Tornion Pukulmissa Juha Räätäri kuvasi mökkipihallaan riistakameralla videon, jossa metsäjänisemo imettää neljää poikastaan. Näin tapahtui ainakin viikon verran joka yö ennen kello yhtä tismalleen samaan aikaan ja samassa paikassa. Jänis oli tehnyt poikaset mökin portaiden alle ja ne olivat pyörineet alkukesän pihapiirissä.

– Eräänä iltana katsoin, kun poikaset kerääntyivät yhteen ryppääseen ja hetken päästä emo saapui poikasten luokse. Imetys kesti alle minuutin ja sen jälkeen emo loikki takaisin metsään, Räätäri kertoo.

Räätäri arvelee, että jänikset tulivat paikalle vuorokauden pimeimpänä hetkenä, jolloin poikaset ovat mahdollisesti turvassa pedoilta.

– Jänisten kokoontumisesta olisi melkein voinut tarkistaa kellon, sillä ne tulivat aina samaan aikaan paikalle, Räätäri naurahtaa.

Ajan ja paikan taju on elintärkeää

Oulun yliopiston eläinfysiologian professori Esa Hahtola vahvistaa, että ajan ja paikan taju on erittäin tärkeää eläimille muun muassa pedoilta suojautumisessa, ravinnon hankinnassa ja lisääntymisessä. Usein eläimet ovatkin erittäin säntillisiä tietyissä asioissa.

– Vaikka jänisten biologista kelloa ei ole erityisesti tutkittu, kaikilla eläimillä on sisäinen kello, jonka vuorokauden pituus on noin 24 tuntia. Ulkoinen valon vaihtelu sitten tahdistaa kellon tarkalleen 24 tuntiin, Hahtola kertoo.

Tieto valon vaihteluista siirtyy näköhermoja pitkin aivoihin, joissa se tahdistaa sisäistä kelloa. Pimeys saa puolestaan aikaan nukahtamisvalmiutta lisäävän niin sanotun pimeähormonin eli melatoniinin erittymisen.

– Ainakin rusakosta tiedetään, että poikasten kasvaessa imetyksen ajankohta siirtyy yötä kohti, Hahtola kertoo.

Seppo Saarela Oulun yliopistosta taas epäilee, että tapaukseen ei liittyisi niinkään rytmiikkaan eli sisäiseen ajantajun hahmottamiseen.

– Kyseessä voisi olla ennemminkin emon tarve imettää poikasiaan ja poikasilla on tietenkin nälkä. Jokainen synnyttänyt äiti tietää sen tunteen, kun on vain pakko imettää, Saarela kuvailee.

Valon vaihtelulla ei saa sotkettua vuorokausirytmiikkaa

Veli-Matti Väänänen Helsingin yliopiston metsätieteiden laitokselta yhdistäisi molemmat syyt yhteen. Rytmiikka on eläimille elintärkeää, eikä esimerkiksi pohjoisen yötön yö pysty sotkemaan sitä. Vuorokausirytmiikka säätelee ajat, jolloin eläin vaikkapa nukkuu tai syö. Lisäksi toimitaan aina opittujen kokemusten mukaisesti vaikkapa ravinnon saatavuuden mukaan.

Väänänen on vaikuttunut nähdessään videon ja sanoo videomateriaalin olevan harvinaista, sillä yleensä jänikset imettävät poikasiaan suojaisissa paikoissa.

– Jäniksillä on tietty vuorokausirytmi, jota ne noudattavat. Poikasilla tulee nälkä aina samaan aikaan, mutta samalla ne ovat oppineet, että ne saavat ruokaa aina samaan aikaan. Myöhäinen kellonaika voisi selittyä sillä, että emo on oppinut, että se on turvallisin hetki ruokailla, Väänänen summaa.

Hyvänä esimerkkinä rytmiikasta ja opituista tavoista Väänänen vertaa koiria, joille annetaan ruoka joka päivä samaan aikaan.

– Vaikka yritämme sotkea niiden päivänvaloon perustuvan ajantajun keinovalolla, osaavat ne silti tulla norkoilemaan ruokakupille samaan aikaan. Eläinten rytmiä ei kannata aliarvioida, Väänänen kertoo.

Lopulta Räätärin pihaan ilmestyi myös toinen aikuinen jänis ja tämän jälkeen emo ei tullut enää imettämään poikasiaan. Väänäsen mukaan poikaset olivat jo sen verran isoja, että ne vain vieroittuivat emostaan. Hän ei epäile, että toisella jäniksellä olisi välttämättä ollut mitään tekemistä asian kanssa.

– Kahtena iltana ne vielä kokoontuivat odottamaan emoa, mutta se ei enää tullut. Poikasia näkee tässä pihalla edelleen silloin tällöin loikkimassa, Räätäri toteaa.

Lapin suurin festivaali Simerock oli lähes loppuunmyyty perjantaina iltapäivällä vähän ennen porttien avaamista. Tunti ennen porttien aukeamista myymättä oli enää noin 700 lippua jommalle kummalle päivälle, kertoo festivaalijohtaja Yliaska.

– Näyttää siltä että kaikki liput menevät kaupaksi ja olemme toista kertaa peräkkäin loppuunmyyty.

Lippuja oli myynnissä yhteensä 25 000. Tapahtuma kerää Rovaniemen Ounaspaviljongille yli kaksinkertaisen määrän verrattuna esimerkiksi Kemissä järjestettävään Satama Open Air -tapahtumaan, jossa kävi järjestäjien mukaan yli 10 000 ihmistä viime viikonloppuna.

Simerock menestyy myös taloudellisesti. Simerockin järjestää nykyään festivaalin isän Samuli "Sime" Yliaskan yksin omistama Hurjat Kutsut Oy. Entisen liigajalkapalloilijan yrityksen liikevoitot viime vuosilta ovat huippuluokkaa.

Liikevoittoprosentti jopa 25

Hurjat Kutsut teki viime vuoden syyskuussa päättyneellä tilikaudella noin 65 000 euron tuloksen runsaalla 550 000 euron liikevaihdolla. Liikevoittoprosentti oli 15. Vuonna 2015 festivaaliyhtiön tulos oli noin 86 000 euroa ja liikevaihto noin 423 000 euroa, eli liikevoittoprosentti oli huimat 25. Vuosina 2014 ja 2013 liikevoittoprosentit ovat olleet myös erinomaiset eli 20 ja 15 prosenttia.

Vertailun vuoksi Satama Open Airia järjestävän torniolaisen Event Works Oy:n liikevoittoprosentit ovat viime vuosina olleet alle kahdesta kuuteen prosenttiin ja yli 100 000 ihmistä vetäneen Ruisrockia järjestävän Vantaan Festivaali Oy:n alle prosentista kahdeksaan prosenttiin.

Vantaan Festivaalit on tosin liikevaihdoltaan yli viiden miljoonan euron kokoinen yhtiö eli paljon suurempi kuin Simerockin järjestäjä. Event Works on myös Simen yritystä suurempi, sillä torniolaisyhtiön liikevaihto oli viime vuonna kaksi miljoonaa euroa.

"On ollut hyviä vuosia"

Yliaska ei mielellään kommentoi yrityksensä raha-asioita.

– On ollut hyviä vuosia. Se on pitkän työn tulosta, yleensä puhelias mies suostuu kommentoimaan yhtiönsä taloudesta lyhyesti.

Hurjat Kutsut Oy on vakavarainen yritys, sillä sen omavaraisuusaste oli viime tilikaudella 81 prosenttia. Ruisrockia vetävän Vantaan Festivaalit Oy:n talous on myös vakaalla pohjalla, sillä oli sama 81 prosentin omavaraisuusaste viime tilikaudella. Torniolaisella festivaali- ja tapahtumajärjestäjällä sen sijaan velkaa on ilmeisesti reippaasti, sillä Event Worksin omavaraisuusaste oli viime vuonna 34.

Yliaskan verotettavat tulot vuonna 2015 olivat yhteensä 21 814 euroa. Summasta suurin osa oli ansiotukoja, pääomatuloja oli 2000 euroa. Viime vuoden verotiedot eivät ole vielä valmistuneet eikä verottaja ole niitä julkistanut. Vuonna 2014 Yliaskalle kertyi verotettavia tuloja yhteensä 13 774 euroa.

Ei yhden miehen show

Yliaska kertoo elättävänsä itsensä festivaalin järjestämisellä. Työtä riittää hänen mukaansa ympäri vuoden ja seuraavan vuoden festivaalin järjestäminen on jo alkanut.

Festivaalijohtaja haluaa kuitenkin korostaa, ettei ole ainoa, joka hyötyy festivaalista taloudellisesti.

– On arvioitu, että jokainen festivaalivieras jättää kaupunkiin, siis festivaalin ulkopuolelle, keskimäärin noin 300 euroa rahaa muun muassa kauppoihin, hotelleihin ja ravintoloihin. Yhteensä puhutaan siis miljoonista euroista. Festivaali työllistää paljon alihankkijoita ja esimerkiksi paikallisia urheiluseuroja, Yliaska luettelee.

