Suomi on esittänyt EU:n komissiolle, että Suomessa voisi jatkossa hakata metsää 83 miljoonaa kuutiota vuodessa ilman, että hakkuiden hiilinielua pienentävää vaikutusta huomioitaisiin ilmastovelvoitteissa.

Jotta pysyttäisiin EU:ssa sovituissa puitteissa, metsiä pitäisi kuitenkin hakata 10–18 miljoonaa kuutiota vähemmän vuodessa kuin mitä Suomessa aiotaan.

Näin on laskenut Suomen ympäristökeskuksen ryhmäpäällikö Sampo Soimakallio. Hän on istunut EU:n komission nimittämänä riippumattomana asiantuntijana raadissa, joka arvioi jäsenmaiden suunnitelmia hiilinielujen vertailutasojen laskemisesta.

– Tulkintani on, että jos metsänielujen vertailutaso tehtäisiin LULUCF-asetuksen hengen mukaisesti, niin hakkuutaso olisi noin 65–73 miljoonaa kuutiota vuodessa, Soimakallio sanoo Ylelle.

Samansuuntaisia arvioita ovat esittäneet tutkijat aiemminkin, esimerkiksi Helsingin yliopiston metsäekonomian ja -politiikan professori Olli Tahvonen tammikuussa Ylelle.

Jos esimerkiksi Metsä Groupin Kemiin suunnittelema sellutehdas toteutuu, niin puuta tarvitaan Suomessa mitä todennäköisimmin kaikkiaan 83 miljoonaa kuutiota vuodessa.

Kuinka iso näkemysero Suomen ja EU:n välillä oikein on?

Todella iso.

Alla olevasta grafiikasta näkee, että näkemyseron mukainen määrä puuta täysien rekkojen kyydissä ylettyisi Suomesta Kiinaan asti.

Näkemysero on siis tavallaan vähintään 4 400 kilometrin pituinen.

Entä sitten, vaikka nielu pienenisi?

Aiemmin maa- ja metsätalousministeriöstä on jo arvioitu, että Suomen metsäpolitiikka ei mene uusiksi EU:n hiilinielujen vertailutasoasetuksen takia.

Miksi ei? Eikö Suomen tarvitse noudattaa EU:n asetusta? Ja mitä seuraa, jos sitä ei noudata, ja esimerkiksi Metsä Groupin Kemiin kaavailema sellutehdas käyttää Suomen metsävaroja yli asetuksen sallimien rajojen?

Asetus sitoo EU-maita, mutta ei suoranaisesti kiellä jäsenvaltioita kehittämästä omaa hakkuupolitiikkaansa haluamallaan tavalla asetuksen asettamien oikeudellisten reunaehtojen puitteissa.

Asetus edellyttää Suomea kuitenkin osoittamaan, että kykenemme ylläpitämään ja vahvistamaan hiilinieluamme ilmastonmuutoksen torjunnan näkökulmasta järkevällä tavalla.

– Ilmastotoimia täytyy miettiä kokonaisuutena. Jos nyt päätämme heikentää nielua ja siten metsäsektorin roolia osana ilmastotoimia, meidän on samalla mietittävä, millä sektoreilla ja miten päästövähennyksiä sitten tehdään, sanoo Itä-Suomen yliopiston kansainvälisen ympäristöoikeuden yliopistonlehtori Seita Romppanen.

EU:n metsien hiilinielut eivät saisi pienentyä vertailukaudella. Nykyisillä maiden esityksillä EU-alueen hiilinielut pienenisivät noin 20 prosenttia.

Pelkästään Kemiin suunniteltu Metsä Groupin sellutehdas pienentäisi Suomen hiilinielua kolmanneksen.

– Eihän se ilmastokontekstissa kovin hyvältä näytä, jos nyt tehdään tällaisia kansallisia ratkaisuja, Romppanen sanoo.

Jos metsiemme hiilinielut pienenevät liikaa, eräänlaisia joustomekanismeja voidaan käyttää. Niillä nielua saadaan ikään kuin paikattua. Muilta mailta voisi ainakin teoriassa myös ostaa päästöyksiköitä, mutta niiden tulevasta hinnasta ei ole minkäänlaista varmuutta.

Suomen ilmastopaneeli on varoittanut jo aiemmin, että metsäsektorin liiallinen puunkäyttö voi aiheuttaa isoja kustannuksia yhteiskunnan muilla sektoreilla.

Säästyvä metsä nielisi kaksi kertaa Suomen tieliikenteen päästöt

Entä kuinka isoa hiilinielua 10–18 miljoonaa tonnia puuta oikein vastaa?

Yllättävän isoa, sillä metsässä kasvaessaan se voisi esimerkiksi niellä koko Suomen vuotuiset tieliikenteen hiilidioksidipäästöt, noin 10 miljoonaa tonnia CO2 vuodessa.

Jos tämä metsä hakataan ja nielu poistuu, niin Suomen kokonaispäästöt laskennallisesti kasvavat, ja esimerkiksi kaikki tieliikenteen päästöt pitäisikin saada nollattua.

Soimakallion arvio EU:n asetuksen mukaisesta Suomen metsänielujen vertailutasosta olisi siis 12–22 Mt suurempi puutuotteet mukaan luettuna, kuin mitä Suomi esittää.

Tästä syystä hiilinielun pieneneminen aiheuttaa valtavia paineita muiden sektoreiden päästövähennyksiin, kuten liikenteeseen. Eikä liikenteestä ole edes poistettavissa sellaisia määriä päästöjä kuin hiilinielun mahdollinen pieneneminen Suomen esityksen mukaan tekisi. Tämä siksi, että liikenteestä ei voi poistaa kahta kertaa nykyisiä päästöjä. Jos tieliikenteen vuotuiset päästöt nollattaisiin kokonaan, se korvaisi vasta puolet hiilinielun mahdollisesta pienenemisestä yli sallitun rajan.

Antti Rinteen (sd.) ehdottama hiilensidonta maaperäänkin on vasta kokeiluasteella, eikä sillä pystytä korvaamaan mahdollista metsistä lähtevää hiilinielua.

EU ei hyväksy Suomen hakkuusuunnitelmia

Suomen suunnitelmat eivät nykymuodossaan kelpaakaan ehdotuksia arvioineelle EU:n asiantuntijaryhmälle. EU tulee kesän aikana edellyttämään jäsenmailta korjauksia suunnitelmiinsa asintuntija-arvioinnin tuloksia hyödyntäen.

– Suomen esityksessä hakkuuintensiteetti nousee, vaikka sen sanotaan pysyvän vakiona, Soimakallio sanoo.

Asetuksen mukaan hakkuuintensiteetti, eli hakkuiden määrä verrattuna puuston määrään, tulisi pitää muuttumattomana metsien kehitysvaiheen huomioiden. Suomen esityksen mukaan hakkuuintensiteetti nousee merkittävästi.

Soimakalliotakin on ihmetyttänyt Suomen uudistuskypsien metsien määrän muuttuminen puolitoistakertaiseksi matkan varrella verrattuna Suomen metsien inventointien antamiin tuloksiin. Viime viikolla Yle kertoikin, että Luonnonvarakeskus Luken laskelmasta on löytynyt jopa 50 prosentin kokoinen virhe Suomen hakkuumetsien alassa ja että tätä korjataan.

– Juuri tämä esiin tullut virhe johtaa arvioni mukaan 10–18 miljoonan kuution yliarvioon hakkuissa, Soimakallio sanoo.

Lukenkin mukaan vain metsien ikään perustuva uudistuskypsyyden luokittelu tuotti suuremman määrän mahdollista hakattavaa metsäpinta-alaa kuin Suomen metsien inventoinnissa on mitattu.

– Olemme parhaillaan tekemässä perusteellista selvitystä tiedeyhteisössä havaitun pinta-alaeron vaikutuksesta hiilinielun vertailutasoon. Selvitys valmistuu toukokuun aikana, sanoo Luken apulaisprofessori Aleksi Lehtonen Luken tiedotteessa.

Aiemmin Suomen esittämiä laskelmia ovat kritisoineet muutkin suomalaiset tutkijat..

Hakkuut uhkaavat myös satoja metsien uhanalaisia eliölajeja

Kokonaan toinen asia on, mitä ilmastotoimien kannalta kestämätön hakkuumäärä tarkoittaisi luonnon monimuotoisuuden kannalta.

Jo nyt on havaittu, että Suomessa joka yhdeksäs eliölaji on uhanalainen ja että metsät ovat tärkein uhanalaisten lajien elinympäristö. Ensisijaisesti metsissä elää 833 uhanalaista lajia, eli 31,2 prosenttia uhanalaisista lajeista.

Metsien hakkuut, muut metsien elinympäristöjen uudistamis- ja hoitotoimet sekä vanhojen metsien, kookkaiden puiden ja lahopuun väheneminen ovat suurin syy Suomen eliölajien uhanalaisuuteen. Ne ovat ensisijainen uhanalaisuuden syy 733 lajille Suomessa.

Tästä on kyse:

• Arviointi on seurausta EU:ssa hyväksytystä LULUCF-asetusta, joka määrittelee, miten metsien ja muun maankäytön hiilinielut lasketaan EU:n ilmastovelvoitteissa vuosina 2021–2030.
• Maankäyttöä, maankäytön muutoksia ja metsätaloussektoria koskeva LULUCF-asetus edellyttää EU:n jäsenmailta niin sanottua metsien vertailutason laskentaa. Vertailutaso on luku, johon metsien raportoitavaa hiilinielun kokoa verrataan vuosina 2021–2025. Vertailutason asettamisen tavoitteena on sisällyttää metsät EU:n energia- ja ilmastokehykseen sekä ylläpitää ja vahvistaa hiilinieluja pitkällä aikavälillä.
• Suomi saattaa joutua muuttamaan ehdotustaan.
• Pienemmät hiilinielut tarkoittavat käytännössä suurempaa tarvetta vähentää päästöjä esimerkiksi liikenteestä tai maataloudesta pyrittäessä kohti EU:ssa sovittuja tavoitteita.
• EU-komission asettama työryhmä arvioi kaikkien jäsenmaiden suunnitelmia hiilinielujen vertailutasojen laskemisesta.
• Asiantuntijatyöryhmässä oli 1–2 edustajaa kaikista 28 jäsenmaasta (pl. Kreikka), 10 riippumatonta asiantuntijaa, kaksi tutkimuslaitosten ja kolme järjestöjen edustajaa.
• Hiilinielujen vertailutaso määrittää, paljonko metsiä voi hakata ilman, että hakkuiden hiilinieluja pienentävää vaikutusta tarvitsee huomioida ilmastovelvoitteissa.

Suomi saa EU-komission tarkistusraportin kesä-heinäkuussa, minkä jälkeen tehdään lopullinen laskenta. Suomella on aikaa tämän vuoden loppuun asti toimittaa mahdolliset tarkennukset sisältävä uusi vertailutasoraportti hiilinieluista.

Kittilän kunnan lähettämistä perintäkirjeistä on tullut tiistaina lisää tietoa. Virkarikossyytteitä saaneet kittiläläiset luottamushenkilöt ovat saaneet haastemieheltä kirjeen, jossa vaaditaan syytettyjä maksamaan aiheuttamistaan vahingoista Kittilän kunnalle yhteisvastuullisesti noin 160 000 euroa.

Maanantaina Kittilän kunnasta ei löytynyt sellaista henkilöä, joka olisi halunnut kommentoida vaatimusta. Esimerkiksi kunnanjohtaja Antti Jämsén pyysi aikaa selvittää asiaa ennen kuin kommentoi sitä, eikä Yle tavoittanut häntä enää loppupäivän aikana.

Tiistaina kunnanjohtaja Jämsén sanoi Ylen haastattelussa, että hän on päättänyt laittaa toimeen Kittilän kunnanhallituksen salaisen päätöksen maaliskuulta 2018. Päätöksen mukaan kunta ei anna vahingonkorvausoikeuden vanhentua.

Jämsen korosti sitä, että hän itse on tehnyt päätöksen ryhtyä toimiin. Ennen haastattelua käydyssä keskustelussa Jämsén kuitenkin sanoi, että vahingonkorvauskirje lähetettiin kunnan asianajajien aloitteesta.

Potkukorvaukset eivät ole mukana

Kittilän kunta hakee tuhansien eurojen korvauksia kuntapäättäjiltään. Kunta vaatii virkarikossyytteessä olevia luottamusmiehiä maksamaan 160 000 euroa yhteisvastuullisesti. Summa tekisi lähes 6 000 euroa jokaista syytettyä kohti, mutta yhteisvastuullisia korvausrahoja ei peritä välttämättä kaikilta samansuuruisena.

Korvauksen perusteena ovat kunnanjohtaja Anna Mäkelän laittomasta irtisanomisesta Kittilän kunnalle aiheutuneet menot. Niihin on laskettu kustannukset, jotka syntyivät muun muassa kunnanjohtajan erottamista valmistelleen tilapäisen valiokunnan toiminnasta ja lakiteknisestä neuvonnasta.

Summaan eivät sisälly kunnanjohtaja Anna Mäkelälle maksetut korvaukset, joiden yhteissumma on samaa suuruusluokkaa.

"Kyseessä on vain varotoimi"

Tiistaina kunnanjohtaja Antti Jämsén kertoi Ylelle, että kyseessä oli vain varotoimi, jolla estetään vahingonkorvauksien vaatimisoikeuden vanhentuminen. Jämsénin mukaan asiasta on päätetty Kittilän kunnanhallituksessa salaisesti 6. maaliskuuta 2018.

– [Kunnanhallituksessa päätettiin, että] vahingonkorvausvelan vanhentuminen katkaistaan lähettämällä rikosprosessin vastaajille vaatimuskirjelmät haastemiesten välityksellä sinä aikana, kun rikosoikeudenkäynti on käynnissä tuomioistuimissa. Tavoitteena on katkaista vahingonkorvausten vanhentuminen.

Jämsénin mukaan tarkoituksena ei ole periä kaikilta syytetyiltä kaikkia vahingonkorvauksia, jos korvauksia joskus vaaditaan. Osalla syytetyistä ei ole mitään tekemistä joidenkin sellaisten päätösten kanssa, joista heille nyt on lähetetty vahingonkorvausvaatimus.

