Suomen suurimpiin jokiin kuuluva 300 kilometriä pitkä vapaana säilytetty Ounasjoki saa alkunsa Enontekiön tuntureilta ja yhtyy valjastettuun Kemijokeen Rovaniemellä.

Ounasjoki suojeltiin vesivoimarakentamiselta erityislailla 34 vuotta sitten. Koskia ja kutupaikkoja on kunnostettu vuosituhannen vaihteessa. Ympäristöhallinto on taannoin arvioinut joen ekologisen tilan erinomaiseksi.

Harjus eli Lapissa tutummin harri, lisääntyy nykyään Ounasjoessa hyvin luontaisesti, sanoo ylitarkastaja Jarmo Huhtala Lapin ely-keskuksesta.

– Harjuksen kannalta tämä Ounasjoki on hyvässä kunnossa, varsinkin täältä yläjuoksulta tulee saaliita ihan komeasti. Kunnostuksista on jo aikaa ja varmaan joki on niistä elpynyt ja harjustuotanto on sitä mitä on maksimissaan, sanoo ylitarkastaja Huhtala.

Ounasjokeen on myös istutettu harjusta ja taimenta. Taimenen lisääntymiselle tärkeiden kymmenien sivujokien kutukoskien kunnostus olisi tarpeen. Sivujokiin huuhtoutuu turvemailta ja metsäojituksista multa, joka pakkaa peittämään hyvät kutusorat.

– Joka koskelle saisi tuoda kutusoraa aika reilujakin määriä. Tämä työ on nähty koko Suomessa tarpeelliseksi, että tähän asiaan on kyllä herätty koko Suomen laajuudelta tällä hetkellä.

Myös verkkopyynnin tuntuva väheneminen on edistänyt harjuskantojen kasvua.

Siirtolohien kutu onnistunut hyvin

Ennen Kemijoen valjastamista lohi nousi Itämerestä myös tänne Ounasjoelle ja lisääntyi hyvin. Viime vuosina aikuisia lohia on siirretty tänne kutemaan ja lohenpoikasia on syntynyt runsaasti. Hyvien harjussaaliiden ohella tätä pidetään osoituksena pääuoman hyvästä kunnosta.

Herkullinen harjus on jäänyt vähälle huomiolle Suomessa. Matkailukalastus ja median huomio keskittyy enimmäkseen loheen ja lohikiistoihin.

Harjus on arvostettu saaliskala monissa Euroopan maissa, mutta niistä puuttuvat Ounasjoen luokkaa olevat vapaat virrat. Ounasjoen kalastusalueen isännöitsijän Risto Similän mielestä kalastusmatkailu pitää saada vauhtiin.

– Lohijoet vetävät sitä porukkaa, Teno ja Väylä. Harjuksen pyynti on vähän, että se ei sillä lailla viehätä suuresti. Kyllä siinä olisi minusta matkailumarkkinoinnin puolella todella paljon tehtävissä. Täällä on valmiit kaikki senssit muuta kuin tulla porukkaa, rannat on tyhjänä ja joki täynnä kalaa, sanoo Ounasjoen kalastusalueen isännöitsijä Risto Similä.

Uusi joogamuoto, viralliselta nimeltään MediYoga, kehitettiin alun perin Ruotsissa jo vuonna 1998. Se perustuu syvähengitykseen, rauhoittumiseen ja yksinkertaisiin liikkeisiin, joita pystyvät tekemään myös liikuntarajoitteiset.

Medijoogalla kerrotaan olevan terapeuttisia ja lääkinnällisiä vaikutuksia, joita on naapurimaassa tutkittu jo vuosia. Tutkimuksia on tehty muun muassa Tukholman Karoliinisessa instituutissa, ja parhaillaan Danderydin sairaalassa tutkitaan medijoogan vaikutuksia sydänpotilaiden hoidossa.

Runsas vuosi sitten esimerkiksi SVT uutisoi tutkimuksesta, jonka mukaan medijoogan havaittiin olevan paras apu selkäkipuun. Sen vaikutuksia myös lukuisiin muihin vaivoihin on tutkittu Ruotsin lisäksi Yhdysvalloissa.

Ruotsissa medijooga on jo monin paikoin osa julkista terveydenhuoltoa, ja sen kerrotaan auttavan muun muassa stressiin, unettomuuteen, erilaisiin kipuihin ja korkeaan verenpaineeseen.

Medijooga halutaan myös suomalaisiin sairaaloihin ja tutkimuksiin

Medijooga saapui Suomeen muutamia vuosia sitten, sekä Etelä-Suomeen Tukholman kautta että Meri-Lappiin Tornion ja Haaparannan kautta. Väestöpohjaltaan pienessä Meri-Lapin seutukunnassa se on saanut jo parisen sataa harrastajaa.

Joogaohjaaja Tuija Rantamaa toivoo myös kotimaisia tutkimuksia medijoogan vaikutuksista.

– Toivoisin, että sairaaloissa mietittäisiin tosissaan olisiko tästä yhdeksi hoitomuodoksi. Tietenkin siihen tarvitaan tutkimuksia tämän vaikuttavuudesta. Ehkä sitten lähtisi aukeamaan sekin puoli, Rantamaa uskoo.

Jo vuonna 2014 julkaistussa tutkimuslääkäri Milla Rosengård-Bärlundin väitöstutkimuksessa osoitettiin, että syvähengityksellä oli positiivisia vaikutuksia autonomisen hermoston häiriöiden korjaamisessa.

Myös muut suomalaiset tutkijat ovat kiinnostuneita käyttämään medijoogaa osana tutkimuksiaan. Helsingin yliopiston ja Folkhälsanin tutkimuskeskuksen professorin Per-Henrik Groopin mukaan ongelmaksi on kuitenkin muodostunut koehenkilöiden kiireinen elämä. Luotettavien tutkimustulosten saamiseksi tutkittavien pitäisi sitoutua päivittäiseen 5–10 minuutin joogahetkeen.

Medijooga-ohjaajien koulutus suunnitteilla

Toistaiseksi medijooga tunnetaan Suomessa lähinnä maan eteläosassa, Meri-Lapissa ja länsirannikolla, mutta toiveissa on, että se leviäisi laajemmallekin.

Leviämistä on hidastanut toistaiseksi se, että medijoogan ohjaajia koulutetaan vain Ruotsissa, mutta nyt suunnitelmissa on järjestää ensimmäinen koulutus Suomen puolella.

– Ajatuksena on, että voisimme kouluttaa medijoogaohjaajia täällä Meri-Lapin alueella. Koulutus aloitetaan aikaisintaan syksyllä 2018, toteaa Rantamaa.

Joogamuodon virallinen nimi on MediYoga, mutta artikkelissa käytetään suomenkielistä muotoa medijooga.

Enontekiöllä sijaitsevalle Saana-tunturille leijaili ensimmäisiä lumihiutaleita viikonloppuna. Valokuvista näkyi, miten tunturilla oli valkoisia länttejä siellä täällä. Ilmatieteen laitoksen havainnoissa lumisadetta ei vielä varsinaisesti näkynyt.

Ylen meteorologi Matti Huutonen myös tviittasi aiheesta "Saanan huipulla näkyy jo valkoista."

– Virallista ensilumen määritelmäähän tuo ei täytä, kun varsinaisilla säähavaintoasemilla lunta ei ole havaittu. Ihan mielenkiintoinen yksityiskohta kuitenkin, Huutonen pohtii.

Viileä viikko edessä

Viileä keli jatkuu koko maassa. Maanantaina Lapissa ja Pohjanmaalla on aamulla hyvin todennäköisesti pakkasta, Ilmatieteen laitos ennustaa. Elohopea voi laskea myös eteläisessä Suomessa lähelle nollaa varhain maanantaina. Päivällä lämpötila nousee koko maassa plussan puolelle.

Sää on tavanomaista kylmempää koko maassa. Ilmatieteen laitoksen päivystävä meteorologi Jouko Korhonen sanoo, että syksyinen koleus jatkuu.

Myös kesä oli kolea, mistä kertoo se, että 5. heinäkuuta Keski-Pohjanmaalla mitattiin keskellä yötä yksi aste pakkasta, Korhonen sanoo.

Tarkemmin säästä voi lukea Ylen meteorologin ennusteesta tästä.

Pyhätunturin matkailukeskuksessa Pelkosenniemellä rakennetaan uutta majoitustilaa kahdeksalla miljoonalla eurolla. Korkeatasoisella majoitusrakentamisella vastataan kovasti kasvaneeseen kansainväliseen kysyntään.

Pelkosenniemen kunnanjohtaja Pertti Severinkangas iloitsee yrittäjien investoinneista.

– Onhan se hieno homma. Pyhätunturi on Lapissa yksi matkailun lippulaivoista ja on myös erittäin tärkeä Pelkosenniemelle. Koko Pyhä-Luoston matkailualue on merkittävä ja kasvava työllistäjä, hän tähdentää.

– Matkailu kasvaa ja kehittyy kovalla vauhdilla ja kelkassa on pysyttävä.

Kunta kaavoittaa vauhdilla

Pyhän matkailukeskuksen ytimeen valmistuu vielä syksyn aikana 300 uutta vuodepaikkaa. Suurin investoija on alueen lippulaivana toimiva Pyhätunturi Oy, joka rakentaa kolmea suurta rakennusta, Pyhälinnaksi nimettyä kokonaisuutta.

Alueella on matkailukäyttöön valmistumassa myös yksi paritalo ja lukuisa määrä yksityisiä mökkejä. Omakotirakentamistakin siellä on.

– Petipaikkojen määrä kasvaa kovasti, mutta lisää tarvitaan. Kunta kaavoittaa aluetta kovalla vauhdilla, sanoo Pertti Severinkangas. Hänen mukaansa Pyhätunturi on Pelkosenniemen kruunun jalokivi, mutta toki muissakin kylissä eletään ja yritetään.

Korkeatasoista majoitusta

Kunnan elinkeinokoordinaattori Mika Tenhunen sanoo, että Pyhä-Luoston matkailun kehittäminen tukeutuu luontoon ja kestävään kehitykseen - ei massamatkailuun, kuten jotkut muut Lapin keskukset.

– Kehitys on meillä hitaampaa ja edellyttää kärsivällisyyttä. Uinumaan ei saa kuitenkaan jäädä, hän sanoo.

– Paikan tunnettavuudesta pitää huolehtia ja siinä tiivis yhteys matkanjärjestäjiin on kaikkein tärkeintä.

Tenhusesta on hienoa, että Pyhälle saadaan nyt korkeatasoista uutta majoitusta. Hänen mukaansa siitä on ollut puutetta.

Poromiesten aseenkuljetuslupien käsittely on siirtynyt poliisilta Suomen riistakeskukselle.

Poromiesten aseenkuljetusluvat on aiemmin myönnetty poliisin toimesta, mutta metsästyslain uudistuksen myötä tehtävä on siirtynyt Suomen riistakeskukselle. Metsästyslain osauudistus tuli voimaan 1.8.2017. Lainmuutoksella täsmennettiin aseen kuljettamista maastossa moottorikäyttöisellä ajoneuvolla.