Hän lisää, ettei suinkaan tee nimeään kantavaa festivaalia yksin.

– Talkooväkeä on nykyään aika vähän, jotka pelkästään lippua vasten tekee. Palkollisia on paljon ja lisäksi urheiluseuroja, joita käytetään rakentamisessa. Aika pienellä porukalla me pyöritetään ympäri vuoden toimistohommaa ja rakentaminen on sellainen isompi härdelli, missä on useampi sata tyyppiä.

Yliaskan mukaan festivaali syntyy kaikkiaan noin 300 ihmisen voimin.

Kaksi kertaa raastuvassa

Simerockilla ei ole aina mennyt taloudellisesti yhtä ruusuisesti. Takavuosina se vei Yliaskan talousrikoksista käräjille kahdesti.

Vuosina 2009-2010 Simerockia järjesti Rovaniemen Elävän musiikin yhdistys Remu ry. Yliaska oli tuolloin yhdistyksen varapuheenjohtaja ja Jaakko Puolakka puheenjohtaja. Yliaska tuomittiin veropetoksesta ja kirjanpitorikoksesta kolmeksi kuukaudeksi ehdolliseen vankeuteen. Puolakka tuomittiin veropetoksesta ja törkeästä kirjanpitorikoksesta viiden kuukauden ehdolliseen vankeuteen.

Lapin käräjäoikeus ja myöhemmin Rovaniemen hovioikeus katsoivat, että kaksikko oli lyönyt laimin yhdistyksen kirjanpidon ja välttänyt veroja noin 17 500 euron edestä.

Simerockin isä oli raastuvassa myös vuosien 2007 ja 2008 Simerockien jäljiltä. Tuolloin tapahtumaa järjesti Arctic Festivals -yhtiö, jonka toimitusjohtaja ja yksi osakas Yliaska oli. Yhtiö meni konkurssiin vuonna 2009 ja Yliaska sai kahdeksan kuukautta ehdollista vankeutta törkeästä velallisen epärehellisyydestä.

Lapin käräjäoikeus ja myöhemmin Rovaniemen hovioikeus katsoivat, että Yliaska oli ajanut Arctic Festivals -yhtiön maksukyvyttömäksi, kun tämä nosti yhtiön tililtä 70 000 euroa maksaakseen henkilökohtaisen velkansa.

– Silloinkin meillä kävi tarpeeksi väkeä, mutta nyt olen ainoa osakas ja rahat on kotiutuneet oikeaan paikkaan, Yliaska sanoo takavuosien haasteista.

Vuonna 2011 Simerock-festivaalia ei järjestetty. Vuonna 2012 festivaali palasi Rovaniemelle ja tällä kertaa järjestäjänä oli Yliaskan samana vuonna perustama ja yksin omistama yritys, Hurjat Kutsut Oy.

Perjantaina alkavat festivaalit ovat kuudennet, jotka Hurjat Kutsut Oy järjestää. Yliaska mainostaa tämän vuoden Simerockia 15-vuotisjuhlina. Hän laskee ensimmäiseksi Simerockiksi vuonna 2002 järjestämänsä konsertin mummolansa takapihalla Rovaniemellä.

Yliaska sanoo maksaneensa edellisten oikeudenkäyntien kulut ja vanhat velkansa.

Sata vuotiaan Suomen juhlahumu on tuonut esiin erilaisia puolia siitä, mikä ilmentää suomalaisuutta ja miten itsenäisyyttä juhlitaan. Suomi 100 -hanke on juhlavuoden näkyvin puoli ja sen alle on löytynyt monenlaisia tuotteita ja tapahtumia. Juhlavuoden virallisen tunnuksen ovat saaneet muun muassa saunamittari, parkkikiekko sekä Myllyn Paras -makaroni.

Tuotteet ja palvelut on valinnut mukaan Suomi 100 -hankkeen hallitus. Mukaan valittujen tuotteiden ja palveluiden tarinoita ei juurikaan avata missään Suomi 100 -kampanjan sivustoilla. Osa tuotteiden ja palveluiden tarjoajista kertoo asiasta enemmän verkkosivustoillaan.

Vanhoja tuotteita juhlapuvussa

Alun perin mukana oli ainoastaan suuria yrityksiä ja somessa nostatettiin kohua siitä, miksi pk-yrityksiä ei huolittu mukaan Suomi 100 -brändin alle. Samalla, kun yritys toi esiin Suomi 100 -brändätyn tuotteen, sen tuli lahjoittaa 30 000 euroa yhteiskunnallisesti hyödylliseen toimintaan. Esimerkiksi Atria toi mukanaan jo vuodesta 2003 järjestetyn 100 nuorta kokkia -koulutuksen ja Finnair teki lahjoituksen Suomen Ilmailumuseolle.

Isojen yritysten tuotteita ovat muun muassa Fiskarsin sakset, jotka ovat saaneet uuden sinivalkoisen värin, Veikkauksen Suomi 100 -arpa sekä Erittäin hieno suomalainen shampoo -pullo uudella kuosilla. Monet yritykset eivät siis lähteneet kehittämään uusia, Suomea kuvaavia innovaatioita, vaan päivittivät juhlavuoden brändiin sopivasti vanhoja klassikoita. Ja tästähän se kohu nousi.

Pienyrittäjille näkyvyyttä

Yle uutisoi aikaisemmin, miten yrittäjät suivaantuivat Suomi 100 -hankkeeseen. Tuolloin pk-yrittäjät olivat perustamassa omaa Suomi 100 -kampanjaa. Tästä syntyi pk-yrittäjien oma haastekampanja Suomi seuraavat 100 vuotta, jossa yrittäjät lupaavat tehdä jotain hyvää Suomen hyväksi. Mukana on tällä hetkellä 26 yritystä.

Myöhemmin perustettiin virallisen juhlavuoden brändin alle 100 hyvää Suomesta, joka keräsi pk-yritysten tuotteita ja palveluita, joista oli tarkoitus äänestää parhaat mukaan. Valtioneuvoston kanslian teknisten ongelmien takia kaikki yli 200 halukasta yritystä pääsi mukaan. Tällä kertaa ehtona Suomi 100 -tuotteelle oli, että se on täysin uusi tai selkeästi uusi versio olemassa olevasta tuotteesta.

Sadan hyvän joukosta löytyy muun muassa puuvillapeitto, terassikiila sekä keppihevonen. Kaikkien tuotteiden designissa ei näy juhlavuosi ja tarinat on rakennettu sille pohjalle, että tuotteet ovat suomalaista tuotantoa. Erikoisimpina tapauksina joukosta löytyy skeittilauta, sisäilman tutkimuspalvelu sekä sydänkohtausriskitesti. Sympaattisin virallinen tuote on halauspuu, jonka voi adoptoida itselleen Leviltä.

Virallista brändiä valvoo valtioneuvoston kanslia

Suomi 100 -hankkeen hallitus on käynyt läpi kaikki hakemukset tapahtumista, joten mikä vain ohjelmanumero ei pääse mukaan. Suomi 100 -sivuilla on listattu edellytykset, jotka tapahtuman tai hankkeen tulee täyttää, jotta ne pääsevät mukaan osaksi juhlavuotta. Edellytyksinä on muun muassa se, että kyse on ”erityisestä, itsenäisyyden juhlavuoteen liittyvästä tai sitä juhlistavasta hankkeesta” tai, että se toteuttaa juhlavuoden teemaa Yhdessä.

Mukana on hankkeita laidasta laitaan. Esimerkiksi 100 Ultra Bra -asiaa tai Kysy lakimieheltä -päivä ovat osa 100 vuotiaan Suomen juhlistamista. Juhlavuoden ohjelmaan saavat hakea tapahtumia myös yksityishenkilöt, joten joukosta löytyy esimerkiksi Heikkisten sukuseuran sukukokous. Keski-Suomessa, Etelä-Savossa ja Pohjois-Savossa itsenäisyyttä juhlistavat retkipaikoille rakennettavat ITE-kulttuurihuussit.

Juhlavuoden Lapin aluekoordinaattori Julius Oförsagd kertoo, että noin 10 prosenttia haetuista hankkeista ei saa Suomi 100 -tunnusta käyttöönsä.

Valtioneuvoston kansliassa työskentelevä Suomi 100 -hankkeen markkinointikoordinaattori Heidi Ketola kertoo, että yritykset ovat voineet hakea tunnuksen käyttöoikeutta myös ohjelmahaun kautta ja silloin pätevät yleiset ohjelmaan pääsyn kriteerit. Ohjelmahankkeena yritys ei saa kaupallisia hyödyntämisoikeuksia.

Virallisen tunnuksen saaneita yrityksiä on mukana yhteensä 260 ja tapahtumia ja hankkeita ympäri Suomea jopa 5000.

100-vuotiasta Suomea juhlistavat myös uistin, lapio ja rollaattori – epävirallisesti

Juhlavuosi on poikinut myös paljon epävirallisia tuotteita. Joukosta löytyy kaikkea hauta-arkuista termospulloihin. Julius Oförsagd kertookin, että tärkeintä on, että jokainen saa juhlistaa vuotta haluamallaan tavalla.