– Kyse on varotoimesta eikä tässä ole kysymys mistään muusta. Jos sitten tulee lainvoimaisia päätöksiä ja kunta katsoo perustelluksi ryhtyä perimään vahingonkorvauksia, niin siinä tapauksessa siihen on mahdollisuus, mutta se edellyttää luonnollisesti uuden päätöksen.

Asianajaja suositteli

Kunnanjohtaja Jämsén sanoi tiistaina, että päätös lähettää korvausvaatimukset juuri nyt, toukokuussa 2019, kun kunnanhallitus päätti asiasta jo yli vuosi sitten, perustuu asianajajan kehotukseen.

Jämsenin mukaan kirje lähetettiin juuri nyt, koska Kittilän kuntasotkujen suurimmasta oikeudenkäynnistä odotellaan käräjäoikeuden tuomioita lähiaikoina. Siinä käsitellään 28 henkilön syytteitä muun muassa törkeästä virka-aseman väärinkäytöstä.

– Käräjäoikeudestahan on tulossa päätös 28.6. mennessä. Tämä [vaatimuskirje] perustuu asianajajan arvioon tilanteesta. Hän on arvioinut tämän menettelyn, ja pidetään järkevänä toimia tällä tavalla. Tämä on kunnanhallituksen päätöksen täytäntöönpanoa.

Helsingissä on osoitettu mieltä Jäämeren radan rakentamista vastaan. Mielenosoituksen järjestivät Suomen saamelaisnuoret ja ympäristöjärjestö Greenpeace. Arviolta parikymmentä mielenosoittajaa kokoontui keskiviikkona aamulla Helsingin Säätytalolle, jossa käydään parhaillaan hallitusneuvotteluja.

Saamelaisnuorten puheenjohtaja Petra Laiti uskoo, että mielenosoittajien viesti meni perille hallitusneuvottelijoille.

– Haluan ajatella, että päättäjät kuten kaikki muutkin haluavat pohjimmiltaan tehdä hyvää. Saamelaisasiat ovat olleet erityisesti pinnalla viime hallituskaudella, joten päättäjillä on tarve olla hyvin informoituja asiasta, joten uskon että tämä jää mieleen ja kiinnostaa, Laiti sanoo.

Laitin mukaan moni Säätytalolle menneistä neuvottelijoista pysähtyi kuuntelemaan, usea otti lehtisen ja jotkut ilmaisivat tukensa saamelaisnuorille. Mielenosoitus sujui rauhallisesti.

"Valtavan raskas taakka saamelaisnuorille"

Moni saamelainen vastustaa Jäämeren radan rakentamista muun muassa siksi että rautatie haittaisi poronhoitoa. Laiti näkee asian myös sukupolvikysymyksenä.

– Minun sukupolveni ja meitä nuoremmat ovat ne, jotka mahdollisen ratahankkeen haittavaikutukset näkemään. Meidän sukupolvi joutuu päättämään, kannattaako perinteisiä elinkeinoja jatkaa. Se on valtavan raskas taakka saamelaisnuorille. Me ansaitsemme parempaa.

Kiistelty Jäämeren rata ponnahti jälleen julkiseen keskusteluun kaksi viikkoa sitten, kun liikemies Peter Vesterbacka lähti vetämään hanketta norjalaisten aloitteesta.

Säätytalolla on järjestetty useita muitakin mielenosoituksia hallitusneuvottelujen aikaan.

Lue myös:

Kiisteltyä rautatietä vetävä Angry Birds -mies sai täyslaidallisen saamelaisilta – "Kasvot saamelaiskulttuurin tuholle"

Jäämerenradan yllätysuutinen ilahduttaa ja ahdistaa Lapissa – "Viidessä vuodessa nähdään, mitä tästä tulee"

Helsingin yliopiston apulaisprofessori Olli Norros arvioi, että Kittilän kuntapäättäjille lähetetty vahingonkorvausvaatimus on kirjoitettu hyvin yleisellä tasolla. Hänen mukaansa vahingonkorvausvaatimukset pitäisi yksilöidä niin, että niiden peruste käy ilmi kohtuullisen selvästi.

Kittilän kunnan lähettämässä vaatimuskirjeessä kaikilta syytetyiltä vaaditaan yhteisvastuullisesti korvausta kaikista niistä kustannuksista, joita kunta laskee syntyneen kunnanjohtaja Anna Mäkelän laittomasta irtisanomisesta. Kulut on eritelty ylimalkaisesti.

– Minä en kirjeen perusteella ymmärrä, miten nämä kustannuserät ovat yhteydessä väitettyyn menettelyyn eli lainvastaiseen irtisanomiseen. Mutta se ei välttämättä ole ongelma, koska kirjeen saaneet henkilöt todennäköisesti tietävät, mistä kustannuksista on kysymys.

Asia ratkaistaan jokaisen kohdalla erikseen

Norroksen mukaan kyse on siitä, pystyykö kukin kirjeen saaja varmasti ymmärtämään, miksi kunnalle on aiheutunut kuluja esimerkiksi tilapäisestä valiokunnasta ja miksi hän on siitä vastuussa. Norrosta arveluttaa se, onko kaikille selvää syy-yhteys tekojen ja kustannusten välillä.

– Arviointi on kuitenkin tapauskohtaista. Tämän vanhentumisen katkaisukysymystä pitää arvioida kunkin velallisen kohdalla erikseen. Onko juuri tämä velallinen saanut laissa edellytettävät tiedot velan perusteista ja määristä kohtuudella vaaditulla tavalla, jotta vanheneminen katkeaa?

Norros on arvostettu vahingonkorvausoikeuden asiantuntija.

Korvausvaatimus lähetettiin liian myöhään?

Toisaalta korvausvaatimukset on ehkä lähetetty liian myöhään, sillä Pohjois-Suomen hallinto-oikeus totesi Mäkelän irtisanomisen laittomaksi yli kolme vuotta sitten. Tosin lainvoimainen päätös tästä annettiin vasta kesäkuussa 2016 eli alle kolme vuotta sitten.

Vahingonkorvausvelkaa ei voi vaatia enää kolmen vuoden kuluttua vahinkoon johtaneen teon vastuullisuuden toteamisesta. Norros ei kuitenkaan halua arvioida, onko niin käynyt jo tässä tapauksessa.

Yle ei ole saanut tietoonsa sitä, miksi kirjeet lähetettiin vasta nyt. Kittilän kunnanhallitus hyväksyi jo maaliskuussa 2018 päätöksen lähettää korvausvaatimuskirje kaikille niille luottamushenkilöille, joita syytetään muun muassa kunnanjohtaja Anna Mäkelän laittomasta irtisanomisesta.

Silloinen vs. kunnanjohtaja Sanna Ylinampa esitti kunnanhallitukselle, että se antaisi vahingonkorvausvelan vanhentumisongelman asianajajan selvitettäväksi. Kunnanhallitus päätti kuitenkin lähettää korvausvaatimuksen syytetyille Marita Toivasen (vas.) ehdotuksesta.

Ylinampa ei pannut päätöstä täytäntöön, vaikka hän oli Kittilän vs. kunnanjohtajana vuoden loppuun asti. Tämän teki vasta kunnanjohtaja Antti Jämsén toukokuussa 2019.

Kuntapäättäjät vähäsanaisia

Maanantaina Yle sai tiedon, että Kittilän kunta on alkanut vaatia vahingonkorvauksia syytteitä saaneilta luottamushenkilöiltään. Kunnasta ei löytynyt maanantaina sellaista henkilöä, joka olisi halunnut kommentoida tietoa.

Tiistaina vs. kunnanjohtaja Antti Jämsén kertoi, että hän on laittanut perintäasian liikkeelle, mutta kyse on vain varotoimesta, jolla keskeytetään vahingonkorvausten vaatimisoikeuden vanhentuminen.

Jämsénin mukaan näitä korvauksia, joista haastemiehet ovat toimittaneet jo maksuvaatimuksen, ei ole tarkoitustakaan maksatuttaa kuntapäättäjillä vaan varsinaisista vahingonkorvauksista päätetään erikseen, jos virkarikossyytteet etenevät lainvoimaisiin tuomioihin.

Apulaisprofessori Olli Norros sanoo myös, että tällaisia yksilöimättömiä korvausvaatimuksia ei tarvitse maksaa.

Syytetyiltä karhutaan 160 000 euroa

Kittilän kunta vaatii virkarikossyytteessä olevia luottamusmiehiä maksamaan 160 000 euroa yhteisvastuullisesti. Summa tekee lähes 6 000 euroa jokaista syytettyä kohti, mutta yhteisvastuullisia korvausrahoja ei peritä välttämättä kaikilta samansuuruisena.

Korvauksen perusteena on kunnanjohtaja Anna Mäkelänlaiton irtisanominen ja siitä Kittilän kunnalle aiheutuneet menot. Niihin on laskettu kustannukset, jotka syntyivät muun muassa kunnanjohtajan erottamista valmistelleen tilapäisen valiokunnan toiminnasta ja lakiteknisestä neuvonnasta.

Näihin kuluihin eivät sisälly kunnanjohtaja Anna Mäkelälle maksetut korvaukset, joiden yhteissumma on samaa suuruusluokkaa.

Lapin käräjäoikeus antanee tuomiot Mäkelän laittomaan irtisanomiseen liittyvästä virkarikosvyyhdistä kesäkuussa.

Inarin Toivoniemessä kymmenkunta poronhoitajaa tuijottaa taivaalle, silmät seuraavat tarkasti uutta renkiä. Parasta poroa -projekti järjesti tällä viikolla kaksipäiväisen koulutuksen siitä, miten drooni voi olla avuksi poronhoidossa.

Kouluttaja Tarmo Aittaniemi on sitä mieltä, että drooni voi olla yhtä hyödyllinen kuin moottorikelkka tai mönkijä. Nyt renki vain työskentelee ilmassa, ei maalla.

– Sillä voi etsiä raatoja, kuvata ja tutkia niitä, kertoo Aittaniemi.

Droonilla voi myös nauhoittaa ääniä, kuten koiran haukuntaa. Kun painaa napista, koira alkaa haukkua. Silloin drooni onkin se haukuttaja, ei koira, kuten ennen.

Aittaniemi uskoo varsinkin nuorten olevan kiinnostuneita tästä apuvälineestä.

– Mitä muualla on ehditty käydä, kommentti on sitten se, että se innostaa nuorempaa sukupolvea. Se ei ole niin vanhaa ja perinteistä, vaan vähän uutta intoa ja tekniikkaa.

"Voi käyttää kokoamisessa tai raatojen etsimisessä"

Muddusjärven paliskunnan poronhoitaja Jussa Seurujärvi on tullut kurssille oppiakseen uutta. Hän osaa jo lennättää kuvauskopteria, mutta halusi oppia vielä lisää siitä, miten laitteesta voi saada kaiken hyödyn irti.

– Sitä voi käyttää porojen kokoamisessa tai raatojen etsimisessä. Olen minä tällaisella harjoitellut, mutta vielä en ole saanut siitä niin suurta hyötyä, kertoo Seurujärvi.

Kaldoaivin paliskunnan nuori poronhoitaja Sakari Syvänperä on koittanut droonia kerran aikaisemmin.

– Etsin yhtä poroa. Ei sitä kyllä löytynyt, naureskelee Syvänperä.

Nyt hän on yrittänyt lennättää kameraa ja oppinut, missä sillä ei saa lentää, kuten lentokenttien läheisyydessä. Avuliaalta rengiltähän se vaikuttaa, mutta tarvitseeko hän sellaista?

– Saa nyt nähdä miten menee. Näenkö, että sille olisi niin paljon tarvetta, että sellainen pitäisi ostaa, mietiskelee Syvänperä.

Seuraavat droonikoulutukset järjestetään 22.–23.5. Lapin koulutuskeskus REDU:ssa Sodankylässä ja 3.–4.6. Sammun tuvalla Levillä.

Saamelaisalueen koulutuskeskus uudistaa porotalousopintojaan

Nykyaikana poronhoitajan täytyy hallita poronhoidon lisäksi paljon teknisiä laitteita. Saamelaisalueen koulutuskeskus Inarissa aikoo ottaa sen huomioon tulevaisuudessa, kertoo porotalouslinjan opettaja Outi Jääskö.

– Me olemme nyt uudistamassa tutkintoa ja suunnitelleet siihen kokonaisen tutkinnon osan teknisten apuvälineiden ja uusien applikaatioiden käyttämisestä.

– Myös puhelimeen tulee niin paljon erilaisia toimintoja. Nekin kannattaa opetella, neuvoo Jääskö.

Esimerkiksi pedon tappamista poroista pitää ilmoittaa nykyään puhelimen kautta ja porotalouden investointihakemuksetkin tehdään tietyn tietokoneohjelman kautta.

– Niitä tulee koko ajan lisää, mutta perinteinen tieto on edelleen tärkeintä, ajattelee Jääskö.

Tuoreen laskelman mukaan Suomeen suunnitellaan jopa 18 miljoonaa kuutiota suurempia vuotuisia hakkuita kuin EU:n asetus sallii, eivätkä Kemin uuden sellutehtaan tarvitsemat metsähakkuut mahtuisi EU:n rajoihin.

Suomi on esittänyt EU-komissiolle, että Suomessa voisi jatkossa hakata metsää 83 miljoonaa kuutiota vuodessa. Lulucf-asetuksen mukaan hakkuutaso olisi noin 65-73 miljoonaa kuutiota.

Metsä Groupin puunhankinnasta vastaava liiketoimintajohtaja Juha Mäntylä sanoo, että nyt julkisuudessa on verrattu toisiinsa kahta eri laskelmaa, joiden erilainen tulos ei sinänsä hämmästytä

– Pitää muistaa, että valtakunnan metsien inventointien perusteella tehty hakkuupotentiaalilaskelma on tehty Suomessa jo vuosikymmenien aikana tietyllä laskentatavalla. EU:n lulucf:ään liittyvät laskelmat tehdään omilla säännöillään. On tietysti ymmärrettävää, että kun lasketaan eri tavoilla, voi tulla jonkinlaisia erilaisia tuloksiakin.

Mitään ylimääräistä reagointia EU:n hakkuurajoitus ei Metsä Groupissa aiheuta eikä erilaisilla laskelmilla ole vaikutusta Kemin tehtaan suunnitelmiin.

