Rovaniemen kaupungin maamerkin Jätkänkynttilä-sillan alla oleva sulasta on tullut saukkojen lempipaikka. Autot ja uteliaat ihmiset eivät saukkoja hirvitä. Saukon näkee luonnossa harvoin. Rovaniemellä on nyt tilaisuus seurata, kuinka talviuinnin mestari sukeltelee mateen pyynnissä Kemijoen Ounaskosken erittäin kovassa ja jäisessä virrassa.
Tämän jutun kuvat saukoista ovat rovaniemeläisen luontokuvaajan Marko Junttilan ottamia. Junttila on seurannut saukkoja jo neljänä talvena Jätkänkynttilän sulalla.
– Kahtena ensimmäisenä talvena tässä oli yleensä yksi saukko ehkä viikon verran ja oli ehkä kuukauden tauko, mutta kahtena viimeisenä talvea, varsinkin tämä talvi, täällä on ollut runsaasti saukkoja.
Junttilan opastuksella pääsemme seuraamaan saukkoa aitiopaikalta sillalta, ja Yle Lapin kuvaaja Jarmo Honkanen onnistuu saamaan veikeästä otuksesta elävää kuvaa, josta on leikattu video tässä jutussa.
Saukkokanta kohentunut
Suomen saukkokanta on rauhoitusten myötä runsastunut parin viime vuosikymmenen aikana Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen mukaan. Suomen ympäristökeskuksen asiantuntijan Ulla-Maija Liukon mukaan saukkokannat romahtivat aikanaan koko Euroopassa metsästyksen tai ympäristömyrkkyjen takia.
Viime vuosina Rovaniemen lisäksi kaupunkisaukkoja on havaittu ainakin Kajaanin, Joensuun ja Vantaan Tikkurilan keskustoissa.
Katselemme Junttilan kanssa Jätkänkynttilän sillalta, kuinka saukko jäältä hypähtäen sukeltaa hyiseen virtaan. Junttilan mukaan saukko saalistaa tässä pienehköjä mateita. Välillä saukko kieriskelee jäällä ja hieroo turkkiaan lumeen. Vilkas ja jotenkin humoristinen saukko katsoo meitä viikset pakkasesta huurteessa ja sukeltaa.
– Sehän on tosi mainio, kun se on eläväinen. Saukolla on hirveän paljon ihmisen piirteitä ja se on tosi hauska kuvattava, koska se on jatkuvasti liikkeellä.
Minkki lähti kun saukko tuli
Luontokuvaaja ja biologi Veikko Vasama on myös seurannut Rovaniemen saukkoja neljä vuotta. Vasama kertoo, että 1980-luvun jälkipuoliskolla hän ei nähnyt saukkoa, mutta näki jäljet pari kertaa. En nähnyt yhtään saukkoa, mutta saattoi olla, että pari kertaa jäljet talvisin.
Jälkihavainnot lisääntyivät 1990-luvun alussa. Silloin Ounaskoskella näkyi minkin jälkiä, mutta viime vuosina minkinjälkiä ei ole näkynyt.
– Mun käsitys on, että saukko karkottaa minkin, ne ovat saman ekolokeron elukoita ja saukko on selvästi isompi eikä se hyväksy minkkiä samoille palkisille.
Vasama näki saukon ensimmäistä kertaa Rovaniemellä neljä vuotta sitten juuri Jätkänkynttilän sulassa. Siitä lähtien saukkoja on näkynyt vuosittain.
Saukkoemon ja poikasten jouluaatto
Tänä talvena Jätkänkynttilän sulassa on nähty kaksi saukkoemoa poikasineen. Toisella emolla on ollut yksi ja toisella kaksi poikasta. Saukko opettaa kalastustaitoja poikasille vuoden verran, kertoo Vasama.
– Jouluaattona se oli se saukkokolmikko siinä koko päivän. Arvioin silloin, että se emo suoritti vähintään sata sukellusta sinä aikana, se oli ihan koko ajan, ja poikaset pääasiassa odottelivat vaan siinä jään reunalla, että heille tuodaan sapuska suuhun.
– Kerran moottorikelkka jyristeli kolmenkymmenen metrin päässä saukosta, joka tarkkaili uteliaana kelkkaa, mutta ei ollut millään tavalla vauhko.
Saukot ovat tottuneet Jätkänkynttilän suureen sulaan, joka on kovimmillakin pakkasilla auki, ja sieltä saa kalaa. Sukeltaminen voimakkaassa virrassa monta metriä pohjaan ja mateen nappaaminen sieltä on fyysisesti vaativa suoritus, arvioi luontokuvaaja ja biologi Vasama.
Vasaman mukaan villieläimet ovat sellaisia opportunisteja, ettei ravinnonsaannin vaikeus ole niille mikään itseisarvo tai tavoite, vaan päinvastoin, että mistä helpoimmalla saavat ja rauhassa pitää tietysti saada olla.
Asiantuntijat varoittavat ihmisiä, että villejä kaupunkisaukkoja ei saa ruokkia, koska se voi olla niille vaarallista. Myös moottorikelkkailijoiden pitää varoa, sillä saukko voi tulla pimeällä jäällä vastaan. Täällä Rovaniemellä jännitetään myös, ottavatko nämä avantouinnin mestarit osaa sulan lähellä maaliskuussa pidettäviin avantouinnin maailmanmestaruuskisoihin.