Kolttasaamelaiselle Jenna Gauriloffille syttyi palo oman suvun tutkimiseen sukututkimuskurssin myötä. Gauriloff on aina ollut kiinnostunut kolttasaamelaisista perinteistä ja historiasta.

– Oma mielenkiinto on todella tärkeässä asemassa. Ja kun sitä mielenkiintoa löytyy, siihen tutkimukseen uppoaa helposti moneksi tunniksi. Se vie mukanaan, ja silloin koko muu maailma katoaa, kuvailee Gauriloff.

Inarin Keväjärvellä asuva Jenna Gauriloff aloitti sukunsa tutkimisen Inarin kansalaisopiston kolttasaamelaisten sukujen tutkimuskurssilla.

Kurssilla paneuduttiin erityisesti Suonikylän ja Petsamon kolttasaamelaisten sukuihin, jotka joutuivat evakkoon maailmansotien aikana ja myöhemmin asutettiin uusille asuinsijoille Inarin kunnan itäosiin.

Myöhemmin Gauriloff sai kulttuuriapurahan Saamelaiskäräjiltä sukunsa tutkimista varten. Oman sukupuun lisäksi Gauriloff oppi tuntemaan paljon kolttasaamelaisten perinteistä aina häistä ja hautajaisiin.

Kun omat suvut saatiin koluttua läpi, on sukuselvittely laajentunut ensin muihin Suonikylän sukuihin, ja sitten myös Petsamon ja Paatsjoen kolttasaamelaisiin sukuihin.

Lopulta Jennasta kuoriutui todellinen Gauriloffin sukutietäjä.

“Mitä enemmän tietoa saa, sitä enemmän sitä haluaisi vielä lisää”

Kaikkien valokuvien ja asiapapereiden lisäksi Gauriloffin sukulaissuhteet ovat tulleet Jennalle hyvin tutuiksi.

– Gauriloffien suku on iso ja yllättävän laaja, luultavasti yksi Suonikylän laajimmista. Suvussa on yksi iso kantaisä, jolla on ollut paljon jälkeläisiä. Siitä ei ole varmuutta, kuinka monta vaimoa hänellä on ollut. Kaikki Gauriloffit ovat jollain lailla sukua toisilleen, kertoo Jenna Gauriloff.

Jennalta kysellään tämän tästä milloin mitäkin sukulaissuhteisiin liittyen, sillä ihmiset tietävät hänen tutkineen asiaa.Tutkimus on edennyt jo pitkälle, mutta Gauriloff tahtoisi päästä yhä pidemmälle oman sukunsa saloihin.

Monesti suvun tutkiminen loppuu siihen, kun löytyy ensimmäinen porovaras tai murhamies tai muu vastaava. Niitä löytyy jokaisesta suvusta, ja siihen pitää osata varautua. Jenna Gauriloff

– Mitä enemmän tietoa saa, sitä enemmän sitä haluaisi vielä lisää. Tiedon lisäksi tutkimus on antanut itselleni eniten myös rauhaa. Ennen tutkimuksen aloittamista oli aina tunne, että sukua pitäisi tutkia, että mitä hyvää sieltä löytyy, ja minkälaisia salaisuuksia, sanoo Gauriloff.

Gauriloffilla on ollut aikomuksena tehdä myös sukukirja, ja hän näkeekin sellaiselle tarvetta. Sukukirjan tekeminen kuitenkin vaatisi paljon aikaa, jota hänellä ei tällä hetkellä ole.

Ensimmäinen askel on kuunnella oman suvun vanhimpien muistelmia

Mistä sitten lähteä tutkimaan omaa sukua, joka on kokenut monia vaiheita historiassaan ja joutunut väistymään maasta toiseen?

Jenna Gauriloffille on tutkimuksen aikana ollut paljon apua sukututkimuksen opettajasta Irja Jeffremoffista ja Karl Nickulin lukuisista kirjoista.

Arkistoistakin löytyy kolttasaamelaisista suomenkielistä materiaalia vasta vuosilta 1922-1923. Siihen saakka kolttasaamelaisia haastateltiin ja heistä pidettiin kirjaa vain venäjän kielellä, kertoo Gauriloff. Myös Karjalatietokannasta löytyi tietoa kolttasaamelaisista suvuista, mutta lähinnä Petsamon puolelta.

Oman suvun vanhimpien jututtaminen on tärkeä lähtökohta oman suvun tutkimiselle. Gauriloff harmittelee, kun ei ehtinyt omia isovanhempiaan jututtamaan tarpeeksi.

– Kannattaa haastatella lähipiirin vanhempia ihmisiä. On hyvä olla kiinnostunut heidän tarinoista ja haastatella, kun se on vielä mahdollista. Kannattaa myös hakeutua sukututkimuskursseille, jos niitä järjestetään. Oma aktiivisuus ja kiinnostus ovat tärkeitä, Gauriloff muistuttaa.

Puhumattomuus vaivaa sukupolvesta toiseen – Kaikki selvitetyt asiat eivät aina ole iloisia

Levitämme Jennan kanssa kaikki hänen keräämänsä kuvat olohuoneen sohvapöydälle. Niitä on aikamoinen kokoelma kerääntynyt ja Jenna on oppinut nimeään monia sukulaisiaan.

Jennan isä Raimo kuuntelee keskusteluamme kiinnostuneena. Isä on ollut iloinen siitä, miten paljon tyttärensä on saanut asioita selville Gauriloffien suvusta.

Raimo ja Jenna kuitenkin varoittavat, että kaikki sukututkimuksessa esille tulevat asiat eivät ole aina positiivisia ja mukavia.

– Monesti suvun tutkiminen loppuu siihen, kun löytyy ensimmäinen porovaras tai murhamies tai muu vastaava. Niitä löytyy jokaisesta suvusta, ja siihen pitää osata varautua. Kannattaa kuitenkin muistaa, että ne ihmiset on eläneet toisenlaisessa ajassa, ja käsitelleet asiat sillä lailla, miten siihen aikaan on tehty. Tutkiessa löytyy myös paljon ihmisiä, joiden olemassaolosta ei ole edes tiedetty, avartaa Jenna Gauriloff.

Sekä tytär, että isä yhtyvät siihen, että asioista pitäisi pystyä puhumaan avoimemmin. Ikävät asiat on monesti lakaistu maton alle ja puhumattomuus näkyy periytyvän yhä tänä päivänäkin.

Se, että asioista ei puhuta niiden oikeilla nimillä vaikuttaa sukupolvelta toiselle.

Jenna sai esimerkiksi selville, että hänen isoisällään oli yksi sisarus, josta kukaan ei tiennyt mitään.

– Mutta kyllä niitä positiivisia asioitakin suvusta löytyy. Osa Gauriloffeista on ollut taitavia käsitöissä ja esimerkiksi tarinankerronnan taitoja on monella. Toki löytyy myös niitä, joilla näitä taitoja ei ole ollut. Ja joskus taidot hyppäävät sukupolven yli, naurahtaa Jenna.

– Se tarinankerronnan taito nyt ainakin on tuolla tytöllä, tokaisee Raimo ja osoittaa tytärtään.

– Itsestäni olen oppinut ainakin sen valokuvien perusteella, että minussa on sukuni näköä. Ja yltiöpäisen jääräpäisyyden olen suvultani perinyt, ja paljon muitakin asioita, mutta ehkä niitä kaikkia ei halua itse nähdä, Jenna naurahtaa.

Rovaniemeläisten koulupoikien ideoima ulkoluokkatila on valmistumassa käyttöön Korkalovaaran koulussa. Koulun pihalle on rakennettu ympyrän muotoinen, osin katettu tila, joka on varustettu aurinkokennoilla.

Pylväissä on pistorasiat, jotka jakavat itse tuotettua aurinkosähköä. Itse tila on pyöreä kuin aurinko, ja keskiosa tilasta on avoin auringonvalolle.

Ulkoluokka sopii välituntioleskeluun sekä opetukseen. Ulkoluokka-ajatus lähti viime vuonna liikkeelle koulussa ysiluokalla olleiden Julius Parkkisen ja Ola Jomppasen ideasta. Ajatuksena oli aluksi suunnitella vain katos ulkovälitunteja varten. Aurinkokennot lisättiin katokseen, että välitunneilla voisi ladata puhelimia.

– Sitten tuli opettajilta tietenkin idea, että miksei sitä käytetä ulkoluokkana. Jos on vaikka mitä tahansa fysiikan testejä tai jotkut lukevat kirjaa äikässä, niin voi vaan oleilla ulkona eikä tarvitse välttämättä olla sisätiloissa. Saa raitista ilmaan ja muutenkin ulkona on mukavampi olla, Tampereella teknillisessä lukiossa nykyisin opiskeleva Julius Parkkinen sanoo.

Ammattimainen suunnitelma

Parkkinen suunnitteli ulkoluokkatilan yhdessä Ola Jomppasen kanssa, ja pojat käyttivät suunnittelussa kolmiulotteista CAD-ohjelmaa. Ammattimaiset kuvat hämmästyttivät, kun niitä esiteltiin paikalliselle leikkipaikkavälinevalmistajalle Lappset Groupille.

– Siellä kysyttin, että kuka nämä kuvat on tehnyt, ja sanoin, että pojat itse, koulun opettaja Tuija Ylipeura kertoo ylpeänä.

