Nuorille sota Euroopassa oli torstaiaamuun asti vain historiantuntien aihe. Tieto Venäjän täysimittaisesta hyökkäyksestä Ukrainaan vuonna 2022 on jotain, mitä parikymppiset kuvaavat sanalla järkyttävä, uskomaton ja absurdi.
Lähes kaikki Lapin yliopiston aulassa vastaantulevat kertovat seuranneensa uutisia koko aamupäivän.
– Pari, kolme tuntia seurasin Ylen aamulähetystä. Tuntui, että on pakko seurata. Ei tällaista ole koskaan minun elinaikanani tapahtunut, sanoo oikeustieteen opiskelija Pyry Kuusinen.
Myös sosiaalityön opiskelija Minna Niskakoski aloitti aamun ruudun ääressä. Presidentin ja pääministerin tiedotustilaisuutta hän kuunteli napit korvalla bussissa.
– Siskojen kanssa on Whatsappissa mietitty, että miten tässä käy. Jotenkin nyt tuntuu, että pandemia olikin aika pieni murhe.
Shokki, toteaa tuntemuksistaan restonomiopiskelija Sarai Hannula. Aamu alkoi ajatuksella, voiko tämä olla totta.
– Koko matkan tänne mietin, että syttyykö tästä isompi sota.
Hannula kertoo, että poliittisen johdon kommentit jättivät epävarman ja ristiriitaisen olon: Suomeen ei kohdistu uhkaa, mutta tilanne on kuitenkin vakava.
– En tiedä, olenko nyt peloissani vai toiveikas, Hannula sanoo.
Ikäviin uutisiin ei saa uppoutua
Sota Euroopassa saa tiedonjanoiset nauliutumaan ruudun ääreen. Psykologi Atte Varis evästää tuleviin viikkoihin toteamalla, että liika on liikaa.
– On hyvä pysyä perillä, mitä maailmassa tapahtuu, mutta hirveän ikävien uutisten seuraamiseen ei voi uppoutua kokoaikaisesti.
SPR:n psykologien valmiusryhmän johtajana toimiva Varis kehottaa rajoittamaan ruutuajan tuntiin tai kahteen, ja pitämään kiinni arjen rutiineista ja sosiaalisesta elämästä. Liikunta rauhoittaa paitsi kehoa, myös mieltä, hän muistuttaa.
Uutisia on hyvä käydä läpi muiden kanssa. Jos sotauutiset jäävät pakonomaisesti ja tauotta pyörimään päässä, on Variksen mukaan syytä hakea ulkopuolista apua.
Yliopistolla suunnataan luennoille ja napsautetaan aivot uuteen asentoon. Moni sanoo, että vaikka sota mietityttää, se ei vie keskittymiskykyä.
Luokanopettajaopiskelija Jenna Hämäläinen aikoo siirtää aamun uutispurskeen jälkeen ajatukset määrätietoisesti opintoihin.
– Vaikka sota huolestuttaa, niin uskon että pystyn suuntaamaan ajatukset myös muualle. Ainakin pyrin siihen.
Sympatiaa myös nuorille venäläissotilaille
Monien nuorten ajatukset ovat Ukrainan siviileissä ja etenkin ikätovereissa sodan keskellä.
– Se on ihan hirveää. He eivät voi opiskella, suunnitelmat jäävät aivan kesken tai kokonaan tekemättä. Heidän tulevaisuutensa on nyt osittain pilattu, Sarai Hannula miettii.
Oikeustieteen opiskelija Miikka Viitanen ajattelee myötätunnolla myös niitä nuoria venäläisiä sotilaita, jotka vasten tahtoaan ja määrättynä ovat nyt hyökkäyssodassa, ja itsekin hengenvaarassa.
– Kaikki sympatiani menevät nyt ukrainalaisille, mutta myös niille venäläisille sotilaille, jotka ovat tahtomattaan joutuneet sotatilanteeseen.
Rintamalla on myös Viitasen ikätovereita. Hän kertoo nyt vähän pelonsekaisin tuntein miettivänsä, milloin omasta postiluukusta tipahtaa kutsu kertausharjoituksiin.
Uutisia nettitutuilta Ukrainasta
Pandemian keskellä alkava sota saa vantaalaisen Inka Vallin ainakin lievästi ahdistuneeksi. Oman sävynsä ajatuksiin tuo se, että poikaystävä on armeijassa.
Valli saa ikäviä uutisia myös ukrainalaisilta nettituttavuuksilta, joiden luona myötätunto nyt on.
– He kertovat, että nyt kuuluu räjähdyksiä ja pelottaa todella paljon. Ja että pitäisi saada rahallista tukea armeijalle.
Rene Kosonen sanoo kyllä miettivänsä, mitä tästä seuraa. Pelätä vantaalaisnuorukainen ei omien sanojensa mukaan ainakaan vielä osaa.
– En ole sellainen ihmistyyppi, joka ahdistuisi.
Miten lievität sotauutisten aiheuttamaa stressiä? Voit osallistua keskusteluun Yle Tunnuksella 25.2. kello 23 saakka.