Yksi ruotsalainen sotilas kuoli Northern Wind -sotaharjoituksessa sunnuntain ja maanantain välisenä yönä Ylikainuun eli Överkalixin ulkopuolella. Asian vahvisti SVT:lle Ruotsin puolustusvoimien tiedottaja.

Onnettomuuteen liittyi CV90-rynnäkköpanssarivaunu, kertoo Ruotsin puolustusvoimat tiedotteessaan. Onnettomuudessa oli osallisena vain ruotsalaisia.

Pohjois-Ruotsissa järjestettävään suuri kansainvälinen sotaharjoitus alkoi 18. maaliskuuta. Yhteensä harjoitukseen osallistuu kymmenentuhatta sotilasta.

Suomesta mukana on noin 1 500 sotilasta ja 500 ajoneuvoa. Osallistujia on myös Norjasta, Yhdysvalloista ja Britanniasta.

Helsingin hovioikeus aloittaa Karjalan lennoston Lemmenjoella järjestämään harjoitukseen liittyvien tapahtumien käsittelyn toukokuussa.

Hovioikeudessa on käsiteltävänä Karjalan lennoston entistä komentajaa Markus Päiviötä koskeva syyte esimiesaseman väärinkäyttämisestä, palvelusrikoksesta ja kunnianloukkauksesta.

Ilmavoimien komentajaa Sampo Eskelistä syytetään harjoituksen jälkeisistä tapahtumista ja erityisesti viivyttelystä esitutkinnan aloittamiseksi.

Syyttäjä katsoo Eskelisen syyllistyneen palvelusrikokseen tai vaihtoehtoisesti tuottamukselliseen palvelusrikokseen.

Asiat käsitellään hovioikeudessa erikseen. Päiviö ja Eskelinen ovat kiistäneet syyllistyneensä rikoksiin.

Kohua herättänyt Karjalan lennoston vapaaehtoinen harjoitus järjestettiin syksyllä 2017.

Myös Puolustusvoimain komentajan toimia tutkitaan

Syytteeseen asetetut eivät jatka aiemmissa tehtävissään.

Puolustusvoimain komentaja määräsi Karjalan lennostoon uuden komentajan maaliskuun alusta ja Päiviö siirrettiin erityistehtävään Ilmavoimien esikuntaan.

Eskelinen ilmoitti viime vuoden lopulla, että ei hae jatkoa määräaikaiseen virkaan. Virkakausi päättyy huhtikuun alussa.

Lemmenjoen tapahtumiin liittyen Valtakunnansyyttäjänvirasto on pyytänyt keskusrikospoliisia tekemään esiselvityksen puolustustusvoimain komentajan Jarmo Lindbergin menettelystä. Lindbergin on uutisoitu tienneen syytteeseen johtaneista tapahtumista kuukausia ennen esitutkinnan aloittamista.

Karjalan lennoston harjoituksen lisäsi Ilmavoimien Lapinmaja-säätiön kiinteistöllä järjestettiin syksyllä 2017 vapaaehtoiset Ilmasotakoulun yhteisharjoitus ja Ilmavoimien valmiusrakentamisen harjoitus.

Ilmavoimat on antanut selvityksen kaikista kolmesta harjoituksesta Puolustusvoimien Pääesikunnan oikeudelliselle osastolle.

Lue lisää:

Ilmavoimat puolustaa kohun nostanutta Lemmenjokea: Alkoholia ohjeiden mukaan, diskopallot harjoitusväline ja paikka erityinen

Karjalan lennoston komentaja syrjään: taustalla rikosepäily

"Sota ei yhtä miestä kaipaa" – Puolustusvoimain komentaja Jarmo Lindberg ei hae jatkokautta

Valtakunnansyyttäjänvirasto pyytää KRP:tä esiselvittämään Puolustusvoimain komentajan menettelyn Lemmenjoen harjoitukseen liittyen

Ilmavoimien komentaja vaihtuu – Rikossyytteen saanut Sampo Eskelinen ei hakenut jatkoa määräaikaiseen kenraalin virkaansa

Mitä tapahtui Lemmenjoella ja miten Puolustusvoimat toimi syytteisiin johtaneen harjoituksen jälkeen – Jussi Niinistö haluaa selvityksen

Syyttäjä harkitsee esiselvitystä Puolustusvoimain komentajan toiminnasta Karjalan lennoston ex-komentajan tapauksessa

Syyttäjä: Karjalan lennoston entistä komentajaa ja Ilmavoimien komentajaa epäillään sotilasrikoksista – Ilmavoimien komentaja saa jatkaa toistaiseksi tehtävässään

Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen ulkoistamissuunnitelmat herättävät epätietoisuutta Pelkosenniemen ja Savukosken päättäjissä. Kuntapäättäjille esiteltiin alueen sote-palvelujen ulkoistamisesta tehtyä konsulttiselvitystä maanantai-iltana.

Harva päättäjä kertoi vielä mielipidettään palvelujen yksityistämisestä, sanoo Savukosken kunnanhallituksen puheenjohtaja Raimo Haapakoski (kesk.).

– Se on iso ja uusi asia meille täällä molemmissa kunnissa. Se herätti jonkinlaisia kysymyksiä. Ei vielä osattu tai haluttu ottaa kantaa, Haapakoski lisää.

– Monet kuulivat selvityksestä ensi kertaa maanantain iltakoulussa ja aika meni pitkälti siihen, että molempien kuntien taloutta, palvelurakennetta ja kustannuksia käytiin läpi, Pelkosenniemen kunnanhallituksen puheenjohtaja, Annika Kostamo (sit.) sanoo.

"Tuntuu oudolta"

Perusterveydenhuollon ja vanhuspalvelujen mahdollinen yksityistäminen ei saa varauksetonta tukea kaikilta päättäjiltä Pelkosenniemellä. Ulkoistamiseen suhtautuu epäilevästi ainakin Kostamo.

– Jotenkin tuntuu oudolta, että me ei pystyttäisi enää tuottamaan palveluja omin voimin. Tämä kansanterveystyön kuntayhtymä on hyvä järjestelmä, palvelut on hyviä ja asiakastyytyväisyys on korkea. Ehkä palvelutaso on vähän liiankin hyvä, kun meillä ei ole jonoja ja monenlaisia palveluja on tarjolla, Kostamo kertoo.

Kostamoa mietityttää myös, miten yritys voisi tuottaa palvelut edullisemmin kuin kuntayhtymä, jos palveluja ei heikennetä. Hän ottaisi asiassa aikalisän, koska sote-uudistuskin kaatui.

Pelkosenniemen ja Savukosken sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen mahdollista ulkoistamista on selvittänyt konsulttiyhtiö Perlacon. Selvityksen on tilannut Pelkosenniemen-Savukosken kansanterveystyön kuntayhtymä, joka huolehtii kuntien perusterveydenhuollosta.

Kuntayhtymällä on on terveyskeskus vuodeosastoineen Pelkosenniemellä ja terveysasema Savukoskella. Vakituisia työntekijöitä on runsaat 50.

Kuntalaisille tilaisuudet tiistaina

Konsulttiselvityksestä järjestetään tiedotustilaisuudet kuntalaisille Savukosken kunnanvirastolla tiistaina kello 15 alkaen (15-17) ja Pelkosenniemen kunnanvirastolla kello 18 alkaen (18-20).

Raimo Haapakoski Savukoskelta ei ota vielä kantaa siihen, saako ulkoistaminen riittävästi kannatusta kunnissa.

– Emme ole vielä ollenkaan siinä vaiheessa, kun selvityskään ei ole vielä lopullisesti valmis. On ennenaikaista sanoa, mille kannalle luottamushenkilöt asettuvat.

Myös vanhusten asumispalvelut mukaan?

Harkinnassa on yksityistää perusterveydenhuollon lisäksi myös vanhusten asumispalvelut.

– Tarkoitus on saada riittävän suuri volyymi kilpailutukseen, jotta mahdollisimman moni alan yritys jättäisi tarjouksen, Haapakoski jatkaa.

Selvitys mahdollisesta ulkoistamisesta on tulossa myöhemmin kuntien päätettäväksi.

Jos kunnat päättävät ulkoistaa palvelujaan, vielä on auki myös se, milloin mahdollinen tarjouskilpailu ratkeaisi ja koska yritys alkaisi tuottaa sote-palvelut paikkakunnilla.

Pehmeään kesäkurpitsaan mieltynyt ja sitä suuta kohti pusertava Petrus on vanhempiensa silmäterä. Kun hän antoi ensimerkin itsestään, ei tulevan äidin tunne ollut silkkaa onnea.

– Kun Petrus oli joulun alla ilmoittanut tulostaan, niin itkin joulukirkossa kuin putous. Mietin, että onkohan tämä minun viimeinen jouluni, Outi Tarkiainen muistelee.

Voimakas synnytyspelko juontui lapsuuden tapahtumiin.

– Ensimmäisiä lapsuusmuistojani on se, kuinka äitini melkein kuoli synnyttäessään pikkuveljeäni. Omaan synnytykseen halusi sitten valmistautua ehkä paremmin kuin jos synnytyspelkoa ei olisi.

Säveltäjä-muusikkopariskunta kaipasikin tietoa enemmän kuin neuvolassa tarjottiin. Tarkiaisen puoliso Lauri Sallinen otti yhteyttä rovaniemeläiseen ammattidoulaan Sintija Dutkaan, joka kuunteli tarkasti ja kertoi synnytyksen kulusta asioita, jotka neuvolassa oli ohitettu.

– Hiukan ihmettelen, että vasta doulalta kuulin, että synnytyksessä on erilaisia vaiheita tai että mitä lapsen pitää tehdä päästäkseen sieltä ulos. On semmoinen olo, että joskus meitä terveydenhoitojärjestelmän puolelta varjeltiin liialta tiedolta. Mutta meille oli oivaltavaa tajuta, miten asiat tapahtuvat, Sallinen kertoo.

Kätilö halaa doulan tervetulleeksi

Doulan tavoite on tarjota ajoissa ja riittävästi tietoa esimerkiksi siitä, millaisiin päätöksiin synnyttäjällä tai perheellä on mahdollisuus vaikuttaa ja millaisia vaihtoehtoja on.

Dutka korostaa, että vaikka doulan reppuun on pakattu Reboza-huivit ja akupunktiokammat, ei doula vastusta lääkkeellistä kivunlievitystä. Sitä kuitenkin tarvitaan doulan läsnäollessa tutkitusti vähemmän. Cochrane Review - tutkimusraportin mukaan doulan läsnäolo vähensi selvästi esimerkiksi epiduraalin käyttöä sekä riskiä päätyä sektioon.

Lapin keskussairaalan synnytyssalit ovat tulleet Dutkalle jo varsin tutuiksi, samoin monet kätilöt. Hän kokee kunnioituksen ja luottamuksen olevan molemminpuolista.

– On mukavaa tulla synnytykseen, kun kätilö avaa oven ja halaa ennen kuin päästää synnytyssaliin, Dutka kertoo.

Ongelmia ratkotaan yhdessä kätilön kanssa, kuten silloin kun keisarileikkaus häämötti puolen tunnin päässä. Huivin avulla synnytys saatiin kuin saatiinkin luonnolliseen alkuun.

"Löysin yhteyden sisäiseen synnyttäjään"

Dutka oli paikalla silloinkin, kun nyt puolivuotias Petrus Sallinen syntyi. Tuore isä kiittää loistavaa kätilöä ja tuttua doulaa, jonka läsnäolo oli ikimuistoisen tärkeää.

– Sintija antoi minulle koko ajan tietoa, että hiero tästä kohtaa, se voi auttaa. Tai että tästä hieromalla saadaan oksitosiinihormonia virtaamaan. Oli sellainen olo, että minä osaan tehdä tärkeää asiaa, joka helpotti synnyttäjän oloa. Ja uskon myös että synnytyksen kulkua, että se meni niin hyvin, Sallinen muistelee.

– Voi olla jopa niin, että minä sain tästä enemmän irti, koska doula tuki hyvin paljon minua, jotta pystyin tukemaan vaimoa.

Outi Tarkiaisen pelko oli väistynyt ja mieli tyyntynyt jo synnytystä edeltävinä viikkoina.