– Emme halua ryppyotsaisesti kulkea perässä katsomassa, onko tuotteella Suomi 100 -tunnus käytössään vai ei. Tietenkin toivoisimme, että juhlavuosi näyttäisi yhtenäiseltä ja tuotteet, palvelut ja hankkeet sitoutuisivat juhlavuoden arvoihin, Oförsagd kertoo.

Heidi Ketola muistuttaa kuitenkin, että Suomi 100 on rekisteröity tavaramerkki, jonka käyttöoikeus on hankkeilla ja yrityksillä, joille se on myönnetty.

Kiira-myrsky ei vienyt kesää mennessään, vaan kesäisiä lämpötiloja mitataan alkavalla viikolla edelleen kautta Suomen. Useina päivinä mittari nousee Lappia lukuun ottamatta yli 20 asteeseen.

Myös Lapissa päivälämpötilat pysyttelevät pääosin 15–20 asteen välillä. Öisinkin lämpötilat jäävät toistaiseksi hyvän matkaa nollan yläpuolella.

– Hallan mahdollisuus on Lapissa silti olemassa, sillä hallaa saattaa esiintyä jo kun mittari putoaa 4–5 asteeseen, kertoo Ylen meteorologi Kerttu Kotakorpi.

Suomi kuuluun Kotakorven mukaan alkuviikon korkeapaineen alueeseen, viikon puolivälissä matalapaineen alue lähestyy Suomea.

Maanantaina ja tiistaina koko Suomessa vallitsee poutasää, paikoin taivas on sininen, paikoin liikkuu poutapilviä.

– Yksittäisiä sadealueita kulkee viikon mittaan matalapaineen saavuttua Suomen yli, mutta ne ajoittuvat pääosin öihin, kertoo Kotakorpi.

Ylen meteorologi Seija Paasonen lupailee kesäistä viikkoa Suomeen. Varsinkin päivälämpötilat ovat keskimääräistä korkeampia ajankohtaan nähden.

Päivälämpötilat ovat maan etelä- ja keskiosissa 19–23 astetta ja pohjoisessa 15–20 astetta. Sateiden sattuessa kohdalle lämpötilat voivat tosin olla alempia. Sateet ovat alkuviikolla Lappia lukuunottamatta kuitenkin vähäisiä.

Yöt ovat alkuviikosta melko viileitä, lämpötilojen ollessa 5–10 astetta. Loppuviikkoa kohden yöt lämpenevät.

– Alkuviikko on pääosin poutainen, mutta loppuviikko on epävakaisempaa. Lappiin on luvassa sadekuuroja tänään, mutta muualle maassa on tiedossa korkeapainetta keskiviikkoon asti, Paasonen kertoo.

Keskiviikko on pääosin poutainen ja pilvisyydeltään vaihteleva. Torstaina Suomeen saapuu hajanainen sadealue.

– Myös perjantaina on tiedossa kuurottelua siellä täällä, mutta aurinkokin nähdään.

Valtuustolle tehdyssä aloitteessa ehdotetaan, että kunta ostaisi Alma Medialta sen entisen edustuskiinteistön Pyhäjärven rannalta ja perustaisi sinne tunturikampuksen. Ratkaisua puolustavat keskustan kunnanvaltuutetut Ahti Isojärvi ja Tero Luoma-aho. Heidän mielestään Pelkosenniemi voisi olla Suomessa edelläkävijä uuden- ja erilaisen oppimisympäristön luomisessa.

– Pois vanhasta kouluajattelusta. Siihen moderniin suuntaanhan kouluja ollaan viemässä, Isojärvi lausahtaa

Kunnanjohtaja Pertti Severinkangas ei torju ajatusta, mutta tähdentää, että koko kouluratkaisu on valtuutettujen käsissä.

– Nyt mennään sen valtuustopäätöksen mukaisesti, että koulu pysyy kirkonkylällä. Onko se sitten uuden koulun rakentaminen, vai vanhan peruskorjaaminen, sen tämä vuosi vielä näyttää. Tilaratkaisuja selvitellään.

– Tietysti asiallisesti käsittelemme myös tunturikampuksesta tehdyn aloitteen. Onhan se rahanarvoinen asia, hän sanoo.

Ollut myytävänä jo vuosia

Alma Median edustuskiinteistö Pyhäjärven rannalla on ollut julkisesti myytävänä jo useita vuosia. Alue perustettiin 1980-luvun puolivälissä. Viime aikoina rakennukset ovat olleet tilapäisessä käytössä. Alueelle on hyvä pääsy. Pyhäjärven tieltä, läheltä Astelin ravintolaa, on vain pieni poikkeama järvelle päin ja siellä se on.

Alman Kiinteistö koostuu useista massiivihirrestä veistetyistä ja paikalla piilutetuista rakennuksista. Päärakennuksessa on kouluksi muutettavaa tilaa 500 neliötä ja vieressä kaksi asuintaloa, joissa kummassakin on kaksi vajaan sadan neliön suuruista asuntoa. Suuri rantasaunakin oleskelutiloineen voi toimia oppimisympäristönä. Alueelta löytyy myös talonmiehen asunto ja huoltorakennus.

Tontille on jäänyt vielä rakentamisoikeutta lähes 2 500 neliötä.

Olisi erilaista opiskelemista

Ahti isojärvi ja Pertti Severinkangas astelevat Huhaniemessä Alma Median kiinteistön pihamaalla. Sisään rakennuksiin he eivät mene, sillä taloon odotetaan pientä vierasryhmää.

– Onhan tämä todella komealla paikalla, molemmat sanovat ja liki yhteen ääneen. Kirkasvetinen Pyhäjärvi välkkyy elokuun kirkkaassa päivässä. Vastarannalla Soutajatunturi kohottautuu ikään kuin paremmin nähdäkseen, ketkä sinne rantasaunan laiturille istahtivat.

Ahti isojärvi jo sielunsa peilissä näkee, kuinka lapset kirmailevat siellä luonnonhelmassa, opiskelevat ja leikkivät.

– Alue tarjoaisi juuri sen, mitä nykyaikaiselta koulunkäynniltä edellytetään, uudenlaisen oppimisympäristön. Etelän kouluissakin puhutaan oppimisen olohuoneista. Tässä vasta olohuone olisikin, hän sanoo.

Liikuntahalli vain puuttuu

– Liikuntahallihan tänne pitäisi rakentaa, jos tänne koulu tulisi, mutta sehän tänne kyllä mahtuisi, kun on tuota rakennusoikeutta paljon jäljellä, sanoo kunnanjohtaja Pertti Severinkangas. Hänen mukaansa hallia voitaisiin myös vuokrata matkailuun ja muuhun ulkoiseen käyttöön.

Pyhätunturin alue muuten tarjoaa lapsille jo nyt hyvät liikunta- ja ulkoilumahdollisuudet: Kaikensorttiset reitit, polut, ladut ja rinteet ovat lähellä.

– Ja lapsillehan voitaisiin tuohon järven jäälle aurata vaikka luistinrata, Isojärvi maalailee.

Kolmelle kannattajaryhmät

Ahti Isojärvi uskoo, että ajatus Pyhätunturille sijoittuvasta tunturicampuksesta lämmittää muitakin kuin vain pyhäläisiä. Tiedossa on, että Pelkosenniemen koulukuljetuksiin se toisi muutoksia; toisten matka pitenisi, toisten lyhenisi.

Niin tai näin. Valtuustoaloite tunturikampuksesta on tehty. Nähtäväksi jää, miten kunnanhallitus sitä eteenpäin valmistelee.

Ahti Isojärvi vielä ehdottaa, että kunkin kolmen kouluvaihtoehdon taakse nimetään kannattajaryhmä, joka omasta vaihtoehdostaan laatii perustellun näkemyksen ja esittää sen kunnanvaltuustolle.

1. Rakennetaan uusi koulu kirkonkylälle,
2. remontoidaan vanha koulu kirkonkylällä ja
3. siirrytään tunturikampukseen Pyhälle.

Maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä vierailee keskiviikkona 16.8. Utsjoen kunnassa. Vierailun aikana on tarkoitus keskustella, mitä Tenon sopimusasialle on tehtävissä.

Utsjoen kunnanjohtaja Vuokko Tieva-Niittyvuopio kertoo, että kunta kutsui ministeri Jari Lepän Utsjoelle vierailulle, jotta he voisivat käsitellä Tenon sopimukseen liittyviä ongelmia ja sitä, mitä asialle voi tehdä.

– Kunnalla ja kuntalaisilla on oikeus odottaa, että valtio tulee jotenkin vastaan ja kompensoi tekemällään päätöksellä aiheuttamiaan vahinkoja, Utsjoen kunnanjohtaja Vuokko Tieva-Niittyvuopio sanoo.

