.

Sallan tai Raja-Joosepin rajanylityspaikoilla rekkojen renkaisiin ei ole puututtu.

Kuskit huijaavat ajopiirtureita

Ylikomisario Rauno Pätsin tuntuma on, että rekkojen ulosajot olisivat tänä talvena harventuneet.

– Tilastoja asiasta ei ole, mutta semmoinen näppituntuma on, että ojaanajot olisivat aavistuksen verran vähentyneet takavuosista. Siihen tosin voi olla muitakin syitä kuin renkaat. Kuljettajille on ehkä tullut lisää kokemusta meidän olosuhteista, kokenut poliisi arvioi.

Hän kertoo, että renkaiden sijaan puutteita on viime aikoina havaittu lepoaikojen noudattamisessa. Poliisin haaviin on jäänyt lukuisia ulkomaisia rekkakuskeja, jotka ovat viitanneet lepoajoille kintaalla.

– Erilaisia manipulointikeinoja käytetään, kun yritetään peittää ylimääräisiä ajoja. Kuljettajat ajavat kahdella kortilla tai yrittävät manipuloida ajopiirturia. Yhtämittaisista ajoajoista saattaa tulla hurjan pitkiä, Pätsi tietää. Julkisuudessa on kerrottu, että ajopiirturia voi huijata esimerkiksi parin euron magneetilla.

– Edesauttavina syinä näihin ulosajoihin on ollut se, että ajovireys on laskenut ja onko sitten pahimmillaan nukahdettu rattiin, kun on väsyneenä ajettu, Pätsi arvioi. Onnettomuusalttiilla VT 21:llä poliisi valvoo muutamia kertoja viikossa. Se on Pätsin mielestä liian vähän.

Onnettomuusrekkojen renkaat useimmiten kunnossa

Muoniolainen hinausauton kuljettaja Kari Ylitalo kertoo auttaneensa näillä lumilla yli kymmenen rekkaa valtatie 21:n pientareelta. Vain harvoin ulosajon syynä näyttäisi olevan kelvottomat renkaat. Hinauspalvelu Falckin leivissä työskentelevä Ylitalo kertoo tavanneensa kahdet käyttökelvottomat renkaat, nekin ennen talvirengaspakon voimaantuloa.

– Usein syy on ratin ja penkin välissä. Ajetaan liian reunaan, kun toinen iso auto tulee vastaan ja sitten tupsahdetaan ojaan. Eikä aina ole huono keli. Joskus ihmettelinkin, miten näin hyvällä ilmalla ajetaan ojaan, Ylitalo kertoo tien päältä. Toki useimmat ulosajot tapahtuvat lumituiskussa.

Ylitalo kertoo rientäneensä tänä talvena virolaisten ja puolalaisten rekkakuskien avuksi.

– Se on tosi harvinaista, että suomalaisia kuskeja on ojassa, toteaa Ylitalo.

Työtaakkaa helpottanee lähivuosina se, että kapeaa, mutkaista ja mäkistä tietä remontoidaan 35 miljoonalla eurolla Kolarin ja Kilpisjärven välillä.

Kemi-Tornion käräjäoikeus on tuominnut viisi henkilöä Keminmaassa Pörhön autoliikkeeseen ja korjaamoon tehdyistä tuhotöistä. Kovin tuomio oli kuusi vuotta ehdotonta vankeutta, mutta siinä oli mukana muitakin rikoksia.

Päätekijä tuomittiin tuhotyöstä, lievästä tuontitavaraan ryhtymisestä, törkeästä pahoinpitelystä, törkeästä huumausainerikoksesta, törkeästä petoksesta ja rekisterimerkintärikoksesta. Syyte yhdestä törkeästä petoksesta hylättiin.

Kaksi tekijää sai yli kahden vuoden ja yksi tekijä sai 10 kuukauden ehdottoman tuomion tuhotyöstä. Yksi tuomittu selvisi 1 vuoden ja 10 kuukauden ehdollisella vankeusrangaistuksella ja 80 tunnin yhdyskuntapalvelulla.

