Anne Olli vetää pussista kimaltelevan saamenpuvun.
– Tämä on ihan Utsjoen mallin gákti. Perinteisessä olisi tosin sininen pohjaväri, punaiset hihansuut ja helma, mutta tässä on aika diskopallokangas, Olli sanoo.
Hopeanvärinen vaate on yhtä aikaa huikean överi ja perinteinen. Samalla se kertoo paljon kantajastaan. 25-vuotias Anne Olli on sateenkaarisaamelainen.
Hän tuli kaapista järjestämällä toissakesänä Inarissa pidetyn Sápmi Pride -kulkueen.
– Tällainen pieni ja huomaamaton tapa tulla kaapista, suosittelen, Olli nauraa.
Oikeasti Olli tiesi jo yläasteella, että hän ei ole hetero. Sen tiesivät myös monet ystävät ja Olli on aina puhunut asiasta avoimesti, kun siitä on kysytty. Isommalle kaapista tulolle hän ei ole kokenut tarvetta.
Hän on seurustellut myös miesten kanssa.
– Kuutisen vuotta yhteensä, joten hetero-oletus on toki aika vahva. Ei minusta moni ole sitten arvannutkaan, että en ole hetero.
Kun Olli alkoi järjestää vuoden 2017 Sápmi Pridea hänen äitinsä kysyi, miksi asia on niin tärkeä.
– Sanoin, että siksi, kun en ole hetero.
Äidin kanssa seksuaalisesta suuntautumisesta ei oltu aiemmin puhuttu.
– Äiti oli hetken aikaa vähän hiljainen ja ilmeisesti yllättynyt, mutta hyväksyi kuitenkin asian.
Tappouhkauksia, rasismia ja syrjintää
Itsekin kahteen vähemmistöön kuuluva Anne Olli on aktiivinen vähemmistöjen oikeuksien puolestapuhuja. Hän haluaa kiinnittää huomiota siihen, miten päällekkäiset vähemmistöidentiteetit vaikuttavat sateenkaari-ihmisten hyvinvointiin.
– Rasismia voi esiintyä ihan sateenkaari-ihmisten keskuudessa – homofobiaa ja transfobiaa saamelaisyhteisössä, Olli avaa.
Hänkin on saanut osansa ihmisten suvaitsemattomuudesta. Kaveripiirissä on koettu tappouhkauksia saamelaisuuden takia ja toisaalta Olli on nähnyt, kuinka vaikeaa seksuaalivähemmistöön kuuluvalla saamelaisella voi olla saamelaisyhteisössä.
Taustalla on asioita, joita Olli ei halua tarkemmin edes muistella.
– Tiedän, että olen päässyt helpommalla kuin moni muu varsinkin vanhemmasta sukupolvesta. Minulla on hyviä ihmisiä ja paljon rakkautta ympärilläni, Olli sanoo.
Kahteen vähemmistöön kuuluvat ovat haavoittuvaisemmassa asemassa yhteiskunnassa. Tutkija Laura Olsén, Lapin yliopisto
Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien saamelaisten kokemaa ja vammaisten saamelaisten kohtaamaa syrjintää tutkinut Laura Olsén Lapin yliopistosta sanoo, että vähemmistöjen sisäisten vähemmistöjen kohtaamia ongelmia tunnistetaan edelleen huonosti.
Puhutaan moniperustaisesta syrjinnästä eli monella eri perusteella yksilöön kohdistuvasta syrjinnästä.
– Esimerkiksi saamelainen henkilö, joka kuuluu seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön voi kohdata sellaista erityistä syrjintää, jota vain näihin kahteen kyseiseen vähemmistöryhmään kuuluva henkilö voi kohdata, Olsén sanoo.
Moniperustaista syrjintää voivat kohdata myös muut kahteen tai useampaan vähemmistöön kuuluvat henkilöt, kuten vaikkapa romanitaustaiset homot tai vammaiset maahanmuuttajat.
Kahteen vähemmistöön kuuluvat ovat jo itsessään haavoittuvaisemmassa asemassa yhteiskunnassa, Olsén sanoo.
– Jos heihin kohdistuvaa syrjintää ei pystytä tunnistamaan, se lisää entisestään riskiä esimerkiksi syrjäytymiseen.