Koulu otti Lappsetiin yhteyttä juuri sopivalla hetkellä, sillä yritys oli juuri itsekin ideoimassa ulko-opetustilaa. Lopullinen ulkoluokka syntyi poikien suunnitelman pohjalta Lappsetin viimeistelemänä.

– Tässä on meidän suunnittelemaa lähes koko idea ja rakennelma. Lappsetilta saatiin pikkuisen mallinnuksen kanssa apua. Tässä oppi todella paljon miten saa varsinkin isot firmat mukaan ja muutenkin ihmiset kiinnostumaan, Lyseonpuiston lukiossa opiskeleva Ola Jomppanen sanoo.

Jomppanen kertoo, että tila on suunniteltu riittäväksi kokonaiselle koululuokalle, 20-30 käyttäjälle kerrallaan.

Sähköstä tuloja oppilaskunnalle

Nyt Jomppanen ja Parkkinen on kutsuttu Korkalovaaran koululle katsomaan ideansa muuttumista todeksi. Ulkoluokan avajaisia vietetään lauantaina.

– Eihän sitä olisi uskonut, että tällaisesta yksinkertaisesta ideasta tulee valmis asia, Parkkinen naurahtaa.

Ulkoluokan ulkonäköä on poikien lisäksi ollut suunnittelemassa myös muun muassa Evilla Lumme koulun viimetalvisen oppilaskunnan hallituksesta.

– Meille tulee roskiksia sinne. Se oli viime hetken oivallus, että ai niin niitäkin pitäisi ehkä laittaa. Sitten tulee seisomakorkeudella olevia pöytiä, joilla voi työskennellä, Lumme kertoo.

Ulkoluokkatilaa ovat olleet rakentamassa ja sponsoroimassa rovaniemeläinen leikkipaikkavälinevalmistaja Lappset, jolta tulevat rakenteet sekä energiayhtiö Neve, joka toimitti aurinkokennot, ja yhdisti sähkön verkkoon.

Verkosta aurinkokennojen tuottama sähkö "palautetaan" takaisin koululle ja oppilaat ja opettajat voivat seurata kuinka paljon sähköä aurinkovoimala on tuottanut.

Osa sähköstä menee koulurakennuksen käyttöön, ja siitä laskutetaan kiinteistön omistavaa kaupungin yhtiötä. Sähköstä saatavat tuotot ovat tuloa oppilaskunnalle. Oppilaskunnassa on jo pohdittu, pitäisikö tuotoilla ostaa seuraavaksi tuulimyllyjä, ja tuottaa lisää puhdasta sähköä, kertoo opettaja Tuija Ylipeura.

Idea käyttöön myös muualle

Luokkatila maksaa noin 30 000 euroa. Osa rahoituksesta on kerätty oppilaiden taksvärkillä. Oppilaiden työtä ohjannut opettaja Tuija Ylipeura on ollut mukana hankkimassa idealle toteuttajia ja rahoittajia. Nyt hän uskoo, että rovaniemeläisten ulkoluokasta haetaan mallia muualle Suomeen.

– Niinköhän käy että tällainen ulkoluokkaidea leviää sitten muuallekin Suomeen. Ei ole sisäilmaongelmia, tässä voi toteuttaa liikkuvan koulun periaatteita ja toiminnallista opetusta. Että tässähän toteutuvat kaikki uuden opsin (opetussuunnitelman) sisällöt, Ylipeura hehkuttaa.

Ulkoluokkaidea on ollut mukana kiinalaisessa Junior Edison -kilpailussa. Siinä etenemisestä ei ole tullut pojille vielä mitään tietoa.

Rovaniemen lentoasemalla on kymmeniä vuokra-autoja odottamassa seuraavalla lentokoneella saapuvia asiakkaita. Tarpeen ja sesongin mukaan autoja tuodaan lisää vaikka etelämpää Suomesta.

Kaikilla suurimmilla vuokrausyrityksillä on palvelupiste lentoaseman saapumisaulassa. Tulijoita olisi lisääkin, mutta tilat eivät anna siihen mahdollisuutta.

Koneiden laskeuduttua kymmenet asiakkaat noutavat varaamansa auton avaimet palvelupisteiden asiakaspalvelijoilta.

Viime vuosien matkailun kasvu on nostanut Lapin ja Rovaniemen autonvuokraustoiminnan osalta Suomen kärkipäähän pääkaupunkiseudun jäljessä.

Matkailun kasvu houkuttaa lisäämään tarjontaa

Europcar on yksi Suomen suurimmista vuokra-autoyrityksistä ja on jo pari vuotta sitten investoinut Rovaniemelle kasvun perässä. Europcarin Rovaniemen logistiikkakeskus on Vantaan jälkeen toiseksi suurin ja sen kautta kulkee autot muuallekin Lappiin.

– Matkailu on kasvanut tasaisesti ja varmaan noin 10-15 prosentin kasvua on alalla ollut. Nyt myös matkailun lisäksi kuntasektori, valtiohallinto ja muut lisänneet vuokra-autojen käyttöä ja sitä kautta kasvu on näkynyt myös meillä, kertoo kenttäpäällikkö Markus Mattanen Europcar Rovaniemen toimistolta.

Yhtiön mukaan Lappi sijoittuu vuokrausvolyymillisesti pääkaupunkiseudun jälkeen toiseksi. Yhtiöllä on liikkeellä Pohjois-Suomessa sesongista riippuen 300–800 autoa. Europcarilla on vuokra-autoja yhteensä noin 3000 koko Suomessa.

Suurin autonvuokrausyritys Hertz kertoo myös lisänneensä tarjontaa Lappiin ja Rovaniemelle.

Uusia yrittäjiä tulee jakamaan markkinoita

Rovaniemen lisääntynyt matkailu ja vuokra-autojen käytön kasvu houkuttelee alueelle myös uusia yrittäjiä. Viimeisimpänä Helsinki-Vantaan lentokentällä vuokra-autotoimintaa pyörittävä oululaisyrittäjä on syyskuun alussa laajentanut Rovaniemelle.

Oululaisyrittäjä Pertti Niskasella on kansainvälisen Addcarin edustus sekä yhteistyösopimus suomalaisen autonvuokrausketju Finnrentin kanssa.

– Rovaniemi on ollut jo kauan aikaa kiinnostuksen kohteena ja kun katseltiin näiden ulkomaalaisten autonvuokrausmääriä ja mitä on tulossa. Lisäksi viime vuoden kasvulukemat olivat 30 prosenttia turistien osalta, niin kyllä vuokraamo joka haluaa Suomessa olla kärjessä, täytyy olla myös Rovaniemellä, perustelee laajentumista yrittäjä Pertti Niskanen.

Alussa ketjujen autot ovat rovaniemeläisen yhteistyökumppanin piha-alueelle. Toimipiste lentoasemalle on tavoitteena, mutta tilanpuutteen vuoksi sitä ei ole vielä saatu.

Rovaniemellä ketjun vuokra-autot huostaansa ottanut yrittäjä Seppo Salo on vakuuttunut toiminnan kannattavuudesta kovasta kilpailusta huolimatta.

– Kun puhutaan Rovaniemen talousalueesta ja siitä vaikutuspiiristä, niin tämä on Suomen toiseksi vilkkain autonvuokrausalue. Kun vielä ajatellaan sitä, että meillä eri ajat sesongeissa kuin Etelä-Suomessa eli pääasiassa Helsingissä. Voidaan me täällä tasata sitten niitä kysyntäpiikkejä. Kalustoa voidaan siirtää helposti paikasta toiseen. Tältä osin Rovaniemi on aika ideaalinen autonvuokraajalle ja toimia myös muualla eli ennen kaikkea Helsingissä.

Kasvava kiinalaisten määrä näkyy pian myös autonvuokrauksessa

Kiinalaisilla matkailijoilla on tähän saakka ollut ongelmana se, ettei Manner-Kiinan ajokortti ole Suomessa kelvannut. Nyt näyttää siltä, että ongelma poistuu helmikuussa, koska ajokorttilakia ollaan uudistamassa siltä osin poikkeustoimin.

Muutos tulee näkymään varmuudella myös vuokra-autobisneksessä. Autonvuokraajat odottavat kiinalaisten tuomaa lisätoimintaa.

– Mielenkiinnolla tietysti odotetaan kun kiinalaisella ajokortilla voi ajaa niin varmasti tämä vaikuttaa myös meille. Asiakkaat käyttävät automaattivaihteisia ja isompia autoja. Tietyllä tavalla varaudutaan siten myös kalustossa täällä kun heille ajolupa myönnetään, vahvistaa Europcarin kenttäpäällikkö Markus Mattanen.

Vuokra-autojen määrä on kasvussa koko Suomessa

Trafin mukaan Suomeen on rekisteröity noin 14000 vuokra-autoa. Vuosittain uusia rekisteröidään vuokra-autoiksi 4000-6000. Kuluvan vuoden elokuun loppuun mennessä vuokra-autoja on rekisteröity 6,8 prosenttia enemmän verrattuna vuoteen 2016.

Europcarin toimitusjohtajan sekä Autovuokraamoalan keskusliiton hallituksen jäsenen Jussi Holopaisen mukaan Suomessa on vuositasolla noin 500 000 vuokrausta ja vuokrauksen keskipituus on 4,5 vuorokautta.

Yhä useammat virastot ja yritykset käyttävät vuokra-autoja kilometrikorvausten ja omien autojen sijaan, koska se on edullisempaa.

