Eurooppa lomailee tai odottaa loppukesän loma-aikaa. Samaan aikaan pakolaisten arki on entisellään, ja yhä jatkuvat uskaliaat yritykset ylittää meriä – usein päättyen tragediaan - jatkuvat. Vaikka pakolaisten määrä on pudonnut murto-osaan entisestä, niin yhä on liikkeellä myös maitse rajojen ylitystä yrittäviä.

Toukokuussa Yle raportoi siitä, kuinka Balkanilla pakolaiset joutuvat usein Kroatian poliisin mielivallan ja kovien otteiden kohteiksi.

Pakolaisuuden päättymättömään kehään lisäsi Valko-Venäjä kesäkuun lopulla oman kierteensä. EU-maa Liettuan rajalle alkoi saapua Valko-Venäjälle päätyneitä syyrialaisia ja irakilaisia ennennäkemätöntä tahtia.

– Liettuaan tulee edelleen päivittäin 100–150 turvapaikanhakijaa. Nyt mukana on väkeä myös Afrikan maista, kertoi suurlähettiläs Arja Makkonen Vilnasta Yle Radio 1:n Ykkösaamun haastattelussa tiistaina.

Makkonen muistutti, että Liettua on joutunut julistamaan maan hätätilaan pakolaisten tulon vuoksi. Liettuan rajalla sijaitsevilla paikkakunnilla on vaikeuksia järjestää tulijoille majoitusta.

Naapurit Puola ja Latvia sekä EU:n rajavalvontavirasto Frontex ovat luvanneet Liettualle apua. Myös Suomi lähettää alueelle kaksi rajavartioston partiota.

Pakolaisten ohjaamista on pidetty Valko-Venäjän itsevaltaisen johtajan Aljaksandr Lukašenkan vastatoimena EU:n asettamille pakotteille – ja etenkin Liettualle, josta Valko-Venäjällä vainottu demokraattinen oppositio on etsinyt turvaa.

"Hauraassa asemassa olevat joutuvat pelinappuloiksi"

– Pidän äärimmäisen tuomittavana sitä, että heikossa ja hauraassa asemassa olevat ihmiset päätyvät valtiollisen toiminnan pelinappuloiksi, sanoo Pakolaisavun toiminnanjohtaja Annu Lehtinen Ylen puhelinhaastattelussa.

Pakolaisjärjestöt pelkäävät, että pakolaisten tulon järjestäminen johtaa siihen, että niin tulijoiden kuin muidenkin turvapaikanhakijoiden oikeusturva heikkenee.

– Pitää muistaa, että jokaisella on oikeus hakea suojelua, ja valtioilla on velvollisuus käsitellä jokaisen tilanne erikseen, muistuttaa Lehtinen.

Lehtisen mukaan turvapaikanhakijan asema on selvitettävä. Vasta sen jälkeen voidaan päättää, mikä on oikeudenmukainen menettely juuri kyseisen ihmisen kohdalla.

Talvinen Lappi hybridisodan näyttämönä

Liettuan rajan tilanne muistuttaa tapahtumia Lapin rajanylityspaikoilla vuosina 2015–2016. Tuolloin Suomen tulkittiin joutuneen hybridioperaation kohteeksi, kun itärajalle saapui yllättäen entiseen nähden moninkertainen määrä pakolaisia.

Pohjoisen reitin pakolaisvirta suuntautui Suomen lisäksi Norjaan. Tapahtuman taustaa arvailtiin vilkkaasti. Norjalaistutkijoiden vuonna 2016 tekemä selvitys tuli siihen tulokseen, että turvapaikanhakijoita noukutteli Lappiin "halpa matka ja turvallinen reitti".

Mutta toiset päättelivät, että turvapaikanhakijoiden tulo oli venäläisten organisoimaa. Aamulehden esittelemän ulkomaantoimittaja Nina Järvenkylän ja sisäministeriön entisen kansliapäällikön Päivi Nergin Tiukka paikka-kirjan mukaan Venäjä painosti turvapaikanhakijoilla ensin Norjaa, sitten Suomea.

Turvapaikanhakijoiden tulo Lapin rajanylityspaikoille – joka päättyi yhtä äkillisesti kuin alkoikin – herätti huomiota, ja jätti jälkeensä vanhojen Lada-autojen varikon.

Muuttovirtojen ohjailun on nähty kuuluvan hybridisodan "harmaan vaiheen" keinovalikoimaan. Tällaisten operaatioiden luonteeseen kuuluu se, että niiden taustalla oleva taho ja myös tarkoitus jäävät usein arvailun varaan. Hämmennyksen luominen on osa taktiikkaa.

Turvapaikanhakijoiden ihmisoikeudet koetuksella

Pakolaisavun toiminnanjohtaja Annu Lehtinen pelkää, että turvapaikanhakijoiden tulon masinointi johtaa näiden oikeuksien murentumiseen.

– Kun turvapaikanhakijoita tulee paljon valmiiksi kuormittuneille alueille, ei heidän tilannettaan pystytä enää käsittelemään asianmukaisesti. Tällöin kansainvälisten sopimusten mukainen ihmisen oikeus hakea turvapaikkaa ei toteudu, sanoo Lehtinen.

Hän muistuttaa, että pakolaisten vastaanotto on kuormittunut myös Etelä-Euroopassa.

– Euroopan unionin tasolla olisi pystyvä sopimaan turvapaikkamenettelystä, korostaa Lehtinen.

Lehtinen toteaa, ettei se ole helppoa, mutta juuri EU:n suunnalta pitää odottaa vastausta tilanteeseen.

Kreikan saarilta häädetään pakolaisia

Sotia ja puutetta pakenevien ihmisten yritys päästä Eurooppaan pitää yllä painetta Kreikan saarten pakolaisleireillä. Etenkin lähellä Turkkia sijaitsevan Lesboksen jättimäisen pakolaisleirin tilanne nousee jatkuvasti uutisiin.

Yhä enemmän on kiinnitetty huomiota myös Kreikan viranomaisten suorittamiseen mielivaltaisiin karkotuksiin. Ihmisoikeusjärjestö Amnestyn julkaiseman raportin mukaan niin sanottu "pushback" -menettely, pakolaisten karkottaminen takaisin, kukoistaa Kreikan saarilla.

Nämä karkotukset ovat Valko-Venäjän suorittaman ihmisten länteen patistamisen vastakohta. Yhteistä niille on se, että turvapaikkaa hakevien ihmisoikeudet tulevat kummassakin tapauksessa enemmän koetukselle.

Lehtinen vaatii pushback-käytäntöjen lopettamista:

– Kreikan viranomaisten toiminta on noussut esille, mutta kyse on useista Euroopan maista, sanoo Lehtinen.

Hän sanoo, että pakolaisjärjestöillä on todisteita siitä, että hauraassa asemassa olevia ihmisiä kohdellaan mielivaltaisesti ja väkivaltaisesti.

– Pakolaisten häätämisestä takaisin on tullut monin paikoin osa rajavalvonnan käytäntöä, sanoo Pakolaisavun toiminnanjohtaja Annu Lehtinen ja vaatii, että mielivaltaisen torjumisen on loputtava.

Turkki on pakolaisvirtojen suurvalta

Euroopan lähialueilla pakolaisuuden hallinnan suurvalta on Turkki.

2010-luvun puolivälin pakolaiskriisin taltuttamiseksi Euroopan unioni myöntyi maksamaan jättimäistä tukea Turkille, jotta sen alueella olevat miljoonat pakolaiset - etenkin syyrialaiset - saadaan pysymään maassa.

Viisi vuotta voimassa olleen sopimuksen tulokset kertovat Deutshe Welle -julkaisun mukaan kuitenkin pakolaispolitiikan epäonnistumisesta. Artikkeli muistuttaa, että ihmisoikeusjärjestöt katsovat sopimuksen koetelleen unionin humanitaarista linjaa.

Vuoden 2015 pakolaiskriisi ei ole toistunut, mutta EU:n kanssa tehty sopimus ei ole estänyt Turkkia uhittelemasta. Vuonna 2020 se julisti avaavansa rajansa Eurooppaan, ja päästi tulijoita Kreikan vastaiselle rajalle.

Epätoivoisten pakolaisten saapuminen johti yhteenottoihin näiden ja Kreikan poliiisin välillä. Järjestely pitää myös yllä pakolaisvirtoja Balkanilla, mikä on johtanut turvapaikanhakijoiden epäinhimilliseen kohteluun rajoilla.

Myös Afganistanista Euroopan suuntaan saapuvien turvapaikanhakijoiden määrä voi jälleen kasvaa. Yhdysvaltain ja muiden länsiliittolaisten vetäytyessä maasta on Taliban-liike ottanut jo haltuunsa kymmeniä alueita.

Lue lisää:

- Kreikka kiristää turvatoimia Turkin vastaisella rajalla – Poliisi otti käyttöön äänitykin karkottaakseen rajan yli pyrkiviä

- Eurooppa-kirje: Välimeri on turistikohde ja hauta, Italia janoaa ratkaisuja EU:n pakolaispolitiikkaan – Mikä suomalaisille on tärkeintä EU:ssa?

- Sisiliassa maahantulijoiden pikakäännytys on arkea, vaikka käytäntö rikkoo kansainvälisiä sopimuksia: "Luulin, että se oli vain joku paperilappu"

Lapin matkailuyrittäjät ovat saaneet viimein kertoa ulkomaisille asiakkailleen, että Suomeen saa matkustaa talvilomalle. Eduskunta hyväksyi perjantaina maahantulomallin eli ehdot, joilla turisti voi tulla Suomeen.

Hotelliketju Lapland Hotels lähetti heti viestiä asiakkailleen eli Lapin matkoja myyville matkatoimistoille ja matkanjärjestäjille eri puolille Eurooppaa ja kauemmaksikin. Vastaanotto oli toimitusjohtaja Ari Vuorentaustan sanoin erittäin positiivinen.

– Meille on jo pitkän aikaa tullut kyselyitä siitä, mikä se malli on. Etenkin Euroopassa on myyty ensi talvea varsin hyvin eli kysyntää on olemassa. Nyt sitä on mahdollista myös kotiuttaa.

Molemmat rokotukset saaneille tai koronan sairastaneille maahantulo on vapaata ensi viikosta alkaen. Yhden rokotteen saaneet velvoitetaan testiin maahantulon jälkeen. Rajoitukset ovat voimassa lokakuun puoleen väliin saakka, minkä jälkeen Suomeen pääsee näillä näkymin vapaasti.

Pettymys matkailualalle oli kuitenkin se, että hallitus ilmoitti tiistaina tiukennuksista matalan riskin maan luokitteluun. Tiukennus on voimassa elokuun loppuun.

Britit palaavat ensimmäisenä

Myös Bearhill Huskies -koiravaljakkoyrityksessä ollaan tyytyväisiä. Edellisistä asiakkaista on jo kuukausi, mutta talvelle tippuu varauksia tasaiseen tahtiin.

– Tosi hyvä, että on tullut selkeät ohjeet. Meille se tarkoittaa, että jonkinlaista matkailusesonkia on odotettavissa, jos tilanne viruksen kanssa pysyy kohtuullisesti hallinnassa, toteaa yrittäjä Veronika Butinova.

Sekä suuri hotelliketju että 65-jäsenistä huskylaumaa pyörittävä perheyritys uskovat, että parhaimmillaan talvi voi olla varsin hyvä. Arvio asettuu noin 80 prosenttiin pandemiaa edeltäneistä asiakasmääristä edellyttäen, että lentoyhteydet ovat kunnossa.

Arvioissa lasketaan Lapin tärkeimmän lähtömaan Iso-Britannian ja muiden ripeää rokotusvauhtia pitäneiden Keski- ja Etelä-Euroopan maiden varaan. Brittiaikuisista yli 60 prosenttia on saanut jo molemmat rokotukset.

– En näe mitään syytä, miksi brittejä ei tulisi. Vaikka tartuntoja voi tulla, rokote estää vakavat tautitapaukset, Vuorentausta toteaa.

Finnairilta todetaan, että Lapin talvea kohtaan tunnettu kiinnostus on noteerattu ja yhtiöllä on valmius lisätä lentoja Lappiin kysynnän mukaan. Yhtiö odottaa matkustamisen lisääntyvän asteittain erityisesti Euroopasta nyt, kun vapaa-ajan matkustus Suomeen sallitaan.

Myös tilauslentoja Britanniasta ja Keski-Euroopasta lentävät yhtiöt valmistautuvat talveen. Rovaniemen lentoaseman päällikkö Johan Juujärvi kertoo, että yhtiöiden esittämät alustavat aikataulut eivät vielä ole pandemiaa edeltäneellä tasolla, mutta toisaalta tilauslentoja voidaan nopeastikin lisätä.

Aasiasta sen sijaan ei turisteja tänä talvena odoteta. Kiinassa ja Japanissa pidetään suitset hyvin tiukalla matkustuksen suhteen ja ulkomailla käynyttä odottaa vähintään kahden viikon karanteeni. Ryhmämatkojen myynti ulkomaille kiellettiin Kiinassa toimivilta matkatoimistoilta heti pandemian alussa.

Kiinassa 40 prosenttia väestöstä on viranomaisten mukaan rokotettu, Japanissa täysi rokotesuoja on noin 15 prosentilla.

Moni jätti matkailualan pysyvästi

Talveen valmistautuvien matkailuyritysten seuraava etappi on työntekijöiden rekrytointi viimeistään kesän kääntyessä syksyksi. Se ei tule olemaan helppoa, tietää henkilöstöpalveluyritys Eezyn yrittäjä Esa Auer.

Auer on jo aloittanut talven työntekijöiden etsinnän joillekin matkailuyrityksille.

– Voin sanoa että aika laihoin tuloksin, vaikka haku on ollut päällä jo monta viikkoa.

Matkailu- ja ravintola-alalta on Auerin mukaan lähtenyt valtava määrä ammattilaisia muille aloille. Vaikeinta on löytää kokkeja ja ravintolatyöntekijöitä. Lapland Hotels -ketjussa on mietitty työntekijöiden hankkimista esimerkiksi oppisopimuskoulutuksen avulla.

Pandemiamylläkkä ei ole varsinaisesti lisännyt houkutusta alalle, jonka hakijamäärät olivat laskussa jo ennen koronaa. Kun vielä vuonna 2015 matkailualan perustutkintoon oli noin 800 ensisijaista hakijaa, tänä vuonna heitä oli puolet vähemmän.

"Uskon vasta kun näen"

Matkailualalle kouluttautunut Heidi Kurikkala ei vaihtanut alaa, mutta Lapin hän jätti. Viime talvena Kurikkala teki töitä hotellin vastaanotossa ja aamiaistarjoilijana nollasopimuksella eli vailla varmuutta työtunneista.

Kurikkala ehti miettiä alanvaihtoakin, mutta sai sitten vakituisen työpaikan oululaisesta hotellista. Rovaniemi ja Lappi sai jäädä.

