Pulmankijärven reunalla asfalttitie muuttuu kapeaksi hiekkatieksi, ja matkailija siirtyy kuin toiseen maailmaan. Karu tunturiylänkö saa matkailijan haukkomaan henkeään. Alempana järven rannan laakso ja Ylä-Pulmankijoen suu yllättävät vehreydellään.
Suomessa ei toista tällaista kohdetta ole – ja sen tietää myös moni matkailija.
Viime kesänä alue nousi puskaparkkeeraajien suosioon ja matkailu alueella uhkasi karata käsistä. Pahimmillaan leirintä järvellä muistutti "villin lännen touhuja", kuvailee nuorgamilainen nuori yrittäjä Eemeli Hekkanen.
– Autoja voi olla pienellä alueella kymmenittäin ja bileet on pystyssä.
Tänä kesänä tilanne on ainakin jonkin verran rauhoittunut. Metsähallitus tarkkailee silti alueen tilannetta aktiivisesti, sillä sekin on huomannut kasvaneen matkailijavirran.
Eemeli Hekkanen on nähnyt Pulmankijärven villit yöt.Jarmo Siivikko / Yle
Jos luontoa kuluttava ja rasittava toiminta lisääntyy ja haitat kasvavat, sillä on keinoja vaikuttaa asiaan. Leiriytyminen ja alueella yöpyminen voidaan kieltää ja roskaamista valvoa tiukemmin.
– Jos ongelmat näyttävät olevan liian isoja, silloin täytyy reagoida, sanoo Metsähallituksen puistonjohtaja Pekka Sulkava.
Matkailijan asenne ratkaisee
Järven historia on erityinen, sillä aikanaan se on ollut osa Jäämerta. Järvessä elää kampela ja laidalla kasvaa esimerkiksi pensaskanervaa. Sitä ympäröi hiekkapitoinen kangasmaasto, joka kuluu herkästi.
Nuorgamilainen matkailuyrittäjä Raimo Hekkanen toivoo matkailijoilta malttia, järkeä ja hyvää asennetta, kun he vierailevat Pulmankijärvellä.
– Tällä alueella on korvaamattomia kohteita. Arktiselle tundra-alueelle yltiöpäinen matkailu on suurin uhka. Onneksi nykypäivän turisti jo ymmärtää kulkea polkuja ja merkittyjä reittejä. Silti villi luonnossa liikkuminen on vieläkin ongelma, Hekkanen sanoo.
Hekkanen on havainnut, että sellainen luonnossa liikkuminen jossa otetaan mönkijä mukaan ja lähdetään kairaan on parina viime kesänä lisääntynyt. Mönkijällä liikkuminen tunturialueella on pääsääntöisesti kielletty.
Pekka Sulkava peräänkuuluttaa matkailijoiden omaa asennetta luonnossa kulkemiseen. Jokaisen matkailijoiden teoilla on merkitystä.
Välinpitämättömyyden jäljet kertaantuvat nopeasti, jos samalla paikalla käy vaikkapa toista tuhatta turistia jättämänsä oman pienen jälkensä.
Pulmankijärven rannat ovat alttiita kulumiselle. Valtio valmistelee järvelle luonnonsuojelualuetta. Luonnonsuojelualue tulisi olemaan 995 hehtaaria. Valmistelu kuuluu valtion yleiseen luonnonsuojelualuestrategiaan.Jarmo Siivikko / Yle
Roskien viemisestä kulut yrittäjälle
Pulmankijärvi nousi puskaparkkeeraajien suosioon viime kesänä osittain somen ansiosta.
Paikka on mainittu muun muassa monilla somen matkailusivustoilla hienojen kuvausten kera. Järvi on ollut nyt pari kesää erilaisten Puskaparkki-sivujen parhaimpina mainittujen joukossa.
Eemeli Hekkasta pistää harmittamaan matkailijoiden tapa hoitaa jätehuolto. Mikäli matkailijat tuovat roskansa pois leirintäpaikasta, ilmestyvät ne Hekkasen yrityksen roska-astioihin.
– Kun laitamme illalla respan kiinni ja tyhjennämme roskikset iltamyöhällä, alkaa aamun pikkutunneilla melkoinen salainen trafiikki. Ennen aamukuutta roskikset ovat täynnä aivan kuin itsestään joka aamu. Kutsummekin sitä Nuorgamin ihmeeksi, Hekkanen naurahtaa.
Parantaisiko vai pahentaisiko jäteastia tilannetta?
Keskusteluissa nousee esiin usein, pitäisikö alueelle suosiolla laittaa jätehuolto, molokkeja ja muuta infraa. Asialla on kaksi puolta.
– Roskaamisen kannalta ok, mutta investoinnit lisäävät voimakasta villiä parkkeeraamista, Raimo Hekkanen ennustaa.
Hänen mielestään ennemminkin pitäisi informoida sitä, missä kaikkien käytössä olevat julkiset roskankeräyspisteet ovat ja kuinka matkailuyrittäjät voivat palvella matkailijoita omalla toiminnallaan.
Metsähallituksen kanta aiheeseen on selvä. Alueelta ja lähiympäristöstä löytyy kaupallisia yrityksiä, joissa on leirintäalueita ja fasiliteetit kunnossa.
– Suositus on, että niissä pääosin majoituttaisiin, Sulkava sanoo.
Kotimaisten yöpymisten määrä elpyi kesäkuussa lähelle koronakriisiä edeltävää aikaa, selviää Tilastokeskuksen ennakkotiedoista. Kotimaisia yöpymisiä oli kesäkuussa vain kolme prosenttia vähemmän verrattuna vuoteen 2019.
Kotimaisia vapaa-ajan yöpymisiä oli kesäkuussa viisi prosenttia enemmän kuin kaksi vuotta sitten, mutta työmatkayöpymiset olivat vähentyneet 24 prosenttia.
Kaikkiaan kesäkuussa yöpymisiä oli 1,63 miljoonaa, mikä on neljänneksen vähemmän kuin vastaavaan aikaan vuonna 2019. Ulkomaisten matkailijoiden yöpymismäärä väheni 87 prosentilla.
Hotellihuoneen keskihinta koronaa edeltävää aikaa matalampi
Hotellihuoneen keskihinta oli kesäkuussa koko maan osalta noin 97 euroa vuorokaudelta. Viime vuonna keskihinta oli noin viisi euroa halvempi. Koronaa edeltävinä vuosina hotellihuoneen keskihinta kesäkuussa on ollut yli sata euroa.
Kesäkuussa hotellihuoneiden käyttöaste oli koko maassa 38,6 prosenttia, kun se kesäkuussa 2019 oli 59,6 prosenttia. Parhaiten hotellihuoneet täyttyivät Pohjois-Karjalassa 62,5 prosentin ja Varsinais-Suomessa 58 prosentin käyttöasteella.
Helsingissä ja Lapissa hotellihuoneiden käyttöaste oli 25 prosentin tienoilla.
Maakunnittain vertailtuna yöpymismäärät ovat vähentyneet eniten Uudellamaalla, jossa yöpymisiä oli alle puolet toissa vuoden määriin verrattuna.
Viime vuoteen verrattuna yöpymiset lisääntyivät kaikissa maakunnissa.
Koronatartunnat ovat Suomessa kiivaassa nousussa ja useilla Suomen paikkakunnilla on vielä elokuussa suuria tapahtumia, joihin osallistuu tuhansia ihmisiä.
Suomen ilmaantuvuusluku on noussut kovalla tahdilla. Tällä hetkellä se lähentelee jo sataa tartuntaa 100 000 ihmistä kohti kahden viikon aikana. Luku oli vain joitakin päiviä sitten puolet pienempi.
Päättäjiltä odotetaan yhtenäisiä linjauksia uudessa tilanteessa niin sairaanhoitopiireissä kuin kansalaisten keskuudessa. Asiantuntijan mukaan tulevaisuuteen ja esimerkiksi rokotekattavuuteen ei saa tuudittautua liikaa.
– Se voi johtaa ristiriitaiseen tilanteeseen, jossa ihmiset eivät tiedä kuinka tulisi toimia. Tässä olisi hyvä, että kaikki asiantuntijat toimivat yhteisen strategian mukaisesti, painottaa Lapin sairaanhoitopiirin infektioylilääkäri Markku Broas.
Ylilääkäri Broaksen sanoista kuultaa huolestuneisuus nykyisestä tilanteesta, sillä vielä ei voi tuudittautua pelkästään rokotteiden varaan, vaikka ikäihmisistä ja riskiryhmistä useat ovat saaneet jo toisen koronarokotteen ja ensimmäinen rokote suojaa jo vaikeilta koronaoireilta.
– Arvokeskustelu on hyvin tärkeää, sillä meidän täytyy pyrkiä minimoimaan tartuntoja ja infektioita olemassa olevilla keinoilla.
Ennakkotestiin vain vähän ennen tapahtumaa
Viikonloppuna järjestetään Oulussa Qstock, johon odotetaan kymmeniä tuhansia ihmisiä. Rovaniemellä järjestetään elokuussa samaan aikaan kaksi suurtapahtumaa, musiikkifestivaali Simerock ja Jukolan viesti. Tapahtumiin odotetaan viikonlopun päivät yhteenlaskien 40 000 kävijää. Kaksi suurtapahtumaa mietityttää Lapin sairaanhoitopiirin infektioylilääkäri Markku Broasta.
– Ilman muuta tapahtumiin liittyy isoja riskejä tartuntojen leviämiselle ja nyt on tärkeää ihmisten ottaa omaa vastuuta.
Mahdollisesta koronapassista ei ole todennäköisesti odotettavissa terveysviranomaisille apua epidemian torjunnassa vielä elokuussa. Ennakkotesteistä sen sijaan olisi, kun ne tehtäisiin jo ennen matkaa kotipaikkakunnalla. Tuhansien ihmisten testaaminen festivaalialueella hankalaa ja aikaa vievää.
– Käytäisiin omalla kotipaikkakunnalla testeissä yksi tai kaksi vuorokautta ennen tapahtumaa ja tarkistetaan ettei olla tartuttavia. Mielestäni tämä on halvin tapa epidemian torjunnassa ja näin yhteiskunnan kustannettava asia, uskoo Broas.
THL:n terveysturvallisuusosaston johtaja Mika Salminen on Markku Broaksen kanssa samalla kannalla. Testin ja tapahtuman välin pitäisi olla lyhyt.
– Hyvin toteutettuna tällä voisi olla vaikutusta riskejä vähentävästi, mutta testaus pitäisi tehdä hyvin lähellä tapahtumaa, mielellään korkeintaan 24 tuntia ennen, Salminen laskee.
Kun puhutaan ennakkotestien kustannuksista ja niiden maksajasta THL on kannassaan varovaisempi.
