Ennen vapa taipui atlantinlohen painosta, nyt aggressiivinen vieraslaji nappaa herkästi pyydykseen. Vuodesta 2019 asti vieraslaji kyttyrälohi, tai toisella nimellä ryssänlohi, on noussut myös Suomen puolen isoihin lohijokiin Tenoon ja Inarin Näätämöjoelle.

Venäläisten 1900-luvun jälkipuoliskolla Kuolaan istuttamat kyttyrälohet ovat riski atlantinlohelle. Kyttyrälohen pelätään valtaavan kutupaikkoja alkuperäiseltä atlantinlohelta.

Norjan Näätämön kalastuskunnan puheenjohtaja Karl Magne Arvola kertoo, että kyttyrälohia on tänä vuonna paljon enemmän, kuin kolme vuotta sitten.

– Tähän mennessä olemme kalastaneet noin 5000 kyttyrälohta pois. Vuonna 2019 kokonaismäärä oli noin 2500, nyt niiden määrä on kaksinkertaistunut.

Näätämöjoella pyritäänkin kalastamaan kyttyrälohia pois niin paljon kuin vain on mahdollista. Keinoja on monia, verkoista haaveihin.

– Olemme saaneen myös lääninhallitukselta luvan käyttää lohiportaita. Lohiporras onkin ollut tehokkain pyyntitapa, toteaa Karl Magne Arvola.

Kyttyrälohien pyynnistä Näätämöjoella huolehtivat kalastuksenvalvojat. Sen lisäksi kalastuskunta on palkannut lisää ihmisiä avuksi taisteluun vieraslajia vastaan.

Kyttyrälohien saamista ei voi välttää

Inarilainen Leo Aikio on ahkera kalastaja ja hänkin on huomannut kyttyrälohien runsauden Näätämöjoella.

– Tilannehan on aika kauhea, kyttyrälohia on joka kiven takana. Niitä on todella paljon nyt liikkeellä, onkohan koskaan ollut näin paljon. Siellä on todella vaikea löytää oikeita lohia kyttyrälohien seasta.

Aikion mukaan kyttyrälohen saamista ei voi oikein edes välttääkään.

– Niitä on niin paljon, että väkisinkin tarttuvat kiinni. Niitähän saa käsinkin kiinni sieltä joesta, ei tarvitse vapaa edes käyttääkään kun voi käsin napata niskasta kiinni.

Leo Aikion mielestä pitäisi yrittää löytää tapa, jolla estää kyttyrälohen lisääntyminen ja leviäminen, mutta helppoa se ei ole. Hän on erityisesti huolissaan siitä, millaisia pidempiaikaisia vaikutuksia kyttyrälohella on atlantinloheen ja ekosysteemiin.

– Kyttyrälohi on jo nyt onnistunut lisääntymään hyvin näissä joissa, se on kyllä hankala saada pois. Siihen tarvitsisi paljon resursseja ja eri keinoja, mutta miten se pyynti sitten vaikuttaisi atlantinlohen nousemiseen ja käyttäytymiseen. Se tulee olemaan varmasti hankalaa, kun ne ovat sekaisin siellä joessa, pohtii Aikio.

Norjan Annijoella poistetaan jopa tuhat kyttyrälohta päivässä

Norjan puolella Annijoella Itä-Varangissa on myös ongelma kyttyrälohien kanssa ja paikalliset sekä turistit tekevätkin paljon töitä sen eteen, että kyttyrälohien määrä pysyy hallinnassa. Paikallisen kalastajan Ari Anttilan mukaan niitä on jopa 15 000 yksilöä.

– Kolme päivää sitten sukellettiin ja laskettiin kyttyrälohen määrä ykköskoskelta merelle, se ei ole kuin muutama kilometri niin oli suurinpiirtein 15 000 yksilöä, vaikka silloin oltiin jo poistettu sitä paljon.

Annijoella hyödynnetään myös lohiportaita. Paikalliset tyhjentävät lohiportaat kerran päivässä. He ovat nostaneet lohiportaista noin 250-1100 kyttyrälohta päivittäin. Sen lisäksi siellä pyydetään kyttyrälohta verkoilla ja nuotalla pooleista eli koskien välistä kalastettavilta alueilta.

– Sillä tavalla saatiin kahdesta poolista 850 yksilöä kerralla, se kokonaismäärä, mitä ollaan kalastettu on nyt ylitetty jo 6000 yksilöä, kertoo Anttila.

Kyttyrälohikannan vahvistuminen ei kuitenkaan tullut yllätyksenä heille. Anttilan mukaan sitä osattiin odottaa, sillä jo vuonna 2019 ennustettiin, että kanta tulee kasvamaan tänä vuonna. Nyt hän toivoo, että vuodelle 2023 valmistauduttaisiin jo nyt.

– Kyttyrälohien määrä on niin iso, että päivittäin pitää olla 20-30 henkilöä töissä sen vuoksi. Haluamme, että hallitus ja muut, joita tämä koskee, laatisivat jo nyt tekemään suunnitelmia vuoteen 2023.

Itä-Varangissa ollaankin suunnittelemassa ansoja, joiden teknologia on kehitelty erottamaan atlantinlohen ja kyttyrälohen. Ansaa joudutaan kuitenkin odottamaan ainakin ensi vuoteen.

Pyydystetyt kyttyrälohet lahjoitetaan ruokakalaksi

Anttila kertoo, että he ovat myös selvitelleet sen, että syövätkö kyttyrälohet atlantinlohen poikasia. He ovat avanneet yli 600 kyttyrälohen vatsan, eikä yhdenkään vatsalaukusta löytänyt atlanlinlohenpoikasia.

Pyydystetyt kalat eivät kuitenkaan mene hukkaan, sillä paikkakuntalaiset saavat tulla hakemaan niitä ilmaiseksi.

– Se on erittäin hyvä ruokakala silloin, kun se on juuri noussut merestä jokeen. Aika nopeasti siinä tulee se muunnos, että se lopettaa syömisen kun pääsee makeaan veteen ja valmistautuu kutemaan. Kutuaika kasvattaa rasvakyttyrän selkään ja se johtaa siihen, että kala alkaa mädäntymään.

Euroopan parhaimmaksi kutsutulla lohijoella Tenossa, tutkitaan parhaillaan Suomen ja Norjan viranomaisten yhteistyönä kyttyrälohen nousua ja lisääntymistä. Niiden vaelluskäyttäytymistä selvitetään radiotelemetriaseurannalla koko kesän syyskuun puoliväliin asti, jolloin viimeisimmätkin niistä ovat kuteneet ja kuolleet.

Sorapoluilla vilahtelevat maastopyöräilijät ovat tuttu näky Lapin tunturikeskuksissa, mutta pyöräretkikohteena Lappi on vasta aloittelija. Saariston rengastien kaltaista tunnettua jokamiehen reittiä ei Lapissa ole. Sellaista kuitenkin etsitään.

Lapissa on valtavasti potentiaalia, sanovat kokeneet pyöräilijät.

Pohjoisesta löytyy rauhallisia teitä ja ennen kaikkea upeita maisemia. Rovaniemeläinen maastopyöräily-yrittäjä Johannes Perkkiö mainitsee ranskalais-suomalaisen pariskunnan, joka oli pyöräillyt Nelostietä Saariselältä pohjoiseen.

– He sanoivat, että sitä ei voi kuivin silmin edes ajaa, Perkkiö muistelee.

Maisemissa ei ole parantamisen varaa, mutta monessa muussa asiassa on. Palveluiden pitää kehittyä pohjoisessa paljon, toteaa Lappia ristiin rastiin ajanut Timo Veijalainen.

– Joka kuntaan ja keskukseen pitää saada huoltopalvelua, varaosapalvelua ja auki olevia ravintoloita. Retkipyöräilyyn ei myöskään ole vielä tarjolla paljoa vuokrakalustoa, ja pyörien kuljetuspalvelusta on huutava pula, Veijalainen luettelee.

Perkkiö pitäisi isona parannuksena sitäkin, että pyörille löytyisi helposti tilaa junista ja busseista. Tällä hetkellä kaukojunassa on vain muutama pyöräpaikka.

Palveluita epäilemättä ilmaantuu, jos pyörämatkailu kasvaa. Se on tavoitteena EU:n Interreg-ohjelman rahoittamassa ja Luonnonvarakeskuksen johtamassa Stil-hankkeessa, jossa tänä kesänä testataan eri vaihtoehtoja tuotteistetuksi, usean päivän pyöräreitiksi.

Tenojokivarresta kaivataan kotimajoitusta

Utsjoen ja Karigasniemen väliä on moni kehunut yhdeksi Suomen kauneimmista teistä.

– Se on vahva ehdokas, sanoo myös Stil-hanketta vetävä Luken erikoistutkija Seija Tuulentie.

Hän kävi itse testaamassa reitin ja ajoi Kaamasesta Utsjoen ja Karigasniemen kautta takaisin Kaamaseen. Palveluiden vähäisyys Tenojokivarressa tosin mietityttää. Tuulentie muistaa 60 kilometrin pätkän, jonka ainoa palvelu oli pöytä ja penkit.

– Nyt aletaan kartoittaa, olisiko reitillä saatavissa esimerkiksi kotimajoitusta, Tuulentie kertoo.

Testaajat ovat ajelleet myös Tornionjokilaaksossa, jossa Tuulentie näkee paljon mahdollisuuksia. Palveluita on taajempaan ja ajatus on, että reitti kulkisi myös Ruotsin puolella. Testipyöräilijät ovat ajelleet myös Itä-Lapissa, esimerkiksi Kemijärveltä Kemijoen rantaa kohti Pyhätunturia. (Kartta jutun lopussa.)

Tuulentie ajattelee, että palveluita, kuten ruokailumahdollisuuksia olisi hyvä olla noin 40 kilometrin välein. Timo Veijalainen olisi valmis ajamaan tuplamatkan, mutta oleellista on, että pyöräilijä tietää, mitä matkan varrella on ja mitä ei ole.

– Kattava ja ajantasainen informaatio pitää olla kaikkinensa valmiina ennen kuin reittejä brändätään, Veijalainen toteaa.

Pyöräilijä tarvitsee kartat, reittikuvaukset ja varmasti paikkansa pitävät tiedot siitä, mistä saa ruokaa, yöpaikan ja pyörän kumin, ja mihin aikaan.

Poliisi: Kiire ei ole syy tinkiä ohituksen turvallisuudesta

Lapissa on monia teitä, joilla liikenne on vähäistä. Haasteena on, että pientareet ovat kapeat myös niillä valtateillä, joilla jyräävät norjalaiset kalarekat ja kotimaiset tukkirekat.

Pyöräliiton hallituksessa istuva, Kolarissa asuva Reetta Keisanen toteaa, että valtion on osoitettava lisää rahaa pyöräilyinfraan. Keisanen toimii pyöräliikenteestä vastaavana projektipäällikkönä Ramboll Finland Oy:ssä.

– Se ei aina tarkoita pyöräteiden rakentamista vaan voi olla myös pengerten leventämistä. Tai sitä, että maaliviivaa siirretään, jos autokaistaa on varaa kaventaa. Reiteille pitää saada myös opasteet.

Keisanen muistuttaa, että YK suosittaa 20 prosenttia liikennebudjetista käytettäväksi pyöräilyyn ja kävelyyn. Suomessa ei olla lähelläkään sitä, vaikka määrärahat ovat viime vuosina kasvaneetkin.

Selvää on, että pyörämatkailijan on selvittävä Lapissa pitkiä etappeja ilman pyöräteitä. Johannes Perkkiön kokemus on, että autoilijat eivät ole vielä täysin tottuneet maantien laitaa ajaviin pyöräilijöihin.

– Vielä on opettelua siinä, miten pyöräilijä otetaan huomioon, vaikka Lapin teillä suhteellisen turvallista onkin.

Lapin poliisin tietoon tulleet vaaratilanteet ovat pääosin taajamista eivätkä maanteiltä, kertoo liikenneyksikön johtaja Mika Grönroos. Hän muistuttaa kuitenkin autoilijoita pitämään riittävät turvavälit pyöräilijään. Turvallisin tapa ohittaa on siirtyä kokonaan vastaantulijan kaistalle.

– Pyörällä kulkevan vauhti tai oma kiire ei ole syy tinkiä ohituksen turvallisuudesta. Ei ole iso hidaste se, että jää hetkeksi odottamaan pyöräilijän taakse, Grönroos toteaa.

Majoitusyrittäjä osti pumput, vesiletkut ja työkalut

Saariston rengastien tai Saimaan saaristoreitin kaltaisen matkailumagneetin rakentaminen Lappiin edellyttää pyöräily-ystävällisiä yrittäjiä ja kuntien markkinointiponnistuksia.

Tuulentie kertoo, että keskustelut kuntien ja yrittäjien kanssa käynnistyvät syksyllä sen jälkeen, kun johtopäätökset kesän testiajoista on vedetty.

Utsjoella on innostusta ilmassa. Aurora Holidays -majoitusyrityksen omistaja Tiina Salonen odottaa parhaillaan kymmenhenkistä pyöräilijäjoukkoa syömään.

Salosen yrityksellä on viime vuonna lanseerattu "Tervetuloa pyöräilijä"-merkki, kuten noin sadalla muulla yrityksellä eri puolilla Suomea. Yritykset on koottu Pyörämatkailukeskuksen sivustolle (siirryt toiseen palveluun).

Merkki kertoo pyöräilijälle, että hänet on otettu huomioon.

– Pyörille on oma pesupaikka ja rakenteilla on huoltovaja, jossa pääsee tekemään huoltohommia vähän säältä suojassa. Sitten on työkaluja, pumppu ja myytävänä myös varaosia, Salonen kertoo.

Hankinnat olivat yrittäjälle varsin kohtuulliset, Salonen laskeskelee käyttäneensä ostoksiin noin 300 euroa. Vanhastaan vieraiden käytössä ollut pesukone on sekin ilahduttanut monia lihasvoimin saapuneita.

Ensi vuoden aikana selviää, päätyykö Utsjoen kautta kulkeva reitti brändättäväksi pyörälomakohteeksi, ja kuinka käy Tornionjokilaakson sekä Itä-Lapin.

Kittilässä asuva ja Kittilän kunnalle maastopyöräreittejä suunnitteleva Timo Veijalainen rakentaisi reitin kotikulmilleen eli Kittilän, Levin ja Ylläksen väliseksi rengasreitiksi.

– Se olisi hieno läpileikkaus Länsi-Lapin maisemista.

Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit osallistua keskusteluun Yle Tunnuksella 18.7. kello 23 saakka.

Lue lisää:

Pyörämatkailu vastaa ajan henkeen: suosion kasvu näkyi viime kesänä Turun saaristosta Lappiin

Vuosikymmenien odotus loppuu – pyöräilijöille avautuu täysin uusi reitti halki Suomen suurimman järven

Keskellä Suomen luontoa oli vuosikausia tavoittamaton helmi – nyt pyöräilijät tulevat Puumalaan tuhansien kilometrien päästä

Houkuttaako polkupyöräily vuoden retkikohteessa? Konkari ja noviisi neuvovat mitä kannattaa ottaa huomioon

Huomenna sunnuntaina Riikan päivänä sää muuttuu vaaralliseksi maan itäosassa, Kainuussa, Koillismaalla ja Keski-Suomessa. Lännestä itään kulkee nopea kylmä rintama. Se työntää edellään kosteaa ilmaa, joka purkautuu ukkosiin.

Luvassa on pohjoisinta Suomea lukuunottamatta nopeasti syntyviä ukkosia ja vaarallisen kovia ukkospuuskia, jopa yli 25 metriä sekunnissa.