– Pelko hävisi siinä kohtaa, kun tein päätöksen että tätä synnytystä ei käynnistetä, Tarkiainen kertoo.

Lääkäri kannatti käynnistämistä, koska vauvalla oli jo kokoa. Tarkiainen selvitteli asiaa, vertaili käytäntöjä ja teki päätöksensä. Hän kuvailee löytäneensä yhteyden "sisäiseen synnyttäjään" ja arvelee että ilman tukea se ei olisi onnistunut.

– Sintija piti minua ajattelemaan ja toimimaan kykenevänä aktiivisena ihmisenä eikä potilaana tai ihmisenä, jolle tehdään asioita. Ehkä se toi itsevarmuutta ollakin sellainen, Tarkiainen sanoo.

Kymmeniä yrittäjädoulia ja satoja vapaaehtoisia

Sintija Dutka kuuntelee Petruksen vanhempien kokemuksia liikuttuneena.

– Doulallekin tulee hyvä ja kiitollinen olo, kun näkee että yhdelle pienelle vauvalle on saatu mahdollisimman hyvä alku tähän maailmaan, Dutka sanoo hymyillen.

Edellisen kerran hän lähti reppunsa kanssa Lapin keskussairaalan synnytysosastolle muutama päivä sitten. Hetki oli monella tavalla merkityksellinen. Synnyttäjä ja henkilökunta tekivät vaikutuksen, ja oli vieläpä Dutkan oman esikoisen syntymäpäivä.

Latvialaissyntyinen Sintija Dutka on yksi Suomen alle sadasta ammattidoulasta, jotka ansaitsevat palkkansa tai osan siitä perheiden palkkaamana synnytystukihenkilönä. Lisäksi Ensi- ja turvakotien liitto sekä Folkhälsan välittävät vapaaehtoisdoulia esimerkiksi turvapaikanhakijoille, nuorille synnyttäjille tai muille erityistä tukea tarvitseville. Vapaaehtoisdoulia on satoja.

Suomen Doulat ry:n hallituksen puheenjohtaja Asta Levy arvioi, että doulien käyttö on tuplaantunut kymmenessä vuodessa. Lapin keskussairaalassa doulasynnytyksiä on ollut viitisentoista vuosittain, mutta tänä vuonna määrä todennäköisesti ylittyy.

Doulaa kaivataan, kun halutaan tehdä toisin

Dutkan asiakaskunnissa erottuu yksi ryhmä. Valitettavasti, hän sanoo.

– Monesti doulaa haluavat uudelleensynnyttäjät, joille on jäänyt ikävä muisto edellisestä synnytyksestä. Tai heillä on tosi selkeä ymmärrys siitä, mitä haluaa tehdä toisin. Doula halutaan tueksi ja omien toiveiden kunnioittamiseksi, Dutka kertoo.

Outi Tarkiaiselle ensimmäistä synnytyksestä ei jäänyt ikävää muistoa. Kaikkea muuta.

– Se oli elämäni hienoin kokemus, hyvin alkuvoimainen ja voimakas kokemus, sanoo Tarkiainen ja kiittää puolisonsa olleen sataprosenttisena tukena jokaisessa vaiheessa.

– Vaikka en fysiologisesti synnyttänyt, niin mulla oli sellainen fiilis että me synnytettiin yhdessä meidän lapsi, sanoo puolestaan Lauri Sallinen.

Inarilainen autoalan testausyhtiö Test World vihkii käyttöön kolme uutta hallia keskiviikkona. Hallit ovat valmistuneet kahden viime vuoden aikana.

Investoinnin tarkkaa suuruutta ei paljasteta, mutta summa on kymmeniä miljoonia euroja.

– Kyseessä on Inarin historian suurin yksittäinen teollinen investointi, Test Worldin toimitusjohtaja Janne Seurujärvi sanoo.

Viisi testihallia Ivalossa

Seurujärven mukaan uudet hallit monipuolistavat testaustoimintaa Ivalossa.

– Rakensimme lisää tilaa lumi- ja jäätestaamiselle. Toimme markkinoille myös uuden tuotteen eli asfalttiradat sisätestauksessa. Niillä voidaan tehdä kuiva- ja märkäjarrutuksia asfaltilla eli hyvin olennaisia testejä rengaskehitykseen liittyen.

Test Worldilla on Ivalon Mellanaavalla nyt viisi testaushallia. Yhtiöllä on alueella 900 hehtaaria maata eli laajentumiselle olisi vielä tilaa.

Test Worldilla on Ivalossa noin 40 vakituista työntekijää, talvella heitä on noin 60. Yhtiön omistaa brittiläinen Millbrook, jonka puolestaan omistaa pörssiyhtiö Spectris.

Kittilän kunta on valinnut ehdokkaansa Oy Levi Ski Resort Ltd -yhtiön eli Levin hissiyhtiön hallitukseen. Kunnanhallitus päätti asiasta tiistaina äänestysten jälkeen. Yhtiökokouksessa Kittilän kuntaa edustaa Aaro Granroth (vas.). Kokous järjestetään tämän viikon torstaina.

Granrothin tehtävänä on ehdottaa yhtiökokouksessa Kittilän kunnan edustajiksi hissiyhtiön hallitukseen kunnanhallituksen puheenjohtajaa Pekka Rajalaa (kesk.), Antti Aarrevaaraa (kok.) ja kunnanvaltuutettu Marita Toivasta (vas.) sekä vaalien jälkeen luottamustehtävistä hyllytettyjä valtuutettuja Merja Korvaa (kesk.) ja Tarmo Salosta (ps./sit.).

Korva ja Salonen kuuluvat siihen joukkoon luottamushenkilöitä, jotka Valtiovarainministeriö hyllytti kunnan kaikista luottamustehtävistä eräiden luottamushenkilöiden virkarikossyytteiden käsittelyn ajaksi. Toistaiseksi he eivät saa toimia Kittilän kunnan luottamustehtävissä.

Valtiovarainministeriön hyllyttämiä luottamushenkilöitä ovat myös kunnanhallituksen ehdokkaat hissiyhtiön hallituksen varajäseniksi, Mika Kuusela (kesk.) ja Paula Nevalainen (vas.).

Lain mukaan kunta voi valita edustajikseen yhtiöiden hallituksissa myös sellaisia henkilöitä, jotka eivät voi toimia kunnan luottamushenkilöinä. Laki koskee vain kunnallista päätöksentekoa, ja kuntien omistamissa yhtiöissä muodollisen päätöksen tekee yhtiökokous.

Viime vuonna jäsenet valittiin omavaltaisesti

Vuonna 2018 Kittilän kunta sai kutsun yhtiökokoukseen, mutta sitä ei koskaan käsitelty kunnanhallituksessa. Yhtiökokouksessa Kittilän edustajana toiminut Marita Toivanen esitti yhtiön hallitukseen Kittilän kunnan edustajiksi itseään sekä neljää muuta henkilöä.

Kokouksen jälkeen Oikeudenmukainen Kittilä -valtuustoryhmä esitti kunnanhallitukselle vaatimuksen, että hissiyhtiön tulee järjestää ylimääräinen yhtiökokous, jossa valitaan uusi hallitus Kittilän kunnanhallituksen virallisen päätöksen perusteella.

Hissiyhtiön ylimääräisessä kokouksessa hallitukseen kuitenkin valittiin kunnan edustajiksi samat henkilöt, kuin keitä Toivanen oli ehdottanut varsinaisessa kokouksessa, mukaan lukien Toivanen itse.

Kuntalaki ja Kittilän hallintosääntö edellyttävät, että kunnanhallitus nimeää kunnan ehdokkaat omistamiensa yhtiöiden hallituksiin ja antaa omistajaohjausta niiden yhtiökokouksiin.

Lue lisää

Kittilän kunnanhallitus: Levin rinneyhtiön hallituksen pidettävä ylimääräinen yhtiökokous

Kittilän vs. kunnanjohtaja vaatii Levin hissiyhtiöön uutta hallitusta

Tapahtuipa Joensuussa.

Päivää rouva, tässä ollaan tekemässä eduskuntavaalijuttua, mitäs mieltä te olette...

– Painukkee suolle! Rollaattorimummo pamauttaa.

Hölmistynyt vaalitoimittaja nostelee lävähtäneitä leukojaan.

– Miksi suolle, kakistelee toimittaja.

– Eläkeläiset ovat joutoporukkaa, roskasakkia! Ei meidän asioita kukkaan hoida, mummo painelee eteenpäin rollaattorilla.

Mistä moinen herkullinen kohtaaminen? Teimme Ylen vaalijuttuja eri puolilla Suomea.

Kohdattu on väkeä idästä ja lännestä, etelästä ja pohjoisesta.

Jututimme lähemmäs satakunta kansalaista.Leukaperät olivat pitkään jäykät, mutta antoisaa oli tavata ihmisiä.

Karua on tietämättömyys

Vaalijuttuja tehdessä havahtui kuitenkin tähän: eduskuntavaalit ovat jo ovella – ja moni tuntuu olevan täysin pihalla.

Eniten tuntuvat olevan keski-ikäiset, nuoret aikuiset ja nuoriso, molemmista sukupuolista.

Jos ei tunnisteta puolueiden puheenjohtajia, miten päästään kysymään politiikan sisällöistä.

Kovin koukku palleaan tuli silti asenteesta.

Ei kiinnosta, en seuraa, en äänestä, saatan äänestää. Näitä vastauksia kuului riittämiin.

Mitä tästä ajatella? Karulta tuntuu meno vaaleihin käynnistyvässä Suomessa.

Juttureissujen perusteella äänestäjien kahtiajako on syvä. Ne, jotka seuraavat ja tietävät, ja ne joita ei kiinnosta pätkän vertaa.

Onko tämä jako vain syventynyt? Sen tuleva näyttää.

Ulkoisen olemuksen perusteella tätä ei pystynyt päättelemään.

Mummot tietävät ja äänestävät

Tiesikö mummo Joensuusta mistä puhui? Takuulla tiesi. Silmät tapittavat päättäjiä, korvat kuulevat vaikka ikä painaa.

Mummot eivät ole ulalla. Vanhukset eivät ole pihalla. Heitä kiinnostaa politiikka, he tietävät ja tuntevat.

Tämä näkyy myös äänestämisessä.

Suomalaiset naiset ovat kirineet miesten ohi äänestysaktiivisuudessa jo 1990-luvulta lähtien.

Viime eduskuntavaaleissa naiset olivat aktiivisimpia äänestäjiä yli 55-vuotiaiden joukossa, koulutustasosta riippumatta.

Seniorinaiset olivat jopa aktiivisempia kuin nuorten, 25–34-vuotiaiden naisten ikäluokka.

Mummot siis äänestävät, mummot tietävät – varaudu ehdokas!

Se voi tulla kuuma, kun tällaiset joensuulaisen kaltaiset mummot parkkeeraavat rollaattorinsa vaaliteltalle.

Grillaavat täydellä liekillä ehdokkaita vanhustenhoidosta ja eläkkeiden riittämisestä.

Ah, olisinpa paikalla kuulemassa.

Ronskit jutut joka puolueen mummolla

Toinen tällainen rautainen rollaattorimummo löytyi Kemijärveltä.

Hilkka Karakko oli mukana useita vuosia Kemijärven kuntapolitiikassa, vasemmalla kunnanvaltuuston salissa.

– Yhteistyötä pitää tehdä oman seutukunnan puolesta. Ennen kepulaiset hoitivat täällä vasemmiston ja vasemmisto kepulaisten asioita.

– Nyt minä olen melkein joka puolueen aktiivi, Hilkka Karakko nauraa kyläkaupan penkillä.

Kemijärven pakkasillassa piipahti vielä talvella ministerinä ollut Sanni Grahn-Laasonen. Hän kannusti kyläkaupan parkkipaikalla Lapin kokoomusehdokkaita.

Ministeri sai mummolta paperin.Millaisen politiikan korjauslistan mummo lienee käsin kirjoittanut? Olisi mielenkiintoista tietää ja lukiko ministeri edes paperia?

Ministerin rinnalla Hikka Karakko ei jäänyt sanattomaksi.

Arvailla sopii mitä ministerin päässä liikkui Hilkan ronskeja juttuja kuunnellessa.