– Tämä kysymys täytyy varmaan osoittaa päättäjille, THL:llä ei ole tässä roolia, Mika Salminen valaisee.
Tänä vuonna Napapiiri Jukolaa ei juosta ajankohdan vuoksi yöttömässä yössä. Normaalisti osallistujia Venlojen ja Jukolan viestissä on noin 20 000.Tomi Hänninen
Vaikutuksia Jukolan talouteen ja tunnelmaan
Napapiiri Jukolaan odotetaan osallistujia eri puolilta Suomea noin 13 500. Pääsihteeri Sami Leinonen korostaa, että kaikille painotetaan ohjeissa, että turvavälit pidetään ja käsihygieniasta huolehditaan. kasvomaskia suositellaan talkoolaisille ja osallistujille.
Tapahtumien järjestäjille ennakkotestien maksaminen nostaisi kustannukset pilviin, jos testin joutuisi maksamaan suoraan osallistujalle tai ulkopuoliselle yritykselle.
– Tietysti sillä olisi vaikutuksia, että kuinka joukkueet pystyisivät osallistumaan ja sillä olisi vaikutuksia tietysti talouteen sekä Jukolan tunnelmaan, pohtii Napapiiri Jukolan pääsihteeri Sami Leinonen.
Simerock ottaa tapahtuma-alueelle korkeintaan 10 000 henkilöä päivässä, vaikka sellaista vaatimusta koronaohjeissa ei olekaan. Festivaalissa on lisätty henkilökuntaa siistimiseen ja käsidesiä on saatavissa useissa paikoissa.
Ennakkotesteistä puhuttiin ainakin keväällä Simerockin järjestäjä Samuli Yliaskan mukaan, mutta viime aikoina on pyritty rakentamaan terveysturvallisuutta muilla keinoilla.
– Siinä on se ongelma, että ne ovat kalliita ja kenen maksettavaksi ne menevät. Jos sellaisia vaaditaan, niin totta kai siihen mennään.
Samuli Yliaskan mukaan tappiot viime kesän Simerockin perumisesta olivat miljoonaluokkaa.Pekka Viinikka / Yle
Koronapassi helpottaisi rajoituksia, mutta kysymys on myös oikeudellinen
Koronapassi on viikon puheen aihe Suomessa ja keskustelun sävy on voimistunut samassa tahdissa kuin koronatartuntaluvut nousevat. Lapin sairaanhoitopiirissä koronapassista nähdään selkeä hyöty.
– Tässä tilanteessa, kun deltamuunnos leviää ja on paljon muita epävarmuustekijöitä, niin olen koronapassin tukija, kertoo infektioylilääkäri Markku Broas.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella koronapassissa on etuja, jotka vaikuttaisivat muun muassa rajoitustoimiin ja helpottaisivat sitä kautta ihmisten elämää.
– Puhtaasti teknisellä tasolla arvioituna koronapassin käyttöönotto olisi kai mahdollista ja siitä voisi olla apua ehkäisemässä tartuntoja nimenomaan vaihtoehtona rajoitustoimille, toteaa THL:n terveysturvallisuusosaston johtaja Mika Salminen.
– Asiaan liittyy paljon oikeudellisia reunaehtoja, joiden arviointi on tehtävä muualla, joten emme osaa sanoa miten mahdollista käyttöönotto olisi, Mika Salminen toteaa.
– Kyllä valitettavasti byrokratia hidastaa asioiden tapahtumista. Mielestäni voitaisiin toimia kyllä nopeammin ja selkeämmin, laskee Lapin sairaanhoitopiirin infektiolääkäri Markku Broas.
Viime maaliskuussa Metsähallituksen asiantuntijat nukuttivat Kainuun metsäpeuralaumasta neljä vaadinta eli täysikasvuista naarasta. Eläinlääkärin valvonnassa vaatimet kuljetettiin Kuhmosta Keski-Suomeen Karstulaan.
Toukokuussa Karstulan Aittosuolla kuuden hehtaarin totutustarhassa vaatimille syntyi kolme vasaa. Emät vasoineen päästettiin vapauteen viime viikolla.
Eläinlääkäri Anna Meller ja Pekka Kilpeläinen Metsähallituksen eräpalveluista valmistelevat vaadinta kuljetukseen maaliskuussa 2021.Milla Niemi / Metsähallitus
– Toivotaan, että nämä tarhassa syntyneet vasat kiinnittäisivät vaatimet sille seudulle, eivätkä marssisi takaisin Kainuuseen, sanoo MetsäpeuraLIFE -hankkeen projektipäällikkö Sakari Mykrä-Pohja Metsähallituksesta.
Eläinten siirrossa on kyse ennen kaikkea geenien siirtämisestä, sillä alueella on jo elinvoimainen määrä peuroja.
Suomenselällä vaeltaa 1970- ja 1980-lukujen vaihteessa sinne palautettu metsäpeurakanta, jonka perimän pohjana on yhteensä kymmenkunta yksilöä.
Alkuvuonna tehdyn laskennan mukaan Suomenselällä on liki 2000 metsäpeuraa.
Talvisin metsäpeurat kokoontuvat suuriksi laumoiksi, mutta kevään tullen yksilöt suuntavat omille kesälaitumilleen.Petri Timonen / Luonnonvarakeskus
Nyt vapautettujen Kainuun kantaan kuuluvien eläinten toivotaan monimuotoistavan Suomenselän metsäpeurojen perimää.
Kainuun populaatio sai alkunsa 70–80 vuotta sitten, kun silloisen Neuvostoliiton puolelta vaeltaneet metsäpeurat asettuivat Suomeen. Tuoreimman laskennan mukaan niitä on nyt noin 800.
Villi ja kesy pidetään erillään
Karstulan täydennysistutus on osa metsäpeuran kannanhoito- ja suojeluhanketta.
MetsäpeuraLIFE pyrkii muun muassa palauttamaan metsäpeurakannan myös Suomen länsirannikolle. Laji on kuulunut Suomen luontoon jo jääkaudesta lähtien.
– Se on meidän oma alkuperäinen lajimme. Suomen metsäseudut olivat keskiajalla metsäpeuran asuttamia, mutta se pyydettiin loppuun 1900-luvun alussa, kertoo Mykrä-Pohja.
Hankkeen aikana Lauhanvuoren ja Seitsemisen kansallispuistoihin on siirretty metsäpeuroja sekä tarhoista, että muista populaatioista.
Poro on metsäpeuran kesy versio.YLE/Reetta Arvila
Ulkonäöltään metsäpeuran sekoittaa helposti poroon. Eikä mikään ihme, sillä ne ovat samaa lajia.
Poro on ihmisen ajan myötä kesyttämä tunturipeura, mutta metsäpeura pysynyt villinä. Ja sellaisena se halutaankin pitää, sanoo Mykrä-Pohja.
– Hankkeessa tehdään töitä sen eteen, että metsäpeuran perimä pysyy puhtaana poron geeneistä.
Metsäpeura halutaan pitää sellaisena kuin se on, eli villinä ja vahvana.
Mitä ajatuksia artikkeli herätti? Voit keskustella aiheesta tässä lauantaihin 31.7. kello 23 saakka.
Suomessa on tällä hetkellä 87 patoa, jotka kuuluvat vahingonvaara-arvioltaan luokaan yksi.
Valtaosa niistä on vesistöpatoja ja loput teollisuuslaitosten ja kaivosten yhteydessä olevia jätepatoja.
1-luokka tarkoittaa, että padon sortumisen seuraukset aiheuttaisivat suurta vaaraa ihmishengille, ympäristölle ja omaisuudelle.
Patoturvallisuuden asiantuntija Eija Isomäki ja johtava vesitalousasiantuntija Mikko Sulkakoski Kainuun ELY-keskuksesta listasivat vahingonvaara-arvioltaan merkittäviä patoja Ylen pyynnöstä.
Verkkojutuumme he valitsivat esimerkeiksi kolme, jotka sortuessaan uhkaisivat tuhansia ihmisiä, omaisuutta ja ympäristöä. Padot löytyvät Porista, Seinäjoelta ja Kemijoesta Kemijärveltä.
Yöuniaan ei kuitenkaan kannata menettää, vaikka sattuisi asumaan 1-luokan padon lähialueella. Patoturvallisuuslaki velvoittaa omistajia valvomaan ja tarkkailemaan patoja säännöllisesti.
Myös Länsi-Euroopan kaltainen rankkasateiden aikaansaama nopea, raju suurtulva on Eija Isomäen mielestä meillä oikeastaan mahdottomuus.
– Vaikka sataisi rankasti, meillä on huomattavasti pienemmät korkeuserot, jolloin veden kerääntyminen valuma-alueelta vesistöön on hitaampaa. Pato-onnettomuuden varalle on myös olemassa turvallisuussuunnitelmat, hän toteaa.
Vaikutus riippuu aiheuttajasta
1-luokan padot on mitoitettu keskimäärin kerran 5 000 - 10 000 vuodessa ilmenevän tulvan mukaan. Suomen Ympäristökeskus on laskelmissaan arvioinut, että ilmastonmuutoksen vaikutus riippuu tulvan aiheuttajasta.
Tulevaisuudessa suurempi tulva voi esiintyä mihin vuodenaikaan tahansa, koska ilmastonmuutos muun muassa lisää rankkasateita. Myös hyydetulvien riski kasvaa ilmastonmuutoksen myötä.
1. Porin tulvapadot
Porin kaupungin tulvasuojelusta vastaava sunnitteluinsinööri Taina Koivisto maalaa silmien eteen pahinta mahdollista porilaista tulvakatastrofia.
Se altistaisi ihmisiä hengenvaaraan ja maksaisi kaikkine vahinkoineen vähintään kolme miljardia euroa:
On talvi. Meren pinta on korkealla. Sateet ovat täyttäneet vesistön yläosien järvialtaat. Joessa syöksyy sekunneissa satoja kuutioita vettä. Sen pintaan ei ole saatu tehtyä hyyteeltä suojaavaa jääkantta, vaan jäälautat ja hyyde alkavat koota vaarallisia patoja. Ne voivat nostaa äkillisesti Kokemäenjoen pinnan vaarallisen korkealle.
– Pahimmassa kauhuskenaariossa tulvapadon penger pettää pohjoisosassa, jossa padon takana on eniten asustusta, Koivisto sanoo.
Porissa juuri talvi on suurin riski tuhoisalle tulvalle. Silloin on kylmää ja pimeää. Molemmat vaikeuttavat evakuointia. Veden varaan joutuvat eivät pärjää kauan kylmyydessä. Pelastaminen on haasteellista vaikeiden olosuhteiden takia.