Myös tämä on lisää vuokra-autojen käyttöä vuosittain. Sijaa kasvulle silti on olemassa kun vertaa vuokra-autobisnestä muihin Länsi-Euroopan maihin. Esimerkiksi Ruotsissa vuokra-autoja on noin kolminkertainen määrä verrattuna Suomen automäärään.

Säässä ei tapahdu lähipäivinä suuria muutoksia, mutta pitkään kestänyt korkeapaine on hitaasti väistymässä.

– Atlantilta saapuva matalapaine on voittamassa kilpailun, mutta vielä viikonloppuna auringon paistaessa, lämpötila voi kohota lähelle 15 astettakin, Ylen meteorologi Anne Borgström sanoo.

– Näillä näkymin viikonloppu on kuitenkin koko maassa melko pilvinen ja maan eteläosissa voi tulla tihkusateita.

Sumua tai sumupilveä esiintyy öisin ja aamuisin suuressa osassa maata.

– Maanantaina etelätuuli voimistuu ja tiistaina alkavat matalapaineen mukanaan tuomat sateet, jotka voivat paikoin olla runsaitakin, Borgström ennustaa.

Lauantain vastaisena yönä hallaa voi esiintyä Länsi-Suomessa hallanaroilla seuduilla ja Lapissa saattaa olla paikoin pikkupakkasta.

– Pohjoisessa on hitusen verran tavanomaista lämpimämpää, mutta aika lailla tavanomaisissa lukemissa lämpötilojen suhteen ollaan, Borgström kertoo.

Kittilän kunnanhallitus kokoontui 11. syyskuuta käsittelemään muun muassa ns. Eilavaaran asiakirjoihin liittyviä laskuja. Kokouksen alussa kunnanjohtaja Pekka Rajala (kesk.) esitti, että kunnan hallintojohtajalle Esa Mäkiselle ei myönnetä lupaa olla kokouksessa paikalla, koska hän on lomalla.

Esitys hyväksyttiin, ja Mäkinen joutui jäämään pois kokouksesta, vaikka hän oli ainoa henkilö, joka olisi voinut esitellä Eilavaaran laskuihin liittyvät kokousasiat. Siten Eilavaaran laskujen käsittely siirtyi ylimääräiseen kokoukseen 18.9., jossa Eilavaara-asiat esitteli Mäkisen sijaan vs. hallintojohtaja Salla Ylinampa.

Ylimääräisessä kokouksessa kunnanhallituksen puheenjohtaja Pekka Rajala jääväsi itsensä laskuasioiden käsittelystä, koska hän on ollut tekemisissä laskun kanssa keskustan Kittilän-paikallisjärjestön kanssa.

Rajala oli siis omasta mielestään jäävi silloin, kun varsinaista asiaa käsiteltiin, mutta tästä jääviydestään huolimatta hän oli kuitenkin mukana aiemmin, kun hallintojohtaja Esa Mäkistä pelattiin pois esittelijän paikalta.

Herää kysymys, miksi Rajala ei ollut jäävi käsittelemään käytännössä samaa asiaa viikkoa aikaisemmin. Tähän kiinnitetään huomiota mahdollisesti myös valtionvarainministeriössä, joka vaatii Kittilältä selvitystä rikoksista epäiltyjen kuntapäättäjien asemasta.

Pitääkö pöytäkirja paikkansa?

Lisää epäilyjä herää pöytäkirjan kohdasta, joka sanoo kahden henkilön, eli vt. kunnanjohtajan Timo Kurulan (kesk.) ja hallituksen jäsenen Tarmo Salosen (ps.), jäävänneen itsensä asiakohdassa, jossa päätettiin hallintojohtaja Mäkisen läsnäolo-oikeudesta.

Pöytäkirjan mukaan Kurula ja Salonen poistuivat kokouksesta pykälän ajaksi. Pöytäkirjantarkastaja Ahti Ovaskainen (OMK) kuitenkin vaati kunnanhallitusta korjaamaan pykälän. Ovaskaisen mukaan Kurula ja Salonen olivat paikalla, kun Mäkisen läsnäolo-oikeudesta puhuttiin.

– Kurula ja Salonen [...] osallistuivat kuitenkin asian käsittelyyn ja siitä käytyyn keskusteluun ja poistuivat kokouksesta vasta, kun äänestys asiasta alkoi, Ovaskainen sanoo kunnanhallitukselle tekemässään vaatimuksessa.

Pöytäkirjaa piti kunnan controller Tuija Lång. Långin mukaan päätösasiasta keskusteltiin ennen kuin varsinainen kokous alkoi.

– Ennen kuin kokouksen läsnäolijat todettiin ja kokous todettiin lailliseksi ja päätösvaltaiseksi kokouksessa oli keskustelua siitä, saako Esa Mäkinen tulla lomaltaan töihin ilman työnantajan lupaa. Olen tulkinnut tämän keskusteluksi, jota ei tulisi kirjata pöytäkirjaan. Tämän keskustelun jälkeen vasta siis todettiin läsnäolijat, Lång sanoo sähköpostiviestissä.

"Ei aiheellista käsitellä vaatimusta"

Kittilän kunnanhallitus joutui käsittelemään Ovaskaisen vaatimusta 26.9. Silloin kunnanhallitus päätti äänin 6-0 (3 tyhjää), että Ovaskaisen korjauspyyntöä koskevassa vaiheessa kokouksessa ei ollut siirrytty työjärjestyksen käsittelyyn vaan oltiin kohdassa "läsnäolijoiden toteaminen".

Päätöksen tekstin on muotoillut kunnanhallituksen jäsen Yrjötapio Kivisaari (kesk.).

– Näinollen keskustelussa esille tulleet asiat ovat olleet pöytäkirjan ulkopuolella olevia keskusteluasioita. Näissä keskusteluasioissa oli olennaista myös hallintojohtajan esimiehen vt. kunnanjohtajan läsnäolo, sillä hän selvitti kunnanhallitukselle hallintojohtajan vuosiloma-asioita.

Kunnanhallitus ei myöskään suostunut kirjaamaan pöytäkirjaan, että hallintojohtaja Esa Mäkinen luki kokouksessa tiedotteen, joka koskee Eilavaaran laskujen poliisitutkintaa.

– [Kunnanhallitus ei] vastaanottanut Ahti Ovaskaisen mainitsemaa Esa Mäkisen ennen kokouksen alkua lukemaa tiedotetta. Ahti Ovaskaisen tekemää korjauspyyntöä ei näinollen ole aiheellista käsitellä ja kunnanhallitus toteaa jo hyväksytyn päivätyn pöytäkirjan vastaavan kokouksen kulkua.

Kunnanhallitus päätti lopulta maksaa Eilavaaran 2. laskun

Lukuisten aiempien yritysten jälkeen Kittilän kunnanhallitus päätti lopulta maksaa lakiasiantuntija Pertti Eilavaaran 2. laskun kokouksessaan 18.9. Vs. hallintojohtaja Salla Ylinampa esitti, että asia pantaisiin jälleen kerran pöydälle, mutta jäsen Raili Fagerholm (vas.) teki vastaesityksen, että Eilavaaran 2. lasku maksetaan.

Äänestyksessä maksamisen puolesta äänestivät Raili Fagerholm, Sakari Kautto (SDP), Vilho Molkoselkä (vas.), Vuokko Mäntymaa (kesk.) ja Yrjötapio Kivisaari. Tyhjää äänestivät Tuula Mertaniemi (OMK), Ahti Ovaskainen ja Antti Pekkala (ps.). Poissa oli Pekka Rajala.

Mertaniemi ja Ovaskainen ilmoittivat eriävän mielipiteensä päätökseen.

Laskun loppusumma on yli 7 100 euroa kaikkine kuluineen ja yliaikakorkoineen. Se ei ole ainoa lasku Kittilän kunnalle, joka on syntynyt kunnanjohtaja Anna Mäkelän laitonta irtisanomista seuranneessa sekasotkussa.

Suomen Kuvalehden tietojen mukaan Eilavaaran ensimmäisen laskun on maksanut keskustan Kittilän-paikallisyhdistys, jonka puheenjohtaja on Pekka Rajala. Sekin syntyi kunnanjohtaja Anna Mäkelän laittomaan irtisanomiseen tavalla tai toisella liittyvistä asiakirjoista.

Puoli seitsemän aikaan perjantai-iltana poliisi sai hälytyksen yksityisasuntoon Torniossa. Poliisi löysi asunnosta kuolleen, paikkakuntalaisen miehen. 44-vuotias mies oli kuollut tapahtumapaikalla saamiinsa vammoihin.

Myöhemmin perjantaina henkirikoksesta epäilty otti itse yhteyttä poliisiin. Poliisi otti epäillyn, 46-vuotiaan miehen kiinni. Kiinniotto sujui rauhallisesti ja mies on pidätetty. Miestä tullaan esittämään vangittavaksi alkuviikosta.

– Epäilty ei ole aikaisemmin ollut tekemisissä poliisin kanssa, toteaa rikoskomisario Janne Koskela poliisin tiedotteessa.

Uhri ja epäilty tunsivat toisensa. Poliisin tiedotteen mukaan molemmat henkilöt ovat kantasuomalaisia. Alkoholilla on osuutensa rikokseen, tiedotteessa todetaan.