– Tykkäsin työstä. Jos vakipaikka olisi irronnut, olisin varmasti vieläkin Rovaniemellä, nykyään Kempeleessä asuva Kurikkala sanoo.

Huskytilalla työntekijäpula ei huoleta. Työhakemuksia kopsahtelee sähköpostiin ennen kuin paikasta ehtii edes ilmoittaa.

– Tällainen aktiivinen, koirien kanssa ulkona tehtävä työ on erityistä. Ihmiset, jotka tätä haluavat tehdä, hakevat vaikka paikkoja ei olisi auki, Butinova sanoo.

Butinova ja puoliso Valentin Beets ovatkin viime päivät miettineet sitä, kuinka monta työntekijää talveksi pitäisi ja uskaltaisi rekrytoida. Pandemia-ajan vaihtuvien ja monitulkintaisten määräysten jälkeen yrittäjillä ei ole täysi luotto siihen, että Suomeen varmasti pääsee talvella vapaasti.

– Uskon sitten, kun ollaan vaikkapa maaliskuussa. Sitten tiedän, saiko tulla, Butinova naurahtaa.

Tiettyyn varovaisuuteen on syytä. Sosiaali- ja terveysministeriön kansliapäällikkö Kirsi Varhila kertoo, että koronatilannetta seurataan tarkasti myös lokakuun jälkeen.

– Tilanteen vakavuus määrittää, tarvitaanko rajoituksiin tai lainsäädäntöön muutoksia, Varhila toteaa.

Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit osallistua keskusteluun Yle Tunnuksella 9.7. kello 23 saakka.

Matkailuauto syttyi tuleen Tervolassa torstaina. Matkailuautosta tuli levisi autoliike Vaihtoykkösten vaihtoautoihin.

– Kuljettaja oli ajanut palavan auton liikkeen pihaan autorivistön eteen ja tuli levisi vaihtoautoihin. Kun tulin paikalle, lieskat olivat viisi metriä korkeat. Hetken päästä matkailuautossa räjähti, kuvaa yrittäjä Miika Pallari.

Pallari arvelee, että vahingon suuruusluokka on kymmeniä tuhansia euroja.

– Osa autoista paloi ihan palasiksi. Kaikkiaan 7–8 autoa kärsi vahinkoja. Muissa autoissa on vesi- ja tuhkahaittoja, hän kertoo.

Palanutta autoa kuljettanut henkilö ei ehkä tehnyt parasta mahdollista ratkaisua, mutta Pallari ymmärtää, että kuljettajalla oli hätä.

– Vahingolle ei voi mitään. Onneksi kukaan ei loukkaantunut. Autoja saa uusia, hän sanoo.

Pelastuslaitos sai palosta hälytyksen ennen puolta päivää. Paloa sammutti Tervolan VPK:n yksiköt ja Kemin yksikkö. Palon syttymissyystä pelastuslaitoksella ei ole tietoa.

Lisää Lapin uutisia Yle Areenassa: kuuntele, katsele ja lue, mitä lähelläsi tapahtuu.

Euroopan parhaaksi lohijoeksi kutsutun Tenojoen lohimäärä ei vaikuta kummoiselta tämänkään kesän osalta. Luonnonvarakeskus Luke seuraa lohien nousua kaikuluotaimella Norjan Polmakissa, noin 55 kilometriä Tenojokisuulta ylävirtaan. Alkukausi on ollut hyvin samankaltainen kuin viime ja toissavuonna, eli vaisu, sanoo Luonnonvarakeskuksen kalatutkija Panu Orell.

– Kokonaisuutena näyttää kuten oli ennustuksissakin, eli kahden heikon vuoden jälkeen tulee vielä kolmaskin heikko vuosi näillä näkymin. Ei kovin hyvää nousua ole ollut kesäkuussa, heinäkuun ensimmäisinä päivinä on vähän elpymistä, Orell selvittää.

Aineistoa on analysoitu kaikuluotauspaikalta toukokuun loppupuolelta heinäkuun alkuun asti, eli hieman reilu kuukauden ajan. Orell kertoo, että vaelluksen puoleenväliin mennessä lohia on noussut hieman yli 10 000. Odotettavissa onkin, että kokonaisuudessaan lohia nousee tänä vuonna noin 20 000–25 000 yksilöä.

Luvut voivat kuitenkin vielä laskea. Orell kertoo, että alustavia lukuja koskee ongelma: pikkulohien, eli alle kolmekiloisten tinttien luokassa menevät sekaisin pikkulohet, kyttyrälohet ja meritaimenet.

"Lohikannan tilanne sangen heikko"

Tenojoen lohiseurannat tapahtuvat tänä kesänä poikkeuksellisissa olosuhteissa, kun lohen kalastus on kokonaan kielletty Tenojoessa, Tenovuonossa ja Tenovuonon viereisillä rannikkoalueilla.

– Se, että näin vähän lohta nousee tilanteessa, jossa Tenojoen, Tenovuonon ja muutaman rannikkokunnan kalastus on kokonaan kielletty, kertoo siitä, että lohikannan tilanne on sangen heikko, toteaa Orell.

Yksi vuosi ei kalatutkijan mukaan riitä lohikannan hoitoon. Lohisukupolvi elelee Tenolla 6–9 vuotta, joten hoitotoimenpiteet ja tulevaisuuden suunnitelmat vievät vuosia. Tänä vuonna nousevien kalojen jälkeläiset nousevat siis vasta 2020-luvun loppupuolella.

– Jos tänä vuonna olisi kalastettu normaalisti, tästä vähäisestä nousulohimäräästä olisi pyydetty vielä merkittävä osa pois, jolloin olisi jääty vieläkin alhaisemmalle tasolle, Orell sanoo.

Lohikannan heikentymiselle useita syitä

Hyvänä lohivuonna 2000-luvun alkupuolella pelkkä Tenojoen arvioitu lohisaalis oli noin 60 000 kappaletta, kun viime vuonna arvioitiin että koko Tenojokeen nousi noin 19 000 lohta. Tutkija Panu Orell sanoo syyn olevan hieman epäselvä.

– Totta kai tällä pitkään jatkuneella voimakkaalla kalastuksella on ilman muuta vaikutusta lohikantojen tilaan, mutta kahden ja kolmen viimeisimmän vuoden heikko tilanne osittain johtuu siitä, että myöskään merialueilla lohi ei jostain syystä selviä yhtä hyvin kuin aiempina vuosina.

Kun vaelluspoikanen lähtee 15–20-senttisenä mereen, se ei palaa yhtä suurella todennäköisyydellä tai yhtä suurissa määrin kuin muutamia vuosia aiemmin.

– Niin sanottu meriselviytyminen on jostain syystä laskenut. Se voi liittyä ravintoon, lämpötiloihin, ylipäätään siihen miten ne saavat itsensä tankattua, hyvään kuntoon ja säilyvät hengissä. Ilmaston lämpeneminenkin voi olla taustalla.

Tenon nousulohien määrää voi seurata täältä.

Rajavalvonta päättyy kahden viikon jatkoajan jälkeen länsirajalla, mutta se ei suinkaan tarkoita sitä, että rajavartijat katoaisivat rajalta kokonaan. Maahantulijoiden testaaminen jatkuu ja rajanylittäjien pysäyttämiseen tarvitaan Rajavartiolaitoksen virka-apua.

Valtioneuvosto päätti tänään torstaina jatkaa sisärajavalvontaa 25.7. saakka. Sen jälkeen sen ilmoitettiin päättyvän. Käytännössä tämä tarkoittaa, että maahantulorajoituksia ja tartuntatautilain vaatimuksia noudatetaan siihen asti.

Pidennystä perustellaan sillä, että testauksesta vastaaville kunnille ja sairaanhoitopiireille annetaan aikaa valmistautua uuden lainsäädännön mukaisiin terveystarkastuksiin.

Osastonhoitaja Marianne Junes-Leinonen Tornion kaupungilta kertoo, että kaupunki on jo tehnyt virka-apupyynnön Länsi-Suomen merivartiostolle, joka valvoo liikennettä Tornion rajanylityspaikalla.

– Se tulee olemaan edelleen meidän tukena, mutta silloin ei tarkasteta muuta kuin terveystietoja.

Yliluutnantti Jari Rantala Länsi-Suomen merivartiostosta sanoo, että heidän tehtävänsä Torniossa vähenevät.

– Mehän emme tee enää rajatarkastuksia eli katsota henkilön maahantuloedellytyksiä, vaan katsomme vain koronapasseja ja testejä ja ohjataan testipaikalle.

Lue myös:
Maahantulo Suomeen ei helpotukaan vielä – sisärajavalvontaa jatketaan kahdella viikolla

Rajaliikenne voi sujuvoitua

Rantala uskoo, että Torniossa on vähemmän merivartioston henkilökuntaa, mutta rajanylitys voi jopa nopeutua. Hän ei osaa vielä sanoa, otetaanko kaikki rajanylittäjät tarkastettavaksi vai tehdäänkö tarkastuksia pistokoeluontoisesti.

– Sekä että. Sitä pitää katsoa, kun se muotoutuu.

Rajavartiolaitoksella on odotettu valtioneuvoston päätöstä, koska sisärajatarkastukset olisivat loppuneet aikaisemman päätöksen perusteella 11.7.

– Rajavartiolaitoksen toimintaa se ei haittaa. Me kyllä tiedämme, mitä me tehdään, mutta ihmiset jotka valmistautuvat matkustamaan näyttävät olevan epätietoisia pääsevätkö he maahan.

Torniossa oltiin varauduttu molempiin vaihtoehtoihin; sekä lopettamaan sisärajatarkastukset maanantaina että jatkamaan niitä – huolimatta siitä, että edellisen päätöksen määräaika oli umpeutumassa muutaman päivän kuluttua.

Maahantulijat ohjataan pakkotesteihin

Tiistaina valtioneuvosto päätti myös niistä edellytyksistä, millä Suomeen voi jatkossa tulla ulkomailta.

Ne koskevat kaikkia, jotka tulevat Suomeen muualta eli tänne tulevia turisteja ja muita matkustajia sekä suomalaisia, jotka palaavat kotiin ulkomaanmatkalta.

Lue lisää aiheesta: Näin Suomeen saa tulla ensi maanantaista alkaen: matalan riskin maa, täysi rokotussarja tai sairastettu koronatauti säästävät jatkotoimilta

Aluehallintoylilääkäri Sari Kemppainen Lapin aluehallintovirastosta sanoo, että lain periaate on se, että Suomeen tultaessa täytyy esittää todistus joko kuuden kuukauden sisällä sairastetusta koronavirusinfektiosta tai täydestä rokotussarjasta tai ennakkotestistä.

– Jos mitään näistä ei ole, niin silloin ensimmäinen testi on heti rajalla tai välittömästi rajanylityksen jälkeen.

Kemppainen sanoo, että edelleen on voimassa se, että Suomen kansalaisen maahantuloa ei voi estää. Jos testiin määrätään ja siitä kieltäytyy, syyllistyy terveyssuojelurikkomukseen.

Nyt päättyvää tarkastusta kutsutaan terveystarkastukseksi, jatkossa voi Kemppaisen mukaan puhua pakkotesteistä.

– Tätä uutta voi kutsua pakkotestaukseksi. Nyt puhutaan covid-19-testistä, eikä terveystarkastuksesta.

Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit osallistua keskusteluun Yle Tunnuksella perjantaihin 9.7. kello 23 saakka.

Tampere, Turku ja Vantaa ovat Suomen Vuokranantajien mukaan houkuttelevimmat kaupungit asuntosijoittajien näkökulmasta. Helsinki on vasta neljäs. Arvonnousu on Helsingissä maan parasta, mutta vuokratuotot Suomen heikoimpia.

Keskisuurista kaupungeista tuoreessa verailussa parhaiten pärjäsivät Kuopio ja Rovaniemi.

Vertailussa on mukana 27 kaupunkia (vuokranantajat.fi), joille Pellervon taloustutkimus on laskenut huoneistotyypeittäin ennusteet vuosien 2021-2023 keskimääräiselle vuosittaiselle asuntojen arvonnousulle ja vuokratuotolle ennen veroja.

– Tampereen menestys päivitetyssä kaupunkirankingissa ei sinänsä ole yllätys. Tampere sai keväällä selkeästi vahvimman arvion tulevasta kehityksestä myös Vuokranantaja-barometrissa, jossa kysyttiin vuokranantajien omia näkemyksiä kaupunkien kehityksestä, kertoo Suomen Vuokranantajien ekonomisti Sakari Rokkanen tiedotteessa.

Vertailun valossa vähiten asuntosijoittajia houkuttavat Kouvola, Kokkola ja Vaasa.

Rokkanen toteaa, että aiempina vuosina rankingin kärkisijat ovat vieneet keskisuuret yliopistokaupungit, joissa ennustettu vuokratuotto on ollut suuria kasvukeskuksia parempi.

Suurten kaupunkien kipuamista tänä vuonna kärkisijoille selittää se, että uudistettuun rankingiin on otettu mukaan vuokra-asuntojen markkinointiaikojen tarkastelu. Kaupunkivertailu huomioi näin paremmin asuntosijoittamisen riskien vaihtelun kaupunkien välillä.

– Moni asuntosijoittaja suosii kasvukeskuksia sen vuoksi, että asuntojen arvokehitykseen tai uuden vuokralaisen löytymiseen liittyy vähemmän riskejä kuin pienemmissä kaupungeissa. Pienemmissä kaupungeissa taas sekä vuokratuotto-odotukset että riskit ovat korkeammat, sanoo Rokkanen.

Jyväskylässä vuokralaista pitää etsiä pisimpään

Esimerkiksi Jyväskylän imu asuntosijoittajien näkökulmasta on laskenut. Jyväskylä ei ole enää houkuttelevimpien kaupunkien kärkikymmenikössä, vaan sijalla 15. Jyväskylän edellä ovat muun muassa Lappeenranta, Kajaani ja Joensuu.

Jyväskylä sai vertailussa hyvin pisteitä myönteisestä väestökehityksestä sekä opiskelijakaupungille tyypillisestä suuresta vuokralla asuvien osuudesta.

Suurimmat riskit puolestaan liittyvät pitkiksi venyneisiin vuokra-asuntojen markkinointiaikoihin ja negatiiviseksi kääntyneeseen vuokrakehitykseen.

Vuokra-asuntojen markkinointiajat olivat Jyväskylässä Suomen Vuokranantajien kaupunkivertailun pisimmät.

Rokkanen toteaa, että Jyväskylän heikentynyt asema asuntosijoittajien silmissä johtuu ennen kaikkea juuri pitkittyneistä markkinointiajoista.

Vuokralaista joutuu etsimään Jyväskylässä keskimäärin kuukauden, kun monissa muissa isoissa kaupungiessa vuoralaisen saa keskimäärin parissa viikossa.