Leppä tapaa kunnanvaltuuston ja -hallituksen jäseniä, osakaskuntien puheenjohtajia ja yrittäjäjärjestöjen edustajia Utsjoen kunnanviraston valtuustosalissa keskiviikkona kello 12. Lisäksi hän osallistuu myös lyhyeen tapaamiseen Norjan ja Suomen Saamelaiskäräjien yhteisessä seminaarissa Utsjoen koululla.

Tenon uutta kalastussopimusta vastustava saamelainen Ellos Deatnu -liike on kutsunut ministerin vierailemaan moratorioalueella Tenon Tiirasaaressa, mutta ainakaan tämän vierailun aikana ministeri Leppä ei saarella käy.

Tenon lohta on tutkittu tieteellisesti Suomessa ja Norjassa ainakin neljä vuosikymmentä. Nyt tutkimus on joutunut vastavirtaan. Suomen puolen yksityisvesiä hallitsevista osakaskunnista kaksi, Outakoski ja Vetsikko, eivät ole antaneet Luonnonvarakeskus Lukelle tutkimuslupaa vesilleen.

Osakaskuntien Tenon lohisopimusprotesti kohdistuu nyt kalatutkimukseen.

– Se on kaikkien kannalta harmillista. Tiedon tuottaminen jää tältä vuodelta vähemmälle, kun poikastiheysarvioita eli sähkökalastuksia ei voida tehdä näillä alueilla. Meillä oli tänä vuonna tarkoitus tehdä myös aikuisten lohien määrän laskenta kaikuluotaimella Inarinjoessa. Se jouduttiin perumaan ja siirrettiin sitten tuonne Karasjoen puolelle Norjaan, sieltä saatiin luvat ja oli kiinnostusta tähän toimintaan, sanoo Luken tutkija Panu Orell.

Outakosken osakaskunta ei antanut tutkimuslupaa

Outakosken osakaskunnan puheenjohtaja Antti Katekeetta syyttää Lukea tuhansien lohenpoikasien tappamisesta sähkökalastuksella. Luken mukaan väite on täyttä pötyä, tosiasiassa poikasia kuolee muutama vuodessa.

Viime huhtikuussa Outakosken osakaskunta päätti Lukelle lähetetyn, puheenjohtaja Katekeetan allekirjoittaman pöytäkirjan mukaan olla myöntämättä minkäänlaista tutkimuslupaa Inarinjokeen tai muihin osakaskunnan vesiin. Nyt osakaskunnan puheenjohtaja Katekeetta väittää aivan muuta.

– Ei kaikuluotaimesta ole mitään kysymystä ollutkaan. Emmekä me kaikuluotainta vastaan missään vaiheessa olleet, sanoo Outakosken osakaskunnan puheenjohtaja Antti Katekeetta.

Katekeetta syyttää Lukea myös saamelaisten sulauttamisesta.

– Luke on pääasiassa tehnyt tutkimuksen sitä vasten, että saamelainen kalastus pitää loppua Tenossa ja saamelaiset pitää sulauttaa valtaväestöön, sanoo Antti Katekeetta.

Vetsikon osakaskunta haluaa edustajansa tutkimusryhmään

Luken mukaan myös Vetsikon osakaskunta tosiasiallisesti kielsi kalatutkimuksen alueellaan asettamalla tutkimukselle ehtoja joiden hyväksyntä ei kuulu Luken toimivaltaan. Vetsikon osakaskunnan puheenjohtajan Anne Nuorgamin mukaan kyse ei ole tutkimuksen kieltämisestä, vaan ehtojen asettamisesta. Osakaskunta olisi halunnut edustajansa tutkimusryhmään.

– Hoitokunta myöntää luvan mikäli osakaskunnat Outakoski, Utsjoki, Veahčaknjárga ja Nuorgam voivat nimetä yhden jäsenen Tenon seuranta- ja tutkimusryhmään, sekä kaikki neljä osakaskuntaa saavat nimetä yhden tarkkailijajäsenen seuranta- ja tutkimusryhmään. Eli me annoimme myönteisen päätöksen mutta tällaisella ehdolla.

Norjan puolen vesialueeseen tutkimusluvat on saatu suomalisille ja norjalaisille tutkijoille entiseen tapaan Norjan Finnmarkin lääniltä.

Torniolaisen Nousiaisen perheen molemmat pojat pelaavat aktiivisesti jalkapalloa. Kun poikia ei saanut houkuteltua kesämökille, päättivät perheen vanhemmat keksiä kaikkia miellyttävän ratkaisun: rakentaa pojille oman jalkapallokentän mökin lähettyville.

– Pojille jalkapallo merkitsee yhtä kuin vapaa-aika. Me vanhemmat taas nautimme mökkeilystä ja lohestuksesta Tornionjoen varrella. Poikia alkoi olla vaikea houkutella mökille mukaan, kun ei voi treenata, joten mietimme, että jotain asialle täytyy kyllä tehdä, kertoo Tiina Nousiainen.

Mökin ympäriltä löytyi sopivan kokoinen alue peltomaata, joten Nousiaiset ottivat yhteyttä maanomistajaan ja saivat solmittua kaupat.

– Näin saadaan mökille yhteistä kivaa, eikä poikien harrastus kaadu mökkeilyyn. Win-win, vaikka olihan tämä vähän kallis idea, Nousiainen hymyilee.

Talkooapua ja yhteishenkeä

Kentän rakentamisen myötä perheen pojat ja heidän kaverinsakin ovat innostuneet paikasta. Tiina Nousiainen iloitsee, että myös rakennusapua on löytynyt läheltä.

– Tosi kiva on ollut seurata, että mukana on ollut koko kyläyhteisö. Talkoissa on käynyt lapsiperheiden vanhempia, esimerkiksi traktoreilla siirtämässä maata eli on saatu sellaista yhteishenkeä väylänvarteen.

Pelikentän koko on 39x63 metriä eli mistään pienestä pelialustasta ei ole kyse. Kentän rakentaminen vaatiikin aikaa ja työtä.

Kentälle on jo kylvetty nurmi, mutta pelaamaan sillä ei vielä päästä, koska nurmi on liian hentoa. Mikäli sääolosuhteet jatkuvat kosteina ja lämpöisinä, voidaan kentällä pelata jo muutaman viikon kuluttua.

– Poikien joukkuekaveritkin ovat jo innokkaina kyselleet, koska pelaamaan päästään, Nousiainen kertoo.

Kentän maaleista toinen on jo valmis. Maalit on rakennettu kestopuusta, jotta ne sopivat mökkimiljööseen. Tavoitteena on, että jalkapallokenttä olisi valmis syksyyn mennessä.

– Toiveissa on, että tälle syksylle päästäisiin pelaamaan ensimmäiset pelit. Hyvällä mallilla ollaan. Äitinä olen saanut olla enemmän suunnittelupuolella ja kustantajan roolissa, mutta perheen miehet: isät, papat ja ukit ovat kovasti möyrineet kentän parissa, hymyilee Nousiainen.

Aivan syrjään kustantajakaan ei kentästä jää, sillä kentän ensimmäinen peli on sovittu äitien ja poikien väliseksi otteluksi.

Lapissa on syntynyt erikoinen tilanne, kun ammattimaiset hillakauppiaat lopettivat hillanoston kesken hyvän satokauden. Markkinat täyttyivät halvalla myydyistä hilloista ja kysyntä hiipui.

Toinen syy on myöhäinen sato-aika.

– Suuri osa hilloista myydään suoraan matkailijoille, mutta kesän turistikausi on jo hiipumassa, kertoo marjanostaja Reijo Sääskilahti Ranualta.

Jopa ison marjanostajan Polarican hillavarastot ovat täynnä ja katseet ovat mustikan ostossa.

– Nyt siirrytään sesongin mukaisesti mustikkaan, Polarican toimitusjohtaja Jukka Kristo vahvistaa.

Ranualainen kauppias Taisto Illikainen laittoi myös pillit pussiin tältä kesältä ja kertoi lähtevänsä kalastuslomalle.

Hilloja hyväntekeväisyyteen

Innokkaat marjanpoimijat miettivät nyt keltaisten soiden äärellä kuumeisesti mitä tehdä marjoille, kun omakin pakastin alkaa olla täynnä. Osa myy yksityisille asiakkaille, mutta hillapitäjä Ranualla syntyi ajatus hyväntekeväisyydestä.

Idean äiti on ranualainen Eliina Mäntyjärvi. Hän lahjoitti hillaa Ranuan terveyskeskuksen keittiöön, jossa valmistettin asiakkaille hillakiisseliä. Eliina on vienyt myös suoraan marjaa ihmisille, jotka eivät enää itse pääse hillasoille.

– Ajattelin, että kun tätä hillaa on niin paljon ja joukossamme on paljon huonokuntoisia tai vanhuksia, jotka eivät muuten saa tätä herkkua, niin miksi en poimisi heille. Itselle tästä tulee hyvä mieli, on mukava kuntoilla ja samalla ajattelen, että joskus minäkin istun siellä keinutuolissa.

Sosiaalisessa mediassa Eliinan ajatus otettiin ilolla vastaan ja myös muut marjastajat ovat toimittaneet marjoja hyväntekeväisyyteen. Eliinalle palkaksi riittää hyvä mieli.