– Tällä hetkellä ei vaikuta mitenkään. Odotamme ihan rauhassa, että saamme luotettavaa tietoa ja löytyy yhteisymmärrys näistä luvuista. Tehdään sitten johtopäätöksiä, jos on tarvetta, Juha Mäntylä toteaa.

Kemin tehtaalle hankittaisiin puuta laajasti

Kemin tuleva tehdas käyttäisi vuodessa puuta 7,5 miljoonaa kuutiota, eli hakkuulisäys olisi 4,5 miljoonaa kuutiota.

Juha Mäntylän mukaan Kemin tehtaan puunhankinta-alue tulisi olemaan hyvin laaja.

– Ydinosaa siitä on Lappi ja Kainuu, mutta myös Pohjois-Pohjanmaan pohjoisosat ja Pohjois-Karjalan pohjoisosat kuuluisivat hankinta-alueeseen. Puuta on suunniteltu hankittavaksi myös Ruotsista ja mahdollisesti myös Venäjältä.

– Me optimoimme koko Itämeren alueen puuvirtoja. Voidaan toimia niinkin, että etelän tehtailla tuontimäärä hieman lisääntyy ja Suomen puuvirtoja käännetään pohjoiseen päin.

Lue myös:

Miten käy hakkuiden? Metsätoimijat ja luontojärjestöt kommentoivat Ylen uusimpia tietoja hakkuiden määristä

Talouselämä: Metsä Groupin toimitusjohtajan mukaan metsien lisäsuojelu ei uhkaa Kemin biotuotetehdasta

Metsä Groupin miljardi-investoinnit kiihdyttäisivät hakkuita – Tutkija: Suomen metsien kyky sitoa hiilidioksidia heikkenisi vuosikymmeniksi

Antti Rinne Ykkösaamussa: Suomen metsät kestävät Kemin jättimäisen selluhankkeen, valtio voisi myös tukea infran rakentamista

Pohjois-Ruotsissa Tornion-Muonionjoen vesistöalueella sijaitseva Kaunisvaaran kaivos pumppaa rikastushiekkaa tulvivalle suolle. Kaivosyhtiön edustajat kiistävät ympäristön pilaamisen. Yhtiö myös kielsi Ylen kuvaamisen alueella perustellen kieltoa liikesalaisuudella.

Rikastushiekka uhkaa levitä suon kautta lähivesistöihin, jotka ovat suorassa yhteydessä Tornion-Muonionjoen vesistöön. Jokialue on merkittävin Itämeren lohen lisääntymisalue.

Paikalliset ihmiset huolestuivat asiasta ja saimme heiltä lukuisia yhteydenottoja.

Tulvaongelma tuli ilmi sen jälkeen, kun yhtiö oli tehnyt poikkeamailmoituksen Norrbottenin lääninhallitukselle. Ilmoituksen mukaan lumen sulamisvesi oli noussut yhdessä kohtaa yli huoltotien kaivoksen jätealueen länsipuolella.

Kaivoksen johtajan Åsa Allanin mukaan mitään tulvaongelmaa ei ole: hänen mukaansa poikkeama oli harmiton, eikä vahingoittanut ympäristöä. Tien penkka oli heti korotettu ja ongelma sillä ratkaistu.

Jätealueen ulkopuolelle ei Allanin mukaan aiheudu pilaantumista.

Kaivosyhtiö päästi vieraaksi, mutta kielsi kuvaamisen

Pyysimme kaivosyhtiöltä mahdollisuutta kuvata jätealuetta. Kaivosjohtaja Allan siirsi pyyntömme kaivoksen tiedottajalle Helena Sjöholmille. Sjöholm yritti siirtää kuvausta kiireisiin vedoten, vaikka toivoimme pääsevämme paikalle mahdollisimman pian. Ihmisten epäilyt koskivat kevättulvaa, joka laskee päivä päivältä.

Väännön jälkeen Sjöholm viestitti, että kuvaus ehkä lopultakin onnistuu, joten matkustimme kuvaaja Jarmo Honkasen kanssa Pajalaan.

Pääsimme jätealueelle kaivosyhtiön minibussilla perjantaina toukokuun 17. päivänä. Sjöholmin seurana ja kuljettajana oli kaivosyhtiön teknisen puolen asiantuntija. Mies pysytteli melkein vaiti tunnin kestäneen visiitin ajan.

Juuri ennen lähtöä kuvausajelulle hermostuneen oloinen Sjöholm selittää, että kuvaaminen olisikin sallittua vain tietyissä paikoissa.

Olen käynyt Kaunisvaaran kaivoksella useita kertoja tekemässä uutisjuttuja vuosien 2013–2018 aikana. Oletin että menisimme jätealueen kaakkoiskulmaan kuten olin sähköpostilla pyytänyt. Olimme kuvanneet siellä vuoden 2018 kesällä kaivosjohtaja Allanin opastamana vapaasti. Tuolloin mukana oli myös Lapin Kansan toimittaja ja kuvaaja.

Nyt kävi toisin. Meille ei näytetty lainkaan suurta jätealuetta ja sen kaakkoiskulmassa olevia pieniä selkeytys- ja varastovesialtaita.

Tiedottaja vie meidät huoltotielle jätealueen länsireunaan. Hänen mukaansa tämä on juuri se paikka, josta vesi meni yli tien. Kaivosyhtiön poikkeamailmoituksen kartta vahvistaa saman asian myöhemmin.

Paikalta ei näy kuin pieni kulma jätealueen nurkkaa. Edes sitä emme saa kuvata. Saamme kuvata vain vastakkaiseen suuntaan soiseen pöheikköön päin. Siellä tulvalammikoissa kirmaavat kiimaiset heinäsorsat.

Noin kaksi kilometriä halkaisijaltaan oleva jätealue vesialtaineen oli Kaunis Iron Ab:ssä päätetty pitää jostain syystä piilossa katseilta.

Yhtiö: "Haluamme suojata liikesalaisuutemme"

Yhtiön tiedottaja Helena Sjöholm kiisti ykskantaan epäilyt, että tulva juoksuttaisi rikastushiekkajätettä luontoon ja aiheuttaisi mahdollisesti pilaantumista.

– Ei, se ei pidä paikkansa. Olemme vain tehneet lääninhallituksen ilmoituksen sulamisvedestä juuri kuten pitää, Sjöholm vakuuttaa.

Myös kysymykseen miksi emme saa nähdä ja kuvata suuren jätealtaan aluetta on vastaus valmiina. Se on yllättävä:

– Kuten muukin teollisuus, haluamme suojata liikesalaisuutemme ja ennen kaikkea antaa henkilökunnalle työrauhan, perustelee Sjöholm.

Yhtiön perustelu liikesalaisuudella ei ole uskottava. Jätealuetta ei ole aidattu mitenkään. Kuka tahansa ihminen tai eläin voi mennä sinne. Alueelle vievällä tiellä on hento portti.

Ilmakuvat vahvistivat epäilyt

Koska kaivosyhtiö ei näyttänyt yleisössä ja myös viranomaisissa epäilyksiä herättänyttä jätealuettaan, toteutimme varasuunnitelman.

Kaivoksen laaja jätealue sijaitsee runsaat kaksi kilometriä itään kaivoksen tuotantolaitoksilta. Rikastushiekkajäte pumpataan rikastamolta jätealueelle maan pinnalla olevia putkia pitkin.

Kaivoksen tuotantoalueen ja jätealueen välistä menee yleinen tie numero 99. Ajoimme hyvän matkaa sitä pitkin pohjoiseen, kohti Aareavaaran kylää.

Sjöholm oli aiemmin varoitellut meitä siitä, että kaivosalueen lähistöllä on pari päivää sitten nähty karhu. Siitä huolimatta kävelimme tieltä metsään kaivosalueen ulkopuolella suunnistaen jätealueen pohjoispuolelle.

Pysyimme visusti kaivosalueen ulkopuolella. Sieltä kuvasimme jätealtaan ilmasta. Ilmakuvat selittivät miksi kaivosyhtiö halusi estää jätealueen näkemisen ja kuvaamisen. Ne myös tukivat kansalaisten epäilyjä tulvan vaikutuksesta.

Kuvissa näkyy kuinka vetinen, löysä rikastushiekkamassa leviää suolle ja kasvavien puiden joukkoon. Jätettä kuljettaa alueella lilluva kevättulva. Jätealuetta kiertävän tien pinta ei ole paikoin kovin paljon korkeammalla kuin suossa oleva vesi.

Vasta pohjoisesta näkee, että jäte todella johdetaan hyllyvälle suolle. Olen käynyt vuosikymmenten aikana useilla kaivosten jätealueilla. Mitään vastaavaa en ole aiemmin nähnyt. Näky oli ikävä.

Jätealueen vedet virtaavat Tornionjoen Natura 2000 -vesistöön

Kaivoksen jätealue on Tapulivuoma-niminen vetinen suoalue, joka viettää kohti Muonionjokilaaksoa. Alueen virtavedet laskevat Muonionjokeen ja edelleen Tornionjokeen. Vain parin kilometrin päässä jätealueen alapuolella Aareajoki yhtyy Kaunisjokeen, joka laskee Muonionjokeen.

Vesistö on merkittävin Itämeressä vaeltavan merilohen lisääntymisalue.

Norrbottenin lääninhallituksen ympäristönsuojeluosasto insinöörin David Berggårdin mukaan prosessivesistä ei ole välitöntä myrkytysvaaraa. Pitkän ajan kuluessa alhaisetkin metallipitoisuudet voivat lääninhallituksen näkemyksen mukaan olla haitallisia ympäristölle.

Kaivos laskee jätevetensä selkeytysaltaasta myös luvalla putkea pitkin Muonionjokeen, joka on Natura 2000 -alueena suojellun Tornionjoen suurin sivujoki.

Kaivostoiminnan aloittamisen jälkeen muiden muassa lyijyn, nikkelin ja uraanin pitoisuudet jätevesiputken alapuolella Muonionjoessa nousivat hiuksenhienosti. Pitoisuudet ovat Kaunis Iron Ab:n mukaan merkityksettömiä ja kaukana mistään kielletyistä määristä.

Luvat kahden uuden avolouhoksen avaamiseen haussa

Kaunisvaaran kaivoksen toimintaa nyt pyörittävä Kaunis Iron Ab hakee parhaillaan lupaa kahden uuden avolouhoksen avaamiselle. Niistä louhittava malmi on happoa muodostavaa ja rikastus tulee tapahtumaan vaahdottamalla. Siihen tarvitaan suuret määrät kemikaaleja. Samalla myös jätealue ollaan laajentamassa kaksi kertaa nykyistä suuremmaksi.

Suomi tulee osallistumaan laajennuksen lupamenettelyyn. Espoon sopimuksen mukaan Suomella on oikeus Ruotsin kanssa yhteisen Tornionjoen vesistön vaikutusalueen valtiona antaa lausuntoja kaivoshankkeen vaikutuksista.

Suomen puolella on Kaunisvaaran kaltainen Hannukaisen rautakaivos Kolarissa. Hanketta ajaa nyt suomalainen yhtiö Hannukainen Mining Oy. Kovasti kiistellyn hankkeen lupapäätöstä on odoteltu vuosia. Ei ole mitään takeita, että asia ratkeaa tänäkään vuonna.

Hannukaisessa vastustusta herättää etenkin jätevesien päästöriski Tornionjoen vesistöön.

Uusi kaivos sai aloittaa vanhalla luvalla

Kaunisvaaran jätealtaan riskeistä ovat varoittaneet vuosia Ruotsin luonnonsuojeluvirasto Naturvårdsverket ja kaivosta valvova Norrbottenin lääninhallitus. Siitä huolimatta uusi kaivosyhtiö Kaunis Iron Ab sai aloittaa kesällä 2018 uuden tuotannon vanhalla, konkurssin tehneen kaivosyhtiö Northlandin saamalla ympäristöluvalla.

Kaunisvaaran kaivoksen ympäristölupa myönnettiin vuonna 2010. Jo alkuaan puutteellisena pidetyn ympäristöluvan myönsi Suomen ja Ruotsin rajajokikomissio vain vähän ennen kuin se menetti lupaviranomaisen asemansa ja siitä tuli lausunnonantaja. Lupatoimivalta siirtyi Ruotsin viranomaisille.

Ruotsin luonnonsuojeluvirasto Naturvårdsverket vastusti ankarasti uuden yhtiön aloituslupaa. Vastustus kaikui kuuroille korville.

Kaivoksen aloituksen vanhalla ympäristöluvalla salli Ruotsin ympäristötuomioistuin Mark- och miljödomstolen Uumajassa. Tuomioistuimen varsinaista päätöstä luonnonsuojeluviraston valituksesta on odotettu kohta vuosi.

Luonnonsuojeluvirasto pitää riskinä muun muassa kaivoksen jätealueen sijaintia suolla ja vesistöjen vieressä. Metallien ja rikastushiekan pääsy tulvien takia vesistöön on riski.

Avolouhos pudotti pohjavesiä 16 metriä

Northlandilla oli Suomen puolella Kolarissa sisarhanke Hannukainen, jota ajaa nyt uusi suomalainen yhtiö Hannukainen Mining Oy. Kovasti kiistellyn hankkeen lupapäätöstä on odoteltu vuosia eikä ole mitään takeita että asia ratkeaa tänäkään vuonna. Vastustusta herättää etenkin päästöriski Tornionjoen vesistöön.

Kaunisvaaran ensimmäinen ympäristöyllätys koettiin, kun avolouhos pudotti pohjaveden pinnan 16 metriä.

Romahdus tapahtui Kokkovuoman suoalueella sijaitsevan Tapuliksi nimetyn avolouhoksen seurauksena ja täytenä yllätyksenä. Yhtiön ja sen konsulttien laskelmissa pohjaveden romahdusta ei osattu ennakoida lainkaan.

Paikallisten mukaan suoalue oli ennen porojen kesälaidunta. Pohjaveden seurauksena alueen sanotaan kuivuvan ja alkavan kasvaa mäntyä.

Myös Suomen puolen Hannukaisen kaivoksella on pelätty olevan samanlainen vaikutus pohjavesiin.