Kuten tämän kikkelipenkkitarinan.

Toimittajakin meni vartavasten istumaan Kemijärven kyläkaupan “kikkelipenkille” .

Aiemmin samalla penkillä vanhempi mies katseli ohimeneviä naisia ja arvosteli takalistoja, rollaattorimummo kertoili tapahtunutta.

Hilkka Karakko suivaantui, ei tuommoinen vetele. Tämä on muuten pehmeäkikkelisten penkki, sanavalmis mummo paukautti vieruskaverille. Ikää tällä oli 90 vuotta.

Aikamoisia epeleitä nämä mummot.

Lue myös aiemmat Satunnaiset vaalitarkkailijat.

Satunnainen vaalitarkkailijan analyysi: Kaupungistuminen on totta, myöntää jopa keskusta – turistiopas mainostaa kuolleiden kylää

Satunnainen vaalitarkkailija: Seuraamme poikkeuksellista poliittista sirkusta: Suhmurointia, muunneltua totuutta ja takinkäännöksiä

Satunnaisen vaalitarkkailijan analyysi: Antti Rinne ei kerro kaikkea sairaudestaan – Tiedot pitäisi julkistaa, jos Rinne pyrkii pääministeriksi

Satunnaisen vaalitarkkailjan analyysi: Kansan tuomio pelottaa – kokoomus teki lehmänkäännöksen vanhusten hoitajamitoitusta koskevassa kiistassa

Satunnainen vaalitarkkailija: Kansalaisten tuohtumus vanhustenhoidon ongelmista on oppositiolle oiva ase, sillä moni äänestää tunteella

Lappi on haluttu matkailukohde suomalaisille tänäkin pääsiäisenä.

Pääsiäisen vilkkaimpien päivien junavuoroista autopaikat ovat jo lähes täynnä Helsingin ja Rovaniemen välillä kulkevissa junissa.

– Auton saa matkaan kuitenkin eri junalla viiden päivä aikahaarukalla ennen ja jälkeen, VR:n viestintäpäällikkö Janna Viisterä sanoo.

Istuma- ja makuuhyttipaikkoja sen sijaan on vielä runsaasti varattavissa kiirastorstaille ja toiselle pääsiäispäivälle kumpaankin suuntaan.

– Edullisempia säästölippuja, joita meillä on jokaiseen lähtöön tarjolla, ei ole enää niin paljon, Viisterä toteaa.

Janna Viisterä sanoo, että pääsiäisen matkustus näyttää hajaantuvan tänä vuonna. Monet ottavat pääsiäiselle pidempää lomaa ja lähtevät matkaan jo ennen varsinaisia pyhiä.

Espoolaisen Mikael Suonion onnenpäivä koitti viime vuoden kesäkuussa.

– Meinasin revetä liitoksista. Olin kesätöissä muuttomiehenä ja istuin rekan penkillä "körmyjen" välissä. Katsoin, että nyt on tullut paikka yliopistosta.

Suonio oli valittu opiskelemaan Lapin yliopiston oikeustieteelliseen tiedekuntaan Rovaniemelle. Kevään yhteishaussa hän oli merkinnyt ykkösvaihtoehdokseen Helsingin yliopiston.

– Oli niin riemukas tunnelma, etten välittänyt, mihin pääsin kunhan se oli oikikseen.

Suonio oli asunut koko ikänsä Espoossa eikä ollut koskaan käynyt Rovaniemellä.

Rekan penkillä "körmyjen" välissä katsoin, että nyt on tullut paikka yliopistosta. Mikael Suonio

Moni yliopistosta opiskelupaikkaa havitteleva joutuu tämän kevään yhteishaussa pohtimaan, kuinka kauas kotiseudulta on valmis opiskelun vuoksi muuttamaan.

Mikael Suonion sopeutumista uuteen kaupunkiin helpotti se, että oikeustieteen opiskelijoiden joukossa oli jo tuttuja. Tuttuja oli myös syksyllä aloittaneiden joukossa.

Uusmaalaiset nappasivat viime syksynä Lapin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan 150 aloituspaikasta 73 eli lähes puolet.

Tieto uusmaalaisten osuudesta saa nuoren miehen hämmästymään. Kotipaikoista ei ole kovin paljoa puheltu. Lappilaisten opiskelijoiden vähyys on kuitenkin pistänyt silmään.

– Tuli yllätyksenä, että tämä on tällainen siirtokunta. Täällä on ympäri Suomea porukkaa. On poikkeus, jos joku on paikallinen. Se on ihan eksoottista.

Tuli yllätyksenä, että tämä on tällainen siirtokunta. Mikael Suonio

– Tosi isot massat Helsingistä ja Espoosta hyvistä lukioista hakee näille oikis-lääkis-aloille. Suurin osa valmennuskurssien järjestäjistä myös Uudellamaalla, pohdiskelee Suonio selityksiä tilanteelle.

Tästä jutusta voit katsoa, mistä opiskelupaikoista on kilpailtu kovimmin ja minne on ollut helpointa päästä.

Lappilaisia pääsi oikeustieteelliseen tiedekuntaan viime syksynä 13. Yksi "eksoottisista" paikallisista on rovaniemeläinen Elina Kuula.

Tosin vielä Kuulakin eksoottisempi taitaa olla hakija, joka viime syksynä hyväksyttiin ainoana lappilaisena Helsingin yliopiston oikeustieteelliseen tiedekuntaan. Tämä ihmetyttää Kuulaa, sillä hänen mielestään Lapissa oli todella hyviä hakijoita.

Kuula haki viime keväänä ensimmäistä kertaa ja hänelläkin oli ykkössijalla Helsinki.

– Olen 20 vuotta asunut Rovaniemellä ja ajattelin, että olisi aika nähdä muutakin Suomea. Muutto siirtyi ja tänne jäin, mutta tärkeintä oli päästä opiskelemaan oikeustiedettä. Unelma toteutui.

Olen 20 vuotta asunut Rovaniemellä ja ajattelin, että olisi aika nähdä muutakin Suomea. Elina Kuula

Vaikka paikkakunta ei vaihtunut, kaveripiirit ovat menneet osin uusiksi. Yliopistossa on vain muutama vanha tuttu.

– Olen tutustunut uusiin opiskelukavereihin ja täällä on laadukasta opetusta. Olen tyytyväinen. Tämä on minun paikkani nyt.

Kuula pitää pelkästään hyvänä sitä, että Lapin oikeustieteellinen opetus kiinnostaa muuallakin.

– Sillä ei ole väliä, mistä tulet. Ne, jotka saavat eniten pisteitä pääsykokeessa, saavat paikat riippumatta siitä, mistä ovat kotoisin.

Kuula nauraa, että on ollut hauska seurata etelästä muuttaneiden ihmettelyä siitä, miten arktista Rovaniemellä on ja miten iso alue Lappi on.

Fuksivuosi Lapissa on ollut elämäni hauskimpia vuosia. Mikael Suonio

Kylmyys ja kaamos ovatkin olleet Mikael Suoniolle ensimmäisen opiskeluvuoden suurin yllätys. Toppahousuja ja lämmintä talvitakkia on tarvittu.

– Peloteltiin, että pakkasta tulisi miinus kolkyt, ja niin kävikin. Silmäripseni jäätyivät ekaa kertaa talvella Suomessa.

– Mutta fuksivuosi Lapissa on ollut elämäni hauskimpia vuosia. Ei minulla ole pahaa sanottavaa Rovaniemestä tai yliopistosta, Suonio sanoo.

Uusmaalaisilla on yliedustus Suomen yliopistoissa

Elina Kuulan ja Mikaeli Suonion tavoin reilut 20 000 uutta opiskelijaa otti paikan vastaan viime syksynä yliopistosta.

Heistä liki 37 prosenttia oli Uudeltamaalta vaikka uusmaalaisia on noin 30 prosenttia väestöstä.

Uudellamaalla nuorten ja korkeasti koulutettujen osuus väestöstä on suurempi kuin muualla maassa.

Opetus- ja kulttuuriministeriön korkeakoulupolitiikan vastuualueen johtaja Birgitta Vuorinen sanoo, että jos vanhemmat ovat korkeasti koulutettuja, myös nuorilla on halua lähteä kouluttautumaan. Vuorisen mukaan korkeakoulutus periytyy yhä.

– Korkeakoulutukseen pitäisi kuitenkin olla mahdollisuus kaikilla perhetaustasta ja sosioekonomisesta asemasta riippumatta. Tässä on haaste.

Viime syksynä noin 4 300 uusmaalaista otti vastaan opiskelupaikan pääkaupunkiseudun yliopistoista. Noin 3 000 uusmaalaista suuntasi muualle Suomeen.

Pääkaupunkiseudun yliopistojen aloituspaikoista uusmaalaiset veivät suuren osan. Esimerkiksi Helsingin yliopistosta paikan vastaanottaneista peräti 74 prosenttia oli kotoisin Uudeltamaalta. Aalto-yliopistossa luku oli 70 prosenttia.

Uusmaalaisten ensisijaisten hakijoiden osuus näihin yliopistoihin pyrkineistä oli jotakuinkin yhtä suuri. Suurin osa halusi jäädä opiskelemaan kotiseudulle.

Pääkaupunkiseudun yliopistoissa ei kuitenkaan riitä aloituspaikkoja kaikille uusmaalaisille hakijoille. Opiskelijoita tulee myös maakunnista.

Koska kaikki uusmaalaiset eivät mahdu pääkaupunkiseudulle, he olivat suurin yksittäinen aloittajaryhmä etenkin pienissä maakuntayliopistoissa. Osa uusmaalaisista myös hakeutuu ensisijaisesti maakuntiin.

Oulua lukuun ottamatta kaikissa muissa yliopistoissa uusmaalaisten osuus oli viime syksynä vähintään noin viidennes paikan vastaanottaneista. Monet maakuntayliopistot saivat kuitenkin kotimaakunnasta ja lähimaakunnista suuren osan uusista opiskelijoistaan.

Seuraavasta grafiikasta voit valita yliopistoja ja katsoa, mistä maakunnista opiskelijat niihin tulivat. Luvut ovat opetushallinnon tilastopalvelusta.

Tampereen teknillisen yliopiston opiskelijat ovat mukana Tampereen yliopiston luvuissa. Yliopistot yhdistyivät vuoden alussa.

Viisi "oikista" Helsinkiin?

Oikeustieteellisen alan kilpailtu koulutus on äärimmäinen esimerkki siitä, että uusmaalaiset ovat valmiita lähtemään opiskelupaikan perässä hyvinkin kauas.

Turussa, Vaasassa ja Joensuussa oikeustieteen uusista opiskelijoista oli viime syksynä Lapin yliopiston tavoin noin puolet Uudeltamaalta. Helsingissä uusmaalaisten osuus oli 76 prosenttia.

Vaikka opinnot veivät Mikael Suonionkin satojen kilometrin päähän kotoa, opiskelupaikkoja ei silti pitäisi hänen mielestään siirtää maakunnista pääkaupunkiseudulle.

– Ei missään nimessä. Tekee hyvää sivistykselle, kun näkee millaista on asua muuallakin Suomessa.

– Se kertoo myös motivaatiosta, jos on valmis hakemaan joka paikkaan ja tulemaan joka paikkaan opiskelupaikan perässä.

Tuntuu reilulta, että oikiksia on tasaisin välein. Mikael Suonio

Suonion mielestä ei voi ajatella, että opiskelupaikat ovat väärissä paikoissa, vaikka hakijoita on eniten Uudellamaalla.

– Tuntuu reilulta, että oikiksia on tasaisin välein. Tuntuisi oudolta, jos olisi viisi oikista ja kaikki olisivat Helsingissä. Ei siinä olisi järkeä.

Elinan Kuulan mielestä oman maakunnan yliopisto on tärkeä Rovaniemen kaupungille eikä opiskelupaikkoja pitäisi siirtää etelään.

– Lapin yliopisto on osaltaan geopoliittinen ratkaisu. Täälläkin tarvitaan osaajia. Osaajat levittäytyvät täältä muuallekin Suomeen.

Opetusministeriö: Korkeakoulutus on hyvää ympäri Suomea

Opetusministeriössä korkeakoulupolitiikkaa luotsaava Birgitta Vuorinen sanoo, että yksinkertaisinta olisi tarjota koulutusta siellä, missä on eniten kysyntää.