Poliisin myöntämät luvat ovat voimassa lupa-ajan loppuun lupaehtoineen.

Suomen riistakeskus tulee toimimaan lupaharkinnassa poliisin viitoittamalla tiellä. Poromiehen aseenkuljetuslupaa haetaan hakemuslomakkeella, joka löytyy muun muassa Suomen riistakeskuksen nettisivuilta.

Saamelaisista noidista puhuminen ei ole yksinkertaista. Saamelaisten vanhojen uskomuksien ja erityisesti noitiin liittyvien perinteiden historia on paikoitellen traaginen ja moneen kertaan lähes tuhottu kristillistämisen ja kolonialismin seurauksena (Agon). Itse noita, pohjoissaameksi noaidi, on ollut historiassamme jopa vainottu henkilö.

Joillekin termi "lapinnoita" voi tuoda mieleen joko lähinnä muinaishistoriaan kuuluvan hahmon, tai kenties nykyaikaisen henkilön, joka käyttää vanhoja uskomuksia vaikkapa ohjelmapalveluissa turisteja viihdyttääkseen. On siis syytä kysyä, millaisia hahmoja noaidit ovat todellisuudessa olleet.

Saamenmaan historian asiantuntija, emeritusprofessori Juha Pentikäinen oikoo noitiin liittyvät kielteiset käsitykset oitis.

– Minulle saamelainen noita on myönteinen käsite, sanoo professori Pentikäinen ykskantaan.

Pentikäinen on Helsingin Yliopiston uskontotieteiden emeritusprofessori, Lapin yliopiston pohjoisen etnografian professori, ja ollut perustamassa Arktista yliopistoa (Oulu.fi). Lisäksi hän on työskennellyt niin Saamenmaan kuin suomalaisenkin kansanuskon parissa (Helsinki.fi).

Pentikäinen vertaa noaidien kykyjä esimerkiksi armolahjoihin, jotka tunnetaan kristillisessä perinteessä. Armolahjoihin kuuluvat esimerkiksi helluntailaisessa merkityksessä "terveeksitekemisen lahja" ja "lahja tehdä voimallisia tekoja" (Usko.net).

Noaidien taitoihin kuului esimerkiksi vammojen ja vikojen parantaminen, yhteyden hallitseminen tuonpuoleiseen ja luontosuhteen ylläpitäminen. Heillä on ollut suomalais-ugrilaisten ja uralilaisten kansojen keskuudessa suuri merkitys. Pentikäisen mukaan noaidin palveluksia on tarvittu kansan ja perhe-elämän eri vaiheissa.

Kiertävän talouden ja luonnosta elämisen aikaan yhteys ympäröivään luontoon on ollut erityisen merkittävää, ja siihen on liittynyt myös noaidin kyky keskustella luonnon henkien, lintujen ja eläimien kanssa.

Kutsumus ei ole sellainen, jota haetaan, vaan yhteisöt pyrkivät löytämään jonkun, jolla perinne on vielä vallassa. Juha Pentikäinen

Pentikäinen kertoo, että noaidien kohtaloksi koitui esimerkiksi 1600-luvulla elänyt suomalainen pappi nimeltään Gabriel Tuderus.

– Herran pappi, jota pelkäsi Lanta ja Lappi, siteeraa Pentikäinen vanhaa riimiä (Sodankylän verkkolehti).

Pentikäisen mukaan Tuderus laittoi toimeen saamelaisten joukkokasteita. Tiedetään myös, että Tuderus tuhosi noaidien rumpuja eli niin sanottuja noitarumpuja, pohjoissaameksi meavrresgárri, pakanallisina esineinä ja "perkeleen kapistuksina". (Sodankylän verkkolehti) Saamelaisia rumpuja etsittiin aikanaan niin kovalla vimmalla, että niitä kätkettiin maahankin.

Pentikäinen tietää kertoa, että rumpuja poltettiin muun muassa Kuusamossa nykyisen Kirkkojärven rannan alueella. Kuusamossa eli aikanaan myös Kitkan noitana (Koillissanomat) tunnettu henkilö, jonka hauta oli merkittävä löytö 1970-luvulla.

Me emme tiedä, mitä kuvion joskus piirtänyt ihminen on sillä tarkoittanut. Elli Maaret Helander

Noituudesta tuli tabu myös siksi, että Pentikäisen mukaan 1600-luvulla rakennettiin kirkkoverkosto peittämään Ruotsin, Suomen ja Norjan Ailigas-tuntureiden maastoa. Ailigas tarkoittaa pohjoissaameksi pyhää.

Pentikäinen listaakin erilaisia saamelaiskulttuuriin kuuluvia pyhiä paikkoja: Ailigas-tunturit, siidan eli yhteisön omat pyhät paikat, joihin tuli aikanaan seurapirttejä, ja salaiset pyhät paikat, jotka olivat yksityisiä.

– Niitä on vieläkin käytössä.

Historioitsija ja tietokirjailija Aage Solbakk kertoo teoksessaan Nature heals, että noaidit jatkoivat työtään vainosta huolimatta eri nimien alla. Heitä kutsuttiin esimerkiksi nimellä guvhllár eli "lukija", jolla viitattiin Raamatun lukemiseen, buori-deaddji eli parantaja, diehtti eli asiantuntija, _čalbmegeaidji _eli illuusioiden tekijä ja lávvi, joka nykyään merkitsee ystävää.

Rumpujen äiti jatkaa rumputaidetta

Noaidi käytti siis rumpua maailmasta ja todellisuudesta toiseen siirtymiseen ja tiedon hakemiseen sieltä, mutta aikanaan on ollut olemassa myös perheiden kesken käytettyjä rumpuja, kertoo käsityöntekijä Elli Maaret Helander.

– He eivät ennustaneet, vaan katsoivat, kannattaako tänään lähteä vaikkapa kalaan, ja tuleeko kalaa vai ei, Helander kertoo.

Noaidit taas käyttivät rumpua esimerkiksi niin, että rummun kalvolle asetettiin esine, joka rummuttaessa liikkui pinnalla olevien symbolien päällä. Esineen pysähtyminen tietyn kuvion päälle jäi noaidin tulkittavaksi.

Tänä päivänä rumpuja käytetään myös saamelaismusiikissa. Helander alkoi itse tekemään rumpuja lapsilleen 1990-luvulla, ja sittemmin hioi rumpujen tekemisen taitonsa sellaisiksi, että alkoi lopulta vetämään kursseja aiheesta muille. Siksipä Helanderia sanotaankin myös rumpujen äidiksi.

Helander piirtää rummun pintaan useimmiten tarinan. Tarinat hän hakee saamelaisesta kirjallisuudesta ja tutkimuskirjoistakin. Helanderin rummuissa on taiteiltuna esimerkiksi saamelaisia hengen maailman olentoja, kuten_ Boasso-ahkka _eliposioakka, joka vartioi miesten pyhiä esineitä.

Vanhojen rumpujen kopioimista sellaisenaan Helander ei hyväksy eikä suosittele.

– Me emme tiedä, mitä kuvion joskus piirtänyt ihminen on sillä tarkoittanut. Mikä on kuvan tarina tai tarkoitus? Siinä saattaa käydä todella huonostikin, kun vanhoja asioita otetaan vain ja piirretään, Helander sanoo.

Rumpujentekokursseilla hän kehottaakin suomalaisia oppilaita tutkimaan aihetta ja hakemaan omat symbolinsa käyttöön. Hän on myös pohtinut, millaisen paikan rumpu nykyään ihmisten elämässä täyttää, koska jotkut tuntuvat haluavan rummun käyttöönsä suorastaan intohimoisesti.

– Jotkut käyttävät rumpua parantamiseen, toiset laittavat niitä seinälle koriste-esineiksi, Helander kertoo.

Mitä tulee rummun parantaviin voimiin, Helander ajattelee, että salaisuus piilee paitsi rummun äänen tuottamissa taajuuksissa, mutta myös ihmisen omassa uskossa asiaan.

– Ehkä minä uskon henkilökohtaisesti siihen kuitenkin, Helander sanoo.

Noaidien nykypäivä

Pentikäisen mukaan ihmisten niin sanottuun noituuteen liittyvä tapausko ei ole loppunut, vaikka niin on ajateltu käyneen. Hän kertoo itse haastatelleensa ja tavanneensa saamelaisia henkilöitä, jotka ovat noitia vielä nykypäivänä. Pentikäinen katsoo, että he ovat vanhojen perinteiden jatkajia.

– Ne ovat perinteitä, jotka tulevat esiin yleensä vasta lähemmässä tuttavuudessa ja luottamuksessa. Se on eettisesti vaikea laji, enkä neuvo ihmisiä noitien puheille ainakaan siinä mielessä, että kyseiset yksilöt haluaisivat itse antaa tietoja, Pentikäinen sanoo.

Luonnon ja luonnon äänten tuntemus on noidan repertuaarissa olennainen asia. Juha Pentikäinen

Pentikäinen tapasi kymmenisen vuotta sitten iäkkään naisen Norjan puolella ollessaan matkalla saksalaisen kuvausryhmän kanssa. Naisella oli Pentikäisen mukaan esimerkiksi parantamisen lahja, ja hän löysi taidoillaan Pentikäisen seurassa olleen toimittajan sairauden syyn ja antoi tälle neuvoja. Parantaminen tapahtui kosketuksen ja sanojen kautta, kuvailee Pentikäinen. Hän kertoo arvanneensa, että nainen oli niin sanottu noita.

Kohtaamista ei kuitenkaan tallennettu kameralle eikä toimittajan kertomusta näytetty saksalaisten tekemässä dokumentissa.

– Ei olisi ollut eettisesti oikein käsitellä tätä asiaa. Jos olisin laittanut kohtaamisen ohjelmaan, sieltä olisi tullut pari onnikallista väkeä paikalle ja mummo olisi kuollut siihen, Pentikäinen sanoo.

Parempi oli siis jättää noita rauhaan nauttimaan hiljaiselosta.

Uusi kirja kertoo lisää rumpujen historiasta

Pentikäinen kertoo myös tuntemastaan siperialaisesta noidasta, joka tarkoituksellisesti asui hieman syrjässä muista ihmisistä kommunikoidakseen luonnon kanssa ja ollakseen siihen lähemmin yhteydessä.

– Hän pystyi saamaan puhekumppanikseen linnun tai elämään vaikkapa karhun kanssa. Luonnon ja luonnon äänten tuntemus on noidan repertuaarissa olennainen asia, sanoo Pentikäinen.

Pentikäinen kertoo julkaisevansa ensi vuonna saamelaisten mytologiasta kertovan kirjan Helsingin yliopiston lehtori Risto Pulkkisen kanssa. Kirjassa käsitellään muun muassa joitakin saamelaisrumpuja yksityiskohtaisesti.

Pentikäinen kertoo oppineensa Siperiassa vieraillessaan sen, että rummun päällä näkyvien kuvioiden lisäksi rumpujen sisäpuolisilla kuvioilla on merkitystä. Myös Elli Maarit Helander vahvistaa, että rumpujen sisäpuolella saattoi roikkua esimerkiksi voimaesineitä, jotka olivat noaidia itseään varten.