– Jyväskylä on kasvanut viime vuosina nopeasti noin yli tuhannen asukkaan vuosivauhdilla. Asukasluvun ohella asuntotarjonnan kasvu on ollut Keski-Suomen maakuntakeskuksessa myös hyvin voimakasta. Vuokralaisen löytämisen vaikeutuminen on kääntänyt myös kaupungin vuokrakehityksen negatiiviseksi, kuvailee Rokkanen.

Uudet ja remontoidut asunnot valttia

Jyväskyläläinen asuntosijoittaja, Suomen Vuokranantajien hallituksen jäsen Riitta Kokki on saanut tuta vuokramarkkinoiden muutostuulet.

Kokki omistaa kymmenkunta asuntoa Jyväskylässä. Vuokranantaja hän on ollut 30 vuotta. Asunnot vietiin hänen mukaansa ennen käsistä ja tällä hetkellä on todelliset vuokralaisen markkinat. Vuokra-asuntoa tarvitsevalla on mistä valita.

– Uskon, että iso tekijä taustalla on juuri se, että Jyväskylässä on rakennettu todella paljon uusia asuntoja. Uusia asuntoja on noussut muuttovoittoa enemmän ja myös korona vaikuttaa. Monet opiskelijat ovat lähteneet kotiseudulleen etänä opiskelemaan. Lisäksi matkailun tyrehdyttyä lyhytaikaiseen majoitukseen tarkoitettuja Airbnb-kämppiä on laitettu pitkäaikaisille markkinoille, kuvailee Kokki.

Kokin mukaan uudet ja remontoidut asunnot ovat vuokra-asuntomarkkinoilla valttia. Myös asunnon sijainti painaa entistä enemmän, sillä kaupunkien sisällä alueiden väliset erot ovat revenneet aiempaa jyrkemmiksi.

Kokki toteaa, että Jyväskylässä esimerkiksi keskustan tuntumassa, Lutakossa uudehkolla asunnolla on aivan toisenlainen kysyntä kuin lähiön perukoilla sijaitsevalla asunnolla, jossa on vielä alkuperäinen kylpyhuone.

Vuokralaiset arvostavat Kokin kokemuksen mukaan asunnon hyvää kuntoa ja varustelutasoa. Parveke on plussaa ja astianpesukonekin pitäisi jo asunnoissa olla.

– Kehotan vuokranantajia pitämään asuntonsa hyvässä kunnossa ja tekemään välillä pintaremonttia sekä miettimään, mitkä ovat juuri oman asunnon kilpailuedut ja viehätyspointit. Yksityisen vuokranantajan etuna pidän henkilökohtaisuutta ja joustavuutta.

Vuokrissa sekä laskua että nousua

Jyväskylässä vuokrat ovat laskeneet viime vuodesta jonkin verran yksiöissä ja kaksioissa, mutta kolmioissa ja suuremmissa vuokrat ovat maltillisesti nousseet.

Vapaarahoitteiset vuokrat laskivat Jyväskylässä tammi-maaliskuussa 0,1 prosenttia vuodentakaisesta. Vuokrakehitys oli yksiöissä -0,2 prosenttia ja kaksioissa -0,1 prosenttia. Kolmioissa sekä suuremmissa asunnoissa oli maltillista nousua, +0,2 prosenttia.

Vuoden 2016 aikana vuokrat nousivat vielä noin kahden prosentin vuosivauhdilla, mutta tämän jälkeen vuokrien kehitys on hidastunut Jyväskylässä tasaisesti. Vuodesta 2015 markkinoilla olevien vuokra-asuntojen tarjonta on kaupungissa lähes kolminkertaistunut.

Vuokranmaksu ei ole takunnut koronan vuoksi

Valtakunnallisesti Vuokranantajat odottavat, että asuntojen kysyntä vuokramarkkinoilla elpyy loppuvuoden aikana koronarokotusten edetessä ja kaupunkien avautuessa rajoitusten jälkeen.

Suomen Vuokranantajien mukaan viime vuosien voimakas vuokra-asuntojen tarjonnan kasvu on hidastanut vuokrakehitystä kasvukeskuksissa ja kääntänyt vuokrat jopa pieneen laskuun monissa keskisuurissa kaupungeissa.

– Korona ei kyselyidemme perusteella ole lisännyt häiriöitä vuokranmaksussa, mutta vuokralaisen löytyminen on vaikeutunut alkuvuonna koko maassa, Rokkanen sanoo.

Rokkanen arvioi, että koronarajoitukset ovat iskeneet opiskelijoihin ja moniin palvelualojen työntekijöihin, mikä on vaikuttanut osaltaan vuokra-asuntojen kysyntään.

Tulevaisuus ei näytä vuokranantajakonkarin Riitta Kokin mielestä Jyväskylässäkään mitenkään toivottomalta.

– Ei ole epätoivoinen olo. Edelleen tämä on kasvava kaupunki. Yritän pitää huolta, että asuntoni olisivat vetovoimaisia ja sellaisia, joita vuokralainen todella haluaa. Uskon, että jatkossakin markkinoita löytyy, sillä ainahan pitää asua jossain, summaa Kokki.

Lakka- eli hillakausi on käynnistynyt, ja hillaa riittää jo myyntiin saakka Ranualla. Perjantaina määrät olivat vielä vähäisiä, mutta ne kasvavat nopeasti. Marjanostaja Reijo Sääskilahti arvioi, että lupaavaksi luonnehdittu pääsato alkaa olla poimittavissa jo ensi viikolla.

– Sato on kohtalainen, mutta ei niin hyvä kuin viime vuonna, Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Rainer Peltola kuvailee.

Tänä kesänä hillasato kypsyy poikkeuksellisen lämpimässä säässä.

– Jos ja kun helteet jatkuvat, satokausi jää lyhyeksi, Peltola sanoo.

Sääskilahti arvioi, että avosoiden hilla menee yli jo parissa viikossa, jos sää ei viilene. Hän toivoo, että ilma jäähtyisi 15–20 asteeseen, mutta tämänhetkisten sääennusteiden perusteella se lienee turha toive. Helle voi rokottaa hillan laatua. Sääskilahti kertoo, että joillakin paikoilla marjan koko on jäänyt pieneksi.

Moni lähtee soille öisin

Helle on haaste myös poimijalle.

– Moni ratkaisee asian niin, että lähtee hillaan yöllä 2–3 aikaan. Ammattipoimijat eivät helteestä välitä, mutta moni heistä pitää keskipäivällä siestaa, Sääskilahti kertoo.

Ammattipoimijalla Sääskilahti tarkoittaa niitä muutamia ahkeria, jotka keräävät kuukaudessa jopa 600–700 kiloa hillaa myyntiin ja kuittaavat 7000–8000 euron verottomat kuukausitulot.

Helteellä jotkut paikat pitää koluta läpi kahteen kertaan vuorokaudessa, sillä hilla kypsyy epätasaisesti mutta rivakasti.

Lue myös: Näköpiirissä toinen huippuvuosi hillasoilla – ahkerimmat tienaavat kymppitonnin kuussa, Hannu Petäjäjärvi jopa puolet vuoden tuloista kesän aikana

Hillasoille eksyy helposti

Helteen pelätään myös lisäävän pelastusviranomaisen tehtäviä, sillä raskaaseen jängillä tarpomiseen liittyy nääntymisen riski. Ylikonstaapeli Jari Seppälä Lapin poliisistaennakoi viranomaisille haastavaa työpuhdetta.

– Oletus on, että maastoon lähtee nyt marjastajia sankoin joukoin. Mikäli hellejaksot jatkuvat, se tulee uuvuttamaan useita marjastajia.

Viime vuonna kymmeniä marjastajia eksyi soille. Pahimmillaan Lapissa oli kolme poliisia työllistävää etsintätehtävää samanaikaisesti.

– Kiivain hillastuskausi sattui hyvin lyhyelle ajalle ja hillaa oli runsaasti, mikä sai liikkeelle poimijoita tavallista runsaammin. Eksymisetkin sattuivat näin ollen jopa yhtäaikaisesti, Seppälä kertoo.

Enemmän myyntiin kuin viime vuonna

Marjastajien määrästä ja huippusadosta huolimatta teollisuuden hillasaalis jäi viime vuonna vaisuksi. Tilastoihin asti päätyi hillaa noin 93 tonnia, eli vain hieman enemmän kuin kuivina ja vaisuina hillakesinä 2018–19.

Teollisuuteen tuleva hillasaalis on vain osa kerätyistä hilloista, muistuttaa luonnontuotealan toimialajärjestön Arktiset Aromit ry:n toiminnanjohtaja Birgitta Partanen.

– Todellinen hillakauppa on vähintään 2–3-kertainen. Tilastoissa ei näy nettimyynti ja torikauppa. Siinä ei myöskään näy kotitarvepoiminta, hän huomauttaa.

Suoraan poimijalta kotitaloudelle nettimyynti on lisääntynyt voimakkaasti erilaisten marjapörssien myötä.

Hillan kauppaantulomäärät 2010-20

Viime vuoden laiha kaupallinen saalis johtuu ainakin osittain thaipoimijoiden puuttumisesta koronarajoitusten vuoksi, sanoo Polarican toimitusjohtaja Jukka Kristo. Teollisuuden hillasaalis on yhä enemmän thaimaalaisten varassa.

– Ei periaatteessa päästy hyödyntämään historiallista satoa ollenkaan, Kristo harmittelee.

Tänä vuonna teollisuuteen on lupa odottaa suurempaa hillasaalista. Näillä näkymin thaipoimijoita ehtii myös hillasoille. Polarica on tavoitellut noin 700 thaipoimijaa.

Pohjois-Pohjanmaan TE-palveluiden palvelupäällikkö Hanna-Liisa Ylikorpi kertoo, että suurin osa thaipoimijoista tulee ensi viikolla ja sitä seuraavalla viikolla. Koronatilanne aiheuttaa luonnollisesti epävarmuutta kaikkeen, mutta Ylikorvan mukaan tällä hetkellä ei ole tiedossa mitään sellaista, että poimijoiden tulo olisi vesittymässä.

Thaipoimijoiden pääsaalis on tänäkin kesänä mustikka ja puolukka.

Myös hillakauppa tarvitsee turismia

Toimijat uskovat, että hillalle on jälleen menekkiä, vaikka monen kuluttajan pakaste pursusi hillaa hyvän sadon jäljiltä. Hilla säilyy pakasteessa vuosia, joskin ravintoarvot alkavat kärsiä jo vuoden jälkeen.

– Uskon, että kauppa käy jälleen, sanoo Sääskilahti, jonka pääasiakkaita ovat yksityistaloudet.

Polarican pääasiakaskuntaa ovat ravintolat ja hotellit. Koronarajoitusten vuoksi marjakauppa puolittui.

– Näemme saman tuskan kuin ravintolat. Kun hotelleissa ei ole yöpyjiä, aamupaloilla ei syödä marjoja.

Jukka Kristo ennakoi matkailun vilkastuvan, vaikka se jääkin vielä reilusti normaalivuosista.

– Se ei vielä riitä, että suomalaiset pääsevät ravintoloihin. Tärkeämpi asia olisi, että ulkolaiset turistit pääsevät. Silloin kun he menevät ravintolaan tai ulos, he käyttävät paljon rahaa.

Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit osallistua keskusteluun Yle Tunnuksella 11.7. kello 23 saakka.

Lue myös:

Lue ammattilaisen vinkit, joilla pääset lakan makuun – Mika Lipponen, 33, kerää lakkoja satoja kiloja vuodessa

Hillaa on nyt niin paljon, että varomaton tallaa sitä vahingossa – Jade Ekorrelle, 16, hillajänkä korvaa menetetyn kesätyön tienestejä

Oulun poliisilaitos kertoo, että Keminmaan kunnan Kallijärven uimapaikalta on löytynyt eilen vanha sirpalekäsikranaatti.

Löytö tuli poliisin tietoon, kun rannalta kranaatin löytäneet lapset kuljettivat räjähteen kotiin.

Kerrostalon asuntoja jouduttiin evakuoimaan, ja Puolustusvoimat kutsuttiin suorittamaan raivaustyötä.

Oulun poliisilaitoksen johtokeskuksen mukaan tilanteessa toimittiin normaalin protokollan mukaan. Alue eristettiin ja vaaraa aiheuttava räjähde raivattiin kiireellisenä pois. Tilanteesta ei aiheutunut vahinkoja ihmisille tai omaisuudelle.

Poliisin mukaan Kallijärven uimapaikalla ei ole tiedossa mitään, joka aiheuttaisi lisävaaraa, vaan kyse on ollut yksittäisestä kranaatista.

Sotien jäljiltä Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin maastoon on jäänyt lukematon määrä räjähteitä. Oulun poliisin johtokeskuksen mukaan vanhoihin räjähteisiin törmätään viikottain, joskus jopa useampia kertoja viikossa.

Yleisimmin sotien aikaisia räjähteitä löytyy itärajalta, joten Meri-Lapissa löydöt ovat harvinaisempia. Poliisi arvioi, että nyt löytynyt sirpalekäsikranaatti saattaa olla Lapin sodan peruja.

Jos luonnossa liikkuessaan löytää esineen, jota epäilee räjähteeksi, poliisi suosittelee soittamaan hätäkeskukseen.

Monasti räjähteet ovat yhä toimintakykyisiä ja saattavat räjähtää koskettelusta tai siirtämisestä, joten niihin ei kannata koskea.

Lue myös:

Koulupoikien vahingossa onkima kranaatti on luultavasti muisto rintamalta – toimi näin, jos epäilet löytäneesi räjähteen

Puurakenteisten omakotitalojen rakentamiskustannukset ovat nousseet viime keväästä huomattavasti, sillä esimerkiksi sahatavaran hinta on useissa tuotteissa vähintään tuplaantunut. Hintojen jyrkkä nousu muutamassa kuukaudessa saattaa tuoda omakotirakentajalle kymmenien tuhansien eurojen lisälaskun.

Rovaniemeläinen Panu Sääskilahti rakentaa viisihenkiselle perheelleen puurakenteista 135 neliön omakotitaloa. Ympäristössä kuuluu vasaran pauke ja koneiden jylinä, sillä uudelle kaavoitetulle alueelle Vennivaaraan nousee samaan aikaan kymmeniä omakotitaloja, useimmat puurakenteisia.

– Kallista se on. Puutavaran hinta on noussut ja sataset eivät näy tässä hommassa missään, Sääskilahti mietiskelee.

Lue myös: Rakennusmateriaalit ovat jo niin kalliita, että asuntorakentaminen vähenee ja seurauksena voi olla asuntojen hintojen yhä kiihtyvä nousu

Kollegan hoksautus auttoi pysymään budjetissa

Rauta- ja puutavarakaupan yrittäjän mukaan hinnat ovat ponnahtaneet jopa yli kaksinkertaisiksi useissa puutuoteryhmissä. Tilanne on sama lähes koko Suomessa.