Koivisto arvelee, että vähintään vuorokaudessa – parissa 15 000 asukkaan kodit olisivat tulvan saartamia. Vesi lainehtisi omakotitalojen ensimmäisen kerroksen ikkunoiden puolivälissä.
– Vesipatja olisi enimmillään puolentoista tai jopa kahden metrin korkuinen, ja vaara-alue 50 neliökilometriä, hän sanoo.
Vesi korkealla Kokemäenjoessa.Katja Halinen / Yle
Suuri, voimakas Kokemäenjoki ja meri tekevät Porista maan tulvariskisimmän kaupungin.
Vaara uhkaa, kun merivesi on korkealla ja joki vettä täynnä.
Keskustan läpi virtaavan joen molemmilla puolilla on yhteensä kymmeniä kilometriä pengerrettyjä maapatoja.
Silti niitä tarvittaisiin lisää, koska uhkaavia läheltä piti -tilanteita on kaupungissa koettu jo useita, eikä kaikkia vaaravyöhykkeellä olevia asuinalueita ole vielä suojattu korkeilla valleilla.
Tulvasuojelu on juuttunut byrokratian rattaisiin. Hallinto-oikeus käsittelee parhaillaan valitusta, joka on tehty Suuniemen alueen tulvasuojelu-hankkeesta.
– Paikalliset rajut sadekuurot saavat Porissakin ajoittain paikallisia tulvia aikaan, mutta suurtulvassa tulvavaaratilanne kehittyy hitaammin ja tilanteeseen voidaan varautua, ja ennakoivia toimenpiteitä voidaan toteuttaa, Taina Koivisto kertoo.
Tulvasuojeluun kuuluu ennakoiva vesistönsäännöstely ja joen vedenjohtokyvyn varmistaminen. Uomia ja merenlahtea on vuosien saatossa ruopattu usein.
2. Kyrkösjärven tekoallas, Seinäjoki
Seinäjoen keskustan välittömässä läheisyydessä sijaitseva Kyrkösjärvi kimaltelee auringossa.
Kesäisen leppeä näky on kaukana pahimmasta uhkakuvasta, joka voisi syntyä tekoaltaassa, jossa tulva-aikana on vettä 16 miljoonaa kuutiota.
Kuvitteellisessa tilanteessa pengerpato saa yhtäkkiä murtuman ja sortuu. Vesimassat syöksyvät liikkeelle.
Korkeuseroa Kyrkösjärven tekoaltaan pinnasta alas keskustassa virtaavan Seinäjoen pintaan on noin 40 metriä.
Veisi kolmisen tuntia, kun Seinäjoen kaupungin keskustassa lainehtisi metri vettä.
Kymmenen neliökilometrin tuhoalueella on paljon rakennuksia ja 9 000 asukasta.
Kyrkösjärvi oli vielä 1960-luvulla pieni soinen lampi. Ruoppaamisen ja Seinäjoen uudelleen ohjaamisen jälkeen siitä tuli säännöstelyallas.Pasi Takkunen / Yle
– 20 vuoden takainen pelastusharjoituksen esimerkki on edelleen pahin mahdollinen uhkakuva, toteaa Seinäjoen Energian sähköenergiayksikön johtaja Kari Roos.
Paitsi, että tilanne on nyt vielä haastavampi. Alueella on entistä enemmän ihmisiä ja asutus on tullut kiinni Kyrköjärven itärantaan 2016 rakennetun asuntomessualueen myötä.
– Nukun kuitenkin yöni rauhassa Seinäjoella, koska ELY ja me valvomme patojen kuntoa säännöllisesti, Roos toteaa.
Etelä-Pohjanmaalla Ilmajoen ja Seinäjoen rajalla oleva Kyrkösjärven tekoallas on rakennettu tulvien säännöstelemiseksi. Vesipinta-ala on 640 hehtaaria ja valuma-alue noin 82 000 hehtaaria.
Allasta kiertää noin kymmenen kilometrin mitalta maapato. Sen on kestettävä veden paine, aaltoilu, jään lisäpaine, lumi ja tuulikuorimitus. Maapatojen riskinä on sisäinen eroosio, joka voisi johtaa murtumaan.
Tekojärven yhteyteen on rakennettu vesivoimalaitos ja pato, joista vastaa Seinäjoen Energia. Voimalaitokselta vesi johdetaan maan alle 1,4 kilometrin pituiseen tyhjennystunneliin, joka kulkee keskussairalan sairaala-alueen alla ja päätyy Seinäjokeen lähellä kaupungin keskustaa.
Ilmastonmuutoksen on arvioitu lisäävän ääri-ilmiöitä. Sademäärien on arvioitu kasvavan ja toisaalta myös kuivat kaudet pahenevat.
– On täysin epätodennäköistä, että maapato sortuisi sekunneissa sateiden vaikutuksesta vaikkapa sadan metrin matkalta ja purkaisi vesimassat. Silloin olisi täysin valvonta pettänyt ja juoksutukset ja muut keinot jääneet tekemättä, Roos toteaa.
Joskus voi kuitenkin tulla luonnonilmiö, joka menee yli ymmärryksen. Saksassa nyt nähtiin, että luonto voi olla vahvempi kuin ihmisen varautuminen. Kari Roos
Kyrkösjärven voimalaitos kunnostettiin vuonna 2018. Sen seuraaava määräaikaistarkatus on vuonna 2023.
Kyrkösjärvellä seurataan säännöllisesti vedenpinnan rajaa.Birgitta Vuorela / Yle
Voimalaitospato ja maapadot tarkistetaan silmämääräisesti kerran kuukaudessa. Vaikka uhkakuvat eivät pelota, Roos korostaa, että uhat on tiedostettava.
Etelä-Pohjanmaa on kuuluisa kevätpaisunnoistaan, mutta nykyään tulvia voi syntyä milloin tahansa.
– Parasta patoturvallisuutta on ennaltaehkäisy. Tarkkana on oltava. Joskus voi kuitenkin tulla luonnonilmiö, joka menee yli ymmärryksen. Saksassa nyt nähtiin, että luonto voi olla vahvempi kuin ihmisen varautuminen.
3. Seitakorvan vesivoimalaitos, Kemijärvi
Kemijoessa Kemijärvellä Hoppulan ja Juujärven alueella sijaitseva Seitakorva on yksi Suomen suurimmista vesivoimalaitoksista. Sen vuosittainen 511 gigawattitunnin energiantuotanto vastaa 73 000 nelihenkisen perheen vuosittaista sähkönkulutusta.
Voimalaitosalueella on myös maapatoa reilut kolme kilometriä ja betonipatoa 158 metriä. Varastoaltaana on koko Kemijärvi, jota Seitakorva säätelee.
Seitakorven vesivoimalan padoilla on suuri merkitys Kemijoen vesistöalueelle, joka on Lapin suurin ja koko Suomen toiseksi suurin.
Seitakorvan ylipuolisen valuma-alueen koko on 27 400 neliökilometriä ja järvisyys 5,2 prosenttia. Kemijoki Oy, lentokuva Vallas Oy
Vuonna 2019 Rovaniemellä harjoiteltiin yhtä pelätyimmistä uhkakuvista, eli katastrofia, joka seuraisi, jos Seitakorven voimalaitospato murtuisi
– Siitä seuraisi merkittäviä vahinkoja alapuolisella vesistöalueella ja Rovaniemen tulvariskialueella, toteaa johtava vesitalousasiantuntija Timo Alaraudanjoki Lapin ELY-keskuksesta.
Huoltovarmuuskeskuksen Maakuljetuspoolin karttaharjoituksessa vuonna 2019 kuvitteellisessa tilanteessa Seitakorvan vesivoimalapato murtui Vapautuneet vesimassat jatkoivat tuhoaan ja rikkoivat voimallaan myös alempana sijaitsevat Pirttikosken ja Vanttauskosken padot.
Toteutuessaan tämä tarkoittaisi suurtulvaa Rovaniemen seudulla. Harjoituksessa laskettiin, että vesi alkaisi nousta Rovaniemellä 15 tunnin kuluttua Seitakorven murtumisesta.
Lottovoitto tulee aikaisemmin kuin padon romahdus. Timo Alaraudanjoki
Pääosa tulvavaarassa olevista asukkaista asuu Ounasjoen ja Kemijoen yhtymäkohdassa Saarenkylässä. Myös Koskenkylän, Rantavitikan ja Viirinkankaan alueella on runsaasti asutusta, joka voisi kärsiä tulvahaitoista.
– Padon murtumisen mahdollisuus oikeassa elämässä on onneksi häviävän pieni. Lottovoitto tulee aikaisemmin kuin padon romahdus, Alaraudanjoki toteaa.
Tarkennettu 30.7. kello 9.27 Seitakorvan voimalaitosalueen betonipadon mitta.
Aiheesta voi keskustella perjantaihin 30. heinäkuuta kello 23:een asti.
Vanhojen osakeasuntojen hinnat pääkaupunkiseudulla nousivat vuoden toisella neljänneksellä 6,5 prosenttia ja muualla Suomessa 4 prosenttia vuodentakaiseen verrattuna, kertoo Tilastokeskus.
Uusien osakeasuntojen hinnat nousivat vuoden toisella neljänneksellä viime vuoden vastaavan ajankohtaan verrattuna pääkaupunkiseudulla 9,4 prosenttia ja muualla Suomessa 3,6 prosenttia.
Vanhojen osakeasuntojen hinnat nousivat viime vuoteen nähden toisella neljänneksellä eniten Kymenlaaksossa, Päijät-Hämeessä ja Lapissa. Hinnat laskivat eniten Satakunnassa, Pohjois-Karjalassa ja Kainuussa.
Uudiskohteiden hinnat nousivat viime vuoteen nähden eniten Vantaalla, Espoossa ja Helsingissä.
Asuntokauppa nousussa
Vanhojen osakeasuntojen neliöhinta oli ennakkotietojen mukaan pääkaupunkiseudulla 4 107 euroa ja koko maassa 2 207 euroa.
Asuntokauppoja tehtiin kiinteistönvälittäjien kautta toisella neljänneksellä 55 prosenttia enemmän kuin vuosi sitten. Neljännesvuositilastossa on noin 70 prosenttia tuoreimman ajankohdan kaupoista.
Uusien osakeasuntojen tiedot perustuvat suurimpien rakennuttajien ja kiinteistönvälittäjien raportoimiin kauppahintatietoihin. Kiinteistönvälittäjien kautta myytyjen vanhojen osakeasuntojen lukumäärät perustuvat Kiinteistönvälitysalan Keskusliiton hintaseurantapalvelun tietoihin. Nämä tiedot eivät pääsääntöisesti tarkennu takautuvasti.