Kristinusko tiukensi sukupuolirooleja Saamenmaalla
Kristinuskon tulo Saamenmaalle toi mukanaan länsimaisen moraalikäsityksen ja normit. Sen uskotaan vaikuttaneen myös sukupuoliroolien tiukentumiseen.
Saamelaisten omasta perinteestä löytyy nimittäin viitteitä siitä, että esimerkiksi muunsukupuolisiin on aiemmin suhtauduttu kenties mutkattomammin kuin nykyään. Olli kertoo kuulleensa pohjoissaamenkielisen sanonnan, joka tarkoittaa, että henkilö ei ole yksin peskin sisällä.
– Ii leat okto beaskka siste. Peski on siis poronnahasta tehty vaate ja tällä ilmaistaan, että siellä on kaksi sukupuolta siellä peskin sisällä.
Monet vastaavat seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä kuvaavat sanat ja sanonnat ovat paljolti kadonneet saamenkielestä. Nykyään sanoja käännetään muista kielistä saameksi.
– Kieli on tietenkin tärkeä ja omalla kielellään haluaa puhua myös seksuaali- ja sukupuoli-identiteettiin liittyvistä asioista. Itse olen saamentanut suomen kielestä sateenkaarisaamelaisen, arvedávgesápmelaš. Olen alkanut käyttää sitä, koska se on minulle paljon luontevampaa sanoa kuin queer.
Myös Lapin yliopiston tutkimuksessa kiinnitetään huomiota saamen kielen kadonneeseen sanastoon, joka viittaa vanhemman polven sateenkaarisaamelaisiin.
Olsénin työryhmän tutkimuksessa kerrotaan vain joitakin pohjoisaamenkielisiä sanoja, kuten sparronisu, jolla on ennen viitattu naista rakastavaan naiseen.Sparru tarkoittaa tukipuuta tai kaksihaaraista oksaa, ja sen käyttö kuvastaa hyvin saamen kielelle ominaista tapaa käyttää vertauskuvallisia ilmauksia asioista puhuttaessa.
Tutkimuksessa tuodaan esille myös toinen vasta hiljattain pohjoissaamen kieleen omaksuttu termi bonju, joka on suora käännös norjankieliselle queeriä tarkoittavalle sanalle skeiv. Tällä hetkellä ei ainakaan tutkijoiden tiedon mukaan ole löydetty ennen käytettyjä koltan- tai inarinsaamenkielisiä omia ilmaisuja kuvaamaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvia henkilöitä.
Pohjois-Amerikassa alkuperäiskansat ovat ottaneet käyttöön seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä kuvaavan termin “two spirit”. Termi on alueen alkuperäiskansojen edustajien yhdessä valitsema ja sen katsotaan kuvaavan paremmin heidän omaa käsitystään seksuaalisuudesta ja sukupuolisuudesta.
Koska suhtautuminen ja ymmärrys ihmisen seksuaalisuuden ja sukupuolisuuden luonteesta on monella tapaa kulttuurisidonnainen, myös sateenkaarisaamelaisten aseman parantamiseksi olisi tärkeää, että juuri saamelaisten omia perinteitä ja sanontoja selvitettäisiin.
Toistaiseksi historiaa on tarkasteltu enimmäkseen länsimaisen yhteiskunnan kantilta.
– Tulisi ehkä tietoon, että saamelaisyhteisössä on ennen ajateltu näin ja käytetty tällaisia ilmauksia. Olisi tärkeää, että kaikki ei aina lähtisi siitä, mitä länsimainen yhteiskunta asettaa normeiksi, vaan että on myös muunlaisia tapoja nähdä ja katsoa maailmaa, Laura Olsén sanoo.
Olsénin mukaan saamelaisten seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen edustajien itsensä tekemä tutkimus voisi auttaa yhteisön identiteetin vahvistumista ja todentumista sekä henkilölle itselleen että saamelaisyhteisössä.
25-vuotias Anne Olli kokee, että sateenkaarisaamelaisten elämä on jo helpottunut, kun asioista on alettu puhua.
– Varmasti riippuu keneltä kysyy, mutta eteenpäin ollaan menty. Erilaisia ennakkoluuloja kohdataan edelleen, mutta tuntuu, että enemmän ollaan saatu tilaa.