Savukosken Kemihaaran erämaahan eksyneen pariskunnan mies on löydetty kuolleena, tiedottaa Lapin poliisilaitos. Miehen löysivät vapaaehtoiset etsijät eilen perjantai-iltapäivänä.

Edelleen kateissa olevan naisen etsintöjä on jatkettu lauantaipäivän ajan poliisin ja noin 20 vapaaehtoisen etsijän voimin. Etsintöjä jatketaan poliisin mukaan tulevina päivinä.

1940-luvulla syntyneestä pariskunnasta tehtiin viimeinen havainto elossa pari viikkoa sitten retkeilyreitillä Keskirovien kohdalla. Sieltä pariskunta oli lähtenyt kävelemään kohti Kemihaaraa.

Perjantai-iltapäivä. Työviikon päätteeksi Tornion Aineen taidemuseon johtaja Katriina Pietilä-Juntura hyppää autoon miehensä kanssa. Rajanylitys sujuu ongelmitta, onhan kyseessä maailman vapaimmaksikin rajaksi kutsuttu, kahden kaupungin yhteinen lemmenpesä TornioHaaparanta. Pietilä-Juntura tuijottaa puhelintaan. Palkki kerrallaan putoaa pois – ja noin, nyt puhelimen voi sulkea. Suomen verkko ei kanna enää Seskarön jälkeen, kun Suomi on tarpeeksi kaukana.

– Me muututaan viikonloppuisin ruotsalaisiksi ja puhutaan ruotsia, Pietilä-Juntura nauraa.

Museonjohtajan arki on täynnä ihmisten kohtaamisia, luovuutta ja toki kalenteri on täynnä. Viikonlopuksi hän menee mökille, laittaa kumisaappaat jalkaan ja korjaa satoa metsästä. Mökki sijaitsee Pohjois-Ruotsissa. Pietilä-Juntura haluaa pitää mökin pakopaikkana, jonne saa mennä rauhoittumaan.

Luonnonherkuista Pietilä-Juntura loihtii gurmeeta. Myös ruoanlaitto ja leipominen rauhoittavat kiireistä museomuoria. Museomuori-nimitystä hänestä käyttävät peräpohjolan murretta puhuvat, eikä Pietilä-Juntura pidä nimitystä pahana. Se saa hymyn huulille.

Seurasta ei perjantai-iltaisin ole puutetta. Onhan parin klikkauksen päässä yli 4000 kaveria, joita kaikkia yhdistää yksi asia: Rakkaus meänkieleen ja -murteeseen. Seitsemän vuotta sitten Pietilä-Juntura perusti Facebookiin ryhmän Vistot nakut ja kolot knapsut. Suosittu ryhmä sai myös kritiikkiä, sillä nimi ei ole kovin imarteleva.

Muut museot ovat kateellisia

Tuntuu kuin Pietilä-Junturalla olisi enemmän luovuutta, heittäytymiskykyä, rohkeutta ja lujaa tahtoa kuin monella muulla. Mikä on vahvan naisen salaisuus?

Ei kai yli-inhimillisiä voimia sentään anna taikajuoma, niin kuin ranskalaisen sarjakuvan seikkailijalle Asterixille? Tai jospa Pietilä-Juntura on pudonnut taikajuomapataan, kuten Obelix. Museonjohtajan arjessa ei tarvitse metsästää villisikoja tai löylyttää roomalaisia. Sen sijaan täytyy ravistaa ajatuksia, pölyttää ennakkoluuloja, olla rohkea ja huolehtia siitä, että museollakin on tulevaisuus.

Aineen taidemuseo on onnistunut tekemään muut museot kateellisiksi. On harvinaista, että taidemuseo kerää kävijöitä lähes sijaintipaikkakuntansa asukkaiden verran, joista suurin osa on vielä nuoria ja lapsia. Toisin sanoen, tulevaisuuden museokävijöitä.

Johtajalta löytyy rohkeutta ja ideoita. Monet ideoista kuulostavat niin hulluilta, ettei niitä ikimaailmassa yhdistäisi taidemuseoon. Miltäpä kuulostavat taideteoslähtöiset horoskoopit, sinkkusuunnistus museossa tai pop-up-museo autokaupassa?

– Muut museot ovat meille kateellisia, Pietilä-Juntura nauraa pilke silmäkulmassa.

Ehkä aihetta on. Tornion Aineen taidemuseo tuo kaupunkiin säpinää. Eikä vähäisin ansio varmasti ole sen vetäjässä. Pietilä-Juntura kertoo kuulleensa palautteen, joka lämmitti erityisesti. Muualta muuttanut pariskunta oli kritisoinut pienen pohjoisen kaupungin tapahtumatarjontaa kun joku oli lohduttanut heitä sanoen: Kyllä siellä voi asua. Siellä on Aineen taidemuseo ja siellä on tosi raikasta toimintaa.

Taidetta voi katsoa vaikka remonttivaatteet päällä

Sinkkusuunnistus on jäänyt elävästi torniolaisten mieleen. Taidemuseon tavoitteena ei niinkään ole saattaa ihmisiä avioliiton satamaan sinkkusuunnistuksella. Se on sivuseikka. Tärkeintä on saada ihmiset tulemaan museoon uudestaan. Museo ei nimittäin ole kertakäyttötavaraa.

Aineen taidemuseo on arkkitehti Matti Porkan suunnittelemassa rakennuksessa. Samasta aulasta pääsee myös kaupungin pääkirjastoon.

– Katsoin aikanaan kateellisena, miksi se kirjaston ovi käy niin tiheään, Pietilä-Juntura muistelee.

Taidemuseotyö vaatii luovuutta ja kekseliäisyyttä. Ihmiset täytyy saada käyttämään palveluita, jotka myös kuuluvat kaikille. Tuetaanhan museoita verovaroin.

Aineen taidemuseon eteisessä on Pietilä-Junturan sanojen mukaan sisäänheittoteoksia ja talo pyritään pitämään mahdollisimman avoimena. Silti museon ovi tuntuu paljon naapuriovea raskaammalta. Eliitin linnakkeeksikin miellettyjen museoiden brändiä on vaikea murtaa.

– Joku sanoi, että en minä voi tulla nyt museoon, kun olen näissä työvaatteissa. Ei museo ole eliittien yksinoikeus. Se on yhtä lailla kaikille yhteisillä verovaroilla tarjottu palvelu, Pietilä-Juntura kannustaa.

Toisaalta museon on helpompi ottaa kantaa ajankohtaisiin keskusteluihin. Aineen taidemuseossa on uskallettu toimia, kun puhe tulee vähemmistöistä tai vaikkapa turvapaikanhakijoista. Pietilä-Juntura tietää, että roolilla on myös hintansa.

Aineen taidemuseon sateenkaariliput anastettiin

Museo- ja arkistokentällä on tällä vuosituhannella kiinnitetty enemmän huomiota sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin liittyviin kysymyksiin. On kyseenalaistettu heteronormatiivista tapaa lähestyä historiaa ja taidetta, pelkästään kaksijakoisen sukupuoliymmärryksen kautta.

Monet museot ovat järjestäneet queer-koulutuksia, joissa taidetta ja maailmaa katsotaan nimenomaan sateenkaarisilmälasien kautta. Myös Tornion Aineen taidemuseo järjesti syyskuussa queer-koulutuksen.

Äh, tuokin on varmaan sitä prideä. Katriina Pietilä-Juntura

Uusia tapoja katsoa on herätelty Torniossa jo aiemmin tänä syksynä. Elokuun lopussa järjestetty Pride-viikko huipentui kahden maan väliseen kulkueeseen. Taidemuseo oli aktiivisesti mukana järjestämässä tapahtumaa.

Sateenkaarikeskustelu herätti myös vastakaikua Torniossa. Aamulla, juuri ennen kulkueen alkua, museoväki huomasi, että sateenkaariliput oli anastettu saloista. Sateenkaariliput olivat liehuneet koko viikon ja ne varastettiin kulkuetta edeltävänä yönä. Pietilä-Juntura sanoo, että kritiikkiä tuli myös sosiaalisen median kautta sekä jonkin verran puheissa.

– Kun menin jonnekin, niin sanottiin, että sieltä se pride-emäntä saapuu.

Sukupuolineutraalikasvatus näkyy Pietilä-Junturan mukaan museon arjessa muutenkin. Lapsiryhmiä ei aseteta jonoon sukupuolittain, ylipäätään museoon ei tarvitse jonottaa. Museo voi myös omilla näyttelyvalinnoillaan joko ottaa ihmisiä mukaan keskusteluun tai sulkea pois.

– Tavallaan olemme vallankäyttäjiä siinä.

Ennen Pride-kulkuetta taidemuseolla järjestettiin kylttipaja, jossa osallistujat saivat askarrella omat kylttinsä. Pietilä-Juntura sanoo, että osallistuneiden kommentit kertoivat paljon.

– Sanottiin, että kerrankin sai tulla ja olla oma ittensä. Kukaan ei kiinnittänyt huomiota tai ei joutunut olemaan silmätikkuna. Taidemuseo on salliva paikka.

Pietilä-Juntura toteaa, että kaikki eivät ole vielä niin sanotusti valmiita. Hän sanoo, että Pride-tapahtumien aikaan kyseenalaistettiin sitä, miksi museo lähtee tämmöiseen mukaan.