– Mutta se ei ole välttämättä oikea ratkaisu. Tarvitsemme korkeakouluja muuallakin Suomessa kuin pääkaupunkiseudulla.

– Täytyy ottaa huomioon se, missä työpaikat sijaitsevat ja minne on mahdollista työllistyä. Korkeakoulut ovat merkittäviä kouluttajina, yhteiskunnallisina toimijoina ja tutkimuksen näkökulmasta, luettelee Vuorinen.

Tarvitsemme korkeakouluja muuallakin Suomessa kuin pääkaupunkiseudulla. Birgitta Vuorinen

Vuorinen sanoo, että opiskelijoiden liikkuvuus kertoo myös opetuksen laadusta.

– Liikkuvuus linkittyy siihen, minkä alan koulutuksesta ollaan kiinnostuneita ja minkä perässä muutetaan. Se kertoo myös siitä, että korkeakoulutus ympäri Suomea on hyvälaatuista.

Alla olevasta grafiikasta voit katsoa, mihin yliopistoihin kotimaakunnastasi ja muista maakunnista suunnattiin. Luvut ovat opetushallinnon tilastopalvelusta.

Tampereen teknillisen yliopiston opiskelijat ovat mukana Tampereen yliopiston luvuissa. Yliopistot yhdistyivät vuoden alussa.

Aiheesta voi keskustella tänään torstaina klo 22:een saakka.

Norjalaisen Frode Utsin talvi on vierähtänyt mieluisten puuhien parissa. Hän on valmistautunut yhtä tiettyä päivää varten.

Pohjois-Norjan Taanasta kotoisin oleva Frode Utsi ajoi moottorikelkalla kilpaa 30 vuotta sitten ja nyt, vielä kerran, ajaa lähtöviivalle osallistuakseen viikonloppuna Rovaniemellä järjestettäviin kelkkakisoihin.

Millä tahansa pelillä ei kisaamaan lähdetä, vaan sillä samalla uskollisella ajokilla, millä Utsi ajoi aikanaan kilpaa. Onneakin oli matkassa, kun hän sattumalta löysi keräilijän hallussa olleen Lynxinsä.

– Se oli maannut Etelä-Norjassa 30 vuotta tallissa. Sain onneksi ostettua sen takaisin itselleni. Olen korjannut ja maalannut sitä. Joitakin osia oli pakko vaihtaa, kertoo Utsi.

Lopulta kelkka on kuin pakasta vedetty ja kyljistä voi nähdä peilikuvansa.

– Vuoden 1985 mallin kelkasta tuli liian kaunis. Ei sillä raaski lähteä kisoihin, nauraa Utsi.

Lopulta hän päätyi kunnostamaan sen veljeä, kuten Utsi hellästi kutsuu vuoden 1986 mallin kilpakelkkaansa.

Utsilla terävästi mielessä Esko Tuiskun ohitus – odottaa kisan tuovan adrenaliinia kuten ennen vanhaan

Frode Utsi on voittanut lukuisia kisoja ja myöskin pohjoismaiden mestaruuden. Muistoja on kertynyt paljon, mutta yksi on muita kirkkaampi.

– Vuonna 1986 pääsin ensimmäisen kerran Esko Tuiskun ohi. Hän oli ajanut kauemmin kuin minä ja oli todella kuuluisa kuski. Ennen sitä jäimme aina Tuiskun taakse.

Nyt Utsi odottaa malttamattomana, että hän ja Tuisku ovat taas kaikkien näiden vuosien jälkeen lähtöviivalla. Lauantaina he katsovat vierekkäin, kun viiden sekunnin taulu nostetaan ja valot välähtävät.

Sitten legendat painavat vielä kerran kaasun pohjaan.

– Lähtö on jännittävin. Silloin sydän hakkaa ja veri kiehuu. Sen tunteen muistan hyvin, kuvailee Utsi.

Tuisku: ”En mie sille varmaan pärjää mutta laitetaan täysillä kampoihin!”

Rovaniemeläinen Esko Tuisku naurahtaa makeasti, kun kysytään kummalle legendalle ruutulippu liehuu lauantaina. Hän odottaa jo malttamattomana, että pääsee Utsin kanssa muistelemaan vanhoja ja vieläpä kisan kautta.

– Frodehan on kunnon rehti Lapin mies. Ystävyys on säilynyt tähän päivään asti. Me tapaamme useamman kerran vuodessa, pohjustaa Tuisku.

Vaikka ystäviä ovatkin, ei Tuisku suosiolla anna voittoa kaverilleen.

– Totta kai Utsia piti jo silloin pelätä. Hänen meriittinsäkin kertovat paljon. Silloin pohjoismaissa oli maailman kovin taso, koska Jenkeissä ei oltu vielä vihkiydytty lajiin. Utsi saavutti Pohjoismaiden mestaruuden, siihen ei heikko kuljettaja pystynyt, kertoo Tuisku.

64-vuotias Esko Tuisku sanoo lähtevänsä kylmiltään kisoihin. Tänä talvena hän ei ole ehtinyt kelkan selkään kuin muutaman kerran. Tuisku myöntää, että kotiinviemisinä voi olla tappio.

– Utsi ajaa varmasti hyvin, kun poromiehenä joutuu olemaan niin paljon kelkan päällä. En minä sille varmaan pärjää, mutta laitetaan täysillä kampoihin.

– Kun kypärän laittaa päähän, niin kilpailuvietti tulee varmasti takaisin. Kisaan lähdetään tosissaan, ei vain köröttelemään, vakuuttaa Tuisku.

Tuisku ja Utsi ottavat mittaa toisistaan Rovaniemellä lauantaina 30.3.2019 1980-luvun sarjassa.

Omakotitalon huoneesta paljastuu varsinainen miesluola. Huoneessa on kolme ajosimulaattoria, joissa on näyttöjen edessä ratit, polkimet ja kilpa-auton istuinta muistuttavat tuolit.

Suurimmassa simulaattorissa istuu Olli Pahkala kuulokkeet korvilla. Mies kääntelee tottuneesti rattia ja jalat liikkuvat vikkelästi polkimilla. Edessä on neljä näyttöä. Monitoreissa näkyy, kuinka auto kaahaa kilparataa pitkin.

Seinällä roikkuu ajohaalareita, lattialla on ajokengät. Työpyödältä katsoo Kimi Räikkönen - tosin kirjan kannessa.

Pahkala pelaa kilpaa tietokonepelejä eli on e-urheilija. Hänen lajinsa on ajosimulaattoripelit, viralliselta nimeltään sim racing. Sim racingissä on alalajina puolenkymmentä eri peliä, joista Pahkala kilpailee kolmessa: F1 Esports, iRacing ja Dirt Rally. Jokaisessa näistä peleistä on omat mestaruussarjansa, osassa jopa useampia.

– Eli ajettavaa kyllä löytyy. Meidän genre on hieman erilainen kuin CS [Counter-Strike], jossa on selkeä polku kärkeen. Sim racing on vähän hajanaisempi systeemi eli joku voi olla F1-mestari ja joku toinen GT-mestari.

Rovaniemeläinen myöntää, että keskittymällä vain yhteen ajopeliin voisi olla juuri siinä maailman paras.

– Kilpailemalla useammassa pelissä häviää niille, jotka keskittyvät vain yhteen peliin. Toisaalta se pitää homman pirteänä, kun voi vaihtaa pelistä toiseen.

Nopeasti huipulle

Pahkala on noussut lyhyessä ajassa sim racingissa maailman nopeimpien kuljettajien joukkoon. Tie huipulle on avautunut parissa vuodessa. Nopeaa nousua selittää se, että Pahkala ajoi aikanaan pitkään kartingia. Kilpakumppanina oli muun muassa Valtteri Bottas.

– Kartingia ajettiin Valen kanssa kymmenen vuotta. Valtteri on -89 syntynyt niin kuin minäkin. Minulla se matka tyssäsi aikanaan, mutta Valen matka jatkui. Nythän se painaa aika hyvää kautta, Pahkala toteaa.

Pahkalan karting-ura loppui 15-vuotiaana. Sen jälkeen hän sai tarjouksen Formula Renault -sarjaan, mutta se olisi vaatinut puoli miljoonaa euroa. Sellaisia rahoja perheeltä ei löytynyt, joten kilparadat saivat jäädä.

Uudenlainen kilpa-ajo alkoi kiinnostaa, kun kaveri näytti Youtube-videon sim racingista. Seuraavana päivänä Pahkala osti ratin ja polkimet tietokoneeseen ja alkoi harjoitella lajia harrastusmielessä.

Upseeri ja lennonjohtaja

Pahkala kävi lukion jälkeen armeijan, pääsi kadettikouluun ja kouluttautui Ilmavoimien upseeriksi. Sen jälkeen hän opiskeli vielä lennonjohtajaksi. Kaiken tämän ohella Pahkala treenasi ajosimulaattorilla ja osallistui myös kilpailuihin.

Menestystä alkoi tulla: iRacingin Pro-sarjan kakkossija vuonna 2013, iRacingin MM-sarjan kolmas sija kolmena vuonna peräkkäin vuosina 2014, 2015 ja 2016. Nyt 29-vuotiaan kilpapelaajan tähän asti suurin saavutus on ollut kolmas sija Yhdysvaltojen Las Vegasin formulakilpailusta vuonna 2017.

– Vegasista tuli 50 000 dollaria ja muuten on tasaisesti tullut vaihdellen 5 000–15 000 vuodessa palkintorahoina, Pahkala sanoo.

Kausi McLarenin tallissa

Pahkala on ehtinyt kokeilla myös täysipäiväistä ammattipelaamista. Hän sai palkkaa siitä, että ajoi simulaattoria McLarenin tallissa viime vuonna.

– Pääsin tekemään harrastuksesta ammatin. Se oli mahtava kokemus.

Kausi McLarenilla ei kuitenkaan mennyt aivan nappiin.

– Emme saaneet henkilökemioita tiimin kanssa toimimaan toivotusti. Lisäksi kisapaikalla Lontoossa tuli laitevikoja ja bugeja peleissä. Minut pudotettiin lopulta vilttiketjuun, Pahkala sanoo.

Rovaniemeläinen toivoo, että ura McLarenin tallissa voisi vielä jatkua.

Puolet ajasta lennonjohtaja, puolet kilpa-ajaja

McLarenin pestin päätyttyä Pahkala palasi vuoden alussa töihin lennonjohtajaksi Poriin. Hän tekee puolipäiväisesti lennonjohtajan töitä ja pelaa puoliammattilaisena. Pahkala toivoo kehittyvänsä vielä lisää sim racingissa ja pääsevänsä käsiksi isompiin voittorahoihin.

– Tällä hetkellä se ei ole sellaista mitä toivoisin, että tienaisin neljää, viittä tonnia kuukaudessa ja elelisin ihan päällikkönä täällä. Siihen se on menossa jossakin vaiheessa. Sen verran pelaamisella tienaa, että saa ruoan pöytään. Kun tulee voittoja ja palkintorahoja, niin ne on aina bonusta ja lähdetään avovaimon kanssa lomalle.

Jopa 10–12 tuntia päivässä

Kuten missä tahansa kilpaurheilussa, myöskään tietokonepelaamisessa menestyminen ei tule pelkällä lahjakkuudella, vaan vaatii valtavat määrät harjoittelua.

– Kun meillä on kisakausi päällä niin vedetään pitkää työpäivää. Kun aamulla herätään, juodaan kahvit ja hypätään tänne toimistoon ja ajetaan simulaattorilla. Kun avovaimo tulee töistä kotiin, niin hoksataan, että aha, päivä meni ja ehkä sitä pitäisi vähän taukoillakin, Pahkala kuvailee.

Hän kertoo, että joskus simulaattorilla ajamista kertyy jopa 10–12 tuntia vuorokaudessa.

– Sitten kyllä väsyttää enemmän.

Hyvä kunto auttaa

Kilpapelaajana pärjäämiseen ei riitä pelkkä näytön edessä istuminen. Pahkala kertoo kuntoilevansa neljästä viiteen kertaan viikossa: lenkkeilyä, hiihtämistä, sählyä ja kuntosalia.