Ilmatieteen laitoksen varoituskartalla rajuilmasta varoitetaan oranssilla värillä, joka tarkoittaa vaarallista. Mahdollisia seurauksia kuvataan näin: "Yleisesti tuulivahinkoja, paikoin myös yhtenäisiä vahinkoalueita. Paikallisesti suurta raivaustarvetta, pitkiä sähkökatkoja sekä katkoja teleliikenteessä."

Aluksi ukkostelee jo yöllä Pohjanmaan rannikolla. Iltapäivän tunteina rintama saavuttaa Itä-Suomen ja Kainuun, jolloin on odotettavissa voimakkaimmat ukkospuuskat, joita Riikka-rajuilma puhkuu.

Ilmatieteen laitoksen mukaan sade- ja ukkoskuurot voimistuvat nopeasti jopa rajuilmaksi ja kaunis kesäpäivä muuttuu yllättävästi epävakaaksi ja puuskaiseksi. Ulkoilijoiden ja retkeilijöiden on syytä olla erityisen varuillaan.

Ylen meteorologin Anne Borgströmin mukaan näin kova ja nopeasti etenevä rajuilma vaatii, että ilmakehässä kaikki ainesosat ovat kohdallaan.

– Lämpö, tuuli, kosteus. Kun ne ovat kohdallaan, syntyy tällainen ukkospuuskien rintama. Luoteesta virtaa kuivaa ilmaa, ja sen eturintamassa virtaa lämmintä ja kosteaa ilmaa. Se purkautuu ukkosiin, Borgström summaa.

Rintaman eri puolilla oleva ero näkyy lämpötiloissa: ukkosrintaman itäpuolella lämpötilat ovat 26–28 astetta ja rintaman jälkipuolella jopa vajaat 20 astetta.

– Sunnuntaina iltapäivällä Suomi jakautuu kahtia. Lappi ja muu Suomi ovat kuin kaksi eri maailmaa: Lapissa matalapaine tuo runsaita sateita, jotka paikoin voivat tuoda jopa 50 mm vettä, etelämpänä on ukkospuuskia ja helteitä ja viilenevää säätä, Borgström sanoo.

Jos rajuilman odotetaan aiheuttavan maa-alueilla merkittäviä vahinkoja, Ilmatieteen laitoksen meteorologit nimeävät sen Yliopiston Almanakan nimipäiväkalenterin mukaan. Nimeksi valitaan kalenterista ensimmäinen käyttämätön nimi, joka nyt on siis Riikka.

Riikka on tälle kesälle jo neljäs rajuilma. Aiempia olivat Ahti (21.6.) ja Paula (22.6.) Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa sekä Aatu (23.6.), joka riehui maan etelä- ja itäosassa ja Uudeltamaalta Pohjois-Karjalaan.

Rovaniemellä Kemijoella kaatui sunnuntain vastaisena yönä moottorivene, jossa oli kyydissä 11 ihmistä. Kenelläkään veden varaan joutuneista ei ollut pelastusliivejä.

– Porukka oli lähtenyt siirtymään saunalautalta maalle, päivystävä palomestari Kirsti Heikkala Lapin pelastuslaitoksesta kertoo.

Illanviettäjät olivat siirtyneet lautalta moottoriveneeseen, joka kaatui. Pelastuskeskus sai hälytyksen tapahtuneesta puoli neljältä aamulla. Kaksi henkilöä oli vielä veden varassa, kun pelastuslaitoksen pintapelastajat pääsivät kohteeseen.

– Muut olivat päässeet omin voimin takaisin saunalautalle, Heikkala sanoo.

Pelastuslaitos kuljetti veneonnettomuudessa olleet rantaan, jossa ensihoito tarkasti heidän vointinsa.

Suomen ja tiettävästi koko Euroopan ensimmäinen kamtshatkanuunilintu havaittiin tänään iltapäivällä Enontekiön Kilpisjärvellä, kertoo lintuyhdistysten keskusjärjestö Birdlife Suomi tiedotteessaan.

Käsivarren Lapissa retkeilleet Petteri ja Aleksi Lehikoinen sekä Hanna Laakkonen kuulivat heille entuudestaan tuntematonta linnunlaulua. Näkyviin saatu lintu näytti lapinuunilinnulta, mutta laulu ei sopinut sille.

Kokeneet lintumäärittäjät totesivat laulun kuulostavan kamtshatkanuunilinnulta. Varmuuden vuoksi lintu vielä pyydystettiin ja mitattiin. Myös mitat sopivat paremmin kamtshatkanuunilintuun kuin lapinuunilintuun.

– Luulin aluksi, että se on idänuunilintu. Se on kaakkoinen, eteläinen laji ja olisi sekin jo Kilpisjärvellä hyvä havainto. Kun nähtiin, että se on lapinuunilinnun näköinen, niin ajatukset meni kaukoidän lajeihin. Ne on tästä kotoisasta lapinuunilinnusta erotettu omaksi lajikseen ihan tuoreeltaan, alle kymmenen vuotta sitten, kertoo ornitologi Petteri Lehikoinen.

Lopullinen lajimääritys varmistuu, kun linnusta pudonneista höyhenistä tehdään DNA-analyysi.

Aasian itäisimmissä osissa pesivää lintua ei tiettävästi ole aiemmin havaittu Euroopassa

Kamtshatkanuunilintu pesii Aasian itäisimmissä osissa Tšuktšien niemimaalla, Kamtšatkan niemimaalla sekä Sahalinin saarella. Laji talvehtii Filippiineillä ja Indonesiassa.

– Etenkin kaukomuuttajilla tällaista harhautumista tapahtuu. Yleensä nimenomaan muuttoaikaiset sääolosuhteet saattavat helposti harhauttaa niitä reitiltään ja ne voivat päätyä hyvinkin kauas normaaleilta pesimäalueiltaan, Lehikoinen selittää.

Euroopasta ei ole aiempia hyväksyttyjä havaintoja lajista. Norjasta on ilmoitettu mahdollinen havainto kamtshatkanuunilinnusta syyskuussa 2016.

Edellisen kerran toukokuussa Suomessa tehtiin uusi lintulajilöytö, kun kivikkosatakielestä tehtiin havainnot Kemiönsaarella.

Birdlife Suomen rariteettikomitea tarkastaa Suomessa tehdyt valtakunnallisesti harvinaiset lintuhavainnot ja arvioi, ovatko määritysperusteet riittävät ja onko lintu luonnonvaraisesti harhautunut.

Koirien suosio kasvoi korona-aikana hurjasti. Uusien koiranomistajien kokemattomuus näkyy jo nyt käyttäytymisongelmina.

Lisää vaikeuksia voi tulla syksyllä, kun moni palaa lähitöihin ja jatkuvasti perheensä kanssa olleiden koirien pitäisikin selvitä kotona yksin.

"Etätyökoirien" tilanne huolettaa kasvattajia. Ongelmakoiriin erikoistunut eläintenkouluttaja Christian Sirviö kertoo, että yhteydenottoja eroahdistustapauksista on alkanut tulla.

– Koira ei osaakaan olla yksin, kun perhe lähtee töihin.

Kennelliiton Lapin aluekouluttaja Tarja Rousu sanoo, että koirapiireissä puhutaan koronapennuista, joilla tärkeä sosiaalistuminen muihin koiriin ja ihmisiin on jäänyt väliin.

Varsinkin koronan alkuvaiheessa kontakteja vältettiin. Monet koirat ovat olleet toista vuotta aina kotiväkensä tuttujen ihmisten seurassa.

– Pennun sosiaalistuminen jäi muutamaan ihmiseen. Kaupungillakin kun kävelit, niin eihän siellä tullut ihmisiä vastaan. Jos kadulla näkyi ihmisiä, niin heidät kierrettiin kaukaa, ettei korona tartu.

Myös Kemin seura- ja palveluskoirakerhon näyttelytoiminnasta vastaava Minna Pelander on huomannut muutoksen esimerkiksi koiranäyttelyissä.

– Ne ovat käyneet vain pikku lenkkiä ja niille on heitetty palloa. Mutta kun toinen koira tulee vastaan, niin purraan omistajaa nilkasta. Kyllä sen huomaa, että jotain on pielessä.

"Tappelun ainekset ovat käsillä"

Tarja Rousu muistuttaa, että koiraa pitää opettaa myös yksinoloon, jotta sille ei tule järkytyksenä, kun lapset lähtevät kouluun ja aikuiset töihin.

Hänen mielestään kaikkea ei ole vielä menetetty, mutta asian korjaaminen vaatii enemmän töitä, kun koira on vanhempi.

Myös Christian Sirviö on sitä mieltä, että peliä ei ole vielä hävitty. Hän muistuttaa kuitenkin, että koiralla on pentuvaiheessa hyvin voimakas sosiaalistumisvaihe, jolloin se tutustuu perheeseensä eli laumaansa.

Osalla niin sanotuista koronakoirista se on voinut jo mennä umpeen.

– Siinä on se ongelma, että heti tämän jälkeen tulee luonnollinen rajoitin, ja ne alkavat pelätä vähän kaikkea, Sirviö sanoo.

Häntä huolestuttaa lähinnä, jos koiria yritetään vuoden–puolentoista ikäisenä sosiaalistaa väkisin. Silloin ne ovat hormonaalisesti sellaisessa kehitysvaiheessa, jossa alkaa näkyä niille luontaista reviirikäytöstä ja aggressiota.

– Jos koira viedään tilanteeseen, jossa on vieras koira, jolla silläkään ei ole kokemuksia toisista koirista, voi tulos olla yllättävä. Siinä on kyllä tappelun ainekset käsillä.

Lue lisää: 16-viikkoinen Teppo opettelee koronan jälkeistä aikaa – ja niin on opeteltava muidenkin koirien tai muuten kotona voi odottaa iso tuho

Neljää pentua jonottaa toistasataa perhettä

Torniolainen Tarja Rousu kasvattaa shetlanninlammaskoiria. Shelttien kysyntä on ollut jo aikaisemminkin runsasta, mutta nyt niistä suorastaan kilpaillaan. Rousun neljää pentua halusi 121 perhettä.

Korona-ajan koirabuumi huolestuttaa kasvattajia. Rousu kertoo, että moni sähköposti alkaa sanoin "nyt olen etätöissä ja minulla on aikaa ottaa koiranpentu".

– Jos voisi näin rumasti sanoa, niin nyt näkyy, että otetaan pentu hetken mielijohteesta. Ennen sitä harkittiin pitempään, Rousu sanoo.

Kyselyjä tulee paljon myös Minna Pelanderille, joka kasvattaa jackrussellinterriereitä. Kemissä asuva Pelander on huomannut, että nyt koiria etsitään laajalta alueelta.

– Kyselyt tulivat ennen tästä lähistöltä, mutta nyt niitä tulee esimerkiksi Espoosta, ja Kuopiosta. Moni laittaa useille kasvattajille saman kysymyksen, että onko sinulla tulossa pentuja, tai onko pentuja jo syntynyt.

Monirotuisten koirien hinta nousee

Pelander kertoo, että kasvattajat pitävät yhteyttä toisiinsa. Tietoa kyselijöistä jaetaan, jotta osataan välttää koiran joutuminen huonoon hoitoon.

– Haluan nähdä, miten perhe toimii koirien kanssa ja mitä heillä on aikomuksena tehdä sen kanssa. Jos perhe haluaa koiran nyt, kun ollaan kotona, niin vastaus on ehdottomasti ei.

Rousu kertoo, että Kennelliiton pentuvälitykseen ilmoittavat pennuista vain ne kasvattajat, joilla on tarvetta etsiä uusia koteja pennuille.

– Nyt valtaosalla kasvattajista on jo hurjat jonot ja heidän ei tarvitse laittaa ilmoitusta pentuvälitykseen, kun pentue syntyy. Se ei anna oikeaa tietoa, paljonko pentuja on oikeasti myynnissä.

Kysyntä näkyy Rousun mukaan rotukoirien ja monirotuisten koirien hintaeron pienentymisenä.

– Sekarotuisten koirien hinnat ovat nousseet.

Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit osallistua keskusteluun Yle Tunnuksella 20.7. kello 23 saakka.

Lue myös:

Kauppiaan kassakone kilisee, kun Suomi täyttyy koiranpennuista – eikä Amazonkaan vielä uhkaa

Etätyöt laukaisivat valtavan lemmikkibuumin, ja löytöeläintalot tyhjenivät ennätysvauhtia – Kennelliitto: Kasvattajat ryhtyneet teettämään lisää pentuja

Tämä kesä jää muistiin siitä, että täyssähköauto karkasi diesel-autojen ohi henkilöautojen myyntitilastoissa.

Kesäkuussa ensirekisteröitiin uusia sähköautoja 1055. Määrä on ensimmäistä kertaa suurempi kuin dieseleiden ja dieselhybridien määrä yhteensä (986), selviää Autoalan tiedotuskeskuksen kokoamissa tilastoissa (siirryt toiseen palveluun).

Kempeleläinen Timo Hintsala tuli liikkeeseen vaihtamaan dieselinsä tilalle uuden täyssähköauton.

– Tärkein syy siirtyä dieselistä täyssähköautoon oli kyllä se ajomukavuus ja uudet jutut mitä täyssähköauto tuo autoihin, Hintsala sanoo.

Kemin Wetterin myyntipäällikkö Ari-Pekka Heikonen myöntää, että koko ajan harvinaisempi on se tilanne, että ovesta astuu sisään asiakas, joka haluaa ostaa uuden dieselauton.

– Ne henkilöt, jotka dieselin haluavat, ajavat paljon ja ovat tottuneet käyttämään dieselautoa, sanoo Heikonen.

Matkailuautobuumi kaunistaa diesel-myyntiä

Jo touko-kesäkuussa sähköautojen myynti oli suurempaa kuin pelkkien dieseleiden. Hetkellisesti näin kävi jo viime vuoden joulukuussa, mutta nyt trendi näyttää tulleen jäädäkseen.

Tieliikenteen Tietokeskuksen erityisasiantuntija Hanna Kalenoja sanoo, että käänne ei johdu niinkään kuluttajista vaan autonvalmistajista, joiden keskikokoisten autojen mallivalikoimista diesel on pikkuhiljaa poistunut.

– Ensiksi diesel poistui pienten B-segmentin autojen valikoimista. Sitten se on kadonnut pikkuhiljaa keskikokoisten C-segmentin autojen ryhmästä. Dieseleitä on jäljellä enää isokokoisissa sedaneissa, farmareissa ja katumaastureissa, Kalenoja kertoo.

Kalenoja sanoo, että matkailuautobuumi nostaa dieselin osuutta muutamalla prosenttiyksiköllä, sillä matkailuautot kulkevat edelleen lähes yksinomaan dieselillä.

Lue myös: Hybridit hönkivät jo bensa-auton niskaan – Ruotsi menetti asemiaan käytettyjen henkilöautojen tuontisuuntana

Käytetyt dieselit käyvät kaupaksi, mutta eivät entiseen hintaan

Trendi näkyy myös Suomen suosituimmalla automarkkinapaikalla Nettiautossa. Sähköautohaut ovat nousseet yli 70 prosenttia vuoden takaiseen verrattuna. Sähköautoja on haettu 213 000 kertaa ja hybridejä noin puoli miljoonaa kertaa.

Bensiini- ja dieseleiden haut ovat silti ihan omassa luokassaan, vaikka ne ovatkin laskeneet selvästi viime vuodesta. Alkuvuoden aikana bensiiniautoja on etsitty 5,9 miljoonaa kertaa (-13,2 prosenttia) ja dieseleitä 3,4 miljoonaa kertaa (-14,1 prosenttia).

Lappi kuuluu pitkien etäisyyksien vuoksi niihin maakuntiin, jossa autoille on perinteisesti maistunut diesel.