– Näyttelysalista kuulin, kun joku sanoi jonkun teoksen äärellä, että äh, tuokin on varmaan sitä prideä.

Pietilä-Junturan mukaan museo on nimenomaan keskustelija, jonka tehtävänä on ottaa kantaa pinnalla oleviin asioihin. Aineen taidemuseo on ottanut rohkeita askeleita ennenkin, ja kylmiä tuulia on puhaltanut muutoinkin kuin Perämereltä.

"Meillä ei taidetta sensuroida"

Pari vuotta sitten Pietilä-Juntura ohjasi joukkoaan eräänlaisessa ristitulessa. Torniossa ja Haaparannalla seurattiin turvapaikanhakijoiden suurta joukkoa. Ruotsista tuli jopa satoja turvapaikanhakijoita päivässä ja Tornioon perustettiin järjestelykeskus. Keskustelu kävi kuumana ja syksyllä 2015 Torniossa valtakunnan rajalla järjestettiin useita hallitsematonta maahanmuuttoa vastustavia mielenilmauksia ja myös vastamielenilmauksia.

Pietilä-Juntura sanoo museoväen katsoneen ikkunoista tulijoiden määrää ja miettineen, mitä he voisivat tehdä. Syntyi turvapaikkana museo -työpaja, jossa tehtiin yhteistyötä Tornioon pikavauhdilla perustetun vastaanottokeskuksen kanssa. Turvapaikanhakijat pääsivät osallistumaan työpajoihin ja käymään museossa. Kulttuurierot näkyivät joidenkin turvapaikanhakijoiden suhtautumisessa. Alastomuus joissakin teoksissa käännytti osan pois toiminnasta.

– Emme lähteneet sensuroimaan vaikka kaikki eivät sitä hyväksyneetkään. Meillä ei taidetta sensuroida.

Turvapaikkana museo -taidepajoissa opiskeltiin suomen kieltä ja hanke perustettiin nopealla tahdilla ensimmäisenä juuri Tornioon. Suora yhteydenotto opetusministeriöön kannatti ja sittemmin mukaan lähti useita museoita eri puolilta Suomea.

– Mun mielestä museon tehtävä on herättää keskustelua ja osallistua keskusteluun. Että ei vain sinne täytetä arkistokortteja. Eikä vain kerätä sinne ja pohdita kultakautta.

Kuka se on se ällöttävä tyttö?

Perjantai-iltana vatsalihakset saavat treeniä, ihan vain seuraamalla Vistojen nakkujen ja kolojen knapsujen keskustelua someryhmässä. Tornionjokilaaksosta kotoisin oleva Katriina Pietilä-Juntura perusti ryhmän vuonna 2007. Meänkieltä ja peräpohjolan murretta hersyvästi käyttävä ryhmä osaa nauraa itselleen.

Pietilä-Juntura sanoo itse olevansa visto nakku, mutta ei sanan varsinaisessa merkityksessä. Meänmurteella visto nimittäin tarkoittaa rumaa, vastenmielistä ja ällöttävää ja nakku taas on tyttö, mutta silläkin sanalla on negatiivinen sävy. Myös miehet innostuivat liittymään ryhmään, joten nimeen lisättiin kolot knapsut, joka taas tarkoittaa rumat, naismaiset miehet.

– Ryhmän perustamisen jälkeen minuun otettiin yhteyttä, että etkö sinä tiedä, miten rumia sanoja nämä ovat. Joku uusi ryhmään liittynyt saattaa sanoa, että ei ole visto nakku, Pietilä-Juntura sanoo.

Kyseessä oleva vistot nakut ja kolot knapsut -ryhmässä kaikkea ei oteta niin tosissaan. Ei edes sitä, missä se hoon paikka on. Kaikki saavat kirjoittaa meänkieltä niin kuin haluavat. Pari vuotta sitten ryhmä sai Vuoden murre -palkinnon.

– Se on kauhean suosittu ryhmä ja meillä on todella hauskaa. Olemme kokoontuneet useasti museolla ja tuntuu, että tuntisimme toisemme, vaikka olemme jutelleet vain ryhmässä.

Ehkä Pietilä-Juntura ei sittenkään ole pudonnut mihinkään taikajuomapataan pienenä, vaan ihan vain uinut Väylässä eli Tornionjoessa. Imenyt itseensä peräpohjolalaista asennetta ja kasvanut itsekin kunnon vaimoksi. Toisin sanoen vahvaksi naiseksi. Tornionjokivarressa on perinteisesti kutsuttu kaikkia naisia vaimoiksi.

Ideasamponsa lähteeksi Pietilä-Juntura paljastaa käsillä tekemisen. Luova hetki saattaa yllättää kesken puhtaiden lakanoiden mankeloimisen. Silloin tietää, että Tornioon on taas tulossa puheenaihetta ja muilla museoilla kateus saattaa ainakin himpun nousta.

Tornion Aineen taidemuseon johtaja Katriina Pietilä-Juntura on Radio Suomen sunnuntaivieraana 1. lokakuuta klo 15:03.

Teknisessä lautakunnassa kaupunginhallituksen edustajana istuva Anja Joensuu (kesk.) matkusti maanantaina linja-autolla Ylikylästä keskustaan. Toista bussimatkaa ei sitten tullutkaan.

– Tiistaina oli lasten vientiä hoitoon ja kuljin omalla autolla. Tänään kun tulin Vikajärvelle töihin, niin ei olisi ollut minkäänlaisia mahdollisuuksia päästä Ylikylästä Vikajärvelle julkisilla.

Joensuu on tiettävästi ainoa lautakunnan jäsen, joka haasteeseen tarttui. Hän ehti tehdä Rovaniemen julkisesta liikenteestä sen johtopäätöksen, jota nuorisohallitus toivoikin.

– Sitä pitää ehdottomasti parantaa kun Rovaniemi kuitenkin on opiskelijakaupunki. Nyt olemme noidankehässä, jossa ihmiset eivät käytä linja-autoja, koska niitä ei kulje tarpeeksi. Toisaalta vuoroja ei uskalleta lisätä etteivät bussit sitten aja tyhjänä tuolla kaupungilla.

Nuorisovaltuutettu muistuttaa syrjäytymisvaarasta

Ruuhkaa busseissa on aamulla ja iltapäivällä koulun alkaessa ja loppuessa. Nuorisohallituksen puheenjohtaja Heini Siivikko kulkee arkisin bussilla Korkalovaarasta Ounasrinteelle lukioon. Hän on tyytyväinen vuoroihin, mutta kavereilla on ongelmia.

– Saarenkylästä ja Napapiiriltä busseja kulkee tosi heikosti. Jos myöhästyt bussista, niin saatat joutua odottamaan tunninkin.

Opettajat suhtautuvat Siivikon mukaan ymmärryksellä myöhästelyihin, vaikka harmittelevatkin niitä. Ounasrinteen lukiossa joillekin oppilaille on annettu lupa lähteä kesken oppitunnin, jotta he ehtivät harvoin kulkeviin jatkoyhteyksiin.

Huonot kulkuyhteydet voivat syrjäyttää, sanoo Siivikko.

– Julkinen liikenne rajaa opiskelumahdollisuuksia ja harrastuksia. Jos bussiyhteydet eivät toimi, nuorilla on eriarvoiset mahdollisuudet tehdä arkipäiväisiä asioita.

Yhteyksiä Rantavitikalle parannetaan

Pieniä parannuksia on luvassa kesäkuussa 2018, kun vastuu reiteistä, aikatauluista ja hinnoittelusta siirtyy liikennöitsijöiltä kaupungille. Syväsenvaarasta ja Saarenkylästä tulee suora yhteys Rantavitikalle ja Vennivaarasta pääsee keskustaan lauantainakin useammalla vuorolla. Reittejä myös selkiytetään.

– Nyt aikatauluissa on mahdoton liuta selitteitä poikkeavista reiteistä. Monet sanovat, ettei heistä voi tulla joukkoliikenteen käyttäjiä, koska he eivät saa selvää aikatauluista, kaupungin joukkoliikenneinsinööri Hannu Kumpula sanoo. Tulevaisuudessa tietyn numeron bussi kulkee samaa reittiä lähtöajasta riippumatta.

Kaikkia kustannuksia ei voida periä matkalipuissa vaan kaupungille joukkoliikenteen järjestäminen maksaa nyt noin miljoona euroa, ensi kesästä alkaen 1,4 miljoonaa euroa.

– Enempää ei ole mahdollista satsata. On sula mahdottomuus, että lauantaisin pääsisi bussilla harrastuksiin joka puolelta kaupunkia.

Abiturientti Siivikko toivoo, että bussiaikatauluja laadittaisiin pitäen silmällä koulujen loppumisajat. Kumpula kertoo, että näin on tehty, mutta sanoo että koulujen on helpompi suunnitella opetus bussiaikataulujen mukaan kuin bussiaikataulujen laatijan huomioida eri koulujen erilaiset päättymisajat.

Brittiläinen lentoyhtiö Monarch on joutunut lopettamaan lentotoimintansa. Yhtiö yritti puoleenyöhön saakka saada lentotoimintaan tarvittavan lisenssin uusittua, mutta neuvottelut Britannian viranomaisten kanssa päättyivät ilman tulosta.

Monarch on Britannian viidenneksi suurin lentoyhtiö.