– Puhutaan yhdelle omakotitalon rakentajalle puutavaran osalta 20 000 euron hinnan noususta ja eristeissä noin 5000–6000 euron noususta, laskee LP Lakkapää Oy:n toimitusjohtaja Jukka Lakkapää.

Panu Sääskilahti on itsekin rakennusalan ammattilainen, kuten myös hänen vaimonsa. Omakotitalo nousee hartiapankilla, mutta kustannusten kasvuun perheessä osattiin onneksi varautua.

Tutut rakennusalan työkaverit kehottivat tilaamaan hyvissä ajoin tontille tavaraa ennen pahinta hintojen nousua.

– Jonkin verran on tullut lisäkustannuksia, mutta onneksi ehdin ostaa lähes kaiken tarpeellisen puutavaran hyvissä ajoin, Sääskilahti huokaisee ja uskoo, että rakennusbudjetissa pysytään.

Rakennusyrityksissä tuskaillaan saatavuuden kanssa

Yksityisten rakentajien ja remontoijien ohella hintojen nopeasta noususta aiheutuu päänvaivaa myös rakennusyrityksille. Esimerkiksi runkopuutavaran hinta on jopa tuplaantunut, jolloin sillä on vaikutusta varsinkin niille yrityksille, jotka rakentavat pääosin puusta. Hinnan nousun lisäksi puutavaran saatavuus on ongelma, oli kyseessä iso tai pieni talousalue.

– Tällä hetkellä tilanne on, että lähes kaikesta alkaa olla pulaa. Esimerkiksi terassituotteiden saatavuudessa tilanne alkaa olla huono, toteaa Puutavara- ja rakennustarvikekauppiaiden yhdistuksen puheenjohtaja Tapio Outinen.

Puutavarakaupassa on rikottu myyntiennätyksiä kuukausi toisensa perään. Rakennusyrityksissä puutavaran hintoja seurataan tarkkaan ja puutavaran tarjonta on ollut laskussa keväästä lähtien. Hinnat ovat nousseet useampaan otteeseen, sanoo rovaniemeläisen Laplan Oy:n toimitusjohtaja Markus Pynninen.

– Saatavuus on nyt sitä, että joudutaan odottamaan ja ennakoimaan paljon enemmän kuin aiemmin, että pysytään aikatauluissa työmailla.

Laplan Oy varautui keväällä hintojen nousuun ostamalla isoja eriä puutavaraa ja vuokraamalla niille lisää varastotilaa.

Tällä hetkellä viivästyksiä ei tavaran saannin vuoksi ole tullut, mutta ennakkotyötä vaaditaan rakennusfirmoissa huomattavasti aiempaa enemmän. Laplanilla alkaa lähiaikoina uusi rivitaloprojekti Rovaniemellä, ja uudet kohteet on hinnoiteltu asiakkaille etukäteen.

– Urakkalaskenta on haastavaa. Ennakointi on vaikeaa, kun ei tiedä, mikä hinta on ensi talvena, laskee toimitusjohtaja Pynninen.

Puutavaran saatavuusongelmien kanssa tuskailevat myös vähittäismyyjät. Puolet työpäivistä kuluu siihen, että etsitään puutavaraa ja käydään tukkukauppaa.

– Harvinainen vuosi, sillä kaikki tavara, mitä ehditään saada, viedään käsistä. Toimituslistat ovat koko ajan pitkät, LP Lakkapää Oy:n toimitusjohtaja Jukka Lakkapää toteaa.

"Toivotaan, että tämä on hetkellinen ilmiö"

Mistä valtava hintojen äkkijyrkkä nousu johtuu? Siihen on useita selityksiä niin kuin on toimijoitakin. Yksi selitys on markkina, kysynnän ja tarjonnan laki. Puutavaran kysyntä on myös ulkomailla kasvanut.

– Tämä kaikkihan johtuu siitä, että kysyntä ylittää tuotannon. Kotimaan sahurit vievät ulkomaille, kuten esimerkiksi Amerikkaan. Hintapiikki on siellä kovempi, Lakkapää toteaa.

Esimerkiksi Suomeen on ostettu sahapuutavaraa runsaasti Venäjältä, mutta sielläkin hinnat ovat nousseet. Vuosi sitten sahatavarakuutio Venäjällä maksoi 170 euroa, mutta nyt hinta on jo 350 euroa. Joissakin tuotteissa hintapiikki on vieläkin suurempi. Kaikelle löytyy nyt ostajansa.

Vähittäismyyntiliikkeissä ihmetellään hintojen jyrkkää kasvua, sillä tukkipuusta saatava kuutiohinta ei ole noussut juuri ollenkaan.

– En oikein itsekään jaksa ymmärtää, mistä piikki puhtaasti johtuu, koska tukin hinta ei ole muuttunut. Toivotaan, että tämä on hetkellinen ilmiö, toimitusjohtaja Lakkapää ihmettelee.

Nyt maksetaan sahojen koronapaniikkia

Sahateollisuus ry:n mukaan puutavaran hintataso oli Suomessa pitkään alhaalla, ja nyt tilanne korjaantuu. Puutavara käy kaupaksi ja sahat pyörivät täydellä teholla.

– Tee se itse -kauppa ja korjausrakentaminen vilkastuivat ihmisten jäätyä etätöihin. Sitä kautta puutavarakauppa ja korjausrakentaminen on kotimaassa selvästi virkistynyt. Se on myös kansainvälinen ilmiö, kertoo Sahateollisuus ry:n toimitusjohtaja Kai Merivuori.

Sahateollisuus ry:ssä seurataan tarkasti hintojen kehitystä ja sielläkin myönnetään, että kehitys on ollut hurjaa. Taustat hintojen räjähdysmäiselle kasvulle löytyvät keväästä 2020.

– Sahat eri puolilla päättivät rajoittaa tuotantoaan, kun oletettiin markkinoiden romahtavan. Kävi kuitenkin päinvastoin, mutta tuotannon supistuspäätökset oli jo tehty. Jouduttiin tilanteeseen, jossa kysyntä kasvoi ja siihen ei tarjonnalla kyetty vastaamaan, Merivuori analysoi.

Hintojen nousulle ei ainakaan vielä ole loppua näkyvissä. Sahateollisuudessa ja vähittäismyynnissä uskotaan, että hintojen nousu pysähtyy viimeistään vuoden vaihteessa, sillä markkina sääntelee itse itseään.

Ovatko sinun rakennussuunnitelmasi muuttuneet kohonneiden hintojen vuoksi? Voit osallistua keskusteluun Yle Tunnuksella 13.7. kello 23 saakka.

Lue myös:

Sahatavaran hinta nousee rajusti, mutta kysyntä vain kasvaa – puutavarakauppiaiden puheenjohtaja: “Tilanne on aivan ennennäkemätön”

Kun USA elvyttää rakentamalla, sahat laulavat myös pienessä pohjoisen pitäjässä – sahayrittäjä: "Ei tässä huonosti käynytkään"

Rovaniemen viime viikkoinen tartuntapiikki näyttäisi olevan tältä erää ohi. Lapin sairaanhoitopiirin Infektiolääkäri Antti Väänänen uskoo, että nyt karanteenissa olevilta voi kuitenkin löytyä vielä yksittäisiä tartuntoja.

– Semmoinen ero tässä deltamuunnoksessa näyttäisi olevan, että karanteenissa olevat antavan enemmän positiivisia testituloksia.

Rovaniemellä testattiin viikonloppuna todennäköisesti yli tuhat koronavirukselle altistunutta. Uusia tartuntoja ilmeni viikonlopun aikana kuitenkin vain kuusi ja maanantaina kaksi. Viikon aikana testejä tehtiin jopa 2000 enemmän kuin edeltävällä viikolla.

Lue myös: Rovaniemi ei siirry kiihtymisvaiheeseen – ylilääkäri Markku Broas: Positiivisia näytteitä vain vähän valtaviin testausmääriin nähden

Muihin koronaviruksen muunnoksiin verrattuna deltamuunnos tarttuu helpoiten. Väänäsen mukaan esimerkiksi rovaniemeläisestä yökerho Half Moonista lähteneet tartunnat ovat voineet saada alkunsa, kun ihmiset ovat puhuneet toisilleen.

Väänäsen mukaan Rovaniemellä onnistuttiin hyvin tartuntaryppään taltuttamisessa.

Kun altistuneet hakeutuvat testeihin ja jos testitulos on positiivinen, tartuntaketjujen jäljittäjät aloittavat työnsä. Väänäsen mukaan jäljittäjät pystyivät viime viikon tartuntaketjun tapauksessa tekemään työnsä hyvin.

– He ovat ehtineet soittaa myös vähemmän altistuneille, hän sanoo.

Jäljittäjät kartoittavat positiivisen testituloksen antaneen henkilön kontaktit kahdelta oireilta edeltävältä vuorokaudelta.

Tartuntaryppäitä ympäri Suomea

Rovaniemen lisäksi vastaavia melko ärhäköitä mutta verrattain nopeasti taltutettuja tartuntaketjuja on lähtenyt liikkeelle ravintoloista myös muualla Suomessa.

Esimerkiksi Kouvolassa jäljitettiin kesäkuussa tartuntoja The Bank -yökerhoon. Kymenlaakson sosiaali- ja terveyspalveluiden kuntayhtymän infektioylilääkäri Risto Pietikäisen mukaan on todennäköistä, että yökerhon tartunnat ovat peräisin jalkapallon EM-kisoissa käyneeltä henkilöltä, joka kävi yökerhossa oireettomana mutta tartuttavana.

Ilmeisesti myös Kymenlaaksossa kyseessä oli viruksen deltamuunnos.

Lahdessa puolestaan juhannuksen ravintolakävijät laittoivat kaupungin tartuntaluvut kasvuun. Lahden keskustassa juhannusta ravintoloissa viettäneillä todettiin yhteensä yli 40 koronavirustartuntaa.

Altistumisryppään selvittämistä varten Lahdessa juhlineille perustettiin jopa oma puhelinnumero, jotta altistumisryppäät saataisiin tehokkasti selvitettyä. Myös Lahdessa tartuntaketjut saatiin nopeasti selvitettyä ja rajoituksien tiukennuksilta vältyttiin.

Toukokuussa Kokkolassa koronavirus alkoi levitä ravintolan vappubrunssilta ja tartunnan sai lopulta yli 200 ihmistä. Karanteeniin määrättiin yli 1000 henkilöä. Osa tartunnoista oli peräisin nuorille suunnatusta rekrytointitapahtumasta.

Tartunnat levisivät myös lähikuntiin. Kokkolassakin kyseessä oli ilmeisesti aiemmin Intian virusmuunnokseksi kutsuttu deltamuunnos.

Maat tiukentaneet rajoituksia deltamuunnoksen vuoksi

Elokuun loppuun mennessä EU-alueella todetuista uusista tartunnoista voi olla deltamuunnosta jopa 90 prosenttia, arvioi Euroopan tautienehkäisy- ja valvontakeskus ECDC.

Heinäkuun alussa Portugalissa palautettiin ulkonaliikkumiskielto ja esimerkiksi Skotlannissa tehtiin päivittäisten tartuntojen ennätys. Syynä molempiin oli deltamuunnos. Samaan aikaan Australiassa peräti kahdeksan kaupunkia julistettiin sulkutilaan nopeasti leviävän deltamuunnoksen vuoksi.

Lue lisää: THL tilastoi jopa kolmisensataa tartuntaa tänään, ja niistä suuri osa on peräisin baareista – Mika Salminen ounastelee ravintolarajoitusten kiristymistä

Oireeton EM-kisaturisti jätti karanteenin väliin ja meni raveihin ja baariin – tartunnat räjähtivät kasvuun Kouvolassa, ja se voi johtua Delta-muunnoksesta

Keski-Pohjanmaan koronatilanne rauhoittumassa, mutta tartuntoja on yhä liikaa – epidemian aiheuttajaksi varmistui Intian-variantti

Kiipeilyharrastus elää Suomessa suoranaista buumia. Uusia sisäkiipeilypaikkoja rakennetaan eri puolille maata ja erityisesti lapset ja nuoret ovat innostuneet harrastuksesta.

Rovaniemellä kiipeilyharrastajien määrä lähti huimaan nousuun sen jälkeen, kun kaupungissa avattiin uusi kiipeilykeskus tammikuussa.

Hyvin menestyvät kiipeilykeskukset rohkaisevat uusia yrittäjiä alalle. Kaupunkiin onkin suunnitteilla uusi monitoimikeskus, jossa olisi mahdollisuus seinäkiipeillä.

– Kiipeilyharrastus on suosikkijuttu tällä hetkellä, joten uskomme, että käyttäjiä kiipeilyseinälle löytyy, toteaa Mari Jolanki, yksi tulevan monitoimikeskuksen osakkaista.

Vuoden 2020 Koululaiskyselyssä (siirryt toiseen palveluun) kiipeily nousi kärkisijoille koululaisten kiinnostuksen kohteissa.

Rovaniemeläinen 12-vuotias Pinja Antikainen on iästään huolimatta kiipeillyt jo yli vuosikymmenen. Seinämille tytär kapuaa isänsä Antin jalanjäljissä.

– Aloitin aikalailla yksivuotiaana. Kun isä kävi kiipeämässä, lähdin välillä hänen mukaansa.

Edelleen parivaljakko kiipeilee pääasiassa kahdestaan, joskus mukana on muukin perhe. Kesän kiipeilyreissu suuntautuu Norjaan, jossa on Suomea monipuolisemmat kiipeilymahdollisuudet.

Loman jännittävin haaste on kuitenkin kotona Rovaniemellä.

– Tänä kesänä olisi tarkoitus kiivetä hiidenkirnuilta yksi reitti. Iskä on luvannut, että sitten kun sen pystyn kiipeämään, lähdetään Fontsuun (Foret de Fontainebleau Ranskassa) tai Espanjaan kiipeämään.

Kiipeily koskettaa sisäistä lasta

Lasten innokkuuden ovat huomanneet myös kiipeilykurssien järjestäjät. Lähes poikkeuksetta lasten alkeiskurssit täyttyvät hetkessä ympäri maata ja moni jää kurssipaikkaa vaille.

– Kiipeily on ihmiselle luontainen tapa liikkua. Pieni lapsi alkaa usein kiipeillä ennen kuin edes kävelee, kuvailee Rovaniemen Vuoristoklubin puheenjohtaja Asta Heikkala.

Heikkala itse on innokas kiipeilyn harrastaja. Fyysisyyden ja henkisen haastavuuden lisäksi kiipeily koskettaa sisäistä lasta.

– Kiipeily on aikuisellekin leikkiä. Kiipeillessä on aina hauskaa. Se ei tunnu treenaamiselta tai urheilemiselta.

Lue myös: Kiipeilyssä pelkällä voimalla pääsee vain ensi askeleen – Sami Romppainen on tehnyt harrastuksestaan ammatin

Viiden viime vuoden aikana uusia kiipeilyhalleja on noussut ainakin Rovaniemelle, Helsinkiin ja Vaasaan.