Millaista saamenpukua muunsukupuolinen saa käyttää?
Anne Olli diskopallo-gáktissaan ei ole saamelaispiirien kummajainen, sillä saamenpukuja valmistetaan erilaisista kankaista, ja varsinkin festareilla näkee nuorten saamelaisten yllä monenlaista kuosia.
Jos nainen sen sijaan pukisi päälleen miehen gáktin, se herättäisi jo huomiota.
– Niitä ei ole ihan ok noin vaan sekoittaa, että on vaikka naisten gákti ja miesten paulat eli nauhat, joilla kengät sidotaan, Olli sanoo.
Gákti on perinteinen saamelainen vaate, jonka pukemiseen ja ompeluun liittyy paljon sääntöjä. Puvun selkämyksen erilevyiset nauhat ja helman erilaiset rypytykset kertovat esimerkiksi, mistä puvun kantaja on kotoisin. Anne Olli pitää Utsjoen mallin gáktia.
– Jos Enontekiön pukuun vertaa, ne on superkoristeellisia ja leveähelmaisia. Niissä on paljon enemmän koristeellisuutta kuin Utsjoen tai inarinsaamelaisten puvussa.
Gákti on olennainen osa saamelaiskulttuuria ja henkilön identiteettiä, siksi se nousee esille silloin, kun puhutaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä. Aihetta käsiteltiin myös itsenäisyyspäivänä Ylen Linnan jatkoilla, kun vuoden sateenkaarinuorta Anne Ollia haastateltiin suorassa lähetyksessä.
– Tällä hetkellä muunsukupuolisille ei ole omaa gáktimalliaan. He pukeutuvat naisen tai miehen gáktiin sukupuolestaan huolimatta ja osa ei käytä gáktiä ollenkaan, niin kuin ei kaikki saamelaiset muutenkaan, Olli kertoi Ylen haastattelussa.
Samalla hän pohti, että pukeutuminen ei aiemmin ollut niin tarkkaa kuin nykyään, eikä miesten ja naisten puvun malleja eroteltu selvästi.
– Käytettiin enemmän sitä, mihin on varaa ja mitä on olemassa. Esimerkiksi siskolla on saattanut olla veljensä paulat kengissään.
Koulu avainroolissa syrjinnän ehkäisyssä
Sateenkaarisaamelainen Anne Olli on kohdannut ennakkoluuloja sekä seksuaaliseen suuntautumiseen että saamelaisuuteen liittyen. Joskus pitää valita, onko queer vai onko saamelainen.
– Se riippuu paikasta ja tilanteesta, että kumpaa uskaltaa olla vai uskaltaako olla molempia.
Rasismia saamelaisia kohtaan esiintyy joka puolella Suomea, myös saamelaisalueella. Välillä se on suoraa ja räikeää, toisinaan piilossa olevat asenteet tulevat ilmi vahingossa. Harmittomaksi ajateltu kommentti voi tuntua tungettelevalta ja loukkaavalta, vaikka se johtuisikin kysyjän ajattelemattomuudesta tai silkasta uteliaisuudesta.
Suomalaiset eivät tunne oman maan alkuperäiskansaa ja se ruokkii stereotypioita.
Olli sanoo, että saamelainen saattaa joutua joskus miettimään, missä omaa äidinkieltään puhuu. Muu puheensorina yleensä lakkaa, kun alkaa kuulua saamen kieltä.
– Tuleeko sieltä sitten huutelua vai ystävällismielistä utelua vai mitä, mutta usein kuitenkin jonkinlainen reaktio tapahtuu. Eihän se tietenkään kauhean kivalta tunnu, että joutuu miettimään, voiko puhua saamea.
Ollin mukaan arkielämän rasismin lisäksi rakenteellinen rasismi on todellinen ongelma. Hän uskoo, että suvaitsemattomuus johtuu suurelta osin tietämättömyydestä. Suomalaiset eivät tunne oman maan alkuperäiskansaa ja se ruokkii stereotypioita.
– Tosi vähänhän edelleenkään koulussa opetetaan saamelaisuudesta. Ehkä saamelaisalueella käydään saamelaismuseo Siidassa tai vietetään saamelaisten kansallispäivää.