BBC:n mukaan Monarchilla on tällä hetkellä 110 000 asiakasta ulkomailla. Yhtiö pyytää apua viranomaislta, jotta heidät saadaan takaisin kotimaahansa.

Kaikki myydyt matkat on peruttu. Yhtiö viestittää tänään Britanniasta ulkomaille suuntautuvaa matkaa suunnitelleille henkilöille, ettei heidän kannata tulla lentokentälle.

Monarch on erikoistunut Välimeren suunnalle tehtyihin pakettimatkoihin. Yhtiö on kärsinyt huomattavasti Turkin ja Egyptin matkailun romahtamisesta, ja joutunut keskittymään Espanjan ja Kreikan voimakkaasti kilpailluille markkinoille. Yhtiön tuotot ovat laskeneet.

Monarch on tuonut matkailijoita Suomen Lappiin. Nyt näiden matkojen myynti on nyt lopetettu.

Lapissa ei vielä tiedetä, miten brittilentoyhtiö Monarchin kaatuminen vaikuttaa ensi talven charter-lentoihin.

Yhtiö on tuonut jo useampana talvena brittimatkailijoita Kittilän lentokentälle. Tulevalle talvikaudelle, joulusta maaliskuuhun, on myyty kahta viikoittaista lentoa kolmesta kohteesta: Lontoosta, Birminghamista ja Manchesterista Kittilään.

– Kyllä heillä on ollut ihan merkittävä tuotanto tänne Leville, Ylläkselle ja muuallekin Lappiin. Suhteellisen isolla, parisataapaikkaisella koneella, Levin matkailun toimitusjohtaja Kristiina Kukkohovi kertoo.

Birmingham on kaupungeista uusi lähtöpaikka. Jo viime talvena Monarch lensi Kittilään Manchesterista ja Lontoosta.

Monarch on lentänyt Kittilään yli 10 vuotta charter-lentoja, lukuunottamatta talvikautta 2015-2016. Viime joulukuussa yhtiö aloitti reittilennot Manchesteristä ja Lontoosta Kittilään.

Yritykset odottavat miten käy

Suurin osa Monarchin lennoista on charter-lentoja, jotka on operoitu matkanjärjestäjille. Kukkohovi uskoo, että brittimatkanjärjestäjät voivat vielä löytää korvaavan lentoyhtiön Kittilän matkoilleen, ja pakettimatkat eivät välttämättä peruunnu.

Lisäksi Monarchin lennoilla on tullut jonkin verran omatoimimatkailijoita. Heille avautuu ensi talvena uusi suora reittilento Lappiin, kun Finnair alkaa lentää Lontoon Gatwickista Kittilään.

– Monarch pystyy varmaan ohjaamaan heitä Finnairin kyytiin, Kukkohovi sanoo.

Kukkohovin mukaan kittiläläiset matkailuritykset jäävät nyt odottamaan, miten matkanjärjestäjät hoitavat charter-lentonsa.

Kaksi Lapin ely-keskuksen yksikköä on antanut hyvin kriittisen lausunnon Hannukaisen ja Rautuvaaran kaivoshankkeen ympäristö- ja vesitalouslupahakemukseen. Lausuntoja jo kertaalleen täydennettyyn hakemukseen on eri viranomaisilta pyytänyt Pohjois-Suomen aluehallintovirasto, joka käsittelee hakemusta.

Aluehallintovirasto vaati lupaa hakevalta Hannukainen Mining Oy:ltä reilu vuosi sitten 120 täydennystä ja myöhemmin vielä 17 tarkennusta alkuperäiseen lupahakemukseen. Täydennysten jälkeenkään ympäristövaikutuksiltaan mittavan hankkeen hakemus ei Lapin ely-keskuksen mielestä ole tarpeeksi selkeä ja tyhjentävä.

Kalatalousyksikkö: hakemus pitää hylätä

Tiukin kanta kaivoksen ympäristö- ja vesitalouslupahakemukseen on kalatalousviranomaisella.

Kaivos vaikuttaisi monella tavalla Äkäsjokeen, joka on Tornionjoen ehkä tärkein meritaimenen lisääntymisalue. Lapin ely-keskuksen kalatalousviranomaisen näkemys on, että kaivoksen lupahakemus on yksinkertaisesti hylättävä.

– Siihen sisältyy merkittäviä riskejä. Tässä hakemuksessa ei ole pystytty osoittamaan, miten riskit eliminoidaan. Ja kaiken kaikkiaan tuon kokoluokan kaivos tuohon paikkaan sijoitettuna on kalataloudelle ja erityisesti meritaimenelle erittäin suuri riski, Lapin ely-keskuksen kalatalouspäällikkö Pentti Pasanen sanoo.

Kaivoksen tieltä pitäisi siirtää puroja

Jo pelkästään Äkäsjoen varteen suunniteltu 3,3 kilometriä pitkä suojavalli voi Pasasen mukaan aiheuttaa joen liettymistä ja vaelluskalojen kutualueiden tuhoutumisen.

Oma lukunsa ovat kaivoksen varsinaiset jätevedet: Pahimmat vesistä menisivät vähän kauemmas, mutta lähellekin niitä riittäisi.

– Kaikkein voimakkaimpia jätevesiä on tarkoitus johtaa suoraan Muonionjokeen, mutta myös Äkäsjokeen tulee tavaraa – ihan suoranaisia jätevesiä ja pintakuivatusvesiä. Niissä olevat kemikaalit ja metallit muodostavat uhan kalanpoikasille, kalatalouspäällikkö Pentti Pasanen sanoo.

Kaikkein voimakkaimpia jätevesiä on tarkoitus johtaa suoraan Muonionjokeen. Pentti Pasanen

Kaivosta varten pitäisi myös kajota alueen vesistöön, siirtää purojen paikkaa ja muutella niiden virtaamia.

– Mahdolliset vaikutukset ovat monenlaisia. Ja ympäristönsuojelulaki lähtee siitä, että jo pelkästään riski, että tällainen uhanalainen otus vaarantuu riittää siihen, että tällaista toimintalupaa ei pitäisi antaa, sanoo Lapin ely-keskuksen kalatalouspäällikkö Pentti Pasanen.

Ympäristönsuojeluyksikkö: hakemus pitää kirjoittaa uusiksi

Lapin ely-keskuksen ympäristönsuojeluyksikkö puolestaan on sillä kannalla, että alkuperäinen lupahakemus on lukuisilla lisäyksillä täydennettynäkin yhä liian puutteellinen ja ristiriitainen. Yksikön mielestä kaivoksen toimintaa ja vaikutuksia ei pysty hakemuksen perusteella arvioimaan riittävän hyvin.

Hakemus pitäisi ympäristönsuojeluyksikön mielestä kirjoittaa kokonaan uusiksi.

Yksikkö huomauttaa lausunnossaan useista hakemuksen puutteista, joihin Hannukainen Mining Oy ei sen mielestä ole antanut täydennyksissään vastausta.

Yksi tärkeimmistä on kaivoksen rikastusprosessi, joka on hakemuksessa esitetty vain yleisellä tasolla. Kaivosyhtiön arvion mukaan lopullinen rikastamon prosessisuunnitelma teknisine selvityksineen voisi olla valmiina vuoden 2018 lopussa.

Ely-keskuksen ympäristönsuojeluyksikkö katsoo, että lupaharkintaa ei voi tehdä ilman tarkkaa tietoa prosessista; muun muassa siinä käytetyistä laitteista, kemikaaleista ja prosessissa tulevien jätteiden sekä vesien laadusta ja määrästä.

Oulun hiippakunnan tuomiokapituli alkoi keväällä tutkia nyt jo eläkkeelle jääneen Utsjoen kirkkoherran Arto Seppäsen toimia liittyen Karigasniemen kappelin rakennushankkeeseen. Erityistilintarkastuksessa oli paljastunut merkittäviä puutteita hankkeen valmistelussa ja toteutuksessa.

Toissa viikolla syyttäjä päätti keskeyttää esitutkinnan sen jälkeen kun poliisi oli sitä esittänyt. Tutkintaa johtaneen Lapin poliisilaitoksen rikoskomisario Kirsi Huhtamäen mukaan esitutkinnassa ei tullut esiin tarpeeksi näyttöä siitä, että Seppänen olisi syyllistynyt virkarikokseen.

Seppänen kertoo Oulun piispa Samuel Salmelle lähettämässään avoimessa kirjeessä, että rikostutkinta on vahingoittanut Seppäsen ja hänen perheensä mainetta sekä katkaissut ihmisten välisiä suhteita Utsjoen seurakunnassa.

Kirjeessä Seppänen kertoo odottavansa, että tuomiokapituli piispa Salmen johdolla pyytää Seppäseltä ja Utsjoen seurakunnalta julkisesti anteeksi vireille panemaansa virkarikostutkintaa.

Kasteisena kimmeltävä sammalikko ja vahvana seisova petäjä ovat kehyksenä, kun valokuvaaja Emmi Hyyppä tekee kuviksi sen, mitä malliksi asettuvat äiti ja tyttäret haluavat olla. Leena Kostamovaara näki unelmakuvauksesta Facebookissa ja päätyi osallistumaan yhdessä lastensa kanssa.

– Naisvoimaa, tyttöenergiaa ajateltuna, että voi olla nainen, sellainen herkkä, toisia huomioonottava, empatiakykyinen, mutta samalla sellainen aika vahva, kertoo kuvauksien teemasta Leena Kostamovaara, joka tyttäriensä kanssa on tämän kuvauksen tähti.