– Uusi halli tuo heti uusia kävijöitä, koska kiipeilyn saavutettavuus paranee, kertoo Suomen kiipeilyliiton hallituksen puheenjohtaja Juho Risku.

Valtaosa kiipeilyhalleista rakentuu yhdistysten tai yksityisten rahalla. Kunnat eivät kiipeilyhalleja ole rakentaneet, vaikka lajin harrastajia alkaa olla Juho Riskun mukaan samaa luokkaa kuin pelipassin lunastaneita jääkiekkoharrastajia.

– Kiipeilijät ovat varsin huonosti järjestäytyneitä, sillä harrastaa voi ilman lisenssejä, toisin kuin jalkapalloa tai jääkiekkoa. Kiipeilyhalleilta saatujen lukujen mukaan kiipeilyä harrastaa 40 000–70 000 ihmistä.

Bouldering vai köysikiipeily?

Sisäkiipeilyn lisäksi entistä useampi haastaa itseään ulkokallioilla. Etenkin ilman köysiä, matalilla siirtolohkareilla harrastettava boulderointi on kasvattanut suosiotaan.

Ulkokiipeilyssä itsensä haastamisen lisäksi monia kiehtoo ympäristö, missä kiipeilykalliot sijaitsevat. Harva kiipeilypaikka on tien vieressä. Tieto kiipeilykohteista kulkee harrastajien keskuudessa.

– Luonto on minulle tärkeä osa harrastusta. Olen kiipeilyn myötä päässyt paikkoihin, joihin en varmasti olisi muuten koskaan mennyt, Asta Heikkala sanoo.

Koska boulderoinnissa kiipeillään ilman köyttä, varmistetaan turvallisuus mukana kuljetettavilla patjoilla. Ne asetellaan kiivettävien reittien juurelle suojaamaan mahdollisen putoamisen varalta.

Yksinomaan Rovaniemellä on satoja boulder-reittejä. Niistä vaikuttavin on Rovaniemen hiidenkirnuilla.

– Siellä on Lapin vaikein boulder-reitti, joka voisi kiinnostaa huippukiipeilijöitäkin, kertoo Heikkala.

Lue myös: Antti Kairakari kiipesi puuhun, löysi sieltä liikunnan riemun ja oppi tuntemaan itsensä paremmin – "Puuhun kiipeäminen tuo pikkupojan iloa"

Köysikiipeilyn osalta rovaniemeläiset harrastajat ovat myös onnekkaita, sillä vajaan puolen tunnin ajomatkan päässä keskustasta, Lehtojärven Karhuvaarassa, sijaitsee monipuolinen kiipeilykallio, jonka juurelle pääsee autolla.

– Näin hyvin saavutettavissa olevia paikkoja on harvassa. Täällä käy kiipeilijöitä Oulusta saakka, Asta Heikkala kertoo.

Vaikka Lappi on täynnä kallioseinämiä ja siirtolohkareita, valtaosa kiipeilijöistä karauttaa kuitenkin Lapin läpi Norjaan. Siellä kiipeilymahdollisuudet ja rakennetut reitit ovat huomattavasti Suomea paremmat.

– Suomen pohjoisin kiipeilyseura on Sodankylässä. He ovat rakentaneet joitakin köysikiipeilypaikkoja, mutta siitä pohjoisempana niitä ei oikeastaan ole. Köysikiipeilypaikan rakentaminen on haastavaa ja kallista, Heikkala toteaa.

Kiipeilyinnostuksen odotetaan vielä kasvavan Tokion olympialaisten myötä, sillä kiipeily on nyt ensimmäistä kertaa olympialajina. Tokiossa kilpaillaan köysikiipeilyssä, boulderoinnissa ja nopeuskiipeämisessä.

Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit osallistua keskusteluun Yle Tunnuksella 14.7. kello 23 saakka.

Lue myös: Eveliina putosi 10 metristä lähes kuolemaan – kauhukuvat eivät estäneet paluuta kiipeilyseinälle

Äiti päästi Juho Knuuttilan teini-ikäisenä yksin Alpeille – nyt 25-vuotias kiipeilijä elää unelmaansa todeksi ja todistaa samalla ilmastonmuutoksen rajut vaikutukset

Pitkään jatkuneet helteet koettelevat myös eläimiä. Ranuan eläinpuistossa suurin osa lajeista on kotimaisia ja pohjoisia, ja ne pärjäävät lämmön kanssa, vaikka helle ei mikään mieleisin keli olekaan.

– Meidän kaikki lajimme pärjäävät, kunhan pidetään huoli siitä, että niillä on pääsy varjoisaan paikkaan ja juomavettä on saatavilla monessa eri kohdassa. Lisäksi ruokinta järjestetään niin, että siitä ei tarvitse tarpeettomasti kilpailla, sanoo eläinlääkäri Heini Niinimäki.

Erityisesti Ranuan jääkarhuille viilennys on tarpeen.

– Vähintään toisessa altaassa pidetään mahdollisimman viileää vettä. Sitä ne paljon käyttävätkin. Lisäksi niillä on pääsy varjoisiin sisätiloihin, Niinimäki kertoo.

Lue myös: Eläinpuiston villasiat saavat jäätelötuutin päivässä ja alpakat pääsevät suihkuun – katso, kuinka eläimet pärjäävät helteessä Särkänniemessä

Jääkarhuille "mehujäätelöä" – villisioille ja hirville suihkuja

Jääkarhuille tarjotaan välillä myös oman reseptin mukaista "mehujäätelöä".

– Joskus tarjotaan jäädytettyjä herkkuja. Saatetaan antaa vihanneksia tai lihaa, joka on laitettu jäädytettyyn vesiklönttiin, Niinimäki kertoo.

Eläimille annetaan myös vilvoittavia suihkuja.

– Monilla eläimillä käytetään sadettimia vesisuihkuina, jotka tuovat sinne kostean paikan, jossa vaikka villisikojen on kiva rypeä. Hirvetkin nauttivat siitä, kun niillä on ajoittain sade, jos ei luonnon sadetta ole tarjolla, Niinistö sanoo.

Helle vähentää myös eläinten ruokahalua

Monella ihmisellä ruoka maistuu helteellä heikommin. Samaa havaitaan myös joillakin eläimillä.

Niinimäki kertoo, ettei ole havainnut ruokahalun heikentymistä jääkarhuilla, mutta monet eläimet saattavat syödä helteellä huonommin.

– Esimerkiksi pöllöjen ruokailu saattaa pikkuisen heikentyä. Muutenkin monet eläimet käyttävät näin kuumalla ilmalla enemmän aikaa lepäämiseen ja tykkäävät oleskella varjossa, niin kyllä sen jonkun verran ruokahaluun vaikuttaa, hän sanoo.

Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit osallistua keskusteluun Yle Tunnuksella 15.7. kello 23 saakka.

Lue myös:

Uusi helleputkiennätys syntyi Kouvolassa – sääkartoilla näkyy kuitenkin jo muutos

Suomen UV-säteilyennätykset rikkoutuivat, vaikka eletään vasta heinäkuuta – nuorten miesten vähäinen suojautuminen auringolta huolettaa

"Ei tämä aivan normaalia ole", toteaa kylmempiin kesiin tottunut – kysyimme ihmisiltä, saako helle miettimään ilmaston tilannetta

Öisen rankkasateen ja painostavan ukkosilman jälkeen Inarin Hirvassalmen poroerotusaidalla muta roiskuu ja vauhtia piisaa. Vielä on jäljellä muutama kymmen poronvasaa merkattavana. Keväällä syntyneet vasat juoksevat roukuen emiensä, eli vaatimien perässä poroaidan sisäpuolella. Vasanmerkitys tapahtuu läpi yön, jolloin on viileämpää ja näin myös pienille vasoille suotuisampaa.

Inarilaiselle Elli-Saara Äärelälle vasanmerkkuu on tärkeä kesätapahtuma.

– Jokaisesta perheestä tulee kaikki paikan päälle tänne. Se on suuri tapahtuma kaikille perheille ja poronomistajille. Täällä on kaikki vauvasta vaariin; lapset ovat pienestä pitäen täällä matkassa. Se on tullut verenperimästä, että lapset ovat täällä työhommissa aina, ottavat vasoja kiinni ja osallistuvat. Tämä on perinne, kertoo Äärelä.

Poronhoito ei lue kalenteria: vasanmerkkaus tapahtuu vasojen ehdoilla

Vasanmerkkaus on hidasta työtä. Aluksi porot on koottava yhteen. Kun porot ovat kirnussa, eli pienessä aidassa, vasojen kaulaan laitetaan numerolaput. Tämän jälkeen vasat emoineen päästetään isompaan aitaan, jossa emä tunnistetaan korvamerkin perusteella. Sitten seurataan, mikä vasa seuraa tätä emää. Vasa taas tunnistetaan kaulaan laitetusta numerolapusta.

Myöhemmin vasan korvaan ikäänkuin kopioidaan emän korvamerkki. Korvamerkin laittaminen ei satuta poroa ja koko vasanmerkkaus tapahtuu säiden ja porojen ehdoilla. Äärelä kertookin, että porotyössä ei voida katsoa kalenteria ja kelloa. Myös tämän vuoden merkkausajankohtaan vaikuttivat paljon sääolosuhteet.

– Kun on ollut kauhean kuumaa ja kuivaa, niin ei ole niin helppo saada poroja kokoon. Ja kun on sääsket ja räkkä, niin se vaikuttaa poron palkimiseen, että miten ne kokoontuu. Eihän sitä voi kalenteriin kirjoittaa, että meillä on sinä päivänä erotukset, täällä ollaan vielä säiden armoilla aika pitkälti, kertoo Äärelä.

Sallivaaran paliskunnalla on ollut vuoden tauko merkkauksissa. Viime vuoden hankalat sääolosuhteet laittoivat porot niin koville, että vasanmerkkaus jouduttiin viime kesänä perumaan. Myös koronapandemia vaikutti poronhoitajien kokoontumisiin.

Tämän vuoden merkkauksiin kokoontuminen on ollut erityisen tärkeää.

– Kauhean mukavaa kun ihmisillä on hyvät fiilikset ja kaikki ovat kokoontuneet tänne. Täällä on semmonen yhteistyö ja yhteenkuuluvuuden tunne. Tietenkin kun vasoja merkitään ja näkee ne porot, se on sellainen kulttuuri, se on siellä sydämessä ja sinne pitää päästä, pohtii Äärelä.

Tenolla tuskin on paluuta entisen tapaiseen lohenkalastukseen.

Näin arvioi Luonnonvarakeskuksen lohitutkija Panu Orell. Menossa on jo kolmas peräkkäinen huono lohivuosi. Tämä vuosi voi olla lohen nousun suhteen jopa näistä huonoista vuosista huonoin.

Lue myös: Nyt se on varmaa: Tenojoen vesistön lohenkalastus kielletään kaudella 2021

Orellin mukaan kalastusta tulee säännellä tulevina vuosina erittäin voimakkaasti lohen kantojen kehityksestä riippuen.

Miksi kalastuksen rajoittaminen on niin tärkeää? Mitä ovat muut kohtalonkysymykset Tenon lohelle?

1. Kalastaminen on tärkein asia, johon ihminen voi suoraan vaikuttaa

Kalastus on ihmisen toimista suurin uhka lohen selviytymiselle. Tavallisesti nousulohista kalastetaan vuonolla erilaisilla pyydyksillä noin viidennes. Jokeen pääsee 80 prosenttia lohista, joista noin puolet kalastetaan jokialueella pois.

Parikymmentä vuotta sitten Tenosta pyydettiin jopa 60 000 lohta kesässä. Nyt kaikkien nousevien lohien määrä on hädin tuskin kolmannes tästä luvusta.

– Jos tänä vuonna olisi kalastettu normaalisti ja tästä määrästä olisi pyydetty vielä merkittävä osa pois, olisi jääty vieläkin alhaisemmalle tasolle, Orell huomauttaa.

Orellin mukaan vielä on silti liian aikaista arvioida, kuinka tämän kesän rauhoitus vaikuttaa.

Kestävään poikastuotantoon tarvitaan joessa noin 12000 naaraslohta ja toinen mokoma uroksia. Tänä vuonna ei päästä lähellekään tavoitetta, vaikka lohen kalastus on kielletty Tenojoen, Tenovuonon ja muutaman Norjan rannikkokunnan alueella.

Yksi vuosi ei kalatutkijan mukaan riitä lohikannan hoitoon. Lohen sukupolvikierto on noin seitsemän vuotta. Kalakannan hoitotoimenpiteet ja tulevaisuuden suunnitelmat vievät siis vuosia. Tänä vuonna nousevien kalojen jälkeläiset nousevat takaisin Tenoon 2020-luvun loppupuolella.

2. Tietoa puuttuu: miksi lohi ei selviä merellä?

Tenojoella ja sivuvesistöissä tapahtuva kalastus ei riitä selittämään dramaattisesti pudonnutta lohilukua.

– Lohi ei jostain syystä selviä merialueilla yhtä hyvin kuin aiempina vuosina, Panu Orell sanoo.

Tämän selvittäminen vaatii lisää tutkimusta. Kun vaelluspoikanen lähtee merelle, se ei palaa yhtä suurella todennäköisyydellä tai yhtä suurissa määrin kuin muutamia vuosia aiemmin.

Varmaa tietoa ei ole siitä, mikä aiheuttaa lohelle ongelmia meressä. Panu Orellin mukaan on vain arveluita: veden lämpötila meressä, ravintotilanne, saalistus, kalataudit?

3. Ilmaston lämpeneminen haaste lohelle

Ilmaston lämpeneminen voi olla yksi syy sille, ettei lohi selviä enää merellä. Vaikutusta voi olla sillä, että lohen ravintokala, villakuore, siirtyy pohjoisemmille ja kylmemmille merialueille.

– Lohen perimä on todennäköisesti sellainen, että se ui alueelle, jossa on ennenkin hyvin selviydytty. Jos ravintokalat ei olekaan siellä, vaan vaikka 2000 kilometriä pohjoisempana, se voi tuottaa isoja ongelmia, Orell sanoo.

Ilmastonmuutos voi aiheuttaa ongelmia myös joissa. Lohi on kylmien vesien kala, joten se on hätää kärsimässä 25-asteisessa vedessä. Ylä-Lapin kesähelteet ovat nytkin lämmittäneet joen piinallisen lämpimäksi.

– Kun vesi lämpenee, sen happipitoisuus laskee, ja lohi taas tarvitsee enemmän happea lämpimässä vedessä. Tämä yhtälö ei toimi, kun Tenon vesi on nyt 23 astetta ja lämpenee koko ajan, Orell sanoo.

4. Kyttyrälohikanta pitää paikantaa ja tuhota

Kyttyrälohia on nousemassa Tenoon tänä vuonna todennäköisesti merkittävästi enemmän kuin aikaisemmin.