Vaikka rautainen kunto ei yksin riitä pelimaailmassa voittamiseen, siitä on iso apu.

– Jos sulla on hyvä yleiskunto, niin kilpailutilanteissa verenpaineet on matalammat. Kun vedät pitkää, kymppituntista päivää vaikka seitsemänä päivänä viikossa ja hyvä yleiskunto tukee sitä toimintaa, sun stressikäyrät on pienemmät ja suoriudut siitä huomattavasti paljon paremmin.

Kisakausi ovella

Seuraavat kisat ovat jo lähellä.

– iRacingin kestävyyssarjan MM-sarja alkaa 30. maaliskuuta. Formula 1:n seuraavan kauden julkistuksia alkaa tulla huhti-toukokuussa ja treenit myös niihin alkavat. Kisakausi lähtee siitä pikku hiljaa käyntiin.

Miten onnistuu yhdistää vaativa työ toisella paikkakunnalla, kilpapelaaminen ja parisuhde?

– Kun on rautainen avovaimo kotona odottamassa ja tukemassa niin se onnistuu. Ei tämä ilman Nelliä pyöri. Olen äärimmäisen onnekas että mulla on tällaiset tukijoukot, Pahkala vastaa.

E-urheilu eli kilpapelaaminen tietokoneilla ja konsoleilla on kovassa nosteessa. Vajaa kuukausi sitten suomalainen ENCE-joukkue mitteli Counter-Strike -pelissä maailman parhaita vastaan major-turnauksessa ja oli jo lähellä voittoa. Suomalaispelaajat ovat maailman huippua myös Dota ja Starcraft-peleissä.

Tuoreen tutkimuksen mukaan e-urheilusta on tullut nuorten suomalaismiesten parissa kaikkein kiinnostavin urheilulaji.

Yritykset voivat korostaa ympäristövastuullisuuttaan esimerkiksi julistautumalla tavoittelevansa hiilineutraaliutta ja yhä useampi yritys myös tekee näin. Koska hiilineutraaliudelle ei ole kotimaisuudesta kertovan Joutsenlipun kaltaista yhteistä standardia, jää toimien merkittävyyden arviointi kuluttajan valveutuneisuuden varaan.

Osalle yrityksistä julistautuminen voi olla markkinointitemppu, osa saattaa tehdä hiilijalanjäljen pienentämiseksi töitä toden teolla. Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitran ilmastoratkaisujen projektijohtaja Janne Peljo arvioi, että tässäkin on menty viimeisen parin kolmen vuoden aikana eteenpäin.

– Nyt nähdään, että yritysten tavoitteet joko päästöjen vähentämisestä tai hiilineutraaliudesta ovat selvästi aiempaa strukturoidumpia ja niissä on selvästi aito tahtotila oman ilmastojalanjäljen pienentämiseen. Aikaisemmin tässä kentässä saattoi olla enemmän markkinointiaspektia, Peljo sanoo.

Kuluttajan kannalta todellisten toimien erottaminen markkinointikikoista voi olla vaikeaa.

– Kyllähän se yksittäisen kuluttajan näkökulmasta on aika vaikea tehtävä vaikkapa kaupan hyllyllä pohtia, että kumpi tuote vaikka samasta tuotekategoriasta on ympäristöystävällisempi, kun yksittäistä standardia tai leimaa ei ole, Peljo myöntää.

Hänen mukaansa pienetkään toimet eivät silti ole vailla merkitystä.

– Toki täytyy huomata, että täydellisen hiilineutraaliuden saavuttaminen on todella vaikeaa. Mielestäni on tosi hyvä, että yrityksillä on selkeät suunnitelmat päästöjen vähentämiseksi ja myös siihen, miten ne jäljelle jäävät päästöt hyvitetään ilmastolle.

Yksi hiilineutraaliuden tavoitteekseen kertova yritys on Tornion Panimo. Hallituksen puheenjohtajan Mikko Ahokkaan mukaan ympäristövastuu on otettu huomioon jo tehdasta suunniteltaessa, sillä esimerkiksi vierteen lämmittämiseen tarvittava höyry tuotetaan usein käytetyn maakaasun asemesta sähköllä.

Merkittävänä osana hiilijalanjäljen pienentämisessä on oluen teossa käytetty energia.

– Kaikki energia mikä käytetään keittämiseen ja jäähdyttämiseen on vihreää sähköä. Se tarkoittaa, että sähkö on tuotettu sekä tuuli- että aurinkoenergialla, kertoo Mikko Ahokas.

Oma mallastamo pohjoiseen jo lähivuosina?

Merkittävä osa oluenvalmistuksen hiilidioksidipäästöistä syntyy raaka-aineista, erityisesti maltaasta. Tornioon mallastettu ohra saapuu Lahdesta, Viking Malts Oy:n mallastamolta.

Käytännössä tässä ei juuri ole Suomessa valinnanvaraa, sillä Viking toimittaa maltaat suurimmalle osalle suomalaisista pienpanimoista. Ainakin toistaiseksi.

Tornion panimon pääomistajan Sangen Oy:n yhtenä tavoitteena on nimittäin oman mallastamon saaminen Pohjois-Suomeen. Siellä jalostettaisiin Tornionjokilaaksossa viljeltyä mallasohraa torniolaisen oluen raaka-aineeksi.

– Mallastamon osalta me ollaan katsottu erilaisia sijoitusvaihtoehtoja ja tehty kannattavuuslaskelmia. Näyttäisi siltä, että tietynkokoiseen mallastamoon olisi teknistaloudellisia edellytyksiä, sanoo myös Sangen Oy:n hallituksen puheenjohtajana toimiva Ahokas.

– Pidän erittäin todennäköisenä, että mallastamo tullaan rakentamaan Pohjois-Suomeen lähivuosien aikana.

Ympäristöystävällisiä prosesseja ja tekniikkaa käyttävä, luomuohraa jalostava mallastamo voisi edelleen pienentää merkittävästi pohjoisen pienpanimon hiilijalanjälkeä, uskoo Mikko Ahokas.

Ahokas on pohtinut myös vedenkierron tehostamista. Tällä hetkellä vettä kuluu yhtä olutlitraa kohti Torniossa noin seitsemän litraa. Toiveissa on, että vesijalanjälkeä saataisiin pienemmäksi kierrättämällä osa jätevesistä.

Kenen hyödyksi lasketaan kompensaatiot?

Oluenvalmistuksessa syntyy sivutuotteina tavanomaisten pakkausroskien lisäksi jätevettä ja mäskiä. Pakkausroskien vähentäminen on osa Tornion panimon tuotantoprosessia jo nyt. Mäskistä sen sijaan voisi tulla seuraava askel hiilitasapainon keikauttamiseen.

– Mäski menee tällä hetkellä villisioille, paikalliselle yrittäjälle, mutta siitä voitaisiin tehdä energiaa. Se voitaisiin toimittaa Gasumille, missä siitä voitaisiin tehdä biokaasua, Ahokas kertoo.

Omassa toiminnassa syntyvien hiilidioksidipäästöjen kompensoiminen on yksi tapa päästä laskennallisesti hiilineutraaliin toimintaan. Ihan yksiselitteistä sekään ei kuitenkaan ole, muistuttaa Janne Peljo Sitrasta.

– Jos nyt mietitään esimerkiksi sitä, että Gasum kertoo vähentävänsä päästöjään biokaasuntuotannolla ja panimo toimittaa sille raaka-ainetta kaasuntuotantoa varten. Kumman eduksi päästövähennys tässä tapauksessa lasketaan, kysyy Peljo.

Hiilineutraaliuden arviointiin tarvittaisiin työkalu

Ahokas ja Peljo ovat yhtä mieltä hiilineutraaliuteen liittyvän standardoinnin tarpeellisuudesta. Ympäristöalan konsulttina työskentelevän Ahokkaan mukaan laskentakaavoja ja dataa hiilijalanjäljen selvittämiseen löytyy jo kohtuullisen hyvin.

– Laskentamalleja löytyy paljon. Nykypäivänä pystytään kyllä laskemaan melkein minkä tahansa elintarvikkeen tai tuotteen hiilijalanjälki, ja niitä yhdistämällä voidaan laskea koko tuotteen hiilijalanjälki, Ahokas sanoo.

Janne Peljo muistuttaa, että kuntapuolella hiilineutraalien kuntien Hinku-verkoston käytössä on jo nyt hyviä työkaluja toiminnan hiilijalanjäljen arvioimiseen. Hinku-järjestelmä ei kuitenkaan sellaisenaan sovellu yrityskäyttöön.

– Uskon kyllä, että standardointi kehittyy kysynnän lisääntyessä. Sanotaan, että 2020-luvun puolivälissä meillä voi hyvinkin olla käytössä kansainvälinen standardi hiilijalanjäljen mittaamisessa, Peljo arvioi.

Mikko Ahokkaan mukaan ympäristövastuullisuudelle on laskettava myös taloudellinen merkitys. Pelkästään hyvällä omallatunnolla ei palkkoja makseta, mutta kuluttajien tietoisuuden lisääntyminen ympäristöasioissa antaa etua vastuullisesti toimiville yrityksille.

– Vastuullisuus on hyvä asia, mutta totta kai me haetaan myös bisnestä. Me halutaan olla edelläkävijä näitten asioitten suhteen, Ahokas sanoo.

4 turhautunutta opiskelijaa kertoo, miksi he epäröivät lapsen hankkimista

Riittävätkö tuloni? Saanko vakituista työpaikkaa? Onko minulla aikaa lapselleni? Entä ilmastonmuutos? Yhteiskunta luo paineita tehdä uraa, mutta samalla pitäisi rakentaa perhettä. Yhtälö on mahdoton, sanovat ruuhkavuosiaan odottavat nuoret.

Vihainen pekingiläinen käy trendikkäässä raivohuoneessa repimässä mallinuken palasiksi, mutta ahdistusta ja masennusta hävetään Kiinassa yhä

Kiinassa vain harva masentunut saa asianmukaista hoitoa. Oireita joko hävetään tai niitä ei tunnisteta.

Suomalainen Avesta taistelee Isisiä vastaan Syyriassa, mutta kertoo videohaastattelussa palaavansa Suomeen "varmasti jossakin vaiheessa"

Kurdijoukoissa taisteleva suomalaisnainen katsoo puolustavansa Syyriassa vapautta ja naisten oikeuksia.

Vaalimainokset arvioitavina: "Supermarketin mainos, poliisiesite ja vanha elokuvajuliste"

Keskiviikkona julkistetut eduskuntapuolueiden vaalimainokset saavat värikkäät arviot politiikan viestinnän tutkijalta sekä Aalto-yliopiston opiskelijoilta. Puolueet käydään läpi samassa arvotussa järjestyksessä kuin Ylen vaalitentissä.

Katso Ylen koneesta, mihin yliopistoon kotiseudultasi päästään – espoolainen Mikael Suonio päätyi oikikseen Lappiin: "Meinasin revetä liitoksista"

Espoolainen Mikael Suonio päätyi opiskelemaan oikeustieteitä Rovaniemelle. Hänen tavoin moni muukin uusmaalainen nappaa paikan maakuntien yliopistoista. Ylen koneesta voit katsoa, mihin yliopistoihin eri paikkakunnilta on hakeuduttu.

Taivaalta vihmoo räntää ja mereltä puskee paksu sumu. Se ei haittaa Katja Kettua. Hän on valmistautunut pulahtamaan mereen, mutta Löylyn sauna on harmillisesti kiinni. Kettu vaikuttaa hyvinvoivalta, vaikka Ilta-Sanomat oli juuri uutisoinut hänen peruneen esiintymisiään.

– Mitä ihmettä! Kylläpäs ne ovat kovia uutisoimaan kaikennäköisiä asioita.

Kettua selvästi ottaa päähän, kun hänen terveydentilaansa seurataan suurennuslasilla. Enemmän häntä kuitenkin harmittaa, että joutuu perumaan sovittuja tilaisuuksia ja tuottamaan pettymyksen lukijoilleen.

– Keskustelisin niin mielelläni lukijoiden kanssa kirjoistani. Tein pari esiintymistä tässä hiljattain ja huomasin, että vielä pitää levätä.

