Utsjokelainen Laura Tapiola joikaa isoisoäitinsä Olen Ristenin. Tapiola ei koskaan ehtinyt tavata häntä, mutta on tutustunut isoisoäitiinsä hänen joikunsa kautta. Saamelaiset joiut eivät varsinaisesti kerro henkilöstä, vaan henkilö joikataan. Siksi joikua ei omista joiun tekijä, vaan joiku kuuluu joikattavalle henkilölle.
Isoisoäitinsä lisäksi Laura Tapiola on päässyt tutustumaan myös muihin edesmenneisiin sukulaisiin ja esivanhempiin joikujen kautta.
– Tuntuu kuin ne ihmiset, joita en ole ikinä tavannut, olisivat tulleet minulle läheisemmiksi, kun olen heidän joikujansa joikannut ja kuullut tarinoita heistä. Olen päässyt ikään kuin kurkistamaan menneisyyteen joikujen kautta.
Laura Tapiola on juuri saamassa opintonsa päätökseen Saamelaisessa musiikkiakatemiassa, joka on hankemuodossa järjestänyt saamelaismusiikin koulutusta Utsjoella. Tapiolalla ei ollut varsinaisesti kokemusta musiikista ennen opintoja, mitä nyt oli toisinaan itseksensä joikannut. Häntä kiinnosti tietää, millaista on opiskella musiikkia.
– Monet joikaajat kävivät kertomassa joiuista, ja meillä oli monta joikukurssia. Joiut veivät minut sitten mukanaan.
Koulutuksen myötä esiintymiskokemusta on karttunut ja nyt kahden vuoden opinnot ovat huipentumassa Tapiolan ensimmäiseen soolokonserttiin. Konserttia varten hän on tutkiskellut oman sukunsa joikuja.
– Konsertissa suurin osa on minun sukuni joikuja. Jos olisin laulanut tai joikannut joidenkin muiden ihmisten joikuja, niin konserttini fokus ja energia olisi mennyt aivan toiseen suuntaan.
"Lähtökohta oli, että meidän suvussamme ei ole joikuja eikä joikaajia"
Joikujen löytäminen ei ole ollut helppoa. Kun kristinusko sai sijaa Saamenmaalla, monet saamelaisten vanhat perinteet, mukaan lukien joiut ja joikaaminen, nähtiin syntinä. Siitä syystä joikuperinne on monessa suvussa katkennut.
Joiku säilyi parhaiten porosaamelaisten keskuudessa, sillä he laidunsivat porotokkaa metsässä, kauempana kylistä ja papeista.
– Meidän suvussamme ei ole joikuja, eikä kukaan meistä ole joikannut. Se oli ensimmäinen, mitä kuulin, kun aloin etsiä sukujemme joikuja, mutta olen ilmeisesti niin kovasti etsinyt niitä, että nyt voin pitää konsertin näiden joikujen kanssa. Onhan se aika ihmeellistä, toteaa Laura Tapiola.
Perinteen mukaan joiun omistaja saa päättää, kuka hänen joikuaan saa joikata ja millaisessa tilaisuudessa sen saa esittää. Se on ollut asia, jota Tapiola on pohtinut, kun on koonnut joikuja konserttiaan varten.
– Se on ollut mielessä ja olen öitäkin valvonut, kun olen miettinyt onko se oikein. Se ei ole niin helppoa. Ei ole yhdentekevää, mitä joikuja esitän konsertissa.
Vanhojen joikujen lisäksi konsertissa kuullaan myös jotain uutta
Máttuid árdna eli Esivanhempien aarre -konsertissa Tapiola esittää sukunsa joikujen lisäksi uusia, itse tekemiään joikuja. Hän on esimerkiksi joikannut poikansa.
Sammol Tapiola pääsee kuulemaan oman joikunsa ensimmäistä kertaa äitinsä konsertissa. Hänelle on kunnia saada oma joiku.
– En ole vielä edes kuullut sitä, mutta se on hauskaa, iloitsee Sammol Tapiola.
Vaikka Laura Tapiolan opintopolku Saamelaisessa musiikkiakatemiassa huipentuu soolokonserttiin, tulee musiikki säilymään hänen elämässään aina.
– Olen päässyt opiskelemaan musiikkipedagogiikkaa Kokkolaan, mutta tässä on vielä muutama asia, jotka pitää selvittää ennen kuin tiedän, miten se tulee onnistumaan.
Laura Tapiolan soolokonsertti on osa Saamelaisen musiikkiakatemian festivaalia, joka järjestetään lauantaina kello 15.30–21.00. Koronatilanteen vuoksi festivaali on päädytty järjestämään ainoastaan verkossa.
Festivaalissa kuullaan myös muiden musiikkiakatemian opiskelijoiden soolokonsertteja. Niitä voi seurata Saamelaisen musiikkiakatemian Youtube-kanavalla.