Puolentoista vuoden takaisista tuhoista aiheutui yli miljoonan euron vahingot Pörhön Autoliike Oy:lle, Pörhö Kiinteistöt Oy:lle, vakuutusyhtiöille sekä vahingoittuneiden autojen omistajille. Vastaajat velvoitettiin yhteisvastuullisesti korvaamaan aiheuttamansa vahingot asianomistajille ja vakuutusyhtiöille.

Kahta vastaajaa epäiltiin törkeästä petoksesta liittyen Kemissä aiemmin tapahtuneeseen kolariin. Vastaajien epäiltiin törmänneen kuljettamillaan autoilla tahallaan toisiinsa, jotta vakuutusyhtiö lunastaisi toisen hallinnassa olleen uudehkon auton. Tahallisuudesta ei kuitenkaan saatu riittävää näyttöä ja syyte hylättiin molempien osalta.

Vakuutusyhtiö ei kuitenkaan lunastanut kolarissa vaurioitunutta autoa, vaan maksoi sen korjaamiskulut Pörhöllä tehdyistä korjauksista. Uudehkon auton haltija oli tyytymätön Pörhön autoon tekemien korjausten laatuun, minkä epäiltiin olleen syynä myöhemmin tapahtuneeseen tuhotyöhön.

Mannerheimin lastensuojeluliiton nettipalvelussa käyttäjät ilmoittavat sukupuolensa sekä ikänsä.

Puhelimessa yhteydenottajista hieman yli puolet yhteydenottajista on poikia. Suurin osa nettikirjeiden ja chat-palvelun yhteydenottajista on tyttöjä.

Neljä vuotta sitten palveluun lisättiin vaihtoehto, jolla sukupuolekseen voi ilmoittaa jonkin muun. Sukupuolekseen jonkin muun valitsevien määrä on kasvanut siitä asti, kun vaihtoehto tuli valittavaksi. Nyt kaksi prosenttia nettikirjeiden kirjoittajista valitsee sukupuolekseen jokin muu.

– He saattavat kantaa huolta siitä, että heidät hylättäisiin tai tilanne kotona voisi vaikeutua, jos he kertoisivat omista kokemuksistaan tai pahimmassa tapauksessa he eivät olisi tervetulleita omaan kotiinsa, Lasten ja nuorten puhelimen suunnittelija Heidi Holappa Mannerheimin lastensuojeluliitosta kertoo.

Holapan mukaan iän karttuminen voi helpottaa nuoren tilannetta.

– Silloin kun nuori ei koe mahdolliseksi olla avoin tunteistaan ja ajatuksistaan läheisille, esimerkiksi Setan nuorten vertaisryhmät voivat tarjota mahdollisuuden rakentaa kannattelevia tukiverkkoja. Joillekin omilleen muutto viimeistään tuo tilaisuuden tehdä elämästä enemmän oman näköistä.

Sukupuolelle enemmän vaihtoehtoja

Mannerheimin lastensuojeluliittoon yhteyttä ottavat lapset ja nuoret haluavat yhä useammin tietoa sukupuoleen liittyvistä asioista.

– Kaikki meidän kanavamme ovat anonyymejä, mutta netissä aiheen käsittely on ehkä vielä helpompaa, Lasten ja nuorten puhelimen suunnittelija Heidi Holappa Mannerheimin lastensuojeluliitosta kertoo.

Netin kautta tapahtuvissa yhteydenotoissa nuoret kertovat usein, että he ovat miettineet asioita jo pitkään ja etsineet tietoa ja joskus myös tukea netin välityksellä.

Vanhempana voi huomioida oman arkisen kielenkäyttönsä, millä tavalla lähipiirissä puhutaan seksuaalisesta suuntautumisesta ja sukupuolen moninaisuudesta. Heidi Holappa

Nuoremmat lapset esittävät tietokysymyksiä.

– Miten sukupuolenkorjaus toteutetaan tai miten sukupuolta voi vaihtaa, Heidi Holappa kertoo esimerkkejä.

Vanhemmat nuoret ottavat yhteyttä tyypillisesti netin välityksellä.

– Monet nuoret ovat hakeneet tietoa jo etukäteen. He kaipaavat ensisijaisesti aikuista ihmistä, jonka kanssa käsitellä itselle hyvin henkilökohtaista asiaa ja peilata omia kokemuksiaan.