Tulvavesi on jätealueella joka vuosi

Norrbottenin lääninhallituksen ympäristönsuojeluosaston ympäristöinsinööri David Berggård on valvonut Kaunisvaaran kaivoksen jäteallasta alusta alkaen vuodesta 2012. Berggårdin mukaan tulvavesi on jätealueella joka vuosi. Myös silloin kun kaivos seisoi konkurssissa lähes neljä vuotta.

Vuoden 2018 lopulla lääninhallitus teki tarkastuksen jätealueella ja huomautti yhtiötä useista puutteista ja laiminlyönneistä. Yhtiö on kiistänyt moitteet ja ilmoittaa toimivansa lupien ja lakien mukaan. Asian käsittely lääninhallituksessa on kesken.

Berggårdin mukaan kaivosyhtiö pumppaa jätealtaaseen liian löysää rikastushiekkaa, joka leviää pitkin suota ja metsää. Hänen mukaansa Ylen ottama ilmakuva näyttää kuinka kaivosyhtiö läjittää rikastusjätettä. Hienojakoinen hiekka leviää veden viemänä suolle ja puiden keskelle.

Lääninhallituksen mukaan jätealuetta kiertävä pato ei vastaa rajajokikomission vuonna 2010 antaman kiistellyn ympäristöluvan vaatimuksia. Lääninhallituksen mukaan yhtiö ei ole myöskään hakenut hyväksyntää jätealuetta kiertävälle padolle ja jätealtaan kaakkoiskulmalla olevat vesialtaat eivät ole vaatimusten mukaiset.

Kaunisvaaran kaivoksen nousu, tuho ja jälleensyntyminen

Kohuttu Kaunisvaaran rautakaivos Ruotsin Pajalassa aloitti vuonna 2012. Hanke on juuriltaan samankaltainen aluepoliittinen työllisyys- ja suhdannekaivos kuin Suomen Talvivaara. Molemmat ovat silloisen Pohjoismaissa kukoistaneen kaivosbuumin satoa.

Poliittiset paineet kaivoksen perustamiselle olivat kovat Pohjois-Ruotsin Pajalassa. Väen poismuutosta huolimatta korkea työttömyys oli ongelma.

Kaunisvaaran rautaesiintymä oli ollut liian laiha kelvatakseen valtion kaivosjätti LKAB:lle. Vuosituhannen alun Pohjoismaisen kaivosinnostuksen huumassa perustettiin Kaunisvaaraa varten uusi yhtiö Northland Resources.

Northlandin kaivos ehti toimia vain kaksi vuotta (2012–2014) ennen yhtiön konkurssia. Kaivoksen kaatoi huono kannattavuus. Vararikko oli heikon raudan hinnan ja arvioitua suurempien tuotanto- ja kuljetuskustannusten seurausta.

Yhtiöllä oli Suomen puolella Kolarissa sisarhanke Hannukainen. Sitä ajaa nyt uusi suomalainen yhtiö Hannukainen Mining Oy. Kovasti kiistellyn hankkeen lupapäätöstä on odoteltu vuosia eikä ole mitään takeita että asia ratkeaa tänäkään vuonna. Vastustusta herättää etenkin päästöriski Tornionjoen vesistöön.

Konkurssi tuli monille pajalalaisille kalliiksi

Northlandin konkurssia on sanottu Ruotsin historian suurimmaksi. Kaivos oli maksanut miljardi euroa. Yhtiöllä oli vain velkaa. Käyttöpääoma alkoi loppua jo ensimmäisenä toimintavuotena.

Northland, jonka hanketta poliitikot innolla edistivät, houkutteli sijoittajiksi suuren joukon tavallisia kansalaisia. Moni pajalalainen hävisi rahansa. Osa osti osakkeita pankkilainalla ja on jäänyt niistä velkaa.

Kaunisvaaran kaivos seisoi lähes neljä vuotta konkurssipesän hallinnassa. Norrbottenin poliitikot yrittivät sysätä sen LKAB:n hoteisiin ilman tulosta. Lopulta kaivos rikastamoineen myytiin halvalla.

Ostajana oli ABCDE Ab -niminen ruotsalaisten teollisuusmiljonäärien omistama yhtiö. He perustivat nykyisen kaivosyhtiön Kaunis Iron Ab:n. Uudella kaivosyhtiöllä on laajan poliittisen kokemuksen ja suhdeverkoston vahvistamat hartiat.

Ex-demariministeri ja ex-kunnanjohtaja uuden yhtiön peräsimessä

Kaunis Iron Ab:n hallituksen puheenjohtajana on moninkertainen sosiaalidemokraattien ministeri Anders Sundström. Sanomalehti Expressenin mukaan Sundströmin lempinimi on Röda Baronen, Punainen Paroni.

Kaivoshanketta on luonnehdittu Ruotsissa Sundströmin paluuksi sen jälkeen kun hän joutui eroamaan Swedbankin hallituksen johdosta vuonna 2016.

Kaunis Ironin Ab:n kaivosjohtaja Åsa Allan sanoi kesällä 2018 tuotannon käynnistyttyä Yle uutisille, että kannattavuus perustuu juuri siihen, että kaivos saatiin halvalla.

Kaunis Iron Ab:n kaivosjohtajaksi Allan valittiin Pajalan kunnanjohtajan tehtävästä. Kunnanjohtajaksi hänet oli valittu konkurssin tehneen Northlandin geologin ja suunnittelupäällikön tehtävästä.

Koulutukseltaan Allan on geologi ja väitellyt vuonna tohtoriksi rauta-, kupari-ja kultamalmien synnyn yhteyksistä vuonna 2007.

Mitä ajatuksia artikkeli herätti? Aiheesta voi keskustella klo 22 asti.

Lue myös:

Tornionjoen trilleri: Kaivos vai lohi?

Luonnonvarakeskus ei puolla Hannukaisen kaivosta – kuparipäästöt voisivat jopa tappaa lohia

Ruotsissa Pajalan konkurssikaivosta valmistellaan tuotantoon kesällä

Kemin biotuotehtaan YVA-menettely on alkanut. Paikallisia asukkaita pohdituttavat Metsä Fibren jättitehtaan suunnitelmissa paitsi laajat ympäristökysymykset, hiilinielu, metsien tulevaisuus ja raaka-aineen riittävyys, myös monet paikalliset käytännön vaikutukset.

Metsä Fibre järjesti keskiviikkoiltana Kemissä yleisötilaisuuden, jossa esiteltiin Polar King- nimen saaneen tehtaan suunnitelmia ja ympäristövaikutusten arviointia. Vajaat sata ihmistä oli paikalla kuuntelemassa, kysymässä ja esittämässä mielipiteitä.

Suomen, EU:n tai maailmanlaajuiset ympäristökysymykset jäivät yleisökeskustelussa lähinnä viittausten asteelle. Tällä kertaa keskityttiin puhumaan paikallisia suoraan ja heti koskevista muutoksista, joita syntyy, jos poh­joi­sen pal­lon­puo­lis­kon suu­rin puu­ta ja­los­ta­va lai­tos Kemiin rakennetaan.

Kemin 1,5 miljoonan tonnin ja 1,5 miljardia euroa maksavan biotehtaan merkittävimmät vaikutukset liittyvät vesistöön ja ilmaan johdettaviin päästöihin, meluun sekä raaka-aineiden ja tuotteiden kuljetuksiin. Metsä Fibren mukaan tehtaan ympäristötavoitteet on asetettu siten, että Kemin biotuotetehdas pystyy toimimaan samantasoisilla lupaehdoilla kuin Pajusaaren nykyisellä tehdasintegraatilla tällä hetkellä on.

Päästöt

Yleisötilaisuudessa tuli esille huoli muun muassa lämpimän lauhdeveden vaikutuksesta merijäähän. Lämpimien päästövesien pelätään haurastuttavan Kemin edustan jäätä niin, että merialueen talvinen virkistyskäyttö vaarantuisi. Paikalla olijat ihmettelivät, miten nykyaikana ylipäätään voitaisiin jättää käyttämättä hyödyksi tarjolla oleva lämpöenergia. Esille tuli mahdollisuus hyödyntää päästövesiä kaukolämpöön.

Tilaisuudessa olleilta Metsä Fibren edustajilta ei herunut suuria lupauksia päästövesiasiassa. Projektipäällikkö Jari-Pekka Johansson totesi yhtiön suhtautuvan periaatteessa myönteisesti ajatuksiin asian ratkaisemiseksi. Esimerkiksi kaukolämpömahdollisuus on olemassa.

– Keskustelu asiasta on aloitettu Kemin kaupungin kanssa, Johansson sanoi.

Yleisöstä esitettiin, että Metsä Fibre voisi myöntyä kaukolämmön toimittamisessa sopuhintaan, mutta aktiivisen luonnonsuojelijan Hilkka Lipposen mielestä yhtiön tulisi hyvittää toimintansa ympäristövaikutuksia luovuttamalla lämpö kaupungin käyttöön maksutta.

Päästövesiä ja muita paikallisia vaikutuksia enemmän Lipposta kuitenkin huolettavat hankkeen vaikutukset ilmastoon.

– Tässä pilataan hiilinieluja, tässä pilataan metsiä.

Lipponen myös suhtautuu epäillen siihen, että päästöt voisivat pysyä nykytasolla, vaikka tuotanto kasvaa merkittävästi.

– Toivon tietysti että niin on, jos tehdas toteutuu.

Melu ja liikenne

Meluhaittojen lisääntyminen tuntuu huolettavan monia, sillä kuorimon suunnitellaan siirtyvän Kiikelin ja kaupungin keskustan suuntaan.

– Meluongelma kannattaa selvittää. Sen varmasti pystyy poistamaan. Veitsiluodon tehtailla oli vastaava tilanne, mutta sinne rakennettiin meluaita, joka estää melun kantautumisen Rytikariin. Se on teknisesti ratkaistavissa, pohti Raimo Keskikallio.

Raskaan liikenteen lisääntyminen tehtaalle ja tehtaalta on mahdollisen uuden tehtaan näkyvimpiä ympäristövaikutuksia tehtaan lähialueella. Liikennejärjestelyihin on tekeillä suunnitelma, jossa tehtaalle johtavan Sahansaarentien kylkeen rakennettaisiin raideyhteys. Lisäksi kaavailuissa on turvallisuutta parantavia tiejärjestelyitä.

Projektipäällikkö Jari-Pekka Johansson totesi, että niin tieverkkoon, raideliikenteeseen kuin Ajoksen satamaan ja väylään tarvitaan investointeja, jotta kuljetus ja liikenne sujuisivat häiriöttä.

Sähkö

Biotuotetehdas tuottaisi myös huomattavan määrän sähköä. Projektijohtaja Jari-Pekka Johanssonin mukaan tehtaasta saataisiin sähkö noin 100 000 omakotitalon tarpeeseen. Yhtiö on kertonut, että biotuotetehdas lisäisi uusiutuvan energian osuutta Suomessa yli kaksi prosenttiyksikköä.

Hankkeeseen liittyy myös sähkölinjasuunnitelma. Fingridin kanssa on selvitetty 110 kV:n linjan reittivaihtoehtoja joko Isohaaraan tai suoraan Keminmaahan. Linja kulkisi suurimmaksi osaksi nykyisen sähkölinjan vieressä. Linjan suunnittelu on alkanut. Siitä tehdään erillinen ympäristöselvitys ja se liitetään biotuotetehtaan YVA-selostukseen.

Pohjatietoa Äänekoskelta

Biotuotehtaan YVAn ja hankesuunnittelun aikataulu on tiukka. Kaiken pitäisi olla valmiina investointipäätöstä varten ensi keväänä.

YVA-työ on Metsä Fibressä ja konsulttina toimivassa Sweco Industry Oy:ssä täydessä vauhdissa. Selvitettävää on paljon ja esimerkiksi luontoon liittyvistä havainnoista osa on tehtävä heti. Esimerkiksi viitasammakoiden esiintyvyyttä ja elinoloja on käyty tehdasalueen kupeessa jo biologivoimin tutkimassa.

– Tämän kesän aikana esimerkiksi juuri sammakot on tutkittava. Jos yksi tekeminen siirtyy vuodella eteenpäin, kaikki muukin siirtyy, sanoo biotuotetehdasprojektin YVA- ja ympäristölupavastaava Kaisu Annala.

Metsä Groupilla on tuore kokemus Äänekosken biotuotetehtaan suunnittelusta ja rakentamisesta. Näitä tietoja voidaan jossain määrin hyödyntää Kemin tehtaan suunnittelussa ja ympäristövaikutusten arvioinnissa.

– Esimerkiksi melumallinnuksessa voidaan käyttää apuna Äänekosken tietoja ja peilata Kemin lähtötietoja Äänekosken arvoihin, kertoo projektipäällikkö Reetta Hurmekoski.

Ensimmäinen lausuntoaika on nyt

YVA-ohjelmasta voi kirjallisesti antaa lausuntoja ja esittää mielipiteitä 17. kesäkuuta asti. Yhteysviranomainen eli ELY-keskus antaa lausuntonsa kuukauden kuluessa eli viimeistään 17. heinäkuuta. Kesän aikana tehdään ympäristövaikutusten arviointiselvitykset ja myös ympäristölupahakemuksen valmistelu on käynnissä.

Aikataulun mukaisesti YVA-kuulutus annetaan syyskuussa. Tuolloin pidetään myös yleisötilaisuus ja alkaa kommentointiaika. Yhteysviranomaisen niin kutsutun perustellun päätelmän jälkeen YVA-menettely on valmis. Metsä Fibre arvioi, että hanke voisi saada ympäristöluvan keväällä 2020. Investointipäätös tehtäisiin kesällä ja noin kaksi vuotta kestävä rakentaminen voisi alkaa. Tehdas olisi valmis käynnistettäväksi syksyllä 2022.

Biotuotetehdas työllistäisi suoraan 250 ihmistä ja arvoketjussa 2 500 ihmistä.

Kemiin suunnitellun jättimäisen biotuotetehtaan ympäristövaikutusten arviointi alkoi

Metsä Group: Uudet EU:n hakkuulaskelmat eivät vaikuta Kemin biotuotetehtaan suunnitteluun

Nyt se ratkesi – Metsä Group rakentaa Kemiin 1,5 miljardin euron biotuotetehtaan

Neljä vuotta sitten vihreiden silloinen puheenjohtaja Ville Niinistö kannatti Äänekosken biotuotetehtaan nopeutettua lupamenettelyä ja rauhoitteli huolestuneita kalastajia.