Tyttäret halusivat kuvaan mukaan sirkustrapetsin, joka on kiinnitetty liinoilla roikkumaan männyn oksasta. Kuvaukset suunniteltiin sähköpostitse yhdessä Lontoossa asuvan valokuvaajan kanssa.

– Luulen, että kuvista välittyy se ajatus, mikä meillä oli. Kuvaus olis hieno yhteinen kokemus, Kostamovaara kuvaa tunnelmiaan.

– Kuvattavat antavat aiheen ja kuvauspaikan ja sitten me alamme yhdessä pohtia sitä, miten sen voisi toteuttaa. Jos kuvattavalla on vaikeuksia visualisoida sitä, niin minä autan, kertoo Emmi Hyyppä.

– Tässä on taustalla voimaannuttavaa kuvausta, mutta unelmakuvissa tarkoitus on tehdä yhdessä kuvattavien kanssa, suunnitella visuaalinen ilme ja tehdä jotain hauskaa yhdessä, kertoo valokuvaaja Emmi Hyyppä.

Luonto on suomalaisen unelmassa

Jos voisit olla ihan mitä tahansa, mitä olisit - on kysymys, johon Hyyppä on etsinyt vastauksia Suomen lisäksi kotikaupungissaan Lontoossa. Lontoon suurkaupunkimiljöössä tai Ounasvaaran metsässä kuvattavilla on varsin yhtenäiset unelmat.

– Halutaan sisäistä rauhaa tai henkistä vapautta ja olla sinut itsensä kanssa. Suomalaisille luonto on hyvin läheinen asia ja monet haluavat luonnon pariin. Lontoossa taustaksi valikoitui myös esimerkiksi tiiliseinää, kertoo Hyyppä.

Lappiin valokuvaaja tuli ruskan perässä. Kameran kortille on tallentunut kauniita värejä ja hienoja luontokohteita.

– Esimerkiksi Ounasvaaralla olimme pienen puron juurella ja meillä oli siellä valkeita, kuolleita saniaisia, joista tehtiin seppele. Kuvattavana oli kultakutrinen tyttö, johon saniaiset istuivat tosi hyvin, Emmi Hyyppä kertoo.

Ajatus unelmien kuvaamisesta lähti koulutyöstä. Nyt se on muotia ammatikseen kuvaavalle Hyypiälle kanava omalle luovuudelle. Unelmakuvat ovat olleet esillä jo kahdessa eri näyttelyssä. Lisää näyttelyitä on tulossa, sillä vielä on runsaasti kuvaamattomia unelmia. Emmi Hyyppä haluaisi kuvata esimerkiksi pohjoisessa Lapissa.

Muita kuvatessa on esiin noussut myös kuvaajan oma sisäinen unelma.

– Minun aiheena oli, että haluaisin elää sellaisessa todellisuudessa, missä kaikki on mahdollista. Tämä kiteyttää nämä kaikki kuvat yhteen.

Tuoreen selvityksen mukaan valtiolle kuuluva lohiregaali Tornion-Muonionjoella on edelleen osa voimassa olevaa lainsäädäntöä.

Oikeustieteen emeritusprofessori Erkki Hollon selvityksessä todetaan, ettei Suomi ole lainsäädännössään irtisanoutunut Ruotsin vallan aikaisista kannoista.

Jos kiistellystä lohiregaalista eli valtiolle kuuluvasta oikeudesta määrätä lohenkalastuksesta haluttaisiin luopua, pitäisi siitä selvityksen mukaan säätää lailla ja asetuksella. Vaikka lakeja ja asetuksia nyt muutettaisiinkin, valtio ei siis selvityksen perusteella olisi jokivartisille korvausvelvollinen.

– Käytännössä tämä antaa nyt selkeän vastauksen siitä, että selvityksen perusteella valtio ei myöskään ole korvausvelvollinen, jos tästä tähän asti on ollut epäselvyyttä, sanoo maa- ja metsätalousministeriön ylitarkastaja Sanna Koljonen.

Selvityksen johtopäätös ministeriön mukaan on, että "oikeustila sekä Suomessa että Ruotsissa tunnustaa jossain muodossa sen, että regaalioikeus on valtiolle historiallisesti muodostunut erityisperuste, jolla valtio määrää lohenkalastuksesta".

MMM aikoo selvittää yhdessä Lapin ELY-keskuksen kanssa, mihin kalastusoikeudellisiin ja muihin kysymyksiin lohiregaalilla on yhteyksiä Tornion-Muonionjoella. Ministeriö järjestää avoimen kyselyn aiheesta eri osapuolille vielä kuluvan syksyn aikana.

"Valtio sai sitä, mitä lähti hakemaan"

Tornion-Muonionjokivarressa ministeriön tilaama selvitys ei asukkaita vakuuta.

– Tärkein viesti on se, että vaikka käytäntöjä jouduttaisiin muuttamaankin, valtion ei tarvitsisi maksaa jokivartisille korvauksia. Valtio sai tällä selvityksellä sitä, mitä lähti hakemaan, sanoo Pellon kalastuskunnan esimies ja Väylän viehelupa-alueen puheenjohtaja Heikki Jolma.

Jolman mukaan on virhe väittää, että nykylainsäädännöstä löytyisi maininta valtion regalesta siinä laajuudessa, johon selvityksessä viitataan.

Jolma tähdentää, että kiista valtion ja jokivartisten välillä säilyy edelleen.

– Ei tämä valtiota pälkähästä päästä, homma vain jatkuu ja pitkittyy, mutta sitä viedään eteenpäin. Jo ensi talvena uusia liikkuja tapahtuu. Edelleen lähdemme siitä, että Tornionjokivarressa kalastuslupien myynti täytyy saada kalastusoikeuden omistajille, kuten muuallakin Suomessa.

Villaiset kesätyöntekijät pistävät lampurin tiukoille. Simolaisen toisen polven lampurin, Ville Eskolan sadat lampaat ovat laiduntaneet Perämeren pohjoisimmissa saarissa koko kesän, mutta nyt niiden työ on tullut päätökseen.

Lampaita on lukuisissa saarissa ja niiden haku takaisin kotitilalle on iso urakka. Erityisen hankalaa se on uloimpana merellä sijaitsevissa kansallispuiston saarissa, sillä koko kesän ihmisiä vältelleet lampaat ovat aluksi säikkyjä; puolivillit kesätyöläiset piilottelevat ja karkailevat kiinniottajiaan hankalassa maastossa sen minkä ehtivät.

– Huono kasvomuisti niillä on. Sitten kun saadaan liike pysäytettyä ja lampaat rehulle, niin ne ovat hyvää pataa. Mutta se alkusysäys on, että ne säikähtää ja pelkää, Eskola kuvailee nauraen.

Eskolan lammastilalla on jo 90-luvulta asti kehitetty keinoja, joilla lampaat saadaan saarista pois. Se vaatii muun muassa kymmenkunta ihmistä, yhden lammaskoiran, veneen, aitoja ja siltoja sekä lukemattomia tunteja suunnittelua ja syksyisen merisään seuraamista. Jokaisella henkilöllä on oma roolinsa vaativassa tehtävässä ja koiralla on kaikista tärkein rooli.

– Porukan tärkeyttä näissä kansallispuiston kohteissa pitää korostaa. Tämmöisen mittakaavan hommaa ei opi hetkessä, pikkulapsesta asti hakureissuilla mukana kulkenut Eskola painottaa.

Satoja lampaita pelkästään saarissa

Eskolalla on lampaita kuudessa Perämeren kansallispuiston saaressa ja lisäksi Simon edustalla sijaitsevissa saarissa. Yhteensä niissä on nelisensataa villaista kesätyöntekijää, ja mantereen puolella vielä lisääkin.

Eikä Eskola ole ainoa lammastilallinen, joka hakee laidunnukseen tukea ELY-keskuksesta ja kuskaa nelijalkaisia niittokoneita perinnemaisemien ylläpitotöihin. Yhä useammat laiduntavien eläinten omistajat ovat kiinnostuneita toiminnasta.

Erilaisia perinnemaisemia löytyy paljon kautta koko Suomen, ja erilaisia laiduntajia käytetään entistä enemmän maisemanhoitajina niin yksityisten, yhteisöjen kuin valtionkin mailla.

Muun muassa Metsähallitus tekee mielellään lampureiden kanssa sopimuksia arvokkaiden luontokohteiden laiduntamisesta. Esimerkiksi Perämeren kansallispuistossa lampaat ovat olleet tärkeitä jo vuosikymmeniä.

– Selkä-Sarven saaressa laidunnus on aloitettu jo 90-luvulla ja sittemmin sitä laajennettiin muihinkin saariin. Perämeren kansallispuiston saaret ovat ainutlaatuisia, nehän eivät koskaan ole olleet täysin luonnontilaisia, vaan ihmisten käytössä, kertoo Metsähallituksen suojelubiologi Päivi Virnes.

Useasta saaresta koostuvan kansallispuiston luonto on erikoinen yhdistelmä luonnon ja ihmisen muokkaamia, vaihtelevia maisemia, joista moni ei säily ilman laiduntamista.

– Esimerkiksi merenrantaniityt ovat sellaisia, joissa harvinainen lajisto taantuisi ilman laidunnusta, Virnes kertoo.