Hypoteekkiyhdistyksen Brotherus: Edelleen nousuvaraa
Asuntojen hinnoissa on nousuvaraa ja nousunäkymiä vielä tämän kevään jälkeenkin, sanoo Hypoteekkiyhdistyksen pääekonomisti Juhana Brotherus.
Tilastokeskus julkisti tänään osakeasuntojen hintatilastot. Vanhojen osakeasuntojen hinnat nousivat vuoden toisella neljänneksellä koko maassa 5,3 prosenttia vuodentakaisesta.
Nousunäkymistä kertoo Brotheruksen mukaan se, että tiistaina kuluttajaluottamusmittauksen yhteydessä kerrottiin, että asuntojen ostoaikomukset olivat äärimmäisen korkealla ja asuntojen kauppamäärät ovat vahvassa kasvussa.
Ruotsalaiset käyvät koronatesteissä selkeästi suomalaisia vähemmän. Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirin johtajaylilääkärin Jyri J. Taskilan mukaan Ruotsissa tehdään viikoittain keskimäärin 675 testiä 100 000 asukasta kohden, kun Suomessa tehdään 2100 testiä samaan asukasmäärään suhteutettuna.
Ruotsissa positiivisen koronatuloksen saaneiden määrä on Suomea korkeampi. Länsinaapurissa positiivisten testien osuus on 3,8 prosenttia, Suomessa noin kaksi prosenttia.
Norrbottenissa testimäärät romahtaneet
Pohjois-Ruotsissa Norrbottenin läänissä testimäärät ovat romahtaneet lyhyessä ajassa. Lapin sairaanhoitopiirin infektioylilääkäri Markku Broaksen mukaan Norrbottenissa tehtiin aiemmin noin 6000 koronatestiä viikossa, nyt niitä tehdään 1600.
Asukasmäärään suhteutettua Lapin sairaanhoitopiirissä testejä tehdään kaksinkertainen määrä Norrbotteniin verrattuna ja Länsi-Pohjassa nelinkertainen määrä. Länsi-Pohjan korkea testausmäärä tosin selittyy rajaliikenteellä.
Positiivisen koronatuloksen Norbottenissa saa noin kolme prosenttia testatuista, Lapin sairaanhoitopiirissä prosentti ja Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirissä 0,6 prosenttia.
Moni Suomen festivaali on kokenut kovia koronan vuoksi, mutta itälappilainen Pyhä Unplugged on joutunut pandemiapiinan lisäksi selviämään myös lumivyörystä.
Kun ensimmäinen virusaalto levisi pitkin Suomea toissakeväänä, samaan aikaan jyrkkää kurunseinää pitkin valui lumimassoja, jotka tuhosivat festivaalin esiintymis- ja katsomorakenteita Pyhätunturissa.
– Ei ole itsestäänselvyys, että festivaali saatiin toteutettua, Pelkosenniemen kunnanjohtaja Päivi Vauhkonen sanoo torstaina käynnistyneestä tapahtumasta.
Festivaalipuitteiden korjaustyöt ovat edelleen kesken, mutta Aittakurussa on jo uusi esiintymislava ja esiintyjien odotustila.
Vaikka tänä vuonna pääkonsertit totetetaan koronaturvallisuuden vuoksi ulkoilmassa, paikalle odotetaan jälleen tuhansia ihmisiä.
– Mennyt vuosi on ollut rankka etenkin soittajille, joten on hienoa saada tarjota muusikoille töitä ja yleisölle elämyksiä, sanoo festivaalijohtaja Mato Valtonen.
Vauhkosta tilanne ei jännitä, vaikka katsojia tulee runsaasti eri puolilta Suomea.
– Mielestäni järjestelyt on tehty hyvin terveysturvallisesti. Katsojamääriä on rajoitettu ja on maskisuositus. Ulkona kun ollaan, niin ei pelota.
Mukana festivaaleilla ovat muun muassa Maija Vilkkumaa, Maustetytöt, Jore Marjaranta ja tietenkin Lenni-Kalle Taipaleen bändi mukanaan Sami Pitkämö, Marzi Nyman, Osmo Ikonen – sekä 22-Pistepirkko, jota Valtonen oli vuosia tavoitellut festareille.
Soittajien kesken puhutaan Pyhän hengestä. Moni haluaa festareille esiintymään, mutta harva pääsee. Ilmapiiri, maisemat ja välitön tunnelma ovat pettämätön vetonaula.
– On helppo kasata ohjelmisto, kun halukkaita artisteja on enemmän kuin tarpeeksi. Lenni-Kalle Taipaleen orkesteri on myös yksi vetonaula. Kaikki haluavat päästä vetämään Suomen parhaiden soittajien kanssa, Mato Valtonen kertoo.
Mato Valtonen iloitsee erityisesti 22-Pistepirkon saamisesta Pyhälle. – Oma pitkäaikainen haave totetui vihdoin. Olen siitä tosi iloinen.Jarmo Siivikko / Yle
Keikkojen alkaminen pitkän tauon jälkeen ilahduttaa Maustetyttöjä. Keikka alkoi perjantaina puolilta päivin. Kaisa Karjalainen ei pidä soittoaikaa ongelmana.
– Parempi se on näin kun pääsee soittamaan ihmisten aikoihin, eikä puoliltaöin, kuten useimmiten.
Tänä vuonna lippuja on myynnissä vähemmän kuin tavallisesti.
– Normaaliin verrattuna me myymme tänä vuonna noin 60 prosenttia siitä määrästä kuin tavallisesti. Olemme loppuunmyytyjä paria konserttia lukuunottamatta. Yleisöä olisi ollut tulossa huomattavasti enemmänkin, mutta tilanne on nyt tämä, kertoo festivaalijohtaja Mato Valtonen.
Aittakurun päälavan tuhonneen lumivyöryn korjaustyöt yhdistivät laajasti festivaalin ystäviä. Noin 100 000 euron korjauksiin kerättiin varoja suoratoistokeikoilla. Rahoitusta tuli myös kunnalta ja EU:lta.
Kunnanjohtaja Päivi Vauhkonen on iloinen, että kurussa soi musiikki jälleen.
– Kyseessä on Pelkosenniemen kunnan merkittävin kansallinen tapahtuma, Vauhkonen toteaa.
Tapahtuma tuo alueelle paitsi näkyvyyttä myös matkailijoita kesälle, eli talvi- ja ruskasesongin väliselle hiljaiselle välikaudelle. Se vetää yleisöä ja artisteja koko maasta.
Herättikö juttu ajatuksia? Voit osallistua keskusteluun Yle Tunnuksella 31.7. kello 23 saakka.
Neljä vuotta sitten Vesa Nieminen oli masentunut, tuusulalainen ja 38-vuotias.
Hän suoritti elämää. Hänellä oli kiva työpaikka liikuntavälineitä myyvässä yrityksessä, jossa hän oli edennyt varaston kesätyöntekijästä päällikköhommiin ja johtoryhmän jäseneksi.
Päivät kuitenkin toistivat itseään. Hän ylisuunnitteli elämäänsä, koska ei sietänyt epävarmuutta. Hän stressasi ja teki mitä häneltä odotettiin. Hän vaiensi omat halunsa.
"Pyörä vain pyöri, vaikka hamsteri oli jo kuollut", hän kuvaili blogissaan.
Vaikka virallinen diagnoosi oli masennus, hän itse kutsuu sairauttaan tylsistymiseksi.
Nieminen oli hetken sairauslomalla. Mutta lääke, joka puri tylsistymiseen, kypsyi hänen oman päänsä sisällä.
Hamsteri herää henkiin
Vesa Nieminen oli harrastanut vaeltamista kymmenen vuoden ajan. Syksyllä 2018 hän vaelsi kuukauden Suomi-neidon päälaella, minkä jälkeen kypsyi päätös hakeutua seuraavana talvena erä- ja luonto-opaskouluun.
Siellä syntyi idea, joka ei jättänyt enää rauhaan: hän vaihtaa alaa mutta ihan ensiksi lähtee vuodeksi Lappiin vaeltamaan ja asumaan erämaakämpässä.
"Koska haluan. Ja voin", Nieminen kirjoitti blogiinsa.
Hän myi kotinsa ja otti tilalle sijoitusasunnon. Hän alkoi kuivata vaellukselle ruokaa ja ilmoitti pomolleen irtisanoutuvansa vuoden päästä.
Vesa Nieminen patikoi, hiihti ja meloi vuoden aikana Lapissa 2800 kilometriä. Pitkän matkan viimeinen etappi alkoi juhannusviikolla Posion Himmerkistä.Vesa-Pekka Hiltunen / Yle
Tarinat rohkaisevat muutoksiin
Alanvaihdot ovat näkyvästi esillä julkisuudessa, ja korona-aika lisäsi näkyvyyttä entisestään. Useissa tarinoissa menestyjä hyppää liike-elämästä luonto- tai käsityöläisammattiin.
– Rohkeita alanvaihtoja tapahtuu enemmän kuin ennen, koska niistä keskustellaan ja ne nostetaan julkisuudessa myönteisesti esille. Työmarkkinailmiönä se on kuitenkin marginaalinen, sanoo työelämän tutkija, professori Harri Melin Tampereen yliopistosta.
Työn merkityksestä puhutaan aiempaa enemmän. Lapin yliopiston työelämän tutkija Heikki Huilaja kertoo, että nuoret pohtivat työtä yhä enemmän mielekkyyden kuin turvan ja elintason näkökulmasta.
– Ettei työ olisi vain palkkatyötä, vaan sillä olisi jotain syvempää merkitystä.
Paljon puhetta, vähän alanvaihtoja
Tutkimusten mukaan alanvaihdosta puhutaan paljon enemmän kuin sitä todellisuudessa tehdään. Esimerkiksi sosiaali- ja terveysalan ammattijärjestö Tehy julkaisee säännöllisesti raportteja, joissa se kertoo, että iso osa sairaanhoitajista harkitsee alanvaihtoa.
– Joo, he harkitsevat, mutta eivät vaihda, Melin sanoo.
Melinin mukaan tyypilliset alanvaihdot tapahtuvat pakosta, kun tehdas menee kiinni tai ammatti lakkaa olemasta. Arjen välttämättömyyksien keskellä duunari ei yleensä ehdi miettiä työn mielekkyyteen ja ekologisuuteen liittyviä asioita.
Huilaja tosin huomauttaa, että hoitohenkilökunnan alanvaihdot eivät aina näy tilastoissa. Yleensä alalta poistuvat määräaikaisessa työsuhteessa olleet.
Huilaja sanoo, että alanvaihdot ovat luokkakysymys. Eriarvoistuminen kasvaa koko ajan.
– Kenelle tämä on mahdollista? Työhön liittyvien valintojen tekeminen vaatii melko vakaan elämäntilanteen, Huilaja sanoo.