Tänä keväänä Metsä Groupin Kemiin suunnittelemasta biotuotetehtaasta annetuissa lausunnoissa on korostunut huoli ympäristöstä.

Niinistön mukaan tilanne on muuttunut, koska puun käyttö on lisääntynyt.

– Sellutehtaat ovat mittaluokaltaan isoja. Metsiä hakataan niin paljon, että metsäluonnon ja ilmastonsuojelun kannalta aletaan olla kipurajoilla. Tämä on nyt ongelma, ei sinällään se, etteikö tehdas pyri toimimaan tehdaspaikkakunnalla ympäristöystävällisesti, Niinistö sanoo.

Huolena hiilinielu ja luonnon monimuotoisuus

Vihreiden huoli tiivistyy hiilinielun pienenemiseen ja luonnon monimuotoisuuden katoamiseen.

– Millä tavalla muutokset paikallisten ihmisten ympäristöön, ilmastoon ja luontoon kompensoidaan? Nyt on ensimmäinen todellinen paikka näyttää, kuinka paljon ympäristöarvot painavat puolueiden toiminnassa, sanoo lappilainen Riikka Karppinen.

Sellun lisäksi Kemin tehdas tuottaisi uusiutuvalla energialla lähes kaksi prosenttia Suomen sähkönkulutuksesta, kerrotaan Talouselämän artikkelissa. Ympäristölle myönteistä on myös, jos sellulla korvataan muovia ja puuvillaa.

– On tietysti positiivista, jos lopputuote vähentää ympäristökuormitusta muilta sektoreilta. Mutta se ei poista kysymystä siitä, millä tavalla metsien käyttö saataisiin pidettyä kestävällä tasolla, Karppinen kommentoi.

Karppinen ei kuitenkaan tyrmää Kemin hanketta.

– Suoraan en sitä tyrmää. On ilmoitettu, että se toisi 1 500 uutta työpaikkaa Lappiin ja työhän on positiivinen asia, hän sanoo.

Kompromissi voi ehkä löytyä

Niinistö korostaa, että metsä on muutakin kuin raaka-ainetta teollisuudelle.

– Metsät ovat paikkoja luonnolle ja eri lajeille. Metsässä viettävät aikaa ihmiset, jotka eräilevät ja patikoivat. Luontomatkailu ja porotalous hyötyvät metsistä. Metsästäjät haluavat metsästää, hän listaa.

Niinistön mielestä voisi kuitenkin olla mahdollista sovittaa metsäteollisuutta ja luonnonsuojelua yhteen.

– Avohakkuista on pääosin luovuttava ja siirryttävä jatkuvaan kasvatukseen sekä pidennettävä hakkuukiertoa. Lisäksi se edellyttäisi mittavaa metsitysohjelmaa, soiden ennallistamista ja hiilen sidontaa maataloudessa, hän sanoo.

Osa teollisuuden hankkeista voi toteutua

Viime aikoina on puhuttu paljon siitä, salliiko Euroopan unioni Suomen lisähakkuut.

– En usko, että lyhyellä aikavälillä EU:n hiilinielurajoitteet muodostuvat kovinkaan tiukoiksi tai kalliiksi sillä tavalla, että joutuisimme merkittävästi maksamaan meidän puun käytöstämme, Niinistö arvelee.

Suomessa suunnitellaan useita puun käyttöä lisääviä hankkeita. Lapissakin kaavaillaan Metsä Groupin tehtaan lisäksi sellutehdasta Kemijärvelle ja biodieseltehdasta Kemiin.

Niinistön mielestä seuraavan hallituksen ja päättäjien on käytävä positiivista keskustelua metsäteollisuuden kanssa.

– Jos metsäteollisuus on valmis lisäämään ympäristön ja ilmaston kannalta vastuullisia päätöksiä, niin kyllä varmaan jotkin heidän hankkeistaan menevät eteenpäin. Mutta luulen, että teollisuuden sisällä on kilpajuoksua siitä, mikä näistä hankkeista on realistisin, hän pohtii.

Joka tapauksessa Kemin tehdas tarvitsee toteutuakseen myös poliittisia päätöksiä. Puuta pitäisi hakata valtion mailta, teitä ja rataverkkoa parantaa sekä Kemin sataman väylä syventää. Äänekosken tapauksessa valtion panostus oli 180 miljoonaa euroa.

Lisää aiheesta:

Vihreät: Valmiina hallitukseen – kynnyskysymyksiä ovat ilmastopolitiikka sekä ihmisoikeudet

Analyysi: Metsä Group pani muille sellunkeittäjille luun kurkkuun – Kemiin nouseva uusi jättitehdas vie puut toisten käsistä

Nyt se ratkesi – Metsä Group rakentaa Kemiin 1,5 miljardin euron biotuotetehtaan

Viidennen sukupolven langaton tiedonsiirto tekee netistä nykyiseen verrattuna ylivoimaisen tehomyllyn. Suurimmassa osassa Suomea ilo uudesta tekniikasta voi kuitenkin olla rajallinen, sillä todella nopeat datayhteydet saavuttaakseen 5G vaatii tukiasemia liki tuhkatiheään.

Mainoksissa uuden sukupolven mobiili-internetverkolle luvataan, että nopeudet jopa kymmenkertaistuvat nykyisestä. Kehittäjien visioissa laitteet pystyvät kommunikoimaan keskenään: Autot tietävät toistensa sijainnin, jääkaappi tilaa itse ruoat ja niin edelleen.

Oulun yliopistossa 5G-testiverkkoprojektia vetävä ohjelmajohtaja Olli Liinamaa kertoo, että esineiden internetille eli IoT:lle odotetaan sovelluksia myös teollisuuden puolella.

– Esimerkiksi tehtaiden sisällä voidaan laittaa erilaiset laitteet keskustelemaan keskenään ilmateitse, jos ne eivät ole kovin kaukana toisistaan, Liinamaa sanoo.

Sitä mainoksissa ei kerrota, että 5G:ssä käytettävän korkeataajuuksisen signaalin millimetriaallot vaimenevat fysiikan lakien mukaan nopeasti, jopa muutaman kymmenen metrin matkalla. Nykyisessä 4G-tekniikassa signaalin aallonpituus on esimerkiksi reilu 10 senttiä, 5G-signaalissa aallonpituus on vain millimetrejä.

Nopeimpia verkkoja ei vielä rakenneta

Ensimmäiset 5G-yhteydet rakennetaan vain hieman nykyisiä korkeammille taajuuksille, mikä tuo jopa paremman kattavuuden. Liinamaa myöntää kuitenkin, että jos halutaan nostaa datasiirtokapasiteettia, pitää siirtyä myös korkeampiin taajuuksiin. Parhaisiin datanopeuksiin pyrkiviä 26–30Ghz:n verkkoja ei Suomessa vielä olla avattu, muistuttaa Liinamaa.

– Se aika tulee vasta myöhemmin ja sellaisia taajuuslisenssejä ei Suomessa ole myönnetty kaupallisille toimijoille.

Entistä selvästi nopeampiin datayhteyksiin siirtyminen tarkoittaa sitä, että tukiasemia on oltava riittävän tiheässä. Kaupungeissa tästä ei muodostu suurta ongelmaa, mutta suurin osa Suomesta on niin harvaan asuttua, että kattavan peiton saamiseksi tukiasemia pitäisi olla yhtä tiheässä kuin tien varrella katuvaloja tai sähkötolppia.

– Mitä isompi taajuus, sen lyhyempi matka ja sitä enemmän siihen saadaan dataa. Eli lyhyillä etäisyyksillä saadaan paljon dataa ja pitemmillä etäisyyksillä vähemmän dataa. Molempia ei saada, tiivistää torniolainen valokuiturakentaja Jarmo Ruohola ongelman.

Kuidun merkitys kasvaa 5G-aikakaudella

Diplomi-insinöörin koulutuksen saanut Ruohola on ollut rakennuttamassa kuituverkkoa useille Meri-Lapin kylille. Asutuskeskuksissa ja pääväylien varsilla 5G-mobiiliverkko tulee olemaan monipuolinen, tehokas ja viiveetön. Laajoilla alueilla joudutaan tyytymään alhaisempiin nopeuksiin, uskoo Ruohola.

– Siellä nopeudet ovat samaa luokkaa kuin 4G:llä on tällä hetkellä.

Haja-asutusalueella yksi ratkaisu on kuituyhteyksien lisääminen. Kuidussa signaali kulkee lähes vaimentumatta, joten se voidaan tuoda 5G-tukiasemalle pitkänkin matkan takaa.

– Nopea mobiili saadaan kuidun avulla haja-asutusalueillekin. Se mahdollistaa vaikkapa nopeita yhteyksiä hyödyntävien yritysten toiminnan syrjäisilläkin alueilla, Liinamaa sanoo.

Myös tiheästi asutut kaupungit tarvitsevat kuitua saavuttaakseen nopean mobiilin. Toisaalta syrjäinenkin kylä, jolla on kuitu, pysyy kehityksen vauhdissa mukana.

– Jos halutaan sitä langatonta kattavuutta, niin se vaatii sen kuidun sinne taustalle. Voi olla hyvinkin lähitulevaisuutta jo, että jokaisella on kotona oma 5G-tukiasema, josta saat 5G-kattavuuden ja huippunopeat yhteydet. Mutta se vaatii, että tukiasemalle tuodaan kuitu, Ruohola sanoo.

Vuoden 2018 lopussa lähes 60 prosenttiin suomalaisista kotitalouksista oli saatavilla 100 megan tai nopeampi kiinteän verkon laajakaistayhteys. Valokuituliittymien saatavuus paranee koko ajan, kun verkkoja rakennetaan eri puolilla maata. Suomi on laaja maa ja aivan heti ei kuitu joka paikkaan ehdi – tuskin koskaan.

Mobiilin kehitys askarruttaa yrittäjää

Valokuituyhteyksiä rakennetaan isoimmissa taajaan asutuilla alueilla kaupallisesti ja harvempaan asutuilla alueilla tuetusti. Esimerkiksi Lapissa Keminmaan kuntakeskus jää tukien ulkopuolelle.

– Keminmaan kuntakeskus ei pääse tuen piiriin, koska tämä alue on liian lähellä, vajaan kymmenen kilometrin päässä Kemin kaupunkia, kertoo kunnan elinkeino- ja hankekoordinaattori Seppo Selmgren.

Nopeille nettiyhteyksille olisi kuitenkin tarvetta vaikkapa Kallin Hiihtokeskuksessa Keminmaassa: hyvää nettiä tarvitsevat hissitoiminta, lippujärjestelmä ja valvontakamerat. Nykyinen yhteys mobiilitukiaseman kautta on kohtalainen, mutta kehitys askarruttaa yrittäjä Ilkka Yli-Öyrää. Tukiasema on niin kaukana, että nopeaa 5G-yhteyttä ei sieltä asti saa.

– Toiminnan pyörittämiseen tarvitaan toimivat yhteydet, mutta erityisesti asiakkaat haluavat hyvän yhteyden, Yli-Öyrä sanoo.

Mobiiliverkossa samanaikainen käyttö aiheuttaa ongelmia, koska yhteys jaetaan muiden käyttäjien kanssa. Kalli on pieni hiihtokeskus, mutta sielläkin voi olla satoja kännyköitä samaan aikaan käytössä.

– Kyllähän se huomaa jo tässä nykyisessä 4G:ssäkin, että mitä enemmän käyttäjiä niin se rasittaa sitä yhteyttä eikä toimi kenelläkään todella hyvin.

Laskettelukeskuksissa liikutaan laajalla alueella ja 5G:n muutaman kymmenen metrin kantama on riittämätön. Nopean yhteyden mahdollistama laadukkaiden kuvien katseleminen kännykästä voi jäädä haaveeksi, ellei langaton verkko kehity datamäärän nousun tahtiin.

Tutkijoiden katse on jo 6G:ssä

Kehitys ei pysähdy 5G:hen, vaan tutkimusorganisaatioiden katse on jo 6G:ssä. Se käyttää vielä lyhyempää aallonpituutta, mutta myös uudenlaisia käyttöliittymiä on kehitteillä.

Sellaisia kehitetään esimerkiksi Oulun yliopiston 6G Flagship -projektissa, ohjelmajohtaja Olli Liinamaa Oulun yliopistosta.

– Esimerkiksi ikkunapinnat voivat toimia tulevaisuudessa jonkinlaisena käyttöliittyminä ympäristöstä kerättävälle datalle ja informaatiota räätälöidään käyttäjän mukaan. 6G:ssä mennään entistä enemmän kohti datalla ohjattavaa yhteiskuntaa, Liinamaa sanoo.

24.5. klo 9.09 Korjattu juttua. Valokuidussa signaali kulkee näkyvän valon taajuudella, ei 5G-radiotaajuuksilla.

Lue myös:

Kuopio rakentaa sata kilometriä tyhjää putkea maan alle tulevaisuuden 5G:tä varten – asiantuntija kiittää, sillä valokuitua on Suomessa liian vähän

Älypeili on pian henkilökohtainen sihteerisi – näin 5G ja IoT mullistavat arkesi

5G-teknologia voi mullistaa viihteen, teollisuuden ja liikenteen – samalla yksityisyys kapenee ja hybridisodankäynnille tulee uusia keinoja

Metsä Group käynnisti huhtikuussa raivoisan keskustelun metsähakkuista, kun yhtiö kertoi tekevänsä Kemin tehtaalleen 1,5 miljardin euron laajennuksen.

Talousvaikuttaja Björn Wahlroos johtaa hallitusta toisessa metsäjätissä, UPM-Kymmenessä. Hän vakuuttaa, että Suomessa riittää metsää hakattavaksi.

– Ainakin Kemin laajennusinvestointeihin, Wahlroos sanoo Ylelle.

– Sen jälkeen tämä alkaa olla taloudellinen kysymys, koska metsät alkavat löytyä vasta tiettömien taipaleiden takaa. Olen taipuvainen yhtymään niihin poliitikkoihin, jotka sanovat, että sen jälkeen tänne ei enää kovin montaa lisäinvestointia mahdu.

Wahlroos korostaa, että ympäristön kannalta suomalaiset ovat tähänkin asti toimineet vastuullisesti, ja että Suomessa on enemmän metsää kuin kertaakaan tällä tai viime vuosisadalla.