Vastaavien raivaustöiden hoitaminen ihmisvoimin veisi tolkuttomasti aikaa – ja rahaa.

Jätökset kismittävät marjastajia

Vaikka lampaista on kiistattomasti hyötyä laiduntajina, eivät ne kaikkia saarissa liikkujia miellytä. Eivätkä kaikki koiranomistajat välttämättä aina kunnioita kylttejä, joissa kerrotaan lampaista ja toivotaan koirien pitämistä kytkettyinä. Lampaita säikyttelevät koirat tuovat lampurille lisää päänvaivaa ja murhetta – joskus kovasti lisätöitäkin.

– Aina siinä on omat riskinsä ja hankaluutensa, olivat ne lampaat saaressa tai mantereella, mutta tärkeitä ne ovat, Ville Eskola toteaa.

Myös lampaiden jätökset harmittavat joka vuosi joitakin saarissa liikkuvia. Ville Eskola puuskahtaa, että varsinkin marjastuskaudella moititaan lampaiden lantakasoja.

– Nämä ovat aina yhtä turhauttavia ja totean vain, että ihmiset voivat mennä niihin saariin, missä lampaita ei ole. Niissä valitettavasti ei vain oikein käy ihmisiä, koska ne ovat umpeen kasvaneita pajusta ja rehevöityneestä aluskasvillisuudesta, Eskola tähdentää.

Kittilässä valmistaudutaan kuulemaan kirjallisesti virkarikoksesta epäiltyjä kuntapäättäjiä. Taustalla on valtuustokauden ensimmäisessä kokouksessa kesäkuussa jätetty aloite, jonka allekirjoittajina ovat Oikeudenmukainen Kittilä (OMK) -ryhmän kuusi valtuutettua sekä vihreiden ja kokoomuksen yhteensä kaksi valtuutettua.

Valtuutetut vaativat, että syyteharkinnassa olevat kunnanvaltuutetut vetäytyvät valtuutetun toimestaan syyteharkinnan ja mahdollisen oikeudenkäynnin ajaksi. Lisäksi valtuutetut vaativat, että kunnanhallitus ryhtyy pikaisiin toimiin vt.kunnanjohtaja Timo Kurulan pidättämiseksi virantoimituksesta.

Asian valmistelijaksi määrätty kunnan talousasioista vastaava controller Tuija Lång. Hän on valmistellut asianosaisten, sekä valtuutettujen että vt.kunnanjohtajan, kuulemiskirjeet, joihin on aikaa vastata 16. lokakuuta saakka.

Tämän jälkeen hän käsittelee lausunnot yhdessä kuntaliiton asiantuntijoiden kanssa ja valmistelee esityksen kunnanhallitukselle. Hän ei vielä lähde arvioimaan, kuinka kauan siinä menee.

Lisäksi Kittilän kunnan on annettava valtionvarainministeriölle 18. lokakuuta mennessä selvitys siitä, miten kunta toimii virkarikoksesta epäiltyjen kuntapäättäjien kanssa.

Perjantaina Simossa tapahtuneesta kadonneen etsinnästä on ilmennyt uutta tietoa. Kadonneen löytänyt poliisikoira puri naista ja aiheutti hänelle vakavat vammat.

Hieman yli 60-vuotias nainen oli lähtenyt sienestämään perjantaina iltapäivällä, mutta ei ollut palannut pimeään mennessä.

Poliisista kerrotaan, että illalla tehdyissä etsinnöissä poliisikoira löysi maassa maanneen kadonneen henkilön ja ilmaisi löytönsä haukkumalla pimeässä metsässä. Koulutuksesta poiketen koira puri löytynyttä naista.

Poliisin mukaan etsinnälle lähtiessä koiralla oli kuonokoppa, mutta jostain syystä se irtosi kadonneen löytymisen yhteydessä. Nainen sai vammoja kasvoihin ja käsivarteen ja häntä hoidetaan tällä hetkellä Oulussa.

Koiran työskentely erityistarkkailuun

Lapin poliisin mukaan kyseisen koiran reaktio löytötilanteessa tuli yllätyksenä. Koiran käyttäytymistä seurataan nyt tiiviisti ja se pidetään toistaiseksi työtehtävissä kytkettynä.

– Poliisikoirahan on koulutettu voimankäyttöön, mutta nyt se jostain syystä reagoi väärin tässä tilanteessa. Syytä voi vain arvuutella. Se voi olla korkea energiataso tai jokin seikka niissä olosuhteissa. Koira on ollut meillä nuoresta lähtien ja siitä on tähän mennessä ollut ainoastaan hyviä kokemuksia, kertoo komisario Eero Vänskä.

Eksyneen naisen kehonlämpö oli löydettäessä alentunut ja Vänskän mukaan hän olisi ollut vaarassa menehtyä ellei häntä olisi löydetty.

Juttua täydennetty poliisilta saatujen lisätietojen mukaan 3.10.2017 kello 16:26.

Kunnanhallitus oli päättänyt 12.9 pidetyssä kokouksessa, ettei se maksa lupaamaansa 25 000 euron avustusta, koska Luosto Classic ry ei ollut saanut samansuuruista omarahoitusta kokoon. Yhdistys teki päätöksestä oikaisupyynnön vedoten muiden muassa siihen, ettei varainkeruulle yhdistyksen mielestä ollut asetettu selvää takarajaa ja tulonlähteistäkin oli tulkintaerimielisyyksiä.

Kunnanhallitus päätti tiistain kokouksessa äänestyksen jälkeen, että se sittenkin maksaa avustuksen.

– Erittäin hyvältä tuntuu, iso helpotus on tämä asia, sanoo Luosto Classic ry:n hallituksen puheenjohtaja Jari Haavisto.

– Nyt ei muuta kuin täysi rumba päälle, että saadaan kaikki asiat järjestykseen ja tapahtuma järjestymään.

Kunnanhallitus edellyttää, että Luosto Classic ry toimittaa kunnalle suunnitelman taloudellisen tasapainon saavuttamiseksi. Lisäksi toimintaa pitää kunnanhallituksen mukaan tehostaa ja organisaatioon ottaa mukaan jälleen myös kunnan edustaja. Viimeisen vuoden aikana kunnan edustajaa ei ole ollut.

– Tämä kaikki on tervetullutta, on meillä toiminnassa vielä tehostamista. Meillä on ollut osa-aikainen toiminnanjohtaja, kyllä täytyy saada täysiaikainen henkilö, Haavisto kertoo esimerkkinä.

Sodankylän kunnanhallitus totesi, ettei se ollut kesäkuussa avustuksesta päättäessään täsmentänyt riittävän tarkasti, mistä tulonlähteistä omarahoitusosuuden tulee koostua. Oikaisuvaatimuksen hyväksymistä kannatti viisi kunnanhallituksen jäsentä, kun sen hylkäämistä kannatti kaksi.

Haaviston mukaan yhdistys on saanut tähän mennessä tukimaksuista ja sponsorituesta kokoon 32 000 euroa.

Utsjoen entinen kirkkoherra Arto Seppänen on lähettänyt sunnuntaina 1.10. avoimen kirjeen Oulun piispa Samuel Salmelle, jossa hän kirjoittaa rikostutkinnan vahingoittaneen häntä ja hänen perheensä mainetta sekä katkaissut ihmisten välisiä suhteita Utsjoen seurakunnassa.

Kirjeessä Seppänen kertoo odottavansa, että tuomiokapituli piispa Salmen johdolla pyytää Seppäseltä ja Utsjoen seurakunnalta julkisesti anteeksi vireille panemaansa virkarikostutkintaa.

Yle Sápmi on kysynyt piispa Salmelta kommenttia Seppäsen pyyntöön puhelimitse ja sähköpostilla. Salmi on vastannut maanantaina sähköpostilla, että ei ole saanut mitään tietoa Seppäsen mahdollisesta kirjeestä eikä tuomiokapituliinkaan ollut Salmen tarkistukseni mukaan tullut mitään maanantaina Seppäsen kirjeeseen liittyen.

Salmi jatkaa sähköpostissaan, että Arto Seppäsen kirjeen taustalla on varsin paljon yksityiskohtia, joiden käsitteleminen julkisella foorumilla ei ole Salmen mielestä tarpeen.

Rikostutkinta Seppäsen toimista on keskeytetty

Toissa viikolla syyttäjä päätti keskeyttää esitutkinnan sen jälkeen kun poliisi oli sitä esittänyt. Tutkintaa johtaneen Lapin poliisilaitoksen rikoskomisario Kirsi Huhtamäen mukaan esitutkinnassa ei tullut esiin tarpeeksi näyttöä siitä, että Seppänen olisi syyllistynyt virkarikokseen.

Oulun hiippakunnan tuomiokapituli alkoi keväällä tutkia nyt jo eläkkeelle jääneen Utsjoen kirkkoherran Arto Seppäsen toimia liittyen Karigasniemen kappelin rakennushankkeeseen. Erityistilintarkastuksessa oli paljastunut merkittäviä puutteita hankkeen valmistelussa ja toteutuksessa.

Muokattu 3.10.2017 klo 15:40: korjattu otsikkoa. Alkuperäinen otsikko: Utsjoen entinen kirkkoherra vaatii Oulun piispalta julkista anteeksipyyntöä kirjeellä – piispa ei ole saanut tietoa kirjeestä. Korjattu myös alaotsikkoa vastaamaan otsikkoa.