J. Rinta-Joupin Keminmaan liikkeen vastuumyyjä Teemu Jurvelin kertoo, että heidän alueella myydyistä autoista puolet on yhä dieseleitä. Jurvelinin mukaan varsinkin isokokoiset diesel-autot menevät käytettynä vielä kaupaksi, pienemmät eivät niinkään.

Ari-Pekka Heikonen kertoo, että käytettyjen kaupassa dieselautojen hinta on tullut enemmän alas kuin bensiinikäyttöisten.

– Dieselien kysyntä myös käytettynä on heikentynyt verrattuna bensamoottorisiin.

Kalenoja mukaan dieselautojen kysyntä käytettyjen autojen kaupassa on edelleen vakaa. Keskimäärin noin 110 000 käytettyä dieselautoa vaihtaa vuosittain omistajaa.

Asiakkaat miettivät käyttövoimaa ja jälleenmyyntiarvoa

Autonostajat miettivät Heikosen mukaan paljon sitä, miten auton arvon käy muutaman vuoden päästä, kun se on vaihtoikäinen.

Tämä on lisännyt autokauppiaiden mukaan ihmisten kiinnostusta esimerkiksi yksityisleasingia kohtaan.

Käytettyjen autojen kaupassakin näkyy jo ihmisten kiinnostus hydridi- ja täyssähköautoihin. Teemu Jurvelinin mukaan, mitä enemmän niitä on tarjolla, sitä enemmän niitä myös kysytään.

Jurvelin uskoo dieseleille silti vielä pitkää ikää.

– Dieselit eivät tule katoamaan käytettyjen markkinoilta vielä ainakaan 20 vuoteen. Siirtymäaika on pitkä, koska nyt vasta monet autonvalmistajat ovat ilmoittaneet, että eivät tule tulevaisuudessa valmistamaan diesel-moottorisia autoja.

Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit osallistua keskusteluun Yle Tunnuksella 21.7. kello 23 saakka.

Lue myös: Polttoaine kallistuu ja latauspisteet lisääntyvät – näin EU-komission ehdotus muuttaisi autoilijoiden arkea

Rosa Liksom istui purjeveneessä, kun tieto tuli. Hänen kirjoittamansa Hytti nro 6 -romaanin pohjalta tehty samanniminen elokuva oli juuri voittanut Cannesin elokuvajuhlien toiseksi korkeimman palkinnon, Grand Prix’n.

Se on Suomen elokuvahistoriassa todella poikkeuksellista. Suomalaiselokuva on voittanut Grand Prix’n vain kerran aiemmin, kun Aki Kaurismäen Mies vailla menneisyyttä palkittiin sillä vuonna 2002.

– Se on aivan fantastista, että Hytti nro 6 voitti. Tärkeää se ei ole, mutta se on hirveän suuri ilon aihe. Ohjaaja Juho Kuosmanen työryhmineen on tehnyt romaanin pohjalta aivan loistavan elokuvan, Liksom sanoo.

Hytti nro 6 -elokuvan Suomen ensi-ilta on vasta ensi syksynä. Siksi Liksom voi puhua elokuvasta tässä vaiheessa vain yleisellä tasolla.

Kun Hytti nro 6 -romaani ilmestyi vuonna 2011, ei Liksomin kustantaja uskonut kirjaan. Siksi teoksesta otettiin vain pieni painos. Sen sijaan Liksom ja hänen silloinen kustannustoimittajansa Harri Haanpää olivat tyytyväisiä teokseen. He olivat kuitenkin asennoituneet siihen, että kirja jää pienen piirin teokseksi.

Hytti nro 6 palkittiin kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnolla ilmestymisvuonnaan 2011.

– Emme todellakaan osanneet odottaa edes Finlandia-ehdokkuutta, mulle ja Harrille se oli totaalinen yllätys, Liksom sanoo.

Lue lisää:

Ohjaaja Juho Kuosmanen nousi Cannesissa tähtien joukkoon – tällainen oli se riemukas hetki, jona Hytti nro 6 julistettiin voittajaksi

Hytti nro 6:n Grand Prix- palkinto povaa kriitikon mukaan hyvää suomalaisen elokuvan tulevaisuudelle – palkittu ohjaaja kritisoi pienten elokuvien rahoitusta

Hytti nro 6 on kuvaus Siperian-junamatkasta, jossa Moskovasta Mongolian Ulan Batoriin samassa junahytissä matkustaa kaksi sattuman yhteen heittämää ihmistä, tyttö ja mies.

Liksom on itse taittanut kyseisen junamatkan 25 vuotta ennen kirjan ilmestymistä. Idea kirjasta syntyi tuon matkan aikana. Kirjan kirjoittamiseen Liksomilta meni 7,5 vuotta.

– Kyllä minä sen eteen tein paljon töitä, ei se ole lonkalta syntynyt.

"En halua osallistua elokuvan tekoon"

Kun Hytti nro 6 -elokuvan ohjaaja Juho Kuosmanen kertoi Liksomille olevansa kiinnostunut ohjaamaan elokuvan kirjan pohjalta, Liksom esitti Kuosmaselle yhden ehdon: kirjailija ei haluaisi osallistua elokuvan tekemiseen mitenkään. Hän saapuisi ainoastaan ensi-iltaan, kun elokuva olisi valmis.

Näin sovittiin. Kuosmanen sai oikeudet elokuvaan.

– Mä en ole ollut koko elokuvan teon aikana tekemisissä Juho Kuosmasen, enkä koko työryhmän kanssa. Mulla ei ollut harmainta aavistusta, mitä hän (Kuosmanen) tekee, Liksom sanoo.

Romaanin kääntäminen elokuvaksi onnistuu Liksomin mukaan harvoin. Kirjassa voi kertoa elokuvaa monitasoisemmin asioista. Elokuvissa ilmaisu puolestaan keskittyy eri asioihin.

– Katsottuani kaikki Juho Kuosmasen ohjaamat lyhytelokuvat ja Hymyilevän miehen, luotin 100-prosenttisesti, että hän pystyy tekemään kirjastani elokuvan, Liksom sanoo.

Liksom on mielissään myös näyttelijävalinnoista. Hänestä sekä naispääosan esittäjä Seidi Haarla että miespääosan esittäjä Juri Borisov ovat "aivan uskomattoman hyviä".

Liksomin mukaan kukaan elokuvan teossa mukana olleista ei osannut odottaa menestystä. Kaikki olivat innoissaan jo siitä, että elokuva oli mukana pääsarjassa. Menestystä ei odotettu, vaikka elokuva oli jo saanut loistavat arvostelut ranskalaisissa, yhdysvaltalaisissa ja englantilaisisa lehdissä.

– Se ei kerro vielä mitään, jos kriitikot tykkää. Tuomaristossa asiasta päättävät kuitenkin eri ihmiset, Liksom sanoo.

Everstinna teatterin lavoilla

Ensi syksynä ilmestyy Liksomin seuraava romaani. Väylä on Lapin sodan aikaisiin tapahtumiin sijoittuva ja Tornionjokilaaksoon paikantuva kertomus tytöstä, joka joutuu eroon perheestään. Väylässä Suomea tarkastellaan Ruotsin puolelta.

Väylä on murreromaani, kuten on myös Liksomin edellinen, vuonna 2017 ilmestynyt kirja Everstinna.

Liksomin kirjoja on käännetty lukuisille kielille ja käännös tehdään yleensä murteelta kirjakielelle. Murre antaa teokselle valtavan lisän.

– Peräpohjolan murre on kirjallisessa muodossa aivan sairaan hienoa ja ilmaisuvoimaista. Sanoisin, että kirjasta jää kolmasosa pois, kun se käännetään kirjakielelle.

Annikki Kariniemen elämästä ammentavan Everstinna-romaanin elämä jatkuu tällä hetkellä teatterin muodossa. Rovaniemellä toimivan, kiertävän teatteri Aurore B:n ohjelmistossa on Tuula Väisäsen monologidramatisointi palkitusta kirjasta.

Everstinna on edelleen myös Helsingin kaupunginteatterin ohjelmistossa. Lisäksi teos on viety kahteen teatteriin Tanskassa.

Viktoria Zinkovits saapui perheensä kanssa Suomeen Ukrainasta muutama viikko sitten poimimaan luonnonmarjoja.

Perhe kerää pääasiassa hillaa, koska siitä saa tällä hetkellä parhaimmat tulot, noin 10 euroa kilolta. Yksi poimija voi ansaita luonnonmarjan poiminnalla jopa 5000 euroa, joskus enemmänkin.

Se on noin yhden vuoden ansio Ukrainassa tai jopa pidemmänkin ajan.

– Aiomme jokainen ansaita enimmäismäärän marjoja, mutta se riippuu Suomen sääolosuhteista. Tärkeää on olla nopea ja kestävä, miettii Savukoskella sijaitsevalla hillasuolla Viktoria Zinkovits.

Eduskunta hyväksyi kesäkuun puolivälissä lain, jolla pyritään kontrolloimaan paremmin marjanpoimintayritysten toimintaa.

Lue lisää aiheesta: Ulkomaisten marjanpoimijoiden rahastaminen perehdytyksellä tai rekrytoinnilla kielletään

Vuosien varrella on kuultu surullisia tarinoita, joissa ulkomaalaisia marjanpoimijoita on rahastettu ja marjoista on maksettu alihintaa. Majoitusolosuhteet ovat olleet heikot ja peseytymismahdollisuudet huonot.

Sääntöjä ja sopimuksia noudattaneiden yrittäjien mielestä uusi laki karsii vilppiyrittäjät ja puhdistaa alaa.

– On erikokoisia yrityksiä, joista osa on ollut mallioppilaita ja osa ei ole sitten hahmottanut kaikkea. On hyvä asia, että tämä saatiin viimeinkin ratkaistua ja viimeinkin tuli laki, sanoo Pohjoismaiden suurimman marjayrityksen Polarican toimitusjohtaja, yrittäjä Jukka Kristo.

Uutta lakia sovelletaan henkilöihin, jotka eivät ole työsuhteessa suomalaisiin marjayrityksiin, vaan he poimivat Suomessa luonnonmarjoja yrittäjästatuksella.

Poimijoille minimiansio ja koulutusta kotimaassa

Suomeen saapuu tänä vuonna noin 3 000 thaimaalaista ja 500–600 ukrainalaista marjanpoimijaa. Yrityksen täytyy lähettää heille virallinen kutsu, jotta he voivat saapua Suomeen.

Polarica Finland Oy vie hedelmiä ja marjoja eri puolille Eurooppaa vuosittain noin 22–23 miljoonaa kiloa. Suomesta yhtiö odottaa saavansa varastoihinsa tänä kesänä luonnonmarjaa noin 6-7 miljoonaa kiloa ja se on kutsunut Suomeen noin 1 000 thaimaalaista poimijaa.

– Meillä on heille kahden päivän koulutus Thaimaassa, mutta tulossa on paljon poimijoita, jotka ovat olleet täällä vuosia. Parhaimmilla on menossa jo 16:s tai 17:s poimintavuosi Lapissa, laskee toimitusjohtaja Kristo.

Marjayrittäjän on nyt lain mukaan ilmoitettava viranomaiselle kilohinta, joka poimijalle maksetaan. Laki edellyttää myös, että maahantulon järjestävä yritys ei ota ulkomaalaiselta poimijalta välityspalkkiota.

– Ukrainastakin olen kuullut paljon tapauksia, joissa on kerätty ihmisiä ryhmiin ja heiltä on rekrytointikuluina peritty esimerkiksi 700 euroa. Nyt laissa vaaditaan, että kutsuja on vastuussa poimijoista ja toimintaa seurataan, sanoo Lapin Tuorelakka Oy:n toimitusjohtaja Jari Huttunen.

Rekrytointimaksuista huolehtii uuden lain mukaan yritys, joka ostaa marjat. Marjayritykset myös vakuuttavat maahan saapuvat poimijat ja tarjoavat majoituksen.

– Samaan tapaan edetään kuin viime vuonna. Sen lisäksi Thaimaan viranomaiset ovat asettaneet minimipalkkavaatimuksia, mikä meillä on 30 euroa netto, kertoo kainuulaisen Kiantama Oy:n toimitusjohtaja Vernu Vasunta.

Pohjois-Pohjanmaan TE-toimiston harteilla on seurata lain toteutumista Suomessa. Se tutkii niiden yritysten luotettavuutta, jotka kutsuvat ulkomaalaisia marjanpoimijoita Suomeen. Asiantuntija Hanna-Liisa Ylikorven mielestä laki yhdenmukaistaa toimintaa.

– Kun samat oikeudet ja velvollisuudet ovat kaikilla, niin se parantaa myös yritysten asemaa. Sitten näitä harmailla alueilla toimivia yrityksiä tulee vähemmän eteen.

Marjametsään kolmen testin kautta

Useat ulkomaalaiset poimijat saapuvat tänä vuonna jopa pari viikkoa aiemmin Suomeen kuin edellisinä vuosina.

Koronaturvallisuudesta huolehditaan kolmella testillä: ensimmäinen lähtömaassa 72 tunnin sisällä ja toinen, kun saavutaan Suomeen. Suomessa ollaan karanteenissa ja otetaan kolmas testi kolmen vuorokauden jälkeen maahan saapumisesta.

– Siinä on ollut omat haasteensa erityisesti Bangkokin päässä, jossa koronatilanne on ollut kesäkuun alusta lähtien tosi paha. Se on aiheuttanut erikoisjärjestelyjä, mutta poimijoita on tulossa, kertoo Kiantama Oy:n toimitusjohtaja Vernu Vasunta.

Yrittäjät ovat ottaneet tosissaan koronaohjeet ja heidät ovat ohjeistaneet alueiden sairaanhoitopiirit sekä aluehallintovirastot. Mistään ei haluta lipsua, jotta pienillä paikkakunnilla korona ei pääsisi leviämään.

– Olemme pitäneet omaehtoista karanteenia myös testien jälkeen. Koko autokunta ei kulje kaupassa tai huoltoasemalla, vaan yksi henkilö ostaa tarpeelliset tavarat ja käyttää tarvittavia suojavarusteita, kertoo Jari Huttunen.

Työ on kovaa, mutta parhaimmillaan palkitsevaa

Savukoskella, erämaan suolla, vilisee paarmoja ja hyttysiä. Viktoria Zinkovits levittelee suolla käsiä, sillä hilloja ei näy kuin muutamilla mättäillä ja niistäkin osa on vielä raakoja, niitä ei poimita.

Zinkovits on käynyt perheensä kanssa tutkimassa jälleen yhden tutun jängän. Hän ponnistaa ojan yli ja levittelee käsiään.

– Sain täältä viimeksi päivässä kaksikymmentä kiloa hillaa, mutta nyt jänkä on tyhjä, hillaa ei ole nimeksikään.

Hänen kanssaan on Lappiin marjanpoimintaan saapunut myös aviomies Oleksander Zinkovits, poika Denis ja isä Viktor Paulenko.

Perhe on kotoisin Chernihivin kaupungista, joka sijaitsee läntisen Ukrainan pohjoisosassa. Zinkovits on Suomessa jo kymmenettä kertaa ja ylistää Suomen luonnon kauneutta.

– Työ on erittäin kovaa, kuumaa ja hyttysiä on paljon. Silti jokin vetää meitä tänne ja odotamme, että pääsemme Lappiin.

Marjayrittäjien arviot hillan ja muiden luonnonmarjojen määrästä vaihtelevat, mutta yhteinen arvio on, että luonnonmarjoja on vähemmän kuin vuosi sitten.

Kainuulaisen Arctic International yrityksen toimitusjohtaja Janne Naapanki kiteyttää muidenkin yrittäjien toiveen.

– Vettä tarvittaisiin nyt, sillä sato on vedestä kiinni. Nyt näyttää ihan hyvältä, mutta kuivuus voi olla kohtalokas. Mustikat esimerkiksi ovat tällä hetkellä hyvin pieniä.

Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit osallistua keskusteluun Yle Tunnuksella torstaihin 22.7. kello 23 saakka.

Muutettu 21.7.2021 klo 7.55 sana palkkaa muotoon on kutsunut.

Lue myös: Yle tapasi Kiovassa Savoon marjoja poimimaan tulevan pariskunnan – "Unelmoimme muutosta Suomeen"

– Mä en välitä suoraan sanottuna mistähän, jos kalan saa, se silloin otetaan, mies kirjoitti Instagramin pikaviestimessä kaverilleen (kirjoitusasu alkuperäinen).

Hetkeä aikaisemmin mies oli lähettänyt viestiketjuun kuvan rasvaevällisestä järvilohesta. Kala makasi veneen pohjalla ja sen kyljen päälle oli asetettu vaappu.

– Päästiin lohen makuun tänään, mies iloitsi viesteissä.

Oli heinäkuu 2020. Mies kertoi kaverilleen olleensa kalassa Mikkelin Yövedellä. Viestittelyn perusteella mies suunnitteli lohen valmistamista ruuaksi.

Miehen kalaretkessä oli kuitenkin yksi vika. Rasvaevällisen järvilohen ottaminen saaliiksi on rikos.

Vuodesta 2019 lähtien uhanalaisten ja taantuneiden lajien kalastuksesta ei ole enää selvinnyt pelkillä sakoilla. Sakkojen lisäksi pyytäjä on joutunut maksamaan kalasta jopa tuhansien eurojen suojeluarvon eli menettämisseuraamuksen valtiolle.

Jo yhden lisääntymiskykyisen järvilohen ottaminen saaliiksi voi vaikuttaa merkittävästi rauhoitetun lajin poikasten määrään. Esimerkiksi Mikkelistä pyydetyn järvilohen suojeluarvo on 7 510 euroa.

Yövedeltä järvilohen pyytäneen miehen ei kuitenkaan koskaan tarvinnut maksaa tuota maksua. Eikä ole tarvinnut monen muunkaan.

Epäilyt kuivuvat näytön puutteeseen

Yle kävi tätä juttua varten läpi vuosina 2019–2021 annetut tuomiot kalastusrikoksista ja -rikkomuksista. Kävi ilmi, että vain neljä ihmistä on määrätty maksamaan korvauksia valtiolle uhanalaisten ja taantuneiden kalalajien pyytämisestä.

Pohjois-Savon ely-keskuksen johtava kalatalousasiantuntija Timo Turunen kertoo, että epäilyjä luvattomien kalojen kalastuksesta on useita, mutta jutut kuivuvat näytön puutteeseen.

– Poliisitutkinnan aikana kalastaja voi väittää ihan mitä vaan. Jos poliisilla ei ole riittävästi näyttöä asiaan, niin tutkinta tyssää siihen, Turunen sanoo.

Timo Turunen on ollut mukana selvittämässä lukuisia rauhoitettujen kalojen pyyntiä koskevia rikosepäilyjä. Poliisi suorittaa tutkinnan, mutta Turunen on ollut antamassa poliisille ely-keskuksen lausuntoja ja häntä on kuultu myös oikeudessa.

Turusen mielestä yksi keskeinen salakalastukseen liittyvä ongelma on se, että poliisi tutkii yksittäisiä luvattoman kalan pyyntiin liittyviä rikosepäilyjä kalastusrikkomuksina. Rikosnimike on niin lievä, ettei poliisilla ole tapauksissa mahdollisuutta käyttää pakkokeinoja ja tehdä esimerkiksi kotietsintää.

Ylen selvityksen perusteella kalastaja joutuu maksumieheksi, jos on jäänyt rysän päältä kiinni.

Pielisellä kalalla ollut mies joutui pulittamaan rasvaevällisen järvitaimenen pyytämisestä rauhoitusaikana 2 440 euroa. Torniojoella toisen miehen kylmälaukusta löytyi perattu rasvaevällinen taimen. Oikeus määräsi miehen maksamaan kalan saaliiksi ottamisesta 1 630 euroa.

Molemmissa tapauksissa paikalle sattui poliisi tai kalastuksenvalvoja.

Sen sijaan sosiaaliseen mediaan ladatun kuvan perusteella aloitettu tutkinta tyssää heti alkuunsa, jos epäilty kiistää rikoksen.

Koska poliisilla ei ole mahdollisuutta käyttää pakkokeinoja, se ei pysty tutkimaan esimerkiksi epäillyn kameraa, puhelinta tai muita laitteita, jolla sosiaaliseen mediaan ladattu kuva on otettu. Laitteet voisivat paljastaa, milloin ja missä kuva on otettu ja liittyykö tilanteeseen muita henkilöitä. Todistusaineisto voisi auttaa epäillyn rikoksen selvittämisessä.

Ylen selvityksen perusteella näyttää siltä, että somessa julkaistuista laittomista kalasaaliista on viime vuosina tehty kymmeniä tutkintapyyntöjä, mutta maksumiehiksi on joutunut vain pari kalastajaa.

Tunnustus tuo isot korvaukset

Tunnetuin sosiaalisen median saaliskuviin liittyvä tapaus lienee kesältä 2019. Mies pyydysti Lieksankoskesta 84-senttisen rasvaevällisen järvilohen. Hän joutui maksamaan 7 510 euron korvauksen sen jälkeen, kun oli leveillyt saaliillaan netissä ja tunnustanut poliisille ottaneensa rauhoitetun kalan saaliikseen.

Toinen somessa julkaistuihin kuviin liittyvä tapaus tulee Pieliseltä. Mies joutui pulittamaan kesällä 2020 kalastetusta rasvaeväleikatusta järvilohesta 1 750 euroa. Lohi oli kalastettu rauhoitusaikana. Mies myönsi teon poliisikuulusteluissa.

Muut taantuneiden ja uhanalaisten lajien pyytämisestä epäillyt ovat selvinneet toistaiseksi ilman tuomiota. He ovat kiistäneet poliisin selvittelyissä syyllistyneensä rikokseen.

Näin teki myös jutun alussa esiintynyt kalastaja, joka nosti Mikkelin Yövedellä järvilohen veneeseensä.

Ely-keskuksen lausunnon mukaan Mikkelissä kalalla olleen miehen kuvassa ollut järvilohi näytti kuolleelta. Miehen kaverilleen lähettämät viestit tukivat sitä, että hän oli valmistanut kalan ruuaksi.

Mies kuitenkin kiisti poliisille syyllistyneensä rikokseen. Hän väitti vapauttaneensa kalan.

Kalastussäännösten mukaan uhanalainen kala tulee vapauttaa järveen elävänä tai kuolleena.

Syyttäjä teki miehen tapauksesta syyttämättäjättämispäätöksen. Syyttäjä katsoi, ettei ollut todennäköisiä syitä rikoksesta epäillyn syyllisyyden tueksi.

Vastaavia tapauksia on myös lukuisia muita.

Osa salakalastuksesta jää pimentoon

Viranomaisten tietoon tuli viime vuonna yhteensä 500 epäiltyä kalastusrikosta ja -rikkomusta. Suurin osa epäilyistä koskee ilman lupaa kalastamista tai sitä, ettei kalastonhoitomaksua ole hoidettu. Lisäksi luku sisältää esimerkiksi tapauksia, joissa katiskat ja verkot on merkitty väärin.

Mutta mukaan mahtuu myös useita epäilyjä, jotka liittyvät taantuneiden tai uhanalaisten kalalajien pyytämiseen. Eikä luvussa ole edes kaikki Suomen vesistä pyydetyt luvattomat kalat.

Johtava kalatalousasiantuntija Timo Turunen Pohjois-Savon ely-keskuksesta uskoo, että osa salakalastuksesta jää pimentoon.

– Kalastuksenvalvojilla ei ole esimerkiksi oikeutta tutkia kalastajien reppuja ja kalabokseja. Jos joku pyytää rasvaevällisen taimenen tai lohen järveltä, saaliskala voidaan helposti pitää piilossa, vaikka valvoja sattuisikin paikalle, sanoo Timo Turunen.

Turunen näkee, että taantuneiden ja uhanalaisten kalojen pyytämisestä säädetyt korvaukset toimivat silti pelotteena.

– Hyöty on ollut erittäin suuri. Asetuksesta löytyvä kalan listahinta on varmasti vähentänyt ongelmia.

Samalla linjalla on myös taantuneiden ja uhanalaisten kalalajien suojeluarvoja koskevaa asetusta säätämässä ollut kalastusneuvos Eija Kirjavainen maa- ja metsätalousministeriöstä.

– Kyllä siinä on nähtävissä parannusta aikaisempaan tilanteeseen. Joillakin alueilla tilanne oli se, että siellä oli säännönmukaista uhanalaisten ja rauhoitettujen kantojen pyytämistä. Se teki kalakantojen elvytystoimet täysin turhiksi.

Ennen vuonna 2019 voimaan tullutta taantuneiden ja uhanalaisten kalojen suojeluarvoa koskevaa asetusta rauhoitettujen kalojen kalastamisesta selvisi melko pienin rangaistuksin.

Johtava kalatalousasiantuntija Timo Turunen oli ennen asetuksen voimaantuloa mukana tapauksessa, jossa lieksalaisen miehen hallusta löytyi kuvia ainakin 30 taimenesta ja järvilohesta.

Kalat oli kalastettu Pielisestä. Osalla kaloista oli rasvaevät, osa oli alamittaisia ja osa pyydetty rauhoitusaikana. Mies sai kalastusrikkomuksesta 20 päiväsakkoa, joka oli miehen tuloilla 280 euroa.

– Oli kalastajan onni, että se tapahtui ennen menettämisseuraamusta. Muutoin sakon päälle olisi tullut kymmenien tuhansien eurojen korvausmaksu, Turunen sanoo.

Kehuskelu Raudanjoen kalasaaliilla meinasi tuoda 36 600 euron laskun

Yle kävi tätä juttua varten läpi myös 20 kalastusrikosten ja -rikkomusten syyttämättäjättämispäätöstä ja poliisitutkintojen lopettamispäätöstä viime vuosilta. Kaikki uhanalaisten kalojen pyyntiä koskevista tapauksista liittyivät sosiaalisessa mediassa julkaistuihin kuviin.

Yksi näistä tapauksista liittyi kesällä 2020 Facebookissa miehen julkaisemaan kuvaan. Kuvassa oli yhteensä 15 alamittaista taimenta. Kuvatekstissä mies rehvasteli pyytäneensä kalat mökiltään Rovaniemen Raudanjoesta.

Rasvaevällisen taimenen suojeluarvo on 2 440 euroa per kala. Rovaniemen Raudanjoesta pyydettyjen kalojen suojeluarvo olisi siis noussut huimaan 36 600 euroon.

Poliisin puhuttelussa mies kuitenkin kiisti pyytäneensä kalat Rovaniemeltä. Poliisille mies kertoi ottaneensa kuvan Norjasta pyydetyistä taimenista. Tämän jälkeen poliisi lopetti tapauksen selvittämisen.

Taantuneiden ja uhanalaisten kalojen salakalastukseen liittyviä tapauksia on tutkittu myös ainakin Tampereen Näsijärvellä, Savonlinnan Pihlajavedellä ja Hämeessä Päijänteellä.

Kaikkia tapauksia yhdisti se, että kalastajat olivat julkaisseet saaliistaan kuvia sosiaalisessa mediassa, mutta myöhemmin kiistäneet rikoksen. Vaikka osassa viranomaisille toimitetuista kuvista kalat olivat perattuja, poliisi lopetti tapausten tutkinnan ei näyttöä -perusteella.

Maa- ja metsätalousministeriön kalastusneuvos Eija Kirjavainen myöntää, ettei rauhoitettujen kalojen suojeluarvoa koskeva säädös ole täydellinen.

Onko asetuksessa valuvika, kun sosiaalisessa mediassa leveileviä salakalastajia ei saada vastuuseen?

– Kuvaamasi kaltaisia ongelmia varmasti on, mutta ne eivät ole nousseet kalastuslain seurantaryhmässä sillä tavalla esille, että ne estäisivät lainsäädännön toimimisen, Eija Kirjavainen sanoo.

– Tämä vaatisi enemmän keskustelua kalastuksenvalvojien kanssa, että miten he kokevat, kuinka heidän laittamiin tutkintapyyntöihin on suhtauduttu, Kirjavainen jatkaa.

Asetus taantuneiden ja uhanalaisten kalojen suojeluarvosta liittyy vuonna 2019 voimaan tulleeseen kalastuslain muutokseen. Ministeriö on nimennyt kalastuslain toimeenpanon seurantaryhmän, jossa seurataan kalastuslain toimivuutta.

Seurantaryhmän toimikausi kestää vuoden 2023 loppuun saakka.

Voit keskustella aiheesta 22. heinäkuuta kello 23 saakka.

Lue myös:

Täällä valtaa pitävät kalastajat: reportaasi kertoo saarista, joille Ruotsin kuningas antoi ainutlaatuisen itsehallinnon – ja mitä siitä seurasi

Koronakesänä riitti kireitä siimoja ja kalastuksen suosio jatkunee edelleen – kalastonhoitomaksujen kasvanut määrä näkyy kalastusyhdistysten kukkaroissa

Kun lukuvuosi elokuussa alkaa, useat Suomen lukiot saavat uusia oppilaita Vietnamista ja Uzbekistanista. Yltiöpäisenä yrittäjänä tunnetun Peter Vesterbackan tavoite on välittää ensi vuonna jo satoja nuoria maailmalta Suomen lukioihin.

Ensi askel on nyt otettu: kymmenkunta vietnamilaisnuorta totuttelee koleaan kesäsäähän Itä-Lapin Sallassa.

17-vuotias Minh Tran on tapahtuneesta itsekin aavistuksen yllättynyt. Hänen piti oikeastaan lähteä Yhdysvaltain Arizonaan, mutta hän opiskeleekin seuraavat kolme vuotta Salon lukiossa.

– En saanut huolestunutta äitiäni vakuutettua, että Yhdysvalloissa olisi pandemia-aikana turvallista. Suomi on eri asia ja kustannuksetkin ovat täällä halvemmat. Ja Suomihan on vähän kuin Arizona, rauhallinen ja luontoa ympärillä.

Samaa koulua Saigonissa (Ho Chi Minh) kävi myös Thy Nguyen. Nyt hän kiskoo villatakkia tiukemmin ympärilleen Lapissa, mutta kun lukukausi alkaa, hän istuu Mäntän lukion pulpetissa. Thy haki myös muualle kuin Suomeen.

– Joihinkin paikkoihin en päässyt sisään ja jotkut olivat liian kalliita. Tämä on minulle kaikin puolin sopiva.

Vesterbacka yrityskumppaneineen taas ajattelee, että aasialaisnuoret ovat juuri sitä, mitä Suomi tarvitsee. Pienet lukiot saavat lisää oppilaita ja Suomi kielitaitoista työvoimaa, jos nuorista osaa jää pysyvästi.

Lue lisää aiheesta: Suomea uhkaa hidas nuorisokato – Angry Birds -pelin kehittäjä alkaa tuoda nuoria pieniin kuntiin ulkomailta: ''Vaihtoehto on, että lukiotoiminta loppuu''

Vaikeinta on puhekieli

Thy Nguyenin mainitsemat kustannukset tarkoittavat noin 800 euroa, jotka perhe maksoi suomen kielen opetuksen ja maahantulojärjestelyt hoitaneelle Finest Future -yritykselle, jonka osakkaisiin Vesterbacka kuuluu.