Myös koulun liikuntatunnit voivat olla ahdistava kokemus

Moni joutuu salaamaan tuntemuksensa pelätessään torjutuksi tulemista.

– Moni kertoo, että on tunnistanut jo vuosia oman kokemuksensa, mutta on joutunut piilottelemaan asiaa läheisiltään ja väistelemään kysymyksiä. Taustalla on usein huoli siitä, että joutuisi läheisten torjumaksi tai vanhemmat eivät enää arvostaisi tai rakastaisi samalla tavalla kuin ennen, Holappa sanoo.

On tärkeää että lapsella on tilaa olla epävarma ja keskeneräinen. Heidi Holappa

Myös koulumaailmassa eteen voi tulla hankalia tilanteita.

– Osa nuorista kertoo välttelevänsä ahdistavaksi kokemiaan tilanteita, esimerkiksi koulun liikuntatunteja, joissa joutuisi käyttämään itselle vääräksi koetun sukupuolen pukeutumistiloja.

Epävarmaa nuorta saatetaan myös painostaa.

– Nuoret ovat tuoneet usein esille sitä, että kun on epävarma omasta kokemuksestaan, niin on erityisen vaikea puhua omille läheisilleen. Taustalla on usein pelko siitä, että jos on epävarma omasta kokemuksestaan, niin kohtaisi enemmän painostusta kohti normi-sukupuolenilmaisua.

Erilaisuus voi myös johtaa kiusaamiseen

Valtavirrasta poikkeavaa saatetaan myös kiusata.

– Lasten ja nuorten puhelimessa kuulee, että seksuaalista suuntautumista tai sukupuolen moninaisuutta käytetään edelleen leikin laskuun ja kiusaamistarkoituksessa se on edelleen aika yleinen aihe. Samalla monella on tukena kavereita, jotka ovat sinut seksuaalisen suuntautumisen tai sukupuolen moninaisuuden kanssa, Lasten ja nuorten puhelimen suunnittelija Heidi Holappa Mannerheimin lastensuojeluliitosta sanoo.

Holappa toivoo, että lapsi saisi läheisiltä aikuisilta ymmärrystä ja tukea.

– Lapsella on parhaimmat mahdollisuudet voida hyvin jos hänellä on tukena elämässään muita ihmisiä ja erityisesti aikuisia, kun lapsi pohtii isoja asioita.

– On tärkeää että lapsella on tilaa olla epävarma ja keskeneräinen, Holappa sanoo.

Hänellä on neuvo myös aikuisille.

– Auttaa ja tukea siinä, että voi pohtia omia kokemuksia ja käsitellä niitä ilman painostusta. Vanhempana voi huomioida oman arkisen kielenkäyttönsä, millä tavalla lähipiirissä puhutaan seksuaalisesta suuntautumisesta ja sukupuolen moninaisuudesta ja hakea tarvittaessa tietoa näistä aiheista.

Holappa painottaa, että aikuisten olisi tärkeä valaa lapseen tulevaisuudenuskoa.

– Tärkeintä on vahvistaa uskoa valoisaan tulevaisuuteen. Suomi on hyvä maa monenlaisille ihmisille elää. Vaikka täällä saattaa kohdata syrjintää herkemmin, jos kuuluu johonkin vähemmistöön, on hyvin tärkeää, että on tukijoukkoja.

– Kavereiden kanssa tulee raatattua handsfreen kautta melkein koko tuuri puhelimessa. Ja sittenhän on Spotify keksitty. Sen saa tuohon radioon yhdistettyä ja musiikkia kuunnella.

23-vuotias Toni Alatalo on tehnyt töitä monitoimikoneen ohjaimissa jo kuusi vuotta. Työnantajan kehuma kova ammattikuski ottaa koneen puikoissa rennosti.

Nuorimies kertoo, että metsätyö on kiehtonut häntä pienestä saakka. Tähän on voinut vaikuttaa se, että hänen isänsä on työkseen ajanut puutavara-autoa.

– Täällä saa olla omassa rauhassa. Näkee oman käden jäljen ja ei ole koko ajan joku selän takana. En ainakaan itse sopisi mihinkään muualle, Alatalo pohtii.