Hillalahja otetaan ilolla vastaan

Sosiaalisessa mediassa vanhusten läheiset ovat kiittäneet lahjoittajia. Eräässä palautteessa nainen kertoo muistisairaasta äidistään, jolta moni asia on jo unohtunut, mutta hillan maku on palautunut mieleen.

– Olen nytkin hillasuolla ja vien tästä marjoja eräälle vanhukselle. Monet muistavat millaista hillastaminen oli ja osaavat arvostaa lahjaa. Olen toki myynytkin marjaa, mutta hinta on tosi heikko, Eliina kertoo.

Eliina kannustaa marjastajia antamaan vaikka etukäteen joululahjan läheisille.

Tänään tiistaina tulee kuluneeksi 31 vuotta saamen lipun hyväksymisestä. Lippu hyväksyttiin saamelaisten viralliseksi symboliksi saamelaisten 13. pohjoismaisessa konferenssissa Ruotsin Åressa 15. elokuuta 1986.

Samalla hyväksyttiin myös toinen kansallinen symboli, Saamen suvun laulu.

Lippu valittiin suunnittelukilpailun kautta

Saamelaisneuvosto järjesti 1980-luvun alkupuolella saamen lipun suunnittelukilpailun. Palkintona voittajalle oli luvassa 2 000 Suomen markkaa.

Saamelaisneuvoston lipputoimikuntaan kuuluivat Rose Marie Huuva, Kaaren Kitti ja Máret Sárá. Kilpailuun toimitettiin kaiken kaikkiaan 74 ehdotusta.

Kilpailun voitti Astrid Båhl Norjan Yykeänvuonosta. Båhl oli käyttänyt ehdotuksensa pohjana lippua, jota saamelaiset olivat käyttäneet epävirallisesti jo aikaisemmin, mutta hän lisäsi siihen vihreän värin ja renkaan. Astrid Båhl kutsui lippua nimellä "Saamelaiset ovat auringon lapsia".

Punainen puoliympyrä kuvastaa aurinkoa ja sininen puoliympyrä kuuta. Lipussa leiskuvat kirkas punainen, sininen, keltainen ja vihreä. Samoja värejä on perinteisesti käytetty saamelaisten kansan- ja kansallispuvussa, gáktissa.

Liehui ensimmäistä kertaa Alattionjoen kapinassa

Saamen lippua käytettiin ensimmäistä kertaa Pohjois-Norjan Alattionjoen valjastamista vastaan järjestetyissä mielenilmauksissa 1980-luvulla.

Saamelaisilla on nykyään 11 yhteistä saamelaiskonferenssissa hyväksyttyä liputuspäivää. Saamen lipulla liputetaan muun muassa saamelaisten kansallispäivänä 6.2., Suomen Saamelaiskäräjien perustamispäivänä 2.3., YK:n kansainvälisenä alkuperäiskansojen päivänä 9.8. ja ensimmäisen saamelaisen valtiopäivämiehen Isak Saban (Sápp Issát) syntymäpäivänä 15.11.

Saamelaiset ovat Euroopan pohjoisin ja Pohjoismaiden ainoa alkuperäiskansa. Suomessa asuu noin 10 000 saamelaista. Kaiken kaikkiaan Suomessa, Norjassa, Ruotsissa ja Venäjällä arvioidaan olevan lähemmäs 100 000 saamelaista.

Lemmenjoen kansallispuiston kullankaivualueelta on päässyt sameaa vettä pääuomaan, tiedottaa Lapin Kullankaivajain Liitto.

Liiton mukaan kullankaivajat pyrkivät estämään kyseisen kaltaiset vuodot ja ovat panostaneet vesijärjestelyidensä kehittämiseen, mutta vahinko sattui siitä huolimatta. Ongelman aiheutti kaksi peräkkäistä pumpun rikkoutumista. Asiaa on liiton mukaan korjattu naapuriavulla.

Lapin Kullankaivajain Liitto painottaa, että samentumisen aiheuttavat veteen sekoittuneet maa-ainespartikkelit, eivät kemikaalit tai muut myrkyt. Sameutunut vesi voi kuitenkin Ely-keskuksen mukaan aiheuttaa kalojen kuolemia ja pilata kudun Lemmenjoessa.

Samentuma näykyi sunnuntaina Lemmenjoen Kultasatamasta alaspäin. Lapin Kullankaivajain Liitto arvelee samentuman katoavan parissa päivässä.

Suomen suurin kansallispuisto, Lemmenjoen kansallispuisto sijaitsee Suomen Lapissa, Inarin ja Kittilän kuntien alueella. Nykyisen Lemmenjoen kansallispuiston alueella on etsitty ja kaivettu kultaa vuodesta 1872 lähtien.

Lemmenjoen konekaivun on määrä loppua vuonna 2020.

Muurareiden ammattikunta uhkaa kadota kohta tykkänään Suomesta. Rakennusliiton Lapin piiristä kerrotaan, että ammattitaitoisista tekijöistä on jo kova pula, joka yhä vain näyttää pahenevan, kun loputkin ammattikunnasta eläköityvät.

Rakennusliiton aluetoimitsija Jarmo Alatarvaksen mukaan ilmiö ei ole pelkästään pohjoisen ongelma, vaan muurareista alkaa olla pula koko Suomessa.

Yli 40 vuotta muurarina työskennellyt kemiläinen Arto Heikkinen on ollut jo yli vuoden eläkkeellä, mutta työtarjouksia tulee yhä jatkuvasti.

– Puhelin on pirissyt vilkkaimmillaan yli 20 kertaa päivässä. En kuitenkaan aio enää lähteä töihin, Heikkinen kuittaa päättäväisesti.

Muurareita ei ole täsmäkoulutettu enää pitkään aikaan ja rakennusalan perustutkintoon on sisällytetty vain vähäisiä perustietoja, jotka eivät ammatissa riitä.

– Tätä ammattia ei pelkästään koulun penkillä opi, vain tekemällä oppii, sanoo Heikkinen, joka 1970-luvulla opetteli ammattiin isänsä mukana.

– Olen meidän suvussa muurari kuudennessa polvessa. Isältä pojalle oli aikoinaan tyypillisin tapa oppia ammattiin.

Rakentamisen trendi vähensi muurareiden töitä

Kun Heikkinen aloitti isänsä oppipoikana, oli rakentamisen tahti kova pohjoista myöten.

– Silloin rakennettiin valtavasti, töitä oli liikakin.

1990-luvulla rakentamisen trendi muuttui. Sittemmin talotehtaatkin alkoivat suosia taloja, joissa ulkovuori tehtiin puusta. Se vähensi tiilirakentamisen kysyntää. 90-luvun alun lamallakin oli oma vaikutuksensa. Samalla kiinnostus muurausalaan hiipui nuorten parissa ja koulutusta alettiin vähentää.

– Eikähän nykyään kukaan itse rakenna. Omakotitalo hankitaan niin, että mennään kauppaan ja valitaan listasta sopiva talo, jonka ulkovuori on pääsääntöisesti puusta. Jos ostaja haluaa tiilivuoren, tulee talolle hintaa rutkasti lisää, vaikka ei siihen oikein perustetta olekaan, Heikkinen sanoo.

Ammattikunnan katoaminen olisi Heikkisenkin mielestä kuitenkin iso menetys, sillä ei kivirakentaminen koskaan kokonaan lopu ja uudet tyylit todennäköisesti tuovat vielä tarvetta muurareille.

– Kyllä nyt pitäisi jonkun herätä ja järjestää koulutusta. Meille käy kohta samalla tavalla kuin Ruotsissa kävi parikymmentä vuotta sitten. Muurarit loppuivat ja niitä ei enää ole. Nyt ne vähätkin suomalaiset muurarit käyvät töissä Ruotsin puolella.

Pellossa jo kuukausia jatkunut kunnanjohtajan virasta kampeaminen on tulossa päätökseen. Kuuden valtuutetun epäluottamuksesta lähtenyt vyöry on johtamassa kunnanjohtajan Sami Baasin lähtöön. Syynä on luottamuspula, jonka sanottiin johtuvan Baasin omavaltaisuuksista, määrärahojen ylityksistä ja huonosta hallintomenettelystä.

– Baas ei noudata yhdessä laadittuja sääntöjä, on omavaltanen ja jättää kertomatta valtuutetuille muun muassa investointiasioista ja määrärahoista, jotka olisi pitänyt tuoda valtuustoon. Tuli pattitilanne että muita keinoja ei enää ole kuin kunnanjohtajan nostaa kytkintä, valtuutettu Pentti Lakkala (ps.), yksi allekirjoittaneista, kertoi viime viikolla Ylelle.

Kovista syytöksistä huolimatta kunnanjohtaja Sami Baas ei halunnut, että asia olisi viety tilapäiseen valiokuntaan, joka olisi valmistellut kunnanjohtajan erottamista, ja joka olisi tutkinut epäluottamuksen syyt ja seuraukset.