Pentikäisen mukaan shamaani eli tietäjä katsoo rummun sisintä, sillä sinne on kuvioitu ne tiedot, jotka shamaani on saanut rummun edelliseltä omistajalta. Pintakuvioissa näkyy esimerkiksi kolmikerroksinen maailmankuva, eli ylinen, alinen ja keskinen maailma (Saamelaiskulttuurin ensyklopedia).

Pentikäinen kertoo, että sana "shaman" tarkoittaa "häntä, joka tietää", ja sana on alkujaan mantsuurilais-tunguusilainen. Pentikäinen kuitenkin muistuttaa, että länsimaissa sana "shamaani" on tuontitavaraa: moni heimo puhuu mieluummin omilla käsitteillään kyseisistä ihmisistä kuin käyttää sanaa "shamaani".

– Kaikki poppamiehet eivät ole shamaaneja, Pentikäinen painottaa.

Kaikki noidat eivät ole aitoja

Pentikäisen mukaan noaidin tehtävä on siirtynyt seuraavalle siten, että noaidi on itse etsinyt seuraajan.

– Niin kauan, kuin heitä on tarvittu, on seuraajaa etsitty.

Tehtävää ei kuitenkaan ole ollut helppo ottaa vastaan, ja shamaanien yhteydessä on Pentikäisen mukaan puhuttu tuskallisesta shamaaniuden lahjasta.

– Kutsumus ei ole sellainen, jota haetaan, vaan yhteisöt pyrkivät löytämään jonkun, jolla perinne on vielä vallassa. Sitä on vielä olemassa. Ei se ole kuollut, toteaa Pentikäinen.

Sellaiset henkilöt eivät kuitenkaan välttämättä pyri esiintymään julkisesti. Pentikäinen toteaa, että epäaitojakin noitia on, ainakin niiden kannalta, jotka itse piilottelevat kykyjään. Pentikäinen kutsuu epäaitojen noitien toimintaa pelleilyksi.

– Kun puhutaan tiettyjen paikkojen shamaaneista, kyseessä saattaa olla henkilö, joka ottaa rummun ja panee karvalakin nurinpäin päähänsä.

Aitoja kykyjä omaavia ihmisiä Pentikäinen kunnioittaa. Taitojen salaamiseen liittynee vuosisatoja vanha stigma, mutta myös noituuden liittäminen turismiin, Pentikäinen arvioi.

Häntä itseään on joskus hävettänyt olla todistamassa kansainvälisille vieraille tarjottuja esityksiä, joissa on shamaaniuteen liittyvää ohjelmaa.

– Minusta eettisestikin kestäviä ratkaisuja on, sanoo Pentikäinen viitaten siihen, miten esitysohjelmia voitaisiin järjestää hyvässä hengessä, ajattelee Pentikäinen.

Koska noaidit ovat historiallisesti herättäneet sekä kunnioitusta että pelkoa ja vastustusta, on syytä kysyä, mitä heistä tulisi ajatella nykypäivänä. Pentikäisen mielestä aiheesta tulisi puhua avoimesti ja kouluissa olisi tärkeä opettaa aiheen käsittelyä oikeassa valossa.

– Noitausko on osa kulttuurista äidinkieltä. Ei sitä eikä siihen liittyviä lahjoja pidä pelätä.

Päivitetty 28.8. klo 11.15: muokattu jutun otsikkoa

Lue lisää:

Etnografia ja oskkoldatdiehtaga áššedovdi Juha Pentikäinena arkiiva Sámearkiivii Anárii

Juha Pentikäinena arkiivamateriálat bohte disdaga Sámiarkiivii

Mytologia: Saamelaisten pyhät seidat

Emeritusprofessori Pentikäinen luovutti arkistonaineistonsa Saamelaisarkistoon Inariin

Enontekiön Kilpisjärven palaneen koulun oppilaat pääsivät muutama viikko sitten muuttamaan uuteen koulurakennukseen – reilut kaksi vuotta traagisen koulupalon jälkeen.

Kilpisjärven koulu paloi kivijalkaan vappuna 2015. Palo sai alkunsa rakennuksen viereen pysäköidystä asuntoautosta. Kukaan ei loukkaantunut onnettomuudessa, mutta noin 40 ihmistä jouduttiin evakuoimaan.

Kilpisjärven koulussa on tällä hetkellä 14 oppilasta. Palosta lähtien koululaiset ovat opiskelleet väliaikaisissa tiloissa.

– On mukavaa, että pääsemme näiden kahden vuoden jälkeen viimein omiin tiloihin, iloitsee Kilpisjärven koulun apulaisjohtaja Eija Aikio.

Kilpisjärven uuden koulu-kylätalon avajaisia juhlittiin sunnuntaina 27.8. Talon vihki käyttöön piispa Samuel Salmi. Nyt koulun väki odottaakin pääsevänsä jatkamaan koulun tavallista arkea.

Myös kyläläiset odottavat, että pääsevat ottamaan uuden talon käyttöön.

– Olemme odottaneet uutta monitoimitaloa pitkään, toivottavasti saamme pian sovittua yhteiset käyttösäännöt ja pääsemme käyttämään tiloja, kertoo esikoululaisen äiti Eveliina Kurvinen.

Koko kylän kohtaamispaikka

Kilpisjärvellä koulu on aina ollut myös kyläläisten kokoontumispaikka, kylän sydän. Kun tuli aika muuttaa uuteen kouluun, oli koko kylän väki apuna tavaroiden kantamisessa ja siirtämisessä.

– Muuttoon osallistui noin 40 kyläläistä, mikä on aivan uskomatonta. Myös kylän yritykset lähtivät hyvin mukaan, kertoo vanhempi Eveliina Kurvinen.

Uudessa talossa on koululuokkien lisäksi liikuntasali, kuntosali, hartaustila, kansalaisopisto, kunnan vapaa-ajantoimen palvelut ja tilat terveydenhoitajalle. Saman katon alla on myös päiväkoti ja nuorisotila.

Uudessa koulussa on myös kemian ja fysiikan opetukseen soveltuva tiedeluokka, mikä edellisestä koulusta puuttui.

Kuudennen luokan oppilaan Per-Jona Laban mielestä uudessa koulussa mukavinta on uusi liikuntasali.

– Olen odottanut liikuntasalia, koska emme ole päässeet sinne pitkään aikaan. Pari kertaa olemme käyneet Karesuvannossa, kertoo Labba.

Uuden koulun ja kylätalon ovet eivät ole auki vain päivisin, vaan talossa on elämää myös iltaisin ja viikonloppuisin – samalla lailla kuin vanhankin koulun aikaan.

– Käyttöä vartenhan talo on tehty. Se on ainakin minun toiveeni, että pystymme käyttämään tiloja monipuolisesti ja että kaikki halukkaat voivat käyttää taloa mielensä mukaan, pohtii koulun apulaisjohtaja Eija Aikio.

Vanha talo elää muistoissa

Moni liikuttui avajaisjuhlan puheenvuoroista, kun vanhan koulun palo ja muistot nousivat mieleen. Nyt surun tilalle on kuitenkin tullut taas ilo.

– Vanha koulu on aina välillä mielessä, se oli hieno rakennus ja koulu, mihin liittyi paljon muistoja. Mutta olemme tästä onnellisia, rakennamme tähän uutta. Tästä tulee varmasti ihan yhtä hyvä ja rakas paikka kuin entisestäkin, pohtii Eija Aikio.

Kilpisjärven uuden koulu-monitoimitalon rakentaminen maksoi noin 3,2 miljoona euroa. Palanut rakennus oli vakuutettu täydestä arvostaan ja kylään pystyttiin rakentamaan ilman kuluja uusi monitoimitalo.

Avoimen nimikilpailun jälkeen talon nimeksi tuli "Kilpisjärven monitoimitalo".

Lapin TE-toimisto, alueen yrittäjät ja muut toimijat ovat joutuneet ottamaan järeät keinot käyttöön saadakseen tarpeeksi työntekijöitä Lappiin ensi talvisesongiksi. Vaikean tilanteesta tekee vielä se, ettei mahdollisille tulijoille ole välttämättä tarjota kunnollisia asuntoja. Moni jää tulematta.

– Kyllä tämä meidän positiivinen kasvukehityksemme näkyy työvoiman tarpeessa enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Meidän yrityksessämme se merkitsee toistakymmentä prosenttia enemmän kuin viime vuonna, yrittäjä Ilkka Länkinen Santa Parkista sanoo.

– Onneksi me saamme muutamia harjoittelijoita alan oppilaitoksista. Opiskelijoillehan se on hyvä tapa saada jalka ovenrakoon ja näyttää osaamistaan, Länkinen toteaa.

Kaikki tahtoo – yhtä aikaa

Tilanteen tekee hankalaksi Länkiselle myös se, ettei hän ole tarpeensa kanssa yksin. Kaikki yrittäjät ovat nyt yhtä aikaa etsimässä työntekijöitä.

– Sesongit ovat lyhyitä ja kaikilla toimijoilla on tarve yhtä aikaa. Kyllä siinä jonkinlainen kilpailutilanne on. Mekin olemme ulkoistaneet haun suoraan Eurooppaan, Länkinen sanoo.

Monet sesongin työtehtävät ovat niin sanottuja matalapalkkatöitä. Se on omiaan myös hidastamaan työvoiman löytymistä.

– Kyllä minä kuitenkin suosittelisin ennakkoluulottomasti tiedustelemaan työtä matkailualalla. Kaikki työt eivät ole tuntitöitä tai lyhytaikaisia, vaan luvassa on nykyään pidempiä jaksoa.

– Tarjolla on yhä monipuolisempia työtehtäviä, ei pelkästään perinteisiä ravintola- tai opashommia. Voidaan jopa hakea tarinankertojia tai muita erikoisempia työntekijöitä. Ennakkoluulottomuutta vaan, palvelujohtaja Kaija Kukkola Lapin TE-toimistosta kehottaa.

–Toisaalta ylitöitäkin saa sesongin aikana tehdä, Kukkola muistuttaa.

Ilmaisia hissilippuja palkan lisäksi

Osaavia tekijöitä yritetään saada ympäri Lappia pidettävillä rekrytointitapahtumilla. Myös Lapin TE-toimisto auttaa yrityksiä online-hakupalvelulla. Silti näyttää pahalta.

Kaikki työntekijät eivät halua tulla tilapäismajoitukseen sesongiksi. Asuntopula on paikoitellen jopa huutava. Yksin Inarissa tarvittaisiin kunnanjohtaja Toni K. Laineen mukaan satoja yksiöitä tai kaksioita.

Lapin ja Suomen lisäksi väkeä rekrytoidaan jo Euroopasta ja Aasiasta asti. Samalla yrittäjät ovat joutuneen kehittämään palkan lisäksi muita houkuttimia. Jotkut tarjoavat ilmaisia hissilippuja, toiset muita työsuhde-etuja.