Alatalo tiesi siis suurin piirtein mitä työ on, kun hän aloitti ammattiopinnot. Itse asiassa hän opiskeli metsuriksi, vaikka päätyikin harvesterin puikkoihin.

Noin 20 000 euroa vuodessa

Vain osa metsäkoneen kuljettajaksi opiskelleista lopulta päätyy alan töihin. Tilannetta pitäisi korjata, sillä koulutus on kallista ja alalla ennustetaan tulevaisuudessa työvoimapulaa.

Lapissa metsäkonealan opinnot aloittaa vuosittain noin 80 opiskelijaa. Lapin ammattiopisto LAO ottaa vuosittain nuorisolinjalle 30-36 opiskelijaa. Aikuisopiskelijoita aloittaa noin 50. Heistä osa on työttömille työnhakijoille suunnatussa työllisyyskoulutuksessa ja osa opiskelee ammattitutkintoa. Koulutus maksaa vuodessa noin 20 000 euroa per oppilas.

Heikoimmin tästä joukosta alalle jäävät nuoriso-opiskelijat. LAO:n toimipistejohtaja Kyösti Paloniemi arvioi, että samoin kuin nuorten ammattiopinnoissa muutoinkin, moni on päätynyt koulutukseen tietämättä, minkälaista metsätyö on.

Koulutukseen kuuluu työharjoittelua, jonka voi tehdä myös metsäalan koneyrityksissä. Pitkään alalla toimineen koneurakoitsija Kimmo Kulojärven mukaan karkeasti arvioiden kymmenestä nuoresta opiskelijasta vain noin kahdella on taitoja ja motivaatiota selvitä harjoittelusta "oikeissa töissä" yrityksessä. Heillä onkin usein tausta metsäalan yrittäjäperheessä.

Kulojärvi kertoo, mistä lupaavan nuoren työntekijän tunnistaa:

– Sellainen jolla on asenne kohdallaan ja intohimo tähän työhön. Aika monesta muusta asiasta päästään eteenpäin, mutta jos näitä kahta ei löydy, niin sitten ollaan ongelmissa.

Parhaat saavat töitä

Ammattiopistosta tai TE-toimistosta ei löydy tietoa siitä, kuinka moni opiskelleista lopulta jää alalle. Alan ammattiliitton Puuliiton aluetoimiitsija Reijo Lehtinen kertoo, että metsäkoneen kuljettajien valtakunnallinen työttömyysaste oli viime vuoden lopussa kahdeksan prosenttia ja Lapissa sama luku on hieman korkeampi.

– Parhaat kaverit kyllä saavat töitä. Esimerkiksi 20 kymmenestä opiskelijasta työllistyy 4-5 koulun jälkeen työllisyystilanteesta riippuen, mutta lopuilla on tiukkaa. Metsäkonepuolelta koulutetuista suurin osa vaihtaa alaa, eli satsaukset menevät tältä osin hukkaan, vaikka tulevaisuuden näkymät ovat valoisat, Lehtinen sanoo.

Parhaiten työllistyvät työllisyyskoulutukseen osallistuneet aikuiset.

– TE-toimiston koulutuksen 16 oppilaasta on työllistynyt parhaimmillaan viisi eli maksimissaan 30 prosenttia, Lehtinen sanoo.

Tällä hetkellä Lapissa ei ole avoinna yhtään metsäkoneen kuljettajan työpaikkaa. Tilanne muuttuu radikaalisti, jos Kemin tai Kemijärven tehdashankkeet toteutuvat. Alan yrittäjät arvioivat, että yhdenkin tehtaan avaaminen tuo töitä noin parillesadalle motokuski-puukuski -työparille.

Työharjoittelua lisätään

Metsäalan yrittäjät moittivat, että koulutuksessa on liian vähän työharjoittelua. Vastavalmistunut on koulutettava töihin, ja se vie työaikaa toiselta ammattikuskilta, mikä tarkoittaa tulonmenetystä.