Yleensä alanvaihtajilla on taskussaan rahaa, jonka turvin alaa voi vaihtaa, vaikka uudella alalla palkka olisi tiukassa.
– Se monesti jätetään näissä jutuissa kertomatta, Melin sanoo.
Moni haluaa erä- ja luonto-oppaaksi. Nykyisin vain osa hakijoista pääsee alan koulutukseen. Vesa Nieminen opiskeli Eräkarkussa, jonne pääsee vain noin puolet hakijoista. Vesa-Pekka Hiltunen / Yle
Luontoala houkuttelee liike-elämän menestyjiä
Erä- ja luonto-opaskouluissa valtaosa opiskelijoista hakee täydennyskoulutusta. Joukossa on myös paljon alanvaihtajia, eikä liike-elämästä luontoalalle hyppääminen ole vain mediailmiö, kertoo Kiljavan opiston eräkoulun opettaja Jouni Hämäläinen.
– Moni hakee vakityön rinnalle vakavasti otettavan toisen vaihtoehdon. Moni on palanut loppuun liike-elämän puolella. Luonto antaa toisenlaista vastinetta.
Nurmijärvellä sijaitsevassa koulussa erätaitoja opiskelee tälläkin hetkellä esimerkiksi pankki- ja finanssialalla meritoituneita.
Sastamalalaisen Eräkarkku-oppilaitoksen opettaja Hanna-Leena Havela kertoo, että korona-aika on lisännyt hakijamääriä selvästi.
– Kyllä tässä näkyy, että on tehty puolitoista vuotta etätöitä. Ihmiset haluavat tietokoneiden ääreltä luontoalalle, hän toteaa.
2000-luvun alussa it-kuplan puhkeamisen jälkeen erä- ja luonto-opaskursseille tuli sankoin joukoin it-alan osaajia pohtimaan, mille alalle seuraavaksi suuntautuisivat. Nykyisin välivuoden viettäjät pyritään karsimaan ja valitsemaan sellaisia opiskelijoita, jotka todella valmistuvat ammattiin.
Vesa Niemisen opiskelukaverit tulivat monesta erilaisesta taustasta. Osa heistä palasi vanhoihin hommiinsa, osa teki luonnosta itselleen uuden ammatin.
Vaellus Lapissa ei ole aina vain erämaita, soita ja tuntureita. Vesa Nieminen joutui välillä taivaltamaan myös valtatietä siirtyäkseen seuraavalle luontopätkälle.Vesa-Pekka Hiltunen / Yle
"Elämäni paras päätös"
Nyt Vesa Nieminen on onnellinen, tamperelainen, 42-vuotias – ja avopuoliso.
Vuoden aikana hän vaelsi kaikkiaan 2 800 kilometriä, näki monta erilaista Lappia ja kirjoitti blogiaan (siirryt toiseen palveluun).
– Elämäni paras päätös oli lähteä, hän sanoo.
Reese Witherspoonin tähdittämässä Wild – Villi vaellus -elokuvassa rikkinäinen nainen vaeltaa sata päivää kootakseen ja löytääkseen itsensä uudelleen. Vesa Nieminen kokosi ja löysi itsensä jo reissua suunnitellessaan ja kuivatessaan matkalleen satoja kiloja ruokaa.
– Vaellus oli pikemminkin prosessin lopputulos.
Vaelluksella pitää kantaa mukana paljon ruokaa. Helpoiten se käy kuivattuna. Niemisen ruokalista kiersi kolmen viikon sykleissä. Hänen painonsa putosi matkalla 18 kiloa.Vesa-Pekka Hiltunen / Yle
Erämaasta hän sai rinnalleen Heidi Tuomisen, 37. He tunsivat toisensa jo erä- ja luonto-opaskoulun ajoilta, mutta romanssi syttyi vasta syksyn hämärässä savukoskelaisessa erämaakämpässä, jonne Nieminen vetäytyi kelirikkoaikoina.
Nieminen toivoo, että voi uudessa arjessaan hyödyntää erämaasta saamiaan oppeja. On tärkeää olla luomatta itselleen kiirettä. Jotkut asiat on hyvä suunnitella, mutta elämässä pitää olla tilaa myös yllätyksille.
– Pitää osata tunnistaa asiat, joihin voi vaikuttaa, ja ne asiat, joihin ei voi tai ei kannata vaikuttaa.
Uusi Vesa ei stressaa
Linnunlaulu on vaihtunut työmaan ääniin, solisevat purot kraanaveteen ja erämaassa vaeltaminen kävelyretkiin Tampereen puistoissa. Ruokaa saa kaupasta ja peseytyä voi suihkussa.
Niemisellä ei ole vielä mitään hajua, missä tai millä alalla hän on töissä tulevana talvena. Vanha Vesa stressaisi, mutta uusi Vesa ei. Hän luottaa siihen, että asiat järjestyvät.
– Kyllä tekevälle työtä löytyy. Katson nyt mieli avoimena eri paikkoja, jotka olisivat kiinnostavia ja joihin minulla riittäisi osaamista.
Vesa Nieminen suhtautuu optimistisesti tulevaan. Lukuisissa rekrytoinneissa mukana olleena hän tietää, että osaamisen lisäksi persoonallisuus ja asenne ovat työnhaussa valttia.Vesa-Pekka Hiltunen / Yle
Lisäksi hänellä kypsyy unelma omasta luontoalan yrityksestä.
– Siihen on erilaisia ideoita, jotka hakevat vielä muotoaan. En halua pitää kiirettä.
Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit osallistua keskusteluun Yle Tunnuksella 1.8. kello 23 saakka.
Torniolainen eläkeläinen Martti Alakuijala päätti helpottaa törmäpääskyjen pesintää rakentamalla omana työnään niille pesätörmän kotipihaansa.
Pelkästään maata kului nelisenkymmentä kuutiometriä, mutta nyt lintujen "kerrostalossa" pesii kymmeniä erittäin uhanalaisia törmäpääskyjä.
– Ne ovat meidän torppareita, huolehtivat sääskistä ja kärpäsistä. Niistä ei ole vaivaa, kun pääskyt syövät ne pois, kertoo Martti Alakuijala.
Lintujärjestö Birdlifen suojeluasiantuntija Aapo Salmelan mukaan Alakuijalan työ uhanalaisen pääskyn eteen on arvostettava teko, eikä Suomessa kovin yleistä.
– Varsinkin ulkomailla tehdään yritysyhteistyötä isompien maansiirtoyritysten kanssa, että törmäpääskyt saisivat pesiä rauhassa soramontuilla. Suomessa tätä on vielä vähäisemmässä määrin. Alakuijalan teko on hieno ja harvinainen.
Törmäpääskyn kanta on romahtanut nopeasti puoleen, joten tekopesille on tarvetta.
Vielä vuonna 2010 laji luokiteltiin vaarantuneeksi, mutta tuoreimmassa vuoden 2019 katsauksessa törmäpääsky oli erittäin uhanalaisten lajien listalla.
Pesätyömaa sai alkunsa viime kesänä, kun pihalla oli multaläjä, jossa oli jyrkkä reuna. Siihen ilmestyi aika myöhään juhannuksen jälkeen muutama pesäkolo.
– Tein siihen kangella muutaman reiän lisää, niin siinä oli äkkiä kymmenkunta törmäpääskypariskuntaa. Niillä ei ollut kai oikein muuta pesäpaikkaa.
Maansiirtoyrittäjän töistä eläkkeelle jäänyt Alakuijala innostui parantelemaan pesimisolosuhteita kaivinkoneensa avulla.
– Syksyllä, kun törmäpääskyt tekivät lähtöä, yksi – olisiko ollut porukan pomo – kävi istumassa kottikärryssä metrin päässä minusta, kun istuin portailla. Ajattelin, että kyllä se hyvästeli minut siinä ja päätin, että teen niille kunnollisen pesän.
Erittäin uhanalainen törmäpääsky on pienikokoisin pääskylajimme.Yle/Risto Puranen
Maatalouden muutos ja hyönteiskato uhkana
Kaikki Suomessa pesivät pääskylajit on luokiteltu uhanalaisiksi. Kannat ovat laskeneet voimakkaasti tällä vuosituhannella. Taustalla on muun muassa maatalouden murros ja hyönteiskato.
Pääskyjen pesintämenestystä voi parantaa tarjoamalla niille savea, rakentamalla pesintälaudan tai tekopesän sekä edistämällä hyönteisten elinoloja.
Kemi-Tornio lintuharrastajat Xenus ry:n puheenjohtaja Tuula Laasanen ei ole aikaisemmin törmännyt törmäpääskyjen tekopesään, vaikka esimerkiksi pönttötalkoita tehdään yhdistyksen toiminta-alueella paljonkin.
– Minä oikein ihmettelen tätä! Olen kyllä tyytyväinen, koska törmäpääskyjen pesäpaikat on niin vähissä, kehuu Tuula Laasanen.
Laasanen kertoo, että lintuharrastajilla on suunnitteilla räystäspääskyille hotelli.
– Asia on vielä suunnitteluasteella ja sitä on vähän piirrelty. Kunhan vain saadaan se toteutettua ja löydetään sopiva paikka.
Laasanen vinkkaa, että myös niinikään uhanalaisia terva- ja haarapääskyjä voi auttaa vaikka jättämällä vanhojen rakennuksien ullakoita auki, sillä ne pesivät mielellään ullakoilla ja koloissa.
Pääskyjen tekotörmä on omaa designia
Martti Alakuijala kertoo, että hän suunnitteli pesän mallin itse. Pohjakerroksessa on betoninen seinä, jossa on 40-milliset reiät. Tarkoitus on ehkä aavistuksen vielä isontaa reikien kokoa 55 milliin sitten, kun pesintäkausi on ohi.
Pesässä on savea ja hiekkaa. Maata on noin 40 kuutiota ja muutamia lankkuja, joiden avulla on saatu lisää kerroksia. Pesässä on välikattokin, jotta paikat pysyvät kuivina.
Tänä kesänä Alakuijalan pesänrakennustyöt jäivät osin kesken, kun törmäpääskyt ilmestyivät paikalle pari viikkoa etuajassa.
– Kun pesintäkausi on ohi, niin saan työt loppuun. Pieni laajennus ylöspäin on ehkä vielä tulossa, toteaa Alakuijala.
Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit osallistua keskusteluun Yle Tunnuksella sunnuntaihin 1.8. kello 23 saakka.
Rovaniemellä järjestettiin sunnuntaina rokotustempaus, johon oli kutsuttu myös Lapin isoja nimiä. Paikalle saapuivat Lordi ja joulupukki. Lordi otti tilaisuudessa koronarokotuksen.