Moni haluaa vanhan tutun

Jussi Kauhanen on tehnyt neljä vuotta matkailun kausitöitä. Kauhaselle sellainen sopii, sillä hän saa tehdä jotain muuta matkailukauden ulkopuolella.

– Uskon että yrittäjät haluavat omaan jenginsä työntekijöitä, jotka ovat olleet aikaisempina vuosina ja tietävät miten he toimivat. Yleensä vanhoista työntekijöistä yritetään pitää kiinni.

Suosittelisitko sesonkityötä?

– Kyllä sitä kannattaa kokeilla. Siinä huomaa, onko se oma juttu vai ei, Kauhanen toteaa.

Alueellinen kuljetustuki uhkaa jälleen loppua. Noin viiden miljoonan euron vuotuinen tuki ei ole mukana valtiovarainministeriön ensi vuoden budjettiehdotuksessa. Nykyinen asetus kuljetustuesta on voimassa kuluvan vuoden loppuun asti.

Valtiovarainministeriössä tuen lakkauttamista perustellaan säästöillä. Budjettineuvos Taina Eckstein muistuttaa, että alueellisen kuljetustuen päättymisestä vuoteen 2017 linjattiin keväällä 2014 julkisen talouden suunnitelmassa.

– Lopettamispäätös oli osa isompaa säästöpakettia, jonka suuruus oli miljardi euroa vuoden 2015 tasossa ja nousi 1,4 miljardiin vuonna 2018. Ei ole tähän mennessä nähty aiheelliseksi perua tätä säästöpäätöstä.

Kuljetustukea on myönnetty pk-yrityksille helpottamaan pitkistä kuljetusmatkoista aiheutuvaa kilpailuhaittaa. Alue ei kata vain Pohjois-Suomea, vaan ulottuu yli puolen Suomen. (Lappi, Kainuu, Pohjois-Pohjanmaa, Keski-Pohjanmaa, Pohjois-Karjala, Pohjois-Savo, Etelä-Savo ja Saarijärven-Viitasaaren seutukunta.)

Aluepolitiikastahan tuo kertoo. Juha Alapuranen

Yrityksissä tuen lakkauttamisaikeita pidetään käsittämättöminä. Kuljetustuki oli aikanaan ainoa EU-liittymissopimuksessa hyväksytty suora yritystuki.

Yrityksissä kummastellaankin sitä, että EU:ssakin tuen tarpeellisuus ymmärretään, mutta Suomi aina vain sinnikkäästi pohtii, onko yrityksen syrjäinen sijainti oikeasti kilpailuhaitta ja voitaisiinko kuljetustuki lakkauttaa.

Ruotsissa tuki kymmenkertainen

Ylitorniolla sekä Raahessa, Kuhmossa ja myös Ruotsissa toimivan betoniyritys YBT:n toimitusjohtaja Juha Alapuranen ei ymmärrä perusteita tuen lakkauttamiselle.

– Kyllä se on järkyttävä tieto. Kuljetustuki on hyvin tärkeä pohjoisen ja syrjäseutujen yrityksille, ja valtiovallalta osoitus siitä, halutaanko pitää koko Suomi asuttuna. Ei hyvältä kuulosta, Alapuranen sanoo,

Ruotsissa tukipotti on nyt lähes kymmenkertainen Suomeen verrattuna. Vuonna 2012 Suomi leikkasi tukea 60 prosentilla ja viime vuosina tukeen on käytetty viisi miljoonaa euroa vuodessa. Ruotsissa potti on yli 40 miljoonaa.

– Harmittaa kovasti, kun ruotsalaiset yritykset lähtevät toimittamaan esimerkiksi Tromssaan samanlaista tuotetta kuin meillä, ne saavat 400 kilometrin matkalle 40 prosentin tuen ja meidän tuki on kymmenen prosenttia samalle matkalle. Aluepolitiikastahan tuo kertoo, Alapuranen vertaa.

Se totta kai heikentää ihan radikaalisti meidän mahdollisuuksia pohjoismaisilla markkinoilla. Katri Kulmuni

Budjettivääntöä luvassa?

Pohjoisessa, kuten muuallakin Suomessa odotetaan nyt mielenkiinnolla elokuun loppua, kun hallitus käsittelee talousarvioesitystä budjettiriihessään.

Myös odotukset kansanedustajia kohtaan ovat korkealla, kun budjetti etenee eduskuntaan.

– Jos Suomi lakkauttaa kuljetustuen, se totta kai heikentää ihan radikaalisti meidän mahdollisuuksia pohjoismaisilla markkinoilla, mikä kuitenkin on meidän kotimarkkina. Itse uskon kyllä, että kuljetustuki tulee jatkumaan, sanoo keskustan torniolainen kansanedustaja Katri Kulmuni.

Lapin yrittäjäyhdistys esittää, että Suomen hallitus asettaa työryhmän tekemään kansainvälisen vertailun tuen vaikutuksista.

Vertailu tulisi tehdä kilpailijamaiden, erityisesti Ruotsin ja Norjan, Suomen kuljetustukea vastaavista tukimuodoista ja niiden alueellisista ja dynaamisista vaikutuksista, toteaa yhdistys tiedotteessaan.

Enontekiön Näkkälästä on löytynyt muinainen kalliomaalaus.

Helsingin yliopiston emeritusprofessori ja Lapin yliopiston pohjoisen etnografian professori Juha Pentikäinen löysi viime viikonloppuna veljensä Ilkka Pentikäisen kanssa muinaisesta seitakivestä todennäköisen kalliomaalauksen.

Löytöä ei ole vielä vahvistettu, mutta professori itse on varma, että kyseessä on aito kalliomaalaus. Pentikäinen on löytänyt ja tutkinut kalliomaalauksia ennenkin.

– Löydöksessä on punaväriä eli se on maalattu niin sanotulla punamullalla. Kivessä on useita selkeitä eläinhahmoja sekä myös ihmiseen viittavia hahmoja, Pentikäinen kertoo.

Maalaus löytyi seitakiven pohjoispuolelta, mikä myös vahvistaa professorin näkemystä löydön aitoudesta. Saamelaiset ovat muinoin pitäneet pohjoista pyhänä ilmansuuntana.

– Maalaus on pohjoisella, pyhällä puolella. Maalauksen alue on melkein kiven kokoinen. Se ei ole siinä sattumalta, eikä ilmansuuntakaan ole sattuma, pohtii Pentikäinen.

Useat kalliomaalaukset odottavat yhä löytäjäänsä?

Pohjois-Suomesta ei ole ennen löytynyt kalliomaalauksia. Pohjoisimmat kalliomaalaukset ovat tähän mennessä löytyneet Pohjois-Pohjanmaalta.

Juha Pentikäisellä on ajatus siitä, miksi kalliomaalauksia ei ole etsitty ahkerammin esimerkiksi saamelaisalueelta.

– Yksi syy siihen on se, että muinoin ajateltiin, että vain sivistystö on osannut maalata kalliomaalauksia, Pentikäinen kertoo.

Useat muinaiset kalliomaalaukset odottavatkin professorin mukaan yhä löytäjäänsä. Näkkälän löytö saattaa käynnistää uudet arkeologiset tutkimukset pohjoisimmassa Suomessa.

– Minä luulen, että erityisesti pohjoisten vesien varrelta, Inarijärven ympäriltä ja muualta löytyisi maalauksia. Uskon, että usealta joelta sekä usean seidan lähistöltä voisi löytyä maalauspintoja.

– Meillä on löytämättä tämä kenttä, kun sitä ei ole osattu etsiä, Pentikäinen jatkaa.

Löydös tutkitaan tarkemmin

Nyt löytynyt kalliomaalaus paljastaa professori Juha Pentikäisen mukaan asioita Näkkälän elämästä mahdollisesti tuhansien vuosien takaa.

– Maalaus kertoo sen ajan kansan uskonnosta. He ovat todennäköisesti puhuneet kieltä, jota me emme osaa ja taida, mutta jonka jatkajia ovat kansat, jotka tälläkin hetkellä asuttavat pohjoista Suomea.

Professori aikoo aloittaa tutkimukset yhdessä arkeologi Timo Miettisen kanssa. He ovat ennenkin tutkineet kalliomaalauksia ja kirjoittaneet aiheesta myös kirjoja.

Pentikäinen odottaa, että tutkimuksissa selviäisi muun muassa kalliomaalauksen ikä ja sisältö.

– Toivon, että tutkimuksissa hahmottuisi löydetyn maalauksen topografia eli mitä siinä on, miksi se on pyhä ja milloin ja miksi se on maalattu.

– Arvelen, että pääsemme retkelle vuosituhansien taakse. Se on hyvin jännittävää ja kiehtoo minua, Pentikäinen kertoo.

Löydöksestä kertoi ensimmäisenä Lapin Kansa.

Utsjoen viimekeväiset tulipalot halutaan selvittää vihjepalkkion avulla. Vakuutusyhtiö on luvannut maksaa tuntuvan palkkion tiedoista, jotka johtavat tekijän tai tekijöiden kiinnisaantiin ja rikoksen selviämiseen.

Metsähallituksen luontotupa paloi maan tasalle viime maaliskuussa ja reilun viikon päästä siitä paloi Metsähallituksen varastorakennus. Poliisin mukaan molemmat olivat tuhopolttoja ja palojen sytyttämiseen käytettiin palavaa nestettä.

Tulipalon jälkeen Metsähallituksella ei ole ollut omaa tilaa Utsjoella. Vs. puistonjohtaja Tarja Tuovinen kertoo, että Metsähallitus on toiminut viime kesänä tilapäistiloissa Ailigas-keskuksella.

– Kuitenkin haluamme olla läsnä Utsjoella. Siellä suurin osa pinta-alasta on valtionmaata. Olemme hoitaneet kesäisin yhteistyössä kunnan kanssa Utsjoen matkailuinfoa ja yhteistyön kannalta olisi tärkeää olla selkeä käyntikohde jossa olisi näyttely, Tuovinen sanoo.

Metsähallituksen aluejohtaja Jyrki Tolonen arvioi, että yhteensä Utsjoen palojen vahingot nousevat liki puoleen miljoonaan euroon.

Poliisin tutkinnan mukaan tekijä on mahdollisesti kulkenut hiihtäen, ja sytytysneste on kuljetettu kanisterissa. Vihjeitä tekijästä ja tapauksesta on pyydetty, mutta rikos on vieläkin selvittämättä.

Ettei uuttakin poltettaisi

Metsähallitukselle tilanne on ongelmallinen. Vielä se ei ole päättänyt uuden luontokeskuksen rakentamisesta, vaikka sille olisi tarvetta Utsjoella.

– Tietenkin toivotaan, että asia selviäsi. Tässä on meillä tulevaisuuden suunnitelmat Utsjoen suhteen auki, kun toimitilat ja varasto on poltettu, Tolonen sanoo.

Hänen mukaansa yhtiö on saanut päätöksen tulipalon vahinkojen korvaamisesta. Sen lisäksi odotuksena on, että tuhopoltto selviäisi.

– Että päästäisiin paremmalle tolalle. Hankalahan meidän on lähteä rakentamaan jos pelkona on se, että siellä poltetaan se seuraavakin rakennus, Tolonen sanoo.