– On häkellyttävää, että Suomessa ei muisteta, että meidän fiksusti hoidettu metsäalamme on tuottanut koko ajan kasvavia hiilinieluja.

Björn Wahlroos on metsäteollisuusyhtiö UPM:n ja vakuutus- ja finanssikonserni Sammon hallitusten puheenjohtaja. Nordean hallitusta Wahlroos johti viime talveen saakka.

Tapasimme miehen Osakesäästäjien keskusliiton tilaisuudessa Helsingissä.

"Omistaminen kunniaan"

Talousvaikuttaja Wahlroos ottaa reippaasti kantaa suomalaisen omistamisen puolesta.

– Omistaminen on perusta, jolle yhteiskunnassa rakennetaan tasapainoa. Jos omistaminen on huonosti suojattua, yhteiskunta kaatuu ennemmin tai myöhemmin kaaokseen, Wahlroos vakuuttaa.

Piensijoittajat taputtavat. Tietenkin he uskovat omistamiseen – varsinkin osakkeiden omistamiseen. Toisaalta Wahlroosin puhe on suunnattu vähintään yhtä paljon Helsingin Säätytalossa istuville hallitusneuvottelijoille kuin paikalle kokoontuneille kuulijoille.

Sosiaalidemokraattien puheenjohtaja Antti Rinne kokoaa parhaillaan Suomeen uutta hallitusta. Demareiden verolinjaukset ärsyttivät oikeistopuolueita ja hiertävät elinkeinoelämää.

Wahlroos kertoo Ylelle olevansa optimisti.

– Minulla on toiveita sen suhteen, että sosiaalidemokraatit – kuten kaikki puolueet – ovat parempia hallitusvastuussa kuin oppositiossa. Eiköhän tuleva pääministeri ymmärrä, että Suomelle on ratkaisevan tärkeää, että täällä on omistajia, yrittäjiä ja sijoittajia.

Wahlroos on jo pitkään ollut sitä mieltä, että Suomen valtion tulisi myydä omistamiaan yrityksiä. Nyt hallitusneuvotteluista tihkuu tietoja, joiden mukaan valtion menolisäyksiä saatetaan kattaa myynneillä.

Aivan suoraan Wahlroos ei rohkene tyytyväisyyttään yleisölle julistaa.

– Jos sanon, että on hyvä juttu, kun valtio myy omaisuuttaan, ne eivät tee sitä. Sanon siksi, että pitäkää kruununjalokivistä kiinni, älkääkä myykö!

Sitä Wahlroos kuitenkin harmittelee, että naapurimaissa, kuten Ruotsissa, Norjassa ja Virossa, on edistetty omistamista – mutta Suomessa siitä on tehty "kalliimpaa ja monimutkaisempaa".

Wahlroos itse siirsi taannoin kirjansa Ruotsiin, jossa ei ole lahja- tai perintöveroja.

Ongelma vasen tai oikea – vaan kansanluonne

Suomen seuraavan hallituksen painopiste tulee mitä todennäköisimmin olemaan enemmän vasemmalla kuin edellisen hallituksen.

Wahlroosin mukaan suomalaisen omistajuusongelman ydin ei kuitenkaan ole vasemmalla tai oikealla.

Hän muistutti Osakesäästäjien tilaisuudessa, että Ruotsissa sosiaalidemokraatit ovat olleet 70 vuoden ajan vetovastuussa lähes yhtäjaksoisesti – ja siitä huolimatta omistamisella on Wahlroosin mukaan “syvät juuret ja arvostusta”.

– Ruotsi on esimerkki siitä, että keskellä tällaista sosiaalidemokraattista keidasta voi olla erittäin toimiva elinkeinoelämä, Wahlroos sanoo.

Sekin on huono selitys, että Suomesta puuttuu pääomaa. Sitä olisi voitu kerätä vuosikymmenten ajan. Vaikuttaakin siltä, että finanssimies löytää syyn varovaisesta kansanluonteesta.

– Vakuutusalalla olen huomannut, että millään muulla markkina-alueella asiakkaat eivät pyydä yhtä pieniä omavastuuosuuksia kuin Suomessa. Missään muualla IF:n asiakkaat eivät halua minimoida riskiä niin täydellisesti.

Wahlroos naurattaa yleisöään toisellakin esimerkillä suomalaisesta riskinotosta. Hän kertoo kuulleensa sen alun perin Haluatko miljonääriksi -ohjelmaa aikanaan juontaneelta Lasse Lehtiseltä.

– Missä maassa kilpailijat lopettavat kisan aikaisimmassa vaiheessa. Mikä on se maa, jossa kilpailija toteaa: viisi tonnia, nyt mä lähden himaan?

Se maa oli tietenkin Suomi.

Supikoiraa, minkkiä, piisamia, rämemajavaa ja pesukarhua saa pyydystää ja tappaa ympäri vuoden kesäkuun alusta lähtien. Eläimet on määritelty haitallisiksi vieraslajeiksi, joten ne eivät ole jatkossa riistaeläimiä.

Aiemmin lajien pyyntiä on voitu rajoittaa, mutta nyt rauhoitusajat poistuvat.

Valtioneuvosto päätti asiasta asetuksella torstaina.

Vaikka lajit eivät enää olekaan riistaeläimiä, sallitut pyyntivälineet ovat pääosin samoja kuin ennenkin. Esimerkiksi myrkyn tai sähköisten laitteiden käyttö eläinten pyyntiin on edelleen kiellettyä eikä supikoiran pyydystämiseen saa jatkossakaan käyttää rautoja.

Keskustojen elinvoima on laskenut vuoden aikana 7,6 prosenttia, kertoo Elävät kaupunkikeskustat ry (EKK).

Laskennassa mukana olleista kaupungeista vain neljässä on onnistuttu säilyttämään elinvoimaisuutta. Häviäjien joukossa on muun muassa Helsingin ydinkeskusta.

Sen sijaan Vantaan Tikkurila, Hämeenlinna ja Rovaniemi ovat saaneet uutta eloa. Niissäkin kasvu on ollut maltillista. Mukana voittajien joukossa on myös pieni Loimaan kaupunki. Laskelmissa on mukana 39 keskusta-aluetta.

– Kaupungistuminen kiihtyy, mutta kasvu ei näy keskustoissa. Trendi on ollut taaksepäin, EKK:n toiminnanjohtaja Pokko Lemminkäinen kertoo.

Lemminkäisen mukaan yksi selittävä syy on verkkokaupalla, joka vie asiakkaita kivijalkakaupoilta. Se ei pelkästään selitä lukuja, sillä keskustojen ulkopuolelle rakennetut kauppakeskukset ja peltomarketit syövät myös osansa.

Keskustoihin on jäänyt tyhjiä liiketiloja, joille ei ole keksitty uutta käyttötarkoitusta. Niistä pitäisi Lemmikäisen mukaan päästä eroon.

– Keskusta ei tule koskaan valmiiksi ja keskustaa pitää kehittää aina. Resurssiviisaasti investoinnit pitäisi tehdä aina mahdollisimman lähellä keskustan keskipistettä.

Mallia vihreästä Pariisista ja aidoilta "urbeilta"

Pokko Lemminkäinen innostuu esittelemään myös rohkeita visioita. Hän ehdottaa, että seuraavan 15 vuoden aikana kaupunkien keskustojen asukasmäärä tuplattaisiin. Jotta kaupungistumisesta saataisiin kaikki irti, olisi seuraavassa hallituksessa oltava kaupunkiministeri.

Keinovalikoima olisi seuraava: Kuntien päätöksenteon osalta kaavoitusta nopeutettaisiin, valitusprosesseja hankaloitettaisiin ja tyhjillään olevien rakennusten suojelusta luovuttaisiin.

Esimerkiksi Lemminkäinen ottaa Pariisin keskustan, jossa ei käytännössä ole tyhjiä liiketiloja. Asukkaita on 25 000 neliökilometrillä. Siitä huolimatta alueella on myös vehreitä puistoja. Lemminkäinen ehdottaa, että Suomessa kaupunkien keskustoissa asuisi 10 000 asukasta neliökilometrillä.

Lemminkäisen mielestä suomalaisilla pitää muuttaa ajattelutapaansa radikaalisti. Malliksi sopivat paitsi pariisilaiset, myös suomalaiskaupunkien keskustoissa asuvat, joita hän nimittää urbeiksi.

– Aito urbi asuu, työskentelee ja viettää vapaa-aikansa keskustassa.

Lemminkäinen kuvailee urbaania elämää sekä tehokkaaksi että ympäristöyställiseksi. Kun elinpiiri koostuu kaupungin keskustasta, ei asukas tarvitse omaa autoa tai isoa keittiötä.

– Pelkästään autosta vapautuisi 500 euroa kuussa kuluttamiseen. Ne rahat voi käyttää ulkona syömiseen ja hyvään elämään.

Asiantuntija: Tikkurilassa tekemisen meininki

EKK:n laskema elinvoimaluku on keskustan kauppojen ja ravintoloiden määrä, mistä vähennettynä tyhjät liiketilat. Sitten se suhteutetaan kaupungin asukaspohjaan.

– Elinvoimavertailu tehdään edellisvuoden lukuihin vertaamalla. Luku on herkkä muutoksille liiketiloissa, siksi muutosprosentit ovat helposti isoja, kertoo EKK:n elinvoima-asiantuntija Martti Wilhelms.

Muutosherkkyydestä kertoo esimerkiksi Hämeenlinnan tilanne. Siellä yhden vanhan liikehuoneiston purkaminen nosti elinvoimalukua ylös. Torin ympäristö oli kärsinyt jo aiemmin, kun kauppakeskus vei elinvoimaa perinteisiltä kauppapaikoilta.

– Hämeenlinnan elinvoimassa ei siis ole tapahtunut varsinaista muutosta, pikemminkin "tekninen korjausliike", Wilhelms kuvailee.

Elinvoima-asiantuntija sanoo, että Rovaniemen elinvoima oli hiuksenhienossa, alle prosentin, nousussa. Nousuun on vaikuttanut kansainvälinen matkailu.

– Myös Tikkurilan elinvoimassa oli pieni nousu. Vantaalla on positiivinen väestönkasvu ja Tikkurilassa on nyt tekemisen meininki. Saneeraus- ja rakennushankkeiden valmistuttua odotan elinvoiman nousevan edelleen, Wilhelms sanoo.

Lue myös: Matkailun kasvu kiihtyi Rovaniemellä viime vuoden lopulla

Wilhelmsin ja Pokko Lemminkäisen edustaman EKK:n perustivat kaupungit, kaupan liitot sekä kiinteistöalan järjestöt keskustojen kehitystyön verkostotoimijaksi. Martti Wilhelms on työryhmänsä kanssa mitannut kaupunkikeskustoja viisi vuotta.

Elinvoimaluvun laskeminen vaatii aina jalkautumista, Wilhelms kertoo. Jalkautumisella hän tarkoittaa sitä, että liiketilat käydään paikan päällä havainnoimassa yksitellen. Tiedot myös tarkistetaan digitaaliselle kartalle.

Wilhelms sanoo, että jalkaisin tapahtuva havainnointi tehdään aina asiakkaan näkökulmasta, jolloin liikkeen auki oleva ovi tarkoittaa palvelevaa yritystä.

Professori: Tarvitaan kaupunkiministeri ja paljon tutkimusta lisää

Kaupunkimaantieteen professori Mari Vaattovaara Helsingin yliopistosta toteaa, että EKK:n keskustelunavaus keskustojen tilasta on kiinnostavinta, mitä Suomessa on kuultu 70 vuoteen. Toisaalta Vaattovaaran mukaan moni todellinen ongelma jää kuitenkin tunnistamatta.

Vaattovaara kyseenalaistaa, mistä keskustoihin saataisiin kymmeniä tuhansia urbaanin elämäntavan valinneita asukkaita.

– Jos urbaani elämäntapa olisi todella haluttava, pitäisi kysyä, mikseivät kuluttajien ja elinkeinoelämän valinnat sitä tue tällä hetkellä.

Professorin mukaan varmasti löytyy joitakin "urbeja", jotka viettävät tällaista elämäntapaa, mutta hän ei keksi syytä, mikä erityisesti saisi heidän määränsä kasvamaan.

– Juuri tällaisten idealisoitujen puheenvuorojen vuoksi tarvitaan kaupunkiministeri ja paljon kaupunkitutkimusta, Vaattovaara toteaa.

Professorin mukaan olisi tärkeää tunnistaa kaupungistumisen tuottama yhteiskunnallinen muutos. Keskusteluun pitäisi kytkeä niin sote, aluehallinto kuin tie- ja liikennehankkeet sekä kaupan sijoittuminen.

– Sen perusteella olisi helpompi antaa ohjeita tavoiteltavien kehityskulkujen tai tulevien kaupunkien ominaisuuksien osalta.

Lisätty Mari Vaattovaaran kommentteja kello 16.05.

Suomessa Lapin ELY-keskus ottaa Kaunisvaaran kaivoksen kiistellyn jätealueen sulkemiseen kantaa lähiaikoina. Suomesta lausuntoa on pyytänyt Ruotsin ympäristötuomioistuin Mark- och miljödomstolen, joka istuu Uumajassa.

ELY:n ympäristöpäällikkö Eira Luokkasen mukaan vastuu ja toimivalta valvonnasta ja sanktioista kuuluu Ruotsin viranomaisille. Hän viittaa Norrbottenin lääninhallituksen arvioihin riskeistä, että kaivosjäte leviää tulvien mukana ympäristöön.

– Totta kai riski on olemassa jos sellainen toiminta jatkuu kovin pitkään. Tällä hetkellä siellä ei ole mitään akuuttia vaaraa sillä tavalla, että se voisi ulottua Muonionjokeen Suomen puolelle. Tilanne ei meidän saamiemme tietojen mukaan ole sellainen, sanoo Luokkanen.

Myös suomalaisten mielipiteitä kuullaan

Ruotsin ympäristötuomioistuin käsittelee parhaillaan Naturvårdsverketin eli Ruotsin Luonnonsuojeluviraston vaatimusta Kaunisvaaran kaivoksen ympäristöluvan peruuttamisesta merkittävien ympäristöriskien vuoksi.