Yrityksellä oli jo valmiiksi yhteyksiä Vietnamiin, joten ensimmäiset markkinointiponnistukset suunnattiin hyvämaineiseen saigonilaiskouluun. Opettajalta Minh Trankin sitten kuuli maasta, joka ei aiemmin ollut juolahtanut mieleenkään.

Opetuksen ja majoituksen nuoret saavat ilmaiseksi, kuten suomalaisnuoretkin. Elämiseen Thy arvelee kuluvan muutama sata euroa kuukaudessa.

Vietnamilaisnuoret kertovat moitteettomalla englannilla, että ulkomailla opiskelu on hyvin yleistä yliopistotasolla. Lukiotasolla se on harvinaisempaa, mutta ei mitenkään tavatonta.

Suomeen tulo tarkoitti uuden kielen opettelua etäopetuksena, aikaa oli puoli vuotta. Englannin seasta putoilee suomen sanoja, sellaisia kuin "puhekieli". Sen he otaksuvat tuottavan vielä ongelmia, koska Suomessa puhuttu kieli tunnetusti poikkeaa harvinaisen paljon siitä, mitä kirjoissa opetetaan.

– Opintojen kannalta kieli on kova haaste, mutta toisaalta tärkein aineeni fysiikka mittausmenetelmineen on kansainvälinen. Uskon, että pärjään, sanoo Minh Tran.

Myös Thy Nguyen luottaa selviävänsä, etenkin jos opettaja puhuu hitaasti.

Esikuvana Sallan malli

Nuoret preppaavat suomea kesälukiossa Sallassa, jonka esimerkkiä Peter Vesterbacka suitsuttaa. Pienessä Sallan lukiossa on 15 vuoden ajan opiskellut venäläisnuoria, jotka opiskelevat suomea ennen Sallaan tuloa.

Heistä 80 prosenttia on jäänyt Suomeen lukion jälkeen.

– He kotoutuvat Suomeen, jatkavat korkeakouluun ja työelämään. Tämä on loistava malli koko Suomelle, Vesterbacka sanoo.

Finest Future on rakentanut hakuportaalin, jossa lukiot kertovat painotuksistaan ja asumismahdollisuuksistaan. Haku tapahtuu yhteishaun kautta ja valinnat tekee rehtori. Nyt yritys suuntaa markkinointia Indonesiaan, Malesiaan ja Brasiliaan.

Lukiot maksavat markkinoinnista 2500 euroa vuodessa. Opiskelijoille kulut suomen opetuksesta ja maahantulojärjestelyistä ovat Vesterbackan mukaan 1400 euroa. Jatkossa suomea on tarkoitus opettaa vuoden ajan ennen maahan tuloa.

Lukiolaki on uuden tilanteen edessä

Sen lisäksi että teräväpäiset nuoret kenties paikkaavat tulevaisuudessa Suomen työvoimapulaa, Vesterbacka näkee heidät välittömänä pelastuksena pienille lukioille. Alkavan lukukauden osalta yrityksellä on sopimus seitsemän kunnan kanssa.

Joukossa on Rautjärven, Luumäen ja Rantasalmen kaltaisia pikkukuntia, mutta myös Pori ja Salo, joissa lukioiden kuihtumisvaaraa ei ole. Salon lukion rehtori Juha-Markus Koistinen näkee kahden vietnamilaisoppilaan olevan osa koulun kansainvälisyystyötä.

– Kansainvälisyyteen velvoittaa nykyinen lukiolakikin. Olen itse toiveikas tämän kokeilun suhteen, olisi hienoa jos he jäisivät Suomeen.

Salossa on jo kyselty isäntäperheitä ja ehdokkaita on.

Kevään mittaan on ollut epäselvyyttä, saavatko lukiot valtionosuusrahoitusta myös näistä ulkomaalaisopiskelijoista. Opetusministeriöstä ei vastausta saa, koska asiaa tuntevat ovat lomalla.

Aiemmin opetusministerinä toiminut Jussi Saramo (vas.)on todennut, että julkisrahoitteista lukiokoulutusta ei ole tarkoitettu kolmansien maiden opiskelijoiden järjestelmälliseen kouluttamiseen. Vesterbacka itse sanoo, että pykälät on käyty juristien kanssa läpi ja valtionosuusrahoituksen saamisen pitäisi olla selvää.

Koistisen käsitys on, että asiaa selvitetään yhä. Salon lukiossa valtionosuus on reilut 6000 euroa lukiolaista kohden.

– Jos valtionosuutta ei saisi, niin ei se ole ratkaisevaa. Luokkiin mahtuu aina, jos tahtotilaa on, Koistinen toteaa.

Porissa ollaan samalla kannalla. Sivistystoimenjohtaja Esa Kohtamäki on tulkinnut pykäliä niin, että valtionosuus maksetaan myös uusista vietnamilaisopiskelijoista, mutta heidän opiskelunsa ei siihen kaadu, vaikka rahat jäisivät saamatta.

– Emme me voi sanoa, että "ei vaiskaan, lähtekää kotiin".

Toiveissa yliopisto-opiskelut Suomessa

Kotiin Minh Tran pääsee käymään ehkä ensi kesänä, näin ainakin perhe toivoo. Nuorukaisen omat ajatukset ovat nyt Suomessa ja tulevassa lukuvuodessa. Hän on selvitellyt, mitä tuleman pitää.

– Luokkakoko on Suomessa pienempi ja ote opiskeluihin aktiivisempi. Vietnamissa yritämme oppia asioita ulkoa, Suomessa yhdistellään ja sovelletaan tietoa. En ole mikään asiantuntija sanomaan, kumpi on parempi, mutta pidän itse enemmän aktiivisesta opiskelusta.

Saigonin koulukaverilla Thy Nguyenilla on suunnitelmia jo lukion jälkeiseenkin aikaan. Hän haluaisi opiskella tapahtumatuotantoa.

– Mieluiten Suomessa, jos se on mahdollista. Jos ei, niin jossain päin Eurooppaa.

Päämäärätietoisella nuorella naisella on lista valmiina vapaa-ajan viettoon Mänttä-Vilppulassa.

– Ensimmäiseksi haluan saunaan, siitähän aina puhutaan. Toiseksi haluan kokeilla urheilulajia nimeltä jääkiekko, jota kaikki pelaavat, Thy mainitsee.

Vietnamilaisnuoret ovat viettäneet ensimmäiset päivänsä Suomessa Sallassa, kunnassa joka mainostaa itseään sloganilla "keskellä ei mitään". Se sopii molemmille.

– Saigon on täynnä ihmisiä, autoja, kiihdytteleviä moottoripyöriä. Kaikki se melu on oikeastaan aika stressaavaa, aprikoi Minh Tran kovin toisenlaisissa olosuhteissa.

Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit osallistua keskusteluun Yle Tunnuksella perjantaihin 23.7. kello 23 saakka.

Lue myös: Yli kymmenen kuntaa haluaa aasialaisia lukio-opiskelijoita – Peter Vesterbackan yrityksen välittämien opiskelijoiden rahoituksesta epäselvyyttä

Tamperelaisen Matias Kemppaisen yksi unelma toteutui tänä kesänä, kun hän pääsi opiskelemaan luokanopettajaksi. Syksyllä alkavat opinnot avaavat ovet myös kaupungin opiskelija-asuntoihin.

Kemppainen asuu tällä hetkellä yksityisen omistamassa vuokra-asunnossa, mutta pienemmät asumiskustannukset houkuttelevat tulevaa opiskelijaa. Siksi hän päätti hakea asuntoa Tampereen opiskelija-asuntosäätiöltä TOASilta.

Kemppainen hakee asuntoa yhdessä tyttöystävänsä kanssa. Kriteerit asunnolle ovat selvät.

– Vähintään 55 neliötä ja parveke. Sauna olisi kiva, mutta ei pakollinen. Tammela ja Järvensivuntie ovat hyviä lokaatioita.

Tämä kesä on hyvä ajankohta olla asuntoa etsivä opiskelija. Tätä mieltä on vuokra-asuntojen välityspalveluja tarjoavan Vuokraturvan hallituksen puheenjohtaja Timo Metsola.

Vuokra-asuntoja on tarjolla enemmän kuin hakijoita, ja vuokratasokin on alhaisempi verrattuna aikaisempiin kesiin. Tähän on syynä, mikäs muukaan, kuin korona.

Kun suurin osa opetuksesta järjestetään etänä, ei Metsolan mukaan moni opintonsa aloittava oppilas muutakaan paikan päälle uuteen opiskelukaupunkiinsa. Tämä heijastuu suoraan vuokra-asuntojen kysyntään.

– Opiskelijoita on tänä vuonna etsimässä asuntoa noin 70 prosenttia siitä, mitä kesinä ennen koronaa oli. Viime kesänä määrä oli puolet koronaa edeltävien kesien määrästä.

Vaikka asuntoja on hyvin tarjolla, kehottaa Metsola laittamaan töpinäksi asunnonhaun kanssa – erityisesti niitä opiskelijoita, joilla on tarkat kriteetit asunnon suhteen.

Yle kysyi, millainen opiskelija-asuntotilanne on ympäri Suomen. Kyselyyn vastasi pääkaupunkiseudun lisäksi yhdeksän suurta kaupunkia.

Helsingin seutu

Helsingin seudun opiskelija-asuntosäätiöllä HOASilla on tällä hetkellä yhteensä 9 206 asuntohakemusta. Niistä noin 67 prosenttia kohdistuu yksiöihin, 18 prosenttia perheasuntoihin ja 15 prosenttia soluhuoneisiin.

Kiinteistöjohtaja Kim Lindholm kertoo, että hakijoita on ollut tänä kesänä lähes yhtä paljon kuin aikaisempina vuosina, mutta vaihto-opiskelijoilta on tullut hakemuksia selvästi enemmän viime vuoteen verrattuna. Koronapandemia on kokonaisuutena vaikuttanut HOASin asuntojen käyttöasteeseen laskevasti vain reilulla prosentilla.

Helsingissä edullisten opiskelija-asuntojen kysyntä on säilynyt viime vuodet korkealla. Samaan aikaan kun soluasumisen suosio on laskenut, on yksiöiden kysyntä kasvanut.

– Tänä syksynä HOASilta asunnon saaminen on vielä mahdollista, mikäli aluetoiveet eivät ole liian tiukaksi rajatut ja tarvittaessa koti soluhuoneistosta opintojen alkuun riittää.

Tampere

Tampereen opiskelija-asuntosäätiöllä asuntohakemuksia on tällä hetkellä vajaat 3 500, joka on suunnilleen viime vuoden luokkaa. Valtaosa hakemuksista kohdistuu yksiöihin.

TOASin toimitusjohtaja Kirsi Koski kertoo, että viime vuonna soluasuntojen kysyntä laski todella paljon. Asiaan vaikutti se, että yliopistot eivät ottaneet vaihto-opiskelijoita vastaan.

Tampereelta opiskelija-asunto löytyy Kosken mukaan varmasti, jos on valmis aloittamaan soluhuoneesta.

– Soluasuminen on hyvä ja edullinen vaihtoehto aloittaa opinnot ja odottaa yksiötarjousta. TOASin soluhuoneesta pääsee aikanaan jouhevasti siirtymään yksiöön ilman päällekkäisiä vuokria.

Turku

Kesän hakijatilanne näyttää Turun Ylioppilaskyläsäätiössä (TYS) hyvin paljon aiempien vuosien kaltaiselta.

– Odotettavissa on, että hakemuksia tulee noin 3 000 ja että asuntoja on tarjolla noin tuhannelle uudelle opiskelijalle, sanoo toimitusjohtaja Risto Siilos.

Elokuun ja syyskuun alussa alkaviin vuokrasuhteisiin asuntoja tarjotaan vain uusille, aloittaville opiskelijoille. Hakemukset pisteytetään niin, että mitä kauempaa hakija tulee, sitä enemmän hän saa pisteitä. Yleensä lukukauden alkaessa jonoon jäävät opiskelijat ovat pääosin Turusta ja lähikunnista.

Viime vuosina syyslukukauden alkaessa jonoon on jäänyt yleensä noin 500–700 uutta opiskelijaa.

– Tällä hetkellä näyttää siltä, että tulevan syksyn tilanne on aiempien vuosien kaltainen.

Jyväskylä

Jyväskylässä opiskelija-asuntojen hakemusvirta on ollut pitkin kesää tasainen. Keski-Suomen opiskelija-asuntosäätiön KOASin asiakkuuspäällikkö Tiia Matilainen kertoo, että Jyväskylässä vuokra-asuntoja on hyvin tarjolla.

– Me KOASilla tarjoamme asunnon vain osalle Jyväskylän opiskelijoista, ja perinteisesti suuri vapaiden markkinoiden tarjonta vastaa osaan kysynnästä.

Tänä vuonna säätiöllä on hieman vähemmän asuntopaikkoja tarjolla, koska yksi iso talo Kuokkalan keskustassa on remontissa. Vuodenvaihteessa siihen valmistuu paljon toivottuja yksiöitä ja pieniä kaksioita.

Tällä hetkellä suurin osa vapaista paikoista on soluasunnoissa. Niihin on riittänyt Matilaisen mukaan hyvin kysyntää.

Matilainen kertoo, että Jyväskylässä asuntotarjontaa on ollut korona-aikana hyvin ja vuokralaisilla on ollut valinnanvaraa. Hän kuitenkin arvelee, että tilanne muuttuu, mikäli lähiopinnot alkavat.

Kuopio

Kuopiossa opiskelija-asuntojen kysyntä on palautunut koronaa edeltävälle tasolle, kertoo Kuopion Opiskelija-asuntojen Kuopaksen toimitusjohtaja Aku Taira.

Tämän vuoden suurempaan hakijamäärään vaikuttaa hänen mukaansa se, että paikalliset korkeakoulut ottavat vastaan vaihto-opiskelijoita, toisin kuin viime vuonna.

– Viime vuonna meiltä jäi vaihto-opiskelijoille suunnattuja kalustettuja soluasuntoja paljon vuokraamatta, mutta muuten asunnot täyttyivät lähes kokonaan.

Myös Kuopiossa ylivoimaisesti halutuin asuntotyyppi on yksiö, joita ei Tairan mukaan ole enää tälle syksyä vapaina.

– Soluasuntoja on suhteellisen hyvin sekä lisäksi muutamia suurempia asuntoja. Uskon, että syyskuun alussa lähes kaikki asunnot ovat täynnä.

Joensuu

Joensuussa opiskelija-asuntoja on haettu viime vuotta enemmän ja hakemuksia saapuu edelleen. Opiskelija-asuntoja tarjoavan Joensuun Ellin toimitusjohtaja Jarmo Ojalainen kertoo, että tällä hetkellä on vapaana enää muutamia poikasoluja.

Myös Joensuussa asuntojen kysyntään on vaikuttanut vaihto-opiskelijoiden saapuminen.

– Tänä syksynä vaihto-opiskelijoita tulee Joensuuhun ennätysmäärä. Lähes kaikki soluhuoneet on vuokrattu.

Edellisiin vuosiin verrattuna Joensuun Ellin asuntojen kysyntä on kasvanut Ojalaisen mukaan huomattavasti. Yksiöitä haetaan entistä enemmän, mutta tänä syksynä myös soluasuntojen hakijamäärät ovat yllättäneet.

– Soluasuntojen kysyntä on kasvanut edellisiin vuosiin verrattuna.

Oulu

Oulussa opiskelija-asuntojen kysyntä alkoi rauhallisena alkukesästä, mutta on nyt kiihtymään päin. Pohjois-Suomen opiskelija-asuntosäätiön PSOASin talouspäällikkö Antti Tumelius kertoo, että erityisesti vaihto-opiskelijat ovat kasvattaneet hakemusmääriä.

Tällä hetkellä kaikki PSOASin yksiöt ovat varattuja. Perheasuntoja on vapaana muutama, ja solupaikkoja on jäljellä noin 40.