Suomen puolella kaikuluotaimissa on havaittu heinäkuussa poikkeuksellisen runsaasti 45–65 sentin kaloja. Tästä kokoluokasta jopa puolet voivat olla kyttyrälohia.

Venäläisten 1900-luvun jälkipuoliskolla Kuolaan istuttamat kyttyrälohet ovat riski myös Tenon lohille.

– Voimakas kyttyrälohien määrän kasvaminen saattaa pahimmillaan aiheuttaa merkittävän uhkatekijän Tenon alkuperäisille kalakannoille, erityisesti sen arvokkaille Atlantin lohen kannoille, Orell kertoo.

Kyttyrälohien määrät ja kutukannat halutaan pitää pieninä. Niiden vaelluskäyttäytymistä selvitetään radiotelemetriaseurannalla koko kesän syyskuun puoliväliin asti, jolloin viimeisimmätkin niistä ovat kuteneet ja kuolleet.

Tavoitteena on kerätä uutta tietoa niiden levittäytymisestä ja niiden lisääntymisalueiden sijainnista Tenon vesistössä.

Tutkimuksella pyritään selvittämään, miten kyttyrälohikantojen rajoittaminen voisi onnistua tehokkaimmin ja toisaalta alkuperäisiä lohikantoja rasittamatta.

Lue myös: Aggressiivinen kyttyrälohi tunkee luonnonlohen reviirille – tuhansia elävänä mätäneviä kaloja poistokalastetaan valjakkokoirien ruoaksi

5. Koukkuverkko vie myös osansa

Norjan päätös sallia koukkuverkkopyynti pohjoisimman alueen Finnmarkin rannikolla tuli yllätyksenä Suomen maa- ja metsätalousministeriölle. Asian pelätään vaikeuttavan Tenon sopimusneuvotteluja.

Tenon ja Norjan rannikon merialueiden lohia vuosikymmeniä tutkineen tohtori Eero Niemelän mukaan koukkuverkkokiellon purkaminen vaikuttaa kielteisesti myös Tenon lohikantoihin.

Vuosina 2011–2012 tehdyn tutkimuksen mukaan 18 prosenttia Norjan Nordlandin pohjoisosan, Tromssan ja Finnmarkin rannikolla saaduista lohista oli Niemelän mukaan lähtöisin Tenosta.

– Joka viides kala oli Tenon kala. Tenovuonon kalastuskieltoalueen ulkopuolella kuten Altan alueella, Laksefjordissa ja Varanginvuonossa pyynti kohdistuu edelleen Tenojoen kantoihin. Tenon lohet kulkevat sekä idästä että lännestä Tenovuonoon ja tulevat siellä pyynnin kohteeksi, Niemelä sanoo.

Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit osallistua keskusteluun Yle Tunnuksella 15.7. kello 23 saakka.

Lue myös:

Tenon lohestuskielto: konkarikalastaja pistäisi "kaikki kahvittelemaan rannalle", saamelaisaktiivin mielestä kielto on isku jokisaamelaiselle kulttuurille

Hellekesä on lämmittänyt Suomen vesistöt ennätyksellisen lämpimiksi.

Perämerellä on heinäkuussa mitattu jopa seitsemän astetta keskimääräistä korkeampia pintavesien lämpötiloja vuosien 1990–2019 keskiarvoihin verrattuna. Saimaan vedenlämpö nousi tänään ennätyksellisen korkeisiin lukemiin sataan vuoteen: 26,2 astetta.

Suomen ympäristökeskuksen hydrologin Merja Pulkkasen mukaan hellelämpötiloja on mitattu Suomen pienemmillä järvillä jo aikaisemmin tänä kesänä. Nyt poikkeuksellista on, että veden lämpötila on noussut hellelukemiin myös isoilla järvillä.

Lämpimästä ja tyynestä säästä johtuen Perämeren rannikolla on tehty havaintoja myös poikkeuksellisen runsaista sinileväkukinnoista. Sinilevähavainnot ovat tyypillisiä Itämeren alueella, mutta Perämerellä niitä ei ole tässä mittakaavassa aikaisemmin nähty.

Sinilevän runsastuminen oli sääolosuhteiden vuoksi odotettavissa, mutta Perämerellä tehtyjen havaintojen määrä yllätti silti Pohjois-Pohjanmaan ely-keskuksen sinileväasiantuntijan Henri Sikalan.

– Aikaisemmin näin laajoja sinileväesiintymiä on havaittu paikallisesti erityisen lämpiminä kesinä. Nykyiset esiintymät ovat laajuudessaan harvinaisia ja voidaan puhua täysin poikkeuksellisesta tilanteesta.

Pohjoisimmat runsaat sinilevähavainnot on tehty Iin Pirttiperällä Kuivaniemen rannikkoalueella.

Saimaan vesi nousi ennätyslukemiin

Saimaan Lauritsalassa mitattiin koko paikan 100-vuotisen mittaushistorian korkein veden lämpötila tänään keskiviikkona. Mittarilukema 26,2 astetta on peräti 1,2 astetta korkeampi kuin aikaisempi vuoden 2014 lämpöennätys 25 astetta.

Myös Kallavedellä ollaan lähellä ennätyslukemia, kun veden lämpötilaksi mitattiin keskiviikkoaamuna 25,3 astetta. Ennätysvuonna 1972 vesi oli 25,4-asteista.

Myös merellä olevilla mittausasemilla on tehty ennätyksiä.

Lapin ely-keskuksen ylitarkastaja Jarmo Huhtalan mukaan lämpenevät sisävedet saattavat aiheuttaa kesän edetessä kalakuolemia, kun varsinkin matalat, tummavetiset ja rehevöityneet järvet lämpenevät.

Lapin virtavesistä hän on huolissaan varsinkin Simojoen tilanteesta, jonka lohikanta on juuri saatu elpymään.

Vesien lämpeneminen vaikeuttaa varsinkin lohikalojen elämää.

Huhtalan mukaan ilmastonmuutoksen aiheuttama vesien lämpenemiskehitys on Suomessa huolestuttava.

– Varsinkin täällä Lapissa, jossa ollaan ylpeitä lohikaloista ja siiasta, jotka kärsivät lämpenevistä vesistöistä. Syytä on huolestua, vaikka joidenkin mielestä lämpimät ilmat ovat tervetulleita.

Pintavesien voimakas lämpökerrostuma voi aiheuttaa kalakuolemia myös syksyllä järvissä, kun pintavedet ja mahdollisesti hapettomat pohjavedet sekoittuvat.

Lue lisää:

Palaako lohen kalastus Tenolla ennalleen enää koskaan? Listasimme pohjoisen lohen viisi elämän ja kuoleman kysymystä

Lue lisää: Kymijoen Langinkoski on jo kuudes vesistö, jossa keskeytetään kalastuslupien myynti – syynä lämmenneiden vesistöjen aiheuttama uhka lohikaloille

Pohjoisessa metsätalous kuormittaa

Perämeri on Itämeren alueista vähiten rehevöitynyt. Sen ulapalla ei ole vielä sinilevää havaittu.

Perämeren ulappa onkin Suomen ainoa merialue, jonka tilan voi luokitella hyväksi. Suomen ympäristökeskuksen erikoistutkija Seppo Knuuttilan mukaan Perämeren ulapan ravinnesuhde tekee ulapan sinilevähavainnot käytännössä mahdottomiksi.

Rannikolla tilanne on toinen.

Rannikkoalueella harjoitetaan paljon maa- ja metsätaloutta, joista suurin osa Itämeren rannikkoalueen ihmisperäisestä fosforikuormasta on peräisin. Metsätalouden kuormitus on Perämerellä merkittävää.

– On arvioitu, että jopa 90 prosenttia koko Suomen metsätalouden tuottamasta fosforikuormasta tulee Perämereen, Knuuttila sanoo.

Ravinnekuormitus ja lämpö yhdessä mahdollistavat nykyiset sinileväkukinnat.

Lämpö lisää myös rihmalevien ja päällyslevien kasvua, jotka puolestaan vievät tilaa muilta lajeilta ja peittävät niitä alleen. Toisaalta Perämeri on tavanomaisemmissa olosuhteissa liian viileä paikka joidenkin lajien, esimerkiksi näkinpartaisten lisääntymiselle.

– Tänä vuonna voisi olettaa, että kaikki näkinpartaiset pystyvät tuottamaan sukusoluja. Normaalisti Perämeren vesi on liian viileää niiden lisääntymiselinten kypsymiselle, Metsähallituksen meribiologi Essi Keskinen kertoo.

Vesiensuojelussa parannettavaa

Nykyisten ilmastomallien mukaan Itämeren veden lämpötila nousee 2–4 astetta vuosisadan loppuun mennessä.

Ennuste on sitä suurempi, mitä pohjoisemmaksi mennään eli Perämeren veden lämpötila saattaa vuosisadan loppuun mennessä nousta jopa neljällä asteella.

Sisävesissä veden lämpötilan on ennustettu nousevan ilmastonmuutoksen seurauksena 1–2 asteella vuoteen 2050 mennessä.

Syken hydrologin Merja Pulkkasen mukaan vaikutukset tulevat olemaan merkittäviä, vaikka kaikkia seurauksia ei vielä tiedetä.

Itämeren parissa uransa tehneen Seppo Knuuttilan mukaan tänä vuonna mitattu mittaushistorian lämpimin kesäkuu ja Etelä-Suomen lumeton talvi 2019–2020 ovat kurkistusikkunoita tulevaisuuteen.

– Erityisen huolestuttavaa talvella 2019–2020 oli se, että Etelä-Suomen täysin lumettoman talven kolmen kuukauden fosforikuorma oli suurempi kuin aiemman ennätysvuoden 12 kuukauden yhteenlaskettu kuormitus, Knuuttila sanoo.

Mitä suurempi vesimassan lämpömäärä on loppukesästä, sitä myöhemmäksi jäätyminen siirtyy. Itämeren koko jääpeitteen on ennustettu puolittuvan ja jääpeitteisen kauden lyhenevän kahdella kuukaudella vuosisadan loppuun mennessä.

Ratkaisuja vesistöjen tulevaisuudesta tehdään myös valuma-alueilla. Seppo Knuuttilan mukaan toimenpiteiden pitäisi olla nykyistä tehokkaampia suurimpien kuormituslähteiden kohdalla.

– Maatalouden osalta niitä on näköpiirissä, mutta metsätalouden osalta ei ole vielä paljoa tutkittu, Knuuttila sanoo.

Hydrologi Merja Pulkkanen uskoo, että pienilläkin vesiensuojelutoimenpiteillä on vaikutusta.

Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit osallistua keskusteluun Yle Tunnuksella 16.7. kello 23 saakka.

Ikivanhojen mäntykankaiden ja Suomujoen rantojen lomasta aukenee pieni lompolo, Kotajärvi. Kotajärvi sijaitsee syrjässä nykyisen Urho Kekkosen kansallispuiston suosituimmista retkeilyalueista. Lähes 80 vuotta sitten kolttasaamelainen Ooudas Semenoffin perhe löysi kuitenkin tiensä tänne evakosta saavuttuaan.

Toisen maailmansodan jälkeen kolttasaamelaisilla oli hankala tilanne: kotiseutu ja vanhat sukualueet jäivät rajan taakse, ja evakosta palaamisen jälkeen oli jäätävä odottamaan uutta asuinsijaa.

Vielä tänäkin päivänä Ooudas Semenoffin rakentamat väliaikaisen asuinpaikan rakennelmat seisovat metsäkankaalla. Paikan päällä huokuu aikansa kolttasaamelaisten henki: asuinkota perheelle rakennettiin turpeesta, ja verkkojen ja muiden tarvikkeiden säilyttämiseksi rakennettiin omat aittansa hirsistä. Poroille ja lampaille löytyy myös omat aittansa.

12 kilometrin päästä Luttojoen varrelta löytyy toinen samankaltainen kolttasaamelaisten vanha asuinsija, joka on säilynyt sellaisenaan yhä tähän päivään saakka. Ajan saatossa nämä kulttuuriperintökohteet ovat alkaneet rapistua ja siksi tänä vuonna Metsähallitus aloittaa alueen rakennusten kunnostustyöt.

Metsähallituksen erityissuunnittelija ja arkeologi Siiri Tolonen kertoo heidän valinneen kriittisessä kunnossa olevat rakennelmat, jotka tullaan korjaamaan tulevana syksynä.

– Kaikki nämä rakennukset ovat suojeltuja. Käytännössä tänä vuonna arkkitehti suunnittelee korjauksen restaurointiperiaatteita noudattaen, jotta näiden rakennusten suojeluarvo pysyy eikä niitä muuteta. Vain huonokuntoisia lahoja hirsiä vaihdetaan ja kattoja korjaillaan, kertoo Tolonen.

Kansallispuiston kolttakentät kertovat osan kolttasaamelaisten raskaasta historiasta

Kolttasaamelaisten luottamusmies Veikko Feodoroff hiljentyy lähes aina vanhoille asuinsijoille kävellessään. Suomujoen kolttakentältä löytyy rakennelmia, jotka ovat olleet osa kolttien perinteisiä asumuksia, mutta myöhemmin jääneet pois käytöstä.

Feodoroff kertoo Suomujoen ja nykyisen kansallispuiston alueen olleen tuttua seutua Semenoffien perheelle. He laidunsivat poroineen alueella jo ennen sotia ja varmaan osasivat evakon jälkeen rakentaa uutta elämää juuri tälle paikalle.

– Tänne kun käveleskeli Suomujoen vartta pitkin vanhaa kuolpunaa kovassa helteessä ja kuivuudessa. On hienoa nähdä, miten kaunis tämä paikka edelleen on, onhan se suojeltua metsää. Tämä paikka on ollut jo ennen vanhaan käytössä ja tuli sellainen olo, että Semenoffin Ooudas tiesi, että täällä on hyvä heidän elää, pohtii Feodoroff.

Kolttasaamelaisten kyläkokous osallistuu Metsähallituksen koordinoimaan korjaushankkeeseen. Heinäkuussa he vierailivat yhdessä arkkitehtien kanssa vanhoilla kolttakentillä tutkimassa ja suunnittelemassa tulevia korjauksia.

Veikko Feodoroff toivoo, että korjauksissa tullaan pitämään huolta, että vanhojen rakennusten ja paikan henki tulee säilymään entisellään. Kolttakentät muistuttavat häntä siitä, miten pieni, metsässä elävä kansa kolttasaamelaiset ovat ja kuinka elämä muuttui suuresti maailmanpolitiikan vuoksi.

– Sodan tapahtumat ovat suuri osa meidän historiaa, kun olemme joutuneet lähtemään kotoamme ja etsimään paikkaa, jossa voisimme elämää uudelleen aloittaa. Tässä väliaikaisessa pysähdyspaikassa perheet ovat joutuneet selviytymään kaikista niistä sodan tapahtumista ja menetyksistä ja samalla odottamaan uutta kotia, pohtii Feodoroff.