– Omien kokemuksieni mukaan siinä vaiheessa kun oppilaalla taitotaso on sitä luokkaa, että hän pystyy samaan kuin ammattikuski, niin se on maksanut keskimäärin 60 000 - 70 000 euroa yritykselle. Kyllä sitä käytännön harjoittelua pitää saada moninkertaiseksi siellä koulussa, Kulojärvi sanoo.

Koulutus käy jatkuvaa keskustelua alan yritysten kanssa. Yrittäjien toiveet on kuultu, ja työharjoittelun määrää nostetaan metsäkonekuskin koulutuksessa ensi syksynä jopa puolella nykyisestä.

– Varsinainen metsäkoneella työskentely siirtyisi työpaikoille ja lähijaksot koululla vähenevät, LAO:n toimipistejohtaja Kyösti Palojärvi sanoo.

Tulli on tutkinut rikoskokonaisuutta, jossa suomalaisen miehen epäillään tuoneen Ruotsista Tornion kautta Keski-Suomeen nuuskaa kaupallisessa tarkoituksessa.

Epäilty on salakuljettanut henkilöautolla noin 320 kiloa nuuskaa Suomeen 19 eri kerralla maksamatta nuuskasta valmisteveroja. Nuuskaa on kuljetettu syksyn 2014 ja marraskuun 2015 välisenä aikana. Vältettyjen valmisteverojen määrä edelleen myydystä ja kulutukseen päätyneestä nuuskasta on noin 118 000 euroa.

Tullin esitutkinnassa selvisi, että epäilty on myynyt maahan tuomansa nuuskan edelleen pääasiassa yli 200 postiennakkolähetyksenä eri puolelle Suomea.

Kymmeniä ostajia kuultu esitutkinnan aikana

Tullin esitutkinnan aikana on ollut pidätettynä ja vangittuna yksi suomalainen mies. Nuuskan salakuljetustapausta on hänen osaltaan tutkittu törkeänä veropetoksena ja salakuljetuksena. Lisäksi tutkinnan aikana on kuultu yli 60 nuuskan ostajaa epäiltyinä lievästä laittomasta tuontitavaraan ryhtymisestä.

Tullin tiedotteessa kerrotaan, että tapaus on siirtymässä syyteharkintaan Sisä-Suomen syyttäjänvirastoon.

Elokuussa 2016 voimaan tulleen tupakkalain mukaan yksityishenkilö saa omaa henkilökohtaista käyttöään varten tuoda mukanaan yhteensä enintään 1 000 grammaa nuuskaa. Nuuskaa ei saa myydä Suomessa.

Kolttakulttuurikeskus avataan vuonna 2019 Sevettijärvelle, tiedottaa Kolttakulttuurisäätiö.

Kolttakulttuurisäätiön tavoitteena on saada Sevettijärvelle nouseva Talvikyläksi nimetty kolttakulttuurikeskus valmiiksi vuonna 2019, joka on Sevettijärvellä juhlavuosi.

Tällöin tulee kuluneeksi 70 vuotta siitä, kun kolttasaamelaiset asutettiin Sevettijärvelle.

– Sehän on suurenmoista, että avajaiset pidetään tällaisena juhlavuotena, riemuitsee kolttien luottamusmies Tanja Sanila tiedotteessaan.

Valtakunnallinen kampanja käynnistyy Saamelaisten kansallispäivän korvilla

Valmistuvalle keskukselle haetaan näkyvyyttä sekä varoja valtakunnallisella kampanjalla.

Pienimmän puolesta -kampanja avaa kolttakulttuuria suurelle yleisölle sekä tarjoaa mahdollisuuden osallistua keskuksen rakentamiseen.

Kulttuurikeskuksen kokonaiskustannukset ovat n. 4 miljoonaa euroa ja varainkeruulla on tavoite kerätä tästä n. 1,9 miljoonaa euroa.

– Kampanjalla on varainkeruun lisäksi tavoitteena lisätä tietoisuutta kolttasaamelaisuudesta sekä tuoda esiin keskuksen merkitystä kolttakulttuurin ja kielen säilymiselle, lisää Sanila.

Kampanja käynnistyy perjantaina 3.2. Saamelaisten kansallispäivää edeltävänä viikonloppuna.