Tuomioistuin on pyytänyt Suomesta viranomaisten lisäksi kansalaisten kantoja asiasta. Asianosaiset voivat tehdä muistutuksen ja muut esittää mielipiteensä suomeksi tai ruotsiksi. Mielipiteen voi esittää kuka tahansa.

Muistutukset ja mielipiteet pitää lähettää Lapin ELY-keskukselle, joka lähettää ne edelleen Ruotsin ympäristötuomioistuimelle Uumajaan. Ohjeet löytyvät Lapin ELY-keskuksen sivuilta.

Yle Uutiset paljasti keskiviikkona ilmakuvin kuinka kaivosjäte leviää patotien ympäröimänä jätealueena olevalle Tapulivuoman suolle ja puuston sekaan tulvaveden viemänä.

Uusi kaivosyhtiö Kaunis Iron on kiistänyt Ylelle, että vuotoja olisi tapahtunut jätealueen kiertävän patotien ulkopuolelle. Jätealue on halkaisijaltaan pari kilometriä ja sitä ympäröi matala patotie. Jätealueeseen kuuluvat rikastushiekka-allas ja kaksi vesiallasta.

Kaunis Iron ei päästänyt Ylen toimittajaa ja kuvaajaa näkemään jätealuetta perjantaina 17.5.2019 jolloin kevättulvaa oli vielä selvästi nähtävissä.

Ylen Länsirajan asukkailta saamista 11.5.2019 kuvista näkyy, että tulva on varsin korkealla jätealuetta kulkeviin teihin nähden.

Tulvakuvien perusteella on täysin mahdollista, että tulvavesi kuljettaa kaivosjätettä myös luvallisen Tapulivuoman suolla olevan jätealueen ulkopuolelle. Tästä riskistä ovat vuosia varoittaneet Naturvårdsverket ja Norrbottenin lääninhallitus.

Kaivos avattiin vanhalla luvalla estelystä huolimatta

Naturvårdsverket on pitänyt kaivoksen ympäristölupaa puutteellisena pitkään. Virasto yritti estää Kaunis Iron Ab:n kaivoksen avaamista uudelleen kesällä 2018.

Ruotsin ympäristötuomioistuin hylkäsi Naturvårdsverketin vaatimuksen ja salli Kaunis Iron Ab:n aloittaa kaivostoiminnan vanhan ympäristöluvan varassa.

Naturvårdsverketin 64-sivuinen peruutushakemus on karua luettavaa. Se löytyy suomeksi käännettynä Lapin ELY-keskuksen nettisivuilta.

Hakemuksessa kerrataan kaivoksen aiheuttama ensimmäinen ympäristöyllätys eli pohjaveden 16 metrin romahdus.

Kaunisvaaran aloittaneen yhtiön Northland Resourcesin ensimmäinen avolouhos Kokkovuoman suoalueen vieressä romahdutti pohjaveden 16 metriä alemmaksi. Konsulttien ja viranomaisten ennakkoarvio oli, että lasku olisi muutamia desimetrejä.

Pohjaveden kato on kuivattanut kymmeniä hehtaareja suota, joka oli ennen porojen merkittävää kesälaidunta.

Lähivesistä ja jokien kaloista löytyi metalleja

Ruotsin ympäristöviranomaisten mukaan lupaehtoja on rikottu toiminnan alusta asti. Padot, kaivosjätteen läjitys ja koostumus sekä selkeytysaltaat on toteutettu toisin kuin lupa edellytti.

Naturvårdsverketin eli Ruotsin Luonnonsuojeluviraston hakemuksesta käy ilmi, että kevättulvat ovat aiheuttaneet lukuisia vuotoja Tapulivuoman jätealueen ulkopuolelle ympäristöön heti kaivoksen toiminnan ensimmäisinä vuosina.

Hakemuksen mukaan jätealueen lähijokien ekologinen tila on kaivoksen takia heikentynyt. Kaivoksen alapuolella Aareajoki yhtyy Kaunisjokeen, joka laskee Muonionjokeen. Ensimmäisen kahden toimintavuoden jälkeen alueen jokivesistä ja jokien kaloista löydettiin metalleja.

Viraston mukaan kaivoksen rikastushiekkajätteen käsittely ja jätealue puutteellisine patoineen ovat merkittävä riski ympäristölle. Jätealue on linnuntietä vain viiden kilometrin päässä Suomen rajasta ja siellä rajajokena virtaavasta Muonionjoesta.

Jätealue on perustettu Tapulivuoman suolle Ruotsin ja Suomen rajajokikomission 2010 antaman ympäristöluvan perusteella.

Norrbottenin lääninhallituksen ympäristönsuojeluosaston mukaan myös nykyinen kaivosyhtiö Kaunis Iron poikkeaa lupaehdoista. Yhtiö on kiistänyt viranomaisten väitteet. Yhtiö on hakemassa uutta lupaa uusien avolouhosten tekemiseksi ja jätealueen suurentamiseksi.

Uusi lupahakemus antaa viranomaisille lisää aikaa

Olisi melkoinen yllätys jos Ruotsin ympäristötuomioistuin peruuttaisi ympäristöluvan ja kaunis Iron Ab joutuisi sulkemaan kaivoksen. Niin ei ole tehty tähänkään asti, vaikka ympäristönsuojelua valvovat viranomaiset Ruotsissa ovat arvostelleet laiminlyöntejä kaivoksen perustamisesta asti.

Uudessa lupaprosessissa Kaunis Iron hakee uutta lupaa myös kiistellylle Tapulivuoman jätealueelle.

Uuden lupaprosessin käynnistys tarjoaa Ruotsin ympäristöviranomaisille ja tuomioistuimille kosolti lisää harkinta-aikaa. Se antaa myös mahdollisuuden uusien tiukkojen lupamääräysten antamiseen.

Kaivoksen äkillinen sulkeminen voi myös olla suurempi riski kuin lupakäsittelyn venyttäminen. Nythän viranomaisten mukaan äkkivaaraa ympäristölle ei ole, mutta pitkän ajan kuluttua on, jos meno ei muutu.

Lue myös:

Ylen kuvat Pohjois-Ruotsin kiistellyltä rautakaivokselta paljastavat: kaivos pumppaa rikastushiekkaa tulvivalle suolle Tornionjoen vesistöalueella

Suomi osallistuu Pajalan Kaunisvaaran kaivoshankkeen YVA-menettelyyn

Pajalan kaivoksen tuotanto alkoi uudestaan Pohjois-Ruotsissa

Rovajärvellä järjestetyssä Kirves 19 -harjoituksessa Kainuun Tykistörykmentin raskaan patteriston 130-millimetrisen kanuunan harhalaukaus aiheutti vaaratilanteen perjantaina.

Tykin kranaatin osuma ylitti ammuntojen määräysten mukaisen vaara- ja varoalueen 230 metrillä ja tulenjohtopaikka sijaitsi vain 180 metrin päässä kranaatin osumapaikasta. Vaaratilanne ei kuitenkaan aiheuttanut henkilövahinkoja, eikä sirpaleista ollut vaaraa.

– Nämä ovat todella ikäviä tapahtumia ja niitä ei pitäisi tapahtua. Kun paljon harjoitellaan ja ammutaan, niin silloin tällöin näitä sattuu. Tästäkin otetaan opiksi, kertoo Kirves 19 -harjoituksen johtaja, everstiluutnantti Marko Leppänen.

Tulenjohtopaikalla oli tapahtuman aikana 31 henkilöä. Heistä 23 oli Kainuun Tykistörykmentin varusmiehiä ja loput henkilökuntaa.

Henkilökunnasta kolme oli ruotsalaisia Nordic Artillery Exercise 19 -harjoitukseen osallistuvia sotilaita. Mahdollisia materiaalivahinkoja ei ole vielä tiedossa.

Ammunnat keskeytettiin välittömästi tapahtuman jälkeen, mutta niitä on perjantaina jatkettu suunnitelman mukaisesti.

Suomen 21 suurimman kaupungin kaupunginjohtajat ovat huolissaan tulevasta sote-uudistuksesta. Kaupunginjohtajien mukaan 18 maakunnan malli viivästyttää sote-uudistusta entisestään.

Kaupunginjohtajat toistavat kantansa siitä, että uuden hallituksen tulisi ennemmin keskittyä palvelujen kuntapohjaiseen uudistamiseen – ilman laajamittaista ja muita toimialoja koskevaa hallinnon uudelleen järjestämistä.

– Tämä laaja huoli ja näkemys kannattaa kuulla. Nopeimmin ja varmimmin päästään eteenpäin kuntapohjaisesti. Nyt on jo 10 vuotta kokeiltu valtion taholta ylhäältä johdetusti, lähinnä hallintoa rakentaen. Eikös se ole jo riittävästi kokeiltu? Turun kaupunginjohtaja Minna Arve penää Twitterissä.

Riski 18 maakuntamallin sote-uudistuksessa on kuntapäättäjien mukaan myös se, että sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistaminen jää tulevallakin hallituskaudella vain haaveeksi ja aika menee uusien rakenteiden suunnitteluun.

– Iso riski on myös se, että uusikin jättiuudistus kaatuu joko poliittisiin tai lainsäädännöllisiin haasteisiin, kaupunginjohtajat sanovat tiedotteessaan.

21 isoimman kaupungin verkostoon kuuluvat Turun, Helsingin ja Tampereen lisäksi Seinäjoki, Espoo, Vantaa, Oulu, Jyväskylä, Lahti, Kuopio, Kouvola, Pori, Joensuu, Rovaniemi, Porvoo, Salo, Vaasa, Mikkeli, Lappeenranta, Kotka ja Hämeenlinna.

Lue lisää:

Hallitusneuvottelujen sote-sopu julkaistiin – lue linjaus tästä

Kuusi suurinta kaupunkia haluaa jatkaa sote-uudistuksia kuntien ja kuntayhtymien voimin

Helsingin pormestarin Jan Vapaavuoren painajainen jatkuu – Muut pääkaupunkiseudulla iloitsevat sote-sovusta

Koivut eivät ole Ylä-Lapissa vielä hiirenkorvillakaan, mutta yksi kesäilmiö on jo saapunut. Suomen kesä on pullollaan monenlaisia kesäilmiöitä. Monet muistavat varmasti minikaivurilla ajamisen tai vaikka crocs-kengillä kävelyn.

Utsjoen ja Inarin välillä tienvieressä töppöstä toisen eteen laittaa Kristian Muthugalage. Vantaalaisella on tarkoitus kävellä tänä kesänä Suomi päästä päähän, Nuorgamista Helsinkiin.

Unelmien toteuttaminen lähtee yhdestä askeleesta.

– Vaikka olisi kuinka iso unelma tahansa, jos sen pilkkoo pieniin osiin, se on ihan mahdollista toteuttaa.

– Nytkin se alkaa siitä, että minä otan vain yhden askeleen, ja sitten jatkan sitä tarpeeksi kauan. Jossain vaiheessa se maali tulee, kiteyttää Muthugalage.

Perjantaina mies oli taivaltanut reilun sata kilometriä. Edessä on yli tuhat kilometriä. Tämän unelman toteuttaminen vaati melko monta askelta, ja monta kuukautta.

– Jos tämä menee niin kuin tähän asti, niin olen Helsingissä varmaan aikaisintaan heinäkuun lopulla, sanoisin että viimeistään elokuussa. Syyskuu olisi itsellenikin aika yllätys, jos vasta silloin olisin Helsingissä .

"Kävellen näkee enemmän kuin lentämällä"

Ilmastotietoisuus ja vastuullinen matkailu nostavat päätään, niin myös Muthugalagen ajatuksissa. Tämän matkan yksi syvällinen tarkoitus on tuoda esille ekologisempaa matkailua.

Hän päätti, että tänä kesänä ei lentoja varailla, vaan matkustetaan eri tavalla kuin ennen.

– Haluan tutustua enemmän omaan kotimaahani, mikä on sen parempi tapa tutustua kuin kävellä. Kävellen näkee enemmän kuin lentämällä, kertoo Muthugalage.

Lämpömittari näytti perjantaina +4 astetta. Muthugalage sai heräillä rauhassa vällyjen välistä ja lepuuttaa matkan rasittamaa kehoaan. Hän on saanut viettää jo kolme yötä kotimajoituksessa.

Nuorgamista tarjottiin heti ensimmäisenä yönä yöpaikka.

– Olin kuvaamassa kun viereeni pysähtyi auto. Mies tarjosi yöpaikan, ruuan ja paremman rinkan lainaan.

Seuraavassa majapaikassa, Utsjoen varrella vierähti kaksikin yötä.

– Tulin tähän taloon, mikä oli tässä tien varrella. Koputtelin oveen. Usko Pantsar avasi oven ja tarjosi sitten yöpaikkaa, vaikka en pyytänyt muuta kuin vettä .

Usko Pantsar saapuu hyvästelemään uuden ystävänsä. Häntä ei arveluttanut tarjota ventovieraalle, huppupäiselle kulkijalle yösijaa.

– Kun näin miehen, uskalsin tarjota yöpaikkaa. Hän katsoi suoraan silmiin, eikä pälyillyt. Vaikutti rehelliseltä kaverilta, kertoo Pantsar heidän kohtaamisesta.

Pihasiivouksen yhteydessä syntyi ystävyys ja lähtöhetkellä halailun lomassa molemmat vakuuttelivat pitävänsä yhteyttä.

– Haikea mieli tulee, kun hän jatkaa matkaa. Kyllä me pidämme yhteyttä. Aion soitella perään, että onko hän varmasti tallessa, lupaa Pantsar.

Heinä-elokuussa Helsingissä, vaikka väkisin

Jäähyväisten jälkeen alkaa yksinäinen taival läpi Lapin avarien erämaamaisemien. Muthugalagen matkan varrella seuraava suurempi kylänen on Inari. Sinne on matkaa sata kilometriä.

Muthugalage etenee rinkkansa kanssa noin kolme kilometriä tunnissa. Harjoittelun hän päätti jättää muille ja lähti kylmiltään taivaltamaan läpi Suomen.

– Monet ovat sanoneet, että kannattaisi harjoitella, että tottuu kävelemään pidempiä matkoja. Enhän minä mitään harjoitellut. Ajattelin, että jätän harjoittelun muille.

– Sytyn vasta tositilanteessa ja tiedän että oma peruskunto on kuitenkin hyvä.