Urho Kekkosen kansallispuiston kolttakentät on suojeltu rakennusperintökohteina. Ne ovat ainoat säilyneet kolttasaamelaisten rakennelmat ja ovat siksi kolttasaamelaisten kulttuuriperinnön kannalta tärkeitä kohteita, mutta myös valtakunnallisesti merkittäviä.

Suomujoella yksi isoimmista rakennelmista tulee olemaan uuden poroliemun eli porokodan rekonstruointi. Liemu on jo pahasti vajonnut maantasalle, jonka vuoksi rakennelmasta tullaan tekemään kopio kolttasaamelaisten rakennusperinteen mukaisesti.

Myös Semenoffien asuinrakennuksena toiminut turvekota tullaan korjaamaan. Ensimmäiset korjaustyöt aloitetaan syksyllä.

– Nämä ovat erityisesti kolttien kulttuuriperinnön kannalta tärkeitä mutta myös valtakunnallisesti arvokkaita, koska nämä ovat ne ainoat säilyneet. Uskon, etteivät kaikki saamelaiset eikä koltatkaan ole täällä käyneet, mutta ovat ehkä kuulleet näistä, kertoo Siiri Tolonen.

Maaseutu ja alkutuotanto elämyksinä kiinnostaa yhä useampia. Monen tiedot ruuantuotannosta tai eläinten hoidosta ovat vähäiset ja suhdetta maaseutuun halutaan elvyttää vaikkapa paimenlomien tai maatilamatkailun avulla.

Tervolalainen Elina Holstila muutti miehensä ja kolmen lapsen kanssa parisen vuotta sitten Etelä-Suomesta takaisin vanhalle kotiseudulleen. Nyt hän on luomunokkosen viljelijä ja maatilamatkailun harjoittaja.

– Siellä ei oikein tiedetty, mistä esimerkiksi maito kaupan hyllylle tulee. Sitten havahduin, että omatkaan lapset ei välttämättä tienneet sellaisista asioista, mitkä oli itselle ihan itsestäänselvyyksiä.

Holstilalla on kotieläinpiha, jossa asustaa kanoja, ankkoja, kaneja, viiriäisiä ja pari poroa. Heidän on helppoa ottaa ihmisiä vierailuille, koska eläimet eivät ole tuotantoeläimiä vaan lemmikkejä.

– Ihmiset haluavat seurata esimerkiksi eläinten ruokkimista. Joskus vain kierrellään ja katsellaan eläimiä ja ihmiset saavat kysellä niistä. Onhan tämä kaukana tuotantolaitoksesta, tämä on enemmän sellaista kotieläinten hoitamista.

Päiväkotilapset oppivat lavaviljelystä

Tutkimukset vahvistavat Holstilan havainnon: lapset eivät tiedä mistä ruoka tulee (siirryt toiseen palveluun). Puutteita tiedoissa on paitsi suurten kaupunkien, myös jopa lähellä maaseutua olevien paikkakuntien lapsilla.

Kaupungistuneiden suomalaisten maaseutusuhdetta halutaan parantaa muun muassa parhaillaan käynnissä olevassa Maa- ja kotitalousnaiset ry:n valtakunnallisessa Kädet multaan -kampanjassa.

Oulun seudun maa- ja kotitalousnaiset ry:n toiminnanjohtaja Heini Iinatin mukaan monellekin kaupunkilaislapselle maaseudun elämä alkaa olla vierasta. Oulun seudulla onkin jalkauduttu viemään tietoa päiväkoteihin ja otettu lapsia mukaan konkreettiseen tekemiseen.

– Päiväkotilasten kanssa on tehty lavakaulusviljelmiä, joiden kanssa he sitten touhuavat kesän ajan. Nämä voivat olla osalle lapsista ainoa mahdollisuus tutustua ruoan tuotantoon ja viljelyyn, kertoo Heini Iinatti.

Lypsylomat ja paimenviikot vetävät

Kaipuusta maaseudulle – ainakin piipahtamaan – kertoo esimerkiksi lypsylomien tai paimenviikkojen pitkään kasvanut suosio. Tänä vuonna Metsähallitus sai paimenviikoilleen yli 14 000 hakemusta.

– Tasaista kasvua on ollut aina vuodesta 2013 asti. Tänä vuonna hakemusten määrä hivenen laski, mutta syynä todennäköisesti oli korona, kertoo kenttäpäällikkö Hannele Kytö.

Lue lisää aiheesta:

Viikko ilman nykyajan mukavuuksia, näin elää lammaspaimen Ärjänsaaressa – katso miltä saaren lammaslaitumilla näyttää

Lehmäleirillä kohtaavat eläinrakkaat aikuiset, jotka haluavat lypsää – nyt myös miehet ovat löytäneet erilaisen kesäloman, katso video

Suurin osa hakemuksista tulee Etelä-Suomesta. Nuoria aikuisia, joista osa haluaa eristyksiin yksin, osa on pariskuntia ja osa kaveriporukoita.

– Toki hakijoita on muualtakin ja kaiken ikäisiä, mutta selvästi voi sanoa, että suurkaupunkien nuoret aikuiset on se suurin kohderyhmä, joita tämä kiinnostaa, Kytö kertoo.

"Mistä voisi kerätä keppejä tai kiviä"

Hakemuksia tulee moninkertainen määrä siihen verrattuna, mitä lammaspaimeniksi pystytään ottamaan. Viikon mittaisia paimennuspaikkoja on tarjolla 167 kappaletta.

– Kestosuosikkeja ovat olleet Lapin kohteet eli Välimaa ja Kaapin Jouni. Myös Koli on vetänyt joka vuosi hakijoita uskollisesti puoleensa. Punkaharju uutena kohteena houkutteli monia ja Hiidenmaan tila on ollut myös tykätty.

Myös Elina Holstila on havainnut, että kiinnostus luontoa kohtaan on selvästi lisääntynyt. Tämä ei koske vain eläimiä, vaan muihinkin luontoon liittyviä asioita, kuten villiyrttejä.

Asiakkailta saattaa tulla mitä moninaisimpia pyyntöjä.

– Ihan viimeisimpänä on kysytty olisiko mahdollista päästä sellaiseen metsään, mistä voisi kerätä keppejä tai kiviä. Halutaan ehkä pala luontoa sinne omaan sisustukseen.

Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit osallistua keskusteluun Yle Tunnuksella 16.7. kello 23 saakka.

Lue lisää: Vilma Nurminen, 19, jalostaa karjaa ja viljelee maata, jota hän puolustaa seuraavaksi armeijassa

Lapin poliisi on huolestunut mopo- ja automiittien rantautumisesta Rovaniemelle. Kaupungissa järjestettiin kuun alussa mopomiitiksi luettava kokoontuminen, johon osallistui 150-200 mopoa, moottoripyörää ja autoa sekä yleisöä.

Komisario Mika Grönroosin mukaan ajoneuvoilla poltettiin kumia, temppuiltiin ja ajettiin ylinopeudella. Tapahtuma aiheutti runsaasti poliisitehtäviä eri puolilla kaupunkia ja osallisille jouduttiin kirjoittamaan myös sakkoja.

Moottorikokoontumisia on ollut Rovaniemellä ennenkin, mutta Grönroosin mukaan kyseessä oli ensimmäinen tähän mittaluokkaan paisunut mopo- ja autokokoontuminen Rovaniemellä.

– Meidän huoli liittyy siihen, että tapahtuu onnettomuus kuljettajalle tai sivulliselle. Tähän liittyy myös häiriötekijät. Kansalaiset ovat tuohtuneita metelipuoleen. Tällaiset temppuilut kuuluvat organisoidun moottoriurheilutoiminnan piiriin, missä turvallisuus- ja vastuuasiat ovat kunnossa, Grönroos sanoo.

Miitit ovat nuorille kokoontumistapahtumia, joissa esitellään omaa osaamistaan, kertoo pellolainen Oskari Paakki, 20. Hän on kiertänyt miiteissä Oulussa, Rovaniemellä ja Jyväskylässä.

– Tykkään tosi paljon miiteissä. Siellä näkee, että kun nuoret tekevät mistä tykkäävät, he eivät käytä päihteitä, hän sanoo.

Jopa toistatuhatta ajoneuvoa

Rovaniemen poliisi ei ole yksin mopomiittihuolensa kanssa. Poliisilaitoksista eri puolilta Suomea kerrotaan, että mopoilijoiden ja autoilijoiden miitit ovat yleistyneet ja kasvattaneet kokoaan.

Esimerkiksi Pohjanmaalla ja Uudellamaalla miitteihin on osallistunut jopa toista tuhatta kulkuneuvoa. Pienemmilläkin paikkakunnilla kokoontumisiin osallistuu kymmeniä tai satoja kulkupelejä jopa viikoittain.

Lue myös:Haminan mopomiitissä loukkaantunut nuori mies kuoli sairaalassa – toinen uhri edelleen sairaalahoidossa

Itä-Uudellamaalla miittejä on ollut jo vuosia, mutta tänä vuonna niiden määrä on lisääntynyt.

– Kokeneemmatkin kollegat sanovat, ettei näitä tähän tahtiin ole ollut ennen, kertoo komisario Asko Sartanen Itä-Uudenmaan poliisilaitoksesta.

Miitit ovat korvanneet perinteistä korttelirallia esimerkiksi Turussa, jossa driftaillaan eli ajetaan sivuluisussa esimerkiksi Artukaisten Kiitotiellä.

– Koronalla ilmiötä ei voi selittää, sillä näitä oli jo ennen sitäkin. Ja kun rajoitukset ovat helpottaneet, ovat myös miitingit hieman kasvaneet, ylikomisario Aapo Isoaho Länsi-Uudenmaan poliisilaitokselta kertoo.

Lue myös: Tältä näyttää, kun satoja kuskeja suuntaa mopomiittiin – osa ajaa rauhallisesti, mutta poliisi kertoo myös ylilyönneistä: "Keulitaan etupyörä ilmassa liikenteessä"

Some keskeinen osa ilmiötä

Tapahtumat elävät somessa ja somesta. Kokoontumisista ilmoitellaan Facebookin ryhmissä ja Snapchatissa, jossa viesti kokoontumispaikoista kulkee nopeasti. Tapahtumissa ei ole yleensä järjestävää tahoa.

– Se tässä ongelma onkin. Emme saa tietoa, missä ja mitä tapahtuu ja millä laajuudella, Asko Sartanen kertoo.

Somessa julkaistaan videoita ja kuvia tempuista ja kumin poltosta. Myös Rovaniemen miitistä on julkaistu video.

– Some ruokkii ilmiötä, Aapo Isoaho toteaa.

Lue myös: Yle selvitti, miten nuorten mopomiitit järjestetään – viikonloppuna Kuopiossa kolme loukkaantui, kun kevytmoottoripyörä lähti käsistä

Poliisia ei yleensä haluta paikalle.

– Kun poliisi saapuu paikalle, meno usein rauhoittuu: keulumiset ja sudittelut loppuvat. Toisaalta porukka voi hajota, jopa useampaan suuntaan, ja mennä toisaalle, Aapo Isoaho kertoo.

Poliisi pyrkii menemään miitteihin seuraamaan tilannetta. Se poimii räikeimmät kaahailut pois ylinopeussakoilla ja poistaa laittomasti viritetyt menopelit. Poliisi voi myös sakottaa tarpeettomasta ja häiritsevästä ajosta, mutta kokoontumisia se ei voi estää.

– Vapaa yhteiskunta. Poliisin toimivalta alkaa, kun tapahtumasta aiheutuu häiriötä tai turvallisuushuolta, Sartanen sanoo.

Olisivatko moposuorat ratkaisu?

Oskari Paakki toivoo, että suuriin kaupunkeihin saataisiin moposuorat, eli suljettuja alueita, joissa mopoilla saa temppuilla.

Yksi sellainen on Itä-Suomessa Kontiolahdella. Alueen poliisi ei kuitenkaan ole siitä innostunut.

– Ne ajavat siellä mopoilla ja muilla ajopeleillä, polttavat kumia. Ne tulevat sitten samoilla vehkeillä ja sileillä renkailla normaaliliikenteen sekaan, Itä-Suomen poliisilaitoksen ylikomisario Petri Pahkin kertoo.

Myös Liikenneturva on kritisoinut moposuoria. Temppuilu suljetulla alueella voi jopa ruokkia riskinottoa liikenteen seassa.

– Jos tähän olisi hyvä ratkaisu, sitä olisi varmaan viety jo eteenpäin, Pahkin sanoo.

Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit osallistua keskusteluun Yle Tunnuksella 17.7. kello 23 saakka.

Lapin Kolarissa asuva Ilkka Koskikara, 58, haluaisi, että Suomessa kiellettäisiin lailla intersukupuolisten lasten kiireettömät kirurgiset leikkaukset. Hän haluaisi, että leikkauksia lykättäisiin siihen asti, että ihminen voi itse päättää, mitä esimerkiksi omille sukuelimille tehdään.

Ilkka Koskikara on leikattu taaperoikäisenä tytöksi.

– Minun elämä pilattiin täysin, en pysty elämään terveesti.

Hän ei vieläkään tiedä, minkä ikäisenä leikkaus hänelle tehtiin ja millä perusteilla. Leikkauksesta tiesivät vain hänen vanhempansa.

– 17-vuotiaana kysyin asiasta vanhemmiltani, mistä äitini ahdistui syvästi. Sen jälkeen emme enää koskaan puhuneet asiasta.

Koskikara toimi äitinsä omaishoitajana tämän viimeiset elinvuodet. Nyt vanhemmat ovat edesmenneitä, minkä vuoksi hän uskaltaa puhua asiasta julkisesti loukkaamatta heitä.

Intersukupuolisuus on kattotermi, joka käsittää joukon erilaisia luonnollisia variaatioita, joissa kehon synnynnäiset sukupuolitetut piirteet, kuten kromosomit, sukuelimet tai hormonitoiminta, eivät ole yksiselitteisesti nais- tai miestyypilliset.

Intersukupuolisella ihmisellä voi olla esimerkiksi miehen kromosomit ja naisen sukuelimet – tai toisinpäin.

Intersukupuolisia ihmisiä on maailmassa määrittelystä riippuen noin 0,2 promillesta reiluun puoleentoista prosenttiin. Arviosta riippuen Suomessa syntyy siis vuosittain joko kymmenen intersukupuolista lasta tai jopa lähes yhtä monta kuin punahiuksisia.

– Eri maissa on eri määritelmiä. Suomessa intersukupuolisuus määritellään aika tiukasti, sanoo Sosiaali- ja terveysministeriön (STM) ylilääkäri Ritva Halila.

Lääketiede tuntee useita kymmeniä erilaisia intersukupuolisuuden muotoja. Intersukupuoliset voidaan karkeasti jakaa kahteen ryhmään: niihin, joilla asia ilmenee heti syntymässä, ja heihin, joilla asia havaitaan vasta murrosiässä esimerkiksi silloin, kun lähdetään tutkimaan miksi tytölle ei tule kuukautisia.