Kettu sairastui syksyllä Rose on poissa -romaaninsa julkistamisen jälkeen. Hänen päätään särki jatkuvasti ja yhtäkkiä tulehdusarvot pomppasivat pilviin. Tilanne oli vakava. Ensimmäistä kertaa Kettu ymmärsi, että hänen täytyy huolehtia itsestään. Kroppa ei ollutkaan pelkkä pään pidike.

–Ajattelin ennen, että koitapa nyt kroppa vain pärjätä ja pysy pään perässä.

Tällä kertaa Kettu on ottanut lääkärin puheet tosissaan ja on hellittänyt työn tekoa. Vapaana kirjailijana hän ei ollut tehnyt selkeää rajaa työn ja levon välille. Lomillakin hän löysi itsensä usein tietokoneen äärestä naputtelemasta.

Nyt hän ei antanut itselleen vaihtoehtoa, vaan päätti lomaillessaan tehdä jotain ihan muuta. Hän suoritti talvella Thaimaassa laitesukelluksen jatkokurssin, jolla harjoitellaan vaativampia taitoja. Syvemmälle sukellettaessa ajatukset eivät voi harhailla.

– Teki todella hyvää, kun sai keskittyä vain hengittämiseen ja merenalaisen maailman tarkkailuun.

Kotona ajatus kirjoittamisesta pulpahtaa pintaan vähän väliä. Kettu on kuitenkin päättänyt pitää nyt taukoa, vaikka se on vaikeaa.

Fintiaanien luottamus voitettiin kiertämällä ovelta ovelle

Työtä on kuitenkin riittänyt vielä fintiaanit-projektin loppuun saattamisessa. Viiden vuoden urakan viimeinen tuotos on dokumentti, joka nähdään televisiossa huhtikuun 10. päivänä. Kettu on tuottanut ja käsikirjoittanut dokumentin. Se on myös ensimmäinen Ketun oman yhtiön tv-tuotanto. Dokumentti, kuten myös reilu pari vuotta sitten julkaistu tietokirja fintiaaneista, on tehty yhteistyössä Ketun ystävien valokuvaaja Meeri Koutaniemen ja toimittaja Maria Seppälän kanssa.

– Tämä on ollut hieno ja vaativa työrupeama. Olemme kaivaneet esiin paljon sellaista tietoa, mitä ei ennen ollut saatavilla.

Tietoa on todella täytynyt kaivella, sillä aika harva edes tietää, mikä on fintiaani. Ajatus suomalaissiirtolaisten ja intiaanien jälkeläisten tutkimisesta syntyi, kun Kettu kiinnostui sukunsa Amerikkaan muuttaneista siirtolaisista. Seppälä puolestaan halusi tehdä dokumenttia intiaanireservaattien oloista. Fintiaaneissa yhdistyi molempien toiveet.

Koska tietoa ja kontakteja ei ollut, työ täytyi aloittaa kulkemalla ovelta ovelle. Monet fintiaanit suhtautuivat hyvin epäluuloisesti suomalaisnaisiin, sillä reservaateissa kävi tiuhaan mystiikkaturisteja, jotka haluavat fiilistellä intiaanien elämäntapaa ja häipyvät sitten.

Sitkeys kuitenkin palkittiin.

– He olivat aika ihmeissään, kun tulimme yhä vain takaisin. Toki kaikki eivät halunneet tavata meitä pitkällisistä yrityksistä huolimatta.

Poliisi ei ole kiinnostunut reservaateista kadonneista tytöistä

Haastattelujen ja kyläilyjen myötä fintiaanit oppivat luottamaan suomalaiskolmikkoon. Nykyään monet dokumentin henkilöistä ovat heidän ystäviään. Arne ja Ivy Vainio vierailivat Ketun luona viime kesänä ja he tunsivat olonsa hyvin kotoisaksi Suomessa. He olivat erityisen innoissaan vieraillessaan Jasper Pääkkösen omistamassa Löylyssä, sillä Blackkklansman-elokuva oli tehnyt heihin vaikutuksen. He joutuvat kokemaan yhä kotimaassaan rakenteellista rasismia.

– Tilanne on Yhdysvalloissa pahentunut jälleen viime vuosien aikana. Siellä, kuten muuallakin, rasismista ja vihapuheesta on tullut hyväksyttävämpää.

Kettu vieraili reservaateissa Yhdysvaltain pohjoisosassa Suurten järvien alueella. Ne eivät olleet köyhimmästä päästä, sillä niissä on kasinot, joista intiaanit saavat vaurautta. Silti ongelmia oli paljon. Huumeet on nykyään yksi pahimmista. Myös dokumentissa esiintyvillä fintiaaneilla useilla on ollut alkoholiongelma, mutta he ovat selättäneet sen. Esimerkiksi Arne Vainio on vastoin kaikkia odotuksia kouluttautunut lääkäriksi ja tekee nyt tärkeää työtä reservaatissa.

Eniten Kettua järkytti naisten rakenteellinen hyväksikäyttö. Reservaateista katoaa tyttöjä ja naisia, todennäköisimmin ihmiskaupan seurauksena. Sinä aikana, jonka Kettu vietti reservaatissa, viisi tyttöä katosi. Ja mikä pahinta, näitä katoamisia ei tutkita.

– Poliisilla on tapana ajatella, että naiset ovat itse lähteneet huumeiden perässä Minneapolisiin tai huoraksi johonkin lähikaupunkiin. Kauhea tajuta, että Amerikan kaltaisessa hyvinvointivaltiossa tapahtuu tällaista, eikä siitä välitetä.

Aivan viime aikoina tilanne on hieman parantunut, kiitos somen. Yhdysvalloissa on monia sivustoja, joissa kadonneiden naisten asiaa pidetään esillä ja nyt poliisikin on aika ajoin kuulemma osallistunut etsintöihin. Toivoa siis on.

Viime syksynä ilmestynyt Rose on poissa -romaani käsittelee kaunokirjallisuuden keinoin intiaaninaisten hyväksikäyttöä. Kettu kuvaa pahuutta intiaanitaruista löytämällään Wendigo-olennolla, jolla on kyltymätön himo ihmislihaan.

Punkkari-Katja halusi muuttaa maailmaa toiminnalla

Kettua kiehtoo fintiaaneissa heidän identiteettinsä. He eivät ole intiaaneja, vaikka asuvatkin reservaateissa, eivätkä he pääse mukaan amerikkalaisenkaan yhteiskuntaan. He ovat monin tavoin ulkopuolisia.

Fintiaaneista kertova Rose on poissa -romaani ei ole ensimmäinen kerta, kun vähemmistöt pääsevät Ketun kirjoihin. Edellinen teos Yöperhonen kuvaa suomensukuisen mari-kansan kohtaloa Neuvostoliitossa. Perehtyessään aiheeseen hän huomasi, että suomensukuisen vähemmistökansan koko älymystö oli tapettu yhden päivän aikana Stalinin vainojen aikana.

Kätilö puolestaan kertoo Lapin sodasta ennen kaikkea naisten ja lasten silmin. Pohjoisessa kun ollaan, mukana on luonnollisesti saamelaisia.

Kettu myöntää, että hänellä on vahva käsitys sosiaalisesta tasa-arvosta. Hän haluaa pitää meteliä heikompien puolesta. Nykyään hänet tekee surulliseksi joka puolella vellova viha.

– Suomi olisi ihana, turvallinen paikka asua. Ihmisten viha toisiaan kohtaan pilaa sen kaiken.

Nuorena hän oli punkkari, joka halusi muutta maailman mielenosoituksilla ja toiminnalla.

– Luulin, että rakenteet voisi muuttaa hyvin nopeasti. Ei se ihan niin mennyt. Nyt yritän vaikuttaa maailmaan näillä kirjoillani.

Nykyään vastassa on kuitenkin ongelma, jonka monet kirjailijat tiedostavat ja ottavat vakavasti: kulttuurinen omiminen. Vaikka aiheeseen perehtyisi kuinka syvällisesti, aina tulee sanomista. Myös Rose on poissa -romaanin kohdalla kävi niin. Ketulta kysyttiin, millä oikeudella hän kirjoittaa fintiaaneista, kun ei itse ole sellainen.

– Pohdin asiaa paljon jo etukäteen ja perustelin sen itselleni sillä, että kukaan muu ei olisi sitä tehnyt. Fintiaanien samoin kuin marien keskuudessa ei vain ole kirjailijoita, jotka antaisivat heille äänen.

Kulttuurinen omiminen on yksi syy, miksi Rovaniemeltä kotoisin oleva Kettu ei ole kirjoittanut saamelaisista, vaikka aihe hieman poltteleekin.

– Minulta on pyydetty sitä usein. Jopa saamelaiset ovat pyytäneet, että kirjoittaisin heistä. En ole kuitenkaan toistaiseksi asiaan ryhtynyt. Olisi ehkä parempi, että he kirjoittaisivat itse.

Paras neuvo tuli Kari Hotakaiselta

Katja Kettu, oikealta nimeltään Heikkinen, tiesi jo pienenä haluavansa kirjailijaksi. Hän rakasti sanoilla leikittelyä. Kirjailijan ammattiin ei kuitenkaan mitenkään kannustettu. Kukapa nyt sellaista uraa toivoisi lapselleen tai oppilaalleen. Kerran Kettu kuitenkin uskaltautui kertomaan oppilaanohjaajalle, että haluasi kirjoittaa. Opo innostui heti ja sanoi, että sihteerin ammatti on tosi hyvä, siinä saa kirjoittaa paljon.

– Siitä minä vähän sisuunnuin ja ryhdyin tosissani ajattelemaan kirjailijuutta.

Kesti kuitenkin vielä vuosia ennen kuin ensimmäinen kirja syntyi. Siinä välissä Kettu opiskeli Turussa animaatioelokuvien tekijäksi. Hänen opettajansa, tunnettu virolainen animaattori Priit Pärn tunsi Kari Hotakaisen ja antoi hänelle luettavaksi Ketun tekstin. Se oli versio Surujenkerääjästä. Kari Hotakaiselta Kettu sai parhaan ohjeen, mitä on kirjoittamiseen saanut.

– Kari sanoi, että olisi ihan hyvä, jos siinä olisi joku rakenne tai edes tarina. Surujenkerääjää kirjoittaessani ajattelin tekeväni jotain todella räjäyttävää ja anarkistista. Siitä lähtien olen totellut neuvoa ja huomannut jopa, että nautin suunnattomasti juonen kehittelystä.

Kätilöä kirjoittaessa säädyllisyys sai jäädä

WSOY julkaisi Surujenkerääjän vuonna 2005, mutta se ei räjäyttänyt mitään. Eikä edes toinen romaani Hitsaaja. Sekin jäi hyvin vähälle huomiolle.

Edessä oli tiukka paikka. Jos kolmaskaan romaani ei kiinnosta ketään, haaveet kirjailijan ammatista voisi heittää menemään. Kettu päätti näyttää, että täältä pesee.

– Siihen asti olin jotenkin pidätellyt ja kirjoittanut sillä tavoin, mikä on hyväksyttävää. Kätilön kohdalla en enää ajatellut säädyllisyyttä, vaan annoin kielen viedä.

Kätilö oli menestys. Lapin sodan kauheudet yhdistettynä riipaisevaan rakkaustarinaan kiinnosti lukijoita. Eniten suitsutusta keräsi Ketun omintakeinen kieli. Siitä on tullut Ketun tavaramerkki. Helpolla vimmainen teksti ei synny, vaan se vaatii usein eristäytymistä ja uppoutumista. Yleensä Kettu ryhtyy kirjoittamaan pimeän laskeutuessa. Silloin elämä hiljenee ja tekstiin saa vajota rauhassa.

– Kirjoittaminen on minulle rajan yli menemistä. Se on vaarallinen ylitys ja sieltä on aina mukava päästä takaisin. Olen toki välillä miettinyt, että voisihan sitä olla helpompiakin tapoja kirjoittaa.

Viimeisintä romaaniaan Kettu kirjoitti Mallorcalla ystäviensä Meeri Koutaniemen ja Sami Yaffan asunnolla. Hän ei tavannut ketään, eikä puhunut kenellekään.

