Arviolta noin puolet suomalaisista lampaanvillasta päätyy hävitettäväksi. Samaan aikaan kutojakansalle rahdataan ulkomaista villaa, jotta villalankojen tarve saadaan täytetyksi.
Suurin syy kotimaisen villan heikkoon hyödyntämiseen on hinta – tuottajille villasta maksettava korvaus on niin pieni, ettei sillä kateta aina edes keritsemisen kustannuksia.
Sen lisäksi lampuri joutuu maksamaan kuljetuksen villaa ostavaan kehräämöön. Esimerkiksi lappilaiselle lampurille kuljetus voi tuoda materiaalin määrästä riippuen jopa satojen eurojen lisälaskun.
Varsinkin jos villa on likaista, roskaista tai on ehtinyt huopua, siitä saa niin vähän rahaa, että lihantuotantoon keskittyvän lampurin on helpompi heittää raakavilla pois kuin lajitella ja puhdistaa se ja maksaa kuljetus kehräämöön.
– Kun viljelijä pohtii päivittäisiä töitään, valitettavasti villan talteenotto ja sen ympärillä toimiminen ei ole ihan ensimmäisenä työlistassa, huokaa Suomen Lammasyhdistyksen puheenjohtaja, torniolainen luomulampuri Petri Leinonen.
Koska kotimaisen lampaanvillan heittäminen hukkaan harmittaa kaikkia osapuolia, villantuotannossa mietitään nyt ratkaisuja.
Suomenlampaan villasta paremmat tulot
Villasta maksetaan 0,50–2,50 euroa kilolta, ja yhdestä lampaasta saadaan pari kiloa villaa kerralla. Keritseminen maksaa 3,50 euroa lampaalta, jos työn teettää ulkopuolisella.
– Uskon, että siinä vaiheessa, kun hinta saadaan nykytasoltaan ehkä neljän, viiden euron kilohintaan raakavillassa, tarjontaa kyllä löytyy, Leinonen toteaa.
Suomen suurin kotimaisen villan jatkojalostaja on Pirtin Kehräämö. Se maksaa villasta laadun mukaan – kun lampuri on lajitellut raakavillan valmiiksi, hän saa siitä paremman hinnan.
Silti korkeinkin hinta on vielä alhainen. Siksi myös kehräämöllä on halu ja myös aikomus nostaa tuottajille maksettavaa hintaa.
– Lähinnä pystyisimme maksamaan suomenlampaan villasta paremmin, sillä se on halutuinta, kertoo tuotantovastaava Päivi Häkkinen.
Maamme yleisimmän lammasrodun eli suomenlampaan villan suosio johtuu sen pehmeydestä, jota voi lampureiden mukaan verrata jopa merinovillaan.
Siksi kehräämön tavoitteena on, että lampurit opastetaan tuottamaan parempilaatuista villaa.
Jopa tuplasti enemmän tuloa raakavillasta?
Tavoiteen taustalla on pieni kasvuyritys Myssyfarmi, joka tarvitsee aiempaa enemmän suomenlampaan luomuvillaa tuotteidensa valmistamiseen. Yritys hioo parhaillaan yhteistyötä Pirtin Kehräämön kanssa, jotta se saisi hyvälaatuista villaa, josta voitaisiin maksaa tuplasti nykytasoon verrattuna.
– Meille siinä hintatasossa ei ole mitään uutta, sillä olemme koko ajan maksaneet villasta reilun korvauksen käyttämällemme tuottajalle. Uutta se on niille tiloille, joiden kanssa alamme yhteistyöhön, kertoo farmin emäntä Anna Rauhansuu.
Pirtin Kehräämön ja Myssyfarmin yhteistyön tuloksia odottaa esimerkiksi torniolaislampuri Leinonen.
– Onneksi on pari yritystä, joilla on selvästi halua panostaa suomenlampaan villaan ja siitä saataviin käsitöihin. Toivottavasti muutaman kuukauden päästä ehkä voisin innostua vähän enemmän, Leinonen toteaa varovasti hymyillen.
Vaikka tuottajat saisivatkin villasta tuplahinnan, se ei tekisi esimerkiksi suomalaisesta villalangasta juuri lainkaan kalliimpaa.
– Kun saamme hyvälaatuista raakavillaa, meillä menee vähemmän työvaiheita ja saamme tehtyä itsekin parempaa laatua, perustelee Häkkinen.
Suomalaiset käyttävät eniten ulkomaista villalankaa
Vaikka suomalaiset ovat kovia kuluttamaan villalankaa, merkittävä osa siitä on silti ulkomaista. Villalankojen markkinajohtaja Novita kertoo Maaseudun Tulevaisuudessa käyttävänsä lähinnä muualla EU:ssa tuotettua villaa ja perustelee sitä kotimaisen villan heikolla saatavuudella ja korkealla hinnalla.
Kotimaisen villan tuottajia tilanne luonnollisesti harmittaa, sillä markkinoilla ei ole ainakaan pulaa kysynnästä.
– Ymmärtääkseni Suomessa myydään villalankaa moninkertaisesti se määrä, mitä suomalaisista lampaista syntyy villaa, sanoo Leinonen.
Leinonenkin silti myöntää, ettei ahdinko ratkea helpolla.
– On siinä jumpattavaa, että keräily on oikeasti tehokasta ja me lampurit osaamme ja motivoidumme lajittelemaan villan kunnolla. Ja että siitä työstä maksetaan. Ei se ihan sormia napsauttamalla lähde tiloiltakaan.
Käsityötaitoinen lampuri saa villasta parhaan tulon
Kaikkein parhaiten lampureista pärjäävät moniosaajat, jotka hyödyntävät lihan, jalostavat itse villansa lopputuotteiksi ja myyvät ne suoraan kuluttajille. Silloin villa tuottaakin tilalle jopa enemmän tuloja kuin liha.
Näin on todettu esimerkiksi tervolalaisella Vanhalan lammastilalla, jossa tuotetaan luomulaatuista karitsanlihaa sekä valmiita villa- ja taljatuotteita. Raakavillan pesua ja kehruuta lukuunottamatta kaikki tehdään tilalla itse - jopa keritseminen.
– On haluttu alun perinkin hyödyntää kaikki, mitä lampaasta voi saada, ettei mitään mene hukkaan. Kun tehdään lopputuote, saamme raakavillalle paremman hinnan ja tietenkin työllistettyä itsemme. Saamme myös omalle työlle palkkaa.
Kaikille villalaaduille löytyisi käyttökohde
Tuottajahinnan nousutoiveet koskevat kuitenkin vain suomenlampaan kasvattajia. Esimerkiksi liharotujen kasvattajat jäävät toistaiseksi vaille lupausta paremmasta korvauksesta.
Leinonen toivoo silti, että kaikenlaisen villan arvostus nousisi. Suomenlampaan villaa karkeammat, mutta kestävämmät villalaadut sopivat esimerkiksi villakankaisiin, mattoihin tai eristeeksi.
– Joka rotu tuottaa vähän erilaista villaa, ja ne sopivat erilaisiin käyttötarkoituksiin. Uskon, että kun saamme tämän suomenlampaan villaputken hyvin alkuun, se saisi liikkeelle myös muun rotuisten lampaiden villaa, Leinonen toivoo.
Suomalaisen villan hävittämisestä on kirjoittanut myös Iltalehti.