– On myös ihmisiä, jotka saavat intersukupuolisuuden selville vasta aikuisina esimerkiksi lapsettomuustutkimusten myötä. Joillekin asia ei selviä koskaan. Tämänkin vuoksi on vaikea määritellä intersukupuolisten lukumääriä, sanoo Intersukupuolisten ihmisoikeudet järjestön (ISIO ry) puheenjohtaja Kaisli Syrjänen.

ISIO ry ajaa samaa asiaa kuin Koskikara. Järjestö ajaa Suomeen lakia, jossa kiellettäisiin kaikki lapsen sukupuolipiirteitä muokkaavat lääketieteelliset toimepiteet, joita on mahdollista lykätä. Samaa asiaa ajavat myös YK, Naisasialiitto Unioni ja Valtakunnallinen terveydenhuollon eettinen neuvottelukunta (ETENE).

Muutoksen tarve on kirjattu myös Suomen hallituksen tasa-arvo-ohjelmaan.

Sosiaali- ja terveysministeriön Ritva Halilan mukaan tulevana syksynä aloittaa STM:n työryhmä, joka translakiuudistusten lisäksi selvittää, miten Suomessa pystyttäisiin turvaamaan intersukupuolisten lasten kehollinen koskemattomuus ja oikeus olla mitä he ovat.

– Kun puhutaan sateenkaari-ihmisistä, niin intersukupuoliset ovat kuun pimeällä puolella. Intersukupuolisilla lapsilla on pitkä matka sateenkaareen, sanoo Ilkka Koskikara.

Lapsuus täynnä vastoinkäymisiä

Koskikaran nuoruus oli yhtä koettelemusta. Häntä on kiusattu perheessä, kirkossa, kylillä ja koulussa.

Jo 3-vuotiaana Koskikara tiesi olevansa väärää sukupuolta. Murrosiässä hän kaivoi veljensä vanhoja vaatteita roskiksesta ja puki ne päälleen, jotta hän voisi näyttää pojalta.

Koskikara kärsi nuorempana gynekomastiasta eli miesten rintojen kasvusta. Aikuisiällä hän on leikkauttanut gynekomastiansa pois. Koulussa pojat ahdistelivat Koskikaraa seksuaalisesti koskettelemalla häntä rinnoista. Lukioon hän ei pystynyt keskittymään.

– Kun miehellä on kuukautiset, niin se on sietämätöntä.

Elämä kuukautisten kanssa oli Koskikaralle syklistä masennusta. Aina viikko ennen kuukautisia Koskikara vaipui syvään masennustilaan. Kuukautisten ajan hän tahtoi tappaa itsensä. Viikon ajan hän toipui.

Koskikara kertoo yrittäneensä itsemurhaa kaksi kertaa elämänsä aikana.

– Ensimmäinen yritys oli varmaan jo 3-vuotiaana, kun hyppäsin laiturilta ja olin hukkua, mutta sisko pelasti sieltä joesta.

Australialaistutkimuksessa jopa lähes joka viides vastaaja kertoi yrittäneensä itsemurhaa intersukupuolisuutensa takia.

Ryhtyessään edistämään intersukupuolisten asiaa hän sanoo tulleensa kaapista kaikille.

– Tämä on lestadioilainen paikkakunta, niin se ei luo hyvää kasvuolosuhdetta poikkeavalle.

Koskikaran mukaan oli vaikea saada töitä mistään Kolarissa.

Parikymppisenä Koskikara haki poliisikouluun. Hakiessaan Koskikaralla oli vielä naisen nimi ja henkilötunnus, eikä hän ollut vielä aloittanut hormonihoitoja tai leikkauksia. Hän kertoo, että ei päässyt poliisikouluun intersukupuolisuutensa vuoksi.

– Palautelapussa luki, että “väärä sukupuoli ja suuri hakijamäärä”.

Myös ensihoitajaksi pyrkiessä hänelle sanottiin, että “on parempi, että asiakas ja sinä ette kohtaa toisianne”.

Sukupuolikäsitys on muuttunut

Kun Koskikara leikattiin tytöksi 60-luvulla, oli käsitys sukupuolesta hyvin erilainen kuin nyt. Intersukupuolisista lapsista haluttiin tehdä selvästi joko tyttö tai poika.

Ylilääkäri Ritva Halilan mukaan poikien genitaalialueita on vaikeampi rakentaa, ja kirurgiset tekniikat olivat aiemmin vähemmän kehittyneitä. Oikeastaan ainut mahdollisuus joissain rakennepoikkeavuuksissa oli leikata lapselle tytön näköiset genitaalit.

– Jos ihminen kokee olevansa enemmän mies kuin nainen, niin se voi tuntua väärältä, että hänet on pienenä rakennettu naiseksi, sanoo Halila.

Halilan mukaan nykyään lasten rakennekorjausleikkauksia tehdään Suomessa lähinnä Helsingissä, koska ne vaativat erityisosaamista. Vuosittain leikkauksia tehdään 0–3. Halilan mukaan 2010-luvulla korjausleikkaukset lopetettiin hetkellisesti julkisen keskustelun vuoksi, mutta niihin on palattu.

– Ihmisillä voi olla eri käsityksiä siitä, mikä on lääketieteellinen ja mikä kosmeettinen syy.

Näkemyserot ulottuvat lääkäreihin asti. Kriittisin ääni löytyy Oulun sairaanhoitopiiristä lastenkirurgi Mika Venholalta, joka on itse lopettanut kyseisten leikkausten tekemisen.

– Meidän yhteiskuntamme ei pysty ottamaan vastaan intersukupuolista lasta vaan haluaa korjata hänet. Kun on mahdollista olla vain joko poika tai tyttö, näitä lapsia leikataan, jotta saadaan heidät kuosiin. Minusta tämä on eugeniikkaa, sanoi Venhola Helsingin Sanomien jutussa viisi vuotta sitten.

Halilan mukaan ei ole helppo määritellä sitä, mihin raja tarpeettoman ja tarpeellisen leikkauksen välillä vedetään. Osa intersukupuolisille tehdyistä leikkauksista ja muista hoidoista on lapsen terveyden kannalta välttämättömiä.

– Virtsateiden ja suolistokanavan rakennepoikkeavuudet ovat sellaisia, joissa lapsi voi joutua hengenvaaraan, jos niitä ei korjata, sanoo ylilääkäri Halila.

Taistelu tiedosta

13-vuotiaasta saakka Koskikara etsi selitystä tuntemuksilleen. Kirjastosta löytyi kirjoja transsukupuolisuudesta, mutta hän ei samaistunut siihen.

Lopulta hän pääsi Lapinlahden sairalaan psykiatri Kivi Lydeckenin tutkimuspotilaaksi. Koskikaran mukaan Lydecken auttoi kaikkia tapauksia, joita katsottiin kieroon.

– Kivi antoi minulle lähetystehtäväksi viedä tämä asia maaliin.

ISIO ry puheenjohtaja Kaisli Syrjäsen mukaan lapsena lääketieteellisten toimenpiteiden kohteena olleiden intersukupuolisten voi olla vaikea selvittää, mitkä leikkauksista tai hoidoista ovat olleet terveydelle välttämättömiä.

– Toimenpiteitä ei ole raportoitu ajatellen oikeutta keholliseen koskemattomuuteen.

Etenkin aiemmin potilasasiakirjat ovat saattaneet olla puutteellisia. Nykyään lääkäreillä on velvoite perustella tarkkaan erityisesti leikkausten tarkoitus. Asiassa on kuitenkin Syrjäsen mukaan parantamisen varaa.

Esimerkiksi Oikeusministeriön julkaisemassa Ei tietoa eikä vaihtoehtoja -selvityksessä intersukupuolisen lapsen äiti kertoo, kuinka lääkärin leikkaukselle antamat perusteet eivät liittyneet lapsen terveyden edistämiseen.

– Lääkäri kertoi, että toimenpide voidaan hyvin tehdä ja että meidän lapsestamme saadaan tehtyä “ihan normaali sukupuolensa edustaja”. Lääkäri myös sanoi, että tämä leikkaus on hyvä tehdä, sillä saunakulttuuri on Suomessa niin tärkeä. Lisäksi hän sanoi, että näin pystytään ehkäisemään myös se, ettei lasta kiusata koulussa, kertoo äiti selvityksessä.

Monille vanhemmille on puhuttu intersukupuolisuudesta vain häiriönä ja harvinaisena tilana, jonka vuoksi leikattu intersukupuolinen saattaa kokea olevansa ainoa maailmassa.

– Lääkäreiltä on saatu joku diagnoosi ja syndrooma, mutta ei kerrota, että kysymys on intersukupuolisuudesta. Suurin osa on löytänyt googlaamalla intersukupuolisuuden ja sitä kautta vertaistuen.

90-luvulta asti Koskikaralle on tehty joukko erilaisia leikkauksia. Muun muassa kohtu ja munasarjat on poistettu, ja hänelle on tehty kivesproteesit.

Yksityisellä lääkärillä Koskikaralle on myös tehty penisleikkaus, jonka komplikaatioiden seurauksena hän lähes menetti kävelykykynsä.

– Alaraajat halvaantuivat hetkellisesti ja jouduin uudestaan opettelemaan kävelemään.

Koskikaran mukaan hän olisi kuitenkin mieluummin halvaantunut kuin ilman penistä. Sukupuoli on hänelle erittäin tärkeä asia.

– Normaali-ihmiset saavat sukupuolensa kultalusikalla, mutta inter- ja trans-ihmiset joutuvat ansaitsemaan sen.

Koskikara muistelee, kuinka sukupuolen mukaan jaotellut junien makuuvaunut aiheuttivat päänvaivaa hormonihoitojen alkuvaiheessa.

– Minulla kasvoi parta, mutta minulla oli kumminkin vielä gynekomastiat olemassa. Minulla oli lippu naisten puolelle, mutta naiset valittivat konduktöörille.

Ritva Halilan mukaan dikotomisesta, eli kahtiajakoisesta sukupuolikäsityksestä ollaan jo yleisesti luopumassa lääketieteessä.

– On miehekkäitä miehiä, naisellisia naisia, miehekkäitä naisia, naisellisia miehiä ja kaikkia näiden väliltä. Kirjo on laaja.

Yleisin intersukupuolisuutta aiheuttava kehityshäiriö on elimistölle välttämättömän stressihormoni kortisolin puutos. Puutos voi aiheuttaa sikiövaiheessa maskulinisoitumista. Tällöin tyttö voi olla genitaaleiltaan enemmän pojan näköinen.

– Sitten, kun tutkimuksissa tämä todetaan, niin lapsille annetaan kortisolia, jolloin he kasvavat ja kehittyvät normaalisti.

Joskus kortisolin aiheuttama maskulinoistuminen vaikuttaa myös aivojen kehitykseen. Ihminen saattaa kokea olevansa mies, vaikka hän on kromosomistoltaan nainen.

Halilan mukaan pelkästään kromosomien, sukuelinten ja hormonien perusteella ei sukupuolta pystytä päättelemään.

– Sitä ei voi tietää, mitä lapsi tulee identiteetiltään olemaan.

Ylilääkäri Halilan mukaan lapsen sukupuolen määrittäminen vastasyntyneenä auttaa vanhempia suhtautumaan asiaan. Suomen väestörekisteri myös vaatii, että ihminen on joko mies tai nainen.

– Vanhempien kanssa käymme keskustelua siitä, mikä tämä biologinen määritelmä on. Heitä kehotetaan antamaan lapsen kasvaa sellaiseksi kuin kasvaa. Lapsi saa itse määrittää, kumpaa sukupuolta hän kokee olevansa.

Ihmisoikeuksien kivinen tie

Taistelu omasta sukupuolesta on pakottanut Koskikaran jäämään Kolarin seudulle. Aiemmin hoitoja oli käytännössä mahdotonta siirtää kaupungista toiseen. Myös leikkausjonot ovat olleet pitkiä ja vaikeuttaneet elämän suunnittelemista.

Koskikara on sairauseläkkeellä vastoin omaa tahtoaan.

– 25 vuotta sitten psykiatri sanoi, että ei minusta ole töihin. Minulle annettiin kaksi vaihtoehtoa: psykiatrinen pakkohoito tai sairauseläke.

Vaikka Koskikara itse on aina kokenut olevansa mies, hän haluaisi, että Suomessa olisi mahdollisuus myös laillisesti olla kolmatta sukupuolta.

Esimerkiksi Saksassa voi valita virallisissa dokumenteissa kolmannen sukupuolen.

Tärkeintä Koskikarelle olisi kuitenkin, että Suomen laissa kiellettäisiin intersukupuolisille lapsille tehtävät kirurgiset leikkaukset.

– Olen erittäin pahoillani siitä, etten ole toiminnallani kyennyt estämään niiden pienokaisten traumaattisia kokemuksia. Väärin leikattujen lasten elämä tulee olemaan todella karua.

Maailmassa on toistaiseksi neljä maata, jossa lailla suojellaan intersukupuolisia lapsia: Malta, Portugali, Saksa ja Islanti. Edistynein laki on Maltalla, jonka laissa ei erikseen puhuta intersukupuolisista, vaan laki suojaa ylipäänsä lasten koskemattomuutta. Maltan laki siis kieltää myös uskonnollisista syistä tehdyt ympärileikkaukset.

– Olisi mahtavaa, jos Suomi olisi viidentenä tässä porukassa, sanoo Intersukupuolisten ihmisoikeudet järjestön puheenjohtaja Syrjänen.

Syrjäsen mielestä intersukupuolisten lasten oikeuksien pitäisi kiinnostaa kaikkia, koska kyse on ihmisoikeuksista ja lapsenoikeuksista. Jokaisella on oikeus kehon koskemattomuuteen.

– Jos kehon moninaisuus hyväksyttäisiin ja sitä puolustettaisiin, niin siitä hyötyisi ihan jokainen. Lähes kaikki ihmiset kamppailevat kehonkuvansa kanssa. Ne ovat perustavanlaatuisia kysymyksiä, mitä normit ovat ja minkälainen ihmisen pitää olla, jotta olisi riittävän “hyvä” ihminen, sanoo Syrjänen.

Pitäisikö Suomessa saada olla laillisesti kolmatta sukupuolta? Voit keskustella aiheesta lauantaihin kello 23 asti.

Lisää aiheesta:

Olen sukupuoleton: Viima Lampinen ajetaan pois sekä naisten että miesten vessasta

Naisasiatoimisto Kaartamo & Tapainen: “Intersukupuolisiin lapsiin kajoaminen on valtava ihmisoikeusloukkaus”

"Aamulla meillä oli vielä tyttö, mutta yöllä hoitaja kurkkasi vaippaan” – 6-vuotiaalla lapsella on sekä tytön että pojan kromosomeja