Simolainen Juha Veittikoski on perusterve viidesluokkalainen, mutta hänen elämällään oli dramaattinen alku. Vastasyntynyt lennätettiin vain muutaman tunnin ikäisenä Helsinkiin lastensairaalaan, jossa hänelle tehtiin sydänleikkaus. Kymmenen vuoden takaiset ajat palautuvat helposti äidin, Anu Veittikosken, mieleen.
– Huoneet olivat tosi pieniä, sillä vaikeasti sairaita lapsia oli kolmekin samassa huoneessa. Sieltä joutui lähtemään aina välillä pois, kun toista lasta hoidettiin. Piti tehdä esimerkiksi tilaa toiselle imettävälle äidille.
Tiheässä seurannassa
Lastensairaalan huono kunto vaikuttaa koko maassa vakavasti sairaiden pienten potilaiden hoitoon. Tällä hetkellä Helsingissä on esimerkiksi tavallista vähemmän lasten tehohoitopaikkoja, kun teho-osasto on siirretty kosteustutkimusten ajaksi väistötiloihin.
Pohjoisessa tämä tarkoittaa sitä, että lastenlääkärit tarkkailevat leikkausta odottavien lasten kuntoa entistä tiheämmin.
– Hoidossa on yksittäisiä lapsia, jotka odottavat leikkausta. Vointia joudutaan tarkistamaan ja kontrolloimaan useasti leikkausta odottaessa, luonnehtii lasten kardiologi Markku Leskinen Oulun yliopistollisesta sairaalasta.
– Jos leikkaus voitaisiin tehdä aikaisemmin, ylimääräisiä kontrollikäyntejä olisi jonkin verran vähemmän.
Sovittujen leikkausten perumiseen on useita syitä, mutta Leskisen mukaan perumiset kirpaisevat sekä potilasta, tämän vanhempia että sairaalan henkilökuntaa.
Moni äiti ja isä on sovitellut töitään ja ottanut lomapäiviä, jotta voivat olla lapsen tukena. Pahimmillaan leikkausta joudutaan siirtämään viime hetkillä, jolloin pieni potilas on jo Helsingissä.
Poika tuli kerralla kuntoon
Juhalla oli harvinainen verenkiertohäiriö, joka korjattiin vaativassa avosydänleikkauksessa Helsingin lastensairaalassa.
Suomessa vakavasti sairaiden lasten hoito on keskitetty juuri lastensairaalaan. Esimerkiksi Länsi-Pohjasta Helsinkiin lähetetään vuosittain yhdestä kahteen alle 16-vuotiasta lasta ja Kainuusta yhdestä kolmeen.
Juha saatiin Helsingissä kuntoon kerralla. Aluksi kontrollikäyntejä oli kerran vuodessa, mutta sittemmin tarkistuksissa on käyty kahden vuoden välein.
- Onneksi niin tiukalla ei olla, että kaikkein sairaimmat joutuisivat kärsimään. Jos meillä on potilas, joka tänään tarvitsee leikkaushoidon Helsingissä, niin se järjestyy tänään, lupaa Leskinen.
Perheissä ylimääräistä huolta aiheuttaa myös se, että vanhemmat eivät voi yöpyä vanhassa sairaalassa sairaan lapsen rinnalla. Anun tuskaa oman lapsen kohtalosta lisäsi aluksi vielä se, että hän jäi Kemissä keskussairaalaan, kun poika oli matkalla Helsinkiin.
- Toivoin vain, että pääsisin itse jalkeille ja nopeasti pojan perään, että kerkeäisin edes tutustua poikaan, jos jotain sattuu.
Ilman lääkäriä ei ole pärjätty
Uuden 160 miljoonaa euroa maksavan lastensairaalan tarpeellisuutta simolaisessa perheessä ei kyseenalaisteta. Perheen äidin mielestä rakentaminen pitää rahoittaa ensisijaisesti verovaroin, mutta Anulla ei ole mitään lahjoituksia vastaan. Pääasia on, että uusi sairaala saadaan monen vuosikymmenen odotuksen jälkeen.
Vaikka Juha on pärjännyt ilman sydänspesialisteja kaikki nämä vuodet, niin lääkäreiden apua on tarvittu nopealiikkeisen pojan paikkaamiseen.
– Oon tippunut puusta ja jäänyt mönkijän alle ja enempää en nyt muista, kuvailee Juha touhujaan.
– Huippu-urheilijaa hänestä ei kuulemma tule, mutta ei se meitä haittaa. Kunhan nyt poika on terve ja voi hyvin, naurahtaa Anu.