Ranuan eläinpuisto on joutunut luopumaan jääkarhu-uros Manassesta. Eläinpuisto kertoo, että karhu lopetettiin sen kärsimien vanhuudenvaivojen ja kesällä alkaneen sairastelun vuoksi.

Manasse oli 27-vuotias ja tarhaoloissa jääkarhu-urosten maksimi-ikä on noin 30 vuotta. Ranualle jää yhä jääkarhunaaras Venus ja sen yhdeksän kuukautta vanha pentu, jota ei ole vielä nimetty.

Eläinpuisto kertoo, että Manasse alkoi kesän mittaan potea vatsavaivoja, joihin lääkitys ei auttanut. Myös liikkuminen on näyttänyt vaikealta ja Manasse on enimmäkseen lepäillyt.

– Myöskään uima-altaassa Manassea ei ole enää loppukesällä nähty, vaikka sen tiedettiin uimisesta niin nauttivan, eläinpuisto kertoo tiedotteessaan.

Kaksi poikasta

Puisto muistuttaa tiedotteessaan, että kun eläin ei enää kykene elämään lajityypillistä elämää ja sen elämänlaatu heikkenee, on osattava tehdä päätös päästää se pois kivuttomasti.

– Manassen hoitajat ja koko eläinpuiston henkilökunta jäävät kaipaamaan isoa valkoista karhua. Kuitenkin tieto siitä, ettei kipuja enää ole, lohduttaa. Patologiset tutkimukset tuonevat lisätietoa Manassen sairaudesta, tiedote kertoo.

Ruotsin Kolmårdenista Ranualle tulleen Manassen perimä säilyy sen jääkarhupojissa Ranzossa ja vielä nimeä vailla olevassa 9-kuisessa pennussa. Pentu ja sen 14-vuotias jääkarhuäiti Venus jatkavat Ranuan eläinpuiston kävijöiden suosikkeina. Pennun nimikilpailu päättyy elokuun lopussa ja nimi julkaistaan syyskuussa.

Europarlamentaarikko Hannu Takkula (kesk.) on Iltalehden mukaan nousemassa Euroopan tilintarkastustuomioistuimen jäseneksi. Lehden mukaan nimitys on esillä torstaina valtioneuvostossa.

Tuomioistuimessa on Suomesta tällä hetkellä kokoomuksen Ville Itälä, jonka kuusivuotinen kausi on päättymässä. Kausi olisi mahdollista uusia. Iltalehden mukaan Itälä hakee nyt uusia työtehtäviä.

STT ei ole tavoittanut Takkulaa kommentoimaan uutista.

Luxemburgissa sijaitseva Euroopan tilintarkastustuomioistuin tarkastaa, että EU:n varat on kerätty ja käytetty kuten pitää.

Takkula nousi europarlamenttiin varasijalta vuonna 2015, kun Olli Rehn (kesk.) palasi europarlamentista eduskuntaan. Rehn on sittemmin siirtynyt töihin Suomen Pankin johtokuntaan.

Jos Takkula valitaan nyt esillä olevaan tehtävään, hänen tilalleen europarlamenttiin olisi nousemassa varasijalta kansanedustaja Elsi Katainen (kesk.). Hänen tilalleen eduskuntaan taas nousi liperiläinen entinen kansanedustaja Eero Reijonen (kesk.).

Täydennetty: Lisätty tieto Takkulan mahdollisesta seuraajasta europarlamentissa.

Mustikkalaatikot ammottavat tyhjyyttään jo puoliltapäivin Rovaniemen torilla. Kysyntää on nyt paljon enemmän kuin tarjontaa.

– Kovasti mustikkaa kysellään. Otamme varauksia vastaan ja yritämme toimittaa mustikat jälkikäteen. Nyt varauslistalla on sata ihmistä, kertoo 30 vuotta marjakauppaa tehnyt Tapani Lappalainen, Arctic Myynti Oy:n toimitusjohtaja. Jokaiselle jonottajalle pitäisi toimittaa lähipäivinä viidestä kilosta viiteentoista kiloa mustikkaa. Viiden kilon laatikko maksaa 40 euroa.

Lapin metsissä mustikanvarpujen perässä askeltaa montakymmentä Lappalaisen vakipoimijaa, mutta marjoja on vähemmän kuin viime vuonna ja vähemmän kuin Etelä-Suomessa.

– Korkeilta vaaroilta mustikkaa löytyy parhaiten, Lappalainen tietää.

Enää lappilaiset eivät pidä kunnia-asiana sitä, että marjat poimitaan itse.

– Siinä on tapahtunut radikaali muutos, nyt ostetaan torilta, Lappalainen sanoo. Marjayrittäjän liiketoimet ovatkin käyneet vuosi vuodelta kannattavammaksi.

Sinisävyiset marjakartat poimijoiden avuksi

Paikalliset vaihtelut mustikkasadossa ovat tänä vuonna poikkeuksellisen suuret.

– Meidän parhaissa havaintometsissä sata prosenttia mustikan kukista pölyttyi ja huonoimmissa metsissä vain 20 prosenttia. Siitä kun vähän oikaisee niin voi vetää sen johtopäätöksen, että parhaissa metsissä on viisinkertainen määrä mustikkaa verrattuna heikoimpiin metsiin, sanoo Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Rainer Peltola.

Tämä tiedetään, koska 4H-nuoret on valjastettu laskemaan kukinnot, raakileet ja kypsät marjat neliömetrin alalta eri puolilla Suomea sijaitsevissa havaintometsissä. Aiemmin marjoja laskivat Luken omat kenttätyöntekijät virkatyönä. Kun laskijoiksi saatiin värvättyä sata nuorta kautta Suomen, voitiin havaintometsiköiden määrä kuusinkertaistaa kahteensataan.

Täsmätiedon avulla Luonnonvarakeskus voi laatia ensi kesänä tarkat mustikkakartat marikkoja etsiville.

– Mustikkapotentiaalin kertovassa teemakartassa pikselikoko on kymmenen metriä kanttiinsa eli kyllä siinä päästään hyvin suuriin tarkkuuksiin. Tietenkin meidän täytyy siivota siitä kartasta pois alueet, jotka ovat lähellä asutusta, Peltola selvittää.

Karttoja on laadittu koemielessä jo Nuuksion ja Ruunaan ulkoilualueille. Oman marikkonsa paljastumista pelkääviä Peltola rauhoittelee muistuttamalla, että hekin löytävät karttojen avulla kymmenen uutta paikkaa. Mitä tummemmansininen läiskä kartalla, sitä suurempi todennäköisyys mustikoista, mutta lupaus se ei ole.

– Raaka tosiasia on, että satovaihtelua ei voida täysin ennustaa, joten paikallistuntemus on vielä pitkän aikaa valttia. Marjakartat alentavat kuitenkin poimintakynnystä niiden osalta, joilla paikallistuntemusta ei ole, sanoo Peltola.

Suomalaismustikoista pillereitä Aasian terveystietoisille

Suurin osa metsämarjoista jää yhä metsään. Poimituista mustikoista kaksi kolmannesta päätyy kotipakastimiin ja yksi kolmannes teollisuuden raaka-aineeksi. Teollisuuden käyttämät mustikat ovat lähes aina maahankutsuttujen thaimaalaisten tai ukrainalaisten poimimia.

Viennin osuus on kasvanut koko 2000-luvun ajan. Suurin vientimaa on Kiina, jossa mustikoita käytetään mustikkapillerien raaka-aineena. Kiinalaisissa nettikaupoissa ja Japanissa puhelinmyyntinä kaupattavia pillereitä mainostetaan terveysvaikutuksilla sanoja säästelemättä.

– Pillereiden mainostetaan vaikuttavan silmien terveyteen ja rappeutumissairauksien kuten Alzheimerin taudin ehkäisemiseen, tällaisia väittämiä käytetään kohtuuyleisesti, Arktiset aromit ry:n toiminnanjohtaja Simo Moisio kertoo.

Mainosmaakarit ovat lennättäneet Suomeen suosittuja japanilaisia TV-tähtiä, jotka mustikanvarpujen keskellä kertovat kameralle mustikkapillereiden ihmeitätekevästä vaikutuksesta.

Suurin osa Aasiassa käytetystä mustikasta on yhä Yhdysvalloista tuotua pensasmustikkaa.

– Japanilaiset eivät olleet aluksi uskoa, että mustikkaa kasvaa metsässä, Moisio muistelee. Vielä suurempi oli hämmästys, kun Moisio löi pöytään tutkimustietoa pensasmustikan ja metsämustikan eroista. Jälkimmäisessä on terveydelle edullista antosyaania kolminkertainen määrä.

Suomessa tai muuallakaan Euroopassa mustikkatuotteita ei saa mainostaa terveysväittämillä. EU:n elintarviketurvallisuusvirasto ei ainakaan vielä salli sitä.

Kemin Nällissä sijaitsevan omakotitalon asukkaat hieraisivat silmiään kun alakerran oleskeluhuoneen rahista riippui pieni karvainen eläin.

– Tyttö tuli sanomaan, että alakerran vierashuoneessa on joku musta karvainen joka liikkuu. Eihän me ensin uskottu, mutta pakko oli uskoa kun tytöllä alkoivat silmät kostua. Vaimo meni katsomaan ja tuli saman tien kertomaan, että totta se on. Siellä on lepakko, joka roikkui rahin kyljessä. Eli Batman tuli kylään, Eero Samanen muistelee ensikohtaamista lepakon kanssa.

Kun lajitunnistus oli tehty lepakoksi, Samanen soitti naapurilleen Taisto Saarelle ja pyysi kuvaamaan otusta. Yhdessä tuumin he tyhjensivät lasten leluämpärin ja laittoivat sen lattialle pudottautuneen lepakon päälle. Sitten he työnsivät varovasti paperin ämpärin alle ja näin lepakko oli satimessa.

Ulkona ”lepakkomiehet” Eero ja Taisto päästivät otuksen ämpäristä. Vaan lepakkopa ei lähtenytkään mihinkään vaan kiipesi ämpärin päälle ja aloitti kiljumisen sekä kovaäänisen naksuttamisen.

Seuraavaksi lepakko siirrettiin – kintaat kädessä – noin metrin korkeudelle pihakuusen oksalle.

– Siihen se jäi roikkumaan ja siitä se oli sitten hävinnyt. Olen asunut kuutisen vuotta tässä ja aika-ajoin olen nähnyt vuosien aikana parinkin lepakon lentelevän pihalla iltahämärässä, kertoo Eero Samanen.

– Minä olen asunut Nällissä 55 vuotta enkä ole koskaan nähnyt lepakoita. Ehkä mulla on vain niin paljon huonompi näkö, Taisto Saari virnuilee ja miehet räjähtävät nauramaan.

Lepakon täytyy hieman lämmittää itseään, että se pääsee lentämään. Markku Lappalainen

Lepakko ei viihdy Lapin valoisissa öissä

Kyseessä oli Pohjanlepakko, joka eksyy harvoin asuntojen sisätiloihin, varsinkaan Lapissa.