– Kirjoittaminen vaatii rauhan. Yöperhosta kirjoittaessa jouduin matkustelemaan paljon ja kirjoitin sitä lentokentillä ja hotelleissa. Turhaa työtä, jouduin kirjoittamaan sen uudestaan.

Kirjoittaminen menee kaiken edelle

Kirjoittaminen on aina ollut etusijalla Ketun elämässä. Sillä on myös seurauksensa. Nelikymppisellä Ketulla ei ole perhettä.

– Se on raadollista. Olen valinnut kirjallisuuden. Se ei tee parisuhteelle hyvää, jos kirjoittaminen menee aina edelle. Ei ole helppoa löytää sellaista ihmistä, joka hyväksyy sen.

Romaaneissaan Kettu on mestarillinen rakkauden kuvaaja. Niissä ollaan koko ajan vereslihalla ja tunteiden ääripäässä. Omassa elämässään Kettu on nykyään yrittänyt löytää lempeämpää suhtautumista rakkauteen.

– Ehkä kaiken ei tarvitse olla niin siivekästä ja veristä.

Nihkeän alun jälkeen Kettu on noussut maamme menestyvimpien ja kiinnostavimpien kirjailijoiden joukkoon. Kirjojen käännösoikeudet vievät häntä ympäri maailmaa kirjatapahtumiin puhumaan. Kauas on tultu siitä, kun rastapäinen Kettu esiintyi ensimmäisellä Prosak-kirjaklubilla yksitoista vuotta sitten. Silloin jännitys oli niin suurta, ettei Kettu pystynyt kohottamaan katsettaan kirjastaan mumistessaan mikrofoniin.

– Silloin tuli palautetta, että voisiko sinne hommata esiintymään sellaisia kirjailijoita, jotka osaisivat edes lukea.

Kolmen menestyneen romaanin jälkeen Kettu on pohtinut jatkuvaa itsensä ylittämistä. Miten se onnistuu? Ajatus on pelottava.

– Olen lukenut monien kirjailijoiden tuotantoa ja kyllähän sitä usein huomaa, että tuossa nyt oli se huippukausi. Se laittaa miettimään.

Fintiaanit-dokumentti Ylen TV2:lla 10.4. ja Areenassa jo 8.4.

Jutun kommentointimahdollisuus on auki klo 22.00 saakka. Tervetuloa mukaan.

Maaliskuun viimeinen viikonloppu siirsi Suomen taas kesäaikaan.

Turkulaisille viikonvaihde näytti kevään monenlaisia puolia, kun lähes kymmenen asteen plussakeli vaihtui sunnuntaina kunnon lumipyryyn. Lämpöisemmän vuodenajan tunnelmia sai sentään ahmia sunnuntainakin messukeskuksen Piha & puutarha -messuilla. Samaan aikaan Rovaniemellä vietettiin suurta talavitapahtumaa eli kaiken kansan kelekkakisaa.

Kun välimatkaa on kaupunkien välillä linnunteitse noin 700 kilometrin verran, kevät näyttää eriaikaisuutensa selvästi.

Turun seudulla herkimmät allergikot ovat saaneet jo oireita pähkinäpensaan ja lepän siitepölyistä. Kevään ensimmäinen siitepölytiedote julkaistiin jo helmikuussa ja siitepölyallergikot seuraavat kiinnostuneena tilannetta jo pohjoisemmassakin.

Napapiirin tuntumassa on vielä ajankohtaisempaa mittailla lumensyvyyttä siitepölyhiukkasten sijaan. Pilkkiminenkin vielä onnistuu – toisin kuin Turussa, jossa meri velloo jo muutamia merenlahtia lukuunottamatta avoimena.

Hengitysilman laatu on Turun seudulla heikentynyt katupölyn vuoksi viime päivinä. Suurin osa katupölystä on autojen renkaiden jauhamaa asfalttia ja hiekoitushiekkaa. Maanantaina käynnistyvä ydinkeskustan Kevätpöllytys-tehosiivous ei onneksi ole aprillipilaa: huhtikuu tuo tullessaan turkulaisille terveemmän hengitysilman.

Rovaniemen kaduilla sora ei vielä jauhaudu ilmaan, vaan toimii edelleen liukkaudentorjujana. Kevätaurinko sulattaa jäätä vedeksi ja kadut ovat täynnä loskaa.

Turun Ruissalo on monen suosikkipaikka ulkoiluun. Merenrannan hiekkapolut ovat jo lähes kuivat, ja tarkkasilmäisin voi bongata kulkureittinsä varrella jo monenlaisia kevään merkkejä.

Ensimmäiset sinivuokot erottuivat maaliskuun viimeisenä viikonloppuna selvästi harmaanruskeasta maasta.

Eläimetkin jo heräilevät Etelä-Suomessa monin paikoin kevääseen. Esimerkiksi luonnonsuojelujärjestö WWF:n avaamien kameroiden kautta voi tarkastella eläinten kevättä eri puolilla Suomea.

WWF:n tuorein kamera on sijoitettu jonnekin Varsinais-Suomeen ja sen kautta voi seurata kyykäärmeiden elämää suorassa lähetyksessä. Kyyt eivät julkisuudesta hätkähdä: kuvaan luikerteli käärmeitä heti ensimmäisenä kuvauspäivänä.

Jos käärmeenpesän tuijottelu tuntuu liian eksoottiselta, voit ihastella vaikkapa Rovaniemen vielä lumisia maisemia, esimerkiksi täällä.

Turun Aurajokimaisemassa ja -silloilla tunnelma on keväinen kaupungin sinne tuomien narsissienkin vuoksi. Kukinnan jälkeen sipulit jaetaan kaupunkilaisille, mutta siihen on vielä viikkoja. Sillä välin Rovaniemellä lumesta ehtii sulamaan litratolkulla vettä.

Kerro alle omista keväthavainnoistasi tältä tai aiemmilta keväiltä. Mistä sinun kevääsi alkaa? Kommentointi sulkeutuu 1.4. kello 18.

Maa- ja metsätalousministeriö ja Ruotsin meri- ja vesiviranomainen ovat sopineet Tornionjoen kalastussääntöön liittyvistä poikkeuksista. Uusia kalastusmääräyksiä aletaan soveltaa kesäkuusta alkaen.

Ensi kesänä rajajoella kalastetaan samoilla säännöillä kuin kahtena edellisenä kesänä. Ainoa uusi määräys koskee harjuksen pyyntikieltoa, joka alkaa keväällä 2020. Huhti-toukokuulle asetettavan kalastuskiellon tarkoituksena on vahvistaa harjuskantaa suojelemalla sitä kutuaikaiselta pyynniltä.

Lohikiintiö voisi tulla voimaan jo kesälle 2020

Maa- ja metsätalousministeriö ehdotti myös Ruotsille, että jokikalastuksessa otettaisiin käyttöön lohisaalista koskeva ilmoitusvelvollisuus sekä siihen liittyvänä toimenpiteenä viiden lohen kausikohtainen saaliskiintiö kalastajaa kohden.

– Me on käynnistetty keskustelu ruotsalaisten kanssa, miten asiassa voitaisiin edetä. Ilmoitusvelvollisuus ja kausikohtainen saaliskiintiö edellyttävät muutosta kalastussääntöön molemmissa maissa, kertoo neuvotteleva virkamies Orian Bondestam maa- ja metsätalousministeriöstä.

Käytännössä uudistuksen voimaantulo vaatii lisävalmisteluja ja keskustelun jatkamista niin kotimaassa kuin maiden välillä. Bondestamin mukaan Ruotsin kanssa keskustelua on tarkoitus jatkaa mahdollisimman pian.

– Mielestäni ei ole mitenkään poissuljettua, että käytäntö saataisiin voimaan jo vuonna 2020, sanoo Bondestam.

Maa- ja metsätalousministeriön mukaan ehdotus ilmoitusvelvollisuudesta ja saaliskiintiöstä perustuu lohi- ja meritaimenstrategiaan. Bondestamin mukaan Ruotsin meri- ja vesiviranomainen on ehdottanut samaa asiaa ministeriölle.

Jos Tornion-Muonionjoella otetaan käyttöön kausikohtainen saaliskiintiö, se edellyttäisi saalislohien merkintää. Pohdittavaksi tulee myös, millainen sanktio seuraa ilmoitusvelvollisuuden rikkomisesta.

Suomi ja Ruotsi neuvottelevat kalastusmääräyksistä vuosittain, jotta ne pysyisivät ajan tasalla suhteessa kalakantojen tilaan. Ei Määräykset viedään kansalliseen lainsäädäntöön valtioneuvoston asetuksella.

Australiassa mitattiin lämpöennätyksiä monella paikkakunnalla ja kesä oli hyvin kuiva.

Joulukuun ennätys, 49,3 astetta, rikottiin 27. päivä Länsi-Australian Marble Barssa. Tammikuun ennätys, 49,5 astetta, mitattiin 24. päivä Etelä-Australian Port Augustassa.

Tammikuu oli ennätyksellisen lämmin koko Oseaniassa. Ennätyshelteet jatkuivat helmikuussa ja helmikuun lämpöennätys, 47,6 astetta, mitattiin 25. päivä Learmonthissa.

Aasian Hongkongissa ja usealla paikkakunnalla Irlannissa talvi oli kaikkien aikojen lämpimin.. Pohjoisella pallonpuoliskolla oli tavanomaista kylmempää vain Pohjois-Amerikan pohjoisosissa ja Keski-Aasiassa.

Joulukuu

Viime joulukuu oli maapallon mittaushistorian toiseksi lämpimin joulukuu. Vain vuonna 2015 joulukuu oli vielä lämpimämpi. Lämmintä oli myös Pohjois-Amerikassa ja Venäjän pohjoisosissa. Joulukuu oli kylmä Mongoliassa, Kazakstanissa ja Siperian keski- ja itäosissa.

Suuressa osassa Eurooppaa oli tavanomaista lämpimämpää, mutta ei ennätyslämmintä.

Tammikuu

Viime tammikuu oli maapallon kolmanneksi lämpimin tammikuu. Aasiassa oli yleisesti tavanomaista lämpimämpää. Pohjois-Amerikan pohjoisosissa oli tavanomaista kylmempää ja länsiosissa lämpimämpää.

Pohjoismaissa ja Etelä-Euroopassa oli hieman tavanomaista kylmempää. Pohjoisvirtaus vallitsi pitkään Euroopassa ja tämä johti suuriin lumimääriin Alppien pohjoisosissa. Kouluja suljettiin ja lumentulo lamaannutti liikenteen. Alpeille annettiin laajoille alueille kovimman luokan lumivyöryvaroituksia.

Uusia sade-ennätyksiä rikottiin ja sademäärät olivat paikoin jopa kolme kertaa tavanomaista suuremmat. Itävallan Hochfilzeniin satoi 15 päivän aikana 4,51 m lunta. Suurin lumensyvyys mitattiin 16. Tammikuuta Saksan Zugspitzessä, 4,65 m. Myös Sveitsin puolella tuli lunta samoihin aikoihin yli metri, paikoin liki kaksi metriä.

Helmikuu

Viime helmikuu oli maapallon viideksi lämpimin helmikuu. Pohjois-Amerikan länsi- ja pohjoisosissa oli kylmää. Pohjoisosissa oli mittaushistorian kylmin helmikuu ja Los Angelesissa lämpötila ei kohonnut kertaakaan 21 asteen yläpuolelle, mikä on poikkeuksellista.

Kuukausi oli myös ennätyksellisen luminen. Sierra Nevadassa mitattiin poikkeukselliset 6,7 metriä lunta ja Yhdysvaltojen Keskilännessä ennätykselliset 1,37 metriä. Lunta nähtiin maassa myös Las Vegasissa ja Los Angelesissa.

Helmikuussa syntyi 5. asteen taifuuni Wutip, ensimmäinen laatuaan helmikuussa. Tuulet ylsivät taifuunissa 54 metriin sekunnissa.

Euroopassa vaikutti kuukauden loppupuolella lämpöaalto ja lämpötila kohosi laajoilla alueilla yli 20 asteen.

Uusia helmikuun maaennätyksiä rikottiin 26. päivä: Iso-Britannian Lontoossa 21,2 astetta, Ruotsin Karlshamnissa 16,7 astetta ja Alankomaiden De Biltissä 18,9 astetta. 28. päivä. rikkoutui Itävallan ennätys 24,2 asteella Gyssingissä ja Deutschlandsbergissä.