– Minä olen jo virkaan astuessani ilmoittanut, että jos naama ei enää miellytä, olen valmis, sen jälkeen kun kunta on hoitanut velvoitteensa, lähtemään viiden minuutin varoitusajalla, Baas sanoi Ylelle.

Baasin mukaan valiokunnan perustaminen olisi ollut Pellon varojen tuhlausta, koska johtajasopimuksessa on valmis pykälä erottamisesta luottamuspulan vuoksi.

Pellon kunnanhallitus päätti maanantaina 14.8. esittää valtuustolle kunnanjohtajan ehdollisen irtisanoutumisen hyväksymistä.

Kunnalle 95 000 euron lasku

Johtajasopimus vuodelta 2014 sanoo, että ristiriitatilanteessa mikäli kunnanjohtaja suostuu eroamaan, maksetaan vuoden palkka, jos tämä on ollut kunnan virassa viisi vuotta. Baasin kohdalla ehto täyttyy ja hän saa korvauksena noin 70 000 euroa. Kunnan maksettavaksi tulee lisäksi noin 25 000 euron työnantajamaksut.

Pellon kunnanvaltuusto päättää johtajasopimuksen mukaisista korvauksista 24. elokuuta. Pellon kunnanhallituksen puheenjohtajan Kaisu Laitamaan mukaan Baas on ponnekkaasti edistänyt kunnan asioita.

– Hän on edistänyt tiettyjä kuntalain asioita ja uudistuksia. Pellossa on monia niistä on jo toteutettu. Organisaatiomuutosta on tehty, kuntastrategia on tehty jo 2015. Taitoa hänellä kyllä on, sanoo Laitamaa.

Baas on tyytyväinen siihen, että päätös on tehty ja että yksimielisyys vallitsee johtajasopimuksen käyttämisestä.

– Edellinen valtuustokausi oli hyvin dynaaminen ja muutosorientoitunut. Oli helppo viedä asioita eteenpäin. Minulla oli tuuri ja onni työskennellä mahtavien ihmisten kanssa, kunnanjohtaja Sami Baas sanoo.

Baas on luvannut hoitaa kunnajohtajan tehtäviä vuoden loppuun saakka. Syyskuun 4. päivänä pidettävässä neuvottelussa selvinnee kuinka kauan Baas on vielä kunnassa.

Raikas syyskesän tuuli puhaltelee Kultakeron laella. Päivänsankarin masto kurottautuu kohti aurinkoa 263 metrin korkeuteen ja lähettää ympäristöönsä televisiokuvaa seitsemällä kanavalla ja radioääntä kuudella.

Pyhätunturin radio- ja tv-asemaa rakennettiin kovissa talvisissa oloissa vuonna 1966. Rakennustarvikkeita Kultakeron päälle kuljetettiin tuolihissillä. Asema vihittiin käyttöönsä seuraavana kesänä. Radion ULA-lähetykset Pyhällä olivat käynnistyneet kymmenen vuotta aikaisemmin.

Mastot joukkoviestinnän selkärankana

Digitassa nähdään, että sen mastot ja asemat muodostavat jatkossakin suomalaisen joukkoviestinnän selkärangan, sanoo Digitasta operatiivinen johtaja Markus Ala-Hautala.

– Langaton tiedonsiirto on se, mikä kehittyy koko ajan. Kuvan laatu paranee, äänen laatu paranee, tulee uusia sovelluksia. Niihin nämä Digitan korkeat mastot ovat erinomaisilla paikoilla ja lähetystehot voivat olla korkeat ja saadaan sitä kautta isot peittoalueet. On erittäin pitkä tulevaisuus näillä mastoilla. Koko Suomesta me peitetään 99,96 prosenttia väestöstä, että sinällään se on kattavin tiedonsiirtoverkko.

Uusi laite poroseurantaan

Ala-Hautalan mukaan internet ja perinteinen televisio ovat jo yhdistyneet hybridipalveluksi ja Digita on kehityksessä hyvin mukana. Sen mastoja käytetään jo myös erilaisissa IoT:n ratkaisuissa, jotka perustuvat kaksisuuntaiseen LoRa-tekniikkaan.

– Uutena liiketoimintana Digita pilotoi parhaillaan yhdessä Palojärven paliskunnan kanssa porojen seurantaa tällä IoT-verkolla. Verkko mahdollistaa aiempaa kevyemmät ja kestävämmät GPS-seurannan ratkaisut. Sen avulla seurantaan voidaan ottaa vaikka koko poroelo. LoRalla pystytään siirtämään pieniä bittimääriä siirtämään isoille alueille.

Hyvässä etävalvonnassa

Lapin aluepäällikkö Risto Kelahaaran mukaan Digitan radio- ja tv-asemat – isot ja kymmenet pienet - ovat näinä vuosikymmeninä eläneet ja elävät muutoksessa siinä kuin muutkin asiat tänä päivänä. Teknisiä ja toiminnallisia muutoksia on ollut erilaisten tarpeiden mukaan.

– Viidellä suurimmalla asemalla on edelleen miehitys, mutta tokihan näissä on myös hyvä etävalvonta. Jokainen rasaus kyllä näkyy Pasilan päävalvomossa. Toimintavarmuuteen pitää tietysti kiinnittää aina huomiota.

30 vuotta sitten kuntamarkkinointi oli yhtä kuin sanomalehtien mainokset ja haitariesitteet. Ihan jokaisessa paikassa ei näin ollut. Kolmen palstan lehti-ilmoituksen sijaan Savossa sijaitseva Tuusniemi luotti hatusta vedettyihin tapahtumiin ja huumoriin, jota esiteltiin kesän ajan rivi-ilmoituksissa yhden virkkeen verran.

Yhdessä ilmoituksessa kerrottiin kylältä löytyvän vapaita poikamiehiä, toisessa muistutettiin teepussinheiton MM-kisoista ja kolmannessa pyydettiin ilmoittautumaan kylätappeluun.

Ilmoituksen alla oli puhelinnumero kuntaan tai paikalliselle matkailuyrittäjälle. Ilmoitukset poikivat soittoja ja etenkin kylätappelut herättivät kiinnostusta.

Teepussinheiton MM-kisat sittenkin 17.päivä Tuusniemellä. Tuusniemen kunnan lehti-ilmoitus vuodelta 1987.

– Yrittäjä tuli minun luokse hätääntyneenä, että keksikää nyt jotain, kun soittoja ja tappelijoita alkaa tulla. Asiaa ei oltu ajateltu näin pitkälle. Kyläläisissä oli nuorta porukkaa, jota sitten hätisteltiin nujakoimaan, naureskelee ilmoituksia rustaamassa ollut Valto Holopainen.

Kukaan ei tapellut oikeasti ja tapahtuma pääsi televisiouutisten loppukevennykseksi, joten muutaman kuukauden aikana saatiin kylälle jonkinlaista näkyvyyttä. Elinkeinotyöryhmän muutaman jäsenen päähänpisto ei saanut kaikkien kuntapäättäjien hyväksyntää ja ehkä siksi ei jäänyt elämään markkinointitapana. Toisaalta ei ”kampanjan” tuloksiakaan kerätty.

– Eihän sitä oikein voi mitata, mutta sellaista kuulin torilla, että nuoret naiset olisivat kyselleet, että missä ne poikamiehet täällä ovat. Meillähän siihen aikaan oli tosi paljon poikamiehiä täällä, Holopainen hymähtää.

Kuntaliiton markkinointijohtaja Maritta Mäkelää 30 vuoden takainen tempaus huvittaa. Tempaus voisi olla tänä päivänä tuloksekkaampi kuin vuonna 1987.

– Voisi toimia tänä päivänä hyvinkin. Kyllä kuntamarkkinoinnissa tarvitaan luovaa hulluutta. Siitähän voisi kokeilla uudestaan somekampanjana.

15 minuuttia somessa tai livenä

Somen myötä kuntamarkkinointikin on saanut uusia muotoja, jotka jakavat herkästi mielipiteet. Esimerkiksi Kouvolan kaupunki toteutti somessa vastaiskun negatiiviselle julkisuudelle ja antoi kouvolalaisille mahdollisuuden puhua hyvää kotikaupungistaan.

Kaupunki lanseerasi kaksi vuotta sitten ”munbetonihelvetti” -kampanjan, koska kaupungista puhuttiin yleisesti betonihelvettinä. Lanseerauspäivänä #munbetonihelvetti oli Suomen neljänneksi eniten käytetty hashtag.

– Kouvolan betonihelvetti-kampanja herätti keskustelua. Se ylsi kunniamainintaan kuntamarkkinoinnin SM-kilpailuissa, mutta joidenkin mielestä se ei ollut oikea tapa toimia, muistelee Mäkelä.

Somen lisäksi aika on suosiollinen erilaisille tempauksille. Mitä hullumpi idea on, sitä enemmän kansa sitä rakastaa.

Pienessä Tervon kunnassa Pohjois-Savossa on myös huomattu tempausten taika. Kun Petteri Ristikangas valittiin kunnanjohtajaksi seitsemän vuotta sitten, aloitti hän kerran kesässä tehtävät kyläkierrokset eri kulkuvälineillä. Retkelle on lähdetty niin traktorilla, mopolla, veneellä kuin sähköautolla. Viimeisin tempaus oli kesällä, kun kunta vei kunnantalon lähikaupunkinsa Kuopion torille.

