Tammikuisena sunnuntaina Ounasvaaran pienissä hyppyreissä K6 ja K15 käy vilske. Joukko alle ja yli kymmenvuotiaita poikia ja tyttöjä Ounasvaaran Hiihtoseurasta ja Taivalkosken Kuohusta harjoittelee mäkihyppyä. Ohjaajat neuvovat oikeita asentoja ja ponnistusta. Huoltojoukkoina olevat vanhemmat kantavat pienimpien suksia ylös lähtölavalle.
Ounasvaaran Hiihtoseuran Kalle Ylipulli on hypännyt kuuden metrin mäestä ensimmäisen kerran vasta viikkoa aiemmin ja seuraavissa harjoituksissa hän siirtyy jo yli puolta suurempaan K15 mäkeen. Hänen mukaansa hyppääminen on aika hauskaa eikä pelota yhtään.
Kalle ja muut mäkikoulun lapset harrastavat myös pujottelua ja muita lajeja. Ounasvaaran hiihtoseuran Mäkikoulun valmentajan Ali Hoikkalan mukaan pelkällä hyppäämisellä ei pitkälle pötkitä. Monen lajin harrastaminen on junnujen kehitykselle erittäin tärkeää.
– Aika moni näistä on tullut sirkus kautta voimistelu harrastuksen parista tänne, siellä lihastasapainot ja motoriset kyvyt tulee tai kehittyy siinä mielessä enemmän että sieltä on melkein valmis tulemaan mäkeen.
Lentävät tytöt
Oranssissa hiihtohaalarissaan Ounasvaaran viidentoista metrin mäestä leiskauttava Taivalkosken Kuohun Anna-Maija Oinas todistaa, että mäkihyppy on alkanut kiinnostaa myös tyttöjä. Mäkihyppyyn erikoistumattoman toimittajan silmin tytöt liitävät ja laskeutuvat aivan yhtä siististi kuin pojat.
– Minun pisin ennätys on 17 metriä.
Taivalkosken Kuohun nuorten ohjaaja vuoden 1978 Lahden kisojen suurmäen maailmanmestari Tapio Räisänen arvioi, että mäkihyppyä harrastaa Suomessa jo satakunta tyttöä.
– Viime talvena saimme ensimmäiset tyttöhyppääjät meidän seuraan ihan mäkikoulun ansiosta ja aloitimme pujottelusuksilla ja sitten siirryttiin kevättalvella mäkisuksiin ja tämä talvi on hypätty sitten mäkisuksilla koko ajan. Tytöt kehittyvät kyllä valtavan nopeasti tuossa iässä, kymmenen kahta puolen on ikää näillä.
Räisänen aloitti itse mäkihypyn vasta 16 ja naurahtaa, että nykyään siinä iässä saatetaan olla maailman huipulla miesten sarjassa. Lasten mäkiviikko on Räisäsen mukaan hänen mukaansa tässä myös hyvä keino mäkiurheilun esittelyyn kouluissa.
– Mäkiviikon ohjelma on monipuolinen, siinä harrastetaan muutakin kuin pelkästään hyppäämistä. Siinä pelataan palloa, siinä pujotellaan ja hypätään ja hiihdetään että siinä yksi osa vain on mäkihyppy.
Räisänen uskoo, että mäkihyppyä harrastetaan tulevaisuudessakin.
– Me järjestetään Hopeasomman loppukilpailut maaliskuussa ja kyllä me odotamme 300–350 harrastajaa ja kilpailijaa.
Mattohissejä junnumäkiin
Rovaniemellä on huomattu, että mäkihyppy ja muut talvilajit ovat menettäneet nuoria muun muassa jääkiekolle. Ounasvaaran Hiihtoseuran toiminnanjohtaja Mauri Haataja sanoo haastatelleensa nuoria asiasta. Selväksi tuli, että mäkihyppyyn kaivataan samanlaista yhteisöllisyyttä kuin joukkuelajeihin.
Haatajan mukaan mäkihyppyyn tarvitaan myös jotakin mukavuuksia kilpailemaan jäähallien kanssa.
– Pieniin mäkiin pitää saada hissit. Se helpottaa, lapset saavat tuorein jaloin enemmän toistoja hyppyihin.
Haatajan mukaan hissit helpottaisivat huoltajina olevia vanhempiakin jotka nyt kantavat pienimpien mäkisuksia ylös ja kipittävät alas seuraavaa ylöskantoa varten.