Myös Olsén peräänkuuluttaa tiedon lisäämistä ja näkee koululaitoksen olevan avainroolissa ennakkoluulojen murtajana. Olsénin työryhmän raportissa luetellaan keinoja, joilla moniperustaista syrjintää voitaisiin ehkäistä. Koululaitoksen kohdalla huomautetaan, että se toimii yhä osittain heteronormatiivisten roolien ja arvomaailman ylläpitäjänä.
Tutkimuksessa tärkeänä tekijänä mainitaan myös media ja some, joilla voitaisiin lisätä positiivista kuvaa sekä saamelaisista että seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä. Tärkeänä syrjinnän ehkäisyssä nähdään tietysti myös lainsäädäntö, jossa on jo tapahtunut muutoksia parempaan suuntaan esimerkiksi tasa-arvoisen avioliittolain myötä.
Joka tapauksessa moniperustaista syrjintää on yhä vaikea tunnistaa, mutta se olisi tärkeää, jotta osattaisiin tarvittaessa tarjota oikeanlaista apua. Esimerkiksi sateenkaarisaamelainen saa harvoin – jos koskaan – palvelua, jossa viranomainen tuntee sekä saamelaiskulttuuria että seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asiat, saamen kielestä puhumattakaan.
– Ylipäätään saamenkielisiä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja on niukasti saatavilla, Olsén huomauttaa ja sanoo, että kaikenlaista syrjintää pitäisi pyrkiä vähentämään ja ehkäisemään yksilöiden, ja sitä kautta myös yhteiskunnan, hyvinvoinnin lisäämiseksi.
Panseksuaali ja saamelainen
Anne Olli ajatteli aiemmin olevansa bi, mutta on sittemmin siirtynyt käyttämään panseksuaali-määritystä, joka on osittain biseksuaalin kanssa päällekkäinen termi. Setan määritelmän mukaan panseksuaalinen ihminen tuntee seksuaalista tai/ja emotionaalista vetoa kaikkia sukupuolia olevia ihmisiä kohtaan.
– Sukupuoliahan on muitakin kuin mies ja nainen. Voin ihastua ja rakastua mihin tahansa sukupuoleen, sukupuolella ei ole minulle mitään väliä, Olli sanoo.
Itsenäisyyspäivänä Linnan jatkoilla Olli puhui Ylen haastattelussa siitä, että kaikilla pitäisi olla tilaa olla oma itsensä, eikä kenenkään pitäisi tuntea olevansa yksin tai ulkopuolinen. Sen eteen hän itse toimii, ja puhuu asioista avoimesti, vaikka se ei aina ole helpoin tie.
Mutta näin se vaan on, että tämä minä olen. Anne Olli
– Sekä saamelaisena että sateenkaari-ihmisenä kohtaa paljon ennakkoluuloja ja niiden kanssa joutuu sitten elämään. Mutta näin se vaan on, että tämä minä olen.
Laura Olsénin mukaan vähemmistöjen vähemmistöihin kohdistuvasta syrjinnästä keskustellaan enenevässä määrin sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla. Häntä kuitenkin huolestuttaa syrjivä ja rasistinen ilmapiiri, joka vaikuttaa usein negatiivisesti kaikkiin vähemmistöihin.
Olsén kiittelee ihmisiä, jotka puhuvat kohtaamastaan syrjinnästä ja jakavat kokemuksiaan avoimesti.
– Tietoisuus on varmasti lisääntynyt sitä kautta. Myös politiikan ja päätöksenteon yhteydessä moniperustaista syrjintää on alettu selvästi huomioimaan enemmän, Olsén sanoo.
Myös Anne Olli näkee hidasta kehitystä. Hänelle esimerkiksi tasa-arvoinen avioliittolaki oli merkki isommasta muutoksesta, joka vaikutti yleiseen ilmapiiriin.
– Toivon, että nämä vaikuttaa positiivisesti myös minun ikäisiin, kun minun ikäiset sateenkaarisaamelaiset lähtevät perustamaan perhettä, että heillä on sitten helpompaa kuin mitä on ollut vanhemmilla sukupolvilla, Olli sanoo.