Tumelius kuitenkin uskoo, että kaikille hakijoille saadaan katto pään päälle, jos soluasuminen vain kelpaa.

– Edullinen soluasunto on opintoja aloittelevalle erinomainen vaihtoehto, koska siinä pääsee tutustumaan saman henkisiin asuinkumppaneihin.

Myös Oulussa yksiöt ovat edelleen suosituin asumistyyppi, mutta soluasuntojen kysyntä on Tumeliuksen mukaan huomattavasti edellistä vuotta parempi.

Rovaniemi

Rovaniemellä opiskelija-asuntojen hakijamäärät ovat laskeneet edellisvuodesta. Opiskelija-asuntoja tarjoavan Domus Arctica -säätiön (DAS) palvelupäällikkö Kati Itkonen kertoo, että etäopiskelu viivästyttää opiskelijoiden paikkakunnalle saapumista ja osa opiskelijoista saapuu vasta loka-marraskuussa.

Itkosen viesti opiskelijoille on sama kuin miltei kaikissa muissakin kyselyyn vastanneissa kaupungeissa: kaikille halukkaille riittää asuntoja ainakin solusta.

Tällä hetkellä kaikki yksiöt ja kaksiot ovat pääosin tarjottuna tai vuokrattuna. Yksiöitä on kuitenkin tulossa syyskuun alussa 48 kappaletta lisää, kun yhden talon perusparannus valmistuu.

Opiskelijoiden asuntotoiveet ovat Itkosen mukaan muuttuneet viime vuosina niin, että nyt halutaan isompia ja yksityisempiä asuntoja.

– Yksiöitä ja kaksioita, jopa kolmioita haetaan yksin jonkin verran.

Vaasa ja Seinäjoki

Vaasan ja Seinäjoen opiskelija-asunnoissa on enää soluhuoneita jäljellä. Kaikki yksiöt ovat menneet opiskelijoille, jotka ovat olleet ajoissa liikkeellä.

Vaasassa 250 hakijaa odottaa Vaasan opiskelija-asuntosäätiön VOASin asuntoa.

– Jotkut ottavat soluhuoneen syksyksi, mutta jäävät jonottamaan yksiötä, kertoo palveluneuvoja Mia Sjöberg.

Suurin osa opiskelijoista ei halua muuttaa soluasuntoihin, vaan toiveena on oma yksiö. Yksiöiden kysyntä on jo pitkään ollut suurempaa kuin tarjonta. SEVAS-kotien yksiöihin jonottaa useita kymmeniä hakijoita.

Vaasassa ja Seinäjoella vanhoja soluasuntoja on remontoitu yksiöiksi tai kaksioiksi. Joihinkin soluihin on tehty omat erilliset kylpyhuoneet asukkaille, jolloin vain keittiö on jaettua tilaa.

Soluasuntoja on koronapandemian aikana ollut vapaana enemmän kuin yleensä. Soluasunnot ovat tyypillinen asumismuoto vaihto-oppilaille, joita tuli Suomeen viime vuonna todella vähän matkustusrajoitusten vuoksi.

Useita soluja on myös irtisanottu korona-aikana sekä Vaasassa että Seinäjoella. Sen vuoksi niitä on tavallista enemmän vapaana.

– Yksiöitä ei irtisanottu, vaikka etäopetuksen aikana monet olivat poissa asunnoiltaan, Sjöberg kertoo.

Vuokraturvan toimitusjohtajan Timo Metsolan mukaan korona vaikutti myös siihen, millaista asuntoa etsitään.

– Kaikkein pienimpien asuntojen kysyntä on laskenut, kun kotona vietetään enemmän aikaa.

Suuremman tilan tarve on syntynyt myös siitä syystä, että opiskelijapiireissä kotiin on kutsuttu aiempaa enemmän ystäviä kylään, kun monet ravintolat ja julkiset tilat ovat olleet suljettuina.

Oletko sinä saanut toivomasi opiskelija-asunnon? Keskustelu on auki lauantaihin 24. heinäkuuta kello 23:een asti.

Lue seuraavaksi:

Korona vie yliopistojen massaluennot myös ensi syksynä: lähiopetukseen pääsevät varmimmin fuksit ja toisen vuoden opiskelijat

Näiden veljesten koti joutuu moukarin alle Vantaalla, koska soluasuminen ei enää houkuttele opiskelijoita – "Meillä on ollut sota soluja vastaan jo kymmenen vuotta", säätiö parahtaa

Puutiaisten eli puhekielellä punkkien esiintyvyysilmaantuvuus heinäkuun helteillä näyttää vähäisemmältä kuin alkukesästä, mutta kuuma sää ei tapa punkkeja tai vaikuta niiden lukumäärään, sanoo yliopistonlehtori Tero Klemola Turun yliopistosta.

Jos on liian paahteista, punkit eivät kykene pitkään vaanimaan ohikulkevaa isäntäeläintä, vaan joutuvat palaamaan kasvillisuudesta takaisin maaperän kosteuteen. Loppukesän ja syksyn sateet voivat kuitenkin tuoda punkeille uuden aktiivisuuspiikin.

– Helteen takia punkkikohtaamisia on vähemmän, ja silloin punkeista johtuvia tautejakin tulee vähemmän, Klemola arvioi viitaten borrelioosiin ja puutiaisaivotulehdukseen.

Ilmastonmuutos pidentää punkkien kasvukautta

Punkkien määrä on ollut muutaman vuosikymmenen kasvussa erityisesti vakiintuneilla punkkialueilla kuten saaristossa ja Järvi-Suomessa. Määrän lisääntyminen johtuu punkkien ja isäntäeläinten hyvistä elinolosuhteista. Yhä useampi punkki pääsee lisääntymiskykyiseksi aikuiseksi, punkiksi ja punkkien määrä lisääntyy.

– Ilmastonmuutoksen myötä myös punkkikausi on pidempi, kun kevät tulee aikaisin ja syksyt jatkuvat leutoina, Klemola kertoo.

Sama punkki voi elää 3–4 vuotta ennen lisääntymistä. Kun punkki saa veriaterian toukkana tai nymfinä, se voi mennä vuodeksikin takaisin maaperään kehittymään.

Punkki voi olla huomaamattomana päiviä

Punkkien levinneisyyden ja esiintyvyyden tutkimiseksi on perustettu Punkkilive.fi-palvelu, jonne kuka tahansa voi ilmoittaa tuoreeltaan punkkihavaintonsa.

Punkkilivellä halutaan kannustaa luonnossa tai kaupunkialueella liikkuvia raportoimaan omat puutiaishavaintonsa selainpohjaisen palvelun kautta. Ilmoittamisen voi tehdä vaikka heti havaintopaikalla Suomen kartan avulla. Se onnistuu helposti puhelimella ja vie vain muutaman minuutin.

Punkkilive-palvelun ovat kehittäneet yhteistyössä Turun yliopisto ja lääkeyhtiö Pfizer.

Punkkiliven kartalla näkyy havaintoja pohjoisinta Suomea myöten, mutta Klemolan mukaan havaitut yksittäiset punkit voivat olla etelämmästä kulkeutuneita. Vakiintuneita punkkipopulaatioita on Klemolan mukaan korkeimmillaan ehkä Sodankylässä.

Punkki voi pysyä huomaamattomana iholla tai koirassa useammankin päivän, joten Saariselän ja muiden Lapin lomakeskusten yksittäiset punkkihavainnot voivat olla myös turismista johtuvia.

Klemola kertoo, että 50-luvun lopulla punkkiraja kulki Kokkola–Joensuu-linjalla, mutta raja on noussut hiljalleen satoja kilometrejä napapiirinkin yli. Jos punkit joskus leviäisivät aivan pohjoisimpaan Lappiin, tulisivat ne Norjan lauhan rannikon kautta, hän arvioi. Tunturi-Lappiin asti hän ei usko punkkien vielä leviävän.

Klemolan mukaan Punkkilivestä on eniten hyötyä silloin, kun ihmiset jaksavat kirjata myös alkukevään ja loppusyksyn havaintoja. Näin voidaan seurata punkkien aktiivisuuskautta eri osissa maata. Punkkikausi voi kestää maaliskuusta marraskuuhun, kunhan maassa ei ole lunta. Lumisesta maasta punkit eivät isäntäeläimeen hyppää.

Lue aiheesta lisää:

Uintireissu viilentää koiran, mutta punkkipanta voi olla haitallinen vesieliöille – vesi myös heikentää karkotteen tehoa

Tamperelaisen puiston punkkimäärä yllätti tutkijatkin, eikä tämä viikkokaan tuottanut pettymystä: näissä puistoissa punkit viihtyvät

Rovaniemeläiset Johanna ja Mikko Holck sanoivat toisilleen tahdon heinäkuussa 2020 Pyhätunturin Aittakurussa. Hääpaikka valikoitui maiseman perusteella ja siksi, että sinne on helppo päästä.

– Vihkipaikka on itsessään jo niin upea, että emme missään vaiheessa halunneet niin sanottuja studiopotretteja.

Parille oli alusta asti selvää, että he panostavat hääkuvaukseen. Siihen käytettiin hääbudjetista eniten rahaa sormusten jälkeen.

Yhä useampi hääpari on Holckien kanssa samoilla linjoilla.

Perinteisistä hääkuvista on siirrytty juhlan tarkkaan tallentamiseen häihin valmistautumisesta juhlahumuun asti. Ensikatse alttarilla, yksityiskohdat ja henkeäsalpaava kuvausympäristö ovat asioita, joita hääparit haluavat hääkuviltaan.

Oikeanlaisten kuvien vuoksi ollaan valmiita vaikka matkustamaan Suomen toiselle puolen.

Some on monelle inspiraation lähde

Valokuvaajat esittelevät sosiaalisessa mediassa toinen toistaan upeampia otoksia ja ideoita, joiden pohjalta moni hääpari varaa kuvaajan. Myös Holckit alkoivat tutkia netissä kuvaajien portfolioita heti sen jälkeen, kun hääpaikka oli varattu.

He kävivät myös jo häitä edeltävänä kesänä tutkimassa mahdollisia kuvauspaikkoja. Lopulta useiden ehdokkaiden joukosta hääparia miellyttivät eniten taipalsaarelaisen Ikuisesti Video & Photo -yrityksen hääkuvaajien Miia Suikin ja Turo Haapamäen työt.

Kuvaussopimus tehtiin, vaikka kuvausmatkaa tuli lähes 900 kilometriä suuntaansa.

– Hääkuvaus on meidän pääsääntöinen segmenttimme. On ihana nähdä erilaisia häitä eri puolilla maata ja siksi olemme myös valmiita matkustamaan ympäri Suomen, kertoo Miia Suikki.

Vaakakupissa painoi paljon se, että kuvaajilla oli käytössä monipuolinen kalusto.

– Meille oli tärkeää, että saamme valokuvien lisäksi myös liikkuvaa kuvaa. Halusimme saada etenkin vihkimisen videoitua, jotta sukulaisetkin näkisivät sen, vaikkakin television välityksellä, Johanna Holck kertoo.

Lue lisää: Naimisiin mennään tänä kesänä jopa tavallista enemmän, jos koronatilanne sallii – Hääpukusuunnittelijan kalenteri on liki täynnä

Ammattimaisten häävideoiden kysyntä kasvaa

Koronan myötä juhlan dokumentoinnista on tullut entistä tärkeämpää, kun paikalla on voinut olla vain vähän ihmisiä tai itse hääjuhla on jouduttu siirtämään tulevaisuuteen.

Myös internetin suoratoisto on tullut hääjuhliin.

– Koronahäät on saatettu myös kuvata suoraan verkkoon, jotta kaikki rakkaat pääsevät nauttimaan tunnelmasta, kertoo häävalokuvaaja Pyry Kantonen Helsingistä.

Holckit olisivat tosin panostaneet kuvaukseen myös siinä tapauksessa, että häät olisivat menneet alkuperäisen suunnitelman mukaan.

Nyt hääjuhla mummeineen, kummeineen ja kavereineen vaihtui intiimiksi vihkimiseksi. Paikalla olivat kuvaajien ja papin lisäksi vain kaaso, bestman ja morsiamen veli autonkuljettajan roolissa.

– Häät on meille sellainen kerran elämässä -tapahtuma. Video ja kuvat ovat ainoa konkreettinen muisto, mikä häistä jää. Etenkin nyt, kun edes omat lapsemme eivät päässeet häihin mukaan, Mikko Holck sanoo.

Kuvaajan aikataulu voi määrittää hääpäivän

Suosituimmat kuvaajat varataan jopa yli kaksi vuotta ennen häitä. Varauskalenterit ovat nyt auki vuodelle 2023.

Jopa hääjuhlan ajankohta voidaan valita sen mukaan, miten mieleinen kuvaaja ehtii keikalle.

Rovaniemeläiseltä valokuvaaja Miika Hämäläiseltä on tänä vuonna pyydetty ehdotuksia vapaista kuvauspäivistä ja vasta sen pohjalta hääpari on tehnyt päätöksen lopullisesta hääpäivästä.

– Se on todella suuri kunnia, mutta myös valtava vastuu. Jos sanon hääparille, että menkää naimisiin 15. tammikuuta, minä tulen silloin. Entä jos sairastunkin juuri tuolloin, pohtii Hämäläinen.

Hääpäivän tarkan dokumentoinnin vastapainona ovat suosiotaan lisänneet erikseen tehtävät potrettikuvaukset, jolloin kuvaaja varataan ottamaan kuvat aivan eri päivänä kuin itse häät ovat.

– Potrettikuva on kuitenkin edelleen se, mistä teetetään kuvat makuuhuoneen seinälle ja tehdään kiitoskortit.

Enää harva hääkuva on niin sanottu studiopönötys vaan myös potrettikuvat viedään pois studiosta.

Erikseen tehtävä hääkuvaus mahdollistaa esimerkiksi kahden päivän hääkuvausreissun tekemisen Lappiin, vaikka häitä olisi juhlittu Hyvinkäällä.

Näin syntyi myös Vuoden hääkuva -kilpailun voittanut otos, jossa Etelä-Suomessa vihitty hääpari on Saana-tunturin laella Enontekiöllä.

– Kuvauksissa Saanan huipulta avautuva maisema ja sieltä nähty auringonlasku sai varmasti hääparin rakastumaan uudelleen, muistelee Hämäläinen kuvaustilannetta.

Yhdysvalloissa naimisiin karkaamisen eli elopement-häiden suosio on ollut nousussa. Tällaisissa häissä hääpari menee naimisiin salaa läheisiltään.

Pyry Kantonen ja hänen kollegansa Heidi Kouvo ennustavat tämäntyylisten häiden suosion kasvavan myös Suomessa.

– Olemme Heidin kanssa ristineet ne leikillisesti karkajaisiksi, Kantonen kertoo.

Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit osallistua keskusteluun Yle Tunnuksella maanantaihin 26.7. kello 23 saakka.

Lue myös: Hääpari perui puolet kutsuista, sitten isot häät olisikin saanut pitää – katso, miten korona-aika mullisti yksien häiden valmistelut ja 13 000 euron budjetin

Alkanut kesä on ollut ennätyksellisen lämmin suuressa osassa maata.

Yle vertaili kuluvan kesä–heinäkuun lämpötiloja menneisiin kesiin. Vertailukohtana olivat Ilmatieteen laitoksen tiedot useimmilta mittausasemilta, joilta on olemassa luotettavia tilastoja vuorokauden keskilämpötilasta.

Esimerkiksi Helsingin Kaisaniemessä on tilastoitu keskilämpötiloja vuodesta 1882 ja Sodankylän Tähtelässä vuodesta 1908. Kummassakaan niistä ei ole nähty yhtä korkeita keskilämpötiloja 1.6.–21.7. välisenä aikana kuin tänä vuonna.