Kampanjassa on mukana merkittäviä kolttakulttuurin vaikuttajia ja sen virallisia suojelijoita ovat mm. Saamelaisalueen koulutuskeskuksen rehtori Liisa Holmberg sekä palkittu elokuvaohjaaja ja vuoden koltta 2016 Katja Gauriloff Oktober Oy elokuvatuotantoyhtiöstä.

Kunnissa on saatu hyviä tuloksia tuki- ja liikuntaelinvaivojen hoidosta ilman lääkäriä. Fysioterapeuttien vastaanoton käyttöönsä ottaneista kunnista ja sairaanhoitopiireistä arvioidaan, että tuhannet potilaat ovat päässeet oireistaan eroon käymättä lainkaan lääkärissä.

– Hyvin harvan tarvitsee mennä lääkäriin. Asiakkaat ovat olleet tyytyväisiä ohjaukseen ja hoidon suuntaan, sillä fysioterapeutilla on huomattavasti enemmän aikaa keskittyä ongelmaan kuin lääkärillä, kertoo fysiatrian ylilääkäri, kuntoutusjohtaja Markku Hupli Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiristä.

Käytännössä selkä- tai niskavaivoista kärsivä potilas on ohjattu terveyskeskuksen ajanvarauksesta lääkärin sijaan suoraan fysioterapeutin vastaanotolle. Kun potilas soittaa ajanvaraukseen, sairaanhoitaja kysyy häneltä tietyt lääkärien laatimat kysymykset ja päättää vastausten perusteella, kuuluuko potilas lääkärin vai fysioterapeutin vastaanotolle.

Asiakas saa näin avun suoraan oikealta asiantuntijalta. Katri Partanen

Lääkäriä tarvitaan, jos kipujen taustalla on esimerkiksi tapaturma tai potilaalla on kuumetta ja muita yleisoireita. Vain muutama prosentti potilaista tarvitsee lääkärin apua.

Käytössä 30 kunnassa

Kotka oli ensimmäisiä kaupunkeja, jotka alkoivat kouluttaa fysioterapeutteja vastaanottamaan potilaita. Uusimmat fysioterapeutit ovat juuri valmistuneet koulutuksesta ja aloittaneet vastaanottotoiminnan. Avoterveydenhuollon johtaja Riitta Johannala-Kemppainen kertoo, että valtaosa tuki- ja liikuntaelinvaivaisista on lähetty suoraan fysioterapeutille.

– Oireet ovat parantuneet, sillä potilaat eivät ole tulleet takaisin. Alkuun sinne laitettiin vain yläselkävaivaiset, mutta käytäntö on laajentunut koskemaan koko selkää ja olkapäitä. Nyt pohdimme, ottaisimmeko jo jalkavaivatkin mukaan, Johannala-Kemppainen sanoo.

Fysioterapeuttien vastaanotot ovat levinneet pikkuhiljaa ympäri maata. Nyt ne ovat käytössä noin 30 kunnassa ja työterveyshuolloissa ympäri maata. Kokonaisia sairaanhoitopiirejä on mukana kaksi.

– Mitä nopeammin näihin vaivoihin saa avun, sitä paremmat ovat toipumismahdollisuudet. Kroonistuessaan kivuista on vaikea päästä eroon, ja kipu ehtii helposti kroonistua lääkäriin jonottaessa ja vielä sen jälkeen fysioterapiaan jonottaessa, sanoo fysiatrian ylilääkäri Jari Ylinen Keski-Suomen sairaanhoitopiiristä.

Aikaa ja rahaa säästyy

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen selvityksen mukaan erilaisia kipuja ja särkyjä on joka kuukausi joka kolmannella suomalaisella aikuisella. Yli miljoonalla suomalaisella on jokin pitkäaikainen tuki- ja liikuntaelinsairaus.

Kroonistuessaan kivuista on vaikea päästä eroon, ja kipu ehtii helposti kroonistua lääkäriin jonottaessa. Jari Ylinen

Fysioterapeuttien vastaanotot säästävät sekä aikaa että rahaa.

– Aiemmin lääkäri lähetti potilaan fysioterapeutille, joten tässä jää yksi turha askel välistä pois. Toisaalta asiakas saa näin avun suoraan oikealta asiantuntijalta, sanoo kehittämisasiantuntija Katri Partanen Suomen Fysioterapeutit ry:stä.