Ristikangas arvelee, että enemmän näkyvyyttä tulee näillä kampanjoilla, mutta siltikin perinteinen markkinointi haukkaa Tervossa isomman osuuden.

– Tällaisen pienen kunnan kohdalla en puhuisi brändin tekemisestä, vaan ennemminkin tietoiseksi tekemisestä, alle 2 000 asukkaan kunnan johtaja huomauttaa.

Sijainti ja koko on merkityksetöntä

Ranua on pieni, alle 5 000 asukkaan kunta Lapin eteläosissa. Vaikka kunta on pieni, tietää lähes jokainen, minkä mekka paikkakunta on. Suot pursuvat hillaa ja marja on osattu tuotteistaa.

– Ranua on rakentanut hillan ympärille näyttävän kampanjan, joka on noteerattu Lonely Planetissakin. Somero tekee nostalgiaviikkoa ja on saanut koko Someron liikkeelle. Rovaniemellä on tehty pitkäjänteistä työtä ja nyt on saatu lukea siitä, miten matkailu on mennyt eteenpäin ja lentoja on lisätty, luettelee Kuntaliiton markkinointijohtaja Maritta Mäkelä.

Me täällä Tuusniemellä odotamme innokkaasti kesän turisteja. Tunnemme heidät kaikki henkilökohtaisesti. Tuusniemen kunnan lehti-ilmoitus vuodelta 1987.

Nämä kaikki ovat Mäkelän mielestä hyviä esimerkkejä siitä, että tuloksekkaan ja näkyvän kuntamarkkinoin tekeminen ei ole kiinni kunnan koosta tai maantieteellisestä sijainnista. Mäkelä seuraa kuntamarkkinointia ja sen kehittymistä aitiopaikalta, sillä hän istuu raadissa, joka valitsee vuosittain kuntamarkkinoinnin Suomen parhaat. Kuntamarkkinoinnin SM-kisat on järjestetty 12 kertaa.

15 minuuttia saa helposti, brändi tehdään ajan kanssa

Tunnettu totuus on, että hetkellisen huomion saa helposti, mutta kun rakennetaan kokonaisvaltaisesti kunnan brändiä, tarvitaan suunnitelmallisuutta. Maritta Mäkelän mukaan tämän päivän kuntamarkkinoinnin avainsanoja ovatkin suunnitelmallisuus ja verkostoituminen.

Kuntabrändistä väitöskirjansa viime vuonna tehnyt Timo Halonen on samoilla linjoilla. Kertakampanjoidenkin takana on oltava syvempi viesti kokonaisvaltaisuuden takia.

Tuusniemellä ei tunneta rotuongelmia, jopa helsinkiläiset ovat tervetulleita. Tuusniemen kunnan lehti-ilmoitus vuodelta 1987.

– Tässä on se juju, että kertatempullakin saadaan itsemme esiin, mutta onko se pelkkää kansan huvia vai onko sillä kaupungin kehittymisen kannalta jokin tärkeämpikin merkitys? Mikkelin kaupunginjohtajajana työskentelevä Halonen aloittaa.

– Eli parhaita kampanjoita ovat sellaiset, joissa on nimenomaan julkisuuteen vahvasti nouseva kärki, mutta jonka takaa avautuu paljon syvällisempi sanoma ja viesti ja joilla on todella vaikutusta siihen mitä valintoja ihminen tekee, Halonen jatkaa.

Herrojen haaveet eivät riitä markkinoitavaksi

Halosen mukaan vuosien saatossa kuntamarkkinoinnissa tapahtunut suurin muutos on se, että kehuminen ja kuvan kiillottaminen on vaihtunut laaja-alaiseen maineenhallintaan ja maineen rakentamiseen. Kaiken kivijalkana on se, että ennen kuin kuntaa aletaan markkinoida ulospäin, asiat ovat kunnossa kunnan sisällä. Todellisuus ei voi olla ristiriidassa markkinointiviestinnän kanssa.

– Kun markkinointiviestinnän kohde saapuu paikkakunnalle ja tapaa paikkakunnan ihmisen vaikkapa taksiin istuen ja kysyy häneltä, että pitääkö tämä kaupungin viesti paikkaansa. Jos taksikuskin viesti on, että se on herrojen haaveita, hän kertoo sillä hetkellä uskottavimman tarinan, Halonen huomauttaa.

Me tuusniemeläiset pelaamme jalkapalloa aina vain yhden puoliajan ajan. Emme tiedä kuinka kenttä käännetään. Tuusniemen kunnan lehti-ilmoitus vuodelta 1987.

Markkinointia ei voi perustaa millekään mikä ei ole totta. Jos Oulu on teknologiakaupunki ja Kuopio tanssikaupunki, ei Raahe voi yhtäkkiä alkaa markkinoida itseään tanssikaupunkina tai Kalajoki teknologiakaupunkina, jos niillä ei luonnostaan ole siihen resursseja.

– Valheita ei kerrota eikä kuplia voi rakentaa, koska kuplat puhkeavat ja siinä mielessä on tärkeää, että pystytään antamaa oikeita viestejä. Markkinoinnin pitää aina liittyä kaupungin strategiaan ja siihen, että mitä se kaikkea se kehittämisessään tavoittelee, Halonen painottaa.

– Joku on sanonut, että markkinoinnin tehtävä ei ole luoda niitä mielikuvia, vaan kertoa missä kaupungissa ollaan ja eletään. Jos halutaan parantaa kuvaa, meidän pitäisi ensin pyrkiä tekemään parannus ja markkinoinnin tehtävä on vain kertoa eteenpäin niistä parannuksista, jotka on tehty, hän jatkaa.

Aurinkopaneeleiden suosio on kovassa kasvussa niin Lapissa kuin koko maassa. Lapin suurin paneeleiden toimittaja Lapin Akkumaailma oy on asentanut runsaat 200 paneelijärjestelmää tähän mennessä kesää. Yrittäjä Petri Rautionahon mukaan järjestelmiä on asennettu ainakin yksi päivässä.

– Myymme paneeleita varmasti lokakuussakin, mökkeilykausi kestää sinne saakka.

Suurin syy paneeleiden suosioon on Rautionahon mukaan paneeleiden hinnan tippuminen viime vuosina. Myös Laitteiden tehot ovat kasvaneet.

– Viimeiset viisi vuotta on hinnat laskeneet samalla kun tehot ovat nousseet.

Tyytyväinen mökkiläinen

Rovaniemen Ollkkajärvellä mökkeilevä Juha Mustonen on tyytyväinen ratkaisuunsa hankkia aurinkosähkö erityisesti yhdestä syystä.

– Täällä ei ole sähkölinjoja lähimaillakaan. Linjan vetäminen mökin nurkalle olisi maksanut jopa sata tuhatta euroa. Aurinkosähköjärjestelmä maksoi kokonaisuudessaan noin 3000-4000 euroa. Vaihtoehtoja ei siis ollut.

Mustonen lämmittää aurinkosähköllä käyttöveden ja säilöö sähköänsä kahteentoista akkuun. Mustonen vakuuttaa, että normaalikäytössä sähköä on riittävästi.

– Vain erittäin pilvisellä säällä joutuu aggregaatilla tuottamaan lisävirtaa noin pari tuntia päivässä. Muuten olemme omavaraisia. Ainoastaan pyykinpesukonetta emme ole mökille tuoneet, sanoo Mustonen.

Pienimmät järjestelmät ovat noin 150 watin tehoisia. Paketin hinta on noin 500-700 euroa. Pakettiin kuuluu paneelin lisäksi kiinnitysteline, akku, säädin ja johdot. Järjestelmän saa asentaa itse, mutta suurin osa asiakkaista ostaa asennuksen.

Noin työpäivän verran kestävä asentaminen maksaa noin 400 euroa. Jos kyseessä on suuri järjestelmä aikaa kuluu kaksi päivää, ja asennuksen hinta nousee noin 700 euroon.

Jääkaappi vie paljon virtaa

Noin 150 watin järjestelmä riittää valaistukseen, kännyköiden ja kannettavien tietokoneiden lataamiseen sekä television katseluun. Mikäli haluaa jääkaapin pitää hankkia isompi järjestelmä.

– Jääkaapin kun pitää olla koko ajan päällä, se vie paljon sähköä, toteaa Rautionaho.

Suurin osa alan liikkeistä myy saksalaisvalmisteisia paneeleita, joilla on yli 20 vuoden takuu. Kaupan on saksalaisia ja myös Euroopan ulkopuolella valmistettuja akkuja ja säätimiä. Niilä on parin vuoden takuut.

Monet myös ensin kokeilevat aurinkosähköä mökillä kun harkitsevat omakotitaloonsa aurinkosähköä.

– Omakotitalojen aurinkosähköistäminen on myös kovassa nousussa. Monet myyvät sähköä verkkoonkin.