Myös 16 muulla mittauspisteellä on kesä–heinäkuu ollut tähän saakka ennätyslämmin. Ainoastaan Rovaniemen lentoaseman ja Utsjoen Kevon mittauspisteillä keskilämpötila oli korkeampi vuonna 1972.

Kaikkiaan Ylen vertailussa oli mukana 1 338 kesä–heinäkuuta eri vuosilta ja mittauspisteiltä. Kuluvan kesän poikkeuksellisuutta kuvastaa sekin, että kymmenen kuuminta alkukesää on kaikki kirjattu tältä vuodelta.

Tänä kesänä on merkitty tilastoihin myös vuodesta 1961 alkaneen seurannan pisin helleputki. Kouvolan Anjalassa helleraja ylittyi 18.6.–18.7. välisenä aikana peräti 31 päivänä peräkkäin. Pisin aiemmin tiedossa ollut helleputki oli 26 vuorokautta.

Alla olevasta taulukosta voit katsoa 20 eri mittauspisteen tiedot. Taulukossa on mukana lämpimin ja viilein alkukesä niin pitkältä ajalta kuin Ilmatieteen laitoksen tilastoja löytyy – useimmilla asemilla mittaushistoria alkaa vuodesta 1959.

Ilmaston lämpeneminen näkyy helleaaltojen kuumuudessa

Ilmatieteen laitoksen mukaan lämmin alkukesä johtui korkeapaineen alueesta, joka lukkiutui Suomen päälle harvinaisen pitkäksi aikaa. Ja kun samaan aikaan on ollut pilvetöntä, aurinko on päässyt lämmittämään ilmaa vapaasti.

Meteorologi Ville Siiskosen mukaan varsinaista syytä alkukesän poikkeukselliseen säähän ei vielä tiedetä. Sitä selvitetään todennäköisesti kesän jälkeen.

– Yleensä katsotaan, onko koko pohjoisen pallonpuoliskon suursäätilassa jotakin perimmäistä syytä. Se voi johtua useammastakin tekijästä, hän sanoo.

Yksi tekijä alkukesän kuumuuden taustalla kuitenkin tunnetaan. Ilmaston lämpenemisen vuoksi jokainen helleaalto on hieman kuumempi kuin se olisi ollut vaikkapa 30 vuotta sitten. Toisaalta täsmälleen samanlaiset sääolosuhteet olisivat tuoneet helleaallon myös 1990-luvulla.

– On viitteitä siitä, että ilmastonmuutos saattaa lisätä säätilojen lukkiutumista. Emme kuitenkaan tiedä siitä tieteen valossa tarpeeksi, tutkimusprofessori Hannele Korhonen Ilmatieteen laitoksesta sanoo.

Ensi viikolla Suomea odottaa jälleen sama ilmiö kuin alkukesällä: korkeapaine ja lämmin ilmamassa. Siiskosen mukaan ei ole kuitenkaan selviä merkkejä siitä, että lämpöaalto jatkuisi yhtä kauan kuin kesä–heinäkuussa.

Professori: Tämä ei ole uusi normaali

Monelle suomalaiselle kuuma kesä on tervetullut kylmän talven jälkeen. Viime vuosina on kuitenkin alkanut herätä yhä enemmän keskustelua myös helteiden haittavaikutuksista.

– Sen lisäksi, että se on mukava kesäloma-asia, siihen liittyy myös terveysriskejä, muistutti Oulun yliopiston kansanterveystieteen professori Jouni Jaakkola Ylen A-studiossa heinäkuun alussa.

Suomea tänä kesänä kohdannut kuumuus ei ole rajuimmasta päästä tänä vuonna nähdyissä sään ääri-ilmiöissä. Muun muassa tulvat ja metsäpalot ovat aiheuttaneet pahoja tuhoja ulkomailla.

Sään ääri-ilmiöiden on arvioitu lisääntyvän ilmastonmuutoksen seurauksena. Financial Timesin mukaan tänä vuonna nähdyt poikkeussäät ovat kuitenkin olleet niin vakavia, että se on yllättänyt ilmastotieteilijätkin.

Suomessa ilmaston lämpeneminen lisää ukkosmyrskyjen todennäköisyyttä kesäisin, sanoo professori Hannele Korhonen. Hänen mukaansa kuluvan kesän tukalasta kuumuudesta ei kuitenkaan tule Suomessa uutta normaalia, ei ainakaan tulevina vuosikymmeninä. Vuosisadan lopun lähestyessä tilanne voi kuitenkin olla toinen.

– Mutta se riippuu tosi paljon siitä, miten saadaan kasvihuonepäästöjä globaalisti alaspäin tulevina vuosina ja vuosikymmeninä.

Juttua korjattu 25.7. kello 14.20. Artikkelin alkuperäisessä versiossa oli virhe helleputkien pituutta kuvaavassa grafiikassa. Viiden alimman helleputken päättymispäivämäärän kuukausi oli kirjattu väärin. Oikea päättymiskuukausi on elokuu.

Osallistu keskusteluun aiheesta kirjautumalla Yle Tunnuksella. Keskustelu on avoinna 26.7. kello 23 saakka.

Lue myös:

Ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat täällä ja on aika kääriä hihat – terveysriskeinä ovat uudet infektiosairaudet ja sisäilman pilaantuminen

Helle koettelee niin viljelijää kuin vanhustakin – jos kasvihuonekaasupäästöt pysyvät samoina seuraavat 50 vuotta, Suomessakin voidaan kokea 40 asteen helteitä

Suomen talvissa on tapahtunut 60 vuoden aikana hätkähdyttävä muutos – katso animaatiosta, miten kotiseutusi talville on käynyt

Sisärajojen matkustusrajoitukset purettiin tänään maanantaina. Nyt Suomeen saa matkustaa Schengen-alueen ja EU:n sisältä lievemmin perustein.

Finavia ja Vantaan kaupunki ovat varautuneet ruuhkiin Helsinki-Vantaan lentokentällä, mutta ainakaan vielä kiire ei ole näkynyt.

Latviasta Suomeen matkustanut Carlos Claramunt ei kokenut ongelmia lentokentän tarkastustoimissa. Hän saapui lomavisiitille vanhempiensa luokse.

– Matka meni normaalisti. Emme joutuneet jonottamaan juurikaan. Henkilökuntaa oli täällä päässä riittävästi ohjeistamassa eteenpäin. Asiaa myös helpotti, että meillä on kaikilla rokotteet kunnossa, Claramunt sanoo.

Claramuntia pyydettiin täyttämään paperinen esitietolomake jo lentokoneessa.

– Pyysivät yhteystiedot ja matkan päämäärän. Lähinnä heitä kiinnosti rokotetilanne. Suomen päässä näytin rokotepassia, ja pääsin suoraan läpi.

Tornion "Berliinin muurin" poistuminen riemastuttaa

Sisärajojen matkustusrajoitusten purkaminen näkyy myös Tornion raja-alueella. Koronan vuoksi pystytetyt aidat Tornion ja Ruotsin Haaparannan väliltä on nyt poistettu.

Haaparannalla asuvat suomalaiset ystävykset Marja-Leena Kreivi ja Vuokko Juusola pyörähtivät Tornion puolelle Victorian torille. Naiset suuntasivat varta vasten toteamaan, että raja-aidat ovat poissa.

– Ihan tultiin tänne katsomaan, pääseekö yli ilman aitoja, sanoo Vuokko Juusola.

– Tämä on ihan loistava asia, valostui koko alue. Aivan huippua, iloitsee Marja-Leena Kreivi.

Torniolaiset Jari Mäkinen ja Jouni Tanner kaarsivat torille polkupyörillään ja ihastelivat rajatonta rajaa.

– Kyllä hyvältä näyttää nyt, tämmöistä sen pitää olla. Koko tori näyttää nyt paljon isommalta, kun aitoja ei ole, tiivistää Jari Mäkinen.

Monen rajaseudun asukkaan sydän lähes särkyi, kun alueelle pystytettiin kaksoiskaupungin puoliskot erottaneet aidat. Niinpä ilo on suuri nyt, kun aitoja ei Tornion ja Haaparannan välillä enää ole.

– Olihan se kuin Berliinin muuri. Kyllä nyt tuntuu erittäin hienolta, luonnehtii Jouni Tanner.

Sekä Mäkisellä että Tannerilla on lompakossaan tarvittavat dokumentit koronarokotteista, joten testeihin heidän ei tarvitse mennä Suomeen tullessa.

Kumpikin liikkuu Ruotsin puolella viikoittain, kauppareissuilla tai muuten vain pyöräillessä. Sukulaisia heillä ei Haaparannalla ole, mutta kumpikin tietää, miten vaikeassa tilanteessa ovat olleet esimerkiksi perheet, joissa toinen vanhempi asuu Torniossa, toinen Haaparannalla.

Ruuhkiin on varauduttu Helsinki-Vantaalla

Uuden maahantulomallin mukaan Vantaan kaupungin terveysviranomaiset tarkistavat kaikkien riskimaista saapuvien matkustajien koronatodistukset Helsinki-Vantaan lentoasemalla. THL määrittelee riskimaiksi maat, joiden koronatapausten määrä on yli kymmenen tapausta 100 000 asukasta kohden viimeisen 14 päivän aikana.

Tarkastaminen voi johtaa jonoihin ja odotusaikojen venymiseen.

Tarkistusta pyritään nopeuttamaan esitietolomakkeiden täyttämisellä ja henkilökuntaa lisäämällä. Lentoasemalle on myös perustettu ylimääräisiä prosessipisteitä työn nopeuttamiseksi.

– Aina, kun otetaan uusi maahantulomalli käyttöön, se saattaa aiheuttaa ja aiheuttaakin ruuhkautumista, ennen kuin kaikki pullonkaulat on saatu korjattua, Finavian kiitotie- ja asematasotoiminnasta vastaava johtaja Jani Elasmaa sanoo.

Finavia suosittelee esitietojen täyttämistä Finentry-sovellukseen tai verkkosivulle. Sovelluksesta saa myös neuvoja siihen, mitä matkustajan kannattaa ottaa huomioon Suomeen saapuessaan.

– Tämä uusi maahantulomalli poikkeaa hieman eurooppalaisesta mallista. Meillä on huoli siitä, että tämä voi vaikuttaa negatiivisesti matkailun elpymiseen ja Suomi-kuvaan ylipäätään, Elasmaa sanoo.

Sisärajojen tarkastaminen siirtyy nyt rajavartiolaitokselta terveysviranomaisten vastuulle, eli lentoaseman tapauksessa Vantaan kaupungille. Muutos kuormittaa erityisesti tartuntatauti- ja hygieniayksikköä.

Hoitohenkilökunnan puutteen vuoksi operatiivista henkilökuntaa alihankitaan ulkopuoliselta yritykseltä. Vantaan kaupunki käyttää omaa hoitohenkilökuntaansa vain johdossa ja koordinoinnissa.

– Kenttätyö on laajamittaista ja vie paljon työvoimaa. Meillä on jo valtava pula hoitajista. Koronatodistuksia tarkastavat muutkin kuin terveydenhuollon ammattihenkilöt, sanoo Vantaan kaupungin sosiaali- ja terveystoimialan apulaiskaupunginjohtaja Timo Aronkytö.

Täydellä rokotussarjalla suoraan sisään

Koronatesteihin ohjataan ne matkustajat, joilla ei ole esittää tarvittavia todistuksia rokotuksista, sairastetusta taudista tai negatiivisesta testituloksesta.

Jos matkustajalla ei ole lainkaan rokotuksia tai todistusta negatiivisesta koronatestistä, hänen on käytävä ensimmäisessä testissä heti maahan saavuttuaan ja toisessa 72–120 tuntia sen jälkeen.

Jos matkustaja on saanut yhden koronarokotteen vähintään kaksi viikkoa aiemmin, tai hänellä on negatiivinen testitodistus, hänen tulee käydä vain jälkimmäisessä testissä.

Täyden rokotussarjan saaneen ei tarvitse käydä testissä, kun viimeisestä rokotuksesta on vähintään kaksi viikkoa.

Rajavartiolaitos jatkaa edelleen ulkorajojen valvontaa. Ulkorajoilla tarkoitetaan muita kuin Schengen-alueen tai EU-alueen maita.

Aronkytö: "Turistit ovat kuuliaisia"

Aronkydön mukaan matkustusrajoituksien poistuminen ei ole ristiriidassa kasvavien tartuntalukujen kanssa.

Esimerkiksi deltamuunnos on hänen mukaansa saapunut Suomeen lähinnä suomalaisten matkailijoiden kautta maateitse.

– Virus ei leviä lentokentän kautta. Turistit ovat kuuliaisia. He eivät tuo koronaa tähän maahan. Aika monella tänne tulevalla matkailijalla on rokotussuoja kunnossa, Aronkytö arvioi.

Lue myös:

Matkustus Suomeen vapautuu maanantaina etenkin EU-maista, kun sisärajavalvonta poistuu – lue tästä, mitä se tarkoittaa matkustajalle

Sisärajavalvonta päättyy kahden viikon päästä, mutta rajavartijat eivät häivy länsirajalta mihinkään – virka-apua tarvitaan testeihin ja tarkastuksiin

Suomeen matkustamisen uusi malli astuu voimaan, mutta sisärajavalvonta jatkuu vielä kaksi viikkoa – katso, millä ehdoilla Suomeen pääsee

Seitsemäntoistavuotias Ville Lepistö ampui ensimmäisen hirvensä kaksi vuotta sitten.

– Suoritin metsästäjäntutkinnon kymmenen vuoden iässä. Isä suoritti sen samaan aikaan, jotta minä pääsin hänen kanssaan metsälle, kertoo Lepistö.

Hänen vuoden kiertoonsa kuuluvat hirvijahdin ohella muun muassa kyyhkyjahti, vesilinnunpyynti, rusakon metsästys, teerijahti ja pienpetopyynti.

– Metsästys on minulle tärkeä harrastus. Siinä pääsee liikkumaan luonnossa, ja aina joskus saa saalistakin, sanoo Lepistö.

Hän kertoo käsittelevänsä kaikkea riistaa kunnioittavasti. Hän myös valmistaa itse ruokaa pyytämästään saaliista.

– On ekologisempaa ja eettisempää syödä lähimetsässä kasvanutta riistaa kuin hakea kaupasta lihaa tai muuta muualla tuotettua ruokaa, sanoo Lepistö.

Seitsemäntoistavuotias seitsemänkymppisten joukossa

Oulun edustalla sijaitsevassa Perämeren suurimmassa saaressa Hailuodossa hirviporukoiden keski-ikä on noin 70 vuotta, ja Ville Lepistö on siellä selvä poikkeus. Hänet on kuitenkin otettu hyvin vastaan.

Alle 30-vuotiaita metsästäjiä on 13 prosenttia metsästyskortin lunastaneista. Pohjois-Suomessa eli Lapissa, Kainuussa ja Pohjois-Pohjanmaalla nuorten osuus on suurempi – osin siksi, että alueella on helpompi päästä metsästysseuroihin.

Esimerkiksi Pohjois-Pohjanmaalla lähes 17 prosenttia metsästyskortin lunastaneista on nuoria.

Kaikki uudet nuoret metsästäjät eivät kuitenkaan hakeudu hirvenpyyntiin, koska pohjoisessa on paljon valtion maita, mikä tarjoaa monenlaisia metsästysmahdollisuuksia.

Nuoria houkutellaan hirviporukoihin muun muassa ampumasimulaattoreilla, päästämällä heitä hyville ammuntapaikoille ja rukkaamalla seuran sääntöjä vähemmän sitoviksi.

Onko ukkoutuminen ongelma?