Koulutuksessa fysioterapeutit käyvät läpi esimerkiksi diagnostiikkaa. Lisäksi heitä opetetaan tunnistamaan oireet tai löydökset, jotka vaativat lääkärintutkimusta.

– He eivät tee lääketieteellistä diagnoosia vaan fysioterapeuttisen diagnoosin. Fysioterapeutti voi myös antaa sairauslomaa ja suositella vastaavan lääkärin suostumuksella tiettyjä kipulääkkeitä, joita saa ilman reseptiä. Lääkkeenmääräämisoikeutta ei ole, mutta suositusoikeus on, Partanen kertoo.

Diagnoosin teko ja hoidosta päättäminen kuuluvat lääkärille. Hannu Halila

Potilas saa fysioterapeutilta myös liikunta- ja jumppaohjeita. Yle kertoi pari viikkoa sitten väitöstutkimuksesta, jonka mukaan yksilölliset harjoitteet ovat erittäin tehokkaita esimerkiksi selkäkipujen hoidossa.

Harmaalla alueella?

Lääkäriliitto suhtautuu epäillen siihen, että diagnooseja tekevät muut kuin lääkärit.

– Se on vastoin perinteistä lääkärin ajattelutapaa. Diagnoosin teko ja hoidosta päättäminen kuuluvat lääkärille, sanoo Lääkäriliiton varatoiminnanjohtaja Hannu Halila.

Halilan mukaan vakavien sairauksien hoito voi viivästyä, jos vastuu diagnoosista jää fysioterapeutille. Tällaisia sairauksia ovat syöpien lisäksi esimerkiksi erilaiset hermojen puristustilat.

– Itselläni todettiin aiemmin kaularangan ahtauma, ja onneksi pääsin magneettikuviin ajoissa. Ongelma oli silloin vielä leikkauksella korjattavissa. Jos olisin jäänyt odottelemaan, se olisi voinut aiheuttaa palautumattomia muutoksia.

Väitän, että kyllä vakavia sairauksia jää huomaamatta lääkäreiltäkin. Markku Hupli

Halila nostaa esimerkiksi myös Ylen MOT-ohjelman esiin nostaman kiistan silmälääkäreiden ja optikoiden välillä. MOT kertoi hiljattain siitä, miten optikot ovat laajentaneet työnkuvaansa näönmäärittämisestä laajempiin silmätutkimuksiin. Silmälääkärit pelkäävät, että optikot vaarantavat potilaiden turvallisuuden.

– Tulee mieleen, että ollaanko tässä samalla tavalla nyt vähän harmaalla alueella, Halila miettii.

Lääkkeitä määrätään liian herkästi

Etelä-Karjalassa on seurattu tiiviisti sitä, kuinka usein suoraan fysioterapiaan ohjatulta potilaalta onkin löytynyt myöhemmin vakava sairaus.

– Niitä ei ole tullut vastaan. Väitän, että kyllä vakavia sairauksia jää huomaamatta lääkäreiltäkin. On potilaita, jotka ovat käyneet lääkärissä ja silti oireilun takaa on paljastunut jotain, mitä ei ole heti huomattu, sanoo fysiatrian ylilääkäri Markku Hupli.

Selkävaivoista kärsivät potilaat kertoivat viime viikolla Ylen jutussa tyytymättömyydestään kipujen hoitoon. Monilla oli kokemuksia siitä, miten lääkäri on antanut käteen lääkereseptin ja sairauslomapaperin.

Fysioterapeuteista voi olla pulaa ja se on myös kallista hoitoa verrattuna lääkkeisiin. Hannu Halila

Fysioterapiaan on edelleen vaikea päästä, vaikka potilaiden mielestä se on usein tuonut parhaan avun. Lääkäriliitosta myönnetään, että lääkkeitä määrätään ehkä liian herkästi.

– Se on usein resurssikysymys. Fysioterapeuteista voi olla pulaa ja se on myös kallista hoitoa verrattuna lääkkeisiin, varatoiminnanjohtaja Hannu Halila toteaa.