– Loppukesästä nuoret lepakot lähtevät liikkeelle ja niitä tulee joskus sisätiloihinkin. Se on etelässä aika tavallista, mutta lepakkoon törmääminen pohjoisessa ja varsinkin sisätiloissa on aina erityinen tapaus ja sitä voi pitää harvinaisena, sanoo lepakoista tietokirjan kirjoittanut Markku Lappalainen.

Pohjanlepakko on Suomen yleisin lepakkolaji ja sitä tavataan Lapissakin silloin tällöin. Pohjoisimmat havainnot on Utsjoelta, Lappalainen muistelee.

– Ne kun ovat pimeän yön eläimiä niin Lapin valoisat kesäyöt varmaan rajoittavat osittain lepakkojen levittäytymistä pohjoisemmaksi. Lapissa tavatut yksilöt ovat usein olleet kypsän kesän vaeltajia ja sellaisia jotka elävät vähän hämärissä korpinotkoissa, hieman normaalia pimeämmissä paikoissa.

Lappalaisen mukaan lepakoiden ja ihmisten kohtaamiset ovat niin harvinaisia, että niistä kannattaa ottaa ilo irti ja nauttia.

Avaa ulko-ovi tai kanna lepakko ulos

Syksyä kohti ja loppukesästä lepakot liikkuvat tavallista enemmän. Jos lepakko eksyy asutun talon sisätiloihin, se olisi hyvä ohjata ulos. Lappalaisen mukaan sisätiloissa lentävä lepakko ymmärtää usein lentää ulos kun vain avaa ulko-oven.

– Jos se taas kyhjöttää levolla jossain paikassa niin on hyvä laittaa hanskat käteen ja ottaa lepakosta kiinni hellävaraisesti. Niin ettei sen hentoja luita kuitenkaan riko. Silloin se varmaan vikisee ja pyristelee vastaan, mutta se on hyvä viedä ulos jonnekin suojaa antavaan paikkaan, esimerkiksi ulkorakennuksen seinustalle tai vaikka kuusen rungolle.

Kemissä lepakko siirrettiin sisätiloista ulos ämpärin avulla. Se ei kuitenkaan lähtenyt lentoon heti vaan vietti hetken aikaa ämpärin päällä vikisten ja väristellen. Lappalaisen mukaan kyse oli normaalista tilanteesta.

– Lepakon täytyy hieman lämmittää itseään, että se pääsee lentämään. Eli tässä tapauksessa se värisytti itseään ja lämmitti lihaksiaan, että pääsisi hyvin lentämällä karkuun.

Suomessa elää 13 eri lepakkolajia. Lepakot ovat maailman ainoita lentäviä nisäkkäitä. Ne syövät hyönteisiä, joten ihmisten kannalta on suotuisaa jos lähistöllä asuu lepakoita. Yksi lepakko voi pyydystää jopa 2700 pikkuhyönteistä yhdessä yössä.

Lepakoiden havainnonti pelkillä silmillä ja korvilla on vaikeaa. Ne liikkuvat pimeässä ja ääntelevät ihmiskorvaan ulottumattomilla taajuuksilla.

Lepakot ovat suojeltuja eläimiä joiden tappaminen ja pyytäminen on lailla kiellettyä.

Lapin kasvava talvimatkailu kaipaa kipeästi työvoimaa. Tulevan talvisesongin tehtäviin tarvitaan tuhansia työntekijöitä, mutta alueelta ei löydy tarpeeksi työvoimaa. Kausityöntekijöitä etsitäänkin entistä enemmän maamme rajojen ulkopuolelta.

Lapin työ- ja elinkeinotoimisto hakee eurooppalaisia kausityöntekijöitä ensimmäistä kertaa internetissä järjestettävän rekrytointitapahtuman kautta. 27. syyskuuta järjestettävä tempaus on osa European Job Days -tapahtumaa. Haku toteutetaan eurooppalaisen työnvälitysverkosto EURESin välityksellä.

Work in Lapland – Welcome to Finland -tapahtumassa sivustolle rekisteröityneet työnantajat ja työnhakijat voivat kohdata toisensa netissä. Työnhakijat saavat tietoa lappilaisista matkailualan yrityksistä ja avoinna olevista työpaikoista. Yritykset ja työnhakijat voivat sopia työpaikkahaastattelusta vaikka heti.

Lapin TE-toimiston mukaan tapahtumaan on tähän mennessä ilmoittautunut 16 työnantajaa, joilla on tarjolla noin 200 työpaikkaa. Tapahtumaan on rekisteröitynyt jo lähes 600 työnhakijaa eri puolilta Eurooppaa.

Satoja ulkomaalaisia työntekijöitä

Henkilöstöpalveluyritys Opteam on yksi tapahtumaan osallistuvista yrityksistä. Opteam Lapilla on asiakkaanaan satoja matkailualan yrityksiä, jotka etsivät työvoimaa tulevaan talvisesonkiin. Opteam Lapin yrittäjä Antti Rotkon mukaan alue käy kovaa kilpailua maailman tunnetuimpien matkailualueiden kanssa.

– Kausityöntekijät voivat kulkea töissä Havaijilla, Malediiveilla tai vaikkapa Välimerellä. He rinnastavat Lapin samanlaiseksi, eksoottiseksi matkailualueeksi. Samalla meillä on työntekijöitä, jotka valitsevat Lapin, Lontoon, Kööpenhaminan ja suurkaupunkien väliltä.

Rotko arvioi, että Lappiin saapuu tulevana talvisesonkina satoja ulkomaalaisia työntekijöitä. Tarkkaa määrää on hankala sanoa, sillä ulkomaisten sesonkityöntekijöiden määrä ei tilastoidu mihinkään. Tieto on käytännössä vain yrityksillä.

Kielenä englanti

Töitä on tarjolla monipuolisesti. Lapin TE-toimiston tulevassa rekrytointitapahtumassa haetaan muun muassa safarioppaita, joulupukin apureita, vastaanottovirkailijoita ja ravintola-alan työntekijöitä.

Rotkon mukaan moni lappilaisyritys on halukas palkkaamaan työntekijöitä, jotka eivät osaa suomen kieltä. Joillakin yrityksillä kaikki asiakkaat tulevat ulkomailta, jolloin englanti on joka tapauksessa pääasiallinen työskentelykieli. Innokkaita tulijoita olisi erityisesti Itä- ja Keski-Euroopassa sekä Aasiassa.

Työntekijöitä houkutellaan Lappiin samoilla lupauksilla kuin turistejakin. Esimerkiksi Inari-Saariselän alueen rekrytointikampanjassa Lappia kuvaillaan kaikin tavoin poikkeukselliseksi paikaksi, jossa kausityöntekijä voi olla mukana luomassa taianomaisia elämyksiä. Työtä tehdään talvikaudella siistissä luonnossa, tuhansien revontulten alla, ahkerien lappilaisten kanssa.

Myyntipuheet luovat kuvan maagisesta ihmemaasta, mutta Rotko vannoo, että pohjoisen elämän realiteeteistakin kerrotaan.

– Jo haastatteluissa kerromme, että päivä on lyhyt ja lähin kauppa voi olla kymmenen kilometrin päässä. Siitä huolimatta joillekin voi tulla pienenä yllätyksenä, että ollaanpas niin erämaassa.

Bileitä arvostetaan

Saapuminen pyritään tekemään kausityöntekijälle mahdollisimman helpoksi: yrittäjät järjestävät yleensä sesonkityöntekijöilleen katon pään päälle ja auttavat myös muiden järjestelyiden kanssa.

– Meidän työntekijämme arvostavat esimerkiksi hyviä ja joustavia ehtoja sekä pieniä päätösbileitä, sanoo rovaniemeläisen Santaparkin yrittäjä Ilkka Länkinen.

Antti Rotkon mukaan sana hyvästä kausityönantajasta kiirii kyllä nopeasti, erityisesti näin sosiaalisen median aikakaudella.

– Toimijat, jotka hoitavat työn ulkopuolella olevat asiat parhaiten, saavat motivoituneimmat ja parhaimmat työntekijät.

Budjettiriihi alkaa: Hallitus päättää veroista, poliisirahoista ja perhevapaista

Hallitus kokoontuu tänään puolilta päivin pääministerin virka-asuntoon Kesärantaan puimaan valtion ensi vuoden talousarvioesitystä. Valmista pitäisi tulla torstai-iltaan mennessä.

Kaksipäiväisen budjettiriihen pääaiheina ovat turvallisuus, työllisyys ja verot. Neuvotteluissa punnitaan keskustan, kokoomuksen ja perussuomalaisista eronneiden sinisten hallitusyhteistyön päivän kunto.

Lappiin vai Malediiveille? Kausityöntekijöistä käydään kovaa taistoa

Lapin matkailuyritykset käyvät parhaillaan kovaa kilpailua ulkomaisista kausityöntekijöistä. Tulevana talvisesonkina tarvitaan tuhansia työntekijöitä ja hakijoiden kiinnostuksesta kamppailevat Lapin lisäksi maailman tunnetuimmat matkailukohteet.

Tulijoille tarjotaan jos jonkinlaista houkutinta, muun muassa kattoa pään päälle, taianomaisia elämyksiä ja päätösbileitä.

Ruokailu on muuttunut rennommaksi – Testaa osaatko ruokatapojen perusasiat

Ruoka-asiantuntijat sanovat, että edelleen on tarpeen osata perinteiset pöytätavat.

Koska ravintolakulttuurimme on ottanut askelia eteenpäin, suomalaisilta voi odottaa myös sen saralla yhä parempia taitoja.

Testaa Ylen testillä osaatko vanhat ja modernit ruokatavat.

Joukkorahoitus vauhdissa

Pankkien rinnalle tulee yhä vahvemmin uusia rahoitusmuotoja. Nyt myös ruotsalainen joukkorahoitusyhtiö tekee tuloaan Suomeen. Yhtiö aikoo ottaa alan kasvusta tuntuvan siivun.

Joukkorahoituksen kautta tavalliset piensijoittajat ja rahoitusta tarvitsevat yritykset löytävät toisensa joukkorahoitusvälittäjän kautta. Viranomaiset varoittavat kuitenkin nuoren alan riskeistä.

Helsinki miettii lisää pikaraitioteitä

Luoteis- ja Koillis-Helsinkiin on suunnitteilla tavallista ratikkalinjaa nopeammat pikaratikkayhteydet. Muut raitiohankkeet saattavat kuitenkin niellä niihin tarvittavat varat. Helsingin kaupunginvaltuusto päättää uudesta strategiasta syyskuun lopussa.

Pohjois-Korea kertoi jatkavansa ohjuskokeita

YK:n turvallisuuneuvosto tuomitsi yksimielisesti Pohjois-Korean varhain tiistaina tekemän ohjuskokeen. Neuvoston mukaan maan olisi "elintärkeää" tehdä välittömiä ja konkreettisia toimia jännitteiden vähentämiseksi.

Pohjois-Korean valtiollisen uutistoimiston mukaan koe sujui suunnitellusti ja naapurimaita vaarantamatta. Pohjois-Korea on vahvistanut laukaisseensa ohjuksen Japanin yli tiistaina.