Hirviporukoiden ukkoutuminen eli ikärakenteen painottuminen eläkeikäisiin on ollut puheenaihe jo pitkään. Metsästäjien ikääntyminen vaikuttaa muun muassa perinteiseen ajopyyntiin. Siihen tarvitaan iso metsästysporukka, sillä osa ryhmästä ajaa hirviä maastosta passissa olevien ampujien näkösälle.

Vaikka metsästäjien ikääntymisestä on oltu huolissaan, kaikista se ei kuitenkaan ole ongelma, koska koirilla tapahtuva pyynti on yleistynyt 2000-luvulla. Koiralla pyytäessä metsästäjiä ei tarvita yhtä paljon.

Hailuodon metsästysseuran puheenjohtaja Hannu Viitaluoma kertoo, että koirilla hirvet kyllä saadaan metsästä pois, vaikka väki ukkoutuisikin niin ettei ajometsästys enää onnistu.

– Mutta sosiaalista kanssakäymistä nuotion ääressä se ei korvaa, sanoo Viitaluoma.

Hirvikantojen kurissa pitäminen on tärkeää koska hirvet aiheuttavat liikenneonnettomuuksia ja metsätuhoja ja olemassaolollaan edistävät muun muassa hirvikärpäsen ja puutiaisten leviämistä.

Viitaluoma uskoo, että nuorista saadaan jatkossakin hirvenmetsästäjiä. Seura on hankkinut ampumasimulaattorin. Sillä pidetään turvallisia ampumailtoja, joissa ammutaan oikealla aseella, mutta piipusta ei lähde luotia eikä hauleja vaan säde.

Tietokonepohjainen ohjelma kertoo, onko osuma ollut oikea vai väärä.

– Toivon mukaan perheissä huomataan, että tällainen metsästysharrastukseen tutustuminen on turvallista ja sitä kautta saadaan nuoria mukaan metsälle.

Tervolassa on ukkoutuminen saatu pysähtymään

Tervolan riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja 32-vuotias Ville Viitanen on hoitanut pestiään runsaan vuoden. Tällä hetkellä hän on isyysvapaalla.

Viitasen mukaan hirviporukoiden pitkään jatkunutta ukkoutumista on saatu ehkäistyä viime vuosina.

Tervolassa, eteläisessä Lapissa Kemin ja Rovaniemen puolivälissä on suoritettu tänä ja viime vuonna ennätysmäärä metsästystutkintoja. Suurin osa suorittaneista on ollut nuoria. Myös naiset ovat innostuneet metsästyksestä. Tervolassa kolmannes tutkinnon suorittajista on ollut naisia.

Viitanen aloitti itse metsästyksen 12-vuotiaana isänsä ohjaamana. Hänen mielestä nuoria pitää kannustaa ja tukea metsästysharrastuksen pariin.

– Metsästysseurat ja riistanhoitoyhdistykset voisivat järjestää nuorille teemapäiviä, joissa heille voi käytännössä näyttää, mitä kaikkea esimerkiksi hirven metsästykseen liittyy, sanoo Viitanen.

Hänestä nuoria ei saa jättää metsästysseuran toiminnassa takariviin tai laittaa kaikkein huonoimpiin passipaikkoihin.

Viitasen mukaan nuorten kanssa touhutessa pitää muistaa kohtuullisuus. Monessa seurassa on esimerkiksi vaatimuksia, että pitää olla tietty määrä päiviä syksyn hirvijahdissa. Se voi karkottaa monia hirviporukoista.

– On hyvä antaa vastuuta, mutta sitä ei saa olla liikaa. Nuorilla olisi hyvä olla matala kynnys tulla mukaan.

Hirvilupamäärät suunnitellusti laskussa

Pohjois-Suomessa hirvilupamäärät pienenivät viime vuodesta noin 20 prosenttia. Turhan tiheitä hirvikantoja on lähinnä Kittilässä ja Inarissa. Pääosassa Pohjois-Suomea hirvikanta on saatu vakiinnutettua suunnitellulle suotuisalle tasolle. Esimerkiksi Ville Lepistön kotipaikassa Hailuodossa hirvilupamäärät ovat pienentyneet kuitenkin selvästi enemmän.

Kaudella 2019 Hailuodossa kaadettiin 179 hirveä. Viime vuonna kaatui 55 eläintä ja talvehtiva kanta oli vain 30.

Hailuodossa hirvikannat ovat heilahdelleet vuosikymmenten varrella paljon rajummin kuin maassa keskimäärin.

Tämä johtuu hirvien muuttoliikkeestä mantereen ja Hailuodon välillä. Se vaihtelee suuresti ja sitä on ollut vaikea ennakoida, koska hirvien määrä on saarella laskenta-aikaan talvisin pienimmillään.

Tälle kaudelle lupia on 65 siltä varalta, että muuttovoittoa sattuisi syntymään.

Metsästys on tarkoitus aloittaa kuitenkin varovasti niin, että saaren kuusi hirviporukkaa kaataisi ensi alkuun vain 1–2 hirveä. Talvikannaksi pitäisi kuitenkin jäädä vähintään 40 yksilöä.

Tämän kauden pienehkö hirvisaalis ei hirveästi haittaa Ville Lepistöä, sillä hän harrastaa metsästystä laajemminkin.

Esimerkiksi viime syksynä hän sai kuusi kyyhkyä, ja Lepistö pitääkin kyyhkyjahtia kiinnostavimpana metsästysmuotona tällä hetkellä.

Jutusta voi keskustella 28. heinäkuuta kello 23:een asti.

Bensiinin hinta on kavunnut kesän aikana jyrkästi ylöspäin. 95E10-laadun keskihinta on noussut 1,60 euron tasolta 1,70 euroon litralta.

Korkeimmat hinnat olivat tiistaina Polttoaine.netin mukaan noin 1,80 euroa ja halvimmat karvan verran alle 1,60 euroa. Yli 1,80 euroa sai pulittaa muun muassa Kuopiossa parin pohjoisen aseman lisäksi.

Hinta oli hieman alle 1,80 euroa laajalla rintamalla keskisessä ja eteläisessä Suomessa.

Alle 1,60 eurolla pääsi tiistaina tankkaamaan useilla pääkaupunkiseudun bensa-asemilla sekä yhdellä asemalla Kemissä.

Yksi yleisestä linjasta selvästi poikkeava bensa-asema kuitenkin löytyy. Inarin Kaamasessa 95E10-laadusta sai maksaa peräti 1,95 euroa litralta. Eroa seuraavaksi kalleimpaan oli 15 senttiä. Kahden euron haamuraja oli vain viiden sentin päässä.

Bensiinin hintaan vaikuttavat muun muassa kesän aiheuttama kysynnän nousu, raakaöljyn hinta, paikallinen kilpailu ja euron kurssi suhteessa dollariin.

– Hintoihin vaikuttavat kaikki edellä mainitut tekijät, ja siksi yhden tekijän vaikutusta ei voida korostaa muita enemmän, kertoo Nesteen Suomen asemaverkostosta vastaava johtaja Katri Taskinen sähköpostitse.

Taskisen mukaan edessä on lisäksi valmisteveron korotus elokuun alussa. Verojen osuus polttoaineiden hinnoista on yleisesti ottaen noin 60 prosenttia, joten veronkorotuksilla on voimakas vaikutus hintoihin.

Toinen hintavaikutus tulee tämän kuun alussa voimaan astuneesta uusiutuvaa energiaa koskevasta EU:n direktiivistä.

Painetta pumppuhintojen nousuun on siten edelleen, elleivät muut tekijät paina hintaa alaspäin.

Raakaöljyn hinta on noussut lähes yhtä mittaa koronakuopasta

Raakaöljyn hinta on noussut lähes yhtä mittaa viime vuoden syvimmästä koronakuopasta. Viime vuonna huhtikuun lopussa Brent-viitelaadun hinta putosi runsaaseen 15 dollariin barrelilta.

Tämän vuoden alussa hinta oli 56 dollaria, ja tässä kuussa barrelihinta on käynyt korkeimmillaan 77 dollarissa.

Maailman johtavat öljyntuottajamaat sopivat hiljattain raakaöljyn tuotannon maltillisesta lisäämisestä elokuusta alkaen. Tavoitteena on auttaa maailmantaloutta jatkamaan elpymistä koronapandemian hellittäessä. Maailmantalouden auttaminen tarkoittaa matalampaa tai ainakin vakautunutta raakaöljyn hintaa.

Päätöksen tekivät öljynviejämaiden järjestö Opec ja muutama muu suuri öljynviejämaa, mukaan lukien Venäjä. Ryhmästä käytetään nimeä Opec+.

– Opec+ pyrkii tuotannon kasvattamisella estämään öljyn hintaa nousemasta enää nykyistä korkeammaksi, jotta kilpailevien raakaöljyn tuottajien, kuten liuskeöljyn Yhdysvalloissa, ei kannattaisi kasvattaa tuotantoaan, sanoo Nesteen öljytuotteiden operatiivinen johtaja Sami Oja.

Euron kurssi suhteessa dollariin on laskenut

Bensan hintatekijöistä euron kurssi on pudonnut toukokuun lopun 1,23 dollarista 1,18 dollarin tasolle. Heikentyneellä eurolla saa entistä vähemmän raakaöljyä ja polttoaineita, sillä niillä käydään kauppaa dollareissa.

Valuuttakurssien kehitys on kuitenkin arvaamatonta, joten hintavaikutusta on mahdoton ennustaa.

Myös dieselin hinta on kohonnut. Kalleimmillaan dieseliä myytiin tiistaina Kaamasessa 1,85 eurolla. Seuraavaksi kalleimmat asemat hinnoittelivat dieselin 1,60–1,68 euron haarukkaan.

– Molempiin polttoaineisiin vaikuttaa hyvin samassa suhteessa paikallinen kilpailu, maailmanmarkkinahinnat ja verotus, Katri Taskinen kertoo.

Lue aiheesta lisää:

Sähkön pörssihinta on tuplaantunut viime kesästä – suomalaiset maksavat nyt sähkölaskussaan myös muun Euroopan päästöistä

Monen huoltoasemayrittäjän talous ei kestä sähköautojen pikalatureiden hankintaa – hinta voi nousta 100 000 euroon, mahdollinen velvoite huolena

Asiantuntijan mukaan punkkihavaintojen määrä voi nousta vielä toiseen huippuun loppukesällä. Ensimmäinen punkkihuippu nähdään vuosittain touko-kesäkuussa.

Tänä vuonna lanseerattu Turun yliopiston ja Pfizerin kehittämä Punkkilive antaa jonkin verran viitteitä siitä, missä ja milloin punkkeja on havaittu. Esimerkiksi Etelä-Savossa merkintöjä vähemmän kuin Keski-Suomessa, jossa punkkeja on tavattu runsaasti jopa aivan Jyväskylän keskustassa.

Turun yliopiston lehtori Tero Klemola muistuttaa, että merkintöjä kuitenkin tekevät tavalliset ihmiset, eikä Punkkilive kerro siis kaikkea.

Havaintomäärät eivät välttämättä siis kerro punkkien määrää, ainoastaan punkkien kohtaamisten määrän.

– Merkintöjen tiheys riippuu paljon siitä, paljonko alueella on potentiaalisia ilmoittajia ja kuinka suuri into alueella on ilmoittaa havainnoista. Tämä tieto on kuitenkin siinä mielessä tärkeää, että vain kohtaamisten kautta ihminen voi sairastua.

Klemolan mukaan Punkkilive antaa kuitenkin tietoa siitä, kuinka pitkä punkkien aktiivikausi eri puolilla Suomea on. Klemola arvelee, että kuivan heinäkuun jälkeen voi elo-syyskuun sateiden jälkeen olla edessä toinen tämän vuoden punkkihuippu. Tämä siksi, että punkit välttävät kuivuutta.

– Monesti heinäkuun helteinen ja paahteiden jaksolla punkit piileskelevät maaperän kosteuden suojissa.

Kosteus vaikuttaa myös Punkkiliven havaintoihin ja punkkien alueelliseen määrään. Yleisesti suosittuja punkkialueita ovat muun muassa Turun saaristo ja muut rannikkoalueet. Yleisellä tasolla koko Suomi kuitenkin on punkkialuetta aina napapiirille saakka.

Paikallinen vaihtelu voi olla runsastakin ja periaatteessa punkki voi tarttua ihmiseen tai eläimeen käytännössä missä vain.

– Jos Punkkilivessä ei ole merkintöjä lähistöllä, ei se välttämättä tarkoita, ettei omalta pihamaalta tai lenkkipolulta voisi saada punkkia.

Klemolan mukaan punkkien määrän ennustaminen on hyvin vaikeaa, toisin kuin vaikka hyttysten tai paarmojen. Tämä johtuu muun muassa siitä, että punkki elää 3–4 vuotta, eikä hetkelliset sääilmiöt vaikuta niiden määrään niin radikaalisti.

Valoisat yöt, valoisat päivät. Tällainen on kesä Saamenmaalla, muttei sekään kestä ikuisesti. Yötön yö loppuu Nuorgamissa 29. päivä heinäkuuta klo 0.32.

Suvi Järvensivu on tullut kesälomalle Utsjoelle kesäkuussa. Kuukauden lomailun jälkeen Pohjois-Lapin yöt alkavat hämärtyä ja aurinkokin painuu horisontin alapuolelle noin tunniksi.

– Tietenkin on vähän ikävää kun kesä on loppumassa, mutta toisaalta se tarkoittaa minulle hillastuksen alkamista. Muistan lapsuudesta saakka sen, että me aina elokuun alussa lähdimme hillastamaan.

Suvi Järvensivu pitää itse enemmän kesäajasta kuin talven pimeydestä. Järvensivun mukaan joka vuodenajassa Saamenmaalla on kuitenkin hyvät ja huonot puolensa. Vuodenajat vaikuttavat siihen, mitä pohjoisessa tehdään.

– Kesällä ehtii tehdä paljon ulkona, ja siellä voi olla pidempään. Tietenkään kaamoksen aikaan ei ole tällaisia mahdollisuuksia. Kyllä minä mielummin kesällä olen Utsjoella kuin talvella, etenkään kaamosaikaan.

Meteorologi: Aurinko ei ole laskenut horisontin alapuolelle kahteen ja puoleen kuukauteen Nuorgamissa

Ilmatieteen laitoksen päivystävän meteorologin Anja Häkkisen mukaan Nuorgamissa yötön yö päättyy 29. päivä heinäkuuta torstaina.

– Silloin aurinko laskee klo 0.32 ja se on noussut toukokuun puolivälissä 15.5. klo 1.41. Eli kaksi ja puoli kuukautta on ollut aikaa, jolloin aurinko on näkynyt, eikä ole laskenut horisontin alapuolelle.

Häkkinen kertoo, että muualla napapiirin pohjoispuolella yötön yö on päättynyt jo aiemmin. Esimerkiksi Inarissa jo viime viikolla, heinäkuun 23. päivä ja Utsjoella keskiviikkona heinäkuun 28. päivä.

Yöttömän yön päättyminen tarkoittaa sitä, että aurinko laskee horisontin alapuolelle hetkiseksi. Häkkinen kertoo, että juuri nyt tämä hetki kestää puolesta tunnista tuntiin.

– Sitten kun mennään pidemmälle syksyyn, niin se on yhä kauemmin siellä horistontin alapuolella ja alkaa tulla hämäräkin.

– Siinä syyspäivän tasauksen paikkeilla syyskuun puolen välin jälkeen alkaa olla jo ei nyt ihan täysin pimeää, mutta niin että tähdet näkyy. Aika nopeasti varsinkin elokuussa ne yöt alkavat pimentyä.

28.7.2021 klo 17.06 korjattu tieto, jossa kerrottiin yöttömän yön päättymisestä.