Lääkäriliitossa kaivataan kuitenkin edelleen lisää tieteellistä näyttöä fysioterapian toimivuudesta.

– Näyttö ei ole vielä tarpeeksi vahvaa, jos ajattelee kuntoutusta laajemmin, Halila toteaa.

Ohjeet koulutukseen tekeillä

Fysioterapeuttien vastaanottojen laajenemista on jarruttanut myös se, ettei Suomessa ole ollut yhtenäistä linjausta fysioterapeuttien vastaanottokoulutuksen laajuudesta. Nyt vastaanotot halutaan kuitenkin käyttöön ympäri maan.

– Fysiatrit ja Suomen Fysioterapeutit ry ovat vasta nyt laatimassa yhteisiä valtakunnallisia ohjeita siitä, mitä vastaanottotoimintaan valmistavan koulutuksen on pidettävä sisällään, kertoo fysiatrian ylilääkäri Markku Hupli Eksotesta.

Terveydenhuollon pirstaleinen rakenne on ollut este. Jari Ylinen

Myös koulutuksen hinta askarruttaa monia kuntia. Esimerkiksi Kotkassa koulutus on maksanut tuhansia euroja.

– Se oli kohtalaisen arvokas. Olemme kuitenkin nähneet hyödyt suuriksi, joten ne rahat on kannattanut siihen laittaa, sanoo avoterveydenhuollon johtaja Riitta Johannala-Kemppainen.

Sairaanhoitopiireissä kuitenkin uskotaan, että fysioterapeuttien vastaanottotoiminta saa tuulta alleen soten myötä. Viime aikoina käytäntö on laajentunut ainakin Lapin alueella ja Etelä-Pohjanmaalla.

– Terveydenhuollon pirstaleinen rakenne on ollut este. Soten myötä käytännöt todennäköisesti yhtenäistyvät, arvioi ylilääkäri Jari Ylinen Keski-Suomen sairaanhoitopiiristä.

Suomen, Ruotsin ja Norjan ilmavoimien yhdessä järjestämä Arctic Challenge Exercise -lentotoimintaharjoitus on järjestyksessään kolmas. Suomi on ensi kertaa harjoituksen johtovastuussa.

Toukokuun 22. päivänä alkavaan harjoitukseen osallistuu henkilöstöä ja koneita myös Yhdysvaltain, Iso-Britannian, Saksan, Ranskan, Espanjan, Sveitsin, Alankomaiden, Belgian ja Kanadan asevoimista. Hävittäjien lisäksi harjoituksessa käytetään ilmatankkauskoneita, pelastushelikoptereita sekä Naton valvonta- ja taistelunjohtokoneita.

ACE-harjoituksessa lennetään Suomen, Ruotsin ja Norjan pohjoisosissa. Suomessa harjoitusalue rajoittuu Länsi-Lappiin. Tukikohtina toimivat lentokentät Rovaniemellä, Ruotsin Luulajassa ja Norjan Bodössä.

ACE 17 -harjoituksessa harjoitellaan ilmaoperaation suunnittelua ja toteutusta monipuolisella ilmasodankäyntiin kuuluvalla kalustolla.

Harjoitus on osa Suomen, Ruotsin ja Norjan vuonna 2009 alkanutta Cross Border Training -yhteistyötä. Maiden ilmavoimat harjoittelevat ilmataistelua lähes viikottain maiden pohjoisosissa. Lentokierroksilla kunkin maan hävittäjät lentävät omista tukikohdistaan ja kohtaavat naapurimaiden koneet taivaalla.

Kaikkiaan ACE 17 -harjoitukseen osallistuu yli sata lentokonetta, mikä tekee siitä yhden tämän vuoden suurimmista lentotoimintaharjoituksista Euroopassa. Samaan aikaan taivaalla voi olla enimmillään noin 90 konetta.

ACE 2017 - harjoitukseen osallistuu useampia maita ja enemmän koneita kuin kahteen aiempaan harjoitukseen. Norjan johtamaan ACE-harjoitukseen vuonna 2015 osallistui yhdeksän maata ja Ruotsin vuonna 2013 johtamaan ensimmäiseen ACE-harjoitukseen viisi maata.