Samalla maa kertonut jatkavansa ohjuslaukaisuja. Maan johtajan Kim Jong-unin kerrotaan KCNA-uutistoimiston mukaan vaatineen Tyyneen valtamereen kohdistettujen ohjuskokeiden lisäämistä.

Rankkasateet jatkuvat Yhdysvalloissa

Harvey-myrskyn odotetaan rantautuvan tänään uudestaan Yhdysvaltain rannikolle. Rankkasateiden ennustetaan jatkuvan kahden päivän ajan Louisianan ja Texasin osavaltiossa.

Viime perjantaina hurrikaanina Texasiin rantautunut Harvey muuttui lauantaina trooppiseksi myrskyksi. Myrsky palasi Meksikonlahdelle, josta se on nyt palaamassa takaisin maihin. Harvey on laittanut sade-ennätykset uusiksi Yhdysvalloissa.

Sateita maan etelä- ja keskiosissa

Runsaita sateita liikkuu maan keskiosan yli itään aamun ja aamupäivän aikana. Sateiden jälkipuolella kehittyy sadekuuroja, joihin voi liittyä voimakkaita tuulenpuuskia sekä paikoin ukkosta.

Etelä-Suomessa sateet jäävät vähäisiksi ja Lapissa päivä on poutainen ja aurinkoinen. Tuuli on koko maassa puuskaista. Iltaa kohden sää poutaantuu ja selkenee lännestä alkaen ja tuuli heikkenee. Torstaina Suomeen saapuu lisää sateita. Tarkemmat säätiedot löytää osoitteesta yle.fi/saa

Suomen poronhoitoalueella suoritetaan tällä hetkellä porolaitumien kartoitusta ja tutkimusta. Luonnonvarakeskus (Luke) tekee maastotöitä muun muassa Ylä-Lapin erämaissa.

Laiduntutkimusten tuloksia käytetään apuna uusista poromääristä päätettäessä. Suomessa päätetään seuraavan kolmen vuoden sisällä uudet suurimmat sallitut poroluvut eli paljonko poroja saa enimmillään olla.

Myös Paliskuntain yhdistys aloittaa oman tutkimusprojektin, jonka tavoitteena on selvittää, millainen tilanne Suomen paliskunnissa todellisuudessa on.

Poronhoitajat voivat olla avuksi selvitystyössä

Paliskuntain yhdistyksen toiminnanjohtaja Anne Ollila kehottaa poronhoitajia ottamaan aktiivisesti osaa tutkimustyöhön.

– Poromiesten kannattaisi nyt olla aktiivisia siinä, että he miettisivät itse omia alueitaan ja omaa poronhoitoaan, minkälaisia kehittämismahdollisuuksia siellä on, minkälaisia ongelmia on ja mitkä asiat ovat hyvin. Poromiehet voisivat kerätä dokumenttiaineistoa, esimerkiksi valokuvia ja paikkatietoja hyvistä laidunmaista.

Ollilan mielestä on tärkeää, että myös ne alueet tutkitaan, joita Luke ei ole tutkinut.

– Luonnonvarakeskuksen tekemät inventoinnit kohdistuvat tietyille alueille, mutta paikallisilla on paljon kattavampi käsitys kokonaisuudesta. Nyt kannattaisi tuoda esiin niitä alueita, joita pitäisi tarkastella lähemmin tässä yhteydessä, mutta jotka eivät ole mukana Luonnonvarakeskuksen tutkimuksissa.

Halutaan vaikuttaa päätöksentekoon

Paliskuntain yhdistys haluaa kerätä tietoja poronhoitajilta, jotta voisi paremmin vaikuttaa päätöksentekoon.

– Tavoitteenamme on, että paliskuntien näkemykset ja niissä oleva paikallistieto ja asioiden ymmärrys tulee huomioonotetuksi silloin, kun porolukuja koskevia päätöksiä tehdään. Ne annetaan tiedoksi päättäville tahoille, ministeriöön.

Paliskuntain yhdistyksen tutkija Sanna Hast kartoittaa paliskuntien laitumien tilannetta ja selvittää, millaiset tarpeet paliskunnilla on omilla alueillaan nimenomaan poromääriin liittyen.

Ollila kehottaakin poronhoitajia välittämään keräämänsä laidunmaatiedot Hastille.

– Sanna Hast, joka on palkattu tähän työhön, voi paliskunnan apuna koostaa tiedoista paliskunnan oman materiaalin ja kannanoton ministeriölle. Poromiehet voivat olla yhteydessä myös Luonnonvarakeskuksen Jouko Kumpulaan. Hänen kanssaan voi miettiä, kuinka näitä tietoja voitaisiin järkevällä tavalla tarkastella rinnakkain.

Ollila toivoo, että kokonaisuudet huomioidaan

Paliskuntain yhdistys haluaa nostaa poromääräkeskustelussa esille ekologisten kysymyksien lisäksi myös sosiaaliset ja taloudelliset näkökulmat.

– Tavoite on, että pystyisimme kokonaisvaltaisesti huomioimaan ekologisten kysymysten rinnalla myös sosiaaliset ja taloudelliset näkökulmat.

– Aikaisemmin nämä näkökulmat ovat jääneet hyvin heikolle tolalle. Laidunten kestokykyä on arvioitu lähinnä jäkälän pituutta mittaamalla, ja sen perusteella on tehty ratkaisuja. Se ei ole kokonaisvaltaisesti kestävä tapa lähestyä tätä aihetta. Tällä kertaa tavoitteena olisi, että koko kokonaisuus otettaisiin huomioon, toivoo Ollila.

Suomen poronhoitoalueen suurin sallittu poroluku on tällä hetkellä hieman yli 200 000 poroa. Uudet poromäärät vahvistetaan viimeistään vuonna 2020.

Arktisen alueen kannalta erityisen tuhoisan mustan hiilen vähentämiskeinoja on mietitty pitkään Arktisessa neuvostossa. Päästötalkoiden ytimessä on suomalainen Mikael Hilden ja hän on puolittamisuutisesta hieman ällikällä lyöty.

– En ole ollut tietoinen päätöksestä, Hilden toteaa. Hilden on Suomen ympäristökeskuksen johtaja, joka johtaa myös mustan hiilen ongelmia ratkovaa Arktisen neuvoston työryhmää. Siinä on asiantuntijajäseniä Yhdysvaltain lisäksi kaikista neuvoston jäsenmaista. Hilden kuulisi mieluusti lisää suurvallan aikeista.

– Kysymys on siitä, onko päätös periaatteellinen julistus vai onko asiasta tehty hallituksen päätös. Ja mikä on se lähtötaso, josta puolitetaan ja mihin mennessä.

Hyvänä Hilden uutista tietysti pitää, kuten myös yhtä lailla yllättynyt ympäristömuutoksen professori Atte Korhola Helsingin yliopistosta. Korhola uskaltaa arvioida, että kyse ei voi olla presidentti Donald Trumpin spontaanista lohkaisusta.

– Ei tällaista voi ihan tuosta vain lohkaista, varmaankin siellä on taustalla suunnitelma tämän toteuttamiseen.

Trumpin aiempien puheiden valossa professorin on kuitenkin hankala arvioida, millainen se suunnitelma voisi olla.

– Yhdysvallat tulee lisäämään öljynporausta merialueilla, uusia esiintymiä otetaan käyttöön ja energiantuotannossa lisätään hiilivoimaa ja muitakin fossiilisia polttoaineita. On aikamoinen haaste yhdistää tämä siihen, että nokipäästöt puolitetaan, Korhola toteaa. Mustaa hiiltä pääsee ilmaan fossiilisten polttoaineiden käytöstä, dieselmoottoreista, metsäpaloista ja esimerkiksi saunoista.

"Kaikki ei ole Trumpista kiinni"

Mustan hiilen eli noen vähentämispaineesta on puhuttu Arktisessa neuvostossa myös Yhdysvaltain puheenjohtajuuskaudella ja siellä on Korholan mukaan tausta puolittamisilmoitukselle. Toukokuussa puheenjohtajuuden Yhdysvalloilta perinyt Suomi ilmoitti ilmastonmuutoksen torjunnan kaikkein tärkeimmäksi puheenjohtajuustavoitteekseen.

Nokipäästöjen vähentämistä on vaadittu siis jo ennen kuin presidentti Sauli Niinistö otti asian puheeksi Valkoisessa talossa. Niinistö nosti asian kuitenkin aivan uudelle tasolle, kiittää Lapin yliopiston Arktisen keskuksen johtaja Timo Koivurova.

– Asiantuntijat ja virkamiehet ovat tehneet pohjatyön, mutta heillä ei ole pääsyä ylimmän päätöksenteon kammareihin. Se todella auttaa, että tasavallan presidentti omissa henkilökohtaisissa keskusteluissaan Trumpin ja Putinin kanssa on ottanut tämän esiin. Sitä on vaikea väheksyä.

Niinistö kertoi saaneensa tiedon Yhdysvaltain nokipäästöjen puolittamisaikeista Trumpin turvallisuuspoliittiselta neuvonantajalta H.R. McMasterilta. Koivurova kehottaa seuraamaan tarkasti, mitä ilmoituksesta seuraa.

– Pitää seurata mitä oikeasti tapahtuu öljykentillä, mitä polttoainetta käytetään kuljetuksiin pohjoisella alueilla, Koivurova toteaa. Arktisen alueen ihmiset ovat riippuvaisia sähköä tuottavista dieselgeneraattoreistaan ja raskaalla polttoöljyllä kulkevista laivoista. Koivurova tunnustaa olevansa hieman skeptinen sen suhteen, että esimerkiksi öljyriippuvaisessa Alaskassa nokipäästöt puolitettaisiin.

– Mikään Trumpin puheissa ei ole viitannut siihen, että päästöt puolittuisivat, mutta toisaalta kaikki ei ole Trumpista kiinni. Siellä on paljon säädöksiä, joita ei ole tuhottu eikä niitä todennäköisesti voida Trumpin hallinnon toimesta tuhota ja ne elävät omaa elämäänsä.

Venäjän ylijäämäkaasua palaa yötä päivää

Suomalaistoimittajia Washingtonissa tavatessaan presidentti Sauli Niinistö sanoi myös, että sekä Trump että presidentti Vladimir Putin ovat kolmen kuukauden kuluessa kääntyneet hyvin myönteisiksi nimenomaan mustan hiilen torjumiseen. Professori Atte Korhola sanoo, ettei ole idän suunnalta tällaista kuullut, mutta se ei välttämättä tarkoita mitään.

– En seuraa jokaista Putinin lausuntoa. Voi olla hyvinkin että hän on näin sanonut ja se olisi kyllä loistava juttu, Korhola toteaa hyväntuulisena. Hän on johtanut mustan hiilen vaikutuksia tutkinutta kansainvälistä tutkimusryhmää.

Venäjä on pahin nokipäästöjen aiheuttaja niin sanotun soihduttamisen vuoksi. Nokea syntyy kun kaasukentillä poltetaan ylijäämäkaasua, jota ei saada tuutattua putkeen ja energiakäyttöön.