Kuntosalilla ja uimahallissa peruskuntonsa hankkinut Muthugalage aikoo saavuttaa tavoitteensa, vaikka väkisin.

– Jos sairastuisin todella vakavasti tai villieläin raatelisi minut, silloin ehkä harkitsisin lopettamista. Muutoin kyllä vedän tämän loppuun asti, vakuuttaa Muthugalage.

Kittilän kunta vaatii virkarikoksista syytetyiltä luottamushenkilöiltä vahingonkorvauksia enemmän, kuin sille on syntynyt kuluja kunnanjohtaja Anna Mäkelän erottamisesta. Kittilä vaatii syytteessä olevilta kuntapäättäjiltään yhteensä 159 618 euroa.

Kunta lähetytti vahingonkorvausvaatimuksen lakitoimiston kautta. Siinä oli eritelty kuluja hyvin yleisluontoisesti. Apulaisprofessori Olli Norros ihmetteli Ylen haastattelussa, miten syytetyt voivat saada riittävän yksilöidyn tiedon siitä, mitä juuri häneltä vaaditaan.

Kittilän kunnan mukaan haastemiesten toukokuussa toimittamat vaatimukset ovat vain varotoimi, jolla on tarkoitus katkaista vahingonkorvausvelan vanheneminen, eikä niitä ole tarkoitustakaan maksattaa syytetyillä edes siinä tapauksessa, että he saavat tuomion virkarikoksesta.

Kunnanjohtaja Antti Jämsen sanoo, että vahingonkorvausvaatimukset on tarkoitus käsitellä erillisessä oikeudenkäynnissä, kun rikosoikeudenkäynnin lopputulos ja vahingoista vastuulliset henkilöt ovat selvillä. Siinä tapauksessa toukokuussa lähetetyillä vahingonkorvausvaatimuksilla ei ole enää merkitystä vaan vaatimukset päätetään tilanteen mukaan.

Laittomasti erotetulle kunnanjohtajalle Anna Mäkelälle maksetut korvaukset eivät sisälly tähän vahingonkorvausvaatimukseen. Ne ovat samaa suuruusluokkaa.

Laskuja myös toisista oikeudenkäynneistä

Ylen saamien tietojen mukaan lähes 160 000 euron vahingonkorvausvaatimuksiin on sisällytetty muun muassa lähes 68 000 euroa lakiasiantuntijoiden ja asianajajien aiheuttamia kustannuksia. Summassa on mukana joitakin sellaisia kuluja, jotka eivät liity suoraan 27 kittiläläistä kuntapäättäjää koskevaan virkarikosoikeudenkäyntiin.

Kuluja on sisällytetty muun muassa työstä, jonka aiheena on ns. Eilavaaran paperit. Siitä on kunnalle lähetetty kaksi kiistanalaista laskua; ensimmäisestä on käynnissä erillinen oikeudenkäynti ja toinen on syyteharkinnassa.

Eilavaaran ensimmäisen laskun vuoksi on jo syytteessä silloisen kunnanhallituksen puheenjohtaja Timo Kurula (kesk.) ja varapuheenjohtaja Aki Maunula (vas.) sekä kunnanvaltuuston varapuheenjohtaja Markku Mäkitalo (kesk.). Heitä vastaan on nostettu syyte törkeän petoksen yrityksestä ja virkavelvollisuuden rikkomisesta.

Lisäksi 27 kuntapäättäjää koskevassa oikeusjutussa syytetyiltä peritään muun muassa pieniä summia oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat syntyneet kunnan asiakirjojen laittomasta salailusta.

Lue myös:

Asiantuntija: Kittilän kunta saattaa menettää vahingonkorvaukset Kittilän kuntasotkuista

Kunnanjohtaja kertoo nyt: Kittilän kunnan karhukirje on vain varotoimi

Kittilän kuntajupakan niin sanottua hissihaaraa käsitellään Rovaniemen hovioikeudessa maanantaista lähtien. Lapin käräjäoikeus hylkäsi Levin hissiyhtiön toimitusjohtajaan Jouni Palosaareen kohdistuneen luottamusaseman väärinkäyttöön liittyvän syytteen viime kesäkuussa.

Asia liittyi Levin etelärinteen hissihankintojen kilpailutukseen. Palosaaren epäiltiin vuotaneen toisen hissivalmistajan luottamuksellisia tietoja kilpailevalle hissivalmistajalle ja näin suosineen tietoja saanutta hissivalmistajaa.

Syyttäjä valitti käräjäoikeuden päätöksestä hovioikeuteen.

Rovaniemen hovioikeudessa kuullaan nyt todistajana myös maan hallitustunnustelijaa, SDP:n puheenjohtaja Antti Rinnettä. Hän antaa lausuntonsa videon välityksellä keskiviikkona, viimeisenä varsinaisena käsittelypäivänä.

Rinne oli nyt tarkasteltavien tapahtumien aikaan, syksyllä 2013, ammattiliitto Pron edustaja Levin matkailukeskuksen hallituksessa. Kyseinen yhtiö taas omistaa Kittilän kunnan kanssa Levin hissiyhtiön, Levi Ski Resortin.

Rovaniemen hovioikeus ilmoittaa asian käsittelyn aikana asian päätösajankohdan.

Syyttäjä: käräjäoikeus käsitellyt liian pitkää ajanjaksoa

Syyttäjän mukaan käräjäoikeus on perustanut aiemman päätöksensä syytteen ulkopuolisiin ja jopa vuosia tekoajan päättymiseen liittyviin seikkoihin. Hänen mukaansa luottamusaseman väärinkäyttö on täyttynyt Levin hissiyhtiön hallituksen kokouksessa 28.10.2013.

Jouni Palosaari taas vetoaa omassa vastavalituksessaan syyteoikeuden vanhentumiseen ja siihen, ettei asiassa olisi ollut erittäin tärkeää yleistä etua.

Jouni Palosaarella on lisäksi taskussaan lisätodisteita, joilla hän haluaa kumota väitteen, että hän olisi ollut vaarassa aiheuttaa taloudellista vahinkoa hissiyhtiölle ja suosinut hissitoimittajana itävaltalaista Doppelmayr Seilbahnen GmbH:ta italialaisen Leitnerin sijaan hiihtohissien hankintaprosessissa vuonna 2013.

Loppujen lopuksi Leitner tosin voitti tarjouskilpailun.

Palosaari kokee tulleensa vedätetyksi

Palosaaren mukaan Antti Rinteellä on tietoa siitä, että osa hissiyhtiön hallituksesta kävi jopa tiiviitä neuvotteluja Leitnerin kanssa samaan aikaan kun Palosaaren on kerrottu puolestaan auttaneen Doppelmayria tarjouskilpailun voittamisessa.

Syyttäjä katsoo valituksessaan aiempaan tapaan, että Palosaari olisi esimerkiksi tarkoituksellisesti piilottanut myös hallitukselta Leitnerin viime hetkellä tekemän hinnanalennuksen, ja siten riskeerannut hissiyhtiön taloutta.

Palosaari kiistää syyttäjän väitteet ja näkee tapahtumien takana olevan jopa puhtaan ajojahdin niiden osalta, joilla on ollut tiivis yhteys Leitneriin. Muun muassa Antti Rinne mainitaan joukossa, joka on vedättänyt häntä. Muita henkilöitä ovat Palosaaren mukaan olleet muun muassa Levi Ski Resortin tapahtuma-aikainen hallituksen puheenjohtaja Lauri Kurula sekä jäsen Ari Aspia.

Tällä oikeudenkäynnillä on yhteys toiseen Kittilä-oikeudenkäyntiin. Entinen kunnanjohtaja Anna Mäkelä teki Levin matkailukeskuksen ja hissiyhtiön hallituksen kanssa Jouni Palosaaren toimista tutkintapyynnön vuonna 2013. Tämän tutkintapyynnön peruuttamiseen ja Anna Mäkelän erottamiseen liittyvä laajaa oikeudenkäynti oli Rovaniemellä loppuvuonna 2018.

Syyttäjä vetoaa myös tähän oikeudenkäyntihaaraan valituksessaan. Hissiasia tuli Oulun syyttäjänviraston tarkasteltavaksi alun perin apulaisvaltakunnansyyttäjän avattu asian uudelleen sen jälkeen, kun Kittilän kunnanhallitus oli vetänyt tutkintapyynnön pois poliisilta.

Lue myös:

Kittilä-käräjät alkavat vihdoin – tästä on kyse poikkeuksellisen laajassa oikeudenkäynnissä

Kittilän kunta valitsi Levin hissiyhtiön hallitukseen hyllytettyjä kuntapäättäjiä

Yle seurasi yhtä Kittilä-käräjien kiinnostavimmista päivistä: Antti Rinne kiisti vaikuttaneensa kuntapäättäjien toimintaan

Valkolakki päähän, lukion päättötodistus taskuun ja korkeakoulun pääsykokeisiin. Toki näinkin, mutta korkeakouluun voi päästä muullakin tavoin. Ammattiopistosta voi päästä ammattikorkeakouluun opiskelemaan jopa pääsykokeeseen osallistumatta.

1. Väylä- ja polkuopinnot ammattikorkeakouluun

Esimerkiksi Lapissa luoduissa Väylä-opinnoissa ammattiopinnot voi vaihtaa saman alan ammattikorkeakouluopintoihin suorittamalla ensimmäisen lukuvuoden opintoja etukäteen 30 opintopisteen verran.

Pari vuotta tarjolla ollutta mahdollisuutta on hyödyntänyt vuosittain toistakymmentä opiskelijaa.

– Vaatii paljon työtä, ei vuoden aikana ole ollut aikaa juuri muuhun, kertoo Teija Granat, joka valmistuu tänä keväänä Lappiasta suunnitteluassistentiksi. Hän aloittaa tulevana syksynä Lapin ammattikorkeakoulussa rakennusinsinööriopinnot.

Väyläopinnoissa kohtaavat ammattiopiston ja ammattikorkeakoulun yhteiset intressit.

– Meillä on opiskelijoita, joiden urasuunnitelma on ammattikorkeakoulussa. Ammattikorkeakoululle on tärkeää saada hyviä, motivoituneita opiskelijoita tutkintoihinsa, sanoo opinto-ohjaaja Kaisu Liiten ammattiopisto Lappiasta.

Lapin ammattikorkeakouluun voi päästä myös polkuopintojen erillishaun kautta. Silloin opintoja on tehtävä etukäteen 60 pisteen verran. Useilla ammattikorkeakoululla on olemassa omat väylä- ja polkuopintonsa.

2. Avoimen yliopiston kautta yliopistoon

Ikivanha keino päästä yliopistoon on ollut avointen yliopisto-opintojen kautta. Esimerkiksi Lapin yliopistossa näin voi päästä tällä hetkellä kasvatustieteelliseen ja yhteiskuntatieteelliseen tiedekuntaan.

Lapin yliopistokin on mukana 11 yliopiston yhteisessä Toinen reitti yliopistoon (TRY) –hankkeessa kehittämässä avoimen yliopiston väylää.

– Yliopistot päättävät avoimen yliopiston väylästä pääsääntöisesti vuodeksi kerrallaan. Tavoitteena on, että päätökset tehtäisiin pidemmäksi aikaa, kertoo projektipäällikkö Paula Savela TRY-hankkeesta.

Savelan mukaan avoimen yliopiston kautta opintoihin pääsee melko harva, mutta väylää on tarkoitus leventää esimerkiksi tiedotuksen avulla. Tämän reitin pääsyvaatimukset ovat varsin vaihtelevat – 60 opintopisteestä jopa yli sataan – mutta vaatimuksia halutaan yhtenäistää.

3. Toiseen asteen tutkinnolla pääsykokeiden kautta

Toisen asteen ammatillisen tutkinnon suorittaneet opiskelijat voivat hakea korkeakouluihin pääsykokeen kautta. Reitti on sama kuin ylioppilaillekin.

Mahdollisuudesta huolimatta varsin harva päätyy yliopistoon ammattikoulun kautta.

4. Kilpailumenestyksellä korkeakouluun

Korkeakouluopintoihin voi päästä näyttämällä osaamistaan erilaisissa kilpailussa. Esimerkiksi Talousguru-kilpailun voittaja voi valita mieleisensä jatko-opiskelupaikan useasta vaihtoehdosta eri yliopistoissa. Tämän vuoden Talousguru-kilpailuun osallistui lähes tuhat lukiolaista 145 koulusta.

Matemaattisten Aineiden Opettajien Liitto MAOL ry järjestää Neljän tieteen kisoja, joihin kuuluvat lukion matematiikka-, fysiikka- ja kemiakilpailut, peruskoulun matematiikkakilpailu sekä lukion ja peruskoulun yhteinen tietotekniikkakilpailu Datatähti.

Kunkin lukiokilpailun loppukilpailun 10 parasta voi hakea alansa korkeakoulupaikkaa ilman pääsykoetta. Opiskelupaikkaa tulee tällöin hakea erikoistapauksena.

Myös Taitaja-kisan finalistit voivat saada toiselta asteelta valmistuttuaan opinto-oikeuden ammattikorkeaan ilman valintakoetta. Näin on ainakin Lapin AMK:ssa.

5. Taideopintoihin erityislahjakkuuden perusteella

Näyttelijäntaiteen koulutukseen ja kuvataideakatemiaan vaaditaan periaatteessa suoritettu ylioppilastutkinto, muu toisen asteen tutkinto tai vastaava koulutus ulkomailla.

Näyttelijäkoulutuksen erityislaatuisuuden vuoksi erityistä lahjakkuutta ja soveltuvuutta alalle valintakokeessa osoittanut ihminen voidaan hyväksyä ilman minkään edellä mainitun tutkinnon suorittamista.

Vastaavasti kuvataideakatemiaan voidaan ottaa hakija, jolla yliopisto toteaa olevan opintoja varten riittävät tiedot ja valmiudet.

Lue myös:

Emmi Lattu jännittää monen muun tavoin opiskelupaikkaa: "Täytän keväällä 22 ja minusta tuntuu, että jos en vieläkään pääse kouluun, elämäni on ohi"

Toimivatko ensikertalaiskiintiöt huonosti? "Korkeakouluun siirtyminen saattaa pitkittyä"

Korkeakouluja piiskataan tuottamaan yhä enemmän tutkintoja – uusi rahoitusmalli keppinä kahden vuoden kuluttua