– He laittoivat ison neulan käsivarteen, mutta senhän takia minä tänne tulin. Tämä oli toinen rokotteeni, Lordi sanoi.
Lordi ei enää muista, kuinka monta kertaa bändin kiertue on peruttu koronavuoden aikana. Hän on pysytellyt Rovaniemellä.
– Mutta on tässä ollut hyviäkin puolia. On ollut aikaa olla luova: olemme tehneet seitsemän albumia.
Joulupukilla ikää on jo sen verran, että hän on ehtinyt rokotukset saada.
Tempauksen tarkoitus oli nostattaa rokotusintoa nuorten keskuudessa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tilastojen mukaan Rovaniemellä rokotekattavuus on kymmenen prosenttia jäljessä koko maan keskiarvosta.
Suurin syy on ollut vaikeus saada rokotusaikoja.
Lapin sairaanhoitopiirin infektiolääkäri Markku Broas ehdottaa festivaalikävijöille ilmaisia pikatestejä. Yle
Pikatestistä apu festivaalivieraille
Koronatartunnat leviävät nyt nuorten parissa festivaaleilla. Lapin sairaanhoitopiirin infektioylilääkäri Markku Broas ehdottaa festivaalikävijöille maksutonta pikatestiä. Lapin sairaanhoitopiirissä maksuttoman pikatestin saa jokaisesta kunnasta, vaikka ei olisi mitään oireita.
Pikatestin tuloksen saa noin puolessa tunnissa ja sen tekeminen on halpaa.
– Antigeenitesti (eli pikatesti) on erittäin halpa. Testiliuska maksaa noin kymmenen euroa ja analyysi on nopea. Se on käytännössä lähes rajaton testimahdollisuus, Broas sanoo.
Joulupukki vieraili Rovaniemen rokotuspisteessä. Jouni Porsanger
Kulut Lapissa maksaa valtio
Yksityisillä terveysasemilla pikatestit ovat yhä kalliita. Niistä saa maksaa yli sata euroa.
– Tämä on epidemian torjuntaa, joten sen pitäisi olla maksuton kuten maahantulotestikin. Maksuton pikatestaus olisi mahdollista ottaa hyvin nopeasti käyttöön koko maassa, jos siihen löytyy halukkuutta, Broas sanoo.
Broas toteaa, että ongelma on tällä hetkellä se, että muualla Suomessa isot laboratoriot ovat ottaneet käyttöön kalliin PCR-testauksen ja siihen liittyvän laitteiston – toisin kuin Lapissa.
Pikatestin voisi ottaa muutamia tunteja ennen festivaaleille tai muuhun yleisötapahtumaan lähtöä. Näin saataisiin helpotusta tilanteeseen, jossa koronatartunnat leviävät etenkin rokottamattomien nuorten parissa.
Maksuttomiin pikatesteihin on Lapissa haettu rahaa valtiolta. Broas arvioi, että hinta on pieni verrattuna siihen, että tartunnat leviävät ja arvioilta joka kymmenes saa pitkäaikaisen oireyhtymän eli long covidin.
Aiheesta voi keskustella maanantaihin kello 23 asti
Kesä- ja heinäkuu olivat Suomessa mittaushistorian lämpimimmät suuressa osassa maata, selviää Ilmatieteen laitoksen tilastoista. Ylen meteorologin Kerttu Kotakorven mukaan kesä-heinäkuun lämpötilat olivat kahdesta viiteen astetta tavanomaista lämpimämpiä. Aurinko myös paistoi alkukesällä ennätyksellisen paljon.
– Maan etelä- ja keskiosassa myös hellepäiviä oli eniten mittaushistoriassa. Keskimääräinen sademäärä oli tavanomaista pienempi, ja tavanomaisesta sademäärästä jäätiin 30-100 millimetriä. Se on paljon, sanoo Kotakorpi.
Jos alkukesä oli lämpimin koskaan, on elokuun ensimmäinen viikko jotakin ihan muuta. Kotakorpi kuvailee alkavan viikon säätä sateiden sävyttämäksi tavanomaiseksi kesäsääksi.
Lämpötilat ovat maan etelä- ja keskiosassa 20 asteen tienoilla ja pohjoisessa lämpötilat jäävät muutaman asteen muun maan lukemista.
Maan kaakkoisosassa voi sataa päivän aikana 50 millimetriä vettä.Kerttu Kotakorpi / Yle
Alkuviikkoa sävyttävät sateet. Ennusteen perusteella saderintama kulkee huomenna maanantaina Suomen yli. Poutaista on etenkin pohjoisessa, mutta muualla maassa sadekuurot ovat mahdollisia.
Tiistaiksi Suomeen leviää etelästä matalapaine, mikä tuo sateita etenkin maan kaakkoisosaan. Kotakorven mukaan matalapaineen ennustettavuudessa on vielä epävarmuutta, koska se lähestyy Suomea epätavallisesta suunnasta.
– Näillä näkymin kovimmat sateet tulevat maan itäosassa, jossa voi sataa päivän aikana 50 millimetriä vettä. Kyseessä on hyvin voimakas matalapaine, joita on harvoin kesäaikaan, Kotakorpi sanoo.
Ilmatieteen laitos on antanut sadevaroituksen osaan Itä-Suomea mahdollisesti runsaiden sateiden vuoksi. Tiistaina poutaisinta on länsirannikolla ja Länsi-Lapissa. Keskiviikon valjetessa sateita tulee Kotakorven mukaan enää osassa Lappia.
– Keskiviikosta eteenpäin Suomen säässä on korkeapaineen yritelmää. On useampi päivä poutaista ja aurinkoista. Kesän aiempiin hellelukemiin ei kuitenkaan päästä.
Heinäkuu oli suuressa osassa maata poikkeuksellisen tai harvinaisen lämmin. Hellepäiviä oli selvästi yli heinäkuun keskiarvon.
Sanaa poikkeuksellinen käytetään, kun sääilmiö esiintyy tilastollisesti keskimäärin 2–3 kertaa sadan vuoden aikana tai harvemmin. Harvinaiseksi ilmiötä kutsutaan, kun sitä esiintyy harvemmin kuin keskimäärin kerran kymmenessä vuodessa.
Ilmatieteen laitoksen tilastojen mukaan heinäkuun keskilämpötila vaihteli maan etelä- ja kaakkoisosan 21 asteesta Pohjois-Lapin noin 14 asteeseen.
Hellelukemia mitattiin yhteensä 24 päivänä, mikä on kahdeksan päivää yli heinäkuun keskiarvon. Havaintoasemista eniten hellepäiviä oli Porvoon Harabackassa, yhteensä 23 kappaletta.
Heinolassa mittari nousi 34 asteeseen
Kuukauden ylin lämpötila, 34,0 astetta, mitattiin Heinolan Asemantauksessa kuun 15. päivänä. Korkeampiin lukemiin päästiin viimeksi 2010 heinäkuussa, jolloin Joensuun lentoasemalla mittari kipusi 37,2 asteeseen. Se on Suomen mittaushistorian korkein lämpötila.
Tämän heinäkuun alin lämpötila, -1,2 astetta, mitattiin Enontekiöllä Saanalla heinäkuun 20. päivänä.
Keskilämpötila oli yleisesti 3–4 astetta ja Lapissa 1–3 astetta pitkän ajan keskiarvon yläpuolella. Edellisen kerran tätä lämpimämpi heinäkuu oli maan etelä- ja itäosissa vuonna 2010, muualla maassa vuonna 2018.
Pohjois-Lapissa tuli vettä eniten ja vähiten
Heinäkuussa satoi tavanomaista vähemmän. Paikoin oli harvinaisen kuivaa.
Eniten kuukauden aikana satoi alustavien arvioiden mukaan Inarin Raja-Joosepissa, 101,1 millimetriä. Vähiten sadetta tuli Kilpisjärven kyläkeskuksessa, 14,2 millimetriä.
Yhden vuorokauden aikana tehty sade-ennätys mitattiin 29. päivänä Tohmajärven Kemiessä, jossa vettä tuli 39,9 millimetriä.
Oletko kärsinyt vai nauttinut helteistä? Voit keskustella aiheesta 3.8. kello 23:een saakka.
Eerikki Rundgren saapuu Sodankylän Kaitamaahan kokemaan hyönteispyydyksiä. Pyydyksille päästyään hän irrottaa pyydyksestä purkin, jossa hyönteiset ovat. Rundgren kaataa purkista enimmät sadevedet pois ja ottaa repusta pihdit, joilla etsii hyönteisiä.
Luonnonsuojelualueilla on tehty ennallistamispolttoja, joiden tarkoitus on parantaa joidenkin kovakuoriaisten ja hyönteisten elinympäristöjä. Osa näistä hyönteisistä on uhanalaisia.
Sodankylässä, Luirojoen varrella Kaitamaassa on pohjoisen suurin yksittäinen polttokohde. Alueella poltettiin kesän alussa noin 140 hehtaaria metsää.
– Toivomuslistalla olisi, että poltto houkuttelee alueelle hyönteisiä, jotka ovat riippuvaisia palaneesta, vanhasta puusta, Rundgren kertoo.
Nykyään maastopalot saadaan tukahdutettua niin hyvissä ajoin, ettei palanutta puumateriaalia pääse luonnollisesti syntymään hyönteislajiston vaatimalla tavalla. Tämän vuoksi ennallistamispoltot ovat hyönteislajiston kannalta tärkeitä.
Pyydykset tarkistetaan noin kuukauden välein, ja tuolloin pyydyspurkki vaihdetaan. Pyydysten lisäksi hyönteisiä kartoitetaan ja havainnoidaan myös yksinkertaisesti paljain silmin.
Pyydyksen paikka ratkaisee, mukana myös ripaus onnea
Pyydyksiin on hyönteisten lisäksi päässyt paljon sadevettä ja puista pudonneita roskia, kuten kaarnaa ja neulasia. Niiden seasta hyönteisten löytäminen paljaalla silmällä voi olla vaikeaa.
Heinäkuussa tarkistuksen yhteydessä pyydyksistä löytyi polttokohteille tuttuja hyönteisiä, kuten mustajäärä. Mustajäärä on pitkulan mallinen, musta kovakuoriaislaji. Tämän yksilön tuntosarvet ovat noin kolmanneksen ruumiin pituudesta.
Joidenkin jäärien tuntosarvet voivat olla yli ruumiin mitan. Janica Gauriloff / Yle
Järeään mäntyyn kiinnitetystä pyydyksestä löytyi pihkapallojen lisäksi harvinainen jättipuupistiäisnaaras. Naaraaksi yksilön tunnistaa takaruumiin kärjessä olevasta piikistä. Laji on suomen suurin pistiäislaji, mutta täysin harmiton ihmisille.