– Venäjän osalta päästöjen vähentäminen on helpommin sanottu kuin tehty. Siellä tarvitaan kokonaan uutta infrastruktuuria, isompia kaasuputkia joita pitkin kaasu pystytään siirtämään kaasukentiltä muualle. Soihdutuksesta luopuminen ei tapahdu nopeasti.

Soihduttamisella hankkiudutaan eroon ylijäämäkaasusta muuallakin kuin Venäjällä tai Yhdysvalloissa, mutta arktisen alueen tuntumassa noki vaikuttaa erityisen haitallisesti.

– Kun noki laskeutuu valkoisille pinnoille, lumen ja jään päälle, se tummentaa pintoja ja auringon säteilyn takaisinheijastuminen vähenee. Säteilyä imeytyy enemmän itse pintaan, jolloin se sulaa, Korhola tiivistää dilemman.

– Grönlannin jää on paikka paikoin ihan tumma.

Mustan hiilen määrä on vähentynyt Pohjois-Amerikan arktisella alueella, sen sijaan Euraasian pohjoisosissa se Korholan mukaan kasvaa yhä nimenomaan Venäjän vuoksi.

– Venäjän satelliittikuvissa näkyy, miten liekit roihuavat kaasukentillä yötä päivää. Toivottavasti saadaan Venäjä mukaan talkoisiin, sillä kyllä olisi vaikutusta.

Kiinteä laajakaistayhteys oli Viestintäviraston mukaan vuoden 2016 lopulla tarjolla Lapissa noin 52 prosentilla väestöstä. Vielä pari vuotta sitten samainen peitto oli hieman yli 35 prosenttia.

Kuitua pohjoiseen – hankkeen projektipäällikkö Seppo Alatörmänen kuitenkin huomauttaa, ettei peitto kerro todellista tilannetta valokuitulaajakaistan saatavuudesta, vaan se on yhä varsin heikko.

– Se on teoreettista, koska Viestintävirasto ilmoittaa tilastoissaan asiakkaat, joilla lähin liittymä on kahden kilometrin päässä. Verkon rakentaminen maksaa kuitenkin noin 10 000 euroa kahden kilometrin matkalle, joten sitä ei enää voi pitää kohtuullisena liittymismaksuna.

Lapissa on kattava valokuiturunkoverkko, mutta kunnittain tarkasteltaessa peitto vaihtelee todella paljon. Viestintäviraston mukaan vain viidessä kunnassa yli puolella asukkaista on tarjolla kiinteä 100 megabitin laajakaista saatavissa.

– Kyläverkkojen rakentamisten yhteydessä on todettu, että kipuraja valokuituverkkoon liittymiselle on tuollainen 1500-1600 euroa. Jos liittyminen maksaa enemmän, tipahtaa liittymisinto merkittävästi, Alatörmanen kertoo.

Useita uusia kyläverkkoja rakenteilla

Lapissa on tällä hetkellä 18 osuuskuntaa, jotka ovat joko rakentaneet, rakentamassa tai suunnittelemassa kyläverkon rakentamista.

Lapin ensimmäinen valokuituun perustuva kyläverkko rakennettiin Kittilän Siitosen kylässä, jossa kyläläiset talkoilivat operaattorin materiaaleista itselleen huippunopean tietoliikenneverkon.

Tämä poikkesi nykyisistä kyläosuuskuntien verkoista siinä, ettei se jäänyt kyläläisten vaan operaattorin omistukseen.

Maaseuturahaston tuella Kinisjärvi-Vuoma Kittilässä, Sattanen Sodankylässä ja Kaakamo Torniossa seurasivat perässä. Samoin Äkäsjokisuu-Saarenpudas Kolarissa, Kerässieppi-Liepimä ja Kotimaa Muoniossa.

Kuluvan ohjelmakauden ensimmäiset kyläverkkorahoituspäätökset saatiin Kaakamon kyläverkon laajentumiseen Kyläjoelle, Laivaniemeen, Laivajärvelle ja Ala-Raumolle. Näistä Kyläjoen verkko alkaa pikkuhiljaa valmistua.

Ylläksen alueelle Äkäslompoloon myönnettiin rahaa myös Lapin Ely-keskuksen kautta maaseuturahastosta. Ylläksen hanketta rakennetaan parasta aikaa ja Rovaniemen Rautiosaaressa kyläverkon rakentaminen on juuri lähtenyt myös käyntiin.

Käyttöönottoa odottava Tolosen kyläverkko Inarissa, Rovaniemellä Hirvas ja Autti-Pirttikoski ovat myös saaneet myönteisen päätöksen syksyllä 2016 ja talvella 2017 päättyneiden teemahakujen perusteella.

Sodankylän Tähtikuitu on saanut myös rahoituspäätöksen Savukosken Tanhuan kylän verkon rakentamiseksi.

Osuuskuntia on perustettu tai sen perustamista suunnitellaan Kolarin Sieppijärvellä ja Vaattojärvellä, Enontekiön Karesuvannossa sekä Kittilän Tepsa-Kelontekemä alueella.

Lisäksi Torniossa Kaakamon tietoverkko -osuuskunnan laajentamista harkitaan Ruottalaan, Kirkkokariin, Heikkurinsaareen, Pihlajasaareen ja Ruohokariin.

Kaupungin kupeessa oleva kylä ei kiinnostanut operaattoreita

Rovaniemen Rautiosaaressa kyläverkon rakentaminen on alkanut vastikään ja alueen valokuitua upotetaan maan sisään kovaa vauhtia teiden varsilla.

Hankkeen puuhamiehenä touhunnut Rautiosaaren kyläverkko –osuuskunnan puheenjohtaja Antti Haukipuro kiittelee hyvää liittymisintoa.

– Operaattoreita Rautiosaari ei kiinnostanut. Kyläverkkoon on liittynyt 92 jäsentä ja liittymiä rakennetaan kaikkiaan 96, joten liittymiskustannukset on saatu kohtuullisiksi, Haukipuro kertoo.

Rautiosaaren kyläverkko-osuuskunta haki muiden mukana maaseuturahastosta tukea valokuituyhteyden rakentamiseen ja myös sai 70 prosentin tuen eli noin 400 000 euroa.

Rautiosaarelaisten oli siis kerättävä 30 prosenttia rakentamiskustannuksista liittymismaksuina ja talkootöinä.

– Saatiin 70 prosentin tuki tälle liityntäverkon rakentamiselle ja se on oikeastaan tekijä joka mahdollistaa tämmöisen kun kaupallisilla tarjoajilla ei ole kiinnostusta lähteä tämmöisille alueille. Osuuskunnan jäsenmaksu sata euroa ja liittymämaksu ennen töiden aloitusta oli 1390 euroa. Tällä hinnalla saa liittymän kotiin toimitettuna ja meille jää rakentamisen jälkeen velaton osuuskunta, Haukipuro sanoo.

Haukipuron mukaan asukkaiden talkootyöt ovat olleet myös erittäin merkittävää ja sen myötä on saatu omarahoitusosuus täytettyä ja liittymiskustannuksia pienennettyä.

Rautiosaarelaiset pääsevät nauttimaan nopeasta laajakaistastaan viimeistään vuoden loppuun mennessä.

Tukirahaa vielä jaossa

Seuraava ely-keskuksen kautta tapahtuva teemahaku päättyy 31.10.2017. Tähän hakuun Kuitua pohjoiseen –tiedotushankkeen projektipäällikkö Seppo Alatörmänen kertoo odottavansa vähintään viidestä kuuteen uutta hankehakemusta uusien kyläverkkojen rakentamiseksi.

Tähän mennessä avustuspäätöksen saaneiden hankkeiden yhteenlasketut tukikelpoiset kustannukset ovat hankepäätösten mukaan yhteensä runsaat kolme miljoonaa euroa.

– Tästä summasta julkisen tuen osuus on runsaat 2,1 miljoonaa euroa, joten ei tässä ihan suolarahoista ole kyse, Alatörmänen huomauttaa.

Nämä summat eivät sisällä niin sanottuja tukikelvottomia kustannuksia, joita ovat esimerkiksi päätelaitteet ja mahdollisesti osa hankkeen töistä.

– Toivottavasti ely-keskukset saavat maaseuturahaston kautta käyntiin uusia hankkeita, että saataisiin kaikille halukkaille kunnollinen yhteys rakennettua, Alatörmänen toivoo.

Kiinteä verkkoyhteys perusoikeus

Seppo Alatörmäsen mukaan voi sanoa, että kyläverkkojen rakentamistalkoilla Lapin kylät ja ihmiset ovat ottaneet vastuulleen omatoimisen kotiseutunsa elinvoiman kehittämisen, joka olisi periaatteessa yhteiskunnan tehtävä.

– Kolme veetä on nykyisin ihmisille tärkeitä eli vesi, virta ja valokuitu. Siinä ovat kodin ja kiinteistön perusliittymät. Suomessa on tehty sellaisia ratkaisuja, että on ajauduttu tähän tilanteeseen, mutta rakentamatta Lapin kyliä ja kuituverkkoa ei pitäisi jättää, Alatörmänen painottaa.

Kyläverkkorahoituksella sentään mahdollistetaan aktiivisten kylien kehittyminen, mutta miten ne, joissa voimat eivät riitä tai rahoitusta ei voida saada nykymuotoisen maaseuturahaston kautta?

Lapin ensimmäinen Leader-rahoitteinen pieni kyläverkko on niin ikään nousemassa Inariin Ukonjärven alueelle.

Rovaniemellä kaupunkikonserniin kuuluva Napapiirin energia- ja vesi (NEVE Oy) on aloittanut valokuituyhteyksien tarjoamisen asiakkaille tytäryhtiönsä Napapiirin kuituverkot Oy:n kautta.

Verkko koko kuntaan kolmessa kunnassa

Lisäksi Sodankylä, Ranua ja Tervola ovat omien kuntayhtiöidensä kautta rakentaneet laajakaistaverkon koko kunnan alueelle.

Muihin Lapin kuntiin on rakennettu operaattorivetoisesti erilaisia alueita, mutta ei kattavasti tilaajamäärien suhteen. Suurin osa Lapista on vielä pelkästään mobiiliyhteyksien varassa ja näyttää pahasti siltä, että ne myös jäävät valokuituverkon saavuttamattomiin.

– On olemassa kahdenlaisia alueita jotka ovat jäämässä valokuituyhteyksien ulkopuolelle. Kuntien keskustaajamat, joista puuttuu kuluttajien kuituverkot. Ne ovat operaattorille ilmeisesti liian pieniä, mutta eivät toisaalta ole kelvollisia maaseututukien piiriin, Alatörmänen muistuttaa pienten kuntakeskusten ongelmasta.

Lisäksi sellaiset kylät joiden läheisyydessä ei ole operaattoreiden runkoverkkoa, jäävät nykyisten rahoitusmahdollisuuksien ulkopuolelle, koska runkoverkkoa ei voida Alatörmäsen mukaan rahoittaa maaseututuella.