Näin pakkasilla se on tietysti hyvä muistaa. Säteilylämmitin ei ole mikään uusi keksintö; se on jo useimmissa henkilöautomerkeissä ja -malleissa, mutta on tullut laajempaan keskusteluun vasta nyt.
- Onhan niitä ollut autoissa jo vuosituhannen alusta lähtien, mutta ovat jääneet vähemmälle huomiolle, pohtii Petteri Alatalo Juhan Autossa Kemijärvellä.
Alatalon mukaan säteilylämmittimet tulivat samaan syssyyn kuin alumiinivaluiset moottorit. Hän vertaa lämmitintä silitysrautaan, joka on liimattu moottorin ulkopinnalle. Laite kuumenee sähköllä ja lämmittää moottorissa olevan veden.
Vanhaa vesitilan lokilämmitintä Alatalo puolestaan kuvailee teenkeittimeksi. Vastus tuikataan vasitusta reiästä suoraan moottorin vesitilaan ja lämmittämään.
- Nykyisissä alumiinimoottoreissa noita reikiä ei ole. Ei ole ollut teknisesti, eikä taloudellisesti järkevää porata ja plommata ja siksi on kehitetty tuollainen pinnalle liimattava säteilylämmitin, Alatalo sanoo.
Hänen mukaansa oma lajinsa ovat auton polttoainekäyttöiset lämmittimet, kansankielellä "vepasto". Niillä päästään tienpäälle jo puolessa tunnissa, pakkasella kuin pakkasella.
Pienempi teho - pitempi aika
Petteri Alatalo tähdentää, että kylmän aikana on tietysti tärkeää huolehtia moottorin esilämmityksestä. Roikassa ollut auto käynnistyy varmemmin ja esilämmittäminen on muutenkin terveellisempää auton moottorille. Raaka kylmäkäynnistys ei tee hyvää.
Jotkut ovat kuitenkin yllättyneet, kun roikassakin ollut uusi auto starttaa nihkeästi.
- Se korjaantuu, kun lisää lämmitysaikaa, sanoo Alatalo.
Hänen mukaansa taloyhtiöissä on hyvä huomioida tuo lisäajan tarve. Autojen lämmityspaikoilla on usein kahden tunnin sääntö ja säätö. Nykyautot tarvitsevat sen tuplaten. Säätila vaikuttaa lämmitysaikaan puoleen ja toiseen.
Uusi säteilylämmitin on noin 350 watin tehoinen, kun se perinteisen lokilämmittimen teho on noin 500 wattia.
- Moottorin pinnalle asennettavaan lämmittimeen ei sisälly ylimääräistä paloherkkyyttä, sanoo Petteri Alatalo.