Keskellä kuolpunaa eli kangasta nököttää suljetun luukun takana jotain, mikä antoi pienelle, muutaman savun kylälle sellaista mitä muilla ei ole, nimittäin Suomen pakkasennätyksen.
Tammikuussa vuonna 1999 Kittilän Pokan kylässä mitattiin Suomen virallinen pakkasennätys, 51,5 pakkasastetta.
Uusiin ennätyksiin pakkasistaan tunnettu kylä ei kuitenkaan enää yllä, uskoo pokkalainen Kari Kokkomäki.
– Kyllä olisi Pokka päässyt taas maailmankartalle, mutta meidän mittauksia ei enää hyväksytä. Nykyään on automaattiasema.
– Tänä talvena on mennyt karvan verran yli 40 pakkasasteen, kertoo Kokkomäki ja tihrustaa vanhan elohopeamittarin lukemia.
Täytyy itsekin kiikkua tuolille ja kurkistaa. Kyllä, totta se mies puhuu, mutta ei tästä virallista ennätystä tälle talvelle saada. Tämän talven pakkasennätys meni viikonloppuna Sodankylään, 38,7 asteella.
– Kyllä täällä joka talvi pakkanen on niin kuin ennenkin, mutta meidän virallinen mittari on sijoitettu linkkimaston juurelle, kylän korkeimpaan kohtaan, kertoo Kokkomäki.
Ennen Pokan mittari luettiin ihmisvoimin, kolme kertaa päivässä. Vuonna 2008 kylään tuli automaattinen sääasema, joka sijoitettiin pienelle harjulle.
Ilmatieteen laitos: Tavoittelemme alueen keskimääräistä lämpötilaa
Ilmatieteen laitokselta kerrataan pyynnöstä vielä vuonna 2008 tapahtunutta Pokan lämpömittarin siirtoa. Säähavaintoasemat pyritään sijoittamaan niin, että ne edustaisivat mittauspaikkansa lisäksi lähiympäristön sääoloja. Tämä tarkoittaa, että kymmenen kilometrin sisällä sääasemasta mitattu arvo ei poikkea sääaseman arvoista liikaa.
Ilmatieteen laitos tavoittelee alueen keskimääräistä lämpötilaa, joka pätee suuressa osassa alueen "pisteistä".
– Nyt Pokan tapauksessa me siirryimme tällaiselta vain pientä aluetta kuvaavalta paikalta mittaamaan paikkaan, joka edustaa paremmin aluetta yleensä.
– Ennen Pokan lämpötila mitattiin jokilaakson varrelta ja nyt ylempää pieneltä harjanteelta. Kylmä ilma valuu jokilaaksoihin ja siellä voidaan talvella mitata useita asteita kovempia pakkasia, kerrotaan Ilmatieteen laitokselta.
Pokan kylässä parilla asteella on merkitystä. Kokkomäki kertoo seuraavansa huvikseen virallisen ja vanhan mittarin lukemia. Kokkomäen epävirallisen, oman seurannan perusteella hän sanoo kahden mittarin eron olevan 3,5–4 astetta.
– Kyllä se tietenkin harmittaa kun aina, joka talvi, puhutaan Suomen ennätyspakkasista, meillä on kumminkin kylmempää mutta meidän mittarit näyttää ihan eriä, kuin mitä ne on todellisuudessa.
Mittarin siirto hiertää vieläkin vähän pokkalaisten talvikengässä.
– Onhan siinä meille puheenaihetta, veistelee Kokkomäki.
Pokka oli kylmin, mutta oli se kylmä silloin muuallakin – Taksikuskilla oli takaluukussa halkosäkki vakiovarusteena
Kahdenkymmenen vuoden takaiset hurjat pakkasluvut ovat syöpyneet monen lappilaisen mieliin. Diesel-autoja hyytyi, monen tarinan mukaan renkaat eivät olleet enää pyöreitä, vaan neliskulmaisia. Autoja lämmiteltiin lohkolämmittimen sijaan kaasutohoilla.
Päälle puettiin niin monta kerrosta vaatetta, että liikkuminen alkoi olla kankeampaa, kuin mitä se olisi luultavasti avaruuspuvussa. Lapset laitettiin nukkumaan ulkovaatteissa, varmuuden vuoksi. Mittarit eivät näyttäneet enää mitään, pakkanen oli niiden kestokykyä voimaakkaampi.
Inarilainen taksinkuljettaja Jouni Ilmari Jomppanen muistaa ne pakkaset kuin eilisen päivän. Jomppanen kuljetti taksillaan lapsia kouluun.
Valmistautumatta ei voinut vastuullista tehtävää suorittaa. Jomppasen taksin takaluukussa oli halkosäkki ja lisävaatteita lapsille, jos jotain kävisi.
– Silloin kuskasin Inarin Lisman lapsia Menesjärven kouluun. Mittari näytti täälläkin yli -50 astetta. Silloin sovimme vanhempien kanssa, että emme enää lähetä lapsia kouluun. Ja ihan niin kuin olisimme tienneet, seuraavana päivänä Menesjärven koululla halkesivat putket, muistelee Jomppanen.
Todellinen hätä oli myös käsillä tammikussa 1999. Inarissa jäi tuhat taloa sähköittä useiksi tunneiksi, hirmupakkasen ollessa kovimmillaan.
Lapin pelastuslaitoksen palomies Reino Mattus oli silloin työvuorossa, vuoro kesti melkein yhtä kauan kuin pakkasetkin.
Inarissa valmistauduttiin evakuoimaan, varsinkin syrjäkyliltä, vanhempaa väkeä. Angelin kylä oli kaikkein kauimmin ilman sähköä, jopa 5–6 tuntia, muistelee Mattus.
– Meillä oli varattuna sellaiset tilat, missä oli takka. Evakuointiin ei onneksi sitten ollutkaan tarvetta. Meillä oli kuitenkin suunnitelmat ja välineetkin oli tilattu, muistelee Mattus.
Legendaariset Lapin hirmupakkaset palaavat usein monen mieliin ja kahvipöytäkeskusteluihin. Varsinkin silloin, kun uutisoidaan lähestyvistä kolmenkymmenen asteen pakkasista, toteaa Mattus.
– Ollaan monesti naureskeltu ja mietitty, että eikö se talvella kuuluukin olla pakkasta. Ja tänä talvena ollaan niitä odoteltukin, lopettaa Mattus.
Lisätty selitys: Kuolpuna tarkoittaa kangasmaata. 30.1.2019 klo 17.03