Talvi ja kotimaa

Vuodenaikoja voi määritellä kalenterin mukaan tai lämpötilan perusteella. Kalenterin mukaan talvi ulottuu joulukuusta helmikuuhun. Lämpötilan perusteella puhutaan termisestä talvesta, joka alkaa silloin kun vuorokauden keskilämpötila laskee pysyvästi pakkaselle.

Meidän neljästä vuodenajastamme pisin on talvi. Vuodet eivät ole veljeksiä ja talvi on odotetusti pohjoisessa pidempi kuin etelässä. Termiset vuodenajat eivät vaihdu yhdessä yössä ja varsinkaan eivät samanaikaisesti koko maassa.

Termisen talven vertailuun olen valinnut pohjoisesta Keski-Lapin, jossa vuodenajat vaihtuvat tasaisemmin kuin Pohjois-Lapissa. Helsinki on alueena hyvä kuvaamaan etelässä vaihtuvia vuodenaikoja.

Talvi alkaa pohjoisessa yleensä kuukautta aikaisemmin kuin etelässä ja loppuu kuukautta myöhemmin. Talvi on sekä pohjoisessa että etelässä hitusen lyhentynyt viimeisen 50 vuoden aikana. Keski-Lapissa talvi alkaa tavallisesti lokakuussa, etelässä taas alku vaihtelee enemmän.

Alkamispäivämäärä on hajaantunut etelässä viime vuosikymmenien aikana, mutta talven päättymisessä ei juuri ole muutosta. Talven pituuden määrittely on hankaloitunut 2000-luvulla etelässä, kun leudot jaksot talven keskellä ovat yleistyneet.

Talvi 2002-2003 oli harvinainen sen suhteen, että talven pituus oli Helsingissä lähes yhtä pitkä kuin Keski-Lapissa. Etelään oli vuonna 2007-2008 ylipäätään hankala määritellä termistä talvea. Keskilämpötila pyöri nollan tuntumassa – lopulta talvi saapui vasta maaliskuussa ja kesti 9 päivää.

Talvi 2018-2019 oli maan etelä- ja keskiosissa reilun asteen tavanomaista leudompi ja Lapissa lähes tavanomainen. Keskiarvojen taakse kätkeytyy tavanomaista kylmempiä ja leudompia kuukausia. Vertailukautena* käytetään vuoden 1981-2010 kuukausikeskiarvoja. Poikkeaman arviointiin on käytetty Ilmatieteenlaitoksen havaintodataa, johon on käytetty analyysimenetelmää.

Joulukuu oli koko maassa 1-4 astetta tavanomaista lämpimämpi, suurin poikkeama oli Lapissa. Suuressa osassa Suomea oli tavanomaista kuivempaa. Lunta oli tavanomaista vähemmän, osassa Lappia jopa harvinaisen vähän.

Tammikuu oli Ahvenanmaata lukuun ottamatta 0,5-3,5 astetta tavanomaista kylmempi, suurin poikkeama oli Lapissa. Etelässä oli tavanomaista sateisempaa ja pohjoisessa kuivempaa. Lunta oli etelässä paikoin harvinaisen paljon. Ainoastaan pohjoisessa oli tavanomaista vähemmän lunta.

Aapeli-myrskyssä 2. tammikuuta rikottiin merialueiden uusi keskituuliennätys 32,5 metriä sekunnissa, mikä on hyvin lähellä hirmumyrskyrajaa, joka on 33 metriä sekunnissa.

Helmikuu oli 1-6 astetta, vertailukauteen verrattuna, lämpimämpi. Koko maassa satoi tavanomaista enemmän. Lunta oli kuukauden päättyessä, suuressa osassa maata, hieman tavanomaista vähemmän.

Suomessa on neljä vuodenaikaa ja Suomen lyhyin terminen kuukausi on kevät. Kevään aikana keskilämpötila pysyy nollan ja kymmenen asteen välillä. Kun keskilämpötila nousee pysyvästi kymmenen asteen yläpuolelle, on meillä terminen kesä.

Lähteet:

Ilmatieteen laitos (IL)
Copernicus Climate Change Service (C3S)
National Aeronautics and Space Administration (NASA)
The Swedish Meteorological and Hydrological Institute (SMHI)
The Federal Office of Meteorology and Climatology of Switzerland (MeteoSwiss)
The Central Institution for Meteorology and Geodynamics of Austria (ZAMG)
Australian Government Bureau of Meteorology (BOM)

Jos joltain tärkeäksi kokemaltaan asialta puuttuu erillinen esille nostaminen, voi ottaa kopin maaliskuun 26. päivä vietettävästä Keksi itse oma juhlapäiväsi-teemasta.

Hassunkurisia teemapäiviä maailmalla riittää, mutta viralliseksi kalenterimerkinnäksi päätyvät vain vakiintuneet ja laajalle levinneet teemat.

Kalenterissa lipulla ja ilman

Suomalaisen kalenterin viralliset liputuspäivät, kuten itsenäisyyspäivä tai vappu, ovat määritelty liputusasetuksessa, johon valtioneuvosto voi halutessaan tehdä muutoksia.

Liputtomista merkkipäivistä Helsingin yliopiston almanakkatoimiston hallitus tekee päätöksen saamiensa anomusten perusteella. Anomuksia voivat tehdä niin kansalaiset kuin viranomaisetkin. Tästä uusin esimerkki on Suomen luonnon päivä, joka merkitään kalenteriin ensi vuonna.

– Suomen luonnon päivä tulee elokuun viimeiselle päivälle. Yliopiston almanakkatoimisto sai päivästä usean eri järjestön ja viranomaistoimijan yhteisanomuksen, kertoo toimiston johtaja Minna Saarelma-Paukkala.

Ehtona kalenteriin pääsylle on, että kyseisen merkkipäivän vietto on Suomessa laajaa ja vakiintunutta ja että päivä täydentää hyvin kalenterin merkkipäivien kokonaisuutta.

– Lisäksi otetaan huomioon erilaisia kulttuurisia näkökohtia. Ehdotetuista kalenteripäivistä pyydetään myös usein asiantuntijalausuntoja, Saarelma-Paukkala huomauttaa.

Liputuspäiviä voi kalenteriin päätyä myös niin, että sisäministeriö on ensin usean vuoden ajan suositellut yleistä liputusta jonain tiettynä päivänä.

– Kun Yliopiston almanakkatoimiston hallitus lopulta katsoo, että liputus on vakiintunuutta, kyseinen päivä merkitään kalenteriin niin sanotusti vakiintuneena liputuspäivänä.

Tästä esimerkkinä on marraskuussa vietettävä Lapsen oikeuksien päivä. Se saa kalenteriin lipun kuvan, koska päivä on nyt katsottu sisäministeriön liputussuositusten vuoksi vakiintuneeksi liputuspäiväksi.

Tänä keväänä valtioneuvosto teki päätöksen, että marraskuun toisena sunnuntaina vietettävä isänpäivä on jo tästä vuodesta lähtien virallinen liputuspäivä.

Teemapäivillä on oma tehtävänsä

Vuotuisjuhlat ja merkkipäivät kuuluvat arkistotutkija Juha Nirkon toimenkuvaan Suomalaisen kirjallisuuden seurassa.

– Seura toimii kansakunnan muistiorganisaationa, tieteellisenä tutkimuslaitoksena ja samalla valtakunnallisena kulttuurijärjestönä, hän kertoo.

Nirkko näkee teemapäivien vietolla olevan merkitystä.

– Parhaimmillaan teemapäivä on hyvää yhteisöllisyyttä. Tehdään yhdessä töitä jonkun tärkeäksi koetun asian eteen ja parhaassa tapauksessa vaikutetaan ihmisten toimintaan koko vuoden ajan eikä pelkästään yhden teemapäivän aikana, hän luonnehtii.

Oma teemapäivä jopa suklaakakuille

Osa sosiaalisessa mediassakin leviävistä teemapäivistä voi tuntua väkisin väännetyiltä kuten Lumiukkojen polttamispäivä. Englanninkielinen selonteko päivän taustalla kertoo sen merkitsevän talvikauden loppua ja päivää voi viettää esimerkiksi polttamalla lumiukon muotoisen kynttilän.

Oma päivänsä löytyy esimerkiksi suklaakakuille. Päivää vietetään vuosittain tammikuun 27. päivä.

Jossain lähteissä päivän mainitaan kunnioittavan hollantilaista keksintöä, jolla parannettiin suklaan sekoittuvuutta veteen. Keksintö mahdollisti kakkujen tekemisen jo 1800-luvulla. Keksijänä oli kaakaostaan tunnettu Coenraad Johannes van Houten.

Hullunkurisilta kuulostavien teemapäivien runsaus johtuu siitä, että kuka tahansa voi laittaa teemapäivän alulle.

– Riippuu sitten järjestäjien aktiivisuudesta ja teeman kantavuudesta, missä määrin teemapäivä vakiintuu, sanoo suomalaisen teemakalenterin toimittaja Sami Feiring.

– Jotkut teemapäivät kuihtuvat nopeasti pois, kun taas monia on järjestetty kymmeniä vuosia, jopa pitempään.

Maaliskuu oli suuressa osassa maata tavanomaista leudompi, kertoo Ilmatieteen laitos. Maaliskuun keskilämpötila vaihteli lounaissaariston yhdestä plusasteesta Pohjois-Lapin yhdeksään miinusasteeseen.

– Tilastojen mukaan maaliskuu oli suuressa osassa maata 1–2 astetta tavanomaista leudompi. Ainoastaan Keski- ja Pohjois-Lapissa maaliskuun keskilämpötila oli lähellä tavanomaista tai hieman sen alle, Ilmatieteen laitoksen tiedotteessa kerrotaan.

Leudompi maaliskuu ei ole kuitenkaan harvinainen, vaan leuto maaliskuu toistuu keskimäärin useamman kerran vuosikymmenessä.

Maaliskuun ylin lämpötila mitattiin Ahvenanmaan Jomalassa, jossa kuun lopulla mitattiin 13,4 astetta. Alin lämpötila oli Utsjoen Kevojärvellä kuun alussa mitattu 37,9 pakkasastetta.

Viime kuu oli paikoin poikkeuksellisen sateinen

Maaliskuussa maan yli liikkui useita matalapaineita, minkä takia kuu oli suuressa osassa maata tavanomaista sateisempi.

Idässä ja pohjoisessa sademäärät olivat paikoin jopa poikkeuksellisen suuria. Esimerkiksi Sodankylän Tähtelässä mitattiin aseman yli 100-vuotisen havaintohistorian suurin maaliskuun sademäärä, 66,6 millimetriä.

Kuukauden suurin sademäärä mitattiin Puolangan Paljakassa Kainuussa, 85,3 millimetriä. Vähiten sadetta saatiin Utsjoen Kevolla, missä sademäärä jäi 11 millimetriin.

Kuun lopulla lunta oli Pohjois-Karjalasta Lappiin puolesta metristä metriin ja muualla maassa 10–50 senttimeriä.

– Lumensyvyydet olivat kuukauden vaihtuessa tavanomaista pienempiä suuressa osassa maata, Ilmatieteen laitos kertoo.

"Talven selkä on taitettu"

Huhtikuu alkaa päivystävän meteorologin Iiris Viljamaan mukaan keväisellä siksakilla, eli päivällä lämpötilat kohoavat helposti plussan puolelle, mutta yöt ovat vielä kylmiä. Esimerkiksi vielä Tampereen korkeudella käydään Viljamaan mukaan joka yö pakkasen puolella vielä parin viikon ajan.

– Talven selkä on kyllä jo taitettu, mutta kymmenen asteen päivälämpötiloja ei ole nyt tulossa, Viljamaa sanoo.

Torstaihin asti sateet ovat vähäisiä lähes koko maassa. Sen jälkeen Pohjois-Suomeen saapuu sadealue, ja maan keskivaiheillakin saadaan sateita loppuviikosta.

Aiheesta lisää:

Jälleen yksi mittaushistorian lämpimimmistä talvista – Ylen juttu näyttää luvut kuukausi kuukaudelta