– Puupistiäisen pistin ei ole kuin myrkkypistiäisen myrkkypistin, vaan se on puupistiäisen munanasetin, Rundgren kertoo samalla, kun käy löydöksiä läpi paikan päällä.
Jättipuupistiäinen on Suomen suurin pistiäislaji. Janica Gauriloff / Yle
Toinen tavallista erikoisempi löydös oli kimalaiskuoriainen, joka ei normaalisti viihdy polttokohteissa. Laji on väritykseltään kuin kimalainen, ja se matkii kimalaista suojautuakseen vihollisilta. Kimalaiskuoriainen viihtyy kukkien läheisyydessä ja tästä syystä on odottamaton näky polttokohteilla.
Kimalaiskuoriaisten koko voi vaihdella paljonkin yksilöiden kesken. Janica Gauriloff / Yle
Myös muita suurikokoisia hyönteisiä pystyi tunnistamaan jo paikan päällä, mutta suuri osa hyönteisistä nähdään ja tunnistetaan vasta mikroskoopin alla syksyn ja talven aikana.
Seurantaa tehdään myös muualla kuin Urho Kekkosen kansallispuistossa. Pyydyksiä on Keski- ja Itä-Lapissa, Sallan ja Sodankylän alueilla yhteensä 42.
Alueen hyönteisistä on aikaisemmin tehty kartoituksia vain vähän. Ennallistamispolttojen hyönteiskartoitus on osa EU:n rahoittamaa Beetles LIFE -projektia.
Polkupyöräkaupassa kysyntä ylittää tarjonnan nyt kirkkaasti. Pyörää voi mallista riippuen joutua odottamaan kaksikin vuotta. Lähes 30 vuotta alalla ollut kauppias ei ole nähnyt mitään vastaavaa.
– Korona käänsi pyöräkaupan. Menekki on kasvanut aivan valtavasti, sanoo rovaniemeläisen Mountainbike Centerin yrittäjä Antti Mäkikallio.
Pandemia opetti välttämään joukkoliikennettä ja myös hallitukset ovat heränneet tukemaan pyöräilyä monin tavoin, Suomessa esimerkiksi verovapaan työsuhdepyörän muodossa.
Nopeimmin käsistä viedään nyt maastopyörät ja sähköavusteiset pyörät. Niitä tuhannet suomalaiset ovat hankkineet työsuhdepyöriksi alkuvuonna voimaan tulleen veroedun turvin. Pyöräetu on verovapaata tuloa 1200 euroon saakka.
– Vuodenvaihteessa se lähti laukalle. Sen jälkeen on myyty kymmeniä työsuhdepyöriä, kertoo Ilpo Lintunen torniolaisesta Keinänen Oy:stä.
Pyöräpula hidastaa jo pyöräedun käyttöä. Se on huomattu leikkipuistokalusteita valmistavalla Lappsetilla, jossa pyöräetu otettiin käyttöön heinäkuussa. Kolmetoista yhtiön työntekijää polkee nyt työsuhdepyörällä.
– Määrä ei ole sen vuoksi tuon isompi, että toimittajat eivät pysty toimittamaan niitä pyöriä. Toimitusongelma on ollut se suurin solmu, toteaa Lappsetin henkilöstöasiantuntija Erkki Ollila.
Odotusaikaa voisi lyhentää mallia vaihtamalla, mutta moni ei ole ollut siihen valmis.
Raju kysynnän kasvu on ollut globaalia eikä tuotanto ole pystynyt vastaamaan siihen alkuunkaan. Sekin on pandemian syytä. Suurin osa pyöristä valmistetaan Kaukoidässä, jossa hallitukset ovat määränneet tehtaita viikoiksi kiinni viruksen nujertamisen toivossa.
Myös tärkein osavalmistaja Shimano joutui viimeksi kesä-heinäkuussa sulkemaan Malesian tehtaansa muutamiksi viikoiksi. Vaikutukset näkyvät pyöräliikkeissä kautta maailman.
Nyt tehtaat jyskyttävät ennätystahtia ja jopa vuorokauden ympäri. Sekään ei riitä. Amerikkalainen pyörävalmistaja Trek kertoo tuplanneensa tuotannon Aasiassa, mutta samaan aikaan kysyntä on kolminkertaistunut.
Myös Shimano ilmoitti uuden tehtaan rakentamisesta Singaporeen. Tuotanto käynnistyy näillä näkymin ensi vuoden lopussa, joten kovin pikaista apua ei siitäkään ole.
– Osia on pyörässä 50–100, ne tulevat eri puolilta ja yhdenkin osan puuttuminen tietenkin riittää siihen, ettei pyörää saada toimitettua, kauppias Mäkikallio toteaa.
Antti Mäkikallio pitää pyöräkauppaa Rovaniemen keskustassa. Kesän aikana myydyistä sähköpyöristä valtaosa on mennyt työsuhdepyöriksi.Annu Passoja / Yle
Kysyntä ylittää tarjonnan paitsi pandemiasyistä, myös siksi että hallitukset eri puolilla maailmaa kannustavat kansalaisiaan pyörän päälle.
Verovapaata tai alhaisen verotuksen työsuhdepyöräetua tarjotaan myös esimerkiksi Saksassa, Ranskassa ja Hollannissa. Auton romutuspalkkionkin voi monissa Euroopan maissa käyttää nyt sähköpyörän ostoon.
Viime vuonna sähköpyörien myynti kasvoikin Euroopassa yli 30 prosenttia.
Pyöräkauppiaille ennennäkemätön pyöräilyinnostus on tiennyt kymmenien prosenttien kasvua liikevaihtoon, mutta myös paljon päänvaivaa. Normaaliaikana kevään pyörät tilattiin edellisenä syksynä, nyt ne pitää tilata kaksi vuotta aiemmin.
Mäkikalliosta tuntuu hurjalta yrittää ennustaa kysyntää niin pitkälle eteenpäin. Sähköpyörien menekkiä hän pitää varmana, mutta muu on valistuneen arvailun varassa.
– Pitää uskaltaa tilata pyöriä ja myös pystyä maksamaan ne, vaikka ne tulisivat hankalaan aikaan. Esimerkiksi talvella, jolloin raha ei liiku.
Pyöräkauppoja edustava Muoti- ja urheilukauppa ry ennustaa liikevaihdon kasvavan pyöräkaupassa tänä vuonna 15 prosenttia, kun kasvu viime vuonna oli yli 30 prosenttia. Yhdistys veti ennusteita alaspäin nimenomaan toimitusvaikeuksien vuoksi.
Konteista ja muusta kuljetuskapasiteetistakin on yhä huutava pula.
– Näkymä on nyt, että tätä pyöräpulaa jatkuu ainakin kahdesta kolmeen vuotta, torniolainen pyörämyyjä Ilpo Lintunen arvioi.
Rovaniemeläistä yrittäjää epämääräinen tilanne jo tuskastuttaa.
– Kenelläkään ei ole minkäänlaista järkevää vastausta siihen, milloin tämä normalisoituu, Antti Mäkikallio sanoo.
Kaksi ihmistä on löydetty kuolleena Kemijärveltä viime viikonloppuna.
Poliisi oli saanut tehtävän lauantaina puolen päivän aikaan. Poliisin saamien tietojen mukaan tapahtumapaikan suunnalta oli kuulunut kaksi laukausta. Poliisi oli mennyt tapahtumapaikalle ja löytänyt sieltä kaksi aikuista henkilöä menehtyneenä.
Esitutkinnan tässä vaiheessa tapahtumaan ei epäillä liittyvän muita henkilöitä.
Paperikoneiden jylinä hiljenee syksyn aikana Stora Enson Veitsiluodon tehtaalla Kemissä.
Lapissa toivotaan, että uudenlaisia työn ääniä kuuluisi alueelta mahdollisimmat pian. Toivoa tähän antavat esimerkit muilta lakkautettujen paperi- ja sellutehtaiden paikkakunnilta, missä tehdasalueille on vuosien saatossa syntynyt monenlaista yritystoimintaa.
Stora Enson palkkaama konsulttiyritys EY selvittää parhaillaan vaihtoehtoja tehdasalueen tulevasta toiminnasta. Paperiliiton Veitsiluodon osaston pääluottamusmies Mikko Alamommo toivoo, että mahdolliset ehdokkaat käydään tosissaan läpi.
– En tiedä vielä mitään tästä konsulttifirmasta. Valitettavasti monesti on niin, että "kenen leipää syöt, sen lauluja laulat", Alamommo lohkaisee.
Stora Enson viestintäjohtaja Satu Härkönen kertoo, että arviossa otetaan huomioon pitkäaikaisen liiketoiminnan varmistaminen sekä hankkeen työllistämisvaikutus.
– Kerromme lisää, kun asiat etenevät riittävän pitkälle.
Kajaanissa lopetettiin vuonna 2008 Veitsiluodon kaltainen UPM:n paperitehdas. Renforsin Rannaksi nimetyllä yritysalueella työskentelee noin 650 henkilöä, kun tehtaalla työskenteli sen sulkemispäätöksen aikaan 535 henkilöä.
Alueella on muun muassa datakeskus, teollisuusyrityksiä ja ravintola.
– Siellä on suurista palvelualan yrityksistä varastovuokralaisiin. Kaikkiaan siellä on vuokralla noin 40 yritystä, kertoo johtaja Jaakko Kaijalainen UPM Kiinteistöt -yhtiöstä.
Kajaanissa on päästy hyvään tulokseen pitkäjänteisellä työllä, vaikka tehtaan aikaisia tiloja onkin edelleen tyhjillään. Kemissä Veitsiluodon tehtaalla toivotaan nopeaa työllistymistä.
Työntekijät toivovat, että selluntuotantoa voitaisiin jatkaa jonkun uuden yrittäjän toimesta. Se tarjoaisi iäkkäämmille työntekijöille mahdollisuuden työllistyä työuran loppuun ilman uudelleenkouluttautumista.
Osa veitsiluotolaisista on jo lähtenyt muualle töihin, mutta jäljellä on paljon ammattilaisia. Mika Perttunen on työskennellyt Veitsiluodossa vuodesta 1982.
– Olisi todella hieno kädenojennus Stora Ensolta, jos täällä voitaisiin jatkaa selluntuotantoa.
Kansainvälisen suunnittelu- ja konsultointiyhtiö AFRY:n metsäteollisuuteen perehtynyt Timo Suhonen ei usko selluvaihtoehtoon.
– Muistelen, että missään päin Suomea ei ole selluntuotantoa jatkettu viime vuosina jonkin toisen yrityksen toimintana.