Juttuun on lisätty kuluttajan kokemukset kello 17:20.

Säässä näkyy jo syksyisiä muutoksia. Viime yönä Ylä-Lapissa oli syksyn ensimmäinen pakkasyö.

Mittari meni miinuksen puolelle usealla eri paikkakunnalla. Ylen meteorologi Kerttu Kotakorpi kertoo, että myös edellisyönä Lapissa oli hallaa.

Viime yö oli kylmä koko Suomessa.

– Etelässäkin oli paikkakuntia, jossa lämpöä oli vain muutama aste, Kotakorpi sanoo.

Etelästä kuitenkin virtaa lämmintä ilmaa, minkä vuoksi tulevat yöt lämpenevät. Kotakorven mukaan etelässä voi tulevina öinä olla 15 astetta, pohjoisessa taas 10 asteen yölämpötiloja.

Illat pimenevät nopeasti, aamulla voi olla sumua

Syksyn alkaminen näkyy myös pimenevinä iltoina. Päivän pituus lyhenee etelässä 35 minuuttia viikossa. Pohjoisessa päivä lyhenee jo tunnin viikossa.

Kotakorven mukaan tahti on sen verran nopea, että pimenemisen huomaa helposti.

– Etelän ja pohjoisen päivän pituudet alkavat lähentyä toisiaan, Kotakorpi sanoo.

Loppuviikosta syksyisen sään tuntua lisäävät sateet, joita tulee monin paikoin. Sateiden lisäksi sää on tällä viikolla tuulinen.

– Myös sumuiset aamut ovat mahdollisia suuren kosteuden vuoksi, Kotakorpi lisää.

Päivälämpötilat edelleen kesäisiä

Vaikka säässä näkyykin jo syksyn merkkejä, päivälämpötilat ovat edelleen kesäisiä.

Kotakorven mukaan keskiviikkona suuressa osassa maata on parikymmentä astetta. Torstai on koko maassa kesäisen lämmin, ja kaakkoon ennustetaan jopa 24 astetta.

Perjantaina maan etelä- ja keskiosaan saapuu lisää lämmintä ja kosteaa ilmaa.

Maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä (kesk.) ei vielä lupaa muutoksia tai uusia neuvotteluja Tenon kalastussopimuksen suhteen.

Leppä vierailee tänään keskiviikkona Utsjoella. Hän tapaa matkallaan muun muassa Utsjoen kunnan, kalastuskuntien ja yrittäjäjärjestöjen edustajia sekä Suomen ja Norjan Saamelaiskäräjien väkeä.

Ministerin kutsui Utsjoelle kunta. Kunta haluaa tiedustella Jari Lepältä, onko Tenon sopimusasialle mitään tehtävissä.

"Johtopäätökset tehdään myöhemmin"

Tenon uudet kalastussäännökset astuivat voimaan viime toukokuussa. Niiden pyrkimyksenä on vähentää kalastuksessa kuolevien lohien määrää 30 prosenttia nykytasosta.

Eniten uudet pyyntirajoitukset iskevät kuitenkin saamelaisten perinteiseen pyyntiin, jota rajoitettiin lähes 80 prosenttia. Matkailupyyntiä rajoitettiin noin 40 prosenttia.

Ministeri Leppä kertoo ymmärtävänsä, että rajoitukset ovat tuntuneet rajuilta etenkin paikallisten silmissä. Hän ei kuitenkaan vielä lupaa parannusta tilanteeseen.

– Muutos on ollut aikamoinen, se on tullut täällä selväksi. Tenon sopimuksen yksi iso tavoite on ollut lohikantojen turvaaminen ja sen vuoksi pyyntiä on leikattu 30 prosenttia. Mutta säännökset pohjautuvat tutkimustulokseen. Tottakai, jos uusia tutkimustuloksia tulee, asiaa pitää arvioida uudelleen.

– Halusin saada tietoa paikan päältä ja on hyvä, että palautetta tulee. Analysoimme myöhemmin matkan antia ja teemme johtopäätökset. Kun saadaan uutta tutkimustulosta, uudet laskurit toimintaan ja tiedetään varmasti lohikannan koko, voidaan tehdä johtopäätöksiä. Niiden aika on myöhemmin, Leppä kommentoi.

Säännöksissä on joustovaraa?

Utsjoen kunnan mielestä paikallisilla on oikeus odottaa, että Suomen valtio tulee jollain tavalla vastaan ja kompensoi sopimuksella aiheuttamiaan vahinkoja.

Ministeri Jari Leppä ei ota kantaa vahinkojen kompensoimiseen. Hän kertoo kuitenkin, että Suomen valtiolla on mahdollisuus pohtia erilaisia joustomekanismeja.

– Voimme miettiä joustomekanismeja, päällimmäisenä kalakantoja, kalastustapoja ja kalastusalueita. En tässä vaiheessa ota kantaa, mitä asialle tehdään.

Etenkin Tenon sivuvesien kalastajat ovat ihmetelleet kovia rajoituksia, sillä lohikanta voi sivujoissa hyvin sekä heidän että Luonnonvarakeskus Luken mukaan. Ministeri Leppä ei kommentoi asiaa sen enempää.

– Nämä ovat asioita, joita meidän pitää arvioida.

Leppä on vastannut Ellos Deatnu -kansanliikkeelle

Tenon uutta kalastussopimusta vastustava saamelainen Ellos Deatnu -kansanliike on pyytänyt Suomen ja Norjan valtioilta selvitystä siitä, miten ne ovat saaneet omistus- ja hallintaoikeudet Tenon vesistöön.

Liike lähetti asiasta heinäkuussa kirjeen suomalaisille ja norjalaisille ministereille, muun muassa maa- ja metsätalousministeri Jari Lepälle.

Leppä on vastannut kirjeeseen. Hän huomauttaa, että asia on käsitelty perustuslakivaliokunnassa.

– Lähtökohta on se, että Tenon sopimus on käynyt läpi perustuslain tarkastelun. Perustuslakivaliokunta on lausunut asiasta ja säännökset on tehty sen mukaan. Perusoikeudet ovat äärimmäisen tärkeä asia, ja niiden arvio tehdään Suomessa perustuslakivaliokunnassa.

– Mutta niinkuin sanottua, jos tilanteet muuttuvat, asia pitää arvioida uudelleen, Leppä jatkaa.

Perustuslakivaliokunta on huomauttanut, että saamelaisia kuultiin liian myöhään säännösten valmistelun yhteydessä.

– Valiokunta antoi yhdeltä osalta viestiä siitä, että saamelaisia olisi pitänyt kuulla aikaisemmin. Se on ihan selvää. Näissä asioissa pitää olla tarkka, Leppä myöntää.

Sinisen eduskuntaryhmän lappilainen kansanedustaja Matti Torvinen otti maanantaina vastaan Lapin käräjäoikeuden haastemiehen toimittaman selvityspyynnön. Muillekin Uutta vaihtoehtoa kannattaville entisille perussuomalaisille on lähetetty selvityspyyntöjä, jotka liittyvät puolueen kesäkuiseen hajoamiseen ja sen jälkimaininkeihin. Muun muassa perussuomalaisten Etelä-Pohjanmaan piirihallituksen puheenjohtajalle Raimo Vistbackalle on lähetetty selvityspyyntö kirjattuna kirjeenä.

Perussuomalaiset-puolueen puoluesihteeri Riikka Slunga-Poutsalon allekirjoittaman tekstin mukaan Torvinen on mustamaalannut puoluetta sekä kerännyt kannattajakortteja toisen puolueen perustamista varten. Torvinen voidaan tämän vuoksi erottaa Perussuomalaiset-puolueesta.

Torvinen myöntää keränneensä kannatuskortteja Siniselle Tulevaisuudelle, mutta kiistää mustamaalaamisen ja aikoo antaa selvityksen Perussuomalaiset-puolueelle. Kannatuskortteja Torvinen on avustajineen kerännyt 500.

– Minua hiukan hämmästyttää tämä kujanjuoksu. Ensin suurin otsikoin minut erotetaan Rovaniemen ja Lapin perussuomalaisten jäsenyydestä ja puheenjohtajan paikalta. Ja nyt vielä kerran repäistään erotus vielä puolueen johdonkin toimesta, Torvinen hämmästelee.

Torvinen sanoo käsittäneensä, että hänet on jo ennen kansanedustajan työn aloittamista erotettu Perussuomalaisesta puolueesta.

"Halla-aholainen puolue eri kuin vanha"

– Totuus on kestettävä vaikka tekee kipeää. Pitää tunnustaa reilusti, että Suomessa on nyt halla-aholainen puolue, joka on puhdistuksen jälkeen täysin eri kuin 20 vuotta vanha perussuomalainen puolue. Massiivisissa facebook-hyökkäyksissä, heti puoluekokouksen jälkeen laaja harmaa äijämassa, ääriaines ilmoitti, että Torvinen erotetaan. Se oli minun urani päätepiste, maksoin sananvapaudesta ja sillä tiellä pysyn, vakuuttaa Torvinen.