Valmis teollisuusinfra houkuttaa uusia toimijoita
UPM:ssä päätettiin aikanaan, että entisen Kajaanin tehtaan alueelle ei otettaisi yhtiön paperinvalmistuksen kanssa kilpailevaa toimintaa. Paperinvalmistuslaitteistot on purettu pois.
Muu raskas teollisuusinfra on nykyisen toiminnan kulmakiviä.
– Alueella on sähköä ja vettä tarjolla teollisuuden tarpeisiin. Rakennusten erityisominaisuudet ovat tärkeitä siellä toimiville yrityksille, Kaijalainen kertoo.
Kaijalainen kertoo, että alussa kehittäminen tähtäsi yhteiskuntavastuun kantamiseen eli työpaikkojen korvaamiseen.
– Nykyään ajurina on kiinteistöliiketoiminnan kehittäminen yhä kannattavammaksi.
Kajaanissa lakkautetun UPM:n paperitehtaan aluetta on markkinoitu yrityksille Renforsin rannan nimellä. Siellä työskentelee jo enemmän ihmisiä kuin tehtaan toiminnassa ollessa.Sipe Myllyniemi / Yle
Alamommo epäilee kuitenkin, että Stora Enso ei hyväksy alueelle kilpailevia yrityksiä.
– Konsernista on selvästi ilmaistu, että paperia täällä ei tulla tekemään, mutta sellusta voisi valmistaa muutakin. Jos sellunvalmistusta ei hyväksytä, niin se viittaa siihen, että työnantajalla ei ole muuta mielessä kuin kontrolloida raaka-ainekauppaa.
Myös Kemin kaupunginjohtaja Matti Ruotsalainen on pohtinut sitä, hyväksyykö Stora Enso metsäteollisuusyrityksiä Veitsiluotoon.
– Se on tietenkin ymmärrettävää, että isokin yritys tarkastelee sitä, onko se kilpailevaa toimintaa. Mutta jos tehdään sellaisia tuotteita, joita yhtiö itse ei tuota, niin onko se sitten kilpailevaa toimintaa?
Kaupungintalolla uskotaan silti vakaasti, että Veitsiluodon alue lähtee uuteen nousuun. Ruotsalainen puhuu peräti tuhannesta uudesta työpaikasta.
– Se ei ole toive, vaan tavoite. Luku on äkillisen rakennemuutoksen pohjalta laaditussa suunnitelmassa, ja sitä pyritään viemään eteenpäin. Tavoitteen pitää olla sellainen, että sillä on todellista vaikuttavuutta.
Ruotsalainen uskoo, että Stora Ensossa ollaan vakavalla mielellä liikkeellä.
– Uskon, että nyt ollaan tosissaan tekemässä töitä sen eteen, että Veitsiluodossa on jatkossakin teollista toimintaa. Olen ymmärtänyt, että konsulttiyritys katsoo globaalisti kaikki toimijat teollistuneen maailman alueelta.
Mika Perttusen työt käyttö- ja kunnossapitäjänä jatkuvat tammikuun loppuun. Hän tuntee olonsa Veitsiluodossa kotoisaksi, mutta valmistautuu myös siihen, että työt saarella päättyvät.
– CV on melkein täysin valmiina, mutta katson tilanteen loppuun, jos tähän vielä sattuisi tulemaan joku toimija. Tai sitten joudun jo tässä syyskuun aikana katsomaan uutta työpaikkaa.
Oulun poliisilaitos tutkii neljän poron laitonta ampumista Koillismaalla, ampumisia on ollut Kuusamossa ja Taivalkoskella heinäkuussa ja elokuun alkupäivinä. Teot on tehty ilmakiväärillä. Kaikista tapauksista on käynnissä rikostutkinta nimikkeillä vahingonteko ja eläinsuojelurikos.
Tutkinnanjohtajan rikoskomisario Aki Räisäsen mukaan monen poron kuoliaaksi ampumisen yhtäaikainen tutkinta on harvinaista.
– Tässä mittakaavassa on uutta, joitakin yksittäisiä on tavattu. Mutta jos neljä kappaletta on yhtä aikaa tutkittavana, on kyseessä ei-normaali tilanne.
Ilmakiväärin luotiin kuoleminen on porolle erittäin kivuliasta ja eläin saattaa kitua pitkiäkin aikoja osuman saatuaan.
Kolme poroa on löydetty kuolleiksi ammuttuna heinäkuun aikana Kuusamon Riekistä, Sossonniemeltä ja Lämsänkylästä.
Myös maanantaina Taivalkosken Jurmusta löytyi ammuttu poro, tekovälineenä on jälleen käytetty ilmakivääriä. Tämän tapauksen ratkaisevasta vihjeestä on luvattu huomattava palkkio.
Kaikissa tapauksissa kuolettavat osumat ovat kohdistuneet eläinten keuhkoihin tai kauloihin.
Ampumiset ovat olleet kaukana toisistaan.
– Maantieteellistä yhteyttä on vaikea löytää, sanoo Räisänen
Poliisi ei osaa vielä arvioida onko porot ammuttu tahallaan kuoliaaksi vaiko säikyttämistarkoituksessa. Ampuja ei välttämättä ole tiennyt, mitä on tekemässä.
– Jos aikuinen ihminen haluaa poroa ampua, hän käyttää siihen muuta kuin ilmakivääriä. Jos taas aikuinen ampuu poroa säikytelläkseen ilmakiväärillä, tähtää hän muille kuin vitaaleille alueille.
Nykyiset ilmakiväärit ovat läpäisyvoimaltaan niin voimakkaita, että muuhun kuin luuhun osuessaan luoti voi upota pitkälle kudokseen.
Tutkinta tulee olemaan poliisin mukaan vaikeaa.
Poliisi pyytää tapahtumista tietäviä ottamana yhteyttä virka-aikana Kuusamon poliisiasemalle, soittamaan poliisin vihjepuhelimen numeroon 0295 416 194 tai lähettämään sähköpostia vihjeet.oulu@poliisi.fi.
Ruostumatonta terästä valmistavan Outokummun oikaistu liikevoitto nousi huhti-kesäkuussa 163 miljoonaan euroon. Vuosi sitten yhtiö oli 16 miljoonaa euroa tappiolla.
Yhtiön mukaan ruostumattoman teräksen hinnat nousivat sekä Euroopassa että Amerikoissa. Teräksen toimitukset kasvoivat 20 prosenttia vuoden takaisesta, jolloin kysyntää painoi maailmanlaajuinen koronapandemia.
– Ruostumattoman teräksen markkinat ovat toipuneet maailmanlaajuisesta koronaviruspandemiasta useilla toimialoilla, kertoo toimitusjohtaja Heikki Malinen tiedotteessa.
Hänen mukaansa kaikki liiketoiminta-alueet paransivat tulostaan edellisestä vuosineljänneksestä. Suotuisa markkinatilanne tuki kannattavuutta Euroopassa, ja Amerikassa noususuunta jatkui vahvassa markkinatilanteessa.
Malinen sanoo Outokummun olevan tyytyväinen siihen, että EU jatkoi ruostumattoman teräksen suojatulleja vielä kolmella vuodella kesäkuuhun 2024 asti. Lisäksi EU asetti väliaikaiset polkumyyntitullit Indonesiasta ja Intiasta tuotavalle kylmävalssatulle teräkselle.
– Tällaiset suojatoimet ovat tärkeä askel, jotta taataan reilu kilpailutilanne Euroopassa kestävästi tuotetulle ruostumattomalle teräkselle, Malinen painottaa.
Velkaa vähennettiin osakeannilla
Outokumpu järjesti toukokuussa suunnatun osakeannin nopeuttaakseen taseen vahvistamista ja vähentääkseen velkaa.
– Osakeannin tuotoilla maksoimme pois kalliimpia lainojamme 210 miljoonalla eurolla, mikä vähentää korkokulujamme vuosittain 18 miljoonalla eurolla, Malinen kertoo.
Hänen mukaansa Outokumpu on aikataulussa, jotta yhtiö saavuttaisi 200 miljoonan euron käyttökatetason parannuksen ensi vuoden loppuun mennessä.
Lapissa on paljastunut kymmeniä koronavirustartuntoja thaimaalaisten marjanpoimijoiden keskuudessa. Lapin sairaanhoitopiirin järjestämän massatestauksen perusteella tartunta oli jopa useammalla kuin joka kolmannella testatuista.
Lapin sairaanhoitopiirissä on tähän mennessä testattu 110 ulkomaista marjanpoimijaa. Heidän joukostaan on löytynyt 40 koronavirustartuntaa.
Infektioylilääkäri Markku Broas sanoo, että marjanpoimijat oli testattu määräysten edellyttämällä tavalla maahan tullessa ja kolmantena päivänä maahantulosta. Tapaus on hänen mukaansa osoitus siitä, että mikään järjestelmä ei ole sataprosenttinen.
– Vaikka testi olisi tehty kolmannen päivän kohdalla, tauti voi ilmaantua ja tulla tartuttavaksi vasta myöhemmin. Tässä on ilmeisesti käynyt näin, että tartunta on tullut kolmannen päivän jälkeen, hän sanoo.
Broas muistuttaa, että kun työskennellään samassa ryhmässä, asutaan samoissa tiloissa ja tehdään yhdessä töitä, on suuri riski, että tauti tarttuu yhdeltä henkilöltä muihin.
– Varsinkin deltamuunnoksen kohdalla tämä on se tilanne.
Marjanpoimijat ovat työskennelleet Rovaniemen alueella. He ovat kotoisin Thaimaasta.
Testaukset jatkuvat marjanpoimijoiden kohdalla torstaina ja perjantaina Rovaniemen seudulla ja mahdollisesti myös muualla Lapissa. Tarkoitus on testata kaikkiaan 250 ulkomaista marjanpoimijaa.
– Käymme myös yritysten kanssa hyvinkin tarkkaan läpi, mitkä ovat heidän eristys- ja karanteenikäytännöt. Tällä hetkellä yritykset ovat tehneet hyvää turvallisuustyötä. On tehty ennakkotestaukset ja pyritty kuplakäytäntöihin, jopa ruokahuolto on toteutettu leireille, Broas sanoo.
Sairastuneet marjanpoimijat eivät osallistu marjanpoimintaan, vaan ovat eristyksessä. Karanteeniin asetetut poimijat testataan kahden vuorokauden välein.
– Jos he ovat terveitä, he voivat poimia marjoja. Mutta jos negatiivisen testituloksen jälkeen tulee positiivinen testitulos, heidän poimimansa marjat voidaan tunnistaa, eikä niitä toimiteta kuluttajille, Broas sanoo.
Tuoreimmat tiedot Lapin koronatilanteesta löydät tästä artikkelista. Koko maan uusimmat koronauutiset löydät tästä.
